Vain ihminen osaa puhua

 

 

Kuva : Nabil Nezzar

Joel Kontinen

Kognitiivitiedemies Gillian Forrester haastaa simpanssit ja gorillat ratkaisemaan arvoituksia, jotta hän voisi ratkaista evoluution mielestä pitkään jatkuneen mysteerin siitä, kuinka ihmiset ovat kehittäneet puhekyvyn.

 Puhekyky on inhimillisen kokemuksen keskipisteessä, ja silti se, kuinka uskomaton kykymme monimutkaiseen kieleen syntyi, on evoluution mukaan mysteeri. Olemme vielä kaukana sen ymmärtämisestä, miksi olemme evolutionistien mukaan ainoa elävä apina, jolla on tällainen taito. Näihin kysymyksiin vastaaminen on vaikeaa, ei vähiten siksi, että puhe ei jätä jälkiään fossiiliaineistoon. Voimme kuitenkin etsiä vihjeitä ”apinasukulaisiltamme”, kuten Lontoon yliopiston Birkbeckin kognitiotieteilijä Gillian Forrester tekee. Hän on kehittänyt simpansseille, gorilloille, orangeille ja lapsille pulmalabyrinteja, jotka valaisevat yhtä ajatusta kielen kehityksestä. Hän kertoo New Scientistille, kuinka hänen havaintonsa haastavat ymmärryksemme aivoista ja maalaavat selkeämmän kuvan siitä, miten kieli sai alkunsa.

 Alison George: Mikä inspiroi sinua tutkimaan kielen kehitystä?

 Gillian Forrester: ”Minua on aina kiehtonut pyrkimys opettaa simpansseja puhumaan, joita tehtiin, kun kasvoin 1980-luvulla. Ne olivat valtava epäonnistuminen, kun simpanssit oppivat yhdistämään sanoja monimutkaisemmiksi lauseiksi. Tämä sai minut kiinnostumaan ihmisten kielen ja muiden eläinten viestintäjärjestelmien yhteisistä tekijöistä ja siitä, kuinka ja miksi kielijärjestelmä syntyi ihmisiin, mutta ei muihin suuriin apinoihin. Miten aletaan vastaamaan tähän kysymykseen? Meillä ei ole muinaisia ​​esivanhempiamme katsottavana nähdäksemme, kuinka asiat ovat muuttuneet evoluution aikana, koska ne ovat kaikki kuolleet sukupuuttoon, eikä kognitio fossiloidu. Joten voimme vain tehdä oletuksia heidän hautaesineittensä perusteella saadaksemme viitteitä heidän kommunikaatiotaidoistaan.”

 

 Lähde. 

George, Alison. 2022. Simple puzzles are revealing why humans are the only talking apes New Scientist  13,9. , 

Yksi laiskiassuku löydettiin

 

Kuva: Suelen Sanches.

Joel Kontinen 

Evoluution mukaan lajit häviävät ja uusia tulee tilalle.

 Äskettäin tunnistetulla laiskiasella on pää kuin kookospähkinällä.  Harjalaiskiaisten uskottiin olevan yksi laji, mutta geneettinen ja fyysinen analyysi viittaa siihen, että niitä on itse asiassa kaksi.

 Maailmassa on yksi laiskiaissuku enemmän kuin aiemmin uskottiin.

 Harjalaiskiaiset elävät pienessä metsävyöhykkeessä Brasiliassa, ja analyysi viittaa nyt siihen, että etelässä olevat laiskiaiset ovat eri lajeja kuin pohjoisempana löydetyt. Kolmivarpaisten laiskiasten ajateltiin perinteisesti jakautuvan neljään lajiin. Yhdellä – harjalaiskiaisella (Bradypus torquatus) on karkea, ruskea karva ja sen pää muistuttaa kuorittua kookosta. Mutta oli vihjeitä siitä, että kaikki harjalaiskiaiset eivät olleet samanlaisia, Daniel Cassali sanoo.

 Lähde:

Buehler,  Jake. 2022. Newly recognised species of sloth has a head like a coconut New Scientist 28.9. 

NASA lähetti avauusaluksen asteroidiin

 

Kuva:  NASA.

Joel Kontinen

 

NASAn Double Asteroid Redirection Test (DART) -avaruusalus törmäsi asteroidiin tällä viikolla kaikkien aikojen ensimmäisessä todellisessa planeetan puolustustehtävässä.

 500-kiloinen DART-alus laukaistiin viime vuonna 24. marraskuuta ja sen on määrä saavuttaa määränpäähänsä, 780 metriä leveän Didymos-asteroidin, 26. syyskuuta. Kun se saapui, se törmäsi tarkoituksella Didymoksen kuuhun, 160 metriä leveään asteroidiin Dimorphokseen, yrittääkseen kääntää pienemmän kiven kiertoradan kanta-asteroidinsa ympäri.

 Martin Rees New Scientist Livessä lokakuussa Didymos ja Dimorphos eivät muodosta uhkaa maapallolle, koska ne ovat 11 miljoonan kilometrin päässä, mutta Andy Rivkin Johns Hopkinsin yliopistosta Marylandissa ja hänen tiiminsä toivovat, että asteroidijärjestelmä voi toimia koekaniinina mahdollisesti maapallolle vaarallisten avaruuskivien kanssa.

 "Tämä on kokeilu sellaisilla asteikoilla, joita haluamme käyttää tai joita saatamme käyttää, jos meidän on koskaan todella käännettävä asteroidi", sanoi Rivkin tiedotustilaisuudessa Europlanet Science Congressissa Granadassa, Espanjassa. 19. syyskuuta.

Tutkijat arvioivat tehtävän onnistuneeksi, jos DARTin isku, joka on noin 6,6 kilometriä sekunnissa, muuttaa Dimorphoksen kiertoradan pituutta vähintään 73 sekuntia, + tai -10 prosenttia – mutta heidän mielestään todellinen poikkeama voisi olla lähempänä noin 10 minuuttia. Vaikka DARTissa on kamera, avaruusalus tuhoutuu törmäyksessä, joten se ei voi nähdä tulosta. Sen sijaan ryhmä luottaa LICIACubeen – Italian avaruusjärjestön sisar-avaruusalukseen, joka erosi DARTista 11. syyskuuta – tehdäkseen yksityiskohtaisia ​​havaintoja. 55 kilometrin etäisyydellä törmäyskraatterista LICIACube käyttää kahta kameraa ottamaan kuvia ja tallentamaan tietoja sekä mittaamaan sen kineettistä vaikutusta Dimorphosiin ja mahdollisiin törmäyspaikalta peräisin oleviin pölyihin. "Tulee törmäys, joka muuttaa lentorataa, muodostuu kraatteri ja sen jälkeen tulee ulos avaruus, joka etenee avaruudessa ja LICIACube kuvaa tämän", sanoi Stavro Ivanovski Triesten tähtitieteellisessä observatoriossa Italiassa.

Tukea antavat myös useat maanpäälliset teleskoopit ja avaruusobservatoriot, mukaan lukien Hubble ja James Webb, jotka mittaavat Didymosin kiertoradan kestoaikaa ja vertaavat sitä aikaisempiin havaintoihin. "Kun Dimorphos liikkuu Didymosin edessä, voimme nähdä kirkkauden himmenemisen varjon takia", sanoi Rivkin. "Mittaamalla tämän kirkkauden nousun ja laskun voimme mitata ajanjakson, joka Dimorphosilla kestää kiertää Didymos."

  Vaikka itse törmäyksen havainnot välitetään Maahan pian sen tapahtumisen jälkeen, kestää viikkoja tai jopa kuukausia mitata tarkasti sen vaikutus Dimorphosin kiertoradalle ja paljastaa, oliko tehtävä onnistunut, Rivkin sanoi. LICIACuben mittausten ohella Euroopan avaruusjärjestö aikoo laukaista Hera-avaruusaluksen vuonna 2024 tallentaakseen tarkemmin törmäyksen seurauksia.

 Lähde:

 Wilkins,  Alex. 2022.NASA is ready to knock an asteroid off course with its DART spacecraft, New Scientist 20.9.

Neptunus NASAn uudessa kuvassa

 

Kuva:  NASA, ESA, CSA, STScI. 

Joel Kontinen

James Webbin avaruusteleskoopin uudessa kuvassa näkyy kahdeksan Neptunuksen kuuta ja neljä sen rengasta – joista kahta ei ole nähty yli 30 vuoteen.  

 Neptunuksen renkaat loistavat kirkkaasti James Webbin avaruusteleskoopin infrapunakuvassa.  

 James Webbin avaruusteleskooppi (JWST) on nähnyt Neptunuksen poikkeuksellisen yksityiskohtaisesti. Uudessa kuvassa näkyy planeetan renkaat, jotkin sen kuut ja lämpönauhat sen pinnan ympärillä.

 Vaikka Neptunus näyttää siniseltä näkyvillä aallonpituuksilla ilmakehän metaanikaasun vuoksi, metaani absorboi JWST:n havainnoimaa infrapunavaloa, joten planeetta näyttää eräänlaiselta hehkuvan valkoiselta, kun sitä tarkastellaan näillä aallonpituuksilla. Kirkkaimmat alueet ovat korkealla ilmakehässä olevat jäiset pilvet, jotka heijastavat auringonvaloa ennen kuin metaani ehtii imeä sitä.

Uudessa kuvassa näkyy myös Neptunuksen kaksi kirkasta rengasta sekä kaksi sen himmeämpää. Renkaat ovat täynnä pölyä, mikä tekee niistä himmeämpiä ja vaikeammin havaittavissa kuin kiiltävät, jäiset renkaat, kuten ne, jotka ympäröivät Saturnusta. "On kulunut kolme vuosikymmentä siitä, kun näimme viimeksi nämä himmeät, pölyiset renkaat, ja tämä on ensimmäinen kerta, kun näimme ne infrapunassa", JWST:n tutkija Heidi Hammel sanoi lausunnossaan. Viimeinen – ja ainoa – kerta, kun näimme Neptunuksen heikoimman renkaan, oli NASAn Voyager 2 -avaruusalus lensi planeetan ohi vuonna 1989. Kahdeksan Neptunuksen kuuta näkyy kuvassa valopilkkuina, joista kirkkain on planeetan suurin kuu Triton. Tämä kuujärjestelmä on erityisen outo – esimerkiksi Triton kiertää Neptunusta taaksepäin – joten lisää JWST-havaintoja sekä Neptunuksesta että Tritonista suunnitellaan myöhemmin tänä vuonna.

Lähde: 

 Crane,  Leah. 2022. JWST has captured an astonishing view of Neptune and its rings New Scientist 21. 9.

Evolutionisti: olemme apinoita, emme enkeleitä

 

Kuva: Simone Rotella

Joel Kontinen

Evoluution kannattaja väittää, että kestävän kehityksen edistämiseksi meidän on muistettava, että olemme apinoita, emme enkeleitä.  

 Jos haluamme muuttaa kulutusyhteiskuntaamme, tarvitsemme vihreämpiä statussignaaleja, jotka vetoavat eläimellisiin vaistoihimme, Solitaire Townsend sanoo.

Taylor Swift on usein listan kärjessä, mutta hänen viimeisin ykkönen on saanut enemmän epäluottamusta kuin kehuja. Koska 8 293 tonnia hiilidioksidipäästöjä on tähän mennessä päästetty tänä vuonna, hänet on arvioitu maailman saastuttavimmaksi julkkikseksi yksityisen lentokoneen käytön vuoksi - hän voitti helposti Kylie Jennerin, joka lensi vain surullisen 17 minuutin lennon.

Monissa Townsendin ympäristönsuojelijatovereissa tämä hiiltä tuottava ylimäärä lisää inhoa pakkomielteiselle, silmiinpistävälle ja kuluttavalle kulttuurillemme. Ainoa asia, joka pelastaa maailman ahneuden laukaisemalta apokalypsilta? Lakaista kaikki pois. Tämä on houkutteleva ajatus, mutta siinä on yksi suuri puute:

Kuvittelemme olevamme enkeleitä, mutta evolutionistien mukaan olemme apinoita, joiden ei tarvitse välittää muista.  

Lähde:

Townsend, Solitaire. 2022. To encourage sustainability, we must remember we are apes, not angels New Scientist 21,9.

Enceladuksella on kaikki kuusi elämän rakennuspalkot koossa

 

Kuva: Cassini Imaging Team/SSI/JPL/ESA/NASA

Joel Kontinen

 

Saturnuksen renkaasta peräisin olevien jäisten kivenjyvien uudelleenanalyysi, jota sen Enceladuksen kuusta peräisin olevat jääpilvet ruokkivat, on paljastanut fosforin, ainoan elämän olennaisen elementin, jota ei ollut vielä havaittu.

Saturnuksen kuu Enceladus tuottaa fosforia, mikä tarkoittaa, että tämä jäinen kuu pitää sisällään kaikki tunnetut elämän rakennuspalikat.

Jokainen maapallon elämänmuoto sisältää kuusi avainelementtiä: hiiltä, vetyä, typpeä, happea, fosforia ja rikkiä. Näiden, fosforin, tunnettu olemassaolo Enceladuksella yhdistettynä nestemäiseen valtamereen ja lämpimään ytimeen oli jo tehnyt kuusta yhden elämän todennäköisimmistä paikoista.

Näin siis evoluution mielestä. Aivan kuten  Antartica meidän plaanetallamme.  

Fosfori (P) on planeettamme yleisimpiä alkuaineita. Ilman sitä meillä ei olisi RNA:ta, DNA:ta eikä ATP:tä, jota ilman solun voimansiirto ei onnistuisi

 Lähde: 

Wilkins. Alex. 2022. Enceladus shown to have all six of the essential elements for life, New Scientist 21.9.

Voivatko kissat ja koirat syödä vegaanisesti

Kuva Rica I. 

Joel Kontinen 

Näin New Scientistin kolumnisti kertoo lihansyönnistään:

  ”Kun lopulta lopetin lihan syömisen, huomasin, etten voinut lopettaa lihan ostamista. Kaksi teini-ikäistä poikani olivat molemmat suuria lihan faneja, ja kaksi kissani söivät vain lihaa. Ja vaikka luulin, että pojat saattaisivat vieroittua siitä, kissat eivät niinkään. Tiesin, että vegaanisia koirien ruokavalioita oli saatavilla, mutta oletin, että ne eivät olleet optimaalisia, eikä edes tullut mieleeni, että kissat voisivat tehdä samoin menettämättä muutamia yhdeksästä elämästään. Nyt pojat ovat kuitenkin lähteneet kotoa ja kissat ovat valitettavasti kuolleet.

Olen vihdoinkin lihaton. Ja kun saamme seuraavan kissamme ja mahdollisesti koiran, harkitsen niiden ruokavalion tekemistä myöslihattomaksi. Koska se ei suinkaan ole biologisesti mahdotonta, todisteet lisääntyvät siitä, että kissat ja koirat voivat olla täysin tyytyväisiä kasvis- tai jopa vegaaniruokavalioon. Itse asiassa ne voivat olla terveempiä kuin ne, joille annetaan tavanomaista lemmikkieläinten ruokaa. Siitä huolimatta eläinlääkärit neuvovat edelleen omistajia olemaan käyttämättä kasvipohjaista ruokavaliota koirille ja kissoille varoittamalla, että se on todennäköisesti epäterveellistä, mahdollisesti julmaa ja mahdollisesti laitonta. Joten mikä on totuus? Kissat, koirat ja niiden ruuat ovat iso bisnes. Vuonna 2018 maailmassa oli noin 370 miljoonaa lemmikkikissaa ja 470 miljoonaa lemmikkikoiraa, mikä tarkoitti yhteensä 134 miljardia dollaria ruokaa joka vuosi. Ja lemmikkieläinten ruokamarkkinat kasvavat.”

Vaikka syntiinlankeemus toi kuoleman ja kärsimyksen maailmaan, näemme toisinaan välähdyksiä siitä, millainen alun täydellinen maailma oli – ja millaiseksi se kerran ennallistetaan.

 

Lähde:

 Lawton, Graham, 2022. Vegan pet food: Can cats and dogs be happy and healthy without meat? New Scientist 19.9.