Kimalaiset yllättävät tutkijat osoittamalla rytmitajua

 

Buff-tailed kimalainen tekokukassa. Kuva: Southern Medical Universityn mehiläislaboratorio

Joel Kontinen

Kimalaiset voivat tuntea rytmejä vaikka niillä on pienet aivot. Tämä kertoo älykkäästä suunnittelusta, joka saa ne toimimaan kuten linnut, varsinkin papukaijat ja muun muassa seuraamaan erilaisia ​​tempoja kuten Morsen aakkosia.

Kimalaiset ovat oppineet tunnistamaan morsekoodin kaltaisia ​​vilkkuvien valojen ja värähtelyjen sekvenssejä, jotka osoittavat rytmitajua, jota ei ole koskaan nähty näin pieniaivoisilla eläimillä.

Kyky tunnistaa joustavia, abstrakteja rytmejä – kun esimerkiksi samaa kuviota tai melodiaa soitetaan eri tempossa eri tavoilla – on osoitettu vain muutamilla linnuilla ja nisäkkäillä, kuten papukaijoilla, laululinnuilla ja kädellisillä, kuten simpansseilla.

Andrew Barron Macquarien yliopistosta Sydneyssä, Australiassa, ja hänen kollegansa suorittivat sarjan kokeita selvittääkseen, pystyisivätkö pyrstökimalaiset (Bombus terrestris), joilla on paljon vähemmän monimutkaiset aivot, tunnistamaan myös erilaisia ​​rytmejä.

Ensimmäisessä kokeessa kimalaiset oppivat valitsemaan kahden keinotekoisen kukan välillä, jotka koostuivat välkkyvistä LED-valoista. Toinen kukka tuotti pitkiä välähdyksiä ja toinen lyhyitä pulsseja, kuten morseaakkosten viivoja ja pisteitä. Toinen kukka sisälsi palkkion – sakkaroosin – ja toinen epämiellyttävää kiniiniä.

Kun mehiläiset olivat oppineet erottamaan palkkiota ja rangaistusta tarjoavat välkkyvät kukat, niitä testattiin vain vedellä täytetyillä kukilla. Lähes kaikki mehiläiset valitsivat edelleen kukan, joka tuotti aiemmin sakkaroosia sisältävää välähdystä. Seuraavaksi tiedemiehet lisäsivät valoärsykkeiden monimutkaisuutta siten, että jokainen kukka lähetti erilaisen välähdyskuvion – joko viiva viiva piste piste tai piste viiva piste viiva. Mehiläiset pystyivät edelleen erottamaan ne toisistaan.

Mutta sitten tuli todella "merkittävä" tulos, Barron sanoo. Tekokukat korvattiin sokkelolla, ja kahden oksan risteyksessä oli värähtelevä lattia.

"Jos se oli värähtelevä piste viiva piste viiva, se tarkoitti kääntymistä oikealle sokerin saamiseksi", Barron sanoo. "Joten yksi rytmi osoitti kääntymistä vasemmalle, toinen rytmi osoitti kääntymistä oikealle, ja me koulutimme niitä sillä tavalla. Näytimme, että ne pystyivät oppimaan sen."

Lopuksi, ilman mehiläisten enempää koulutusta, tiedemiehet korvasivat värähtelevän lattian LED-valoilla, jotka vilkkuivat samassa kuviossa kuin tämä lattia. "Kaikki eivät ymmärtäneet sitä, mutta populaatio kokonaisuudessaan osoitti, että ne pystyivät siirtämään tehtävän värähtelystä valopulsseiksi", Barron sanoo.

Toisin sanoen mehiläiset pystyivät tunnistamaan kuvion riippumatta siitä, miten se esitettiin. Olivatpa kyseessä valovälähdykset tai värähtelypulssit, ne tunnistivat rytmit.

Tähän asti ajateltiin, että abstrakti rytminen tunnistus vaatii suuren aivot, Barron sanoo. Ymmärrys siitä, miten mehiläiset tekevät tämän pienillä aivoillaan, voisi mullistaa tavan, jolla miniatyyrilennokit ja muut pienet, autonomiset laitteet tulkitsevat maailmaa, hän sanoo.

"Mielestäni tämä työ osoittaa, että täytyy olla yksinkertaisempi temppu", Barron sanoo. "On merkittävää, että organismi, kuten mehiläinen, jolla on mehiläistyyppiset aivot, pystyy abstraktoimaan rytmin."

Lähde 

James Woodford 2026 Bumblebees surprise scientists by showing a sense of rhythm | New Scientist 2.4.

Tiedemiehet ovat ehkä juuri nähneet vilauksen maailmankaikkeuden ensimmäisistä tähdistä

 

Taiteilijan näkemys tähtien muodostumisesta varhaisessa maailmankaikkeudessa. Kuva: Adolf Schaller, STScI/NASA.

Joel Kontinen

James Webb -avaruusteleskoopin havaitsema Hebe-galaksi, joka oli olemassa vain 400 miljoonaa vuotta alkuräjähdyksen jälkeen, näyttää sisältävän erittäin puhtaita ja nuoria tähtiä.

Nyt tähtitieteilijät ovat kokeellisesti nähneet ensimmäiset tähdet noin 400 miljoonaa vuotta alkuräjähdyksen jälkeen.

Tähtitieteilijät ovat saaneet tähän mennessä kiehtovimman vilauksen joistakin maailmankaikkeuden ensimmäisistä tähdistä. Nämä ovat erilaisia ​​kuin mitkään muut näkemämme tähdet ja voisivat auttaa ymmärtämään varhaisen maailmankaikkeuden tärkeitä ominaisuuksia, kuten sitä, kuinka massiivisia varhaisimmat tähdet olivat ja miten ne muovasivat myöhemmin muodostuneita tähtiä.

Evoluutioon totena pitävät tieteilijät uskovat, ensimmäiset tähdet kostuivat miltei kokonaan hydrogenista ja heliumista ilman raskaampia elementtejä. Ne olivat myös valtavia ja paahtavan kuumia, satoja kertoja massiivisempia ja kymmeniä tuhansia asteita kuumempia kuin aurinko.

Lähde:

Alex Wilkins 2026 We may have just glimpsed the universe's first stars | New Scientist 2.4. 

Miksi Marsin veden puute on mysteeri?

 

Taiteilijan näkemys Marsista miljoonia vuosia sitten, kun sen pinnalla oli enemmän vettä. Kuva: ESO/M. Kornmesser/N. Risinger.

Joel Kontinen

Marsin pinnalla olleen ja sieltä kadonneen veden laskelmat ovat paljastaneet ristiriidan, joka osoittaa, kuinka vähän ymmärretään punaisen planeetan hydrologista historiaa.

Oliko Mars veden vallassa satoja miljoonia vuosia sitten? Tähän evoluutiota kannattavat tieteilijät uskovat mutta oliko Mars jo tuolloin olemassa?

Planeetantutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että Marsin pinnalla oli ennen nestemäistä vettä ja sillä oli vesipitoinen ilmakehä, joka oli aivan erilainen kuin Marsin nykyinen kuiva tila. Mutta kaikkien Marsin pinnan vesilähteiden ja kaikkien sen katoamistapojen laskelmat ovat paljastaneet suuren ristiriidan – ei yksinkertaisesti ole tietoa, minne kaikki tuo vesi meni. Ajanjakso, jolloin Marsissa uskotaan olleen nestemäistä vettä, noin 4,5–3,7 miljardia vuotta sitten, tunnetaan Nooan ajanjaksona. Parhaiden arvioiden perusteella pintavettä olisi pitänyt olla tarpeeksi Nooan jakson lopussa peittämään koko planeetan valtamerenä, jonka syvyys on 150–250 metriä.

Ainakin tieteilijät uskovat, että Marsissa oli Nooan ajan tapainen ajankohta, vaikka se oli evolutionistien mukaan miljoonia vuosi ennen Nooan aikaa ja väärällä planeetalla.

Lähde:

Leah Crane 2026 Why the lack of water on Mars is so mysterious | New Scientist 30.3.

Muinaiset norsunluut paljastavat eläviä yksityiskohtia neandertalinihmisen metsästyksestä

 

Kuva: VOLKER_MINKUS

Joel Kontinen

Tutkijat ovat analysoineet uudelleen Saksasta vuonna 1948 löydetyn norsunluiden ja puisen keihään, jotka tarjoavat vakuuttavia todisteita neandertalinihmisten suurriistan metsästyskyvyistä.

Lehringenistä, Saksasta, löydettyjen norsunluiden näytteissä on merkkejä muinaisten ihmisten teurastuksesta.

Tyylikkään ja modernin Schöningenin tutkimusmuseon takahuoneissa Saksassa on kaikkialla kasoittain vanhoja, keskenään yhteensopimattomia pahvilaatikoita. Nämä ovat löytölaatikoita Lehringenistä, 150 kilometrin päässä täältä sijaitsevasta pikkukylästä.

Vuonna 1948 Lehringenistä löydettiin 125 000 vuotta vanhan suorahampaisen norsun (Palaeoloxodon antiquus) luut muinaisesta järvenpohjasta.

Elefantin fossiilit eivät ole harvinaisia ​​mutta olivatko neandertalilaiset tappaneet elefantin tosiaan jo 125 000 vuotta sitten? Ajoitus on väärä. Neandertalilaiset eivät tuolloin olleet maassa, vaan evoluutio ja sen vuosimiljoonat vääristelivät ajoituksen.

Lähde:

Emily Wilson 2026 Ancient bones reveal vivid details of a Neanderthal elephant hunt | New Scientist 25.3.

Maata voitaisiin suojella vaarallisilta asteroideilta valtavan magneetin avulla

 

Kuva: Aleksandra Sova, Shutterstock.

Joel Kontinen

Magneetti voisi auttaa ohjaamaan asteroideja pois maasta.

Mahdollisesti vaarallisia asteroideja voitaisiin ohjata käyttämällä valtavaa magneettia, joka vetää ne varovasti erilleen. Tämä idea välttää joitakin perinteisemmän kineettisen törmäysmenetelmän sudenkuoppia, jossa asteroidiin törmätään jollain sen liikuttamiseksi. Sitä ei kuitenkaan ole vielä testattu, joten ei voida olla varmoja, toimisiko se.

Ideaa kutsutaan nimellä NOVA eli kosketukseton ratanopeuden säätö, ja Gunther Kletetschka Alaskan yliopiston Fairbanksista esitteli sen Lunar and Planetary Science konferenssissa Texasissa 17. maaliskuuta.

Ilmestyskirjassa (8:10-11) kerrotaan kutenkin suuresta soihtuna palavasta tähdestä, nimeltä Koiruoho, joka putoaa Maahan aiheuttaen tuhoa ja muuttaa osan vedestä myrkylliseksi.

Lähde:

 Leah Crane 2026 We could protect Earth from dangerous asteroids using a huge magnet | New Scientist 27.3.

Haluatko elää ikuisesti? Ensin on kohdattava suuria kysymyksiä.

 

Kuva: Tom Grundy/Alamy

Joel Kontinen

Startup-yritys on keksinyt, miten aivot säilytetään kuoleman jälkeen – tasoittaen tietä kuolemattomuudelle kaukaisessa tulevaisuudessa. Mutta tämän todellisuuden kohtaaminen herättää vakavia käytännön ja filosofisia kysymyksiä.

Miljardöörit kohtaavat kaikesta rahoistaan ​​huolimatta yhden tavallisen rajan: kuoleman. Riippumatta siitä, kuinka paljon kulutat, riippumatta siitä, kuinka monta lääkäriä palkkaat, et voi paeta hetkeä, jolloin lakkaat olemasta. 

Kuten tässä raportoimme, startup-yritys nimeltä Nectome on kehittänyt tekniikan aivojen fyysisen rakenteen säilyttämiseksi kuoleman jälkeisinä minuutteina. Tähän mennessä sioilla testattua, mutta pian ihmisille tarjottavaa tekniikkaa voitaisiin käyttää aivojen "konnektomin", sen rakenteen 3D-kartan, rekonstruointiin – ja samalla tarjota polku ylösnousemukseen.

Selvyyden vuoksi, meillä ei ole aavistustakaan, miten konnektomista luodaan toimiva tietoisuus, eikä sitä, onko se koskaan mahdollista tehdä. Kun tutkimme täällä, tietoisuus pysyy syvänä mysteerinä – täydentävänä kuuluisalla ”kovalla ongelmalla” – jota olemme vielä vasta alkamassa ymmärtää.

Mutta vain Raamatussa meille luvataan ikuista elämää. Se ei johdu kemiasta tai evoluutiosta vaan uskosta Kristukseen.

Kun ihminen kuolee, hän kohtaa vain kaksi olotilaa: joko kuolema tai ikuinen elämä.

Lähde: 

New Scientist 2026 Want to live forever? There are major questions to confront, first  | New Scientist 25.3.

Geneettiset vihjeet kertovat tarinan neandertalilaisten rappeutumisesta

 

Neandertalin miehen ja naisen rekonstruktiot Neandertalin museossa Mettmannissa, Saksassa. Kuva: AP Photo/Martin Meissner/Alamy

Joel Kontinen

Mitä evoluutioon perustuva nykytiede kertoo neandertalilaisten kuolemasta? Ne kuolivat kylmän kauden kohdatessa noin 75 000 vuotta sitten.

Genesikseen perustuva tiede sanoo, että he olivat täysin nykyihmisiä.

Neandertalin DNA:n analyysi on auttanut kokoamaan tarinan monien vuosituhansien vaikeista ajoista, jotka lopulta johtivat muinaisten ihmissukulaisten kuolemaan.

Ilmaston viilentyessä niiden populaatio supistui ja ne päätyivät rajoittumaan nykyiseen Lounais-Ranskaan. Myöhemmin ilmasto lämpeni ja neandertalinihmiset alkoivat vaeltaa laajemmalle. Suurin osa niiden geneettisestä monimuotoisuudesta oli kuitenkin kadonnut, joten jopa laajalle levinneillä ryhmillä oli hyvin samankaltainen DNA.

Lähde:

Michael Marshall 2026 Genetic clues tell the story of Neanderthals' decline | New Scientist 23.3.