Mahdolliset merkit muinaisesta elämästä Marsissa sisältävät runsaasti monimutkaista hiiltä

 

Kuva: NASA/JPL-Caltech/MSSS.

Joel Kontinen

Evolutionistit haluavat löytää merkkejä elämästä Marsista, joko nyt tai menneisyydessä, koska he uskovat, että elämä alkoi darvinistisilla menetelmillä Maassa ja myös Marsissa.

NASAn Perseverance-mönkijä on löytänyt monimutkaisia ​​hiiliyhdisteitä Marsin kraatterista, joka oli aiemmin osoittanut kiehtovia mahdollisia merkkejä muinaisesta elämästä. Maapallolla nämä yhdisteet yhdistetään tyypillisesti kuolleisiin organismeihin, mutta tutkijoiden mukaan on liian aikaista tehdä samaa johtopäätöstä, koska näitä yhdisteitä löytyy myös elottomista ympäristöistä, kuten meteoriiteista.

Vaikka ei-biologisia lähteitä ei voitu sulkea pois, merkinnät ovat eräitä parhaista ehdokkaista, joita meillä on mahdolliselle muinaiselle elämälle Marsissa. Mutta tiedemiehillä ei ollut kattavaa tietoa näiden kuvioiden kemiallisesta koostumuksesta tai siitä, kuinka laajalle levinneet ne olivat Bright Angel -muodostelmassa.

Perseverance-luotain kantaa kuitenkin mukanaan mittaustyökaluja, jotka voivat tarjota enemmän kemiallista kontekstia kohtaamistaan ​​kivistä, kuten SHERLOC-instrumentti, joka käyttää ultraviolettilaserista heijastunutta valoa alkuaineiden ja yhdisteiden tunnistamiseen kivinäytteestä.

Nyt Ashley Murphy Planetary Science Institutessa Tucsonissa, Arizonassa, ja hänen kollegansa ovat käyttäneet SHERLOCia tunnistaakseen suuria, monimutkaisia ​​hiiltä sisältäviä molekyylejä, joita kutsutaan makromolekyyliseksi hiileksi, merkittyjen kivien pinnalla Bright Angel -muodostelmassa sekä erillisessä kivessä samassa muodostumassa noin 100 metrin päässä.

Murphy ja hänen kollegansa havaitsivat myös, että yhdisteet liittyivät karbonaatti- ja sulfaattimineraaleihin, jotka muodostuvat yleensä vesipitoisissa ympäristöissä, mikä on toinen elämän kannalta tärkeä ainesosa. "Se antaa meille tietoa geologisesta kontekstista, jossa näitä orgaanisia aineita löytyy", sanoo Dartnell.

Lähde:

Alex Wilkins 2026 Possible signs of ancient life on Mars are rich in complex carbon | New Scientist 24.6.

Muinaisen ihmisen DNA:ta löydettiin luolataiteesta ensimmäistä kertaa

Kuva: ABAMIA ARKEOS-ALBERTO MARTÍNEZ VILLA

Joel Kontinen

Säilyykö DNA tuhansia vuosia vanhoissa kallotaiteissa? Ne eivät ole niin vanhoja kuin dinosaurusten DNA.

Muinainen ihmisen DNA voi selviytyä luolan seinillä ja kalliotaiteessa tuhansia vuosia. Asia on todettu Espanjassa ja Portugalissa, kun tutkittiin luolia. Tämä avaa uusia tapoja ymmärtää esihistoriallisia ihmisiä ja vastata kysymyksiin siitä, maalasivatko neandertalilaiset myös luolan seinille.

"Se on uuden aikakauden alku", sanoo Genevieve von Petzinger Witwatersrandin yliopistosta Johannesburgista Etelä-Afrikasta. "Tämä antaa meille mahdollisuuden tavata todellisia taiteilijoita, yksilöitä, jotka tekivät tämän taiteen. Se on poikkeuksellista."

Lähde:

Alison George 2026 Ancient human DNA found on cave art for the first time | New Scientist 26.6.

Kaikki tunnetut Homo naledi -luurangot näyttävät olevan naisia

 

Kuva: Peter van Evert/Alamy.

Joel Kontinen

Homo naledin kallot tuntuvat kaikki olevan naisia.

Etelä-Afrikasta luolasta 13 vuotta sitten löydetyt Homo naledi -fossiilit ovat jopa merkittävämpiä kuin on luultu. Luurankojen proteiinien analyysi viittaa siihen, että ne kaikki ovat naisia. Löytö saattaa olla tähän mennessä selkein todiste siitä, että H. naledi todella kohteli kuolleitaan epätavallisella tavalla.

Pari luolatutkijaa törmäsi H. naledi -fossiileihin vuonna 2013 tutkiessaan Rising Star -luolastoa noin 40 kilometriä Johannesburgista luoteeseen. Fossiilit olivat useissa syvissä ja vaikeasti saavutettavissa luolakammioissa. Siitä lähtien tutkijat ovat painiskelleet sen mysteerin kanssa, miten ne päätyivät sinne.

Homo naledi evoluution mukaan noin 300 000 vuotta vanha. Aluksi sen kerrottiin olevan paljon vanhempi mutta evoluutioon uskovat tiedemiehet tekevät virheitä.

Lähde:

Colin Barras 2026 All known Homo naledi skeletons seem to be female | New Scientist 24.6.

Tiedemiehet ovat löytäneet salaperäisen aineen Titanilta ja Plutolta

 

Kuva: NASA/JPL/Space Science Institute

Joel Kontinen

Jotkut tiedemiehet ovat löytäneet mielenkiintoisen ilmiön Plutolta ja Saturnuksen kuulta Titanilta.

Jokin absorboi valoa Pluton ja Titanin pinnoilla, ja sen selvittäminen voi olla ratkaisevan tärkeää Titanin monimutkaisen kemian ymmärtämiseksi.

Titanin paksu ilmakehä tarkoittaa, että sen pinnan tutkiminen on erittäin vaikeaa, joten tämän yhdisteen tunnistaminen voi auttaa ymmärtämään siellä tapahtuvaa monimutkaista kemiaa. Tämä kuu on yksi aurinkokunnan kiehtovimmista paikoista etsiä avaruusolentoa, ja sen kemian selvittäminen on avainasemassa tässä etsinnässä.

Titan on yksi kuu, josta evoluutioon uskovat tieteilijät haluavat löytää elämää.

Lähde:

Leah Crane 2026 We've found a mysterious substance on Titan and Pluto | New Scientist 19.6.

Kyyhkyset lukitsevat silmänsä paikoilleen lentäessään

 

Kuva: yod67/Alamy

Joel Kontinen

Miksi kyyhkyt pitävät silmänsä suunnattuna, kun ne lentävät? Tämä kertoo älykkäästä suunnittelusta.

Ivo Ros Kalifornian teknologiainstituutista ja hänen kollegansa suunnittelivat kevyen peilien ja kameroiden laitteiston, joka voidaan kiinnittää tavallisen kyyhkysen (Columba livia) päähän.

Sen jälkeen he kouluttivat kuusi kyyhkystä lentämään kahden noin 20 metrin etäisyydellä toisistaan ​​sijaitsevan pesän välillä sisätiloissa ja kolme lentämään noin 25 metrin päähän ulkona palatakseen kyyhkyslakkaan.

Molemmissa ympäristöissä tehtyjen koelentojen aikana päähän kiinnitetty silmänseurantajärjestelmä paljasti, että nousun jälkeen lintujen pupilli suureni ja ne omaksuivat kiinteän ja johdonmukaisen silmien asennon päässään, lukiten silmänsä käytännössä paikoilleen.

"Aina kun ne alkavat lentää, silmät kääntyivät eteenpäin", Ros sanoo.

Jos niiden päät liikkuivat, niiden silmät liikkuivat synkronoidusti niiden kanssa. Kiinteä silmien asento on linjassa lintujen näköaistin ja niiden vestibulaarisen järjestelmämme – tasapainoa ja avaruudellista suuntautumista säätelevän aistiverkoston – ensisijaisen vaakasuoran akselin kanssa.

"Kyyhkysten on osoitettu pystyvän liikuttamaan silmiään itsenäisesti ja että niitä voidaan liikuttaa enintään noin 15 asteen amplitudilla", sanoo Graham Martin Birminghamin yliopistosta Isosta-Britanniasta. "Siksi se, että lennon aikana silmänliikkeet ovat alle 1 asteen, viittaa siihen, että linnut vakauttavat aktiivisesti silmiensä asentoa lennon aikana."

Lähde:

Chris Simms 2026 Pigeons lock their eyes in place when they are flying | New Scientist 17.6.

Somalimaa avaa suurlähetystön Jerusalemissa

 

Kuva: Yonatan Sindel/Flash90.

Joel Kontinen

Israel tunnusti Somalimaan jo vuonna 2025. Se oli ensimmäinen kerta, kuin vieras maa tunnusti Somalimaan. Nyt somalimaa siirsi suurlähetystönsä Jerusalemiin.

Somalimaa sijaitsee strategisella paikalla Afrikan sarven keskustassa Adeninlahden varrella, suoraan Jemeniä vastapäätä.

"Olemme juuri avanneet Somalimaan suurlähetystön Jerusalemiin, ikuiseen pääkaupunkiimme", Israelin ulkoministeri Gideon Sa'ar twiittasi maanantai-iltana.

"Israelin ja Somalimaan välinen ystävyys ei ole olemassa vain hallitustemme, vaan myös kansojemme välillä. Se on juurtunut molempien maiden kansalaisten sydämiin", hän lisäsi.

Lähde:

JNS. 2026  Somaliland opens embassy in Jerusalem | World Israel News  15.6. 

Ovatko tiedemiehet vihdoin selvittäneet, kuinka kärpäsloukut napsahtavat kiinni?

 

Kuva: Jeanne Bourdier, Corentin Mollier.

Joel Kontinen

Kärpäsloukku (Dionaea muscipula) on askarruttanut tieteilijöitä jo pitkään. Charles Darwin ei tiennyt, miten se syö hyönteisiä ja hämähäkkejä.

Tämä liittyy älykkääseen suunnitteluun, koska kärpäsloukku ei tee mitään sattumalta.

On laajalti ajateltu, että mekanismi sisältää veden pumppaamisen ansan toiselta puolelta toiselle kudoksen läpi. Tämä aiheuttaisi yhden puolen kutistumisen ja toisen turpoamisen, mikä synnyttäisi loukun sulkemiseen tarvittavan kaarevuuden.

Tämän hypoteesin testaamiseksi Yoël Forterre Aix-Marseillen yliopistosta Ranskasta ja hänen kollegansa mittasivat, kuinka kauan veden kulkeminen loukun läpi kestää, sekä yksittäisten solujen että kasvikudoksen läpi.

Hän seuraavaksi havaitsivat, että loukku muuttui töyssyisemmäksi laukaisun jälkeen – muutos, jonka he sanovat voivan tapahtua vain soluseinän jäykkyyden vähentyessä. Niinpä he tutkivat, voisiko jonkinlainen soluseinän pehmeneminen olla vastuussa loukun sulkeutumisesta, käyttämällä pieniä antureita epidermiksen solujen sisällä olevien mekaanisten voimien mittaamiseen. "Kun loukku laukeaa, epidermiksen ulomman kerroksen soluseinät pehmenevät nopeasti", Forterre sanoo.

"Nämä signaalit toimivat kasvin hermosignaalin vastineena", hän sanoo. "Ne mahdollistavat tiedon kosketuksesta välittymisen laukaisuhiuksista kaukaisiin loukun soluihin yli sekunnin murto-osassa."

Kun se vastaanottaa signaalin, loukun ulkopinta muuttuu nopeasti mekaanisesti vähemmän jäykäksi, jolloin kudokseen varastoituneet sisäiset jännitykset vapautuvat ja paineistetut sisäsolut pääsevät laajenemaan enemmän kyseisellä puolella. Tämän seurauksena ulkoreunat pitenevät, kun taas sisäpinta pysyy jäykkänä, jolloin loukku taipuu ja sulkeutuu.

Lähde:

James Woodford 2026 Have we finally worked out how Venus flytraps snap shut? | New Scientist 11.6.