Äyriäiset vastustaneet evoluutiota ”365 miljoonaa” vuotta

Triops longicaudatus. Kuva: Micha L. Rieser, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).



Joel Kontinen

Äyriäisten maailmassa Ruususen uni on jatkunut jo ”365 miljoonaa vuotta”, ainakin siinä mielessä, että kidusjalkaiset (Branchiopoda) eivät ole muuttuneet nimeksikään Tiktaalikin päivistä.

Tuore Current Biology kertoo meille, että varhaiset kidusjalkaiset näkivät päivänvalon jo kambrikaudella, jonka räjähdystä on luonnehdittu evoluutiobiologin päänsäryksi.

Tutkijat löysivät makeanveden äyriäisyhteisön kerrostumasta, jonka iäksi ne arvioivat 365 miljoonaa vuotta. Siinä oli esimerkiksi nykyisiä äyriäisiä muistuttavia lehtijalkaisia (Anostraca) ja kilpikidusjalkaisia (Notostraca).

Kilpikidusjalkaisia (Lepidurus arcticus) on myös löytynyt Enontekiöltä.

Tutkijat hämmästelevät Current Biologyssä kidusjalkaisten ekologista ja morfologista stasista, mikä tarkoittaa sitä, että ne ovat aina eläneet samanlaisessa ympäristössä eivätkä ole muuttuneet muodoltaan.

Elävien fossiilien luettelo näyttää pitenevän liki viikoittain. Vasta viime viikolla tiedejulkaisut raportoivat rukoilijasirkoista.

Ja joulun alla kuulimme kambrikauden otuksesta (Eokinorhynchus rarus), joka ei oletettavasti ole muuttunut nimeksikään ”530 miljoonaan” vuoteen.

Darvinistien olisi jo syytä olla huolissaan.


Lähde:

Gueriau, Pierre et al. 2016. A 365-Million-Year-Old Freshwater Community Reveals Morphological and Ecological Stasis in Branchiopod Crustaceans. Current Biology (14.1.).

Tiktaalik: evoluution ikonille on käymässä köpelösti

Tiktaalik muistuttaa nykyisin eläviä litteitä kaloja. Kuva Wikipediasta (Creative Commons Attribution-Share Alike 2.5 Generic license).




Joel Kontinen

Evoluution ikonit ovat käymässä vähiin ennen kuin loppuvat kokonaan. Evolutionistit olivat haltioissaan, kun Nature julkaisi Ellesmeren saarelta Pohjois-Kanadasta löydetyn Tiktaalikin huhtikuussa 2006.

Tiktaalikin piti olla maaeläinten ja kalojen välimuoto. Neljä vuotta myöhemmin Puolasta löytyneet jalanjäljet osoittivat, että Tiktaalik ei voinut olla kaivattu puuttuva rengas.

Evolutionistit uskovat niiden olevan ”400 miljoonaa vuotta vanhoja” eli parikymmentä "miljoonaa vuotta" Tiktaalikia vanhempia.

Villeimmissä unelmissaan darvinistit uskoivat, että Tiktaalik pystyi tekemään punnerruksia, vaikka sen ”jalat” ovat kaikesta päätellen heiveröisemmät kuin varsieväkala Latimeria chalumnaella.

Cornelliin yliopiston emeritusapulaisprofessori John C. Sanford luennoi äskettäin Kanadassa järjestetyssä CMI:n luomiskonferenssissa Tiktaalikista, jota moni edelleenkin pitää evoluution ikonina.

Tohtori Sanford on arvostettu geneetikko, joka päätyi epäilemään darvinistista evoluutiota kymmenien tutkimusvuosien jälkeen.

Hän otti esille Tiktaalikista piirteitä, jotka harva tietää. Tiktaalikin pyrstöä ei ole löydetty, mutta kalavainajan löytäjä Neil Shubin uskoo silti, että sillä oli salamanterin tapainen häntä.

Sanford totesi, että Tiktaalik on yllättävän litteä ja sen silmät ovat yläpuolella lähekkäin, aivan niin kuin aikamme kampelakaloilla (Pleuronectiformes), jotka edelleenkin vaanivat saaliita vesistöjen pohjassa.

Evolutionistit panevat toivonsa puuttuviin renkaisiin

Tuore New Scientist kertoo puuttuvien renkaitten etsinnästä.


Joel Kontinen

Vähintään pari, kolme kertaa vuodessa saamme kuulla uudesta puuttuvasta renkaasta, joka ei enää puutukaan. Harvemmin meille kerrotaan, että vanhoja on hylätty, koska ne eivät sopineetkaan darvinistiseen malliin elämän kehityksestä.

Toimittja Jeff Hecht kartoittaa New Scientistissa välimuotofossiilien etsintää. Evoluutioon uskovat tutkijat pyrkivät löytämään (heidän malliinsa) sopivasta kerrostumasta fossiiileja, jotka täyttävät aukkoja.

Näin he löysivät esimerkiksi Tiktaalik rosean, joka tosin kolmisen vuotta sitten menetti asemansa maaeläinten ja kalojen välimuotona.

Myös Isoäiti-Idalle (Darwinius masillae) kävi köpelösti. Kävi pian ilmi, että Ida oli korkeintaan puoliapinoiden isoäiti.

Evolutionistit ovat yrittäneet tehdä Archaeopteryxistä, sukupuuttoon kuolleesta harakankokoisesta linnusta, höyhenpeitteisen dinosauruksen, koska se on fossiilikerrostumassa alempana (siis vanhempi) kuin ensimmäiset ”höyhenpeitteiset dinosaurukset”, mutta lintujen alkuperä on heille edelleenkin liki ylipääsemätön mysteeri. Ongelmaa ei ratkaista kutsumalla dinosauruksia linnuiksi.

Puuttuvien välimuotojen etsintä ei ole onnistunut pönkittämään darvinismia muualla kuin median otsikoissa. Kambrikauden räjähdys ja elävät fossiilit niin ikään heikentävät evoluution uskottavuutta.

Lähde:

Hecht, Jeff. 2013. Evolution's detectives: Closing in on missing links. New Scientist 2904, 34-38.

”400 miljoonaa” vuotta vanhat jalanjäljet horjuttavat Tiktaalikin asemaa

Tiktaalikin piti lopullisesti todistaa darvinistinen evoluutio. Toisin kävi. Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen

Nature julkaisi Ellesmeren saarelta Pohjois-Kanadasta löydetyn Tiktaalikin huhtikuussa 2006. Tätä ”375 miljoonaa” vuotta vanhaa kalaa juhlittiin pitkään maaeläinten ja kalojen välimuotona.

Evolutionistit tosin unohtivat populaarilehdissä kertoa, että Tiktaalik roseae kuuluu samaan varsieväisten (Sarcopterygii) luokkaan kuin Latimeria chalumnae, joka on fossiliiaineiston perusteella ajoitettu osapuilleen yhtä vanhaksi (380 miljoonaa vuotta).

Myös Latimerian piti olla välimuoto, mutta asia mutkistui, kun ensimmäinen elävä yksilö löydettiin vuonna 1938. Sittemmin eläviä varsieväkaloja on löydetty parisensataa. Toisin kuin darvinistit aprikoivat, yksinään niistä ei käytä eviään kävelemiseen.

Aamulehden tiedetoimittaja Vesa Vanhalakan mukaan Tiktaalik oli ”kala, joka pystyi tekemään punnerruksia.” Tätä ei tosin voida päätellä itse fossiilista, mutta darvinistit ovat ennenkin täydentäneet tutkimustietojen puutteita tarinoilla.

Nature julkaisi vastikään tutkimuksen, joka haastaa Tiktaalikin aseman. Varsovan yliopiston fossiilisten jalanjälkien asiantuntija Grzegorz Niedźwiedzki, Uppsalan yliopiston paleontologi Per Ahlberg ja kollegat raportoivat Puolasta löytyneistä neliraajaisen eläimen fossiloituneista jalanjäljistä, jotka on ajoitettu 395 miljoonan vuoden ikäisiksi.

Ne eivät ole kalan jalanjäljet.

Löytö horjuttaa Tiktaalikin asemaa. Jokin eläin on toisin sanoen kävellyt maalla ennen kuin varhaisin kala nousi maihin.

Tiktaalikista on tullut ikoni, joten ei ole ihme, että jotkut darvinistiset eläintutkijat suhtautuvat erittäin kriittisesti uuteen löytöön.

Vesa Vanhalakalla on tapana räväyttää näyttävä juttu aina silloin, kun tiedemaailma uutisoi löydöstä, jonka (siinä vaiheessa) voidaan tulkita tukevan darvinistista evoluutiota. Mutta kun löydetään vanha fossiili, joka käytännössä falsifioi darvinismin, Vanhalakalla on tapana pysytellä vaiti.

Kun Ardipithecus ramidus eli Ardi julkaistiin viime vuonna, Vesa Vanhalakka kirjoitti Aamulehteen kokosivun jutun löydöstä. Hän on mainostanut myös Tiktaalikia, mutta voi käydä niin, ettei hän nyt tohdi käsitellä tämän kalavanhuksen maineen himmenemistä.

Sic transit gloria mundi.


Lähde:

Dalton, Rex. 2010. Discovery pushes back date of first four-legged animal. Nature News (6.1.). http://www.nature.com/news/2010/100106/full/news.2010.1.html

Viikon sananlasku: Nikottelet, koska olet kala

Taitelijan näkemys Tiktaalik roseasta. Kuva: Wikipedia


Joel Kontinen

Toimittaja Vesa Vanhalakka repäisi Aamulehdessä näyttävän otsikon vanhasta kalasta. Kun Nature julkaisi Ellesmeren saarelta Pohjois-Kanadasta löydetyn Tiktaalikin huhtikuussa 2006, lehdet suorastaan kilpailivat, mikä niistä keksii lennokkaimman jutun ”kävelevästä kalasta”, jota mainostettiin maaeläinten ja kalojen välimuodoksi. Vanhalakka jatkaa tätä trendiä, joskin hieman myöhässä. Hän selostaa tiedekolumnissaan Tiktaalikin löytäjän Neil Shubin kirjaa Your Inner Fish: A Journey into the 3.5 –Billion Year History of the Human Body.

Shubin on Chicagon yliopiston anatomian professori. Hän uskoo Richard Dawkinsin tavoin, että lajit muuttuvat hitaasti miljoonien vuosien aikana toisiksi lajeiksi. Kirjasta käy ilmi, että hän inhoaa ajatusta, että kaiken taustalla on älykästä suunnittelua. Hänen tavoitteenaan onkin saada lukijansa vakuuttumaan, että heitä ei ole luotu, ei ainakaan älykkäästi.

Shubinin mukaan olemme kaikki kalojen sukua. Nikottelemme, koska olemme kaloja. Meissä on surkastumia ja vikoja, koska meitä ei ole luotu, vaan evoluutio on jättänyt meihin tarpeettomia osia. Näyttäisi siis olevan varsin tieteellisen objektiivista tekstiä. Shubin jatkaa darvinistien tunnettua argumentointiketjua: Jumala ei ole millään voinut luoda elintä x, joten evoluution on täytynyt tehdä se. Evolutionistit Darwinista Dawkinsiin ovat käyttäneet ja yhä käyttävät samanlaisia teologisia argumenttejä.

Kun tieteelliset näytöt uupuvat, darvinistien on keksittävä jotain muuta, etteivät tosiasiat pääse pilaamaan hyvää teoriaa. Vanhalakkka joka tapauksessa pitää Shubinin kirjaa mainiona.

Vanhalakka päättelee, että Tiktaalik ”oli kala, joka pystyi tekemään punnerruksia.” Löydetty fossiili ei ainakaan tue tätä hypoteesia. On syytä muistaa, että Tiktaalik roseae kuuluu samaan varsieväisten (Sarcopterygii) luokkaan kuin Latimeria chalumnae, joka on fossiliiaineiston perusteella ajoitettu 380 miljoonaa vuotta vanhaksi eli osapuilleen yhtä vanhaksi kuin Tiktaalik (383 miljoonaa vuotta).

Latimerian oletettiin kuolleen sukupuuttoon 80 miljoonaa vuotta sitten, mutta vuodesta lähtien 1938 niitä on löydetty parisataa yksilöä elävänä. Myös Latimerian piti olla välimuoto.

Evolutionistien kannalta on tosin valitettavaa, että Latimeria ei käytäkään eviään pohjassa kävelemiseen vaan uimiseen. Kuten anatomian professori David Menton toteaa, varsieväkalojen on ”havaittu uivan takaperin, ylösalaisin ja jopa seisovan päällään! … ne kieltäytyvät ehdottomasti kävelemästä maalla tai meressä.”

Tiktaalikiin liittyy samanlaisia odotuksia kuin Latimeriaankin. Mutta vaikka se saattoi kiskoa itsensä vedestä, sen ”jalat” eivät olisi kannattaneet sen painoa maalla.

Nykyisinkin keuhkokalat (Dipnoi) pystyvät jonkin aikaa elämään kuivalla maalla olematta silti välimuotoja. Kaiken kaikkiaan Tiktaalikiin liittyvä kohu on pikemminkin esimerkki darvinistisesta tarinoinnista kuin vakavasti otettavasta tieteellisestä löydöstä.


Lisätietoa:

David Menton ja Jonathan Sarfati ovat kirjoittaneet Tiktaalikista englanniksi.



Lähteet:

Menton, David N. 2007. Tiktaalik and the fishy story of walking fish part 2. Answers in Genesis. (23. 5.).

McKie, Robin. 2008. So who are you calling fish-face? Guardian (10.2. 2008 ) http://books.guardian.co.uk/reviews/scienceandnature/0,,2255242,00.html

Sarfati, Jonathan. 2007. Tiktaalik—a fishy ‘missing link’. Journal of Creation 21:1, 53-57.


Vanhalakka, Vesa. 2008. Nikottelet, koska olet kala. Aamulehti 4.6. B27.