Kuva: Victor O. Leshyk
Joel Kontinen
Voivatko punasolut säilyä miljoonia vuosia vanhassa
dinosauruksessa? Kyllä voivat.
Dinosaurusten jäänteistä on aiemminkin löydetty punasoluja –
esimerkiksi Kanadasta vuonna 2015 kerätyistä 75 miljoonaa vuotta vanhoista
luunpalasista sekä Montanasta vuonna 2005 löytyneestä, 68 miljoonaa vuotta
sitten kuolleen *Tyrannosaurus rexin* reisiluusta.
Australiassa Perthissä sijaitsevan Curtin-yliopiston Kliti
Grice kollegoineen kertoo eristäneensä kaikkien aikojen vanhimmat dinosauruksen
punasolut. Ne löytyivät Brasiliasta vuonna 2008 löydetyn *Aratasaurus
museunacionali* -nimisen teropodidinosauruksen takaraajasta.
”Kukaan ei ole aiemmin nähnyt dinosauruksen punasoluja näin
suurella tarkkuudella.”
Tutkijaryhmän oli myös suljettava pois kontaminaation eli
vieraan aineksen aiheuttaman saastumisen mahdollisuus – erityisesti fossiilin
sisältäneistä sedimenteistä, joissa oli runsaasti leväjäänteitä.
Tutkijat vertasivat punasoluja myös dinosauruksen nykyisten
lähisukulaisten, lintujen ja krokotiilien, punasoluihin. *Aratasauruksen*
punasolut ovat huomattavasti suurempia. Tämä voi tarkoittaa, että solut ovat
turvonneet fossiilistumisprosessin aikana, tai että kyseinen laji on voinut
kasvaa huomattavasti suuremmaksi kuin fossiilina säilynyt yksilö.
Lontoon luonnonhistoriallisen museon Susannah Maidment
toteaa, että aiemmat tutkimukset, joissa on raportoitu kymmeniä miljoonia
vuosia vanhoista fossiileista löytyneistä punasoluista, ovat herättäneet
kiistelyä. Jotkut tutkijat ovat esittäneet, että kyseessä voisivat olla
bakteerit tai fossiilistumisprosessin synnyttämät artefaktit (virheelliset
rakenteet). ”Tämä tutkimus on jälleen yksi todiste siitä, että pehmeät kudokset
– kuten punasolut – voivat säilyä fossiileina geologisista aikakausista
huolimatta”, hän sanoo.
Gricen mukaan löytö voi tarkoittaa, että museokokoelmissa
säilytettävät, ulkoisesti vaatimattoman näköiset dinosaurusten fossiilit saattavat kätkeä sisäänsä merkittäviä salaisuuksia. ”Museoissa on
laatikotolkulla fossiiliaineistoa, joka ei näytä kovin kummoiselta”, hän sanoo.
”Tällainen työ avaa aivan uudenlaisen mahdollisuuden hyödyntää näitä kokoelmia
sekä tuoda nykyaikainen teknologia ja molekyylitason menetelmät näiden
näytteiden pariin.”
James Woodford 2026






