Voimmeko tietää, onko Jumala olemassa? New Scientist kysyy

Kierteisgalaksin kierteet noudattavat Fibonaccin lukujonoa. Kuva: ESA/Hubble & NASA.




Joel Kontinen

Tuore New Scientist pohtii perimmäisiä kysymyksiä, esimerkiksi elämän tarkoitusta, vapaata tahtoa, tietoisuutta, moraalia ja Jumalan olemassaoloa.

Lehti pyrkii tapansa mukaan tarjoamaan darvinistisen vastauksen näihin ongelmiin, jotka ovat ongelmia vain darvinistille.

Toimittaja Graham Lawton lähtee selvittämään arvoitusta kertomalla vitsin jumalahiukkasesta eli Higgsin bosonista, jolla ei sinänsä ole mitään tekemistä Jumalan kanssa.

Sen löytäminen maksoi 13 miljardia dollaria, ja urakkaan kului 14 vuotta, mutta lopulta kiitos koitti.

Lawtonin mukaan emme silti voi olla varmoja Jumalan olemassaolosta.

Hän sanoo, että monet ovat nähneet luonnon kauneuden ja monimutkaisuuden osoituksena Luojasta.

Tämä ei ole ihme, koska kaikkialla (myös meissä) ilmenevä kultainen leikkaus kertoo luomisesta.

Kultainen leikkaus on lukuarvoltaan 1,618, mikä vastaa osapuilleen lukemaa, joka saadaan, kun Fibonaccin lukujonon mikä tahansa isompi luku jaetaan sitä edeltävällä luvulla.

Jumalan teot ilmenevät selvästi kaikkialla universumissa auringonkukan terälehdestä sudenkorennon siipiin, ammoniittien kuoresta ja männynkävystä kierteisgalakseihin.

Lawtonin mukaan luonnonvalinta pystyy vuosimiljoonien kuluessa ratkaisemaan palauttamattoman tai redusoimattoman monimutkaisuuden (engl. irreducible complexity, IC) ongelman, mutta jotkin nanokoneet ovat niin hienoja, että niitä ei evoluution keinoin selitetä.

Yleisen ilmoituksen eli luonnossa näkyvän ilmoituksen lisäksi Jumalan olemassaolon voi päätellä myös Hänen Sanastaan. Monet etenkin Jeesuksen syntymää, elämää ja kuolemaa koskevat ennustukset ovat toteutuneet hämmästyttävän yksityiskohtaisesti.

Lisäksi Jumala toimii myös meidän aikanamme. Tämä käy ilmi esimerkiksi lukuisista ihmeistä, joita ateistitkaan eivät pysty kiistämään.

Lähde:

Lawton, Graham. 2016. Metaphysics special: Can we ever know if God exists? New Scientist (31.8.).

Mitä tekemistä “jumalhiukkasella” on Jumalan kanssa?

Tintoretto: Eläinten luominen (n. 1550). Kuva Wikipediasta. “Jumalhiukkanen” tuskin kykenee kertomaan meille mitään hiukkasten alkuperästä.



Joel Kontinen

Kun tähän asti pelkästään teoreettisena pidettyä hiukkasta aletaan kutsua jumalhiukkaseksi, voinemme epäillä, että se ei ole aivan tavallinen hiukkanen. Toisaalta mikään luomakunnassa ei ole täysin tavallista. Esimerkiksi pikkuruinen solu on täynnä hämmästyttävän tehokkaita nanomoottoreita ja näemme matematiikkaa kaikkialla luonnossa.

Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskus CERN:in tutkijat joka tapauksessa pitävät Higgsin bosonin löytymistä merkittävänä läpimurtona, vaikka hiukkasen olemassaolo selviää lopullisesti vasta jatkotutkimuksissa.

Aineen alkuperästä se voinee kertoa yhtä paljon kuin painomuste kirjapainon synnystä.

DNA:n rakenteen selviäminen 1950-luvulla ja sitä seuranneet biokemian läpimurrot osoittivat, että solu on äärimmäisen mutkikas. Nyt näyttää siltä, että Higgsin hiukkanen kertoo aineen koostumuksen olevan mutkikasta.

Biologia, genetiikka, kemia ja nyt myös fysiikka kumoavat yksinkertaisen ja mekanistisen käsityksen luomakunnasta. Kaikki on tehty ihmeellisesti.