Kimalaisten "kasvojen" liikkeet antavat vihjeitä niiden sisäisestä elämästä

 

Kuva: Dawn Monrose/Alamy

Joel Kontinen

Viime vuosikymmeninä on käynyt selväksi, että mehiläiset pystyvät monimutkaisempaan käyttäytymiseen kuin aiemmin luultiin, kuten laskemiseen ja rytmitajun osoittamiseen. Mutta sen selvittäminen, onko niillä tunteidemme kaltaisia ​​sisäisiä tiloja, on vaikeampaa. Ensinnäkin hyönteisillä ei ole nisäkkäiden joustavaa kasvolihasta, jota käytämme tunteidemme ilmaisemiseen.

"Miten voimme saada mitään käyttäytymistietoja näistä hyönteisistä, joilla on kova ruumis ja kasvonaamio", kysyy Andrew Barron Macquarien yliopistosta Sydneyssä, Australiassa. "Onko mehiläisillä minkäänlaista sisäistä tilaa?"

Tutkijat vähensivät sokerin pitoisuutta ja sekoittivat sen pieneen määrään suolaa, mikä johti kielen ulkonemien dramaattiseen vähenemiseen. Sitten he altistavat mehiläiset 40 °C:n lämpötiloille niiden kuivaamiseksi, minkä jälkeen, kun mehiläisille tarjottiin suolaisia ​​pisaroita, mehiläiset työnsivät kielensä toistuvasti esiin.

”Jos vain ojentaisin sinulle elektrolyyttijuomaa juuri nyt, ajattelisit luultavasti: ’No, se maistuu itse asiassa aika pahalta’”, Barron sanoo. ”Mutta jos olisit juuri palannut pitkältä juoksulenkiltä ja ojentaisin sinulle elektrolyyttijuomaa, ajattelisit: ’Se on fantastista’. Se johtuu siitä, että sisäinen tilasi on muuttunut, ja tuo sisäinen tila muuttaa arviointiasi asioista – juuri sitä me luulemme näkevämme mehiläisillä.”

Tutkijat halusivat selvittää, mitä tapahtuisi, jos he puuttuisivat kemiaan, joka nisäkkäillä tukee ruokahalua ja ruoan nauttimista.

Kun kimalaisia ​​hoidettiin dopamiinilla, joka nisäkkäillä vaikuttaa ruoan etsimisen motivaatioon, niiden kielen ulkonemat eivät lisääntyneet, mikä viittaa siihen, että vaikka niillä oli suurempi halu, niiden nautinnon ”kertomus” – kielen ulkonemat – eivät muuttuneet.

Vaikka mehiläiset ovat pieniä, näyttää siltä, ​​että niillä ei ole nisäkkäiden tunteita, vaan niillä on mehiläisen tunteita.

Lähde:

Kirjoittanut James Woodford 2026 Bumblebee facial movements give clues to their inner lives | New Scientist 6.7.

 

Esineet viittaavat kulttuurivaihtoon neandertalilaisten ja ihmisten välillä

 

Kuva: S.Plailly/E.Daynes/ScienCe Photo Library.

Joel Kontinen

Nykyihmiset ja neandertalilaiset vaihtoivat keskenään  työkaluja ja muita objekteja yhtenään. Tämä käy ilmi japanilaisten julkaisemasta tutkimuksesta.

Tämä on vastoin sitä, mitä evolutionistit meille opettavat. He uskovat, että neandertalilaiset olivat melkein apinaihmisiä, mutta tiede on opettanut, että neandertalilaiset ja nykyihmiset ovat meikein samaa rotua.

Noin 59 000 vuotta sitten Homo sapiens muutti Turkin rannikkoluolaan, joka oli aiemmin neandertalilaisten koti. Luolasta löydetyt työkalut ja rihkamat pysyivät kuitenkin huomattavan yhtenäisinä, mikä viittaa siihen, että näillä muinaisilla homininilajeilla oli yhteinen aineellinen kulttuuri.

Turkin Välimeren rannikolla sijaitseva Üçağızlı II -luola on 56 neliömetrin kokoinen tila, suunnilleen kaupungin yksiön kokoinen.

Naoki Morimoto Kioton yliopistosta Japanista ja hänen kollegansa suorittivat ensimmäiset täydelliset arkeologiset kaivaukset kohteessa vuonna 2020. Hampaiden ja leukojen jäänteet paljastivat, että neandertalilaiset asuttivat luolaa 77 000–59 000 vuotta sitten ja lajimme, Homo sapiens, 59 000–47 000 vuotta sitten.

Vuodet ovat evolutionistien arvioita.

Lähde:

James Woodford 2026 Artefacts hint at cultural exchange between Neanderthals and humans | New Scientist 6.7.

Ihmisen aivot ovat saattaneet kasvaa ilman erityistä syytä

 

Neandertalin (vas.) ja Homo sapiensin kallot olivat suurempia kuin aikaisempien hominiinien kallot

Kuva: Pascal Goetgheluck/Science Photo Library

Joel Kontinen

Miksi ihmiset aivot ovat niin suuret? Evoluutio ei anna siihen vastauksia. Ne ovat isommat kuin evoluution meille tarjoamat vaihtoehdot.  Vuosimiljoonat eivät sitä selitä. Ihmisillä on juuri sen kokoiset aivot kuin ne ovat olleet alusta, Genesiksestä asti.

Epätavallisen suuret aivomme ovat yksi lajimme määrittelevistä piirteistä. Fossiilisten kallojen uuden analyysin mukaan ei ole todisteita siitä, että evoluutio olisi suosinut voimakkaasti suuria aivoja 2 miljoonaa vuotta ihmisen evoluution aikana.

”Aivojen koko todellakin kasvaa ajan myötä, ja kasvojen koko todellakin pienenee ajan myötä”, sanoo Katerina Harvati Tübingenin yliopistosta Saksasta. Tämä ei kuitenkaan näytä johtuneen luonnonvalinnasta.

Lähde:

Michael Marshall 2026 Human brains may have got bigger for no particular reason | New Scientist 6.7.

Orangutangi-emot näyttävät suunnittelevan leikkitreffejä jälkeläisilleen

 

Kuva: Kuvandrey Gudkov / Alamy

Joel Kontinen

Isot apinat huolehtivat jälkeläisistään niin kuin muutkin eläimet. Ne arvostavat leikkejä ja emot leikkivät pikkuisten kanssa.

Orangutangi-emot näyttävät tekevän matkoja toisten emojen alueelle samanikäisten jälkeläisten kanssa, jotta poikaset voivat leikkiä yhdessä.

Leikki on välttämätöntä, jotta poikaset oppivat, vahvistavat sosiaalisia ja motorisia taitoja ja oppivat tärkeitä käyttäytymismalleja. Silti orangutangit ovat yksinäinen laji: emot synnyttävät yhden poikasen, jota he kasvattavat yksin kuudesta seitsemään vuotta. Poikaset seurustelevat yhdessä, kun ne saavat mahdollisuuden, mutta kuinka usein tämä tapahtuu ja miten se tapahtuu, on huonosti ymmärretty.

Lähde:

Chris Simms 2026 Orangutan mothers seem to plan playdates for their offspring | New Scientist 3.7.

Maailman nopein hämähäkki ylittää 3,5 metriä sekunnissa

 

 

Kuva: Christofer Clemente/University of the Sunshine Coast

Joel Kontinen

Jotkin hämähäkit ovat nopeita. Australiasta on löydetty hämähäkki, joka voi saavuttaa 3,5 metriä sekunnissa.

Queenslandista, Australiasta löydetty metsästyshämähäkki on kruunattu maailman nopeimmaksi hämähäkiksi, jonka huippunopeus on lähes 3,6 metriä sekunnissa.

Entinen ennätys oli Marokosta, jossa marokkolainen flic-flac-hämähäkki (Cebrennus rechenbergi), voi säikähtäessään saavuttaa 1,7 metrin nopeuden sekunnissa pyörimällä. Jotkut asiantuntijat pitävät tätä kuitenkin virheellisenä.

Yleisesti ottaen suuremmat hämähäkit olivat yleensä nopeampia, mutta jotkut ovat paljon nopeampia kuin niiden kokoon nähden odotetaan. Suurin yllätys oli oranssi menninkäinen (Oonops pulcher), joka painaa vain 0,1 milligrammaa, mutta liikkui yli 20 senttimetriä sekunnissa. ”Mikään ei olisi voinut valmistaa minua siihen, miten se käytännössä teleporttasi areenan poikki”, Kuchibhotla sanoo.

Lähde: 

James Woodford 2026 The world's fastest spider tops 3.5 metres per second | New Scientist 30.6.

Jotkut viimeisistä neandertalinihmisistä olivat yllättävän geneettisesti monimuotoisia

 

Kuva: Auricio Anton/Science Photo Library

Joel Kontinen

Luoteis-Euroopan neandertalinihmisten geneettinen analyysi paljastaa, että tämä populaatio oli yllättävän geneettisesti monimuotoinen, mikä vihjaa siihen, että sisäsiittoisuus ei johtanut lajin kuolemaan.

Uusi tutkimus osoittaa, että neandertalinihmiset olivat melko monimuotoisia ja että sisäsiittoisuus ei ollut merkittävä syy heidän kuolemaansa, jonka evoluutionistit sanovat tapahtuneen noin 40 000 vuotta sitten.

Jotkut Luoteis-Euroopan viimeisistä elossa olevista neandertalinihmisistä ovat saattaneet elää geneettisesti monimuotoisissa, hyvin toisiinsa yhteydessä olevissa ryhmissä.

Neandertalinihmisten (Homo neanderthalensis) geneettisiä tutkimuksia on rajoittanut sellaisten yksilöiden puute, jotka olisivat säilyneet riittävän hyvin DNA-analyysin mahdollistamiseksi. Saatavilla on vain neljä korkealaatuista genomia – kolme neandertalinihmisten maantieteellisen levinneisyysalueen reunalta Siperiasta – vaikka heikompilaatuisia näytteitä on enemmän. Tämä tarkoittaa, että genetiikka ei ole pystynyt kertomaan meille paljoakaan heidän yhteisöjensä sosiaalisesta rakenteesta, mutta olemassa oleva genominen tieto viittasi siihen, että neandertalinihmisten vähentyessä heistä tuli sisäsiittoisia, mikä on saattanut vaikuttaa heidän ryhmiensä kuolemaan.

Lähde

Chris Simms 2026 Some of the last Neanderthals were surprisingly genetically diverse | New Scientist 24.6.

Mahdolliset merkit muinaisesta elämästä Marsissa sisältävät runsaasti monimutkaista hiiltä

 

Kuva: NASA/JPL-Caltech/MSSS.

Joel Kontinen

Evolutionistit haluavat löytää merkkejä elämästä Marsista, joko nyt tai menneisyydessä, koska he uskovat, että elämä alkoi darvinistisilla menetelmillä Maassa ja myös Marsissa.

NASAn Perseverance-mönkijä on löytänyt monimutkaisia ​​hiiliyhdisteitä Marsin kraatterista, joka oli aiemmin osoittanut kiehtovia mahdollisia merkkejä muinaisesta elämästä. Maapallolla nämä yhdisteet yhdistetään tyypillisesti kuolleisiin organismeihin, mutta tutkijoiden mukaan on liian aikaista tehdä samaa johtopäätöstä, koska näitä yhdisteitä löytyy myös elottomista ympäristöistä, kuten meteoriiteista.

Vaikka ei-biologisia lähteitä ei voitu sulkea pois, merkinnät ovat eräitä parhaista ehdokkaista, joita meillä on mahdolliselle muinaiselle elämälle Marsissa. Mutta tiedemiehillä ei ollut kattavaa tietoa näiden kuvioiden kemiallisesta koostumuksesta tai siitä, kuinka laajalle levinneet ne olivat Bright Angel -muodostelmassa.

Perseverance-luotain kantaa kuitenkin mukanaan mittaustyökaluja, jotka voivat tarjota enemmän kemiallista kontekstia kohtaamistaan ​​kivistä, kuten SHERLOC-instrumentti, joka käyttää ultraviolettilaserista heijastunutta valoa alkuaineiden ja yhdisteiden tunnistamiseen kivinäytteestä.

Nyt Ashley Murphy Planetary Science Institutessa Tucsonissa, Arizonassa, ja hänen kollegansa ovat käyttäneet SHERLOCia tunnistaakseen suuria, monimutkaisia ​​hiiltä sisältäviä molekyylejä, joita kutsutaan makromolekyyliseksi hiileksi, merkittyjen kivien pinnalla Bright Angel -muodostelmassa sekä erillisessä kivessä samassa muodostumassa noin 100 metrin päässä.

Murphy ja hänen kollegansa havaitsivat myös, että yhdisteet liittyivät karbonaatti- ja sulfaattimineraaleihin, jotka muodostuvat yleensä vesipitoisissa ympäristöissä, mikä on toinen elämän kannalta tärkeä ainesosa. "Se antaa meille tietoa geologisesta kontekstista, jossa näitä orgaanisia aineita löytyy", sanoo Dartnell.

Lähde:

Alex Wilkins 2026 Possible signs of ancient life on Mars are rich in complex carbon | New Scientist 24.6.