Miksi kaikki maailmankaikkeudessa tuntuu sopivalta?

 

Kuva: NASA. 

 

”Elämme parhaassa mahdollisessa maailmassa." Näin professori Pangloss vastustaa kaikkia päinvastaisia ​​todisteita vuoden 1759 satiirissa Candide. Sen kirjoittaja Voltaire loi hahmon valaisemaan tiettyjä teologisesti sävytettyjä sen ajan tieteellisiä ajattelijoita, jotka väittivät, ettei asioita voitaisi parantaa, koska hyväntahtoinen Jumaluus tuskin olisi halunnut niitä toisin.

Jumala ja Hänen älykkäät suunnitelmansa eivät ole tieteellisen ajattelun valtavirrassa, mutta samanlaisia ​​ajatuksia optimaalisesta maailmankaikkeudesta valuu edelleen läpi kosmologian.

Tämä johtuu pääasiassa salaperäisistä numeroista, jotka määräävät sen toiminnan. Kun ne kaikki yhdistetään hiukkasfysiikan ja kosmologian vakiomalleihin, saadaan noin 30 luonnonvakiota – lukuja, kuten perusvoimien vahvuudet ja alkeishiukkasten massat, joita nykyteoriat eivät voi selittää, mutta kuitenkin ne ovat vain olemassa.

Jos muutetaan monia näistä vakioista, ei mitään tapahdu. "Mutta joidenkin muiden muuttaminen vaikuttaa rajusti, jopa tappavasti", sanoo kosmologi Paul Davies Arizonan osavaltion yliopistosta. Jos esimerkiksi painovoiman ja sähkömagnetismin suhteellisia vahvuuksia muutetaan vain vähän, niin tähdet ja galaksit eivät voi muodostua. Jos protonin ja neutronin massojen pieni ero kääntyy ja protonista tulee raskaampaa, ei synny vakaita atomeja. "Näiden lukujen muuttaminen estäisi todennäköisesti kaiken elämän universumissa", Davies sanoo. Ei ole iso harppaus sanoa, että näyttää siltä, ​​​​että nupit on kierretty - ikään kuin universumi olisi jotenkin hienosäädetty olemassaoloamme varten.

Kaikki eivät ole samaa mieltä.  jotkut vetoavat multiversumiin, jota ei ole tieteellisesti todistettu.

Lähde:

Webb, Richard. 2021.  Why is the universe just right for life? Blame the multiverse New Scientist  17.11. 

Halloo: Onko siellä ketään?

Paul Davies pohtii, onko elämää muualla kuin maassa. Kuva Wikipediasta.



Joel Kontinen

Lueskelin äskettäin viime viikon Natureä. Chris McKay arvioi siinä fyysikko Paul Daviesin kirjaa The Eerie Silence: Renewing Our Search for Alien Intelligence/ Are We Alone In The Universe?

Davies käsittelee Eerie Silencessä SETI-hanketta, jossa apuna on käytetty radioteleskooppeja. Tutkijat ovat etsineet elämää ulkoavaruudesta jo puoli vuosisataa – tuloksetta. Emme ole saaneet ainuttakaan lupaavaa signaalia. Hän tulee pohtineeksi, että älykäs elämä saattaa olla hyvinkin harvinaista maapallon ulkopuolella.

Mutta Davies ei malta olla astumatta science fictionin alueelle spekuloimalla, että muukalaiset ovat saattaneet joskus muinaisuudessa ujuttaa viestinsä meidän DNA:hamme.

DNA siis näyttää siltä, että se on suunniteltu. Joku voisi ajatella, että siihen on perinteisempikin selitys kuin avaruusoliot. Löytyisikö vastaus Genesiksestä?

Lähde:

McKay, Chris. 2010. Is Anybody Out There? (arvioi Paul Daviesin kirjaa The Eerie Silence: Renewing Our Search for Alien Intelligence/ Are We Alone In The Universe?) Nature 464: 7285, 34 (4.3.).

Kyselytutkimus: ”ET ei uhkaa uskontoa”

ET ei New Scientistin mukaan uhkaa uskontoa. Kuva Wikipediasta.





Joel Kontinen

Kun tieteessä ei juurikaan tapahdu, populaarilehdet ryhtyvät spekuloimaan. Tuorein esimerkki on New Scientistin viehtymys ulkoavaruuden elämään. Viime viikolla lehti pohti, miten avaruusolioiden kanssa tulisi kommunikoida. Nyt vuorossa on ET:n vaikutus uskontoon.

Lontoon Royal Societyssä käsiteltiin viime tiistaina kyselytutkimusta, jossa kartoitettiin ihmisten käsitystä siitä, miten elämän löytyminen avaruudesta vaikuttaisi heidän uskoonsa. Systemaattisen teologian professori Ted Petersin laatimaan tutkimukseen vastasi 1300 ihmistä lähinnä USA:ssa. He edustivat eri uskontoja, joskin osa piti itseään uskonnottomina.

ET:n löytyminen ei juurikaan vaikuttaisi buddhalaisten uskoon. Roomalaiskatolilaisista vain 8 prosenttia arveli, että se heikentäisi heidän uskonnollista vakaumustaan. Protestantitkaan eivät oleta sen tekevän loppua heidän uskostaan. Prosentti uskonnottomista tai ateisteista arveli löydön vaikuttavan heidän ”uskoonsa”.

Pienistä vihreistä miehistä on joka tapauksessa tullut uskonnollisen palvonnan kohteita. Suurin syyllinen lienee darvinistinen evoluutio.

New Scientist kertoi myös astrobiologi Paul Daviesin näkemyksistä. Hänen mukaansa Jeesus tuli pelastamaan ihmiskunnan eikä delfiinejä, neandertalinihmisiä tai ET:itä. Hänen mukaansa ulkoavaruuden elämä voi uhata kristillistä uskoa.

Aidon kristillisen maailmankatsomuksen mukaan neandertalinihmiset ovat ihmisiä, Aadamin jälkeläisiä, siinä missä Paul Davieskin. Raamattu ei puhu mitään maapallon ulkopuolisesta elämästä, joten kannattanee jättää spekulaatiot sikseen.

New Scientist olisi myös voinut pohtia, miten ateismille tai uskolle evoluutioon käy, jos ilmenee, että ulkoavaruudessa ei olekaan älyllistä elämää.


Lähde:

Griggs, Jessica. 2010. Religion could survive discovery of ET, survey suggests. New Scientist (26.1.) http://www.newscientist.com/article/dn18437-religion-could-survive-discovery-of-et-survey-suggests.html?DCMP=NLC-nletter&nsref=dn18437

Luonnon loputon luovuus?

Naturalismi ei tunnusta yliluonnollista, esimerkiksi tällaista. Michelangelo: Aatamin luominen. Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen

Vesa Vanhalakka selosti amerikkalaisen biologin Stuart Kauffmanin ajatuksia Aamulehdessä (3.11.). Kauffman tunnetaan itseorganisaation puolestapuhujana. Vanhalakan sanoin:

”Autokatalyysi. Loi elämän. Luojaa tai suunnittelijaa ei tarvita. Molekyylit hakeutuivat toistensa seuraan ja mutkistuivat. Eräänlainen itsesyntyminen. Kauffman puhuu luonnon loputtomasta luovuudesta.”

Tällainen näkemys ei kuitenkaan perustu tutkittuun tietoon. Fyysikko Paul Davies, joka ei tunnetusti ole kreationisti, kysyi National Geographic -lehdessä:

”Miten kemikaalijoukko voi muuttaa itsensä eläväksi olennoksi ilman ulkopuolista apua? - - Elämä on äärimmäisen epätodennäköinen tapahtuma. Ei ole mitään tunnettua aineen lakia, joka sanoo, että sen pitää organisoida itsensä elämäksi.”

Professori Davies sanoo tyytyvänsä siihen, että elämme universumissa, joka sattuu suosimaan elämää, mutta toteaa, että emme ole vielä löytäneet elämän periaatetta.

Kauffmanin teesit ovat yritys selittää, miten alun kaaoksesta syntyi maailmaa, joka näyttää hyvin organisoidulta. Järjestäytyneisyys ilmenee fysiikassa, biologiassa ja kemiassa.

Jotkut ateisteiksi tunnustautuvat tiedemiehet selittävät kaiken vain näyttävän suunnitellulta. Richard Dawkinsin määritelmä biologiasta kuvannee heidän näkemystään. Hän kirjoitti Blind Watchmaker –kirjassaan (suom. Sokea kelloseppä, 1989), että biologia on ”sellaisten mutkikkaiden asioiden tutkimista jotka näyttävät suunnitelluilta jotain tarkoitusta varten.”

Biologi Richard Lewontinin mukaan tiedemiehet sepittelevät ehdoin tahdoin perustelemattomia juttuja siitä, miten lajit kehittyivät, koska he ovat sitoutuneet materialismiin. He pitävät kannastaan kiinni, koska he ”eivät voi päästää Jumalan jalkaa ovenväliin.”

Heidän pitää siis ehdottomasti jättää kaikki viittaukset suunnitteluun ulkopuolelle, koska muuten tieteen naturalistiselle monopolille voi käydä huonosti. Meidän ei kannata ihmetellä, miksi vain materiaan uskovat tiedemiehet vastustavat esimerkiksi älykästä suunnittelua (ID) niin kiihkeästi.


Lähteet:

Achenbach, Joel. 2000. Life Beyond Earth. National Geographic tammikuu 2000, 24-51.
http://science.nationalgeographic.com/science/space/solar-system/life-beyond-earth.html

Catchpoole, David. 2009. Dawkins and Design. Creation 31:3, 6. http://creation.com/dawkins-and-design

Lewinton, Richard. 1997. Billions and billions of demons. The New York Review of Books, s. 31, (9.1.1997).

Vanhalakka, Vesa. 2009. Hirvittävän suuria ajatuksia. Aamulehti 3.11., B19.

Outoelämää maapallolla?

Fyysikko Paul Davies maailman tiedefestivaaleilla v. 2008. Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen

Elämää ei kannata etsiä ulkoavaruudesta. Sitä kannattaa etsiä maapallolta. Näin Arizonan yliopiston professori Paul Davies valisti yleisöään AAAS:in (American Association for the Advancement of Science) tiedepäivillä Chicagossa helmikuussa.

Davies vihjaisi, että planeetallamme saattaa olla muutakin elämää kuin se, minkä me tunnemme. Tällaista ”outoelämää” (weird life) voi hänen mielestään piileskellä myrkkyjen saastuttamissa järvissä, syvänmeren kuumissa lähteissä, autiomaissa, suolajärvissä tai runsaalle ultraviolettisäteilylle altistuvissa paikoissa. Niiden etsintä tulisi Daviesin mukaan halvemmaksi kuin pienten vihreiden miesten etsiminen ulkoavaruudesta.

Davies leikittelee ajatuksella, että elämä on voinut syntyä useammin kuin kerran maapallolla. Näkemys on ongelmallinen, koska elämä voi syntyä vain elämästä. Spontaani elämän synty on mahdottomuus.

Charles Darwin jo unelmoi pienestä lämpimästä lammikosta, ja sen jälkeen monet muutkin ovat ilmaisseet spekulaatioitaan, mutta elämän synty on naturalistiselle tieteelle edelleenkin arvoitus.

Se, että AAAS:in tiedepäivillä esitelmöidään outoelämästä, kertoo pikemminkin nykytieteen alennustilasta (tai Daviesen sensaatiohakuisuudesta) kuin aidosta halusta tehdä tiedettä.

Mutta kun Jumala työnnetään syrjään, niin tilalle otetaan joukko villejä spekulaatioita.

Lähteet:

Morgan, James. 2009. Alien life ’may exist among us’. BBC News 16.2. http://news.bbc.co.uk/2/hi/science/nature/7893414.stm


Vanhalakka, Vesa. 2009. Toinen elämänmuoto voi lymytä lähempänä kuin uskotkaan. Aamulehti 24.3. B19.