Tuore New Scientist kertoo puuttuvien renkaitten etsinnästä.
Joel Kontinen
Vähintään pari, kolme kertaa vuodessa saamme kuulla uudesta puuttuvasta renkaasta, joka ei enää puutukaan. Harvemmin meille kerrotaan, että vanhoja on hylätty, koska ne eivät sopineetkaan darvinistiseen malliin elämän kehityksestä.
Toimittja Jeff Hecht kartoittaa New Scientistissa välimuotofossiilien etsintää. Evoluutioon uskovat tutkijat pyrkivät löytämään (heidän malliinsa) sopivasta kerrostumasta fossiiileja, jotka täyttävät aukkoja.
Näin he löysivät esimerkiksi Tiktaalik rosean, joka tosin kolmisen vuotta sitten menetti asemansa maaeläinten ja kalojen välimuotona.
Myös Isoäiti-Idalle (Darwinius masillae) kävi köpelösti. Kävi pian ilmi, että Ida oli korkeintaan puoliapinoiden isoäiti.
Evolutionistit ovat yrittäneet tehdä Archaeopteryxistä, sukupuuttoon kuolleesta harakankokoisesta linnusta, höyhenpeitteisen dinosauruksen, koska se on fossiilikerrostumassa alempana (siis vanhempi) kuin ensimmäiset ”höyhenpeitteiset dinosaurukset”, mutta lintujen alkuperä on heille edelleenkin liki ylipääsemätön mysteeri. Ongelmaa ei ratkaista kutsumalla dinosauruksia linnuiksi.
Puuttuvien välimuotojen etsintä ei ole onnistunut pönkittämään darvinismia muualla kuin median otsikoissa. Kambrikauden räjähdys ja elävät fossiilit niin ikään heikentävät evoluution uskottavuutta.
Lähde:
Hecht, Jeff. 2013. Evolution's detectives: Closing in on missing links. New Scientist 2904, 34-38.
Tekstit
