Nauru avaa suurlähetystön Jerusalemiin

 

Kuva: Shutterstock

Joel Kontinen

Yhä useammat maat ovat avanneet suurlähetystönsä Jerusalemiin. Viimeisin on Nauru. Saarivaltio on yksi maailman pienimmistä maista, ja sen väkiluku on noin 12 000.

Australian koillispuolella sijaitsevan pienen saarivaltion päätös tehtiin Israelin ulkoministeri Gideon Sa’arin ja Naurun varapresidentin ja ulkoasiain-, kauppa- ja oikeusministeri Lionel Aingimean tapaamisen jälkeen Fidžillä viime kuussa.

Nauru on jättänyt kirjallisen lausunnon Israelin tukemiseksi oikeudenkäynnissä, joka on nostettu Israelia vastaan ​​Haagin kansainvälisessä tuomioistuimessa Gazan sodan vuoksi.

Kahdeksalla maalla on tällä hetkellä suurlähetystöt Israelin pääkaupungissa: Yhdysvalloilla, Guatemalalla, Hondurasilla, Kosovolla, Paraguaylla, Papua-Uudella-Guinealla, Fidžillä ja Somalimaalla.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin päätös siirtää Amerikan suurlähetystö Jerusalemiin hänen ensimmäisen kautensa aikana loi pohjan muiden maiden päätökselle. Myös Argentiinan ja Kolumbian johtajat ovat luvanneet siirtää suurlähetystönsä Jerusalemiin.

Lähde: 

Etgar Lefkovits, JNS 2026 Nauru to open embassy in Jerusalem | World Israel News 22.7.

Maailmankatsomus värittää käsitystä naurun apinallisuudesta

Simpanssin nauru kertoo siitä, - että joku kutittaa sitä. Kuva Wikipediasta.



Joel Kontinen

Isotäti-Idan synnyttämä skeptisyys ei kauan vaivannut Aamulehden tiedetoimittaja Vesa Vanhalakkaa. Jo tiistain tiedekoosteessa hän kirjoitti:

”Naurun kaltaiset äänet kajahtelivat maapallolla jo paljon ennen ihmislajin syntyä.”

Tämä on tyypillistä darvinistista satuilua, joka perustuu oletukseen siitä, että ihmisten ja apinoiden esi-isä on joskus hihitellyt akasian varjossa, suojassa päiväntasaajan polttavalta auringolta.

Vanhalakka viittasi tuoreeseen apinatutkimukseen, jossa tutkijat kutittelivat nuoria gorilloja, simpansseja ja muita apinoita yrittäessään saada selvyyttä naurun mysteeriin.

Harva pysähtyy miettimään, missä määrin ennakko-oletukset ja maailmankatsomukset vaikuttavat lopputulokseen. Tässäkin tapauksessa tutkijat jo tiesivät, että ihmiset ja apinat ovat lähisukulaisia.

Tutkimus ei siis juurikaan lisännyt tietoamme naurun alkuperästä tai edes sen kehityksestä. Se ei pienentänyt ihmisen ja apinoiden geneettisiä tai edes kulttuurisia eroja. Mutta pystyihän sillä mainostamaan maailmankatsomusta, jossa ei ole sijaa kaiken Suunnittelijalle ja Luojalle.


Lähde:

Vanhalakka, Vesa. 2009. Nauru on ikiaikaista perua. Aamulehti A2, 9.6.

Nauraa kuin apina?

Ja niin me apinat nauroimme. Uusi apinatutkimus yrittää nähdä ihmismäistä naurua apinoissa.



Joel Kontinen

Charles Darwinin päivistä lähtien evolutionistit ovat pyrkineet näkemään inhimillisiä piirteitä eläimissä ja eläimellisiä piirteitä ihmisissä. Tuore Current Biology –lehdessä julkaistu tutkimus noudattaa uskollisesti samaa darvinistista tarinaperinnettä.

Portsmouthin yliopiston tutkijapsykologi Marina Davila Ross kollegoineen kutitteli kahtakymmentäyhtä nuorta orankia, gorillaa, simpanssia ja bonoboa, yhtä gibbonia ja kolmea ihmisvauvaa. Tutkijat pisteyttivät syntyneen naurun 11 akustisen muuttujan avulla.

Davila Ross ja kollegat totesivat, että gorillan ja bonobon nauru muistuttaa eniten ihmisvauvojen ääntämystä. Lajien eroja on kuitenkin varsin vaikea kuroa naurulla umpeen. Apinat kävelevät neljällä jalalla, ja niiden hengitys on yhteydessä niiden kävelyyn. Ihmiset taas pystyvät hengittämään riippumatta siitä, miten he liikkuvat.

Apinoiden ja ihmisten naurun erot saattavat edelleenkin jäädä kutkuttavaksi ongelmaksi, varsinkin kun nauru ei ole lajien ainoa ero.

Bristolin yliopiston professori Stuart Burgess on esimerkiksi osoittanut, että apinoilla on noin 26 kasvolihasta, kun ihmisillä niitä on osapuilleen 50. Lisäksi apina kykenee niiden avulla tuottamaan jopa neljä erilaista ilmettä, joista yksikään ei ole erityisen kaunis. Ihminen pystyy kymmeneentuhanteen ilmeeseen. Osa niistä voi olla hyvinkin kauniita.

Ihmisen ja apinan erot tuskin siis tasoittuvat edes nauramalla.

Naurukokeisiinkin kannattaa valita vain pieniä apinoita. Hieman isompi korsto saattaisi erehtyä puraisemaan tutkijaa pikkusormeen, vaikka Darwinin juhlavuotta nyt vietämmekin.

Lähteet:

Burgess, Stuart. 2006. The Design Argument. Luento Creation Without Compromise -konferenssissa Swanwickissa Englannissa 22.4. 2006.

Laursen, Lucas. 2009. Human-ape links heard in laughter. Nature news 4.6.
http://www.nature.com/news/2009/090604/full/news.2009.541.html