Ota Benga: darvinistit tekivät ihmisestä apinaihmisen ja esittelivät häntä apinahäkissä

Ota Benga Bronxin eläintarhassa vuonna 1906. Tuntematon kuvaaja, Public domain.




Joel Kontinen

Ota Benga (n. 1883–1916) oli kongolaismies, joka joutui apinahäkkiin USA:ssa. Lehdet mainostivat häntä puoliksi ihmisenä ja puoleksi apinana, evoluution puuttuvana renkaana.

Kun ihminen hylkää Jumalan ja omaksuu naturalistisia uskomuksia, seuraukset voivat olla kammottavia.

Palkittu dokumenttifilmi Human Zoos kertoo Ota Bengasta, jota evolutionistit käyttivät todisteena kehitysopista.

1900-luvun alussa sekä rasismia että eugeniikkaa eli rodunjalostusta pidettiin tieteellisinä.

Teoksessaan Descent of Man and Selection in Relation to Sex (1871) Charles Darwin vihjasi, että evoluutio suosii nimenomaan valkoista rotua.

Daytonan apinaoikeudenkäynnistä (1925) tunnettu sijaisopettaja John Scopes käytti biologian tunneilla Hunterin Civil Biology -kirjaa, joka esimerkiksi kertoo, että ihmisrotuja on viisi: etiopialaiset eli neekerit, malaijit eli ruskeaihoiset, Amerikan intiaanit, mongolit ja kaukasialaiset eli Amerikan ja Euroopan vaaleaihoiset, jotka ovat kehittynein rotu.

Nykyisin tiede tunnustaa, että rotuja ei ole olemassa. Raamattu kertoi sen jo 2 000 vuotta sitten: ” Yhdestä ihmisestä hän on luonut koko ihmissuvun.” (Ap. t. 17: 26).

Lähde:

Evolution News and & Science Today. 2018. Human Zoos to Premiere in South Africa and Seattle. (10.4.).

Puuttuva rengas ja kaukainen serkku löytyi meren syvyyksistä?

Evolutionistit ovat taas kerran panneet toivonsa syvänmeren savuttajiin. Kuva: U.S. National Oceanic and Atmospheric Administration.




Joel Kontinen

Evoluution maailmankuva on täynnä ylittämättömiä esteitä. Esimerkiksi elämän syntyyn ei ole keksitty ainuttakaan varteenotettavaa selitystä.

Proteiinien aminohapot ovat kaikki vasenkätisiä, kun taas DNA:n ja RNA:n sokerit ovat oikeakätisiä. Luonnossa syntyy vain raseemisia seoksia eli rasemaatteja, joista ei voi rakentaa elämän palikoita.

Louis Pasteur, joka uskoi Raamattuun, selvitti ensimmäisenä rasemaatin ominaisuuksia. Hän myös osoitti kokeellisesti, että elämä ei voi syntyä elottomasta.

Ja mahdottoman alun jälkeen ongelmat eivät häivy taivaan tuuliin – tai edes meren syvyyksiin.

Mutta aina välillä joku keksii jonkin potentiaalisen ratkaisun, joka enemmin tai myöhemmin taas hylätään, kun huomataan, että se ei toimi.

Nature julkaisi keskiviikkona tutkimuksen, jonka pääosaa esittää Lokiarchaeota-niminen yksisoluinen meren pohjassa viihtyvä organismi.

Populaarimedia on jo ehtinyt leimata sen puuttuvaksi renkaaksi. Villeimmissä spekulaatioissa se on kadonnut serkkumme, joka ei ollut yhtä fiksu kuin meidän esi-isämme ja jäi siksi miljardeiksi vuosiksi meren syvyyksiin.

Lokiarchaeota ei ole eukaryootti eli aitotumallinen olio, mutta tutkijat uskovat näkevänsä siinä eukaryoottille ominaisia piirteitä.

Mutta jälleen kerran naturalistiset /materiaaliset tulkinnat synnyttävät villejä spekulaatioita. Monilta unohtuu, että ’olisi voinut kehittyä’ ei ole sama kuin ’kehittyi’.

Tiede osoittaa vakuuttavasti, että elämä ei synny eikä kehity sattumalta. Ehkä tutkijoiden pitäisi lakata levittämästä villejä spekulaatioita ja tutkia, mikä tieteellisesti on edes teoriassa mahdollista.

Tämä voi edellyttää paluuta Genesiksen maailmankuvaan – ja arvomaailmaan.

Lähde:

Feltman, Rachel. 2015. Newly discovered ‘missing link’ shows how humans could evolve from single-celled organisms. The Washington Post. (6.5).

Paljon hälyä Isoäiti-Idasta

Onni on löytää pitkään kadoksissa ollut isoäiti! Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen


Kohu Ida-nimisen puoliapinan fossiilista tuo mieleen reilun kahden vuoden takaisen mediasirkuksen, jonka kohteena oli Jeesuksen perhehaudan oletettu löytyminen. Tuolloinkin löytö vietiin ensin mediaan ennen kuin sitä alettiin tutkia perusteellisemmin. Kohu laantuikin melko pian. Todisteet osoittautuivat äärimmäisen hatariksi.

Amerikan luonnonhistoriallisessa museossa (American Museum of Natural History) esitellystä fossiilista toki julkaistiin myös tieteellinen tutkimus PLoS ONE –lehdessä, mutta asiantuntijat kritikoivat juttua. He pitivät sitä liian pintapuolisena. Jotkut rohkenivat epäillä, ettei esimerkiksi Science tai Nature olisi julkaissut tällaista tutkimusta. Myös New Scientist epäili, ettei kohussa ollut tarpeeksi villoja.


Joskus, kun tekeillä on kirja ja TV-dokumentti, raha näyttää olevan tärkeämpi kriteeri kuin huolellinen tutkimus.

Metrin pituinen Ida nimettiin Charles Darwinin juhlavuoden kunniaksi sopivasti Darwinius masillaeksi. Harrastelijakeräilijä löysi fossiilin jo vuonna 1983 Messelistä Saksasta. Mutta vasta kun Oslon luonnonhistoriallisen museon paleontologi Jörn Hurum sai Idan maalliset jäännökset käsiinsä, alkoi spekulaatioiden aika.

Esimerkiksi Israelissa monien muinaislöytöjen aitoutta epäillään, jos ne ovat peräisin vapailta markkinoilta eli harrastelijoiden kokoelmista. Tämä ei toki riitä tekemään niistä väärennyksiä, mutta kysymyksiä se herättää.

47 miljoonan vuoden ikäiseksi arvioitu Ida on sikäli erikoinen, että siitä on tallella 95 prosenttia. Esimerkiksi Lucystä (Australopithecus afarensis) on jäljellä 40 prosenttia. Lisäksi isoäidin vatsalaukun sisältö on säilynyt.

Ida muistuttaa Madagaskarilla edelleenkin eläviä makeja, joskaan sillä ei ollut ”hammaskampaa” jolla nykymakit sukivat turkkiaan, eikä pitkää sukimiskynttä.

Vaikka Aamulehden tiedetoimittaja Vesa Vanhalakka on näkevinään ihmismäisiä piirteitä Idassa, maailmankatsomuksella voi olla paljonkin tekemistä tämän tulkinnan kanssa. Mielikuvitusta saa käyttää jo aika paljon ennen kuin puoliapinan ominaisuuksista tulee ihmisen piirteitä. Koirassakin voi olla ihmismäisiä piirteitä, mutta nekään eivät tee hauvoista sukulaisiamme.

Ida-isoäidin maallisten jäännösten epätavallisen hyvä säilyminen viittaa katastrofiin. Kreationistisesta perspektiivistä katsottuna Ida saattoi hyvinkin hukkua Nooan ajan tuhotulvassa yhdessä toisen isoäidin eli Lucyn kanssa.



Lähteet:

Beard, Chris. 2009. Why Ida fossil is not the missing link. New Scientist. 21.5. http://www.newscientist.com/article/dn17173-why-ida-fossil-is-not-the-missing-link.html

Vanhalakka, Vesa. 2009. Onko tässä ihmisen ja apinan välinen puuttuva rengas? Aamulehti 21.5, A5.