Pieniän vihreitä miehiä Betelgeusissa?

 

Kuva;  Stocktrek Images, Inc./Alamy

Joel Kontinen

Tähti Betelgeuse on lakannut himmentymästä – mutta se käyttäytyy edelleen oudosti.  Vuonna 2019 suureksi himmenemiseksi nimetyn oudon tapahtuman jälkeen Betelgeusen muodostava plasma riehuu ympäriinsä tähden sisällä pyyhkien pois vuosisatoja mitattuja pulsaatioita.

Betelgeuse tekee taas tavallisia temppujaan, Betelgeuse käyttäytyy edelleen oudosti. Kun tähti toipuu räjäytettyään valtavan määrän sisäosiaan vuoden 2019 lopulla tapahtumassa, joka tunnettiin nimellä Great Dimming, sen pinta pomppii nyt kuin gelatiini lautasella, ja se on menettänyt luonnollisen 400 päivän sydämenlyönnin, joka on ollut olemassa ainakin kaksi vuosisataa. Andrea Dupree Harvard-Smithsonian Center for Astrophysicsistä Massachusettsissa ja hänen kollegansa analysoivat havaintoja kaukoputkesta selvittääkseen, mitä tapahtui.

Evolutionistit saattavat nähdä pieniä vihreitä miehiä auringossa tai sen planeetoissa.

New Scientist on kaikesta päätellen omaksumassa panspermia (”elämä tuli avaruudesta”) -näkemyksen, koska saman numeron pääkirjoituksessa viitataan siihen, että Betelgeuzen, Orionin tähdistön punaisen jättiläistähden planeettakunnassa, eläneet esi-isämme saattoivat lähettää elämän siemenet tänne 4 miljardia vuotta sitten. Meidän pitäisi nyt jatkaa tätä kosmista ketjukirjettä.

Herää kysymys, olisiko New Scientist jo vihdoinkin päätynyt näin darwininpäivän (12.2.) kunniaksi myöntämään, että elämä ei voi syntyä itsekseen vaan siihen tarvitaan synnyttäjää.

 Lähde; 

Crane,  Leah. 2022. The star Betelgeuse has stopped dimming – but it's still acting weird. New Scientist 17.,8. 

Tutlijat pääsevät vuonna 2014 pudonneen meteoriitin jäjille

Kuva: AShutterstock/ImageBank4u, 

Joel Kontinen 

Tähtitieteilijät sanovat, että Yhdysvaltain hallituksen luokitellut anturit havaitsivat tähtienvälisen meteorin osuneen Maahan vuonna 2014. Nyt he haluavat osallistua retkikuntaan löytääkseen sen palasia merenpohjasta.

Tähtitieteilijät, jotka väittävät havainneensa Maahan osuneen tähtienvälisen meteorin, yrittävät kerätä 1,6 miljoonaa dollaria tutkimusmatkalle, joka etsii paloja, jotka saattavat jäädä merenpohjaan Papua-Uuden-Guinean pohjoispuolella. Mutta väite – jonka Yhdysvaltain puolustusministeriö hyväksyi – on edelleen kiistanalainen, ja muiden tutkijoiden mukaan todennäköisyys löytää mitään on minimaalinen. Tähtienvälisistä kohteista on vahvistettu vain kaksi havaintoa: Etenkin Oumuamua, sikarin muotoinen asteroidi, joka havaittiin ensimmäisen kerran vuonna 2017, on herättänyt mielenkiintoa tiedejulkaisuissa ja muut ovat tavallisia komeettoja, .

  Lähde:

 Wilkins, Alex. 2022. Interstellar meteorite may be awaiting discovery on the sea floor New Scientist 12.8. 

Miksi linnut ja perhoset eivät eksy

Kuva; Didier Descouens  CC BY-SA 4.0. 

Joel Kontinen

 

Mikä saa pikkulinnut ja perhoset pysymään oikeassa suunnassa? Meidän pääskysemme tulevat aina keväällä ja lähtevät syksyllä.

Tiedämme vielä vähän siitä, kuinka monet muuttavat lajit kulkevat pitkiä matkoja. Tämä pätee erityisesti selkärangattomiin, joiden seuranta on haastavaa. Uudet teknologiat, jotka johtavat erittäin kevyisiin, eläimiin kiinnitettyihin tunnisteisiin, avaavat kuitenkin uusia tutkimusmahdollisuuksia tällä alalla

Menz kumppaneineen käytti tällaisia tunnisteita seuratakseen Euroopan ja Saharan eteläpuolisen Afrikan välillä vaeltavien haukkakoiden (Acherontia atropos) lentoa. He havaitsivat, että perhoset pystyivät korjaamaan omaa reittiään jopa häiritsevien tuulien ja korkeiden vuorten edessä. Tämä viittaa siihen, että perhoset eivät liiku vain passiivisesti oikeaan suuntaan, vaan ne navigoivat aktiivisesti sisäisen kartan tai kompassin perusteella.

Lähde: 

Vignieri, Sacha 2022. Staying on course Science 5.8. 

Uusi äyriäinen on uuusi laji

 Kuva:  Dr. Ming-Chih Huang, Journal of Natural History.

Joel Kontinen

Japanilaisessa akvaariossa pidetty jättiläiskokoinen panssaroitu äyriäinen on havaittu uudeksi lajiksi. Löytö lisää lähes kaksikymmentä tunnettua jättiläisjalkaisten lajia – suuria, 14-jalkaisia ​​äyriäisiä, jotka nauttivat Atlantin, Tyynenmeren ja Intian valtameren syvimmistä, pimeimmistä ja kylmimmistä vesistä.

 Kun keltainen äyriäinen kerättiin syöttiansasta Meksikon Yucatánin niemimaan rannikolta vuonna 2017, sen oletettiin kuuluvan Bathonymus giganteus -lajiin, ja sen osti Enoshima Aquarium Fujisawasta Japanista. Löytöä ei huomattu, ennen kuin Huang Ming Chih kansallisesta yliopistosta Taiwanissa päätti sekvensoida säilytetyn näytteen DNA:n aikaisempaa Siirat (Isopoda) isopod-genetiikan projektia varten.

Huang yllättyi nähdessään merkittäviä eroja uuden Siiran (Isopoda) isopodin genomin – sen täydellisen geneettisten ohjeiden sarjan – ja B. giganteuksen genomin välillä. "Aluksi luulin, että se oli [geneettinen] kontaminaatio, joten toistin [DNA]-sekvensointikokeen useita kertoja, ja tulokset olivat samat", Huang sanoo, mikä tarkoitti, että hänen käsissään oli kaksi eri lajia.

 Tieteessä uusi Bathonymus yucatanensis muistuttaa pienennettyä versiota serkustaan, tavallisesta metsätäisestä eli "pilleristä". Isopodin pituus on 26 senttimetriä päästä häntään ja 13 senttimetriä leveä, mikä on suunnilleen 2 litran juomapullon kokoinen, ja se elää noin 600–800 metriä merenpinnan alapuolella harvoin tutkitulla pohjavyöhykkeellä.

Tarkemmin tarkasteltuna Huang ja hänen työtoverinsa havaitsivat myös kourallisen piirteitä, jotka tekevät B. yucatanensisista ainutlaatuisen. "Verrattuna B. giganteukseen, B. yucatanensiksella on ohuemmat rungon mittasuhteet ja se on kokonaispituudeltaan lyhyempi kuin B. giganteus", kirjoittajat kirjoittavat. Erikoispitkät antennit ja maidonkeltainen kuori auttavat myös erottumaan harmaampien joukosta. Pelottavasta esihistoriallisesta ulkonäöstä huolimatta B. yucatanensis on vaaraton ihmisille ja se mieluummin syö kuolleita valaita ja kaloja, jotka asettuvat merenpohjaan.

Koska B. yucatanensis oli tuntematon niin pitkään, Huang epäilee, että myös muita jättiläisjalkaisia on saatettu tunnistaa väärin. Hän sanoo tutkivansa jo, onko vastaava Etelä-Kiinan mereltä peräisin oleva äyriäinen uusi laji, mikä viittaa siihen, että jättiläisjalkaisten luettelo kasvaa edelleen.

 Lähde:

 Wetzel,  Corryn. 2022.   Giant yellow crustacean in an aquarium turns out to be new species. New Scientist  10.8, 

Mitä evluutio tietä nuoren maan alusta

Kuva; Kyle Ellingson

Joel Kontinen 

Evolutionistien mukaan Maa on 4,5 miljardia vuottavanha. Heidän mukaansa se muodostui samaan aikaan kuin aurinko ja muut aurinkokuntamme planeetat, kun tuhannet suuret ja pienet kivet törmäsivät ja sulautuivat yhteen. Sitten tuli vasaran isku. Pienempi planeetta näyttääosuneen Maahan sellaisella voimalla, että koko sen pinta suli ja valtava määrä materiaalia räjäytettiin kiertoradalle, jolloin lopulta muodostui Kuu. Tämä selittää, miksi maapallon ensimmäisiä 500 miljoonaa vuotta kutsutaan Hadean aikakaudeksi myyttisen kreikkalaisen alamaailman mukaan. Mutta lopulta valtava kuuman magman meri jäähtyi ja jähmettyi kiveksi. Valtameret muodostuivat. Maamassoja ilmaantui.

Nuori planeetta olisi silti näyttänyt täysin erilaiselta kuin nykyään. Ilmassa ei ollut happea, joten paljon metallista rautaa liukeni veteen ja värjäsi valtameret vihreiksi. Ilmakehän metaanitaso oli ehkä tarpeeksi korkea värjäämään taivaan oranssinväriseksi. Maa olisi ollut karua kalliota, enimmäkseen tummanmustaa ja harmaata. Se, miten tämä outo maisema syntyi, on ollut pitkään mysteeri. Milloin valtameret ilmestyivät? Kuinka syvät ne olivat? Oliko aaltojen yläpuolella aina paljastunutta maata, vai oliko Maa kerran todellinen vesimaailma?

Nyt alkaa hahmottua luonnollinen kuva. Se ei paljasta vain yllätyksiä planeettamme muodostumisesta. Sen ymmärtäminen, milloin maa sai ensimmäisen kerran kuivan maan, muokkaa myös evolutionistien ajatuksia siitä, miten elämä alkoi. Jotkut sen alkuperän skenaariot vaativat paljaita pintoja, joten ne eivät voi olla totta, jos kaikki olisi veden alla. Kysymys Maan ensimmäisestä maasta on siis myös kysymys jokaisen elävän olennon alkuperästä, myös meidän.

Kun Jumala jätetään pois, miljoonat vuodet ja niiden tuomat vivahteet syrjäyttävät ne,  

Lähde:  

Marshall, Michael. 2022, What Earth’s mysterious infancy tells us about the origins of life New Scientist 8.8.

Nuoret hiiret vanhenevat, kuun niihin laitetaan vanhaa verta

 

Kuva:  Broker/Alamy.

Joel Kontinen

Veren siirtäminen vanhasta hiirestä nuorempaan hiireen aiheuttaa nuoren hiiren ikääntymistä. Verensiirto johti lisääntyneeseen määrään vanhenevia soluja nuorissa hiirissä, mikä viittaa siihen, että solujen ikääntyminen ei ole vain kulumista ja repeytymistä.

On olemassa pitkäaikainen hypoteesi, jonka mukaan vanhan hiiren kirurginen yhdistäminen nuoreen jyrsijään aiheuttaa veren siirtymisen, joka vähentää vanhemman eläimen ikää. Vaikka tämä hyödyttää vanhempia hiiriä, vaikutukset nuorelle luovuttajajyrsijälle eivät olleet yhtä selkeitä.

Irina Conboy Kalifornian yliopistosta Berkeleystä ja hänen kollegansa siirsivät verta nuorten ja vanhojen hiirten välillä. Kolmen kuukauden ikäiset saivat verta eläimistä, jotka olivat noin 2-vuotiaita. Kaksi viikkoa myöhemmin nuorilla hiirillä oli lisääntynyt määrä vanhenevia soluja – maksassa, munuaisissa ja lihaksissa olevia soluja, jotka vaurioituvat ja lakkaavat jakautumasta, mutta eivät kuole. Nämä solut kerääntyvät normaalina osana ikääntymistä, jotka alkavat ihmisissä muutaman vuoden elämisen jälkeen. Vahvuustestit paljastivat myös, että nuoret hiiret heikkenivät saatuaan vanhempien jyrsijöiden verta.

Näin vanhaa verta ei pitäisi siirtää uusiin hiiriin, jotka ovat Jumalan luomia ja haluavat elää niille annetun iän.

Lähde:

 Stokel-Walker, Chris. 2022,  Transfusing blood from an old mouse to a younger mouse causes ageing New Scientist 5.8.

Luonnossa lajit eivät lisäänny keskenään

 

Kuva; : Arielle S. Fogel.

Joel Kontinen

Nykyään ihmiset ovat ainoat olemassa olevat sukumme Homo jäsenet. Evolutionistit uskovat, että näin ei ollut aiemmin, koska he luulevat, että esi-isämme jakoivat planeetan muiden homolajien kanssa. On ehdotettu, että koska luonnossa lajit eivät lisäänny keskenään, tämä olisi vaikuttanut näiden lajien lisääntymistä vastaan, mutta tällaista hypoteesia on vaikea testata nykyään.

 Tämän kysymyksen tutkimiseksi Vilgalys kumpaneineen käytti hyväkseen vuosikymmeniä kestävää tietoaineistoa kahdesta paviaanilajista Kenian Amboselin altaalta. He löysivät todisteita siitä, että nämä paviaanilajit eivät lisäänny keskenään. Todisteet ovat samanlaisia kuin mitä on ennustettu esi-isien hominideille. Vaikka todisteet hybridien valinnasta olivat selvät, he havaitsivat myös, että yksittäiset hybridit voivat menestyä.

 Mutta paviaanit eivät ole ihmisiä, jotka luotu Jumalan kuviksi.  

Lähde:

Vignieri, Sacha. 2022. Hidden selection against interbreeding Science 5.8.