Kuinka huolissasi sinun pitäisi olla asteroidin törmäyksestä Maahan?

 

Kuva: Shutterstock

Joel Kontinen 

Dinosaurukset pyyhkäistiin pois asteroidin seurauksena, mutta tarkoittaako se, että meitä uhkaa sama kohtalo – ja pitäisikö sinun olla huolissasi tästä mahdollisuudesta? Voisiko tämä dramaattinen asia koskaan tapahtua oikeasti?

Jossain, avaruuden kylmissä syvyyksissä, on avaruuskivi, joka voisi tuhota suuren planeetan, kärsiä saman kohtalon kuin dinosaurukset? Ja pitäisikö tämän eksistentiaalisen uhan pitää sinut hereillä öisin? Tässä on mitä tiedämme.

Asteroidi, joka tappoi dinosaurukset 66 miljoonaa vuotta sitten, oli halkaisijaltaan vähintään 10 kilometriä, riittävän suuri aiheuttamaan megatsunameja, sytyttämään valtavia metsäpaloja ja pimentämään taivaan kaikkialla maailmassa. Tämän kokoisten asteroidien arvioidaan osuvan Maahan noin 60 miljoonan vuoden välein planeetan kraatteritilastojen perusteella. Seuraavan kokoluokan asteroidien, noin kilometrin halkaisijan omaavien, arvioiden mukaan ne osuvat Maahan noin miljoonan vuoden välein, ja viimeisin osuma oli noin 900 000 vuotta sitten. Nämä luvut riittävät hermostuttamaan.

Tässä on aikamäärät menneet ristiin, ainoa kohta, ensimmäinen avaruuskivi iskeytyi maahain, oli Nooan ajan vedenpaisumus noin 4 500 vuotta sitten, ja seuraava Genesiksessä kerrottu Sodoman ja Gomorran tuho, ja seuraava on ilmestyskirjassa ennustettu Koiruoho.

Lähde:

Leah Crane 2026 How worried should you be about an asteroid smashing into Earth? | New Scientist 27.2. 

Kuusi planeettaa taivaalla harvinaisessa linjassa

 

Kuva: NASA

Joel Kontinen

28.2. melkein kaikki planeetat - Merkuriuksesta Neptunukseen saakka - ovat näkyvillä samana aikana, Ne näkyvät kaikkialla maailmassa. Mars, joka on toisella puolella aurinkoa, ei näy.

Tällaisia ​​linjauksia tapahtuu vain muutaman vuoden välein, kun kaikkien planeettojen kiertoradat sattuvat kuljettamaan ne samalle puolelle aurinkoa samaan aikaan. Kaikkien niiden kiertoratojen pituus on erilainen – Merkuriuksella kestää 88 Maan päivää kiertää aurinko, kun taas Neptunuksella kestää noin 165 Maan vuotta – joten planeettojen linjaukset ovat geometrian ja kiertoratadynamiikan onnekas yhteensattuma.

Joskus ne tapahtuvat suhteellisen lähellä toisiaan – helmikuussa 2025 nähtiin niin sanottu "suuri linjaus", jossa kaikki seitsemän planeettaa olivat näkyvissä kerralla – ja joskus vuosia kuluu ilman yhtäkään. Planeettojen linjauksessa planeetat piirtävät taivaalla linjan ekliptikaa pitkin. Tämä on sama linja, jota aurinko seuraa taivaalla päivän aikana, vaikka planeettojen kiertoratojen kallistuskulmat estävätkin ne olemasta täysin linjassa. Aurinkokunnan ulkopuolelta planeetat eivät näyttäisi olevan linjassa – se on optinen harha, koska kaikki planeetat kiertävät samassa tasossa.

Paras aika nähdä planeettojen paraati 28. helmikuuta on alle tunti auringonlaskun jälkeen: Merkuriuksen kiertorata lähellä aurinkoa tarkoittaa, että se vajoaa horisontin alapuolelle pian auringon jälkeen. Heti auringonlaskun jälkeen sekä Merkurius että Venus näkyvät matalalla läntisessä horisontissa. Saturnus ja Neptunus ovat juuri niiden yläpuolella, sitten Uranus ja lopuksi Jupiter suhteellisen lähellä lähes täysikuuta.

Lähde:

Leah Crane 2025 How to see six planets in the sky at once in rare celestial alignment | New Scientist 26.2.

Saturnuksen renkaat ovat saattaneet muodostua valtavan törmäyksen jälkeen Titanin kanssa

 

Titan, Saturnuksen suurin kuu, ja sen takana oleva jättiläisplaneetta Cassini-Huygens-luotaimen kuvassa. Kuva: ZUMA Press, Inc./Alamy

Joel Kontinen

Saturnuksen, sen renkaiden ja kuiden tarina on saattanut alkaa sen suurimmasta kuusta, Titanista. Varhaisen proto-Titanin ja pienemmän kappaleen törmäys noin 400 miljoonaa vuotta sitten on saattanut käynnistää tapahtumasarjan, joka muodosti Saturnuksen ikoniset renkaat ja muutti sekä planeetan heilumista että sen kuiden kiertoratoja.

Saturnuksen järjestelmä on täynnä mysteerejä. Sen renkaat näyttävät olevan odotettua nuorempia, planeetan heiluminen ei ole sidoksissa Neptunuksen liikkeeseen, kuten simulaatiot ovat antaneet ymmärtää, ja sen pienellä kuulla Iapetuksella on omituisen kallistunut kiertorata. Titanilla itsellään on omituisen vähän kraattereita ja soikea eli eksentrinen kiertorata.

Saturnus ja miljoonat vuodet ovat evoluution kannattajien vastaus siihen, miten Saturnus sai alkunsa. Mutta Saturnuksen renkaat ovat myös mysteeri – ne eivät ole niin vanhoja kuin tiedemiehet olettavat. On oikein uskoa, että suuri planeetta sai alkunsa Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa kuvatusta tapahtumasta.

Lähde:

Leah Crane 2026 Saturn’s rings may have formed after a huge collision with Titan | New Scientist 24.2.

Tiedemiehet ovat havainneet tunnetun maailmankaikkeuden voimakkaimman mikroaaltosäteen

 

Tämä kuva yhdistää Hubble- ja Keck II -teleskooppien näkymät. Etualalla oleva galaksi, joka näkyy diagonaaliviivana, toimii gravitaatiolinssinä. Renkaan muoto on suttuinen kuva taustalla olevasta galaksista H1429-0028. Kuva: NASA/ESA/ESO/W. M. Keck Observatory.

Joel Kontinen

Tähtitieteilijät ovat havainneet laserin kaltaisen mikroaaltosäteen, jonka kaksi galaksia törmää yhteen. Törmäilevät galaksit voivat luoda fokusoidun mikroaaltosäteilyn säteen, joka tunnetaan nimellä maseri. Tämä on kirkkain ja kaukaisin koskaan nähty esimerkki tästä ilmiöstä.

Lasereiden tuottamiseksi atomit on ensin stimuloitava epävakaaseen, korkeamman energian tilaan. Sitten näihin atomeihin ammutut valohiukkaset eli fotonit saavat ne rentoutumaan ja lähettämään omia fotonejaan, mikä aiheuttaa ketjureaktion, joka tuottaa paljon enemmän fotoneja prosessissa. Koska jokainen atomi emittoi identtisiä fotoneja, kaikki tuotettu valo on samalla taajuudella muodostaen koherentin valonsäteen.

Galaksi toimii gravitaatiolinssinä, joka näyttää maailmankaikkeuden eri valossa.

Lähde: 

Alex Wilkins 2026 We've spotted the strongest microwave laser in the known universe | New Scientist 20.2.

Radiosignaalien etsinnässä ei löydy viitteitä sivilisaatiosta K2-18b:llä

 

Kuva eksoplaneetasta K2-18b. NASA

Joel Kontinen

Planeetta K2-18b, joka herätti viime vuonna kiivasta spekulaatiota ilmeisten elämän merkkien vuoksi, ei osoita merkkejä kehittyneestä sivilisaatiosta sen jälkeen, kun siltä on etsitty kattavasti radiosignaaleja.

Vuonna 2025 Nikku Madhusudhan Cambridgen yliopistosta ja hänen kollegansa väittivät sensaatiomaisesti, että K2-18b, näennäisesti vesimaailma 124 valovuoden päässä, osoitti ilmakehässään viitteitä dimetyylisulfidimolekyylistä (DMS). Merkittäviä määriä tätä molekyyliä Maassa tuottaa vain elämä, joten Madhusudhan ja hänen tiiminsä väittivät, että signaalit viittaavat siihen, että saatamme nähdä elämän merkkejä myös K2-18b:ltä. 

Eksoplaneetta K2-18b on veden täyttämä planeetta, jolla pitäisi olla elämää. Radiosignaalit, jotka lähtevät sieltä, osoittavat kuitenkin, että siellä ei ole elämää.

Lähde:

Alex Wilkins 2026 Search for radio signals finds no hint of alien civilisation on K2-18b | New Scientist 20.2.

Outo sisältä ulospäin planeettajärjestelmä on saattanut muodostaa yhden maailman kerrallaan

 

Kuva: ESA.

Joel Kontinen

Läheisen tähden ympärillä olevat planeetat näyttävät olevan väärässä järjestyksessä, mikä viittaa siihen, että ne muodostuivat eri mekanismilla, kuin millä useimmat järjestelmät kasvavat.

Mutta evoluutio ei selitä, miksi planeetat eivät noudata darvinistien luotettavana pitävää planeetan muodostumista: ensin pienet planeetat aurinkoa lähellä, sitten kaukana isot Jupiterin kaltaiset kaasujättiläiset.

Tähtitieteilijät ovat löytäneet planeettajärjestelmän, joka näyttää muodostuneen sisältä ulospäin. Vaikka useimmissa järjestelmissä, kuten omassamme, kiviplaneetat ovat lähinnä tähtiään ja kaasumaiset kauempana, LHS 1903 -järjestelmän reunalla on kivinen maailma, joka haastaa vakiintuneet planeettojen muodostumismallit.

Järjestelmän neljästä planeetasta uloin ei ollut heti havaittavissa Transiting Exoplanet Survey Satellite -satelliitin alustavissa havainnoissa – näiden ensimmäisten mittausten avulla tutkijat pystyivät tunnistamaan yhden tähden lähellä olevan, hieman Maata suuremman kiviplaneetan sekä kaksi hieman Neptunusta pienempää kaasuplaneettaa sen takana. Mutta kun Ryan Cloutier McMasterin yliopistosta Hamiltonissa, Kanadassa, ja hänen kollegansa seurasivat järjestelmää kahdeksan muun observatorion avulla, he havaitsivat paljastavia merkkejä neljännestä maailmasta, joka on hieman suurempi kuin järjestelmän toinen kiviplaneetta.

Tämä kiviplaneetta, joka on kauempana tähdestä kuin sen kaasumaiset sisarukset, oli odottamaton. "Nämä järjestelmät eivät ole ennenkuulumattomia, mutta ne ovat harvinaisia ​​– ja järjestelmät, joilla on tämä ainutlaatuinen arkkitehtuuri ja joita voimme karakterisoida yksityiskohtaisesti, ovat erittäin harvinaisia", Cloutier sanoo.

Useimpien järjestelmien uskotaan muodostavan kaikki planeettansa suunnilleen samaan aikaan samasta pöly- ja kaasukiekosta. Planeettojen koot ja koostumukset riippuvat siitä, missä ne muodostuivat kiekon sisällä ja mitä tapahtumia, kuten törmäyksiä muiden maailmojen kanssa, niille tapahtui myöhemmin. LHS 1903 -järjestelmän kohdalla tuo malli ei kuitenkaan toimi.

Nämä yksityiskohdat, mukaan lukien planeettojen koot ja se tosiasia, että ne kaikki kiertävät tähteään alle 30 Maan päivän jaksoissa, mahdollistivat tutkijoille mallien testaamisen siitä, miten nämä planeetat ovat saattaneet muodostua. "Yhden planeetan luominen voidaan tehdä useilla mekanismeilla, mutta kun on luotava neljä erilaista, voidaan alkaa erottaa eri malleja toisistaan", sanoo Solène Ulmer-Moll Leidenin yliopistosta Alankomaista. "Olemme löytäneet mallin, joka voi selittää ne kaikki."

Useimpien järjestelmien uskotaan muodostaneen kaikki planeettansa suunnilleen samaan aikaan samasta pöly- ja kaasukiekosta. Planeettojen koot ja koostumukset riippuvat siitä, missä ne muodostuivat kiekon sisällä ja mitä tapahtumia, kuten törmäyksiä muiden maailmojen kanssa, niille tapahtui myöhemmin. LHS 1903 -järjestelmän kohdalla tuo malli ei kuitenkaan toimi.

Jos LHS 1903:n planeetat syntyivät perinteisellä tavalla, uloimman olisi pitänyt muodostua paksun kaasukuoren kanssa, kuten kahden keskimmäisen. Tuo ilmakehä olisi voinut kadota törmäyksen tai säteilypommituksen seurauksena, mutta tutkijoiden simulaatiot osoittavat, että tällainen prosessi olisi myös poistanut kaasua toiselta tai molemmilta sisäplaneetoilta.

"Ulommaisen planeetan muokkaaminen on todella vaikeaa vaikuttamatta niihin kaasumaisiin planeettoihin, jotka ovat lähempänä tähteä", Cloutier sanoo. Mutta järjestelmän kiertoratadynamiikka tekee erittäin epätodennäköiseksi, että mikään planeetoista ei olisi syntynyt samasta kiekosta.

Cloutier ja hänen tiiminsä havaitsivat, että todennäköisin tapa tämän järjestelmän syntymiselle on prosessi, jota kutsutaan "sisältä ulos" -planeetanmuodostukseksi. Tässä yksi planeetta muodostuu ja sitten siirtyy sisäänpäin kohti tähteä tehden tilaa seuraavalle planeetalle ja niin edelleen. Tämä vie aikaa, joten planeetat syntyvät eri ympäristöissä protoplanetaarisen kiekon kehittyessä. "Tuo viimeinen planeetta, jos se kestää tarpeeksi kauan, on muodostunut ympäristössä, jossa ei ole saatavilla kaasua", Cloutier sanoo. Tämä järjestelmä osoittaa, kuinka monimuotoisia planeettojen muodostumisprosessit maailmankaikkeudessa voivat olla, hän sanoo.

Lähde:

Leah Crane 2026 Weird inside-out planet system may have formed one world at a time | New Scientist 12.2. 

Ihmiset ovat ainoita kädellisiä, joilla on leuka

 

Kallojen rekonstruktio. Kuvat: Philipp Gunz/MPI EVA Leipzig.

Joel Kontinen

Biologit ovat keskustelleet siitä, miksi Homo sapiens kehitti näkyvän alaleuan, mutta tämä ainutlaatuinen piirre voi itse asiassa olla muiden luonnonvalinnan muovaamien ominaisuuksien sivutuote.

Apinoiden pään anatomiasta tehdyn uuden analyysin mukaan leuka ei luultavasti kehittynyt erityisestä syystä, vaan se syntyi muiden luonnollisen valinnan ohjaamien muutosten sivuvaikutuksena. ”On ollut taipumus olettaa, että jokainen lajien välillä merkittävästi eroava ominaisuus on muovautunut luonnonvalinnan toimesta tiettyä tarkoitusta varten, mutta tämä ’tarkoituksenmukainen’ näkemys evoluutiosta on epätarkka”, sanoo Noreen von Cramon-Taubadel Buffalon yliopistosta New Yorkin osavaltiosta. ”Evoluutio on usein sotkuisempaa ja vähemmän suunnattua kuin ihmiset odottavat tai olettavat.”

Ihmiset ovat ainoita kädellisiä, joilla on leuka, joten biologit ihmettelevät, miksi hankimme tämän ainutlaatuisen ominaisuuden. Luonnonvalintatai evoluutio ei pysty antamaan ihmiselle leukaa. Ihmiset on luotu puhumaan toistensa ja Jumalan kanssa, joten se voi selittää ihmisten leuan.

Lähde:

Christa Lesté-Lasserre 2026 Humans are the only primates with a chin – now we finally know why | New Scientist 16.2.