Komeetta iskeytyi Jupiteriin

 

Kuva: Harald Paleske.  

Joel Kontinen

Vuonna 1994 komeetta Shoemaker-Levy 9 (SL9) iskeytyi Jupiteriin, joka oli vanginnut komeetan. Se oli hajonnut Jupiterin painovoiman vuoksi.

Tapahtumasta tuli mediasirkus, koska se oli ensimmäinen suora havainto komeetan törmäyksestä. törmäyksen vaikutus oli niin voimakas, että se jätti arpia, jotka kestivät kuukausia ja jotka olivat havaittavampia kuin Jupiterin suuri punainen pilkku.

 Sittemmin tähtitieteilijät ovat havainneet useita Jupiteriin iskeytyviä komeettoja, ja törmäysten odotetaan tapahtuvan koko ajan, vaikka niitä ei havaita.

13. syyskuuta 2021, kello 22:39:30 koordinoitua yleisaikaa eli UTC.ta useat tähtitieteilijät ympäri maailmaa havaitsivat toisen törmäyksen. Kuvia ja videon ottivat Ranskan Société Lorraine d’Astronomien (SLA) jäsenet. Törmäyksestä raportoi brasilialainen amatööri-tähtitieteilijä Jose Luis Pereira, ja päivä myöhemmin sen vahvisti Harald Paleske Langendorfista, Saksasta. Tuolloin Paleske oli ottanut videon Ion varjon kauttakulusta tapahtumasta, joka näkyi videossa kahden sekunnin salamana.

Tarkastellessaan kuvamateriaalia hän sulki pois mahdollisuuden, että törmäys olisi tapahtunut lähempänä Maata (Jupiter oli vain taustalla). Hän päätti perusteellisen tutkimuksen jälkeen, että törmäys tapahtui Jupiterin leveysasteella 106,9 ° (CM1), pituusasteella +3,8 °, ja ajoitti sen 22. syyskuuta kello 22:39:27 UTC. Iskun havaitsi itsenäisesti kaksi ranskalaista amatööritähtitieteilijäryhmää. SLA:n lausunnon mukaan kaksi joukkuetta koostui seuraavista: Jean-Paul Arnould Villey-le-secin observatoriosta SLA:n C11-teleskoopilla sekä Thibaut Humbertin, Stéphane Barrén, Alexis Desmouginin ja Didier Walliangin muodostama tiimi Astroqueyrasin observatoriossa Saint-Véranissa, 62 cm halkaisijaltaan kaukoputkella. Jotkut muut ihmiset ympäri maailmaa ovat havainneet saman ilmiön.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun niin monet ihmiset (tällä hetkellä 9) ovat käsittäneet tämän tyyppisen tapahtuman.

”DeTeCt -ohjelmiston/-projektin ansiosta tähtitieteilijä- ja amatööriyhteisölle annettiin laaja hälytys, joka mahdollisti nopean reagoinnin. Kaikkialla maailmassa käytettiin Jupiteriin suunnattuja osoittimia sen selvittämiseksi, tallensivatko ne myös Jupiterin kaasujättiläisen valon. SLA lähetti tiedot myös Marc Delcroixille, joka on vanhempi tutkija NTT Communication Science Laboratoriesin Media Information Laboratoriossa Kiotossa, Japanissa.

Tarkkailijoiden toimittamien kuvien ja videon perusteella kohteen halkaisijaksi arvioidaan 20 metriä. Samoin kuin SL-9: n kanssa, tämän kohteen uskotaan olevan jäänne suuremmasta komeetasta tai asteroidista, jonka Jupiterin painovoima vangitsi ja joka hajosi juuri ennen törmäystä. Nämä tiedot ja kaikki tapahtumaan liittyvät päivitykset löytyvät Delcroixin verkkosivustolta, joka ilmoitti, että tämä vaikutus voi olla kirkkain mitä amatööritähtitieteilijät ovat koskaan havainneet (lukuun ottamatta SL-9-iskua).

Maapallo ei olisi olemassa ilman Jupiteria, joka estääkomeettojen ja asteroidien pääsyn tänne.Meidän aurinkokuntamme on erilainen kuin muut, NASA arvioi. 

.

Lähde:

 Williams, Matt 2021, Something big Just hit Jupiter Universe Today.Universe Today. 17.9.  

Eksoplaneettojen elinympäristö on aivan erilainen kuin omassa aurinkokunnassamme

LHS 3844b, Kuva: NASA/JPL-Caltech/R. Hurt (IPAC).




Joel Kontinen

Etsiessään ilmakehän merkkejä NASAn Spitzer-avaruusteleskooppia käyttävät tähtitieteilijät tarkkailivat planeettaa, jonka nimi on LHS 3844b. Ilmakehän sijasta he löysivät viitteitä siitä, että planeetta on paljas kallio. Tulokset tukevat teoriaa, jonka mukaan pienempiä tähtiä (noin 60% auringon koosta) kiertäviltä planeetoilta monesti puuttuu ilmakehä - mahdollisesti kääpiötähden säteilyn vuoksi.

LHS 3844b: n säde on 1,3 kertaa suurempi kuin maapallon, ja se kiertää kerran isäntätähtensä ympäri vain 11 tunnissa.

Tutkimuksessa tutkittiin planeetan ilmakehää tarkkailemalla valoa sen pinnalta 100 tunnin ajan.

Havaintojen avulla tutkijat havaitsivat, että planeetan toinen puoli on kääntynyt pysyvästi kohti tähteä, niin sanotusti vuorovesilukittu kiertoradallaan. (Maan kuu on myös vuorovesilukittu, minkä vuoksi emme koskaan näe kuun toista puolta.)

Planeetan toisella puolella, päivän puolella, on polttava 770 astetta Celsiusta. Jos planeetalla oli huomattava ilmakehä, kuuma ilma toiselta puolelta tuottaisi tuulia, jotka siirtävät lämpöä planeetan pinnan pimeälle puolelle.

Mutta ilmakehän puuttuessa ei olisi ilmaa lämmön siirtämiseksi. (Spitzer-kaukoputkella ei voitu mitata planeetan yöpuolen lämpötilaa, koska se on infrapuna-kaukoputki).

"Lämpötilakontrasti tällä planeetalla on suunnilleen niin suuri kuin se voi olla", Massachusettsin Cambridgessa sijaitsevan Harvardin ja Smithsonian astrofysiikan keskuksen tutkija ja uuden tutkimuksen johtaja Laura Kreidberg sanoi. "Se sopii hyvin paljaan kallion malliin, jossa ei ole ilmakehää." Planeetan pinta voi olla samantapaista, kuin Kuun pinnalla oleva tumma laavakivi.

Ensimmäisen kerran vuonna 2018 NASA:n Transiting Exoplanet Satellite Survey -selvityksessä löytyi tämä kivinen eksoplaneetta, joka löysi LHS 3844b:n kiertävän M kääpiötähden ympärillä – se on linnunradan yleisin tähtityyppi.

Tämä korostaa maapallon ainutlaatuisuutta.

Maa on luotu ylläpitämään elämää.


Lähde:

Rabie, Passant. 2019. This Weird, Rocky Planet Has No Atmosphere, Space.com (7.9).

Useimmilla eksoplaneetoilla ei ole Jupiteria, ja sen vuoksi aurinkokuntamme on erikoinen

Kuva: NASA, public domain.



Joel Kontinen


Evolutiivisen käsityksen mukaisesti planeetat muodostuivat pyörivässä kaasussa ja pölyssä nuorten tähtien ympärillä. Näyttää siltä, että on erityinen paikka, jossa suurin osa suurista, Jupiterin kaltaisista kaasujättiläisistä muodostuu ja kiertää rataansa. Jupiter on tällaisessa kohdassa omassa aurinkokunnassamme.

"Tämän erikoinen paikan sijainti on 3 –10-kertaisella etäisyydellä auringosta Maapalloon (3 –10 tähtitieteellistä yksikköä, tai AU). Jupiter on 5,2 AU auringosta.

Tämä on vain yksi johtopäätöksistä, joita on tehty Gemini Planet Imagerin tai GPI n, joka on 8 metrin Gemini South -teleskooppiin asennetun herkän infrapunatunnistimen analyysistä.

GPI Exoplanet Survey eli GPIES on yksi kahdesta suuresta projektista, jotka etsivät suoraan eksoplaneettoja estämällä tähtien valon ja kuvaamalla planeettoja itse sen sijaan, että etsisivät tähtimerkkejä aallossa – säteittäisen nopeuden menetelmällä – tai tähtien edessä ylittävät planeetat - kauttakulkutekniikalla.

GPI-kamera on herkkä äskettäin muodostuneiden planeettojen ja ruskean kääpiön lämmölle, joka on massiivisempi kuin kaasumaiset jättiläisplaneetat, mutta silti liian pieni sytyttämään fuusiota ja muodostumaan tähdeksi.

"Ottaen huomioon, mitä me ja muut tutkimukset ovat tähän mennessä nähneet, aurinkokuntamme ei näytä siltä kuin muut aurinkokunnat", sanoi Bruce Macintosh, GPI n johtava tutkija ja fysiikan professori Stanfordissa. "Meillä ei ole niin monta planeettaa, joka on pakattu niin lähelle aurinkoa kuin niillä, ja meillä on nyt alustavia todisteita siitä, että toinen tapa, jolla voimme olla harvinaisia, on se, että meillä on Jupiter ja/tai sitä isompia planeettoja."

Fosfori on on ulkoavaruuden etsijöiden ongelma.

On myös monia muita ongelmia, jotka askarruttavan ulkoavaruuden etsintää ja nyt näyttää siltä, että sitä voi olla vain puoleksi niistä paikoista, joissa kuvittelemme sen olevan.

Lähde:

University of California - Berkeley. 2019. Jupiter-like exoplanets found in sweet spot in most planetary systems: Few sun-like stars have these massive planets, making our sun unusual. Science Daily. (12.6.).

Kuun olosuhteet tappavat kasvit

Kuva: Chongqing University.



Joel Kontinen

Hyvästi, Kuun puutarha, me emme juurikaan tunteneet sinua. Vain kaksi viikkoa sen jälkeen, kun Chang’e 4 -luotain laskeutui Kuun pinnalle, kuulimme, että puuvillan siemenet eivät eläneetkään.

Siemenet pysyivät hengissä kanisterissa, jossa ne kasvoivat Auringon valossa. Mutta nyt, kaksi viikkoa laskun jälkeen ne ovat Kuun yössä, jossa lämpötila voi laskea jopa niin alas kuin −170℃.

“Elämä ei voi kanisterissa selviytyä Kuun yössä”, sanoi Xie Gengxin, kokeen tekijä Xinhua-uutispalvelulle.

Kuu ei ole tarkoitettu ihmisen asuinpaikaksi. Raamattu sanoo, että vain maapallo on sopiva ihmisille.

Lähde:

Wong, Sam. 2019. China’s moon garden is dead as the craft is plunged into lunar night. New Scientist (16.1.).

Kuuma eksoplaneetta WASP-104b on hiiltä tummempi

Taitelijan näkemys WASP-12b:stä, toisesta pimeästä kummajaisesta. Kuva: NASA, ESA ja G. Bacon (STScI).





Joel Kontinen

Tähtitieteilijät arvelevat löytäneensä kaikkein himmeämmän eksoplaneetan. 466 valovuoden päässä meistä Leijonan tähdistössä lymyilevä WASP-104b on kuuma Jupiter, joka kiertää aurinkonsa 1,75 vuorokaudessa.

Se on pimeämpi kuin aiemmin uutisissa piipahtanut WASP-12b. Tutkijat sanovan sen olevan hiiltä mustempi.

Evolutionistit uskovat, että elämä voi syntyä spontaanisti missä tahansa, jos olosuhteet ovat suotuisat.

Mutta monet eksoplaneetat ovat niin kummallisia, että ne horjuttavat naturalistisia planeetanmuodostusteorioita.

Punaiset kääpiötähdet ovat liian epävakaita ja pommittavat potentiaalisia planeettojaan tuhoisalla säteilyllä.

Tähtitieteilijät kutsuvat tulikuumaa NGTS-1b:tä hirviöplaneetaksi, ja OGLE-2016-BLG-1190Lb on 13 kertaa Jupiterin kokoinen.

Lisäksi tuore tutkimus kertoo, että elämän syntyyn tarvitaan veden lisäksi myös fosforia, joka on maapallon yleisimpiä alkuaineita mutta perin harvinainen muualla universumissa.

NASA:n tutkimus myöntää, että meidän aurinkokuntamme on ainutlaatuinen.

Lähde:

Wenz, John. 2018. Distant Jupiter-like world may be the darkest planet ever found. New Scientist (20.4.).

Ulkoavaruuden elämän etsijöiden ongelma: elämä ei muodostu ilman fosforia, joka on hyvin harvinaista universumissa

Rapusumu. Kuva: NASA, ESA, J. Hester and A. Loll (Arizona State University), Public domain.



Joel Kontinen

Fosfori (P) on planeettamme yleisimpiä alkuaineita. Ilman sitä meillä ei olisi RNA:ta, DNA:ta eikä ATP:tä, jota ilman solun voimansiirto ei onnistuisi.

Meillä ei toisin sanoin olisi elämää.

Tästä koituu isoja ongelmia ulkoavaruuden elämän etsijöille, joilta ongelmat eivät muutenkaan ole kateissa.

Äskettäisessä EWASS 2018 (European Week of Astronomy and Space Science) -konferensissa avaruustieteilijät totesivat, että fosfori on maailmankaikkeudessa varsin harvinaista.

Jane Greaves (Cardiffin yliopisto) ja kollegat tarjosivat naturalistisen selityksen maapallon poikkeuksellisuuteen: lähistöllä on supernova.

Mutta mikä tahansa supernova ei vielä riitä. Tutkijat vertasivat kahta supernovajäännettä – Rapusumua ja Cassiopeia A:ta – ja totesivat, että tiheämpi tai massiivisempi supernova eli tässä tapauksessa Cassiopeia A tuottaa enemmän fosforia.

Väitteet eksoplaneettojen elinkelpoisuudesta ovat siis miltei aina liioiteltuja.

Lähde:

Adamson, Allan. 2018. Substantial Lack Of Phosphorus In The Universe Makes Finding Alien Life Unlikely. Tech Times (5.4.).

Mooses oli 3 500 vuotta aikaansa edellä: Maa oli vetinen jo alussa

Tutkimukset haastavat naturalistisia käsityksiä Maan alkuajasta ja vahvistavat Genesiksen näkemyksen.




Joel Kontinen

Maapallon oletettu alkuhistoria on kokenut kovia tiedeyhteisössä. Geologiassa puhutaan hadeeisesta kaudesta (tai aionista), joka on saanut nimensä Haades-nimisestä kuumasta paikasta. Maan piti tuolloin olla kuiva ja tulikuuma.

Viime vuosina monet tutkimukset ovat osoittaneet, että tämä ei pidä paikkaansa.

Niiden mukaan maapallo muistutti alussa meille niin tuttua sinistä ja vetistä planeettaa.

Tuore Science Advances -lehdessä julkaistu tutkimus vahvistaa aiempien päätelmät. Richard Greenwood (Open University in Milton Keynes) ja kollegat vertasivat Apollo-astronauttien tuomien kuukivien happikoostumista planeettamme merenpohjan vulkaanisiin kiviin ja päättelivät, että valtaosa maapallon vedestä syntyi hyvin varhain.

Mooses kertoi tästä Genesiksessä jo 3 500 vuotta sitten.

Lähde:

New Scientist staff and Press Association. 2018. Earth had water even before the collision that made the moon. New Scientist (28.3.).

Lumipallomaapallo: Vuosimiljoonat aiheuttavat villejä spekulaatioita

Kuva: Joe Mastroianni, National Science Foundation, Public domain.




Joel Kontinen

Suuresta iästä koituu ongelmia paitsi ihmisille myös planeetallemme ja Auringolle.

Maapallolla ei oikeastaan pitäisi olla elämää, jos aurinkokuntamme olisi 4,6 miljardin vuoden ikäinen.

Aurinko olisi teoreettisten laskelmien mukaan ollut huomattavasti himmeämpi alkuaikoina, minkä seurauksena maapallon keskilämpötila olisi pitkään ollut pakkasen puolella.

Jotkut spekuloivat, että ”717–636 miljoonaa vuotta” sitten jääkaudet olivat niin ankaria, että jää ulottui navoilta päiväntasaajalle.

Tätä hypoteettista ilmiötä kutsutaan lumipallomaapalloksi (snowball earth).

Ongelman aiheuttaa himmeä nuori aurinko, joka on naturalisteille varsinainen paradoksi. Carl Sagan ja George Mullen pohtivat sitä jo vuonna 1972, eikä kukaan ole vieläkään onnistunut sitä ratkaisemaan.

Jotkut tosin pyrkivät näkemään yhtäläisyyksiä Etelämantereen jääkenttien ja lumisen maapallon välillä. Heidän mielestään elämä pystyy sinnittelemään myös hyvin ankeissa oloissa, joten ehkäpä ankarat jääkaudetkaan eivät ole voineet sitä tuhota.

Mutta naturalistisessa selitysmallissa ei ole uskottavaa mekanismia, joka saisi jääkauden aikaan.

Vain maailmanlaajuisen tuhotulvan jälkimainingit ovat voineet synnyttää jääkauden.

Naturalisteilla/materialisteilla on myös muita paradokseja, esimerkiksi maapallon magneettikenttä.

Ja tutkimusten mukaan Maa oli jo alussa vetinen, joten sekulaarien tiedejulkaisujen markkinoima planeettamme historia ei pidä paikkaansa.

Lähde:

Barras, Colin. 2018. Weird Antarctic ice may explain how life endured on frozen Earth. New Scientist (21.3.).

Meidän aurinkokuntamme on ainutlaatuinen, NASA:n tutkimus kertoo

Kepler-11 -järjestelmässä Auringon kaltaista tähteä kiertää kuusi planeettaa. Kuva: Tim Pyle/NASA.




Joel Kontinen

Meidän aurinkokuntamme näyttää olevan ainutlaatuinen.

NASA julkaisi äskettäin Kepler-avaruusteleskoopin keräämiin tietoihin perustuvan tutkimuksen, joka osoittaa, että useimmissa aurinkokunnissa eksoplaneetat ovat yhtä suuria ja että niiden kiertoradat ovat suunnilleen yhtä kaukana toisistaan.

Meidän aurinkokunnassamme on paljon enemmän vaihtelua. Merkurius on vain kolmasosa Maasta, ja Jupiter on halkaisijaltaan 11 kertaa suurempi kuin maapallo. Myös etäisyyksissä on huimia eroja.

NASA:n tutkimusryhmä tarkasteli 355 tähteä, joilla on yhteensä 909 planeettaa. Nämä eksoplaneetat kiertävät aurinkoaan 1000–4000 valovuoden päässä meistä.

Monet eksoplaneetat horjuttavat tai suorastaan halveksivat naturalistisia planeetanmuodostusteorioita. Ne ovat monin tavoin kummajaisia.

Useat niistä ovat aivan liian kuumia elämälle.

Suurin osa tähdistä, etenkin punaiset kääpiötähdet, eivät suosi elämää, mutta maapallon elämälle suotuisa Aurinko ja iso Kuu tekevät planeetastamme ainutlaatuisen.

Lähde:

Howell, Elizabeth. 2018. Earth Resides in Oddball Solar System, Alien Worlds Show. Space.com (16.1.).

Maapallo on ainutlaatuinen, uusi tutkimus kertoo

Titan. Kuva: NASA/JPL/University of Arizona/University of Idaho.





Joel Kontinen

Saturnuksen kuu Titan ei ole kovin tavallinen taivaankappale. Se näyttää useiden muiden kuiden ja pikkuplaneettojen tavoin hiukan liian nuorekkaalta sopiakseen ”4,5 miljardia vuotta” vanhaan aurinkokuntaan, ja sillä on myös muita yllätyksiä.

Se on joidenkin muiden kuiden tavoin geologisesti aktiivinen, ja metaanijoet halkovat sen pintaa.

Tuore Sciencessa julkaistu tutkimus osoittaa Maan ainutlaatuisuuden.

Toisin kuin Marsissa tai Titanilla, laattatektoniikka muovaa planeettaamme. Täällä litosfäärin eli kivikehän laatat liikkuvat ja pitävät Maan elinkelpoisena.

Niinpä maapallon joet eivät muistuta Titanin jokia. Täällä vuorijonot voivat vaikuttaa esimerkiksi jokien virtaukseen.

Laattatektoniikan arvellaan antaneen Maalle vahvan elämää suojaavan magneettikentän.

Planeettamme on toisin sanoen luotu ylläpitämään elämää.


Lähde:

Crane, Leah. 2017. Titan’s riverbeds show a terrain built more like Mars than Earth. New Scientist (18.5.).

Maapallo oli vetinen jo alussa, tuore tutkimus kertoo

Tuore sekulaarinen tutkimus vahvistaa Genesiksen kuvauksen maapallon alkuajan vedestä.





Joel Kontinen

Big bangiin perustuvan skenaarion mukaan maapallo oli aluksi niin tulisen kuuma, että teoreetikot kutsuvat sitä hadeeiniseksi kaudeksi.

Haades on manalan kreikankielinen nimi.

Jotkin tutkimukset ovat osoittaneet, että Maa ei ollutkaan näin polttava ja äsken Nature Geoscience julkaisi raportin, jonka mukaan planeettamme oli täysin vetinen jo ”4,4 miljardia vuotta” sitten, jolloin se piti olla kuumimmillaan.

Tutkijat päätyivät tähän analysoituaan Länsi-Australiasta löytyneitä zirkoneja (ZrSiO4). He myös arvelevat, että globaalinen meri peitti aluksi liki koko maapallon ja kuivaa maata oli vähän ja sekin oli tasaisen litteää.

Korkeita vuoria ei heidän mielestään tuolloin vielä ollut.

Mistä muusta lähteestä olemme lukeneet tällaisesta? Genesiksestä, joka on historiallinen kuvaus maailman synnystä.

Inflaatio on tosin paisutellut tutkijoiden ajoitusta hirmuisesti niin kuin sillä on ollut tapana.

Naturalistisissa selityksissä on muitakin paradokseja, esimerkiksi
maapallon magneettikenttä ja myyttinen lumipallomaapallo.

Lähde:

New Scientist staff and Press Association. 2017. Early Earth was covered in a global ocean and had no mountains. (8.5.).

Maapallon hienosäädetty magneettikenttä soittaa avaruussinfoniaa

Taiteilijan näkemys maapallon magneettikentästä. Kuva: NASA, public domain.




Joel Kontinen

Maapallon magneettikenttä on evolutionistille suuri paradoksi.

Se on suojannut maapallon elämää jo alusta alkaen ja puhuu nuoren maan puolesta.

Fyysikko Martin Archer kirjoittaa tuoreessa kirjoituksessaan, että maapallon magneettikenttä tekee planeetastamme valtavan kielisoittimen.

Ajatus saattaa tuntua hiukan oudolta, Ja se sopii huonosti naturalistiseen maailmankatsomukseen, jossa kaikki on viime kädessä sattumien seurausta.

Mutta Genesikseen perustuvaan malliin se sopii mainiosti.

Lähde:

Archer, Martin. 2017. You are living inside a massive, musical instrument – and here’s what it sounds like. The Conversation (23.2.).

Maapallon magneettikenttä on naturalistinen paradoksi – eikä suinkaan ainoa

Kuva: Earth Science and Remote Sensing Unit, NASA Johnson Space Center.





Joel Kontinen

Naturalistinen /materialistinen maailmankuva on täynnä paradokseja.

Tuore New Scientist hahmottelee niistä yhden: maapallon magneettikenttä suojaa meitä aurinkotuulen vahingollisilta hiukkasilta, ja sen uskotaan toimineen alusta lähtien.

Mutta suojakentän synnyttänyt mekanismi (virtaavan sulan raudan muodostama dynamo) ei näytä olevan läheskään niin vanha.

Ongelma voitaisiin ratkaista helposti luopumalla uskosta vuosimiljardeihin.

Tällainen uskomus on synnyttänyt myös muita pulmia, esimerkiksi lumipallomaapallon, eli Auringon oletetaan olleen paljon himmeämpi alkuaikoina.

Maapallo olisi siis jäätynyt umpeen.

Pulmat eivät lopu tähän. Planeettojen magneettikentillä on kaiken lisäksi tapana heiketä tuntuvasti vuosien saatossa.

Lähde:

Woo, Marcus. 2017. The paradox powering Earth’s magnetic field. New Scientist (11.1.).

Elämä syntyi jäisessä meressä? Tuorein elämänsyntyteoria ei toimi

Myös viime vuonna jää näytteli oleellista roolia elämänsyntyteoriassa. Nyt painopiste siirtyy järvestä mereen. Kuva: Joe Mastroianni, National Science Foundation, public domain.




Joel Kontinen

Elämän synty on edelleenkin suurimpia naturalistisia mysteerejä. Kukaan ei ole onnistunut kehittämään edes jollain tavoin toimivaa mallia, mutta uusia yrityksiä humpsahtaa otsikoihin miltei vuosittain, joskus jopa useammin.

Tähän mennessä elämän on uskottu syntyneen esimerkiksi pienessä lämpimässä lammikossa (Charles Darwinin alkuliemi), arseenilammikossa, järven pohjassa tai syvänmeren savuttajassa tai kulkeutuneen tänne komeettojen tai meteoriittien kyydissä.

Yksikään naturalistinen elämänsyntyteoria ei ole uskottava, koska jo Louis Pasteur osoitti kokeellisesti, että elämä ei voi syntyä elottomasta.

Alkuräjähdykseen eli big bangiin perustuvan mallin mukaan maapallo oli aluksi polttavan kuuma. Tätä näkemystä on tosin kritikoitu viime aikoina, koska todisteet osoittavat, että planeettamme ei ollut alussakaan mikään pula-ajan Venus.

Äskettäin Maarten de Wit (Nelson Mandela Metropolitan University) ja Harald Furnes (Bergenin yliopisto) ehdottivat Science Advances -lehdessä, että planeettamme meret olivat elämän synnyn aikoihin osapuilleen yhtä lämpimiä kuin nykyisin ja välillä jopa jäisiä.

He päätyivät tähän tutkittuaan ”3,5 miljardia vuotta” vanhoja kallioita Etelä-Afrikassa. He perustelevat näkemyksensä kipsillä, jota ei heidän mukaansa esiinny kovin lämpimässä.

Kovin perusteellisesti de Wit ja Furnes eivät kuitenkaan naturalistista arkkia tohdi heiluttaa. Hekin uskovat elämän syntyneen arkeeisella kaudella jääkylmässä vedessä.

Muut tutkijat ovat jo ehtineet kritikoida uutta näkemystä. Paul Knauth (Arizona State University) sanoo, että kipsi voi nykyisinkin kasvaa 80-asteisessa vedessä.

Toiset taas yrittävät yhdistää uuden teorian jo kovia kokeneeseen RNA-maailma -hypoteesiin. Koska DNA on erittäin pitkälle suunniteltu tietopaketti, moni uskoo hiukan yksinkertaisemman RNA:n kehittyneen ensin.

RNA:n yksinkertaisuus tosin on myytti. Se on pikemminkin huipputeknologiaa.

Ja DNA:n, RNA:n ja proteiinien yhteispeli haastaa evoluution, joka on täynnä muna vai kana -ongelmia.

Myös uuden elämänsyntyteorian elämä saattaa jäädä perin lyhyeksi.


Lähde:

Barras, Colin. 2016. First life may have been forged in icy seas on a freezing Earth New Scientist (26.2.).

Maapallon magneettikenttä toimi jo alussa, uusi löytö kertoo

Taiteilijan näkemys maapallon magneettikentästä. Kuva: NASA, public domain.




Joel Kontinen

Tutkijat arvelevat, että Länsi-Australiasta löydetyt zirkonit antavat meille viitteitä Maan alkuvaiheista.

Science julkaisi eilen Rochesterin yliopiston tutkimuksen, jossa päätellään, että planeettamme magneettikenttä toimi jo yli 4 miljardia vuotta sitten – puoli miljardia vuotta aikaisemmin kuin mitä ennen ajateltiin.

Maan magneettikenttä suojaa planeettaamme aurinkotuulelta, joka saattaisi tempaista ilmakehän mukaansa ja tuhota elämän edellytykset.

Vaikka zirkonien iänmääritys on pahasti pielessä, suunta on oikea.

Vuonna 2010 julkaistiin kaksi tutkimusta, joiden mukaan Maassa oli nestemäistä vettä jo alusta lähtien.

Kuulostaako tutulta? Se voi johtua siitä, että Mooses kirjoitti siitä ensin Genesiksessä.

Tuoretta tutkimusta on jo kritikoitu, joten aika näyttää, miten siinä käy. Mutta maapallon menneisyyttä ei muuteta kritiikillä.


Lähde:


Hand, Eric. 2015. Oldest rock crystals point to ancient magnetic shield for Earth. Science (30.7.).

Maan vetinen alkuaika

Genesis kertoo, että planeetallamme oli runsaasti vettä jo alussa. Kuva: NASA.



Joel Kontinen

Naturalistisen selitysmallin mukaan planeettamme alkoi kuivana taivaankappaleena ja sai vetensä, kun komeetat törmäsivät siihen.

Tuore tutkimus kertoo kuitenkin toista. Maria Schönbächler Manchesterin yliopistosta, Richard Carlson Carnegie Institutionista ja kollegat tutkivat meteoriittien ja Maan kivien hopean isotooppeja ja päätyivät siihen, että planeettamme on täytynyt olla märkä jo varhain.

He päättelevät, että palladium-107:n, jonka puoliintumisaika on 6,5 miljoonaa vuotta, hajosi hopea-107:ksi Maan varhaisaikoina ja että planeettamme sai nykyisen koostumuksensa paljon varhaisemmin kuin ennen luultiin.

Science julkaisi hiljattain tämän National Science Foundationin (NSF) rahoittaman tutkimuksen. Vaikka tutkimus vielä kumartaakin vuosimiljoonille, se tukee pikemminkin Genesikseen perustuvaa mallia kuin naturalistista ajattelua.

Mooses tiesi jo 3500 vuotta sitten planeetastamme asioita, jotka tiedemiehet ja -naiset saivat selville vasta hiljattain. Hän kirjoitti Genesiksessä:

"Ja Jumala sanoi: ’Kokoontukoot vedet, jotka ovat taivaan alla, yhteen paikkaan, niin että kuiva tulee näkyviin’. Ja tapahtui niin. Ja Jumala kutsui kuivan maaksi, ja paikan, mihin vedet olivat kokoontuneet, hän kutsui mereksi. Ja Jumala näki, että se oli hyvä." (1. Moos. 1:9-10)

Lähteet:


Silver Tells a Story of Early Earth: Water Here Since Planet's Very Early Days. National Science Foundationin lehdistötiedote 13.5.2010.
http://www.nsf.gov/news/news_summ.jsp?cntn_id=116934&org=GEO&from=news

Water Was Present During Birth of Earth, Study of Silver Suggests. ScienceDaily 14. 5.2010.
http://www.sciencedaily.com/releases/2010/05/100513143457.htm

Maan kokoiset planeetat ovat sopivia elämälle

Tuore New Scientist tietää kertoa, että maapallo on juuri sopivan kokoinen ylläpitääkseen elämää. Kuva Wikipediasta.



Joel Kontinen

Suurten eksoplaneettojen löytyminen on herättänyt toiveita siitä, että niillä olisi elämää. Tuore New Scientist vihjaa, että tämä saattaa olla turha haave.

Supermaapallot, jotka vastaavat massaltaan 5-10 Maata, saattavat yksinkertaisesti olla liian suuria ylläpitääkseen elämää.

Vlada Stamenkovic Saksan ilmailu -ja avaruustutkimuskeskuksesta (Deutschen Zentrums für Luft- und Raumfahrt) kollegoineen osoittaa ensi viikolla julkaistavassa tutkimuksessa, että kiviplaneettojen on oltava osapuilleen Maan kokoisia, jotta niillä olisi sekä laattatektoniikka että magneettikenttä, jotka ovat elämän perusedellytyksiä.

Laattatektoniikka ei Stamenkovicin mukaan toimi liian suurilla planeetoilla kuten esimerkiksi supermaapalloilla, vaan niiden massan on oltava noin 0,5 – 2,5 Maan massasta, jotta elämä voisi edes teoriassa olla mahdollista. Magneettikenttä taas suojelee planeettaamme kosmiselta säteilyltä.

Stamenkovic sanookin, että Maa on ainutlaatuinen planeetta.

Kaikki astrobiologit eivät kuitenkaan ole samaa mieltä hänen kanssaan ja toivovat vielä löytävänsä elämää ulkoavaruudesta.

Stamenkovicin ja kollegojen tutkimus joka tapauksessa vahvistaa sen, minkä Raamattuun uskovat tiedemiehet ovat tietäneet jo pitkään: Maa on ainutlaatuinen planeetta, koska se on suunniteltu ylläpitämään älyllistä elämää. Kuten Apollo 8:n astronautit asian ilmaisivat joulutervehdyksessään maapallon asukkaille: “Alussa loi Jumala taivaan ja maan.”




Lähde:

Shiga, David. 2009. Earth-sized planets are just right for life. New Scientist 2724 (2.9.). http://www.newscientist.com/article/mg20327243.600-earthsized-planets-are-just-right-for-life.html