”Me emme lyö Darwinia lyttyyn”, sanoo tutkija osoittaessaan, että Darwin oli väärässä

Näin kävi Darwinin elämänpuulle.



Joel Kontinen

Evoluutiota kumartavat tiedemiehet eivät juuri tohdi kritikoida Charles Darwinia, elleivät he ole vanhoja ja arvostettuja (niin kuin esimerkiksi professorit Dennis Noble ja Philip S. Skell).

Myös tunnettu filosofi Thomas Nagel on julkisesti sanonut epäilevänsä evoluutiota.

Monet ovat pysytelleet hiljakseen, ettei kukaan vain epäilisi heitä älykkään suunnittelun kannattajiksi tai suorastaan kreationisteiksi.

Niinpä he varmuuden vuoksi katsovat parhaaksi kumartaa oppi-isälleen silloinkin, kun he kumoavat tämän uskomuksia, ettei heille vain kävisi niin kuin kiinalaisille tutkijoille, jotka erehtyivät käyttämään sanaa Luoja (Creator) PLoS ONE:ssa julkaisemassaan tutkimuksessa.

Darvinistit rupesivat metelöimään. Lehden toimitus säikähti, pyysi nöyrästi anteeksi ja poisti evolutionisteja loukanneen artikkelin.

Hiljattain kansainvälinen tutkimusryhmä tarkasteli eri eliöiden symbioosia ja päätti näin muuttaa Darwinin kovia kokenutta elämänpuuta lisäämällä siihen myös lajien välisen yhteistyön.

Elämänpuun pitäisi teoriassa osoittaa kaikkien elävien olentojen sukulaisuus, mutta sitä se ei tee.

Kommentoidessaan tätä Trends in Ecology and Evolution -lehdessä julkaistua tutkimusta professori Debashish Bhattacharya kertoi Science Dailylle, että heidän tarkoituksena ei suinkaan ole lyödä Darwinia lyttyyn.

Jos tieteen tekeminen olisi täysin vapaata sensuurista, kenenkään ei tarvitsisi turvautua tällaiseen selittelyyn.

Darwin oli väärässä, ja sillä sipuli.

Lähde:

Rutgers University. 2017. Reshaping Darwin's tree of life: Scientists propose a new paradigm that paints a more inclusive picture of the evolution of organisms and ecosystems. Science Daily. (7.6.).

Meduusa tiputtaa sienieläimet Darwinin elämänpuun alaoksalta

Nestori? Hans Hillewaert, Creative Commons (CC BY-SA 4.0).




Joel Kontinen

Eläintieteilijät ovat kohdelleet Darwinin elämänpuuta kaltoin viime päivinä. Ensin löytyi jättivirus, ja nyt kerrotaan, että vanhin eliö ei ehkä ollutkaan vanhin.

Tutkijat ovat vuodesta 2008 lähtien kiistelleet vanhimman eliön statuksesta.

Toiset pitävät sienieläimiä (Porifera) kaikkein vanhimpina, koska niiden oletetaan olevan yksinkertaisempia kuin muut eliöt.

Oletus ei pidä täysin paikkaansa.

Euplectella aspergillum, josta käytetään myös englannienkielistä nimeä Venus' flower basket, on suunniteltu niin hienosti, että insinöörit ovat kiinnostuneet sen hienosäädöstä. Sillä on pikkuruisia haituvia, joiden avulla se ankkuroituu merenpohjaan. Ne on optimoitu mahdollisimman vahvoiksi.

Varhaisimmat sienieläimet ja meduusan kaltaiset eläimet uiskentelivat jo ennen kambrikautta, noin ”600 miljoonaa vuotta” sitten.

Current Biology liputti maaliskuussa vielä sienieläinten puolesta, mutta tässä kuussa Nature Ecology & Evolution -lehdessä julkaistu tutkimus tiputti ne tylysti Darwinin elämänpuun alaoksalta ja nosti meduusat niiden paikalle.

Myös muut varhaiset uimarit, esimerkiksi kampamaneetti, haastavat darvinistisia uskomuksia.

Lisäksi meduusat ällistyttävät sekä navigointikyvyillään että ulkomuodollaan.

Lähde:

Geggel, Laura. 2017. First Animal? Jellyfish May Take the Prize. Live Science (10.4.).

Jättivirus kaataa Darwinin elämänpuun

Darwinin elämänpuulle on käynyt köpelösti.




Joel Kontinen

Evoluutio on veikeä sarja epäuskottavia uskomuksia. Kun kaikkien elollisten olentojen oletetaan kehittyneen samasta alkuoliosta, eteen nousee vääjäämättä monenlaisia ongelmia.

Darwinin elämänpuu on julistettu kuolleeksi ja kuopatuksi jo monta kertaa, mutta sillä on paha taipumus edelleenkin kummitella tiedejulkaisujen sivuilla.

Läheskään kaikki eliöt eivät mahdu istumaan sen notkuville oksille.

Vaikka viruksia ei määritellä eliöksi, ne tuottavat päänvaivaa evolutionisteille.

Science julkaisi äskettäin tutkimuksen jättiviruksista, jotka ovat geneettisesti suurempia kuin monet bakteerit. Klosneuvirukset pystyvät koodaamaan (valmistamaan) proteiineja ja ovat muutenkin niin mutkikkaita, että perinteinen taksonomia on vaarassa: tutkijat eivät tiedä, minne ne pitäisi sijoittaa.

Ne muistuttavat enemmän soluja kuin mitkään tähän saakka löydetyt virukset ja haastavat darvinistisia uskomuksia.


Lähde:

Leslie, Mitch. 2017. Cell-like giant viruses found. Science 356: 6333, 15 –16. (7.4.).

Muurahaiskäpy: kummajainen, joka sekoittaa evoluutioajattelua

Kuva: Piekfrosch, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).



Joel Kontinen

Malaijanmuurahaiskäpy (Manis javanica) ei sovi darvinistisiin luokitteluihin. Se on nisäkäs, mutta sillä on keratiinista valmistettuja suomuja suojapanssarina.

Napasiiselin, kiivin, vesinokkaeläimen, maasian ja nokkasiilin tavoin sitä ei oikeastaan voida sijoittaa Darwinin elämänpuun millekään oksalle.

Evolutionistit eivät tiedä, mistä se on tullut ja minne se on menossa.

Muurahaiskäpy ei sitä paitsi ole muuttunut juuri lainkaan ”45 miljoonaan” vuoteen.

Tämä veikeä elävä fossiili on valitettavasti hyvin uhanalainen.

Lähde:

Brahic, Catherine. 2016. Meet the world’s cutest and most endangered animals. New Scientist (6.7.).

Napasiiseli ja muut kylmäveriset nisäkkäät sotkevat darvinistista ajattelua

Napasiiseli havittelee sientä iltapalaksi. Kuva: Ianaré Sévi, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).




Joel Kontinen

Monet kuvittelevat, että kaikki nisäkkäät ovat lämminverisiä. Eläinkunta on kuitenkin paljon monimuotoisempi. Siinä on esimerkiksi melko lämminverinen kala ja kylmäverisiä nisäkkäitä.

Evolutionistien on vaikea selittää, mistä nämä kummajaiset kehittyivät, koska darvinismin alhaalta ylös -strategia ei tuota toimivia ratkaisuja.

Kylmäveriset nisäkkäät eivät ole niin kylmäverisiä kuin vaikkapa matelijat, mutta napasiiseli (Spermophilus parryii) säilyy jäätymättä ja hengissä, vaikka sen ruumiinlämpö laskisi pakkasen puolelle.

Tutkijat ovat mitanneet yhdestä talvihorrosta viettäneestä siiselistä -2,9C. Eläin selvisi hengissä.

Hiirimaki, kotipäästäisopossumi ja kaljurotta pystyvät myös laskemaan ruumiinlämpöään reilusti.

Darvinistit voivat uskoa, että raju ruumiinlämmön lasku on adaptaatio eli sopeutuminen ympäristön oloihin, mutta kuinka monta esi-isää kuoli ennen kuin ne sopeutuivat? Samantapainen ongelma on esimerkiksi tikan iskunvaimentimessa.

Evolutionisti uskoo, että tikan esi-isälle ei ollut iskunvaimenninta, joten se olisi kuollut aivotärähdykseen ennen kuin sai siirrettyä geeninsä seuraavalle sukupolvelle.

Luomakunta on täynnä eläimiä, jotka sopivat huonosti darvinistiseen maailmaan.

Vesinokkaeläin (Ornithorhynchus anatinus), maasika (Orycteropus afer) ja nokkasiili (Tachyglossus aculeatus) eivät kunnioita evolutionistien luokitteluja.


Lähde:

Nicholls, Henry. 2016. Time to bust a myth: not all mammals are warm-blooded. BBC Earth (10.6.).

Kenguru potkii Darwinin elämänpuun nurin

Kenguru ei sovi hyvin darvinistiseen ajatteluun.



Joel Kontinen


Genetiikka voi vaarantaa darvinistisia uskomuksia.

Meidän pitäisi evolutionistien mielestä muistuttaa enemmän hiiriä kuin kenguruja. He uskovat, että ihmisillä ja hiirillä oli yhteinen kantaisä ”70 miljoonaa vuotta” sitten.

Kenguru sen sijaan loikki omille teilleen jo ”150 miljoonaa vuotta” ennen meidän päiviämme. Näin he otaksuvat.

Mutta kun australialaiset tutkijat sekvensoivat kengurun perimän, he hämmästyivät. Kävi ilmi, että ihminen (H. sapiens) muistuttaa enemmän tätä isoa pussieläintä kuin pikkunisäkkäitä.

Evolutionistit olivat syystäkin hämillään.

Toisaalta Darwinin elämänpuu on kohdannut niin kovia iskuja, että se on rojahtanut maahan jo ajat sitten:

· Esimerkiksi hiilikauden hirviö Tullimonstrum gregarium ei sovi lainkaan evoluutiopuuhun.
· Vesinokkaeläin (Ornithorhynchus anatinus) on nisäkäs, mutta sillä on ankan nokka, se munii munia ja viihtyy vedessä.
· Australiassa elävä nokkasiili (Tachyglossus aculeatus) sopii huonosti evoluution maailmaan, koska se on vesinokkaeläimen tavoin nisäkäs, mutta se sekä munii että imettää poikasensa.
· Lentokyvyttömällä kiivillä on ”primitiiviset sulat” ja luut kuin nisäkkäillä.
· Maasialla (Orycteropus afer) on aasin korvat, sian kuono ja rotan häntä.
· Kampamaneeteilla on hyvin kehittynyt hermojärjestelmä, vaikka niiltä puuttuu esimerkiksi hermosoluja rakentavat geenit.
· New Scientist siunasi Darwinin elämänpuun haudan lepoon vuonna 2009 – siis pian kengurututkimuksen julkaisemisen jälkeen.
· Tuorehkon lintututkimuksen mukaan Darwinin puu onkin pensas.
. Mikro-RNA:t soittavat kuolinkelloja darvinistisille puu-uskomuksille.

Myös kengurun pikkuserkku kalliovallabi (Petrogale penicillata) tuottaa harmaita hiuksia darvinisteille.

Lähde:

Bradford, Katie. 2008. Kangaroos 'closely related' to humans. Sydney Morning Herald (18.11.).

Hiilikauden hirviö Tullimonstrum gregarium ei sovi evoluutiopuuhun

Mysteeriotus Tullimonstrum gregariumin rekonstruktio. Kuva: Sean McMahon / Yale University.




Joel Kontinen

Tutkijat sanovat ratkaisseensa hiilikaudella “300 miljoonaa vuotta” sitten uiskennelleen eläimen arvoituksen.

Fossiilinkeräilijä Francis Tully löysi ensimmäisen Tullimonstrum gregariumin fossiilin jo vuonna 1958, ja mysteeriotus on siitä lähtien ollut evoluution kummajainen.

Yalen yliopiston tutkimusryhmä ilmoitti äskettäin selvittäneensä, että noin 35-senttinen mysteeriotus on oletettavasti sukua meidän päiviemme nahkiaisille.

Arvoitukseksi jää, mistä se on kehittynyt ja mihin sen kehitys jatkui. Minkäänlaisia välimuotoja ei tunneta eivätkä fossiilit kykene vastaamaan evolutionisteille hankaliin kysymyksiin.

Kehitysopissa ei ongelmista ole puutetta. Monet eläimet, esimerkiksi nokkasiili ja vesinokkaeläin ovat mosaiikkeja, eli niissä on eri eläinryhmien piirteitä. Ne eivät tunnu sopivan Darwinin kovia kokeneen elämänpuun millekään oksalle.

Esimerkiksi kambrikauden mysteeriotus Hallucigenia osoittaa, että evoluutio kulkee monesti väärään suuntaan.

Ja usein ulkonäkö pettää. Vompatti on australialainen pussieläin. Metsämurmeli (Marmota monax) taas on istukallinen nisäkäs. Ne näyttävät siitä huolimatta liki identtisiltä kaksosilta.

Pussieläinten ei darvinistisen ajattelun mukaan kuitenkaan pitäisi näyttää istukallisilta eläimiltä, koska niiden oletettu yhteinen kantaisä eli kymmeniä miljoonia vuosia sitten.

Mutta monet Darwinin elämänpuun eri oksilla kököttävät eläimet näyttävät hämmästyttävän samanlaisilta.

Lähde:

Shelton, Jim. 2016. Solving the mystery of the Tully Monster. Yale News (16.3.).

Richard Dawkinsin tiedot geneettisestä koodista ovat pahasti vanhentuneita

Richard Dawkins oppii vanhoilla päivillään uusia asioita. Kuva Wikipediasta.

Joel Kontinen

Richard Dawkins on monesti, esimerkiksi kirjoissaan The Blind Watchmaker (1986, suom. Sokea kelloseppä) ja The Greatest Show On Earth (2009, suom. Maailman hienoin esitys: Evoluution todisteet), väittänyt, että kaikilla maapallon organismeilla on – yhtä tai kahta pientä poikkeusta lukuun ottamatta - sama geneettinen koodi.

Dawkinsin mukaan se todistaa, että kaikki elämä on kehittynyt samasta kantamuodosta.

Tässä väitteessä on yksi vakava puute: se ei pidä alkuunkaan paikkaansa.

Richard Dawkins osallistui Charles Darwinin syntymäpäivänä (12.2.) järjestettyyn elämän syntyä koskevaan paneelikeskusteluun, jossa J. Craig Venter kertoi ohimennen, että geneettinen koodi ei ole yhtenevä eikä darvinistista elämänpuuta ole edes olemassa.

Tutkijat ovat löytäneet peräti 17 erilaista geneettistä koodia maapallon eläimistöstä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että darvinistinen evoluutio ei voi selittää elämän kehitystä eikä edes sen monimuotoisuutta.

Lähteet:

The Science Network: The Great Debate - What is Life? TSN Panel discussion (12.2. 2011).

Elzanowski, Andrzej (Anjay) ja Jim Ostell The Genetic Codes. National Center for Biotechnology Information.

Venter vs. Dawkins on the Tree of Life -- and Another Dawkins Whopper Evolution News and Views 9.3.2011.

Hyviä syitä epäillä Darwinia

Charles Darwin näytti tällaiselta 150 vuotta sitten. Kuva Wikipediasta.



Joel Kontinen

Tällä viikolla tuli kuluneeksi 150 vuotta siitä, kun
Charles Darwinin Lajien synty julkaistiin, mutta yllättävän monet suhtautuvat edelleenkin skeptisesti hänen näkemyksiinsä ja niiden kykyyn selittää todellisuutta.

Darvinismin yhteiskunnallisia vaikutuksia tutkinut Discovery Instituten tohtori John West mainitsi äskettäin hyviä syitä siihen, miksi voimme epäillä Darwinia.

Syyt eivät ole ensisijaisesti uskonnollisia. Hän toteaa ID The Futuren podcastissa, että tieteelliset todisteet eivät tue Darwinin väitteitä.

Tiedemiehet suhtautuvat yhä skeptisemmin elämänpuuhypoteesiin ja siihen, että luonnonvalinta ja satunnaiset muutokset eli mutaatiot voisivat luoda uusia lajeja.

Meillä on myös syytä epäillä Charles Darwinin evoluutioteoriaa sen seurausten vuoksi. Se riistää ihmiseltä hänen arvonsa. Darvinismin mukaan meillä ei ole sen enempää arvoa kuin simpanssilla, sialla tai rotalla.

Ei siis ole ihme. että Darwin ei juurikaan ole suosituin historian henkilö, josta olemme kuulleet. Toisaalta hänen näkemyksensä ovat miltei elinehto niille, joiden maailmanselitysmalli perustuu satunnaisten prosessien kaikkivoipaisuuteen.


Lähde:

West, John. 2009. Doubting Darwin on His Anniversary. ID The Future podcast. Voit kuunnella sen tästä.

Hyvästi, elämänpuu!

Joel Kontinen

Marraskuussa 2004 National Geographic kysyi varovasti: “Oliko Darwin väärässä?” David Quammen, joka kirjoitti artikkelin, osoitti varsin pikaisesti, että Darwin ei selvästikään voinut olla väärässä.

New Scientist –lehden tuore numero ei ole yhtä varovainen. Jo kannessa ilmoitetaan koruttomasti, että Darwin oli väärässä.

Mistä hän siis erehtyi?

Elämänpuu oli yksi Charles Darwinin evoluutioteorian avainkäsitteistä. Lajien synnyn ainoa piirros kuvaa tätä puuta, jonka Darwin itse hahmotteli.

Biologi Jonathan Wells kritikoi ilmiötä teoksessaan Icons of Evolution.

Nyt New Scientist julkenee sanoa hyvästi Darwinin elämänpuulle ja korvaa sen pensaalla ja lajien välisellä horisontaalisella geeninsiirrolla.

Jotkut darvinistit muistanevat – tai ainakin heidän pitäisi - että kyseenalaistin elämänpuun merkityksen huhtikuussa 2008. Kirjoitin pienestä merieläimestä, joka ravisteli heidän puutaan. Tuolloin ainakin yksi bloggeri väitti, että tulkitsin Darwinia väärin.

Olisiko heillä nyt riittävästi kansalaisrohkeutta tunnustaa, että en tulkinnut Darwinia väärin vaan että tämä erehtyi yhdestä teoriansa avainkäsitteestä?

Sensaatiomaisesta otsikosta huolimatta New Scientist ei ole aikeissa sanoa hyvästejä Charles Darwinille.

Otsikkoa on jo ehditty riepotella Richard Dawkinsin sivustolla. Dawkinsin seuraajat ehkä pelkäävät, että evoluution vastustajat saavat vihiä New Scientistin jutusta.

Lehden tunnustus on hiukan myöhässä. Luomiseen uskovat tiedemiehet ovat jo vuosikausia sanoneet, että tarha (engl. orchard) kuvaa elämän kehitystä paremmin kuin darvinistinen elämänpuu ja että myyttistä yksisoluista kaikkien olentojen kantaisää ei ole koskaan ollut olemassakaan muualla kuin mielikuvitusmaailmassa.


Lähteet:

Darwin, Charles. 1859 (1998). The Origin of Species. Ware: Wordsworth.

Lawton, Graham. 2009. Why Darwin was wrong about the tree of life. New Scientist 2692. (24. 1.), 34-39. http://www.newscientist.com/article/mg20126921.600-why-darwin-was-wrong-about-the-tree-of-life.html

Evolutionistien elämän puuta joudutaan taas muuttamaan

Kuka onkaan uusi sukulaiseni?

Joel Kontinen

Charles Darwin käytti käsitettä elämänpuu (tree of life) kirjassaan Lajien synty (1859) selittääkseen kaikkien elämänmuotojen sukulaisuuden. Sittemmin käsite on kehittynyt huomattavasti, mutta sitä ei ole vieläkään tyystin hylätty.

Käsite sisältyy myös uuden kattavan lintututkimuksen nimeen: the Early Bird Assembling the Tree-of-Life Research Project.

The Field Museumin viisi vuotta kestäneessä tutkimushankkeessa kerättiin kaikkien elossa olevien lintujen pääryhmien DNA:ta. Tutkimustulokset julkaistiin Science-tiedelehdessä 27. 6. 2008 ja populaariversio ScienceDailyssä.

Tutkimustulokset olivat ällistyttäviä. ScienceDailyn mukaan “kymmenien lintujen nimet täytyy muuttaa ja biologian oppikirjat ja lintuoppaat täytyy päivittää.” Toisin kuin odotettiin, esimerkiksi muuttohaukka ei ole läheistä sukua haukalle eikä kotkalle.

Field Museumin tutkija Sushma Reddy, yksi tutkimuksen pääarkkitehdeistä, sanoi: “Ulkonäkö voi pettää. Linnut, jotka muistuttavat ulkonäöltään toisiaan tai käyttäytyvät samalla tavalla, eivät välttämättä ole sukua toisilleen … suuri osa lintujen luokituksista ja perinteinen käsitys lintujen evolutionarisista suhteista on väärää.”

Darvinistinen elämänpuu perustuu suurelta osin olettamukseen, että lajit, jotka muistuttavat toisiaan, ovat läheistä sukua toisilleen. Jotkin aiemmat havainnot ovat jo kyseenalaistaneet tämän uskomuksen. Tohtori Carl Wieland, Australian Creation Ministries International (CMI) -järjestön toiminnanjohtaja, on esimerkiksi osoittanut, että Tasmanian susi (Thylacinus cynocephalus) on pussieläin vaikka se näyttikin sudelta, joka on istukallinen. Australiassa ja Uudella Guinealla elävä Petaurus on pussieläin, joka vain näyttää lento-oravalta.

Uusdarvinistinen selitys on konvergenttinen evoluutio eli eri lajien oletetaan kehittäneen samat ominaisuudet toisistaan riippumatta. Tämän uskomuksen perimmäinen syy lienee halu estää evoluutioteoria kuolemasta sukupuuttoon.

Loogisempi selitys olisi yhteinen suunnitelma - hyvän insinööritaidon käyttö eri lajien muodostumisessa.

Uusi lintututkimus viittaa siihen, että Darwinin elämänpuu on sukupuuton partaalla. Vain radikaali uudelleenjärjestely voi pitää sen elävien kirjoissa.

Lisätietoa:

Linnut ovat viime aikoina olleet usein otsikoissa. Jotkin vanhat uskomukset on jouduttu hylkäämän.



Lähteet:

Huge Genome-scale Phylogenetic Study Of Birds Rewrites Evolutionary Tree-of-life. ScienceDaily 27 June 2008 http://www.sciencedaily.com/releases/2008/06/080626141117.htm

Wieland, Carl. 2004. Dynamic Life: Changes in Living Things. (DVD). Answers in Genesis.

Pieni merieläin sai darvinistit tyrmistymään

Ernst Haeckelin piirtämiä kampamaneetteja. Kuva: Wikipedia

Joel Kontinen

Hiljattain tehdyssä tutkimuksessa käytettiin yli sataa tietokonetta analysoimaan maapallon varhaisimmiksi oletettuja eläimiä. 1800-luvulla Charles Darwin otaksui, että kaikki elävät organismit muodostavat elämänpuun, josta eri oksat haarautuvat. Vaikka puu nykyisin muistuttaakin pikemminkin pensasta kuin oikeaa puuta, darvinistit eivät silti ole tyystin hylänneet oppi-isänsä perusideaa.

Biologit olivat aiemmin spekuloineet, että yksinkertaisempien olioiden olisi pitänyt haarautua puun rungosta ennen “kehittyneempiä” olentoja. Näin ollen he uskoivat, että sienieläimet erkautuivat rungosta ensimmäiseksi.

Nature-tiedelehdessä 10. huhtikuuta julkaistu tutkimus sai kuitenkin evolutionistit tyrmistymään. Casey Dunn, jonka johtama tutkimusryhmä teki uraauurtavan löydön, sanoi physorg.comin mukaan: “Tämä oli täydellinen shokki, niin tyrmistyttävä, että aluksi luulimme, että jotain oli mennyt pahasti pieleen.”

Tulokset olivat niin tyrmistyttäviä, että tutkijat joutuivat tarkistamaan tuloksensa useaan kertaan ennen kuin he olivat valmiita uskomaan, mitä he olivat löytäneet.

Ensimmäinen elämän puusta haarautunut olio ei ollutkaan sienieläin vaan kampamaneetti. Tämä on evolutionistien näkökulmasta tyrmistyttävää, koska kampamaneetilla on hermojärjestelmä, joka ei suinkaan ole mikään primitiivinen järjestelmä. Darvinistit kuvittelivat, että se kehittyi vasta paljon myöhemmin.

Sienieläimet taas olevat “primitiivisempiä” olentoja ja niiltä puuttuu hermojärjestelmä. Dunn ehdottaakin, että ensimmäinen eläin oli paljon kehittyneempi kuin mitä aiemmin kuviteltiin.

Toisin sanoen: tutkimuksen tulokset olivat päinvastaiset kuin mitä evoluutioon uskovat tiedemiehet olivat otaksuneet. Tästä huolimatta vaikuttanee siltä, että harvat heistä rohkenevat hylätä mieliteoriansa vaan yrittänevät sen sijaan modifioida elämänpuuta vaikka osa siitä on nyt selvästi ylösalaisin.

Lisäys 24.1. 2009: Evolutionistit harkitsevat nyt jo elämänpuun hylkäämistä.



Lähteet:

And the first animal on Earth was a... http://physorg.com/news127055240.html

Dunn, Casey W. & al. 2008. Broad phylogenomic sampling improves resolution of the animal tree of life. Nature 452:7188, 745-749.