Joel Kontinen
Tutkijat sanovat ratkaisseensa hiilikaudella “300 miljoonaa vuotta” sitten uiskennelleen eläimen arvoituksen.
Fossiilinkeräilijä Francis Tully löysi ensimmäisen Tullimonstrum gregariumin fossiilin jo vuonna 1958, ja mysteeriotus on siitä lähtien ollut evoluution kummajainen.
Yalen yliopiston tutkimusryhmä ilmoitti äskettäin selvittäneensä, että noin 35-senttinen mysteeriotus on oletettavasti sukua meidän päiviemme nahkiaisille.
Arvoitukseksi jää, mistä se on kehittynyt ja mihin sen kehitys jatkui. Minkäänlaisia välimuotoja ei tunneta eivätkä fossiilit kykene vastaamaan evolutionisteille hankaliin kysymyksiin.
Kehitysopissa ei ongelmista ole puutetta. Monet eläimet, esimerkiksi nokkasiili ja vesinokkaeläin ovat mosaiikkeja, eli niissä on eri eläinryhmien piirteitä. Ne eivät tunnu sopivan Darwinin kovia kokeneen elämänpuun millekään oksalle.
Esimerkiksi kambrikauden mysteeriotus Hallucigenia osoittaa, että evoluutio kulkee monesti väärään suuntaan.
Ja usein ulkonäkö pettää. Vompatti on australialainen pussieläin. Metsämurmeli (Marmota monax) taas on istukallinen nisäkäs. Ne näyttävät siitä huolimatta liki identtisiltä kaksosilta.
Pussieläinten ei darvinistisen ajattelun mukaan kuitenkaan pitäisi näyttää istukallisilta eläimiltä, koska niiden oletettu yhteinen kantaisä eli kymmeniä miljoonia vuosia sitten.
Mutta monet Darwinin elämänpuun eri oksilla kököttävät eläimet näyttävät hämmästyttävän samanlaisilta.
Lähde:
Shelton, Jim. 2016. Solving the mystery of the Tully Monster. Yale News (16.3.).
Tekstit
