”Lumipallo-Maa”: Kun populaarilehden toimittaja konditionaalit hylkäsi

Maapallo ei näytä siltä, että se olisi koskaan jäätynyt kokonaan. Kuva: NASA.




Joel Kontinen


Mikä erottaa populaarilehtien kirjoitukset tieteellisistä tutkimuksista? Yksi hyvin huomattava piirre on konditionaalien määrä. Kun Nature julkaisi viime lokakuussa tutkimuksen maapallon menneisyyden fosforipitoisuuksista, konditionaalit (eli isi -muodot) näyttelivät siinä merkittävää roolia. Kun Mika Remes raportoi jutusta Aamulehdessä puolisen vuotta myöhemmin, hän totesi: ”Lumipallo-Maa aloitti evoluution”.

Planavskyn ja kollegojen tutkimus ei väitä tällaista. Kolmen sivun jutussa todetaan esimerkiksi näin: ”viittaa siihen”, ”ehdotamme, että”, ”uskotaan”, ”luultavasti”, ”olisivat”, ”ajatellaan, että”, ”olisi voinut” ja ”olisi saanut aikaan”.

Konditionaalit ja muut epävarmuudesta kertovat ilmaukset puuttuvat tyystin Aamulehden jutusta. Remes sanoo: ”[Planavskyn ja Lyonsin]Teoria osoittaa, kuinka elämälle vihamielinen vaihe synnytti valtavan elämänkirjon.”

Lumipallo-Maa on muutenkin kiistanalainen käsite. Siihen liittyy niin paljon ongelmia, että monet tutkijat eivät pidä sitä edes varteenotettavana hypoteesina.

Aamulehti joka tapauksessa tietää evoluution alkaneen umpijäätyneestä maasta.

Muutama konditionaali olisi ehkä tehnyt jutusta hiukan uskottavamman.


Lähteet:


Planavsky, Noah J. & al. 2010. The evolution of the marine phosphate reservoir. Nature 467 (7319): 1088–1090.

Remes, Mika. 2011. Lumipallo-Maa aloitti evoluution. Aamulehti 23.3., A14.

Miksi maapallo ei jäätynytkään nuoruudessaan?

Ei näy jäätä. Evoluutiomallin mukaan Maan olisi pitänyt alkuaikoina olla äärimmäisen kylmä ja elinkelvoton planeetta. Kuva: NASA.




Joel Kontinen

Usko vuosimiljardeihin tuo mukanaan ongelmia, joihin ei näytä löytyvän vastauksia. Äskettäin Minik T. Rosing kollegoineen yritti ratkaista himmeän nuoren auringon paradoksin Naturessä.

Vuonna 1972 Carl Sagan ja George Mullen ehdottivat Sciencessä, että nuoren Auringon kirkkaus oli vain 70 prosenttia nykyisestä. Maapallon keskilämpötilan olisi pitänyt pysyä nollan alapuolella. Vedet olisivat olleet jäässä, ja elämä ei olisi kyennyt kehittymään.

Sagan ja Mullen spekuloivat, että maapallon ilmakehässä oli täytynyt olla enemmän kasvihuonekaasuja, etenkin metaania ja ammoniakkia, kuin nykyisin, jotta vedet eivät olisi jäätyneet.

Rosing ja kollegat osoittavat, että arkeeisen kauden sedimentit eivät tue sitä, että ilmakehässä olisi tuolloin ollut huomattavasti enemmän kasvihuonekaasuja kuin nyt. He ehdottavat ratkaisuksi maapallon pienempää albedoa eli heijastuskykyä.

Pennsylvanian valtionyliopiston professori James Kasting toteaa Naturessä, että uusinkaan malli ei ratkaise jäätymisongelmaa.

Ongelma olisi helposti ratkaistavissa luopumalla uskosta vuosimiljooniin.


Lähteet:

Kasting, James F. 2010. Faint young Sun redux. Nature 464 (7289), 687-689.

Rosing, Minik T. & al. 2010. No climate paradox under the faint early Sun. Nature 464 (7289), 744-747.

Sagan, Carl ja George Mullen. 1972. Earth and Mars: Evolution of Atmospheres and Surface Temperatures. Science 177 (4043), 52-56.