El Niño -ilmiön aiheuttama kuumuus voi koitua puolen miljoonan ihmisen kohtaloksi helmikuuhun mennessä

Kuva: Rajesh Kumar Singh/AP/Alamy

Joel Kontinen

Darvinisteilla on keino tuottaa epäilystä ja kauhua elämään. Nyt he sanovat, että liki puoli  miljoonaa ihmistä kuolee helteen vuoksi helmikuuhun mennessä.

Ilmastotutkijat varoittavat, että noin 450 000 ihmistä eri puolilla maailmaa saattaa menehtyä helmikuuhun mennessä ennätysvoimakkaan El Niño -ilmiön aiheuttaman kuumuuden vuoksi.

”Toivomme, että tämän tiedon pohjalta voidaan ryhtyä toimiin ja tehdä päätöksiä resurssien kohdentamisesta ennakkoon”, sanoo Rhodium Groupin Emily Grover-Kopec. Toimiin voisi kuulua esimerkiksi terveydenhuollon henkilöstön lähettäminen tarkistamaan haavoittuvimmassa asemassa olevien tilanne, veden riittävyyden varmistaminen sekä tuulettimien tai ilmastoinnin tarjoaminen.

Chicagon yliopiston Climate Impact Labin raportissa esitetty arvio 450 000 kuolemasta perustuu havaittuun yhteyteen lämpötilan ja ylimääräisten kuolemien välillä. Yhteys noudattaa U-kirjaimen muotoista käyrää, jossa kuolemantapauksia esiintyy enemmän äärimmäisessä kylmyydessä tai kuumuudessa. Käyrän tarkka muoto vaihtelee kuitenkin alueittain sen mukaan, ovatko ihmiset ja infrastruktuuri sopeutuneet esimerkiksi äärimmäiseen kuumuuteen tai onko väestöllä varaa ilmastointiin.

Vuonna 2022 tehdyssä tutkimuksessa maailma jaettiin 24 000 alueeseen, ja kyseinen yhteys arvioitiin kullekin alueelle joko vuosikymmenten takaisten historiallisten tietojen tai samankaltaisilta alueilta saatujen ekstrapoloitujen tietojen perusteella. Grover-Kopec ja hänen kollegansa ovat nyt yhdistäneet tämän menetelmän Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskuksen (ECMWF) kausiennusteeseen arvioidakseen, kuinka monta ihmistä tavallista enemmän saattaa menehtyä El Niñon aiheuttaman kuumuuden seurauksena.

Lähde:

Michael Le Page, 2026 El Niño heat could kill half a million people by February | New Scientist 23.9. 

Välimuotofossiili osoittaa, että "varhaiset kyynärpäät" olivat eri muodoissa

 

Välimuotofossiilin evän kivettyneet luut. Kuva: Brian Engh, Chicagon yliopisto

Joel Kontinen

Ensimmäisiä nelijalkaisia ​​maaeläimiä edeltäneitä kaloja oli enemmän erilaisia muotoja ​​kuin luulimme, ja fossiilit osoittavat, että yhdellä oli kyynärnivel, joka liikkui oudon rajoittavalla tavalla

Muinaisella kalalla, joka eli juuri ennen kuin ensimmäiset nelijalkaiset kävelivät maalla, oli terävä kyynärvarren luu ja saranamainen kyynärnivel, mikä lisäsi kasvavaa näyttöä yrityksen ja erehdyksen varhaisessa muodostumisessa.

350 miljoonaa vuotta vanha eläin oli yksi useista "kalajalkaisista" – olennoista, joilla oli evät, jotka olivat kehittäneet joitakin raajamaisia ​​piirteitä. Se on saattanut käyttää eviään muuhun toimintaan kuin uimiseen, kuten liikkumiseen jokien pohjassa.

Evoluution mukaan jo jotkin kalat saivat useita käsivarsia. Darvinilaiset uskovat, että nelijalkaiset eläimet saivat käsivarret ennen kuin ne saivat nelijalat.

On paljon loogisempaa luottaa siihen, että kalat luotiin kaloiksi eikä evoluution välimuodoiksi.

Lähde:

Christa Lesté-Lasserre 2026 Fishapod fossil shows early elbows came in a variety of forms | New Scientist 18.9.

T. rexin hampaat osoittavat, että tämä valtava petodinosaurus oli tasalämpöinen

 

Kuva: Orla/Shutterstock

Joel Kontinen

Jotkut evolutionistit luulevat, että uudet, ”66 miljoonaa vuotta” vanhasta hammaskiilteestä saadut todisteet viittaavat siihen, että maailman tunnetuin dinosaurus Tyrannosaurus rex oli todennäköisesti tasalämpöinen – kuten linnut ja nisäkkäätkin. Tämä vahvistaa aiempia havaintoja.

Taas kerran evoluutio ja miljoonat vuodet on yhdistetty toisiinsa.

Robert Eagle kollegoineen (University of California, Los Angeles) analysoi kolmen T. rex -yksilön hampaiden kiilteen kemiallisen koostumuksen ja vertasi sitä viiteen samanikäiseen, fossiloituneeseen krokotiilin hampaaseen.

Eaglen mukaan tasalämpöisyys on yleistä suurilla eläimillä ja jopa joillakin kaloilla; se mahdollistaa liikkumisen, pitkäkestoisemman aktiivisuuden ravinnon etsinnässä ja vaelluksissa sekä elämisen kylmemmissä ympäristöissä. On pitkään oletettu, että monet dinosaurukset – T. rex mukaan lukien – olivat myös tasalämpöisiä.

Tutkijat keskittyivät kiilteen kemiassa erityisesti hiilen ja hapen harvinaisten raskaiden isotooppien välisten sidosten – niin kutsuttujen hiili-13–happi-18-sidosten – määrään. Näitä sidoksia esiintyy enemmän mineraaleissa, jotka muodostuvat alhaisissa lämpötiloissa, kuin lämpimissä olosuhteissa syntyneissä mineraaleissa.

”Siksi voimme mitata hiili-13–happi-18-sidosten määrän hyvin vanhasta hampaasta ja päätellä, onko se muodostunut kuumassa vai kylmässä ruumiissa.”

”Havaitsimme myös, että T. rexin rekonstruoitu ruumiinlämpö oli huomattavasti korkeampi kuin lämpötilat, jotka johdettiin samasta geologisesta kerrostumasta – Montanan Hell Creekistä – peräisin olevista krokotiilin hampaista”, Eagle sanoo.

Tutkijat toteavat myös, että T. rexin ruumiinlämpö oli korkeampi kuin esihistoriallisen ajan Montanan ympäristön lämpötila, joka määritettiin sekä isotooppiarvioiden että ilmastomallien perusteella.

Personsin mukaan T. rexin tasalämpöisyydestä oli jo olemassa runsaasti todisteita. Näitä olivat muun muassa luiden kasvunopeudet, peto-saalis-suhteet – sillä energiaa vaativat tasalämpöiset eläimet tarvitsevat huomattavasti enemmän saalista petoa kohden kuin vaihtolämpöiset – sekä ”lukuisat anatomiset piirteet, jotka viittaavat korkean suorituskyvyn fyysisiin ominaisuuksiin”.

Lähde:

James Woodford 2026 T. rex teeth show the enormous predatory dinosaur was warm-blooded | New Scientist 16.9.

Varhaisin alligaattori kukoisti dinosaurusten sukupuuton jälkimainingeissa

 

Taiteilijan näkemys *Mandrasuchus milleri* -lajista (kuva: Andrey Atuchin)

Joel Kontinen

Evolutionistien mukaan, silloin kuin asteroidi vei kaikki dinosaurukset, muutamat isot alligaattorit elivät Pohjois-Amerikassa.

Ne muistuttivat nykyistä alligaattoria, mutta olivat sitä pienempiä.

Noin kaksimetrinen matelija, joka kukoisti Pohjois-Amerikan vesistöissä pian sen jälkeen, kun asteroidi oli hävittänyt suurimman osan dinosauruksista 66 miljoonaa vuotta sitten, on tunnistettu alligaattoriryhmän vanhimmaksi tunnetuksi edustajaksi.

Tutkijat ovat löytäneet luita noin 15 yksilöltä, jotka kuuluivat tähän aiemmin tuntemattomaan lajiin; laji todennäköisesti väijyi saalista makean veden uomien lähellä ja saattoi suojautua koloihin.

Hiljattain nimetty *Mandrasuchus milleri* muistutti pienempää versiota nykyisestä alligaattorista: sillä oli terävät etuhampaat saaliin tarttumiseen sekä pyöreät, poskihammasmaiset takahampaat, joilla se pystyi murskaamaan äyriäisiä ja muuta kovakuorista saalista.

Lähde:

Christa Lesté-Lasserre 2026 Earliest alligator flourished in the wake of the dinosaur extinction | New Scientist 11.9.

Kaksi erikoista uutta jäämuotoa on löydetty

 

Kuva: NASA, ESA, CSA, STScI

Joel Kontinen

Uranuksesta on löydetty kahdenlaista uutta jäätä; tämä on uusi havainto, joka voi viitata siihen, että tällaista jäätä on runsaasti sekä Uranuksessa että Neptunuksessa.

Kaksi uutta jäätyyppiä voi auttaa meitä ymmärtämään, mitä Neptunuksen ja Uranuksen sisällä tapahtuu. Näillä jääjättiläisplaneetoilla on poikkeukselliset magneettikentät, mikä saattaa selittyä niiden pinnan alla syvällä olevilla erikoisilla jäämuodoilla.

Arjesta tuttu vesijää on vain yksi yli kahdestakymmenestä eri olomuodosta; kullakin niistä on molekyylien osalta erilainen kiderakenne. Lämpötilan ja paineen noustessa veden muodostavat vety ja happi järjestyvät uudelleen, mikä antaa kullekin olomuodolle ainutlaatuiset sähköiset ja mekaaniset ominaisuudet.

Jää voi olla erilaista Uranuksessa ja Neptunuksessa, mutta Jumala loi sen sellaiseksi.

Lähde:

Leah Crane, 2026 Two bizarre new forms of ice discovered that could exist deep inside planets | New Scientist14.9.

 

Uusi tutkimus viittaa siihen, että Merkurius on saattanut kutistua huomattavasti enemmän kuin aiemmin on luultu

 

Kuva: NASA Goddard

Joel Kontinen

Jotkut evolutionistit  olettavat, että Merkurius oli paljon suurempi kuin mitä se on nykyisin.

Merkurius, jonka koko on noin kolmasosa Maan koosta, on saattanut kutistua kehityksensä aikana  jopa 10–30 % enemmän kuin aiemmin on arvioitu.

Torstaina (10. syyskuuta) *Geophysical Research Letters* -tiedejulkaisussa ilmestyneen tutkimuksen mukaan aiemmat tutkimuslennot eivät havainneet kutistumisen todellista laajuutta, koska Merkuriuksen pinnalla olevat törmäyskraattereista peräisin olevat ainekset peittivät todisteet näkyvistä. Tämä kokoero on merkittävä tekijä planeetan historiaa tarkasteltaessa, totesi tutkimukseen osallistunut planeettatutkija Gaku Nishiyama Saksan ilmailu- ja avaruuskeskuksen (DLR) avaruustutkimuksen instituutista.

”Koska Merkuriuksen kehitystä ohjaa sen jäähtyminen, kutistumisen määrä – joka kertoo jäähtymisen laajuudesta – on yksi tärkeimmistä havaittavista suureista. Sitä voidaan verrata malleihin, joilla arvioidaan planeetan kehityskulkua”, Nishiyama sanoi.

Evolutionistit olettavat niin, mutta Merkuriuksen magneettikenttä on heikentynyt, joka on osoitus Merkuriuksen nuoresta iästä. 

Lähde:

Elizabeth Howell 2026 Mercury may have shrunk much more than we thought, new study hints | Live Science 10.9.

Denisovalaisten työkalut kiinalaisesta luolasta paljastavat, kuinka salaperäiset ihmiset elivät

 

Kuva: Song Xing IVPP:stä

Joel Kontinen

Jotkut evolutionistit luulevat, että arvoituksellinen muinaisten ihmisten ryhmä, jota kutsuttiin denisovalaisiksi, kukoisti nykyisen Lounais-Kiinan alueella yli 100 000 vuotta. He elivät havumetsässä ja metsästivät suuria eläimiä, kuten peuroja.

Tämä on ensimmäinen todiste denisovalaisista tällä alueella ja yksi harvoista tunnetuista kohteista, joissa on esineitä, jotka voivat kertoa meille, miten he elivät. Ensimmäistä kertaa "voimme tuntea heidän teknologiansa ja tietää heidän toimeentulostrategiansa", sanoo Hao Li, arkeologi Tiibetin ylänkötutkimuslaitoksessa Pekingissä.

Evolutionistit otaksuvat, että denisovalaiset elivät Itä-Aasiassa viimeisten satojen tuhansien vuosien aikana. Heidät tunnistettiin ensimmäisen kerran 16 vuotta sitten Denisovan luolassa olevasta sormen luusta säilyneestä DNA:sta. Sittemmin on löydetty muutamia muita denisovalaisten jäänteitä muualta Itä-Aasiasta, kuten Harbinista Pohjois-Kiinasta.

Uudet löydöt ovat peräisin Bianfun luolasta Yunnanin maakunnassa. Aluetta on louhittu voimakkaasti, mikä tuhosi suuren osan luolasta, myös sen sisäänkäynnin, mutta vuonna 2019 paikalliset työntekijät havaitsivat eläinten fossiileja ja varoittivat viranomaisia.

Genesiksen ja Paavalin kirjoitusten mukaan denisovaliset ovat Adamin ja Eevan jälkeläisiä. Vuosimiljoonat ovat keksittyjä.

Lähde:

Michael Marsh 2026 Denisovan tools from cave in China shows how mysterious humans lived | New Scientist 9.9.