Darwininsirkut rikkovat lajirajoja ja darvinistisia odotuksia

Isokaktussirkkunaaras. Kuva: Harvey Barrison, CC BY-SA 2.0.





Joel Kontinen


Lukion biologian kirjoista tutut darwininsirkut kuuluvat koivumittarin, Lucyn (Australopithecus afarensis), Tiktaalikin ja Archaeopteryxin kanssa evoluution ikonien kärkikastiin – lähinnä siksi, että valovoimaisempia ehdokkaita ei ole ilmaantunut.

Englanninkielisessä kirjallisuudesta näitä sirkkuja kutsutaan Darwininpeipoiksi (Darwin’s finches), ja ne muistuttavat niin paljon toisiaan, että vain lintutieteilijät pystyvät erottamaan eri sirkkulajit toisistaan.

Darwininsirkut ovat pieniä varpuslintuja, joilla on markkinoitu evoluutiota jo Charles Darwinin päivistä lähtien. Niiden piti osoittaa nopeaa lajiutumista, mutta kehitysopin markkinamiesten hämmästykseksi lajien rajat ovat varsin häilyviä, ja eri sirkkulajit pystyvät lisääntymään keskenään.

Ne eivät todista evoluutiosta, vaan niistä käy ilmi, että eri sirkut kuuluvat samaan Genesiksen lajiin.

Lähde:

Webb, Jonathan. 2015. Genomes reveal Darwin finches' messy family tree. BBC News (11.2.).

Live Science tunnustaa: biologit eivät ole tutkineet lajien syntyä perusteellisesti (ennen kuin nyt ja nytkään ei uusia lajeja syntynyt)

Kuningastukaani näyttelee osaa uudessa lajiutumistutkimuksessa. Kuva: Leon Petrosyan, Creative Commons (CC BY-SA 4.0).





Joel Kontinen

Charles Darwin kirjoitti kirjan nimeltä Lajien synty jo 158 vuotta sitten, mutta evoluutioon vannovat darvinistit eivät vieläkään tiedä, miten lajit syntyvät.

Näin ainakin tiedeportaali Live Science meitä valistaa. Se tuli myöntäneeksi tämän raportoidessaan evoluutiobiologi Michael Harveyn (University of Michigan) ja kollegoiden lintututkimusta, joka julkaistiin äskettäin Proceedings of the National Academy of Sciences (PNAS) -tiedelehdessä.

Live Science kertoo, että lajin yksilöiden väliset geneettiset erot vaikuttavat oleellisesti uusien lajien syntyyn.

Mutta tämä on kuulemma ollut vain olettamus, jota ei ole koskaan kunnolla testattu – siis ennen kuin nyt.

Harvey ja kollegat tutkivat 173 uuden maailman lintulajia, esimerkiksi eri rastaita, papukaijoja, kolibreja, tikkoja ja tukaaneja.

Harvey toteaa, että tutkimus vahvistaa oletuksen, jonka mukaan tietyn lajin populaatioiden geneettiset erot voivat ennustaa, miten todennäköisesti ne voivat vaikuttaa elämän monimuotoisuuteen (siis oletetun evoluution kuluessa).

Yksikään tutkituista lintulajeista ei muuttunut toiseksi lajiksi.

Monet evolutionistit kuvittelevat, että kreationistit uskovat lajien muuttumattomuuteen.

Tämä on darvinistinen myytti, joka perustunee ainakin osaksi siihen, että he eivät ole ymmärtäneet (tai halunneet ymmärtää), miten Genesiksen laji eroaa nykybiologian lajikäsitteestä.

Lähde:

University of Michigan. 2017. Genetic analysis of New World birds confirms untested evolutionary assumption. Science Daily. (30.5.).

Mutaatiot tappoivat Wrangelinsaaren villamammutit

Kuva: Flying Puffin, Creative Commons (CC BY-SA 2.0).





Joel Kontinen

Kehitysopin kannattajat otaksuvat, että kun jokin laji joutuu eroon lajitovereistaan, seurauksena voi olla lajiutuminen eli uuden lajin syntyminen. He vetoavat usein tähän maantieteelliseksi isolaatioksi tai eristäytymiseksi kutsuttuun ilmiöön.

Mutta jos muista erilleen joutunut populaatio on liian pieni, sille voi käydä huonosti.

Tutkijat arvelevat, että Siperiasta pohjoiseen sijaitsevalla Wrangelinsaarella eli 300 villamammuttia ennen kuin ne kuolivat sukupuuttoon osapuilleen 3 700 vuotta sitten.

He vertailivat vanhimpien mammuttien DNA:ta Wrangelinsaaren viimeisten mammuttien DNA:han, ja päättelivät, että pienessä populaatiossa tuhoisat mutaatiot heikensivät mammuttikannan elinvoimaisuutta.

PLOS Genetics -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan mutaatiot riistivät mammuteilta useita hajuaistiin erikoistuneita reseptoreita. Toiset mutaatiot taas hankaloittivat virtsaamista (ja siten myös reviirin merkitsemistä).

Tutkijat myös uskovat, että pari muuta mutaatiota harvensivat mammutin turkin.

Mutaatioiden piti näytellä huomattavaa roolia evoluutiossa, mutta tiede ei tunne yhtään objektiivisesti hyödyllistä mutaatiota.

Evolutionistit voivat väittää, että ”mahtavat virheet” vievät lajien kehitystä eteenpäin, mutta lähes kaikki mutaatiot heikentävät niin eläimiä kuin myös ihmisiä.

Mutaatiot eivät pysty lisäämään eliön geneettistä informaatiota. Ne voivat vain vähentää sitä. Seurauksena on menetettyjä ominaisuuksia, elimiä tai kykyjä.

Myös mammutin luusta on löydetty pehmeitä kudoksia. Tämä viittaa siihen, että vanhimmat mammutit eivät olleet niin vanhoja kuin kuvitellaan.

Lähde:

Price, Michael. 2017. The last, lonely woolly mammoths faced a 'genomic meltdown'.Science (2.3.).

Rappeutuminen: geenit katoavat ja evoluutio kulkee väärään suuntaan (tai jämähtää paikalleen)

Oikopleura dioica on tutkijoiden mukaan menettänyt useita geenejä. Kuva: Bas Kooijman, public domain.




Joel Kontinen

Jotkin eliöt ovat hukanneet osan geeneistään ja pysyttelevät silti elävien kirjoissa. Tämä on täysin vastoin oikeaoppista darvinismia, jossa evoluutio etenee geneettisen informaation lisääntyessä.

Nature Reviews Genetics julkaisi hiljattain Barcelonan yliopiston professorien Ricard Albalatin ja Cristian Cañestron tutkimuksen eliöistä, jotka ovat menettäneet geenejä.

Professori Cañestron mukaan geenin menetys saattaa olla reaktio äkillisestä ympäristön muutoksesta aiheutuvaan stressiin. Se voi myös johtaa lajiutumiseen, kun eliöt joutuvat uuteen ekologiseen lokeroon, erilleen entisistä lajitovereistaan.

Tutkimus nostaa esiin planktoni Oikopleura dioican, joka on menettänyt rutkasti geenejään. Se ei siitä huolimatta ole muuttunut toiseksi lajiksi vaan on sinnikkäästi pysytellyt O. dioicana.

Tutkimattomat ovat evoluution tiet.

Luomiseen uskovat tiedemiehet ovat jo pitkään osoittaneet, että eläinmaailma kertoo pikemminkin rappeutumisesta kuin kehityksestä. Alun hyvässä maailmassa kaikki oli täydellistä, mutta sitten synti toi mutaatiot maailmaan.

Niinpä jotkin eliöt ovat vuosien saatossa menettäneet ominaisuuksia tai kykyjä, joita niiden esi-isillä on ollut.

Luolassa elävät ravut, hämähäkkieläimet ja salamanterit ovat menettäneet näkökykynsä.

Yksi salamanterilaji on menettänyt keuhkonsa.

Strutsi, emu, kiivi ja hoatsin ovat menettäneet kyvyn lentää.

Väärään suuntaan kulkeva kehitys voi aiheuttaa paljon kärsimystä. Monet koirarodut on jalostettu sairaiksi. Ne ovat menettäneet liikaa geneettistä informaatiota.

Koirien jalostus kertoo darvinistisen evoluution mahdottomuudesta. Joskus ainoa lääke on risteyttää kaksi erirotuista koiraa keskenään.

Mutta evoluution mekanismit eivät eläinkuntaa paranna, edes planktonia.

Lähde:

Phys.org. 2016. Losing genes and surviving—when less is more in the evolution of life (17.6.).

Kalliovallabi rikkoo evoluutiodogmia: eri lajien yksilöt lisääntyvät keskenään

Kalliovallabi (Petrogale penicillata). Kuva: May Wong, Creative Commons (CC BY 2.0).




Joel Kontinen

Evolutionistit luokittelevat Australian pohjoisosassa elävät kalliovallabit (Petrogale penicillata) kuudeksi lajiksi. Niiden kromosomimäärät ja -koot vaihtelevat, joten tutkijat eivät olettaneet eri lajeihin kuuluvien yksilöiden voivan lisääntyä keskenään.

Vaikka hybridit eivät ole kovin harvinaisia eläinkunnassa (lue lisää esimerkiksi täältä, täältä, täältä , täältä, täältä ja täältä), tutkijat arvelivat, että erilaiset vallabilajit eroavat geneettisesti niin paljon toisistaan, että ne eivät voi lisääntyä keskenään.

Tuore Biology Letters -lehdessä julkaistu tutkimus osoittaa, että he olivat väärässä.

Tohtori Sally Potterin (Australian National University) johtaman tutkimusryhmän löydökset haastavat käsityksiä lajiutumisesta (lajien muodostumisesta) ja siten myös evoluution dogmia, jolta pohja nyt putosi pois.

Luomisen perspektiivistä katsottuna tutkimuksessa ei ole mitään odottamatonta, koska kaikki vallabit kuuluvat samaan Genesiksen lajiin.

Lähde:

Phys.org. 2015. Rock-wallaby interbreeding causes rethink on evolution (7.10.).

Uskonnon lehtori: ”Moosesta ei ollut”

Jusepe de Ribero: Mooses (1638). Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen


Keskustelu koulun uskonnonopetuksesta jatkuu ja rönsyilee Tampereen seudulla. Hiljattain lehtori Jarno Parviainen perusteli tarvetta säilyttää uskonnon opetuksen ”tiukka tieteellinen pohja.”

”Kyllä minä opetan raamattutiedon tunnilla, että Raamattu on ihmisten kirjoittama, Moosesta ei ollut ja luomiskertomus on oikeasti myytti. joka on samalla viivalla muiden näkemysten kanssa.”

Jos Parviainen tarkoittaa ”muilla näkemyksillä” muiden kulttuurien luomiskertomuksia, niin hän ei ole kovinkaan hyvin perehtynyt Genesiksen ja muiden Lähi-idän uskonnollisten kertomusten eroihin.

Esimerkiksi Genesiksen lajiensa mukaan on edelleenkin hyvin tieteellinen ajatus, kunhan muistamme, että Raamatun laji (hepr. baramin) on huomattavasti laajempi käsite kuin nykybiologian käsite laji.

Koiraeläimet ovat lajiutuneet esimerkiksi susiksi, dingoiksi and ketuiksi, mutta yhdestäkään koirasta ei ole tullut kissaa.

Lienee suomen kielen köyhyyttä, että molemmistä termeistä käytetään samaa sanaa. Englannissa sen sijaan tehdään ero käsitteiden kind (Genesiksen laji) ja species (nykybiologian laji) välillä.

Genesiksen mytologisointi johtaa vain sen korvaamiseen aikamme vallitsevalla myytillä – darvinistisella evoluutiolla, joka suorastaan pursuaa mytologista ainesta.

Aikoinaan esimerkiksi Sigmund Freud yritti mytologisoida niin Mooseksen kuin luomisenkin. Jälkipolvet eivät jostain syystä kuitenkaan arvosta psykoterapian isän teologisia oivalluksia.

Parviainen sanoo kannustavansa oppilaita kriittiseen ajatteluun.

Pyrkimys on kiitettävä, mutta jos hän tarkoittaa sillä Raamatun uudelleentulkintaa muiden uskontojen tekstien tai evoluution myyttien perusteella, niin kriittisen ajattelun rippeetkin häviävät syksyn koleisiin tuuliin.

Eniten kriittistä ajattelua kaipaisi evoluutio-opetus, jossa Idan kaltaiset fiaskot ovat yllättävän yleisiä.



Lähde:

Lehtinen, Juha. 2009. Raportti – uskonnonopetus. Aamulehti. Su – Asiat, 11.10., 14.

Koirarodut evoluution todisteena?

Hau! Evoluution todiste? Kuva: Mikael Gustafsson, Wikipedia.



Joel Kontinen

Scientific American on kerran kuukaudessa ilmestyvä populaari tiedelehti, joka on monesti liputtanut hyvin näyttävästi evoluution puolesta. Charles Darwinin juhlavuotena lehti on muistanut teroittaa lukijoille, että evoluutiosta on vankkoja todisteita – kuten esimerkiksi koirarodut.

Lehden kesäkuun numerossa kolumnisti Steve Mirsky aluksi sekoittaa kreationistit ja älykkään suunnittelun kannattajat luetellessaan evoluution todisteita, joita koirarotujen lisäksi ovat fossiilit, välimuodot, anatomiset yhtäläisyydet ja genomin homologia.

Mirsky ei puhu fossiileista, ei edes oletetuista välimuodoista, mikä lienee viisasta Ida-skandaalin vanavedessä. Hän ottaa sen sijasta tarkastelun kohteeksi koirarodut pyrkiessään osoittamaan, että Discovery Instituten tutkija Jonathan Wells erehtyi sanoessaan, ettei darvinistisen evoluution edellyttämää toistuvaa lajiutumista ole havaittu.

Lajiutuminen ei sinänsä ole ongelma luomismallissa, koska se ottaa huomioon lajeihin rakennetun muuttumiskyvyn ja koska Genesiksen laji eroaa huomattavasti nykybiologian lajista, kuten Luominen–lehden lukijat tietävät.

Mirskyn mukaan esimerkiksi 80-kiloinen englanninmastiffi eroaa kilon painoisesta chihuahuasta niin paljon, että niitä tulisi pitää eri lajeina, vaikka molemmat kuuluvat suden alalajiin Canis lupus familiaris. Mutta jos ne julistettaisiin eri lajeiksi, darvinistisen evoluution edellyttämää lajiutumista olisi tapahtunut.

Mutta vain Mirskyn toivemaailmassa.

Scientific American –lehden ironia voidaan helposti kääntää ympäri. Evolutionistit ovat monesti a priori antaneet pienten erojen perusteella fossiilille uuden lajinimen, vaikka eläin onkin saattanut kuulua jo tunnettuun lajiin. Niinpä vaikkapa dinosauruslajeja on huomattavasti vähemmän kuin mitä evolutionistit kuvittelevat.

Koirarodut kertovat Canis lupus familiaris – alalajin suunnattomasta muuttumiskyvystä. Rodunjalostuksella ei ole mitään tekemistä evoluution kanssa, koska siinä menetetään geneettistä informaatiota. Tulos on geneettisesti aina jossain määrin huonompi kuin yksilö, josta jalostus alkoi. Sudesta voidaan jalostaa chihuahua, mutta chihuahuasta ei voida jalostaa sutta.

Siinä ei enää ole tarvittavaa geneettistä informaatiota.


Lähde:

Mirsky, Steve. 2009. Are Dog Breeds Actually Different Species? Scientific American. (kesäkuu 2009)
http://www.scientificamerican.com/article.cfm?id=an-immodest-proposal. Paperiversiossa kolumnin nimi on An Immodest Proposal

Muurahaistutkija kyseenalaistaa evoluutiokritiikin

Kaikki eivät pidä tätä heppua sukulaisenaan.


Joel Kontinen

” Evoluution ja uskonnon ei tarvitse olla ristiriidassa keskenään. Miten ne voisivatkaan? Onhan kyse täysin eri asioista,” biologi Jonna Saapunki kirjoittaa Aamulehden tiedekolumnissa.

Saapunki myötäilee edesmennyttä Stephen Jay Gouldia , jonka mukaan luonnontiede ja uskonto käsittelevät aivan eri aihepiirejä. Gouldin mukaan luonnontiede kuvaa todellisuutta ja uskonto arvoja. Hän käytti tästä kahtiajaosta ilmaisua non-overlapping magisteria eli Lutheria mukaillakseni erilliset regimentit.

Evolutionistit ovat Charles Darwinin päivistä alkaen kuitenkin välillä tunkeutuneet uskonnon alueelle. Darvinistinen evoluutio voidaan hyvinkin tulkita kristinuskon kanssa kilpailevaksi maailmanselitysmalliksi, jolla on oma luomiskertomuksensa.

Darvinistinen suuri kertomus eroaa sikäli jyrkästi Genesiksen luomismallista, että niiden yhteensovittaminen on loogisesti mahdotonta. Darvinismi on ateistinen maailmanselitysmalli, jossa kuolema ja sattuma näyttelevät päärooleja, kun taas luominen ja suunnittelu kuvaavat Raamatun mallia.

Saapunki kritikoi viime vuoden tiedebarometriä, jonka mukaan yli kolmannes suomalaisista torjui evoluution . Hänen mielestään tutkijoiden ei olisi pitänyt kysyä ihmisen polveutumisesta muista lajeista vaan sen sijaan väittää: ”Suomessakin esiintyvä metsämänty on eriytynyt vuosimiljoonien aikana muista mäntylajeista”.

Jos Saapunki olisi jättänyt vuosimiljoonat pois, hyväksyisin tällaisen ”evoluution”. Lajiutuminen on nimittäin täysin raamatullinen käsite, eikä se ole darvinistien etuoikeus.

Mutta Genesis kertoo selvästi, että Jumala loi kaiken elollisen lajiensa mukaan. Raamatun laji on huomattavasti laajempi käsite kuin nykybiologian käsite laji. Koirat ovat lajiutuneet moniksi roduiksi, mutta yhdestäkään koirasta ei ole tullut kissaa.

Eikä etelänapinasta (Australopithecus) ihmistä.

Charles Darwinin lähestyvä 200-vuotisjuhla lienee innoittanut Saapungin pohtimaan syntyjä syviä. Saapunki, joka valmistelee väitöskirjaa muurahaisten sosiaalisesta elämästä Oulun yliopistoon, on kiinnostunut tieteen popularisoinnista. Siinä olisi toki muistettava, ettei intoudu väittämään perättömyyksiä.

Evoluutiokritiikkiä tarvitaan juuri sen vuoksi, että darvinismin popularisoijat satuilevat.

Lähteet:

Gould, Stephen Jay. 1997. Nonoverlapping Magisteria. Natural History 106: 16-22. (maaliskuu 1997). http://www.stephenjaygould.org/library/gould_noma.html

Raudaskoski, Anna-Maria. 2008. Kirjoitusvimma ruokkii väitöskirjan etenemistä. http://74.125.77.132/search?q=cache:f5YbkMDlF64J:www-hallinto.oulu.fi/viestin/t-pisto/pdf/tietopisto0907.pdf+%22jonna+saapunki%22&hl=fi&ct=clnk&cd=10&gl=fi

Saapunki, Jonna. 2008. Että mekö muka olemme apinoita. Aamulehti 31.12. B19

Evoluutio keskuudessamme?

Viktoriajärven kirjoahven pääsi Naturen kanteen.




Joel Kontinen

Tiedemiehet ovat pitkään pohtineet, miten lajit muuttuvat toisiksi lajeiksi. Darvinistisen suuren kertomuksen mukaan kaikki elollinen on peräisin samasta sattumalta syntyneestä yksisoluisesta oliosta. Evoluutio edellyttää muutosta, muuten se pysähtyisi.

Nature julkaisi hiljattain jutun Viktoriajärven kirjoahventen lajiutumisesta. Bernin yliopiston tutkijan Ole Seehausenin johtama ryhmä seurasi ahvenien elämää. Tutkijat panivat merkille, että matalassa vedessä koiraskalat ovat enimmäkseen vihreitä ja sinisiä, ja syvemmissä vesissä ne ovat kirkkaan punaisia. Tämä johtunee siitä, että järven sameassa vedessä punainen valo tunkeutuu sinistä syvemmälle.

Marylandin yliopiston tutkija Karen Carleton selitti, että kalat erikoistuvat erilaisiin mikrohabitaatteihin eli elämään eri syvyydessä. Niiden näköaisti erikoistuu eri syvyyden valoon, ja näin kaksi erilaista ryhmää ei voi enää lisääntyä keskenään ja niistä tulee eri lajeja.

Evolutionistien maailmassa ei ole puutetta lajeista. Viktoriajärvessä lasketaan olevan 500 lajia kirjoahvenia.

Monet evolutionistit kuvittelevat, että nopea lajiutuminen kumoaa luomisopin. Näin ei kuitenkaan ole. Genesiksen laji (baramin) ei ole sama kuin biologian käsite laji. Esimerkiksi kaikki koiraeläimet (koira, susi, dingo, kojootti) kuuluvat samaan raamatulliseen lajiin. Hevonen, aasi ja seepra kuluvat niin ikään samaan lajiin. Tämän vuoksi Nooan ei tarvinnut ottaa läheskään niin paljon eläimiä arkkiin kuin skeptikot kuvittelevat.

Jumala on luonut lajeihin suunnattoman muutospotentiaalin. Mutta yksikään Genesiksen laji ei todistettavasti ole muuttunut toiseksi lajiksi. Viktoriajärven kirjoahvenetkin kuuluvat samaan Genesiksen lajiin.

Uutisen todenperäisyyttä heikentää se, että tutkijat eivät suinkaan huomanneet uuden lajin syntyä. Kuten tohtori Jonathan Wells toteaa, he vain havainnoivat jo olemassa olevia lajeja ja tekivät tästä päätelmiä, jotka ovat varsin harhaanjohtavia.

Nature-lehden juttu on tavanomaista uusdarvinistista satuilua, joka perustuu olettamukseen, että evoluutio on totta ja että sitä tapahtuu kaiken aikaa.

Lähteet:

Blake, Kelly. 2008. The Color of Evolution: How One Fish Became Two Fish. Physorg. Com. http://www.physorg.com/printnews.php?newsid=142615133

Seehausen, Ole, Yohey Terai, Isabel S. Magalhaes, Karen L. Carleton, Hillary D. J. Mrosso, Ryutaro Miyagi, Inke van der Sluijs, Maria V. Schneider, Martine E. Maan, Hidenori Tachida, Hiroo Imai & Norihiro Okada.. 2008. Speciation through sensory drive in cichlid fish. Nature 455, 620-626 (2. 10. 2008).

Wells, Jonathan. 2008. One Long Bluff. Evolution News & Views. http://www.evolutionnews.org/2008/10/one_long_bluff.html#more