Kuinka muut eläimet selvisivät asteroidista, joka tappoi dinosaurukset?

 

Kuva: Shutterstock

Joel Kontinen

Evoluution mukaan noin 66 miljoonaa vuotta sitten jättimäinen asteroidi törmäsi Maahan ja aiheutti maailmanlaajuisen kaaoksen.

Törmäyksen aiheuttama ylikuumentunut kivi räjähti ilmaan ja loi sienimäisen pilven, joka lämmitti Maan yläilmakehän paahtavan kuumaksi 226 celsiusasteeseen. Kilometrin korkuiset tsunamiaallot syöksyivät Meksikonlahden läpi ja häiritsivät valtamerten altaita toisella puolella maailmaa. Tulipalot raivosivat polttaen eläimiä ja kasveja. Paineaallot levisivät räjäyttäen kaiken tieltään. Ja törmäyksen hiukkaset, kuten rikki, sinkoutuivat ylöspäin estäen auringon ja pudoten alas happosateina.

Tämä kuulostaa Nooan vedenpaisumukselta, mutta ajoitus on pielessä.

Kaiken kaikkiaan 75 % Maan lajeista kuoli sukupuuttoon. Joten miten jotkut eläimet – kuten linnut, kilpikonnat ja nisäkkäät – selvisivät katastrofaalisesta asteroiditörmäyksestä ja sen jälkimainingeista?

Koolla oli, kuten kävi ilmi, ratkaiseva rooli. Maan suurimmat huippupedot ja kasvinsyöjät – dinosaurukset, kuten Tyrannosaurus rex ja Triceratops, sekä merimatelijat, kuten plesiosaurukset ja jättiläinen Mosasaurus – olivat tuomittuja tuhoon törmäyshetkestä lähtien, sanoi Kenneth Lacovara, New Jerseyssä sijaitsevan Rowanin yliopiston Edelman Fossil Parkin ja museon perustaja ja toiminnanjohtaja. Tämä johtuu siitä, että niiden valtavuus tarkoitti, että ne olivat alttiimpia vammoille alkuperäisen räjähdyksen aikana, eivät kyenneet piiloutumaan turvalliseen paikkaan apokalyptisen jälkimainingeissa ja tarvitsivat valtavia määriä ravintoa selviytyäkseen aikana, jolloin ruokaa oli niukasti.

Ei ole yllättävää, että koko liittyisi selviytymiseen, Lacovara sanoi. Maalla "on melko selvää korrelaation kannalta, että on oltava pieni ja on oltava kaivaja selviytyäksesi tästä tapahtumasta", sanoi Lacovara, joka on myös paleontologian ja geologian professori Rowanin yliopistossa. Pienet eläimet, kuten jotkut liskot ja nisäkkäät, jotka eivät tuolloin olleet mäyriä suurempia, löysivät todennäköisemmin suojaa asteroidin välittömiltä ja pitkäaikaisilta jälkivaikutuksilta. Muut pienet eläimet, jotka tarvitsivat vähemmän ruokaa, kuten jotkut kilpikonnat ja kalat, suojautuivat vedessä.

Evoluutioteorian mukaan nykylinnut selvisivät todennäköisesti siksi, että ne olivat pieniä ja niillä oli voimakkaat siivet ja rintalihakset, joiden avulla ne pystyivät lentämään hyvin ja pakenemaan vaikeista tilanteista tai löytämään uusia mahdollisuuksia. Myös niiden poikaset kasvoivat nopeasti, mikä tarkoittaa, että ne pystyivät pian pärjäämään omin avuin eivätkä rasittaneet vanhempiaan liikaa.

Lähde:

Isabel Gil 2026 How did animals survive the asteroid that killed the dinosaurs? | Live Science 24.5. 

Varakkaat ihmiset, joilla on ympäristöihanteita, ovat suurimpia päästöjen aiheuttajia

 Kuva: Steve Allen / Alamy

Joel Kontinen

Korkean sosioekonomisen aseman omaavien ihmisten keskuudessa rakkaus luontoon vastaa suurempaa ympäristöjalanjälkeä – ja siihen on ilmeinen syy.

Ketkä saastuttavat ilmastoa paljon? He ovat ympäristöstä huoltavat ja lentäen uuteen kohtaan menevät ihmiset. Yksityissuihkukoneet ovat hiili-intensiivisin tapa matkustaa.

Ihmiset, jotka välittävät eniten ympäristöstä, tekevät myös eniten ympäristövahinkoja suihkumatkailullaan, ainakin parhaiten tulojen ja koulutuksen omaavien keskuudessa.

Mutta sen sijaan, että tämä havainto olisi kritiikkiä ympäristönsuojelua kohtaan, se osoittaa, että politiikan muuttaminen on tärkeämpää kuin arvojen muuttaminen ilmasto- ja biodiversiteettikriisien pysäyttämisessä, tiedemiehet sanovat.

"Emme halua väittää, että yksilöt ovat yksin vastuussa hiilijalanjäljestään", koska vähähiilisiä vaihtoehtoja lentämisen kaltaisille aktiviteeteille on usein vielä vaikea löytää, sanoo Malte Dewies Cambridgen yliopistosta, yksi uuden tutkimuksen taustalla olevista tutkijoista.

Lähde:

Alec Luhn 2026 Wealthy people with environmental ideals are the biggest emitters | New Scientist 27.5.

Marsin astronautit saattavat pestä pyykkiä puhaltamalla vaatteita plasmasuihkulla

 Valkoisen paidan materiaalia puhdistetaan kylmäplasmalla. Kuva: Alabaman yliopisto Huntsvillessä, propulsiotutkimuskeskus

Joel Kontinen

Kuinka Marsin astronautit pesevät vaatteensa? Nyt on keksitty yllättävä uusi menetelmä.

Avaruudessa olevat astronautit eivät voi pestä pyykkiä – mutta tilanne saattaa olla muuttumassa. Ja se voi tarkoittaa, että lennoilla olevat voivat nauttia kodin mukavuuksista Kuun tai Marsin pinnalla.

Kansainvälisellä avaruusasemalla (ISS) astronautit käyttävät usein samoja vaatteita päiväkausia ja pakkaavat ne sitten takaisin Maahan, missä ne palavat ilmakehässä. Tämä on ihan hyvä muutaman viikon tai jopa kuukauden mittaisille lennoille, mutta se ei ole toimiva ratkaisu pidempikestoisille lennoille, joita ei säännöllisesti täydennetä Maasta.

Lähde:

Leah Crane 2026 Mars astronauts may do laundry by blasting clothes with a plasma beam | New Scientist 25.5.

Merkurius on saattanut kerätä kaiken vetensä yhdessä päivässä

 

Kuva: NASAn tieteellinen visualisointistudio

Joel Kontinen

Vaikka Merkurius on lähimpänä aurinkoa oleva planeetta, sen navoilla on paksuja jääkerrostumia, ja nyt tiedemiehet saattavat ymmärtää tapahtumia, jotka muodostivat ne vain yhden Merkuriuksen päivän aikana.

Evoluution mukaan noin 100 miljoonaa vuotta sitten Merkuriuksen pinta koki yhtäkkiä dramaattisen muutoksen. Ennen sitä sen pinta oli suhteellisen kuiva ja jäätön – ei yllättävää, sillä päivälämpötilat voivat nousta siellä jopa 430 °C:een, mutta yhden Merkuriuksen päivän aikana kaikki muuttui.

Merkuriuksen navoilla on kraattereita, joiden pohjat eivät koskaan näe auringonvaloa, ja niitä kutsutaan pysyvästi varjoalueiksi. NASAn Messenger-luotaimen ansiosta, joka kiersi Merkuriusta vuosina 2011–2015, tiedetään, että näissä kraattereissa on useita metrejä syviä jääkerrostumia. Mutta se, miten jää sinne päätyi, on hämmentävää.

Merkurius sai vetensä yhtenä päivänä, kun Jumala loi sen. Siihen ei kulunut tuhansia vuosia vaan se tapahtui hetkessä.

Lähde: 

Leah Crane 2026 Mercury may have gained all of its unexpected water in a single day | New Scientist 22.5.

Tiedemiehet saattavat vihdoin tietää, miksi T. rexin kaltaiset dinosaurukset kehittivät pieniä eturaajoja

 

Kuva: Mark Witton/The Trustees of the Natural History Museum, London

Joel Kontinen

Kun T. rexillä on iso leuka, niin se ei tarvitse isoja raajoja. Tämä on evolutionistien käsitys siitä, että se saalisti suuria otuksia vahvoilla leuoillaan, eikä raajoillaan.

Evoluutiota totena pitävät tiedemiehet ovat tietoisia siitä, että monet suuret, petomaiset theropodit muuttuivat ajan myötä kohti isompia vartaloja, isompia päitä ja pienempiä, lyhyempiä eturaajoja. Mutta ei tiedetty, miksi tämä kuvio toistui useissa saalistuseläinperheissä, jotka ovat hajallaan ympäri maailmaa ja joita erottaa miljoonia vuosia, sanoo Charlie Scherer University College Londonista. On myös vähän ymmärrystä siitä, kuinka niiden yhä raskaamman kallonsa luut muuttuivat käsivarsien pienentyessä suhteellisesti.

Scherer ja hänen kollegansa kokosivat tietoja 85 teropodilajin eturaajojen ja kallon mittasuhteista sekä ruumiinmassatiedoista. Näin he pystyivät laskemaan kallon mittojen ja eturaajojen pituuksien välisen suhteen ja määrittämään, kuinka pienet käsivarret olivat verrattuna päähän. Tutkijat vertasivat sitten tätä suhdetta muihin dinosaurusten ruumiin mittoihin sekä kallojen vahvuuden mittaukseen, joka perustui tekijöihin, kuten purentavoimaan ja kallon jäykkyyteen.

Tutkijaryhmä havaitsi, että kallon kestävyys liittyi pienempiin eturaajoihin riippumatta siitä, missä laji sijoittui teropodien evoluutiopuussa. "Jos kyseessä on saalistajateropodi ja sillä on erittäin vankka kallo, sillä on todennäköisesti suhteellisen pienet eturaajat", Scherer sanoo.

Tutkijat havaitsivat, että tämä pään ja eturaajojen välinen ero kehittyi itsenäisesti viidessä teropodiryhmässä: tyrannosaurideissa, lyhytkuonoissa abelisaurideissa, veitsihampaisissa carcharodontosaurideissa, ceratosaurideissa ja megalosaurideissa. Tätä evoluutiomallia ei ollut tunnistettu kahdessa edellisessä ryhmässä ennen tätä tutkimusta, huomauttaa Fion Waisum Ma Kiinan Beipiao Pterosaur -museosta. Tämä osoittaa, kuinka piileviä evoluutiosignaaleja voidaan paljastaa, kun ominaisuuksia kvantifioidaan tällä tavalla, hän sanoo.

Löydökset antavat vihjeitä siitä, miksi dinosaurusten eturaajat kutistuivat jatkuvasti. Näiden saalistajien kasvava kallon vahvuus ja ruumiin koko osuivat yksiin niiden saaliiden kasvavan massan kanssa. Teropodit kehittivät valtavat, tukevat kallot alistaakseen suuren, vaikeasti hallittavan saaliinsa. Niiden päät tekivät selvästi suurimman osan työstä, Scherer sanoo, mikä vähensi vahvojen, tarttuvien eturaajojen tarvetta.

Lähde:

Jake Buehler 2026 We may finally know why dinosaurs like T. rex evolved tiny arms | New Scientist 20.5.

 

Himalajan susi-koiran hybridit nousevat uhkaksi susille ja ihmisille

 

Kuva: Morup Namgail.

Joel Kontinen

Ladakhissa Himalajan sudet lisääntyvät yhä useammin luonnonvaraisten koirien kanssa, mikä synnyttää uuden eläimen, joka tunnetaan nimellä khipshang, joka voi vahingoittaa ihmisiä ja voittaa muut lihansyöjät.

Khipshang-nimellä tunnettu hybridi on suurempi kuin susi, mutta pienempi kuin koira.

Jotkin hybridit ovat outoja, niin kuin suden ja koiran risteytys. Siinä ei ole kyse evoluutiosta, koska koirat ja sudet ovat yksi Genesiksen muodostama laji.

"Ei ole epäilystäkään. Harmahtava turkki, vaivaton ravi pehmeällä lumella, tapa, jolla se pysähtyy, varisee, sitten iskee, poimii murmelin ja päätti sen yhdellä puremalla: se on susi.

Sitä minä katselen lähes 5000 metrin korkeudessa täällä Intian hallinnoimalla alueella Ladakhissa, Himalajalla. Elämä korkeuksissa on karua, mutta nämä sudet kuuluvat elantonsa ansaitsevien nisäkkäiden joukkoon lumileopardien, Himalajan ruskeakarhujen ja tiibetiläiskettujen ohella."

 Lähde:

Adam Popescu 2026 Himalayan wolf-dog hybrids emerge as a threat to wolves and people | New Scientist 16.5.

Neandertalinihmiset hoitivat hammasreiän poraamalla hampaaseen

 

Kuva: Hexian Culture, Tourism and Sports Bureau, Ma’anshan,

Joel Kontinen

Siperialaisesta luolasta löydetty 59 000 vuotta vanha neandertalinihmisen hammas osoittaa merkkejä tarkoituksellisesta poraamisesta syvän reiän hoitamiseksi, mikä siirtää varhaisimpia todisteita hammaslääketieteestä noin 45 000 vuotta taaksepäin.

Alempi toinen poskihammas – jota epäillään vaivaavan bakteerien aiheuttama reikiintyminen – sisältää merkkejä kokeneesta kivityökaluilla poraamisesta kolmessa vaiheessa aina hampaiden pulpaan asti.

Vaikka toimenpide olisi ollut tuskallinen, se todennäköisesti lievitti kipua henkilöllä, joka jatkoi pureskelua hampaalla, mahdollisesti vuosien ajan, sanoo Kseniya Kolobova Venäjän tiedeakatemiasta.

Myös hobittit ovat kuulemma saaneet nauttia hammaslääkärien taidosta. Tämä osoittaa, että hobittit ja  neandertalinihmiset eivät olleet lähtöisin apinoista.

Lähde:

Christa Lesté-Lasserre 2026 Neanderthals treated a dental cavity by drilling into the tooth | New Scientist 13.5.