Ensimmäistä kertaa tiedemiehet ovat huomanneet komeetan vaihtavan pyörimissuuntaansa

 

Taiteilijan vaikutelma 41P -komeetasta, kun se lähestyi aurinkoa ja ampui materiaalia avaruuteen kuva: NASA, ESA, CSA, Ralf Crawford (STScI).

 Joel Kontinen

Komeetat voivat tehdä omituisia temppuja. Yksi niistä on tehnyt omituiset tempun: se on muuttanut suuntaa, jossa se pyörii. Ensimmäistä kertaa tähtitieteilijät ovat nähneet todisteita tällaisesta käytöksestä. Tällaiset muutokset voivat auttaa tutustumaan komeettojen sisäosaan, mikä evolutionistien mukaan saattaa paljastaa tietoa aurinkokunnan varhaisvaiheista.

Komeetta 41P/Tuttle-Giacobini-Kresák eli yksinkertaisesti 41P on halkaisijaltaan noin kilometrin ja sen kiertäminen Auringon ympäri kestää noin 5,4 vuotta. Se voidaan nähdä vain silloin, kun se vierailee aurinkokunnan sisäosassa ja sen lentorata sattuu viemään sen suhteellisen lähelle Maata. Se nähtiin viimeksi vuonna 2017.

Lähde:

Leah Crane 2026 We’ve caught a comet switching its spin direction for the first time | New Scientist 13.4.

Teleskooppi nappasi kuvan salaperäisen komeetan hajoamisesta

 

Hubble-avaruusteleskoopin kuvaama komeetta K1. Kuva: NASA, ESA, Dennis Bodewits (AU)

Joel Kontinen

Muutama vuosi sitten komeetta iskeytyi Jupiteriin mutta nyt toinen komeetta hajosi neljään osaan.

Sattumalta tiedemiehet ovat nähneet komeetan vain päiviä sen jälkeen, kun se hajosi neljään osaan. Evoluutionistien mukaan tämä voisi tarjota ratkaisevan ikkunan aurinkokunnan historiaan.

John Noonan Auburnin yliopistosta Alabamassa ja hänen kollegansa olivat suunnitelleet havaitsevansa eri komeetan Hubble-avaruusteleskoopilla, mutta aluksen kyvyn kääntyä nopeasti rajoitukset tekivät sen mahdottomaksi, joten he löysivät uuden kohteen: komeetan nimeltä C/2025 K1 (ATLAS). Kun he osoittivat Hubblen K1:een, he eivät nähneet yhtäkään komeetta, vaan neljä sen fragmenttia.

Lähde:

Leah Crane 2026 Mysterious comet disintegration caught by telescope after lucky break | New Scientist 23.3.

Kuusi planeettaa taivaalla harvinaisessa linjassa

 

Kuva: NASA

Joel Kontinen

28.2. melkein kaikki planeetat - Merkuriuksesta Neptunukseen saakka - ovat näkyvillä samana aikana, Ne näkyvät kaikkialla maailmassa. Mars, joka on toisella puolella aurinkoa, ei näy.

Tällaisia ​​linjauksia tapahtuu vain muutaman vuoden välein, kun kaikkien planeettojen kiertoradat sattuvat kuljettamaan ne samalle puolelle aurinkoa samaan aikaan. Kaikkien niiden kiertoratojen pituus on erilainen – Merkuriuksella kestää 88 Maan päivää kiertää aurinko, kun taas Neptunuksella kestää noin 165 Maan vuotta – joten planeettojen linjaukset ovat geometrian ja kiertoratadynamiikan onnekas yhteensattuma.

Joskus ne tapahtuvat suhteellisen lähellä toisiaan – helmikuussa 2025 nähtiin niin sanottu "suuri linjaus", jossa kaikki seitsemän planeettaa olivat näkyvissä kerralla – ja joskus vuosia kuluu ilman yhtäkään. Planeettojen linjauksessa planeetat piirtävät taivaalla linjan ekliptikaa pitkin. Tämä on sama linja, jota aurinko seuraa taivaalla päivän aikana, vaikka planeettojen kiertoratojen kallistuskulmat estävätkin ne olemasta täysin linjassa. Aurinkokunnan ulkopuolelta planeetat eivät näyttäisi olevan linjassa – se on optinen harha, koska kaikki planeetat kiertävät samassa tasossa.

Paras aika nähdä planeettojen paraati 28. helmikuuta on alle tunti auringonlaskun jälkeen: Merkuriuksen kiertorata lähellä aurinkoa tarkoittaa, että se vajoaa horisontin alapuolelle pian auringon jälkeen. Heti auringonlaskun jälkeen sekä Merkurius että Venus näkyvät matalalla läntisessä horisontissa. Saturnus ja Neptunus ovat juuri niiden yläpuolella, sitten Uranus ja lopuksi Jupiter suhteellisen lähellä lähes täysikuuta.

Lähde:

Leah Crane 2025 How to see six planets in the sky at once in rare celestial alignment | New Scientist 26.2.

Yli 100 kuuta löydettiin omasta aurinkokunnastamme vuonna 2025

 

Uranuksen uusikuu, S/2025 U1, havaittiin James Webb -avaruusteleskoopilla. Kuva: NASA/ESA/CSA/STScI/M. El Moutamid (SwRI)/M. Hedman (Idahon yliopisto)

Joel Kontinen

Tiedemiehet ovat havainneet monta kuuta omassa aurinkokunnassamme, niin on ollut enemmän Uranuksessa ja Saturnuksessa.

Tänä vuonna tähtitieteilijät löysivät yli 100 aiemmin tuntematonta kuuta omasta aurinkokunnastamme. Niitä saattaa olla vielä paljon löydettävissä, ja niiden luettelointi voisi auttaa meitä ymmärtämään paremmin, miten planeetat muodostuvat.

Maaliskuussa Edward Ashton taiwanilaisessa Academia Sinicassa ja hänen kollegansa löysivät Saturnuksen ympäriltä 128 kuuta, jolloin planeetan kuumääräksi tuli 274. Tutkimusryhmä keräsi tuntikausien edestä kuvia Havaijilla sijaitsevasta Kanada-Ranska-Havaiji-teleskoopista ja pinosi ne päällekkäin havaitakseen kohteita, jotka muuten olisivat liian himmeitä nähdäkseen.

Lähde:

Matthew Sparkes 2025 More than 100 moons were discovered in our own solar system in 2025 | New Scientist 24.12.

Outo sitruunanmuotoinen eksoplaneetta uhmaa planeettojen muodostumisen sääntöjä

 

Taiteilijan näkemys PSR J2322-2650b:stä. Kuva: NASA, ESA, CSA, Ralf Crawford (STScI)

Joel Kontinen

Eksoplaneetat voivat olla outoja. Jotkut niistä ovat melkein yhtä kuumia kuin aurinko. Ne ovat planeettateorioiden vastakohtia.

Tähtitieteilijät ovat löytäneet yhden maailmankaikkeuden omituisimmista tunnetuista maailmoista. Se kiertää nopeasti pyörivää neutronitähteä, pulsaria – tämä itsessään on epätavallista, mutta se on kaukana eksoplaneetan PSR J2 322-2650b omituisimmista ominaisuuksista.

Chicagon yliopiston Michael Zhang ja hänen kollegansa havaitsivat James Webb -avaruusteleskoopin avulla oudon planeetan, joka on yli 2000 valovuoden päässä Maasta, ja huomasivat heti, että siinä oli jotain epätavallista. Heidän mittaamansa siitä tulevan valon spektri ei osoittanut tavanomaista vettä ja hiilidioksidia, jota odottaisimme löytävämme Jupiter-massaiselta planeetalta, vaan hiilimolekyylejä.

Koskaan aiemmin ei ole nähty molekyylihiiltä minkään eksoplaneetan ilmakehässä, koska planeetan ilmakehässä oleva hiili sitoutuu paljon todennäköisemmin muihin atomeihin kuin itseensä. "Jotta ilmakehässä olisi molekyylihiiltä, ​​sen on päästävä eroon melkein kaikesta muusta, kaikesta hapesta, kaikesta typestä, emmekä tiedä, miten se tapahtuu", Zhang sanoo. "Emme tunne minkään muun planeetan ilmakehää, joka näyttäisi tältä."

Planeetta on niin lähellä isäntätähteään, ja isäntätähti on niin massiivinen, että pulsarin painovoiman uskotaan vetäneen sen pitkulaiseen, sitruunan kaltaiseen muotoon. Koko vuosi kestää siellä vain 7,8 tuntia, ja jopa planeetan kylmimmät kohdat ovat noin 650 °C. Toisin kuin useimmilla muilla jättiläisplaneetoilla, tuulet siellä puhaltavat vastakkaiseen suuntaan kuin planeetan pyöriminen. ”Voit kuvitella, että tämä planeetta näyttäisi syvänpunaiselta, ja ilmakehässä olisi grafiittipilviä, kuin eräänlainen paha sitruuna”, Zhang sanoo. ”Sanoisin, että se on ehdottomasti omituisin eksoplaneetta.”

Kaikki nämä omituisuudet vaikeuttavat PSR J2322-2650b:n muodostumisen selittämistä – se näyttää uhmaavan vakiintuneita evolutionistien tunnistamia planeettojen muodostumismalleja. Toistaiseksi tämä täysin outo, kaukainen maailma on täydellinen mysteeri.

Lähde:

Leah Crane 2025 Strange lemon-shaped exoplanet defies the rules of planet formation | New Scientist 17.12.

JWST tarkastelee lähemmin tähtienvälistä komeetta 3I/ATLASia

 

James Webb -avaruusteleskoopin ottamia infrapunakuvia 3I/ATLAS-komeetasta. NASA/James Webb -avaruusteleskooppi

Joel Kontinen

Mistä 3I/ATLAS-komeetta on peräisin? Sitä emme tiedä.

James Webb -avaruusteleskoopin havainnot paljastavat odottamattoman korkeita hiilidioksidipitoisuuksia 3I/ATLASista, mikä antaa uuden vihjeen komeetan alkuperästä.

Tähtienvälinen vierailija 3I/ATLAS on yksi hiilidioksidipitoisimmista koskaan nähdyistä komeetoista, mikä saattaa viitata siihen, että se on muodostunut ympäristössä, joka on aivan erilainen kuin oma aurinkokuntamme.

Tähtitieteilijät ovat tarkkailleet 3I/ATLASia heinäkuusta lähtien, jolloin sen havaittiin kiitävän aurinkokuntamme läpi äärimmäisen nopeasti. Useimmat tähänastiset havainnot ovat osoittaneet, että se näyttää olevan melko säännöllinen komeetta. On kuitenkin havaittu joitakin hämmentäviä piirteitä, jotka viittaavat eksoottiseen alkuperään, kuten se, että se tuottaa vesikaasua kauempana auringosta kuin aurinkokuntamme komeetoilla tyypillisesti havaitaan.

Lähde:

Alex Wilkins 2025 JWST gets a closer look at interstellar comet 3I/ATLAS | New Scientist 26. elokuuta 

Uranuksen kiertoradalla löydetty uusi kuu on sen pienin

 

Kuva: NASA, ESA, CSA, STScI, M. El Mou

Joel Kontinen

Meidän aurinkokuntamme on saanut yhden kuun lisää.

James Webb -avaruusteleskooppi on löytänyt pienen ja himmeän uuden kuun Uranuksen kiertoradalla. Löydön myötä planeetan kuumäärä on nyt 29, ja tiedemiehet sanovat, että lisääkin todennäköisesti löydetään.

Uuden kuun löysi Maryame El Moutamidin johtama tutkimusryhmä Southwest Research Institutessa Coloradossa käyttämällä kymmentä pitkän valotusajan infrapunakuvaa, jotka NASAn James Webb -avaruusteleskooppi (JWST) otti 2. helmikuuta tänä vuonna.

Vasta löydetyn kuun nimi tarvitsee Kansainvälisen tähtitieteellisen unionin (IAU) hyväksynnän. IAU on johtava viranomainen tähtitieteellisten kohteiden virallisten nimien ja nimitysten antamisessa. SETI-instituutin Mark Showalter, joka oli osa tutkimusryhmää ja on itse tunnustautunut teatterifani, sanoo, että keskusteluja on käyty, mutta loppukiriä ei ole vielä tehty.

Showalterin mukaan niin pienen ja himmeän kuun havaitseminen oli vaikea tehtävä. "Se on pieni kohde aivan hyvin, hyvin kirkkaan kohteen vieressä. Se on kuin tuijottaisi auton ajovaloja ja yrittäisi katsoa kärpästä", hän sanoo.

Lähde: 

Matthew Sparkes 2025 New moon discovered orbiting Uranus is its smallest one | New Scientist 19.8.

Kiehtovia hetkiä aurinkokuntamme elämässä

 

Kuva: Jiawen Chen

Joel Kontinen

”Aurinkokuntamme toiminta on suunnilleen samaa nyt kuin miljoonien vuosien ajan. Kuut kiertävät planeettojaan, planeetat kiertävät aurinkoa, auringon magneettikentät ja auringonpilkut kasvavat ja heikkenevät. Ihmiselämän mittakaavassa ei tunnu tapahtuvan juuri mitään. Mutta kosmisella aikaskaalalla vaatimaton aurinkokuntamme on villin jännittävä paikka: toimintaelokuva, jota esitetään äärimmäisen hidastettuna.

Sen tarina on syntynyt mittauksistamme lähimaailmoista ja havainnoistamme muista tähdistä ja planeetoista kaukaa, kaikki yhdistetty huolella monimutkaisiksi matemaattisiksi malleiksi. Tiedämme paljon, mutta jopa parhaat ponnistelumme naapurustomme tutkimiseksi rajoittuvat aina lyhyeen kosmiseen hetkeen, jossa elämme, joten lukuisia mysteerejä on jäljellä: mistä tulimme, miten aurinkokuntamme päätyi sellaiseksi kuin se on ja millaiseen lopputulokseen olemme matkalla?”

Tiede ei anna vastauksia näihin kysymyksiin, mutta Raamatusta ne löytyvät.

Lähde:

Leah Crane 2025 6 of the most fascinating moments in the life of our solar system | New Scientist 13.8.

Karkotettiinko Planeetta Yhdeksän aurinkokunnasta vauvana?

 

Kuva: Mark Garlick/Science Photo Library/Alamy

Joel Kontinen

Mahdollisuus sille, että aurinkokunnan ulkosyrjillä syntyisi planeetta – hypoteettinen Planeetta Yhdeksän – voisi olla jopa 40 prosenttia, mutta alku olisi ollut karu.

Jos aurinkokunnassa on Planeetta Yhdeksän, se on maailma, jota sen suuremmat sisarukset kiusasivat, karkotettiin avaruuden ääriin ja pelastettiin unohduksesta vain ohikulkevien tähtien ansiosta.

Planeetta Yhdeksän on hypoteettinen planeetta, jonka massa on viisi–kymmenen kertaa Maan massa ja joka kiertää ulkoaurinkokunnassa noin 400–800 kertaa Maan ja Auringon välisen etäisyyden päässä.

Mutta Jumala loi koko aurinkokunnan, joten siinä ei pitäisi olla lapsuuskuvia planeetta 9:stä.

 Lähde:

Jonathan O’Callaghan 2025 Was Planet Nine exiled from the solar system as a baby? | New Scientist 27.5. 

Aurinkokunnan tuhoavan tähden riski on odotettua suurempi

 

Kuva: Triff/Shutterstock

Joel Kontinen

Aurinkokunnan läheltä ohittavat tähdet voivat vetää planeettoja pois radaltaan ​​ja lähettää ne syöksymään aurinkoon tai avaruuteen. Aurinkokuntamme ohi kiitävät tähdet voivat aiheuttaa enemmän tuhoa kuin tähtitieteilijät ovat aiemmin luulleet. Pluton kiertoradan sekoittamisesta Merkuriuksen pakottamiseen lentämään aurinkoon – tai jopa katastrofaalisiin muutoksiin Maan kiertoradalla ja ilmastossa. Näiden tapahtumien kokonaisriski on edelleen pieni, mutta ohittavien tähtien suurempi vaikutus tarkoittaa, että tällaiset tapahtumat saattavat olla yleisiä muissa planeettakunnissa.

Vaikka planeettojen kiertoratojen ajateltiin aiemmin olevan yhtä ennustettavia ja muuttumattomia kuin kellokoneisto, nykyajan tähtitieteilijät ovat havainneet, että pitkillä aikaväleillä ne eivät sitä ole.

Tämä on evolutionistien käsitys aurinkokunnasta. Raamatun mukaan Jumala ylläpitää luomakuntaa ja vain Hänen tahdostaan voi tällaista tapahtua. Ilmestyskirjassa kerrottu Koiruoho voi sen toteuttaa.

Lähde:

Alex Wilkins 2025 Risk of a star destroying the solar system is higher than expected | New Scientist 16.5.

Outo meteoriitti voi olla jäänne kadonneesta planeetasta, jota ei enää ole

 

Kuva: Steve Jurvetson/CC BY 2.0

Joel Kontinen

Luoteis-Afrikasta vuonna 2023 löydetty meteoriitti ei tullut suurelta asteroidilta tai mistään tunnetuista aurinkokunnan planeetoista – mutta se on saattanut muodostua kauan sitten tuhoutuneelle planeetalle

Meteoriitit, jotka eivät sovi siististi tunnettuihin luokkiin, voivat olla jäänteitä kadonneesta Merkuriuksen kaltaisesta maailmasta, joka tuhoutui aurinkokunnan historian varhaisessa vaiheessa.

Useimmat asteroidit, jotka putoavat Maahan meteoriitteina, voidaan ryhmitellä ja niillä on yhteinen alkuperä. Monet ovat peräisin suuremmista asteroideista, kuusta tai Marsista. Mutta noin 0,2 prosenttia meteoriiteista on poikkeavia, jotka vastustavat kaikkea järkevää luokittelua.

Tämä on evolutionistin käsitys maailman synnystä. Jumala loi kaiken sanallaan, niin kuin Geneiksessä kerrotaan eikä siihen kuulunut kadonnutta planeettaa.

Lähde:

Alex Wilkins 2025 Weird meteorite may be relic of lost planet that no longer exists | New Scientist 18.3.

Hera Asteroid -operaatio otti upeita kuvia Marsin Deimos -kuusta

 

Kuva: ESA

Joel Kontinen

Asteroidin ja NASA:n avaruusaluksen välisen tarkoituksellisen törmäyksen tuloksena on saatu upeita kuvia Marsista ja sen kuusta Deimosista.

Avaruustutkimusoperaatiossa tutkitaan asteroidia, johon NASA törmäsi tarkoituksella avaruusaluksella kolme vuotta sitten. Alus ottanut upeita bonuskuvia Marsista ja sen kuusta    Deimosista matkalla lopulliseen määränpäähänsä.

NASA: n kaksoisasteroidien uudelleenohjaustesti (DART) vuonna 2022 oli yritys osoittaa, että törmäyskurssilla planeettamme kanssa oleva asteroidi voidaan ohjata tarkoituksellisesti sivuun katastrofin välttämiseksi. Maapallon havainnot osoittivat, että kun avaruusalus, jonka massa oli 580 kilogrammaa, iskeytyi asteroidi Dimorfoihin 6,6 kilometrin sekuntivauhdilla,  asteroidin kiertorata muuttui. Dimorphos ei aiheuta riskiä maapallolle ja toimi vain testikohteena.

Lähde:

Matthew Spares 2025 Hera asteroid mission takes stunning images of Mars’s moon Deimos | New Scientist 13.3.

Kuinka meteoriitit kirjoittavat uudelleen aurinkokunnan oletettua historiaa

 Kuva: Shutterstock/Swill Klitch.

Joel Kontinen

 On olemassa monia teorioita siitä, kuinka varhaisen aurinkokunnan dynamiikka johti kosmiseen naapurustoon, jossa nyt asumme, mutta tietokonesimulaatioiden lisäksi suoraa näyttöä niiden tueksi on vaikea saada – silloin meteoriitit tulevat esiin.

”Ei ole parempaa paikkaa aloittaa selittäminen, mikä minua meteoriiteissa niin kiehtoo, kuin Winston Churchillin kalalampi. Churchill asui monta vuotta upeassa vanhassa talossa nimeltä Chartwell, joka sattuu olemaan lähellä oletettua kotiani. Kiinteistö ja sen elegantti tontti ovat nyt avoinna yleisölle, joten vien usein lapseni sinne lenkille.”

Mutta kalalampi ei kerro aurinkokunnan syntyä. Evolutionistit uskovat, että aurinkokunnan alkuvaiheessa meteoriitit vaikuttivat Maahan ja sen syntyyn.

Lähde:

Joshua Howgego 2025 How meteorites are rewriting the history of the solar system | New Scientist10.2.

Paksu timanttikerros Merkuriuksen pinnan alla?

 

Kuva: NASA/Johns Hopkins University Applied Physics Laboratory/Carnegie Institution of Washington

Joel Kontinen

Kun Merkurius-planeetta muodostui 4 miljardia vuotta sitten, olosuhteet saattoivat olla juuri oikeat muodostaakseen paksun timanttikerroksen pinnan alle.

Onko Merkuriuksella kimalteleva salaisuus? Paksu timanttikerros saattaa olla piilossa satoja kilometrejä Merkuriuksen pinnan alapuolella aurinkokunnan pienimmän planeetan varhaisia ​​olosuhteita luovan kokeen mukaan.

Tiedetään jo, että Merkurius sisältää runsaasti hiiltä, ​​timantteja muodostavaa alkuainetta, kiitos NASAn Messenger-kiertoradan havaintojen, jotka paljastivat grafiitin peittämän pinnan. Tämä hiili todennäköisesti leviää koko planeetan sisäosaan, missä sen tarkka muoto riippuu kunkin sijainnin lämpötilasta ja paineesta.

 Lähde:

Alex Wilkins. 2024. Mercury may have a layer of diamond beneath its grey surface | New Scientist 24.6.

Berliinin yllä hajonnut asteroidi oli nopeimmin pyörinyt asteroidi

 

Kuva; L. Buzzi, Schiaparelli Astronomical Observatory, Italia (MPC 204)..

Joel Kontinen

Ennen kuin se särkyi Saksan yllä, asteroidi 2024 BX1 pyörii kerran 2,6 sekunnissa – nopein pyörre, jonka tiedemiehet ovat havainneet.  

Asteroidi, joka osui Maan ilmakehään aiemmin tänä vuonna, pyörii kerran 2,6 sekunnissa, nopeammin kuin kukaan tiesi. 

2024 BX1:ksi kutsuttu esine – luultavasti enintään 1 metrin leveä – saapui Maan ilmakehään 21. tammikuuta ja hajosi Berliinin yllä Saksassa. Jotkut palaset selvisivät tulipallosta ja saatiin talteen. Se oli harvinainen esimerkki jäljitetystä asteroidin putoamisesta, jossa ilmakehään tuleva kivi havaitaan ennen kuin se kohtaa Maan, tässä tapauksessa vain 3 tuntia ennen tapahtumaa. 

Maxime Devogele Euroopan avaruusjärjestön Near-Earth Object Coordination Centeristä Italiassa ja hänen kollegansa ottivat kuvia asteroidista ennen sen törmäämistä. Vaikka se liikkui noin 50 000 kilometriä tunnissa, sen pitkänomainen muoto tarkoitti, että pyörimisen kierteen aiheuttamat muutokset sen kirkkaudessa olivat erityisen näkyvästi näissä kuvissa. Nämä kirkkauden muutokset vastasivat 2,588 sekunnin pyörimisaikaa – noin 30 000 kierrosta päivässä. "Se on nopein kierre, jonka olemme koskaan havainneet", Devogele sanoo.

Avaruus on täynnä ilmiöitä, joista emme tiedä mitään.

Lähde:  

Jonathan O'CallaghanAsteroid that broke up over Berlin was fastest-spinning one ever seen (msn.com) #26. huhtikuuta 2024

Jupiterin kuu Io on ollut vulkaaninen helvetti miljardeja vuosia

 

Kuva: Joshimer Binas/Alamy Arkistokuva.

Joel Kontinen

 Ion ilmakehän rikin isotooppien mittaukset osoittavat, että kuu on saattanut olla vulkaanisesti aktiivinen koko elämänsä. Io, Jupiterin sisin kuu, on aurinkokunnan vulkaanisesti aktiivisin kappale, näin miljooniin vuosin uskovat darvinistit väittävät.

Jupiterin kuu Io on jatkuvasti muokannut itseään tulivuorenpurkausten myötä miljardeja vuosia, mahdollisesti sen ensimmäisestä muodostumisesta alkaen. Io on aurinkokunnan vulkaanisesti aktiivisin kappale, joka sylkee rikkipitoista materiaalia monista tulivuoristaan, jotka voidaan nähdä maasta. 

Tähtitieteilijät tietävät, että tätä ajaa tällä hetkellä niin sanottu vuorovesikuumeneminen, koska Jupiterin ja lähellä olevien kuiden painovoima muuttaa Ion muotoa, mutta oli epäselvää, oliko näin aina vai oliko menneisyydessä ollut rauhallisempaa.

Lähde:

Alex Wilkins 2024, Jupiter's moon Io has been a volcanic inferno for billions of years  18. 4. 

Mars on saattanut vangita ja halkaista komeetan, josta on tullut sen kaksi kuuta

 

Kuva: NASA/JPL-Caltech/GSFC/Univ. of Arizona

Joel Kontinen

Kuinka Mars sai kaksi kuuta, Phobos ja Deimos, on mysteeri. Tiedemiehet eivät tiedä, miten Punainen planeetta sai kaksi kuutaan, Phoboksen ja Deimoksen – ne olisivat voineet muodostua sen jälkeen, kun planeetta törmäsi johonkin – mutta nyt on saatu vihje komeetan alkuperästä.

Marsilla on kaksi epäsäännöllisen muotoista kuuta, sisempi kuu nimeltä Phobos ja ulompi kuu nimeltä Deimos

Marsin kaksi kuuta saattoivat aikoinaan olla yksi komeetta, jonka planeetta vangitsi ja halkaisi. Kuut ovat pieniä, halkaisijaltaan 27 ja 15 kilometriä, ja molemmat kiertävät planeetan päiväntasaajaa. Tähtitieteilijät ovat ehdottaneet, että ne ovat saattaneet muodostua Marsin törmäyksen jälkeen.

Mutta vieraan komeetan tulo aurinkokuntaan ei ole tiedettä, vaan darvinistista spekulaatiota.

 

Lähde:

Jonathan O'Callaghan 2024. Mars may have captured and split a comet to create its two moons | New Scientist 28.3.

Saturnuksen kuun Titanin oudot "taikasaaret" voivat olla huokoisia jäävuoria

 

Kuva: NASA/JPL-Caltech/Stéphane Le Mouélic, Virginia

Joel Kontinen

Titaanin metaanimerien oudot saaret ovat hämmentäneet tutkijoita vuosia.

Saturnuksen kuun Titanin merillä on outoja "taikasaaria", jotka näyttävät ilmaantuvan ja katoavan tuntien tai viikkojen kuluessa. Nämä niin sanotut saaret voivat itse asiassa olla huokoisia, sienimäisiä lumipaloja, jotka täyttyvät hitaasti nesteellä ja sitten uppoavat.

Titanin paksu ilmakehä on täynnä monimutkaisia orgaanisia molekyylejä, jotka voivat kasautua yhteen ja pudota kuun pinnalle lumen tavoin. Xinting Yu Texasin yliopistosta San Antoniossa ja hänen kollegansa ajattelivat, että "lumi" voisi olla vastuussa taikasaarista. Testatakseen ideaansa he käyttivät sitä, mitä tiedetään näistä ilmakehän yhdisteistä ja siitä, kuinka niiden odotetaan olevan vuorovaikutuksessa Titaanin merien kanssa.

​Lähde:

 Leah Crane. 2024. Strange ‘magic islands’ on Saturn’s moon Titan may be porous iceberg | New Scientist 14.1.

 

Japani lähettää mönkijän Marsin kuuhun Phobosiin vuonna 2024

 

Kuva: JAXA

Joel Kontinen

Japan Aerospace Exploration Agency (JAXA) lähettää avaruusaluksen Marsin kuulle  Phobosille tutkimaan sen pintaa ja tuomaan takaisin näytteitä, joiden pitäisi auttaa tutkijoita selvittämään, kuinka tämä outo kuu muodostui. 

Martian Moons eXploration (MMX) -operaation on määrä lähteä Tanegashiman avaruuskeskuksesta Japanista syyskuussa 2024.

Aurinkokuntamme valmistui hetkessä, jolloin Jumala sen näki hyväksi. Siihen ei tarvittu miljoonia vuosia.

Lähde: 

Leah Crane. 2023. Japan is sending a rover to Mars's moon Phobos in 2024 | New Scientist 28.12.

 

Aurinkokunta paljastaa salaisuuksiaan

 

Kuva;BESO/P. Irwin et al.

Joel Kontinen

Salaperäinen tumma täplä Neptunuksella on nähty Maasta ensimmäistä kertaa. Chilen erittäin suuren teleskoopin havainnot viittaavat siihen, että Neptunuksen tahra johtuu sen ilmakehän syvällä olevista tummista hiukkasista. Very Large Telescopen vangitsemat kuvat Neptunuksesta jakautuivat eri valon aallonpituuksiksi.

Vuonna 1989 NASAn Voyager 2 -avaruusluotain havaitsi Neptunuksessa varjoalueen, jota kutsuttiin "suureksi pimeäksi pisteeksi". Sittemmin Hubble-avaruusteleskoopin havainnot ovat paljastaneet, että nämä alueet ovat melko yleisiä ja häviävät yleensä muutaman vuoden kuluttua.

Täplien alkuperä ja luonne ovat jääneet selvittämättä, koska havainnot on rajoitettu Hubblen tekemiin havaintoihin, jotka vangitsevat ensisijaisesti ultraviolettivaloa ja näkyvää valoa.

 Nyt Patrick Irwin Oxfordin yliopistosta ja hänen kollegansa ovat nähneet yhden näistä tummista pisteistä ensimmäistä kertaa maassa sijaitsevalla kaukoputkella ja paljon laajemmalla valospektrillä. Sen jälkeen, kun Neptunukseen ilmestyi vuonna 2018 Hubblen näkemä uusi tumma täplä, tiimi päätti katsoa, poimiiko sen myös Chilen Very Large Telescope. Sen Multi Unit Spectroscopic Explorer -instrumentti jakoi planeetalta tulevan valon eri aallonpituuksille, myös spektrin pidemmälle, punaisemmalle osalle, minkä ansiosta tiimi pystyi näkemään pisteen Maasta ja tutkimaan sitä aiempaa yksityiskohtaisemmin.

Aurinkokunta tarjoaa yllätyksiä myös evolutionisteille.

Lähde:

Ly,  Chen, 2023, Mysterious dark spot on Neptune seen from Earth for the first time, New Scientist 24. 8.