Tiedemiehet saattavat vihdoin tietää, miksi T. rexin kaltaiset dinosaurukset kehittivät pieniä eturaajoja

 

Kuva: Mark Witton/The Trustees of the Natural History Museum, London

Joel Kontinen

Kun T. rexillä on iso leuka, niin se ei tarvitse isoja raajoja. Tämä on evolutionistien käsitys siitä, että se saalisti suuria otuksia vahvoilla leuoillaan, eikä raajoillaan.

Evoluutiota totena pitävät tiedemiehet ovat tietoisia siitä, että monet suuret, petomaiset theropodit muuttuivat ajan myötä kohti isompia vartaloja, isompia päitä ja pienempiä, lyhyempiä eturaajoja. Mutta ei tiedetty, miksi tämä kuvio toistui useissa saalistuseläinperheissä, jotka ovat hajallaan ympäri maailmaa ja joita erottaa miljoonia vuosia, sanoo Charlie Scherer University College Londonista. On myös vähän ymmärrystä siitä, kuinka niiden yhä raskaamman kallonsa luut muuttuivat käsivarsien pienentyessä suhteellisesti.

Scherer ja hänen kollegansa kokosivat tietoja 85 teropodilajin eturaajojen ja kallon mittasuhteista sekä ruumiinmassatiedoista. Näin he pystyivät laskemaan kallon mittojen ja eturaajojen pituuksien välisen suhteen ja määrittämään, kuinka pienet käsivarret olivat verrattuna päähän. Tutkijat vertasivat sitten tätä suhdetta muihin dinosaurusten ruumiin mittoihin sekä kallojen vahvuuden mittaukseen, joka perustui tekijöihin, kuten purentavoimaan ja kallon jäykkyyteen.

Tutkijaryhmä havaitsi, että kallon kestävyys liittyi pienempiin eturaajoihin riippumatta siitä, missä laji sijoittui teropodien evoluutiopuussa. "Jos kyseessä on saalistajateropodi ja sillä on erittäin vankka kallo, sillä on todennäköisesti suhteellisen pienet eturaajat", Scherer sanoo.

Tutkijat havaitsivat, että tämä pään ja eturaajojen välinen ero kehittyi itsenäisesti viidessä teropodiryhmässä: tyrannosaurideissa, lyhytkuonoissa abelisaurideissa, veitsihampaisissa carcharodontosaurideissa, ceratosaurideissa ja megalosaurideissa. Tätä evoluutiomallia ei ollut tunnistettu kahdessa edellisessä ryhmässä ennen tätä tutkimusta, huomauttaa Fion Waisum Ma Kiinan Beipiao Pterosaur -museosta. Tämä osoittaa, kuinka piileviä evoluutiosignaaleja voidaan paljastaa, kun ominaisuuksia kvantifioidaan tällä tavalla, hän sanoo.

Löydökset antavat vihjeitä siitä, miksi dinosaurusten eturaajat kutistuivat jatkuvasti. Näiden saalistajien kasvava kallon vahvuus ja ruumiin koko osuivat yksiin niiden saaliiden kasvavan massan kanssa. Teropodit kehittivät valtavat, tukevat kallot alistaakseen suuren, vaikeasti hallittavan saaliinsa. Niiden päät tekivät selvästi suurimman osan työstä, Scherer sanoo, mikä vähensi vahvojen, tarttuvien eturaajojen tarvetta.

Lähde:

Jake Buehler 2026 We may finally know why dinosaurs like T. rex evolved tiny arms | New Scientist 20.5.

 

Himalajan susi-koiran hybridit nousevat uhkaksi susille ja ihmisille

 

Kuva: Morup Namgail.

Joel Kontinen

Ladakhissa Himalajan sudet lisääntyvät yhä useammin luonnonvaraisten koirien kanssa, mikä synnyttää uuden eläimen, joka tunnetaan nimellä khipshang, joka voi vahingoittaa ihmisiä ja voittaa muut lihansyöjät.

Khipshang-nimellä tunnettu hybridi on suurempi kuin susi, mutta pienempi kuin koira.

Jotkin hybridit ovat outoja, niin kuin suden ja koiran risteytys. Siinä ei ole kyse evoluutiosta, koska koirat ja sudet ovat yksi Genesiksen muodostama laji.

"Ei ole epäilystäkään. Harmahtava turkki, vaivaton ravi pehmeällä lumella, tapa, jolla se pysähtyy, varisee, sitten iskee, poimii murmelin ja päätti sen yhdellä puremalla: se on susi.

Sitä minä katselen lähes 5000 metrin korkeudessa täällä Intian hallinnoimalla alueella Ladakhissa, Himalajalla. Elämä korkeuksissa on karua, mutta nämä sudet kuuluvat elantonsa ansaitsevien nisäkkäiden joukkoon lumileopardien, Himalajan ruskeakarhujen ja tiibetiläiskettujen ohella."

 Lähde:

Adam Popescu 2026 Himalayan wolf-dog hybrids emerge as a threat to wolves and people | New Scientist 16.5.

Neandertalinihmiset hoitivat hammasreiän poraamalla hampaaseen

 

Kuva: Hexian Culture, Tourism and Sports Bureau, Ma’anshan,

Joel Kontinen

Siperialaisesta luolasta löydetty 59 000 vuotta vanha neandertalinihmisen hammas osoittaa merkkejä tarkoituksellisesta poraamisesta syvän reiän hoitamiseksi, mikä siirtää varhaisimpia todisteita hammaslääketieteestä noin 45 000 vuotta taaksepäin.

Alempi toinen poskihammas – jota epäillään vaivaavan bakteerien aiheuttama reikiintyminen – sisältää merkkejä kokeneesta kivityökaluilla poraamisesta kolmessa vaiheessa aina hampaiden pulpaan asti.

Vaikka toimenpide olisi ollut tuskallinen, se todennäköisesti lievitti kipua henkilöllä, joka jatkoi pureskelua hampaalla, mahdollisesti vuosien ajan, sanoo Kseniya Kolobova Venäjän tiedeakatemiasta.

Myös hobittit ovat kuulemma saaneet nauttia hammaslääkärien taidosta. Tämä osoittaa, että hobittit ja  neandertalinihmiset eivät olleet lähtöisin apinoista.

Lähde:

Christa Lesté-Lasserre 2026 Neanderthals treated a dental cavity by drilling into the tooth | New Scientist 13.5.

Arktiset tulipalot vapauttavat tuhansia vuosia varastoitunutta hiiltä

 

 

Kuva: Famartin, CC BY-SA 3.0.

Joel Kontinen

Arktiset tulipalot ovat vuosituhanten aikana päästäneet hiilidioksideja ympäristöön. Näin ilmastonmuutosten puolustajat kuvaavat nykytilannetta.

On oletettu, että se, mikä palaa, on enimmäkseen äskettäistä kasvien kasvua, mutta arktisten ja boreaalisten alueiden maaperän ytimien tutkimus on osoittanut, että nämä tulipalot sytyttivät varastoituneen hiilen, joka on jopa 5000 vuotta vanha.

"Maaperän palaminen vapauttaa pitkään varastoitunutta hiiltä maaperistä, joita on aiemmin pidetty hiilinieluina", sanoi Meri Ruppel Ilmatieteen laitokselta Helsingistä. Tällä hetkellä ilmastomallit eivät ota huomioon tämän muinaisen hiilen vapautumista.

Kasvit kasvavat hitaasti arktisen alueen kylmissä olosuhteissa, mutta niiden jäänteet voivat kerääntyä maaperään esimerkiksi turpeeseen vuosisatojen ja vuosituhansien kuluessa. Tämä tarkoittaa, että arktisen alueen ja sen lähialueiden boreaalisten metsien maaperä on toiminut hiilinieluna – eli auttanut poistamaan hiilidioksidia ilmakehästä.

Musta hiili imee lämpöä auringosta, joten se lämmittää ilmakehää suoraan. Lisäksi kylmillä alueilla se voi kerrostua jäälle tai lumelle, tummentaen pintaa ja aiheuttaen sulamista, jota ei muuten olisi tapahtunut.

"Ei ole yllättävää, että havaitsimme palaneen hiilen iän olevan erilainen eri ympäristöissä, koska orgaanisen maaperän syvyys ja palamissyvyys vaihtelevat", Ruppel kertoi Euroopan geotieteiden unionin kokouksessa Wienissä viime viikolla.

Muinaisen hiilen vapautumisen riski pyrkii kasvamaan kohti arktista aluetta, hän sanoi, koska arktisen alueen maaperä on matalampaa ja orgaaninen aines kerääntyy lähemmäs pintaa. Esimerkiksi Kanadan Luoteisterritorioissa tulipalot polttavat useita senttimetrejä maaperässä ja vapauttavat jopa 400 vuotta sitten varastoitunutta hiiltä. Grönlannissa tulipalot polttavat keskimäärin 10 senttimetriä maaperään vapauttaen jopa 560 vuotta vanhaa hiiltä. Paikoin tulipalot ovat polttaneet 15 cm syvyyteen, vapauttaen jopa 1000 vuotta vanhaa hiiltä.

Kanadan Quebecin boreaalisessa metsässä tutkimusryhmä löysi paikkoja, joissa tulipalot ovat vapauttaneet hiiltä 5000 vuotta sitten. "Mutta tämä ei ollut lainkaan laajalle levinnyttä", Ruppel sanoi kokouksessa.

Lähde:

Michael Le Page 2026 Arctic fires are releasing carbon stored for thousands of years | New Scientist 13.5.

Pitääkö kuolleiden puiden hautaaminen metsäpalon jälkeen niiden hiilen sitoutuneena?

 

Hiiltyneet puut, jotka ovat yhä pystyssä metsäpalon jälkeen Glacierin kansallispuistossa, Montanassa. Kuva: Gorski/NurPhoto/Shutterstock.

Joel Kontinen

Voivatko kuolleet puut pitää hiilen tuhot kurissa? Uusin ilmastonmuutostutkimus väittää juuri sitä.

Metsäpalon jälkeen pystyssä olevat osittain palaneet puut yleensä kaadetaan ja poltetaan, mutta yhdysvaltalainen startup-yritys väittää, että niiden hautaaminen vangitsee hiilen maan alle vuosisadoiksi.

Vuonna 2021 kytevä maanalainen hiilikerros sytytti takkakuivan ruohon ja pensaat Poverty Flatsissa, Montanassa, aiheuttaen 267 neliökilometriä paloa. Liekit tappoivat 50 000 puuta, enimmäkseen ponderosamäntyjä, jotka olivat varjostaneet Gentry Ranchilla laiduntavaa karjaa.

Mustat, osittain palaneet oksat seisoivat hiiltyneen maan kuunmaisemassa. Nämä "leskientekijät" olisivat voineet arvaamattomasti kaatua työntekijöiden tai lehmien päälle tai ruokkia seuraavaa metsäpaloa. Tavanomainen käytäntö olisi ollut polttaa puut kasoina, jolloin olisi vapautunut lähes 7000 tonnia hiilidioksidia. 

Lähde:

Alec Luhn 2026 Will burying dead trees after a wildfire keep their carbon locked up? | New Scientist 14.5.

Länsi-Australiasta löydetty sukupuuttoon kuollut koalan sukulainen

 

Taiteilijan näkemys länsiaustralialaisesta koalasta, WA Museum.

Joel Kontinen

Evolutionistit kertovat, että Australiasta on löydetty koalan sukulainen, joka kuoli noin 30 000 vuotta sitten.

Nykyään on vain yksi koalalaji: Phascolarctos cinereus. Sitä tavataan lähes yksinomaan eukalyptusmetsissä Itä-Australiassa, ja sitä uhkaavat elinympäristöjen menetys, taudit, törmäykset tulokaslajien kanssa ja niiden aiheuttama saalistus.

Viimeisten 25 vuoden aikana tutkijoiden käyttöön on tullut lisää fossiileja, mukaan lukien edesmenneen luolatutkijan Lindsay Hatcherin perheen lahjoittamat kallot. Hatcher löysi lukuisia muinaisia ​​jäänteitä tutkimusretkillään luolissa Lounais-Australiassa.

"Lahjoituksen joukossa oli erittäin hyvässä kunnossa oleva koalan kallo", sanoo Kenny Travouillon Länsi-Australian museosta. ”Tutkiessamme kalloa huomasimme eroja nykykoaloihin verrattuna, mikä sai meidät aloittamaan kokoelman fossiilimateriaalin tutkimisen.

Kouluttamattomalle silmälle uutta lajia, nimeltään Phascolarctos sulcomaxilliarista, olisi ollut vaikea erottaa P. cinereuksesta, mutta hienovaraisia ​​eroja on olemassa.

Nämä koalat ovat kuitenkin peräisin samasta ”lajiensa mukaan” -lajista.

”Lyhyesti sanottuna Länsi-Australian koalat olivat samanlaisia ​​mutta erilaisia”, Travouillon sanoo. ”Niillä oli lyhyemmät päät, ehdottomasti, ja niillä näyttää olevan vähemmän kehittyneet pureskelulihakset kuin itärannikon koaloilla. Mutta ne yksinkertaisesti pureskelivat eri tavalla, sillä niillä oli suuremmat hampaat ja tehokkaampi, lyhyempi leuka lehtien hajottamiseen.”

P. sulcomaxilliariksen poskessa oleva suuri ura viittaa siihen, että eläimellä oli siinä kiinnittynyt suurempi lihas, jota käytettiin joko suuremman huulen liikuttamiseen, jolla se mahdollisesti tarttui lehtiin, tai sierainten täyttämiseen, jotta se pystyi haistamaan lehtiä kauempaa. Sen luuranko oli myös vähemmän ketterä, mikä viittaa siihen, että se vietti vähemmän aikaa liikkuessaan puiden välillä.

Kun ilmasto kuivui ja Länsi-Australian metsät katosivat noin 30 000 vuotta sitten, P. sulcomaxillaris katosi monien muiden sen elinympäristöä aikoinaan jakaneiden eläinten ohella. ”Oli varmasti ollut [Tasmanian]paholaisia, tylasiinia, jättiläissiiliä, lyhytkuonoisia kenguruita ja jättiläispussieläin Zygomaturus”, Travouillon sanoo.

”Ensimmäiset kansamme Länsi-Australiassa olisivat eläneet niiden keskuudessa ja todistaneet niiden sukupuuttoa.” Tim Flannery Australian museosta Sydneyssä sanoo, että tutkimus esittää "vakuuttavan perustelun Länsi-Australian koalojen ainutlaatuisuudelle ainutlaatuisena lajina". "Odotan innolla, voidaanko fossiileista eristää DNA:ta", hän sanoo.

 Lähde: 

James Woodford 2026 Extinct relative of koalas discovered in Western Australia | New Scientist 6.5.

Neandertalin "polvenjälki" löydetty salaperäisen stalagmiittiympyrän vierestä

 

Kuva: Etienne FABRE/SSAC

Joel Kontinen

Evolutionistien mukaan Neandertalilaiset kuolivat sukupuuttoon vuosimiljoonia sitten, mutta Genesiksen ja Paavalin kirjoitusten mukaan he olivat Aadamin ja Eevan jälkeläisiä.

Noin 175 000 vuotta sitten neandertalilaiset uskaltautuivat syvälle nykyisen Ranskan luolaan, rikkoivat stalagmiitteja ja käyttivät niitä salaperäisten pyöreiden rakenteiden rakentamiseen. Myöhemmin karhut muuttivat luolan pohjalle ja pyyhkivät pois lähes kaikki luolan pohjalle jättämänsä jalanjäljet ​​ja muut jäljet ​​– lukuun ottamatta saveen jäänyttä painaumaa, joka saattoi olla polvistuneen Neandertalilaisen polvenjälki.

 Lähde: 

Michael Le Page 2026 Neanderthal 'kneeprint' found next to mysterious stalagmite circle | New Scientist 8.5.