Poikkeuksellinen kalansyöjäfossiili osoittaa sen viimeiseksi ateriaksi pterosauruksen

 

Taiteilijan näkemys Platypterygius australis -kalasta ja sen viimeisestä ateriasta. Kuva: Dr Peter Trusler

Joel Kontinen

Miekkavalaan kokoisen kalansyöjäfossiilin jäännökset sisältävät todisteita siitä, mitä se söi – ennen kuin vielä suurempi meripeto söi sen.

Evolutionistien mukaan noin 100 miljoonaa vuotta sitten meressä elävän kalansyöjäauruksen viimeinen ateria oli odottamaton olento – taivaita hallinnut pterosaur. Pian sen jälkeen kalansyöjä kohtasi oman loppunsa, kun massiivinen pliosaur repi sen kappaleiksi.

Lihansyönti ei alkanut alussa. Se alkoi sen jälkeen, kun Genesiksen mukaan Adam ja Eeva söivät kiellettyä hedelmää.

Tämä on tarina, jonka paleontologien mukaan Australian takamailla löydetty harvinainen fossiili kertoo, ja se tarjoaa ensimmäisen todisteen siitä, että ikthyosaurukset, suuret meren matelijat, söivät pterosauruksia, varhaisimpia tunnettuja lentäviä selkärankaisia.

Lähde:

James Urquhart 2026 Extraordinary ichthyosaur fossil shows its last meal was a pterosaur | New Scientist 29.7.

Tähtitieteilijät ovat löytäneet tähän mennessä parhaan esimerkin valtavasta vaeltavasta mustasta aukosta

 

Taiteilijan näkemys supermassiivisesta mustasta aukosta. kuva: Shutterstock/VisualMediaHub

Joel Kontinen

Mitä ovat massiiviset mustat aukot? Ne saattavat olla massiivisia kappaleita maailmankaikkeudessa. Jotkut tiedemiehet sanovat nähneensä valtavan mustan aukon.

Jokaisella massiivisella galaksilla, jonka tähtitieteilijät ovat koskaan nähneet, on supermassiivinen musta aukko keskellään. Joillakin kuitenkin pitäisi olla niin sanottuja vaeltavia supermassiivisia mustia aukkoja lähempänä niiden reunaa, ja tutkijat ovat juuri havainneet äärimmäisimmän koskaan löydetyn esimerkin.

Nimensä mukaisesti mustat aukot eivät lähetä valoa, joten Robert Stein Marylandin yliopistosta ja hänen tiiminsä havaitsivat tämän vasta, kun se nielaisi tähden niin sanotussa vuorovesihäiriötapahtumassa eli TDE:ssä. Koneoppimisalgoritmi tunnisti valopurkauksen mahdolliseksi TDE:ksi Kalifornian Zwicky Transient Facilityn (ZTF) datassa, ja tutkijat suorittivat seurantahavaintoja useilla muilla teleskoopeilla vahvistaakseen sen.

Lähde: 

Leah Crane 2026 We’ve found the best example yet of an enormous wandering black hole | New Scientist 27.7.

Nyt tiedetään, miten musta aukko voi sinkoutua maailmankaikkeuden halki

 

Hubble-avaruusteleskoopin kuva mahdollisesta karkaavasta mustasta aukosta. Kuva: NASA, ESA, Pieter Van Dokkum (Yale), Joseph Depasquale (Stsci)

Joel Kontinen

Mustat aukot voivat olla kiehtovia. Tutkimukset osoittavat, että kaksi supermassiivista mustaa aukkoa voivat luoda toisen todella suuren mustan aukon.

Kahden supermassiivisen mustan aukon törmäys yhteen voi luoda toisen supermassiivisen mustan aukon, joka pomppaa takaisin niin suurilla nopeuksilla, että se sinkoutuu ulos galaksistaan. Vaikka tämä tapahtuisi vain harvinaisissa tapauksissa, se tarjoaa selityksen äskettäiselle mahdolliselle havainnolle tällaisesta karkaavasta mustasta aukosta.

Vuonna 2023 tutkijat huomasivat ohuen, viivamaisen muodon kuvassa, jonka Hubble-avaruusteleskooppi otti noin 7,5 miljardin valovuoden päässä Maasta sijaitsevasta avaruusalueesta. Lisäanalyysien, mukaan lukien James Webb -avaruusteleskoopin (JWST) kuvien ja viivan valon tutkimuksen, perusteella Yalen yliopiston Pieter van Dokkum ja hänen kollegansa päättelivät, että viiva oli seurausta ennennäkemättömästä kosmisesta tapahtumasta – supermassiivisesta mustasta aukosta, joka lensi ulos galaksista yliäänennopeudella ja jätti jälkeensä ketjun nuoria tähtiä.

Lähde:

Karmela Padavic-Callaghan 2026 We now know how a black hole can be flung across the universe | New Scientist 24.7. 

Nauru avaa suurlähetystön Jerusalemiin

 

Kuva: Shutterstock

Joel Kontinen

Yhä useammat maat ovat avanneet suurlähetystönsä Jerusalemiin. Viimeisin on Nauru. Saarivaltio on yksi maailman pienimmistä maista, ja sen väkiluku on noin 12 000.

Australian koillispuolella sijaitsevan pienen saarivaltion päätös tehtiin Israelin ulkoministeri Gideon Sa’arin ja Naurun varapresidentin ja ulkoasiain-, kauppa- ja oikeusministeri Lionel Aingimean tapaamisen jälkeen Fidžillä viime kuussa.

Nauru on jättänyt kirjallisen lausunnon Israelin tukemiseksi oikeudenkäynnissä, joka on nostettu Israelia vastaan ​​Haagin kansainvälisessä tuomioistuimessa Gazan sodan vuoksi.

Kahdeksalla maalla on tällä hetkellä suurlähetystöt Israelin pääkaupungissa: Yhdysvalloilla, Guatemalalla, Hondurasilla, Kosovolla, Paraguaylla, Papua-Uudella-Guinealla, Fidžillä ja Somalimaalla.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin päätös siirtää Amerikan suurlähetystö Jerusalemiin hänen ensimmäisen kautensa aikana loi pohjan muiden maiden päätökselle. Myös Argentiinan ja Kolumbian johtajat ovat luvanneet siirtää suurlähetystönsä Jerusalemiin.

Lähde: 

Etgar Lefkovits, JNS 2026 Nauru to open embassy in Jerusalem | World Israel News 22.7.

Voiko tietoisuus olla kvanttimaista? Tiedemiehillä saattaa nyt olla vastaus

 

Kuva: Quality Stock / Alamy

Joel Kontinen

Tietoisuuden kvanttiluonteesta on keskusteltu pitkään. Jotkut sanovat, että se on kvanttimaista. Ei tiedetä varmasti.

Kiistanalainen ajatus tietoisuuden kvanttiperäisestä alkuperästä on kohdannut uuden haasteen, kun matemaattinen analyysi näyttää osoittavan, että jo pitkään tunnettu fysiikan laki tekee sen mahdottomaksi.

Mikä fysikaalinen prosessi tekee meistä tietoisia ja voisimmeko havaita ja analysoida sitä, on yksi modernin tieteen suurista avoimista kysymyksistä. 1990-luvulla matemaatikko Roger Penrose ja anestesialääkäri Stuart Hameroff ehdottivat, että klassinen fysiikka ei pysty selittämään tietoisuutta yksinään ja että sen on siksi synnyttävä kvanttimaailmassa. Ajatus otettiin vastaan ​​skeptisesti ja se on edelleen kiistanalainen, mutta yritykset tuoda kvanttisuus tietoisuuden selityksiin ovat jatkuneet siitä lähtien.

Lähde:

Karmela Padavic-Callaghan 2026 Can consciousness be quantum? We may now have an answer | New Scientist 15.7.

Metsästäjä-keräilijät toivat kaloja vuoristojärveen 7000 vuotta sitten

 

Norjan Tesse-järven paljastunut pohja, josta arkeologit löysivät muinaisia ​​katajaloukkuja. Kuva: Magne Samdal, Oslon yliopiston kulttuurihistoriallinen museo

Joel Kontinen

Norjassa tehdyn tutkimuksen mukaan metsästäjä-keräilijät toivat kaloja ruokavalioonsa noin 7000 vuotta sitten.

Tämä on ainoa mahdollinen selitys sille, miten kalat ovat voineet asuttaa erillisiä vuoristojärviä, jotka olivat olleet kilometrien paksuisen jääpeitteen peitossa kymmeniä tuhansia vuosia, sanoo Axel Mjærum Oslon yliopistosta Norjasta.

Mjærum ja hänen kollegansa tutkivat osittain hautautuneita monimutkaisten katajanloukkujen jäänteitä, jotka löydettiin vuonna 2022, kun järven pintaa laskettiin.

Radiohiiliajoitus osoitti, että vanhin katajaloukku oli peräisin noin vuodelta 4950 eKr. Yhdistämällä löydetyn puun Keski-Skandinavian vuoristosta saatavilla olevaan männyn lustokronologiaan, tutkimusryhmä pystyi myös ajoittamaan tarkasti joitakin nuorempia jäänteitä. 

Radiohiiliajoitus voi antaa epäselviä päivämääriä joillekin ei-niin-kaukaisille ajankohdille.

Lähde:

James Woodford 2026 Hunter-gatherers introduced fish to a mountain lake 7000 years ago | New Scientist 20.7.

Tähtitieteilijät löysivät ensimmäisen kerran kivisen, lauhkean planeetan ilmakehän

 

Taiteilijan näkemys eksoplaneetta LHS 1140 b:stä. Kuva: Melissa Weiss / Astrofysiikan keskus / Harvard & Smithsonian

Joel Kontinen

Tähtitieteilijät ovat aiemmin löytäneet ilmakehää vain erittäin suurien tai uskomattoman kuumien eksoplaneettojen ympäriltä, mutta nyt he ovat löytäneet sellaisen, joka ympäröi maailmaa, joka saattaa hyvinkin olla oikea elämälle.

Tiedemiehet ovat löytäneet eksoplaneetan, jolla on siedettävä ilmasto ja kallioita. Se kiertää M-kääpiötähteä noin 50 valovuoden päässä meistä. Eksoplaneetan nimi on 114ob ja se muistuttaa maata.

Tutkijat ovat etsineet ilmakehän peittämiä planeettoja M-kääpiöiden ympäriltä vuosikymmeniä, koska ne ovat galaksin yleisin tähtityyppi, mutta tähän mennessä tuloksetta – jotkut tutkijat olivat jopa olettaneet, että näiden pienten tähtien ympärillä olevat planeetat eivät ehkä pystyisi säilyttämään ilmakehää.

Lähde:

Leah Crane2026 We’ve found a rocky, temperate planet’s atmosphere for the first time | New Scientist 16.7.