Tiedemiehet ovat saattaneet vihdoin selvittää, kuinka norsut saivat uskomattomat kärsänsä

 

Kuva: Dennis Müller

Joel Kontinen

Norsut näyttävät kehittäneen pitkän, tarttuvan kärsänsä esivanhempiensa miljoonia vuosia sitten aiheuttaman ilmastonmuutoksen aiheuttaman paineen seurauksena. Norsuilla on hämmästyttävät kärsät, jotka ovat vahvoja, taitavia ja joustavia. Nyt tiedemiehet ovat saattaneet vihdoin selvittää, kuinka maapallon suurimmat elävät maaeläimet ovat kehittäneet ne. Norsujen kärsät ovat evoluutiobiologian ihmeitä. Ne voivat olla yli 2 metriä pitkiä ja niissä voi olla yli 40 000 yksittäistä lihasta ja hermosäiettä. Ne pystyvät nostamaan yli 270 kiloa, mutta voivat poimia varovasti yhden maapähkinän.

Tarkat ympäristö- ja biologiset paineet, jotka johtivat näiden kärsien kehittymiseen, ovat pitkään hämmentäneet tutkijoita, mutta uusi preprint-tutkimus, joka julkaistiin 28. marraskuuta eLife-lehdessä, paljastaa, että ilmaston aiheuttamat muutokset voivat selittää osan mysteeristä.

Norsun kärsien evoluution ymmärtäminen on aina ollut haastavaa, koska rungon pehmeät kudokset, kuten lihakset ja iho, eivät fossiiloidu hyvin. Tämän vuoksi tutkijoiden on vaikea löytää suoria todisteita kärsän varhaisista muodoista fossiiliaineistoista. Monilla pitkäkärsäisillä eläimillä on pitkät alaleuat, tutkijat selittivät. Mutta nämä pitkät alaleuat lyhenevät myöhemmin kehittyessään yhdessä kärsän kanssa - vaikka näiden kahden välinen yhteys onkin hieman epäselvä. Tutkijat uskovat, että niiden kärsä kehittyi miljoonia vuosia sitten heidän esivanhempiinsa kohdistuneen paineen seurauksena.

Tiimi analysoi näiden kolmen varhaisen norsun tyypin hammaskiillettä löytääkseen uusia vihjeitä niiden ruokintatottumuksista ja ympäristöstä, jossa ne asuivat.

Lähde:

Jacklin Kwan 2023. Scientists may have finally figured out how elephants got their incredible trunks | Live Science  6 December

Merkuriuksen suolaiset jäätiköt

 

Kuva: NASA/Johns Hopkins University Applied Physics Laboratory/Carnegie Institution of Washington

Joel Kontinen

Merkuriuksen pohjoisnavan lähellä olevista kraatereista löydetyillä suolaisilla jäätiköillä saattaa olla oikeat olosuhteet äärimmäisille elämänmuodoille, uusi tutkimus ehdottaa. NASAn MESSENGER-avaruusaluksen mittaukset kartoittivat Merkuriuksen pohjoisen pallonpuoliskon topografian erittäin yksityiskohtaisesti.

Planeettatutkijat ovat löytäneet suolaisia jäätiköitä Merkuriuksen pohjoisnavan läheltä, mikä lisää todennäköisyyttä, että aurinkoa lähinnä oleva planeetta pystyy isännöimään elämää. Uudet löydökset, jotka tehtiin NASAn eläkkeellä olevan MESSENGER-luotaimen aikaisempien havaintojen perusteella, julkaistiin The Planetary Science Journalissa marraskuussa. "Havaintomme täydentää muita viimeaikaisia tutkimuksia, jotka osoittavat, että Plutossa on typpijäätiköitä, mikä viittaa siihen, että jäätikköilmiö ulottuu aurinkokuntamme kuumimmista kylmimpiin planeettoihin", tutkimuksen johtava kirjoittaja Alexis Rodriguez, planeettatieteilijä Arizonassa toimivasta voittoa tavoittelemattomasta Planetary Sciencesta. Institute (PSI), sanoi lausunnossaan.

Nämä Mercuryn Raditladi- ja Eminescu-kraattereista löytyvät jäätiköt eivät ole aivan tyypillisiä jäävuoria, joita ajattelemme maan päällä. Sen sijaan ne ovat suolavirtoja, jotka vangitsivat haihtuvat yhdisteet syvälle Merkuriuksen pinnan alle. Geologian termein haihtuvat aineet ovat kemikaaleja, jotka haihtuvat helposti planeetalla - kuten vesi, hiilidioksidi ja typpi. Merkuriuksen omituiset suolavuoret paljastivat asteroidi-iskut, jotka paljastivat tämän pinnan alle jääneen materiaalin; siksi tutkijat löysivät ne kraattereista.

Merkuriuksesta on yllättävää löytää jäätiköitä, koska se on lähellä aurinkoa; planeetta on 2,5 kertaa lähempänä tähteämme kuin Maa. Tällä pienellä etäisyydellä on paljon kuumempaa. Kuitenkin nämä suolavirrat olisivat voineet säilyttää haihtuvat aineensa "yli miljardi vuotta", sanoo tutkimuksen toinen kirjoittaja Bryan Travis, joka on myös PSI:n planeettatieteilijä.

Merkuriuksen suolaiset esiintymät eivät ole analogisia tyypillisten jäävuorten tai arktisten jäätiköiden kanssa, maapallolla on samankaltaisia suolaisia ympäristöjä, joten geologeilla on hyvä käsitys siitä, millaisia nämä ympäristöt ovat - ja voiko siellä syntyä elämää. "Tietyt suolayhdisteet maan päällä luovat asuttavia markkinarakoja jopa joissakin ankarimmissa ympäristöissä, joissa niitä esiintyy, kuten kuivassa Atacaman autiomaassa Chilessä", Rodriguez sanoi. "Tämä ajattelutapa saa meidät pohtimaan mahdollisuutta, että Merkuriuksen pinnan alainen osa voisi olla vieraanvaraisempi kuin sen ankara pinta." Kun haihtuvat aineet, jotka ovat välttämättömiä elämälle, erityisesti vesi, ovat jääneet maan alle, Merkurius saattaa pystyä ylläpitämään maanalaista elämää, joka on suojattu auringon ankarilta säteiltä. Aivan kuten planeettajärjestelmillä on "kultakutrivyöhykkeitä" - alueita tähtensä ympärillä, joissa nestemäinen vesi voi säilyä - voi olla samanlainen "potentiaalisesti asuttava" alue sen pinnan alla, tutkijat ehdottivat. Ja jos Merkurius voisi isännöidä elämää, Merkuriuksen kaltaisista eksoplaneetoista saattaa tulla houkuttelevampia tutkijolle, jotka etsivät muukalaiselämää.

Näiden jäätiköiden löytö auttaa myös selittämään Merkuriuksen pitkään jatkuneen mysteerin: kraattereita, joista puuttuu palasia. Tutkijat ehdottavat, että pienet kuopat, jotka havaittiin täplittävän joitakin kraattereita, olivat aiemmin täynnä haihtuvia aineita, ennen kuin isku paljasti ne ja haihtuivat. ’ -Elohopea kutistuu edelleen miljardien vuosien jälkeen, ja tutkijat voivat nähdä sen "ryppyjä". 

Yksi suuri kysymys on edelleen olemassa: kuinka haihtuvat kerrokset pääsivät sinne alun perin? Merkuriuksen pohjoisnavan havainnot viittaavat siihen, että haihtuvat aineet kerrostuvat täysin muodostuneen maiseman päälle. Rodriguez ehdotti, että ne voisivat johtua ”kuuman alkuperäisen ilmapiirin romahtamisesta Merkuriuksen historian varhaisessa vaiheessa".

Vaihtoehtoisesti ehkä Mercurylla oli järviä, ehdotti myös PSI:ssä työskentelevä Jeffrey Kargel. Ehkä "tiheä, erittäin suolainen höyry" vuoti nuoren Merkuriuksen sisältä ja haihtui sitten jättäen suolan taakseen, hän sanoi. Lisätutkimuksia tarvitaan, jotta saadaan todella valaistua se, mitä Merkuriuksen pinnan alla voi olla. Merkurius, jolla on aurinkokunnan pitkittäinen kiertorata, tarjoaa käsityksen siitä, kuinka aurinko vaikuttaa muihin Linnunradan planeettoihin.

Lähde: Briley Lewis. 2023. Mercury may have a 'potentially habitable' region below its surface, salty glaciers suggest (msn.com)

Marmosetit vaihtavat aivosoluja sisarustensa kanssa

 

 

Kuva: Werner Layer/ Alamy

Joel Kontinen

Useimmilla marmoseteilla on epäidenttiset kaksoset tai kolmoset, jotka vaihtavat verisoluja ollessaan kohdussa – ja nyt näyttää siltä, että ne vaihtavat myös tiettyjä aivosoluja.

Suuri määrä marmosettien aivoissa olevia soluja on itse asiassa peräisin heidän sisaruksistaan, mikä saattaa vaikuttaa heidän käyttäytymiseensä – ja sama voi päteä ihmisen kaksosten kohdalla. Tiedämme jo, että marmosetit, Etelä-Amerikasta kotoisin olevat pienet apinat, kantavat sisarustensa soluja veressään. Tämä johtuu siitä, että toisin kuin muilla kädellisillä, useimmilla marmoseteilla on ei-identtiset kaksoset tai kolmoset, jotka vaihtavat verisoluja ollessaan kohdussa yhteisen verenkiertojärjestelmän kautta. Nämä vaihdetut solut säilyvät syntymän jälkeen.

Lähde: 

 Alice Klein, 2023. Marmosets swap brain cells with their siblings | New Scientist          

1 December.

Voisiko Maa päätyä Oort-pilveen?

 

Kuva: Shutterstock / Dotted Yeti

Joel Kontinen

Jos ohi kulkeva tähti tulisi lähelle aurinkokuntaa, maapallo olisi todennäköisesti kunnossa – mutta on pieni mahdollisuus, että koko maailmamme joutuisi aurinkokunnan uloimmille ulottuvuuksille Pluton ohi Oortin pilveen, törmäisi toiseen planeetalle tai jopa joutuisi vaeltavan tähden varastamaksi.

Muut aurinkokunnan planeetat voisivat kärsiä samankaltaisista kohtaloista, ja erityisesti Merkurius olisi vaarassa pudota aurinkoon.

Lähde: Leah Crane. 2023  Passing star could fling Earth out past Pluto into the Oort cloud. New Scientist. 1.12.

Pakistanin tanssivien apinoiden elinikä on lyhyt

 

Kuva: Associated Press / Alamy

Joel Kontinen

Apinoilla, jotka "tanssivat" katuesityksissä Pakistanissa, on korkea stressihormonitaso, epänormaali käytös ja huono terveys - mutta tällaisten esitysten lopettaminen aiheuttaisi hyvinvointikriisin kouluttajille ja omistajaperheille, tutkijat sanovat.

Vauvoina luonnosta otettuja reesusmakakeja pitävät matkustavat kouluttajat kaikkialla Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa, ja ne on koulutettu tanssimaan, temppuihin ja akrobatiaan lyhyissä hihnassa. Vaikka jotkut katsojat pitävät esityksiä "söpönä" ja "hauskana", karva-analyysit ovat vahvistaneet, että eläimet elävät jatkuvassa ja vaarallisessa stressissä.

Löydökset korostavat kaupan julmaa todellisuutta, joka perustuu hierarkkisiin kaupparyhmiin, jotka pitävät sekä apinat että niiden pienituloiset kouluttajat vaikeissa olosuhteissa, sanoo Mishaal Akbar Glasgow'n yliopistosta, Iso-Britanniasta. "Se on yhtä paljon ihmisoikeus- ja hyvinvointikysymys kuin eläinten oikeus- ja eläinten hyvinvointikysymys", hän sanoo.

Pakistanissa varttuneena Akbar halusi tutkia näiden "erittäin sosiaalisten ja älykkäiden" tanssivien apinoiden ahdinkoa, jotka joutuvat kahleisiin, kärsimään hakkaamista ja nälkää koulutuksensa aikana. Nykyinen lainsäädäntö ei suojele eläimiä tehokkaasti, hän sanoo. Akbar teki yhteistyötä Neil Evansin kanssa Glasgow'n yliopistossa määrittääkseen eläinten pitkän aikavälin stressihormonitasot niiden karvanäytteistä, jotka tallentavat normaalin hormonitoiminnan muutokset viimeisen kolmen kuukauden aikana. Saatuaan ryhmien johtajien hyväksynnän puhua alaisuudessaan työskentelevien kouluttajien kanssa, pariskunta keräsi muutaman hiussäikeen 50 reesusmakakin (Macaca mulatta) rinnasta ja harteista, joita käytettiin tanssivissa apinanäytöksissä Pakistanin Islamabadissa ja sen ympäristössä. Kaikki apinat kahta lukuun ottamatta olivat uroksia, jotka ovat kaupassa suositeltavia, koska ne ovat suurempia ja niiden oletetaan houkuttelevan enemmän turistien huomiota.

Vertailun vuoksi tutkijat leikkasivat myös rintakarvoja 77 reesusmakakista, jotka elävät vapaasti kädellisten suojeluksessa ilman ihmisen puuttumista Floridassa. Akbar ja Evans havaitsivat, että kortisolin, stressihormonin, keskimääräiset pitoisuudet suoriutuvien apinoiden turkissa olivat 55 prosenttia korkeammat kuin suojelualueen apinoilla. Samaan aikaan suoriutuvien urospuolisten apinoiden keskimääräiset testosteronipitoisuudet olivat 55 prosenttia alhaisemmat. Matala testosteroni saattaa tarkoittaa, että urosapinat ovat hyväksyneet kouluttajansa hallitsevaksi itseensä nähden, Akbar sanoo.

Tanssivissa apinoissa esiintyi yleensä merkkejä pelosta ja aggressiivisuudesta esiintymisen aikana, huono ruumiin kunto ja epänormaali käyttäytyminen, kuten sormien imeminen ja itsensä pureminen. Niillä oli myös huomattavasti lyhyempi elinikä, eli keskimäärin 12-vuotta verrattuna pyhäkköapinoiden keskimäärin 27-vuoteen. Osa ongelmaa on, että monet ihmiset eivät tunnista, miltä onnettomat apinat näyttävät, hän sanoo. "Ihmiset ajattelevat, että apina hymyilee heille, ja heidän mielestään se on söpöä ja hauskaa.

Lähde:

Christa Lesté-Lasserre 2023. Dancing monkey hormones shed light on harmful street shows in Pakistan. New Scientist 17.11.

Evoluutionistit eivät usko Homo erektuksen ja Neandertalisten olleen ihmisiä

 

Joel Kontinen 

Jos olet koskaan ihmetellyt kivikauden luolataiteilijoiden saavutuksia, olet hyvässä seurassa. Vieraillessaan Lascaux'n luolassa Etelä-Ranskassa Pablo Picasso sanoi vuonna 1940: "Lascaux'n jälkeen emme ole keksineet mitään." Perspektiivi, liike, impressionismi, abstraktio, pointillismi – kaikki on olemassa. Ja nämä taideteokset ovat noin 17 000 vuotta vanhoja.

Picasson huomautus saattaa olla apokryfinen. Se oli varmasti ennenaikaista. Vuonna 1994 Chauvet'n luolasta, myös Ranskasta, löydettiin satoja maalauksia, jotka olivat kaksi kertaa vanhempia kuin Lascaux'ssa. Chauvet'n maalaukset ovat yksinkertaisesti upeita: metsästävät leijonat ja laukkaavat hevoset on vangittu niin elävästi, että syrjäinen kivikauden maailma tulee lähes käsin kosketeltavaksi. Vielä hämmästyttävämpää on, että tämä taide luotiin pian "kulttuuriräjähdyksen" kynnyksen jälkeen. Tapahtuman arkeologit ovat pitkään tunnustaneet merkitsevän luovuuden nousua, joka näyttää tulleen tyhjästä. Miten nämä ensimmäiset artistit saattoivat olla jo niin hyviä?

Meillä on nyt vastaus: Chauvet-taiteilijat eivät olleet ensimmäisiä. Viime vuosikymmenien löydöt ovat rikkoneet oletuksen, että lajimme keksi taiteen noin 40 000 vuotta sitten. Sen sijaan on yhä vakuuttavampia todisteita muiden muinaisten hominiinien taiteellisuudesta.

Tarpeetonta sanoa, että tämä haastaa uskomuksemme siitä, kuka keksi taiteen. Mutta se tekee muutakin. Se tarjoaa käsityksen edelläkävijöidemme arvostamisesta estetiikkaa kohtaan ja arvoon, jonka he antavat esineille, jotka näyttävät ensi silmäyksellä tarpeettomilta selviytymisen kannalta. Näin tehdessään se antaa myös kiehtovia vihjeitä siitä, että taide on ollut tärkeä osa hominiinien elämää.

Lähde: 

Kate Douglas 2023. The archaeological finds that show art is far older than our species

New Scientist 15.11. 

Anemonit seuraavat aurinkoa

 

Kuva: Vengamanaidu Modepalli., 

Joel Kontinen

 

Anemonit ovat ensimmäisiä tunnettuja eläimiä, jotka seuraavat aurinkoa kuten kasvit.

Snakelocks-vuokot ovat ensimmäisiä tunnettuja "heliotrooppisia" eläimiä – niiden lonkerot osoittavat aurinkoa kohti ja seuraavat sen liikkeitä kuten kasvit.

Fotosynteettiset vuokot tekevät jotain, jonka uskottiin tähän asti rajoittuvan kasveihin: ne suuntautuvat aurinkoon seuraten sen päivittäistä liikettä taivaalla. Nämä ovat ensimmäiset tunnetut "heliotrooppiset" eläimet. Vengamanaidu Modepalli Marine Biological Associationista Plymouthissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, huomasi, että hänen instituutissaan akvaariossa olevat käärmelukkovuokkot (Anemonia viridis) osoittivat lonkeroillaan kohti aurinkoa, joka virtasi sisään läheisestä ikkunasta. Kun Modepalli sulki luukun, vuokkojen lonkerot putosivat välittömästi.

Anemonit ovat Jumalan luomia, 

Lähde:  

Jake Buehle. 2023. Anemones are first known animals to follow the sun like plants do. 

New Scientist 14. 11,