Mikromuovit saattavat muuttaa Tyynenmeren väriä

 

Kuva: Ocean Voyages Institute/ZUMA Wire/Shutterstock

Joel Kontinen

Mikromuovit saattavat muuttaa valtameriveden väriä. Tyynenmeren suuri jätepyörre (Great Pacific Garbage Patch, GPGP), joka sijaitsee suunnilleen Havaijin ja Kalifornian puolivälissä, kattaa noin 1,6 miljoonaa neliökilometriä. Sen arvioidaan sisältävän lähes 80 000 tonnia muovijätettä, jonka merivirrat ovat kuljettaneet paikalle.

”Valtameren väri syntyy auringonvalon vuorovaikutuksesta meriveden ja siinä olevien aineiden kanssa; väri kertoo siis siitä, mitä vedessä on”, sanoo Shea Cheatham Norjan Bergenin yliopistosta.

Cheatham kollegoineen analysoi kolmea satelliittiaineistoa, jotka on kerätty vuosina 2002–2022. Tulokset osoittivat, että tietyillä alueilla Tyynenmeren suuressa jätepyörteessä sinisen valon määrä kasvoi 20 vuoden aikana noin 10 prosenttia ja vihreän valon määrä 2–4 prosenttia.

Tutkijat pyrkivät selvittämään kirkastumisen syytä tietokonesimulaatioiden avulla. He testasivat, miten valtameren väri teoreettisesti muuttuisi, jos veteen lisättäisiin mikroskooppisen pieniä muovipartikkeleita. He simuloivat myös sitä, miten luonnolliset tekijät – kuten mikroskooppisten levien määrän kasvu tai lajiston muutos sekä muu orgaaninen aines – vaikuttaisivat veden väriin.

”Havaitsimme, että veden kirkastuminen sekä sinisen että vihreän valon aallonpituuksilla johtuu vain harvoin luonnollisista muutoksista”, Cheatham sanoo. ”Kun lisäsimme simulaatioihimme mikromuovihiukkasia, Tyynenmeren suuren jätepyörteen läheisyydessä havaittu ilmiö – veden kirkastuminen sekä sinisen että vihreän valon osalta – muuttui yli neljä kertaa todennäköisemmäksi.”

Lähde:

James Woodford, 2026 Microplastics may be changing the colour of the Pacific Ocean | New Scientist 5.11.

Espanjalaisesta luolasta löytyi hämmästyttävä kokoelma esihistoriallisia kaiverruksia

 

Paleoliittinen hevosta esittävä kuva Cova de la Font Major -luolassa Espanjassa. Kuva: Josep Maria Vergès Bosch, Míriam Salas-Altès

Joel Kontinen

Luolista voi löytyä melkoinen määrä muinaisia ​​eläimiä – kuten nyt Espanjassa sijaitsevasta luolasta – mutta tutkijoiden esittämä 19 000 vuoden ikäarvio on virheellinen.

Espanjalaisesta luolasta on löytynyt satoja kaiverrettuja kuvioita ja kymmeniä esihistoriallisia eläinkuvia. Ne olivat jääneet aiemmin huomaamatta, vaikka luola onkin suosittu matkailukohde.

Katalonian ihmisen paleoekologian instituutin (IPHES) tutkija Josep Maria Vergès löysi kalliotaiteen Cova de la Font Major -luolasta, Barcelonan länsipuolelta, kiinnostuttuaan eräästä turistiryhmästä.

Märkäpukuihin pukeutuneet vierailijat osallistuivat seikkailuaktiviteettiin ja tulivat esiin läheisestä aukosta, joka johti pieneen sivukammioon. ”Koska työskentelin kohteessa ensimmäistä kertaa enkä tuntenut tätä sivukammiota, menin katsomaan sinne”, Vergès kertoo.

Lähde:

James Woodford, 2026 Stunning collection of prehistoric engravings found in Spanish cave | New Scientist 5.11.

Dinosauruksen punasoluja löytyi "115 miljoonaa" vuotta vanhasta fossiilista

 

Kuva: Victor O. Leshyk

Joel Kontinen

Voivatko punasolut säilyä miljoonia vuosia vanhassa dinosauruksessa? Kyllä ​​voivat.

Dinosaurusten jäänteistä on aiemminkin löydetty punasoluja – esimerkiksi Kanadasta vuonna 2015 kerätyistä 75 miljoonaa vuotta vanhoista luunpalasista sekä Montanasta vuonna 2005 löytyneestä, 68 miljoonaa vuotta sitten kuolleen *Tyrannosaurus rexin* reisiluusta.

Australiassa Perthissä sijaitsevan Curtin-yliopiston Kliti Grice kollegoineen kertoo eristäneensä kaikkien aikojen vanhimmat dinosauruksen punasolut. Ne löytyivät Brasiliasta vuonna 2008 löydetyn *Aratasaurus museunacionali* -nimisen teropodidinosauruksen takaraajasta.

”Kukaan ei ole aiemmin nähnyt dinosauruksen punasoluja näin suurella tarkkuudella.”

Tutkijaryhmän oli myös suljettava pois kontaminaation eli vieraan aineksen aiheuttaman saastumisen mahdollisuus – erityisesti fossiilin sisältäneistä sedimenteistä, joissa oli runsaasti leväjäänteitä.

Tutkijat vertasivat punasoluja myös dinosauruksen nykyisten lähisukulaisten, lintujen ja krokotiilien, punasoluihin. *Aratasauruksen* punasolut ovat huomattavasti suurempia. Tämä voi tarkoittaa, että solut ovat turvonneet fossiilistumisprosessin aikana, tai että kyseinen laji on voinut kasvaa huomattavasti suuremmaksi kuin fossiilina säilynyt yksilö.

Lontoon luonnonhistoriallisen museon Susannah Maidment toteaa, että aiemmat tutkimukset, joissa on raportoitu kymmeniä miljoonia vuosia vanhoista fossiileista löytyneistä punasoluista, ovat herättäneet kiistelyä. Jotkut tutkijat ovat esittäneet, että kyseessä voisivat olla bakteerit tai fossiilistumisprosessin synnyttämät artefaktit (virheelliset rakenteet). ”Tämä tutkimus on jälleen yksi todiste siitä, että pehmeät kudokset – kuten punasolut – voivat säilyä fossiileina geologisista aikakausista huolimatta”, hän sanoo.

Gricen mukaan löytö voi tarkoittaa, että museokokoelmissa säilytettävät, ulkoisesti vaatimattoman näköiset dinosaurusten fossiilit saattavat kätkeä sisäänsä merkittäviä salaisuuksia. ”Museoissa on laatikotolkulla fossiiliaineistoa, joka ei näytä kovin kummoiselta”, hän sanoo. ”Tällainen työ avaa aivan uudenlaisen mahdollisuuden hyödyntää näitä kokoelmia sekä tuoda nykyaikainen teknologia ja molekyylitason menetelmät näiden näytteiden pariin.”

 Lähde:

James Woodford 2026 Dinosaur red blood cells recovered from 115-million-year-old fossil | New Scientist 2.11.

Kalat kiinnittävät virtuaalitodellisuudessa huomiota vain yhteen vaikutusvaltaiseen naapuriin

 

Kuva: David Villa, ScienceImage, CBI, CNRS, Toulouse

Joel Kontinen

Kaloille räätälöity virtuaalitodellisuus paljastaa, että kukin yksilö saattaa kiinnittää huomiota vain yhteen, kaikkein vaikutusvaltaisimpaan naapuriin. Tämä havainto voi auttaa ymmärtämään, miten eläimet liikkuvat ryhmissä ilman, että ne kuormittuvat liikaa ympärillään tapahtuvasta toiminnasta ja vuorovaikutuksesta.

Kalat muodostavat parvia, joissa ne liikkuvat saumattomasti yhtenä kokonaisuutena. Mutta mistä yksittäinen kala tietää, mitä sen tulee tehdä? Guy Theraulaz kollegoineen Toulousen yliopistosta Ranskasta pyrki vastaamaan tähän kysymykseen hyödyntämällä virtuaalitodellisuutta (VR). Näin he pystyivät tutkimaan tarkemmin vuorovaikutusta viiden punapäätetran (*Hemigrammus rhodostomus*) välillä.

Kalat saattavat kohdistaa huomionsa vain yhteen toiseen kalaan; ne eivät ole vuorovaikutuksessa muiden kanssa, vaan ainoastaan ​​kyseisen yksilön kanssa.

Lähde:

Karmela Padavic-Callaghan, 2026 Fish pay attention to one influential neighbour in virtual reality | New Scientist 1.11.

Ruosteinen kuori teki Marsin lämpimäksi ja märäksi

 

Taiteilijan näkemys Marsista miljoonia vuosia sitten, kun sen pinnalla oli enemmän vettä. Kuva: ESO/M. Kornmesser/N. Risinger.

Joel Kontinen

Jotkut tutkijat ovat havainneet, että Marsissa on ollut vettä ainakin joskus sen historian aikana. Evolutionistien mukaan Mars on ollut olemassa jo vuosimiljoonia sitten. He uskovat, että vety piti Marsin lämpimiä.

Marsissa oli kerran ilmasto, joka piti sen riittävän lämpimänä, jotta vesi pääsi virtaamaan pinnalla. Mutta tiedemiehet eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen ilmakehän reseptistä, jolla on tarpeeksi lämpenemispotentiaalia. Uuden ehdotuksen mukaan vety piti Marsin lämpimänä ja että maan alla kiertävä kuuma vesi tuotti puuttuvan ainesosan.

Marsin kuoressa raudan kanssa reagoiva vesi on saattanut toimittaa tasaisesti vetyä ilmakehään miljoonien vuosien ajan, sanoo Cin-Ty Lee Rice Universitystä Texasissa.

Vaikka vety ei itse ole kasvihuonekaasu, sillä voi olla planeettaa lämmittävä vaikutus vuorovaikutuksessa ilmakehän hiilidioksidin kanssa. H2- ja CO2-molekyylien törmäykset muuttavat molempien muotoa, mikä saa ne absorboimaan infrapunasäteilyn aallonpituuksia, joita CO2 yksinään ei estä, joten molekyyliparit voimistavat kasvihuoneilmiötä.

Lähde:

Bas den Hond 2026 Rusty crust made Mars warm and wet | New Scientist 30.10.

Petosammakkoeläimiä eli merissä "237 miljoonaa vuotta" sitten

Gerrothorax maritimus – myöhäistriaskauden täysin merielämään sopeutunut sammakkoeläin.  Kuva: Ryosuke Motani / UC Davis

Joel Kontinen

Evoluution kannattajien mukaan merissä on aikoinaan vaaninut sammakkoeläin.

Laji sai nimekseen *Gerrothorax maritimus*. Maanviljelijät löysivät lähes täydellisesti säilyneen, 74 senttimetrin pituisen fossiilin alueelta, joka on nykyään kansallinen luonnonsuojelualue Kiinan Guanlingin piirikunnassa.

Fossiilia tutkineiden tutkijoiden mukaan lajin kyky selviytyä suolaisessa vedessä – joka on sammakkoeläimille yleensä kohtalokasta niiden läpäisevän ihon vuoksi – perustui todennäköisesti sen vahvaan suojapanssariin.

Tutkijat tunnistivat, ettei kyseessä ollut kala eikä matelija. Anatomisten piirteiden – kuten neljän raajan ja kidusten – perusteella kyseessä täytyi olla varhainen sammakkoeläin.

”Se oli litteä eläin, joka eli merenpohjassa”, kertoo Ryosuke Motani Kalifornian yliopistosta (UC Davis). Hän kuului fossiilia analysoineeseen tutkimusryhmään. Motanin mukaan eläin oli todennäköisesti väijyvä peto: sen leveä suu ja kaulassa sijaitseva vahva kieliluu viittaavat siihen, että se käytti ravinnonhankinnassa imua. Vastaavaa saalistustapaa hyödyntävät nykyäänkin tietyt merenpohjassa elävät, väijyvät pedot, kuten partihait.

Motanin mukaan ei kuitenkaan ole todisteita siitä, että eläin olisi käynyt läpi muodonmuutoksen (metamorfoosin) – toisin kuin monet nykyiset sammakkoeläimet, joiden toukat kehittyvät aikuisiksi yksilöiksi.

Varmistaakseen, että eläin todella eli meressä eikä kyseessä ollut maaeläin, joka oli kulkeutunut mereen vasta kuolemansa jälkeen, tutkijat analysoivat fossiilisten luiden strontium-isotooppisuhteet.

Tulokset osoittivat, että uuden lajin jäänteissä näkyi selkeä meriveden jättämä jälki; tämä tarkoittaa, että *G. maritimus* kasvoi aikuiseksi asti meressä. Paleogeografiset rekonstruktiot viittaavat myös siihen, että 237 miljoonaa vuotta sitten, myöhäistriaskaudella. Paikka, josta fossiili löydettiin, sijaitsi vähintään 30 kilometrin päässä maasta.

Kyseessä ei siis ollut olento, joka oli siirtymässä vesielämästä maaelämään.

Lähde:

James Woodford, 2026 Predatory amphibians swam the seas 237 million years ago | New Scientist 26.10.

PIJ ilmoittaa jälleen epäillystä lapsisotilaan kuolemasta

 

Muhammad Adel Musa Al-Razayna. Kuva: PIJ

Joel Kontinen

HonestReportingin kirjaamien lapsisotilaiden määrä nousi 32:een, kun PIJ ilmoitti Muhammad Adel Musa Al-Razaynan kuolleen.lP

24 näistä lapsisotilaista kuului Palestiinan Jihad -järjestöön (PIJ), mutta myös Hamas ja Demokraattinen rintama ovat käyttäneet lapsisotilaita.

Lasten ei pitäisi joutua sotimaan.

Lähde: 

Michael Starr 2026 PIJ Announces Another Suspected Child Soldier Death | HonestReporting 25.10.