Israelin ihme: Psalmi 124 esti hengen menon

 Kuva:  Shaare Zedek. 

Joel Kontinen

Sunnuntaina Shaare Zedekin lääketieteellinen keskus kertoi, että viime viikolla palestiinalaisten terrori-iskussa loukkaantuneen miehen taskussa ollut Psalmien kirja oli estänyt osia sirpaleita osumasta häneen. Kirjan valokuvassa näkyy rikkinäisiä sivuja psalmin 124 kohdalta, jossa on jae: ”Me pääsimme pakoon kuin lintu pyytäjän paulasta. Paula katkesi, ja me pääsimme irti."

Samana päivänä, kun Shaare Zedek julkaisi kuvia Psalmien kirjasta, toinen hyökkäyksen uhri, 16-vuotias Elhanan Biton, pääsi pois sairaalasta.

Biton menetti rakkaan ystävänsä Aryeh Schupakin viime viikolla tehdyssä palestiinalaisten pommi-iskussa ja loukkaantui vakavasti toisessa kahdesta Jerusalemissa räjähtäneestä pommista, jotka vaativat Schupakin lisäksi 50-vuotiaan israelilaisen Tadsa Tashume Ben Ma'adan hengen. Hän oli kahden lapsen isä. Biton ja Schupak istuivat vierekkäin, kun pommi räjähti, ja tutkijat epäilevät, että se räjäytettiin etänä. Pommin räjähdyksen jälkeen Biton yritti siirtää Schupakia turvaan, mutta huomasi nopeasti hänen ystävänsä kuolleen. Selviytyjä muisti edesmenneen ystävänsä "miehenä, joka rakasti auttaa ja rakasti opiskelua, rakasti kaikkia", kertoi Times of Israel.

Hyökkäysten jälkeisinä tunteina Bitonin isä kertoi medialle, että hänen poikansa oli nähnyt miehen valokuvaamassa ihmisiä bussipysäkillä vähän ennen räjähdystä, Times selitti.

Lähde; 

MIRACLE! Book of Psalms Saved Israeli’s Life, Blocked Shrapnel from Jerusalem Bombing United with Israel 28.11. 

Kielen alkuperä

Kuva:  Andy Smith

 

Joel Kontinen 

MOTHER (äiti). Englannin kielessä tuskin voi olla tunteita herättävämpää sanaa. Voimme kuvitella lasten ulvovan sitä herätessään painajaisista ja satavuotiaiden kuiskaavan sitä kuolinvuoteessaan.

Vuoden 2004 kyselyssä mother julistettiin kauneimmaksi englannin kielen sanaksi, ja taiteilijat ovat tuoneet sen esiin lukemattomissa runoissa. Tšekin kielen sana äiti (matka) bengaliin (ma): kymmenissä kielissä on sanoja, joilla on yhteinen juuri sanan mother kanssa, mikä sitoo englannin kielten hämähäkinverkkoon, joka ulottuu lähes joka maanosan alueelle.

 Ihmisyhteiskunnat eivät voi olla olemassa ilman kieltä, eikä mikään kieliperhe ole muokannut maailmaamme yhtä paljon kuin indoeurooppalainen. Sillä on reilusti yli 3 miljardia puhujaa eli arviolta 46 prosenttia kaikista maapallon ihmisistä. Siitä hetkestä lähtien, kun tämä kieliperhe tunnistettiin, tutkijat ovat etsineet vastausta painavaan kysymykseen. Kuka puhui indoeurooppalaista äidinkieltä, jota kutsutaan proto-indoeurooppalaiseksi (PIE) ja joka jakautui sadoiksi tyttäriksi, joita kuulemme nykyään? Etsintä on jännittänyt ja turhauttanut asiantuntijoita vuosisatojen ajan, ja todisteet osoittavat toisinaan vastakkaisiin suuntiin. Ala ei kuitenkaan ole kaukana umpikujasta. DNA:n voiman myötä geneetikot esittävät uusia väitteitä PIE:stä, kielestä, joka saattaa olla ennen sivilisaatiota. Sillä välin kielitutkimukset viittaavat nyt siihen, että voimme jäljittää indoeurooppalaisten kielten juuret jopa kauemmaksi kuin PIE:n, maailmaan, joka oli olemassa pian sen jälkeen, kun maanviljely valtasi Lounais-Aasiassa. Ei sillä, että mikään näistä olisi suoraviivaista – tai ilman kiistaa.

Genesis 11 kertoo ihmiskunnan kelistä liki kaiken.

Lähde:  Valentino, Andrea. 2022,  The hunt for the lost ancestral language of Europe and southern Asia, New Scientist  23.11

Tutkijat löysivät "48 500 vuotta" vanhan viruksen

 

Kuva:NASA/JPL-Caltech/Charles Miller. 

Joel Kontinen

Seitsemän Siperian ikiroudan virusta on elvytetty ja replikoitu laboratoriossa – mukaan lukien vanhin tähän mennessä elpynyt.

 Kun ikirouta sulaa, se vapauttaa hiiltä ja mahdollisesti myös pitkään uinuvia muinaisia viruksia. Seitsemän tyyppiä 48 500 vuotta vanhaa virusta on elvytetty Siperian ikiroudasta. Nuorimmat olivat jäässä 27 000 vuotta, kun taas vanhin oli jäässä 48 500 vuotta, mikä tekee siitä vanhimman tähän mennessä elvytetyn viruksen. "48 500 vuotta on maailmanennätys", sanoo Jean-Michel Claverie Aix-Marseillen yliopistosta Ranskasta, joka teki työn kollegoidensa kanssa. Hänen tiiminsä on aiemmin elvyttänyt kaksi 30 000 vuotta vanhaa virusta.

Evoluutio on veikeä sarja epäuskottavia uskomuksia. Kun kaikkien elollisten olentojen oletetaan kehittyneen samasta alkuoliosta, eteen nousee vääjäämättä monenlaisia ongelmia.

Darwinin elämänpuu on julistettu kuolleeksi ja kuopatuksi jo monta kertaa, mutta sillä on paha taipumus edelleenkin kummitella tiedejulkaisujen sivuilla.

Vaikka viruksia ei määritellä eliöksi, ne tuottavat päänvaivaa evolutionisteille.

Science julkaisi vuonna 2017 tutkimuksen jättiviruksista, jotka ovat geneettisesti suurempia kuin monet bakteerit. Klosneuvirukset pystyvät koodaamaan (valmistamaan) proteiineja ja ovat muutenkin niin mutkikkaita, että perinteinen taksonomia on vaarassa: tutkijat eivät tiedä, minne ne pitäisi sijoittaa.

Lähde:

 Le Page,  Michael, 2022. A 48,500-year-old virus has been revived from Siberian permafrost New Scientist 23. 11. 

Eksoplaneetalla on liki Maan kaltainen ilmakehä

 

Kuva:  NASA/JPL-Caltech/Robert Hurt; Center for Astrophysics-Harvard; Smithsonian/Melissa Weiss. 

Joel Kontinen 

James Webb -avaruusteleskoopin tietoja analysoivat tähtitieteilijät ovat havainneet ensimmäistä kertaa merkkejä tähtien valon aiheuttamista kemiallisista reaktioista eksoplaneetan ilmakehässä.

James Webb -avaruusteleskooppi (JWST) on havainnut ensimmäistä kertaa kaukaisen vieraan maailman ilmakehässä tähtien valon aiheuttamia kemiallisia reaktioita, mikä herättää toiveita siitä, että kaukoputki voisi auttaa tunnistamaan elämää sisältäviä eksoplaneettoja. Monia Maan ilmakehän yhdisteistä, mukaan lukien jotkin elämälle välttämättömät, ei ollut evolutionistien mukaan olemassa, kun planeetta syntyi. Sen sijaan ne olivat auringon valon laukaisemien kemiallisten reaktioiden tuotetta. Näitä fotokemiallisia reaktioita esiintyy myös lähes kaikkien muiden aurinkokuntamme planeettojen ilmakehissä, ja niin ennustettiin tapahtuvan eksoplaneettojen ilmakehissä. Mutta tähän asti niitä ei ollut koskaan havaittu. Elokuussa JWST:n havainnot eksoplaneetta WASP-39b, 900 °C:n kaasupallo, joka on yhtä massiivinen kuin Saturnus ja leveämpi kuin Jupiter, löysi ensimmäiset todisteet hiilidioksidista eksoplaneetan ilmakehässä. Mutta tähtitieteilijät huomasivat myös oudon kohouman planeetan valossa, mikä viittasi siihen, että tuntematon elementti tai molekyyli absorboi isäntätähden valoa sen kulkiessa planeetan ilmakehän läpi.

 Nyt Katy Chubb St Andrewsin yliopistosta Iso-Britanniasta ja hänen kollegansa ovat analysoineet tietoja WASP-39b:n valosta, jotka on otettu neljästä JWST:n infrapunainstrumentista. "Neljän eri instrumentin kattaman laajan aallonpituusalueen ansiosta voimme todella rakentaa mahdollisimman täydellisen kuvan tästä ilmakehästä niin paljon kuin pystymme", Chubb sanoo. Ryhmä jakautui alaryhmiin ja käytti erilaisia ​​ilmakehän malleja jäljitelläkseen JWST:n signaalia. Vain mallit, jotka sisälsivät rikkiä sisältäviä kemiallisia reaktioita, pystyivät toistamaan tiedot, mikä viittaa siihen, että kohouma johtui ilmakehän rikkidioksidista, sanoo ryhmän jäsen Éric Hébrard Exeterin yliopistosta, Iso-Britanniasta. "Olimme hyvin yllättyneitä, sillä heti kun otimme kukin itsenäisesti käyttöön rikkikemian, se sopi heti." Rikkidioksidin tasot olivat paljon korkeammat kuin niiden pitäisi olla, jos planeetta on saanut alkunsa vain tähtijärjestelmän muodostuessa syntyneestä materiaalista.

Ainoa selitys, Chubb sanoo, on, että planeetan tähden WASP-39 valo on aiheuttanut planeetan ilmakehässä kemiallisten reaktioiden ketjun tuottaen rikkidioksidia. "Emme ole pystyneet tutkimaan tällaisia ​​prosesseja syvässä ilmakehässä ennen JWST-aikakautta", sanoo Nikku Madhusudhan Cambridgen yliopistosta, joka ei ollut mukana tutkimuksessa. "Tulokset ovat erinomainen osoitus JWST-kyvystä eksoplaneetan spektroskopiassa."

 Valokemiallisten reaktioiden tunnistaminen WASP-39b:stä voisi myös auttaa osoittamaan, muodostuiko planeetta kauemmaksi tähdestä ja siirtyikö se sisäänpäin keräten materiaalia tähtijärjestelmänsä poikki vai muodostuiko se nykyisestä sijainnistaan ​​ja kerääkö se materiaalia sinne. Varhaiset happi-hiilisuhteen havainnot viittaavat siihen, että se muodostui kaukana tähdestä, mutta ensin tarvitaan tarkempia tietoja, Chubb sanoo. Löytö lupaa myös havainnoida enemmän valokemiallisten prosessien tuottamia yhdisteitä, kuten otsonia maan päällä, Hébrard sanoo. "Vaikka [WASP-39b] on hyvin erilainen kuin mitä meillä on maan päällä - se on kuuma, se on vetydominoiva, et halua asua siellä - valokemiallisen tuotteen ensimmäinen havaitseminen on yksi tapa edetä." Viime kädessä tällaiset havainnot voisivat auttaa yhdessä JWST:n tärkeimmistä tehtävän tavoitteista: etsimään merkkejä eksoplaneetasta, jossa voisi olla elämää. "Meidän täytyy käsitellä paljon enemmän, jotta voimme vastata näihin biosignatuureihin liittyviin ongelmiin, mutta se on ensimmäinen askel matkalla", Hébrard sanoo.

Evolutionistit ovat innoissaan, kun maapallon ilmakehä on melkein samanlainen kuin eksoplaneetoissa, mutta vain Jumala pystyy antamaan planeetalle elämän.  

Lähde:  

 Crane Leah 2022, JWST  has spotted chemical reactions in an exoplanet's atmosphere,   New Scientist 22 ,11, 

Marsin vesi - tai sen puute - vaivaa evolutinisteja

 

Kuva: NASA / USGS / ESA / DLR / FU Berlin (G. Neukum).

Joel Kontinen

Evolutionistit uskovat, että Mars oli veden peitossa vuosimiljoonia sitten.

Mutta sitten tapahtui kummia. Marsin vesi tuottaa evolutionisteille ongelmia. 

Meteoriitit, jotka pommittivat Marsia aurinkokunnan alkuaikoina, saattoivat kuljettaa tarpeeksi vettä 300 metriä syvän valtameren luomiseksi planeetalle.

Martin Bizzarro Kööpenhaminan yliopistosta ja hänen kollegansa ovat analysoineet harvinaisen kromi-isotoopin, kromi-54:n, pitoisuutta Marsista Maahan saapuneissa meteoriittinäytteissä arvioidakseen, kuinka paljon vettä kerrostui Punaiselle planeetalle asteroidien tuomana. Marsin ylin kerros sisältää hiilipitoisten eli C-tyypin meteoriittien kemiallisia piirteitä, jotka pommittivat sitä sen kuoren jähmettyessä noin 4,5 miljardia vuotta sitten.

 Koska Mars ei koostu suurista tektonisista levyistä, jotka liikkuvat ja saavat planeetan sisällä ja pinnassa olevan materiaalin vaimenemaan, tämä meteoriiteista saatu kemiallinen ominaisuus tulisi säilyä planeetan kuoren kivissä. Mutta alla olevan vaipan kivien pitäisi silti näyttää, millainen Mars oli ennen pommitusta. "Se on vähän kuin DNA", sanoo Bizzarro. "Hiilityyppisillä asteroideilla on hyvin selkeä kromi-isotooppikoostumus verrattuna sisäiseen aurinkokuntaan."

Tarkastelemalla eroa kromi-54:n määrissä meteoriittinäytteissä, jotka ovat peräisin joko Marsin pinnalta tai vaipasta, tutkijat voivat arvioida alun perin Marsiin törmänneiden asteroidien kokonaismassan. Tutkijat sanovat, että jos alkuperäiset pommittavat asteroidit olisivat vain 10 prosenttia vettä, joka on C-tyypin meteoriittien alaraja, ne olisivat kerryttäneet tarpeeksi molekyyliä luomaan globaalin valtameren.

 Jos vesi leviäisi koko planeetalle, se muodostaisi 300 metriä syvän kerroksen. "Luulen, että tämä on ensimmäinen kerta, kun meillä on savuava ase", Bizzarro sanoo, ja voimme vihdoin sanoa varmuudella, että vesipitoiset asteroidit osuivat Marsin pintaan. C-tyypin asteroidit sisältävät myös elementtejä, jotka ovat välttämättömiä elämälle. Tämä tarkoittaa, että kaksi tärkeimmistä elämälle välttämättömistä ainesosista – orgaaniset molekyylit ja vesi – olivat läsnä Marsissa aikana ennen Maan kuun muodostumista, tutkijat sanovat. Tutkimus antaa hyviä todisteita C-tyypin meteoriittien esiintymisestä Marsin vaipassa, mutta meteoriittinäytteet eivät välttämättä edusta suurinta osaa planeetan vaippamateriaalista, sanoo Sydnessä toimivan Macquarien yliopiston tutkija Simon Turner.

Lähde: 

Jacklin Kwan, 2022, Early meteorites brought enough water to Mars to create a global ocean New Scientist 16.11

Muinainen jättiläiskilpikonna löydettiin Espanjasta

 Kuva: ICRA_Arts.

,Joel Kontinen

 

Muinainen kilpikonnalaji, jonka jäännökset on löydetty Espanjasta, on suurin Euroopasta koskaan löydetty merikilpikonna.

Kilpikonna, joka on saanut nimekseen Leviathanochelys aenigmatica, oli jopa 3,74 metriä pitkä. Se eli evolutionistien mukaan joskus 72,1–83,6 miljoonaa vuotta sitten, suunnilleen samaan aikaan kuin dinosaurukset, kuten Velociraptor. 

Retkeilijä löysi fossiilin palaset ensimmäisen kerran vuonna 2016 Coll de Nargósta, kylästä Katalonian alueella. Paikalliset viranomaiset ja museovirkailijat kaivoivat ja keräsivät jäännökset.  Vuonna 2021 Àngel Luján Barcelonan autonomisesta yliopistosta ja hänen kollegansa suorittivat lisää kaivauksia alueella ja havaitsivat, että fossiili todella kuului uuteen kilpikonnalajiin. Tämän kaivauksen aikana ryhmä ymmärsi, että kilpikonnan 90 senttimetriä leveässä lantiossa oli kaksi luun pullistumaa etupuolella, toisin kuin muissa aiemmin kuvatuissa kilpikonnan lantioissa.

Kilpikonna on toiseksi suurin koskaan löydetty merikilpikonna ja suurin Euroopasta löydetty. Suurin koskaan löydetty merikilpikonna, Archelon, löydettiin Pohjois-Amerikasta, ja sen ruumiinpituuden arvioidaan olevan 4,6 metriä. "Löytömme osoittaa myös, että jättimäiset merikilpikonnat kehittyivät useita kertoja omalaatuisiin perheisiin", Luján sanoo. Kilpikonnalla oli luultavasti samanlainen ruokavalio kuin muilla merikilpikonnilla, ne söivät esimerkiksi sieniä ja leviä, hän sanoo.

 Evolutionistit eivät tiedä, miksi nämä kilpikonnat kasvoivat niin suuriksi, mutta Martin Sander Bonnin yliopistosta Saksasta ehdottaa, että jättiläiskilpikonnat ovat saattaneet menestyä paremmin. "Jättikilpikonnat ovat todennäköisesti levinneet ympäri maailmaa kuten nahkakilpikonnat nykyään", hän sanoo. Luján sanoo odottavansa, että Euroopassa löydetään paljon enemmän muinaisia ​​jättiläiskilpikonnia.

 Mutta Nooan ajan vedenpaisumus toi kuoleman isoille eläimille, joita tuolloin oli monia.

Luján sanoo, että tällaisten kilpikonnien jäännöksiä on monia maissa, kuten Italiassa ja Tšekin tasavallassa, mutta ne eivät ole yhtä ehjiä kuin hänen tiiminsä löytämä kilpikonna. "Olemme optimistisia ja uskomme, että Euroopasta on mahdollista löytää lisää jättiläiskilpikonnalajeja", hän sanoo.

 Löytö viittaa myös mahdollisuuteen löytää lisää jättiläiskilpikonnia Pohjois-Afrikasta. "Etelä-Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa oli useita yhteisiä eläimistöä, sekä meri- että maanpäällisiä, myöhäisliitukaudella, 80–66 miljoonaa vuotta sitten", Luján sanoo. "Sen vuoksi ei olisi yllättävää löytää uusia jättimäisiä merikilpikonnia näiltä alueilta." 

Lähde: 

 Murugesu, Jason Arunn, 2022. Gigantic turtle from the dinosaur era was almost 4 metres long, New scientist 17. 11.  

Yhdysvalloissa mehiläisten elinikå on puolittunut viime vuosina

 

Kuva: Bgelo777, CC-BY-SA 4.0. 

Joel Kontinen

Yhdysvalloissa laboratorio-olosuhteissa pidetyt mehiläiset elävät vain puolet siitä ajasta, kuin 1970-luvulla, mikä viittaa siihen, että genetiikka voi vaikuttaa yhdyskuntien häviämiseen, eivät vain ympäristötekijät, kuten torjunta-aineet ja ravintolähteet.

Viisi vuosikymmentä sitten länsimaisen työmehiläisen (Apis mellifera), joka vietti aikuisikänsä valvotussa ympäristössä, keskimääräinen elinikä oli 34,3 päivää. Nyt mediaani on 17,7 päivää, Anthony Nearmanin ja Dennis van Engelsdorpin Marylandin yliopiston tutkimuksen mukaan. Nearman havaitsi eliniän laskevan trendin 1970-luvulta tähän päivään. Paradoksaalista kyllä, kuolleisuuden havaittiin kaksinkertaistuneen sen jälkeen, kun laboratoriossa kasvattavia mehiläisiä koskevat protokollat ​​virallistettiin 2000-luvulla. Muutos merkitsee, että ratkaisut mehiläishoitajien yhä useammin kohtaamaan yhdyskuntien eliniän lyhenemiseen pellolla voivat löytyä mehiläisistä itsestään.

 "Suurin osa mehiläisistä on työmehiläisiä, joten mehiläishoitajat ja kasvattajat lisäävät usein valikoivasti yhdyskunnista, joilla on toivottavia ominaisuuksia, kuten taudinkestävyys", Nearman sanoo. "Tässä tapauksessa voi olla mahdollista, että taudin vastustuskyvyn tulosten valinta oli tahaton valinta yksittäisten mehiläisten eliniän lyhentämiseksi", hän sanoo. "Lyhytikäiset mehiläiset vähentäisivät tautien leviämisen todennäköisyyttä, joten yhdyskunnat, joissa on nuorempia mehiläisiä, näyttäisivät terveemmiltä."

Tutkijat alkoivat dokumentoida lisääntyviä yhdyskuntien menetyksiä noin 2006, kun yhdyskuntien romahtamishäiriönä tunnettu ilmiö alkoi tappaa valtavia määriä yhdyskuntia Yhdysvalloissa. Häiriö hiljeni vuoden 2008 tienoilla, mutta yhdyskuntien häviämisaste on pysynyt korkeampana kuin mehiläishoitajat pitävät taloudellisesti kannattavana, ja syyt siihen ovat epävarmoja. Ryhmän mallinnustyö osoitti, että yksittäisten mehiläisten eliniän lyheneminen 50 prosentilla johtaisi 33 prosentin vuotuiseen yhdyskuntien häviämisasteeseen – luku, joka sopii hyvin talvehtimisen ja vuotuisten 30 ja 40 prosentin hävikkimäärien kanssa, jotka mehiläishoitajat ovat raportoineet.

"Tämä luova tutkimus korostaa työmehiläisten pitkäikäisyyden merkitystä mehiläisyhdyskunnan yleisen terveyden kannalta", sanoo Gene Robinson Illinoisin yliopiston Urbana-Champaignista. "Se ei tunnista viimeisten 50 vuoden aikana havaitun hälyttävän eliniän lyhenemisen taustalla olevia tekijöitä, mutta tarjoaa hyödyllisen kehyksen pohdinnalle, kuinka patogeenien, loisten, torjunta-aineiden ja huonon ravinnon tunnetut ympäristöstressorit ovat vuorovaikutuksessa mehiläisten genetiikan kanssa", hän sanoo. "Sellaisenaan se edistää merkittävästi ymmärrystämme mehiläisistä.

 Lähde: 

Hartley,  Gary, 2O22.  Honeybees are living half as long as they were 50 years ago, New Scientist 14.10.

 

Genesis on totta

Joel Kontinen 

Luomistyöt tapahtuivat peräkkäisinä aikajaksoina, joiden pituudesta emme tiedä juuri mitään, mutta nykyaikaisia vuorokausina ne eivät olleet. Tapahtuihan ajan mittaamiseen käytettävien taivaan valolähteiden luominen vasta neljännessä aikajaksossa. 

Näin kirjoittaa helluntaikirkon toiminnanjohtaja Esko Matikainen tuoreessa Ristin Voitossa. Häneltä on jäänyt Vanha testamentti hieman epäselväksi. Kannattaa lukea esimerkiksi blogini Genesis on historiaa tai vaikka kirjani Kenguruja, kakaduja ja eläviä fossiileja, 

Lähde; 

Matikainen, Esko. 2022, Mitä on aika?Ristin Voitto, 46/2022. 

Avaruuden elämän etsintä

 

Kuva: Graham Carter. 

Joel Kontinen

 

James Webb -avaruusteleskooppi voi kurkistaa muukalaistaivaalle enemmän kuin koskaan ennen. Tähtitieteilijät ovat siirtymässä uuteen aikakauteen aurinkokuntamme ulkopuolisen biologian etsimisessä.

Kun ensimmäiset James Webbin avaruusteleskoopin (JWST) havainnot julkaistiin heinäkuussa 2022, syvän avaruuden kuvat olivat niin henkeäsalpaavan kauniita, että niiden rinnalla julkaistu hämärän näköinen kaavio oli helppo jättää huomiotta. Maailma oli tyrmistynyt majesteettisista kaasu- ja pölypilvien panoraamoista, joista tähdet syntyvät, ja naurettavan kaukaisten galaksien kiiltävistä spiraalimuodoista.

Kaikki, minkä Jumala loi, on kaunista.

 Silti monille tähtitieteilijöille kaavio, yksinkertainen kaareva viiva, oli aivan yhtä leukaa loksauttava. Se ennusti uutta aikakautta avaruusolioiden elämän etsimisessä. Se osoittaa yksiselitteisesti vesihöyryn olemassaolon WASP 96b -nimisen eksoplaneetan ilmakehässä, ja se oli ensimmäinen todiste siitä, että tämä voimakas kaukoputki pystyisi tekemään sen, mitä monet olivat epäilleet, nimittäin näyttämään tarkat yksityiskohdat aurinkokunnan kuvitelluista avaruusolioiden maailmojen ilmakehän sisällöstä.

Aivan kuten joidenkin syväkenttäkuvien kauneus vangitsi yleisön mielikuvituksen, tämän ennennäkemättömän kaavion laatu sähköistää tähtitieteilijät. Yhtäkkiä kävi selväksi, että voimme todella kurkistaa vieraiden taivaalle enemmän kuin koskaan ennen. Lopuksi meillä on taisteleva mahdollisuus havaita hienovaraiset signaalit, jotka osoittaisivat elämän olemassaolon muualla – ei sillä, että se olisi helppoa

Nyt tähtitieteilijät suunnittelevat seuraavia siirtojaan. Kun lupaavimmat planeetat on karsittu pois, he joutuvat tarkkailemaan aikaa JWST:n kanssa tutkiakseen planeettojen ilmakehää, miettien uudelleen, mitä elämän merkkejä meidän pitäisi etsiä – ja arvioida menestysnäkymiä. "Minusta tuntuu, että olemme todella jännittävän matkan alussa. ", optimisti sanoo.

 Darvinisti uskoo, että elämä kehittyy eksoplanteetoilla niin kuin maapallolla,

 

Lähde:

 Clark , Stuart, 2022, How JWST could find signs of alien life in exoplanet atmospheres, New Scientist 9. 11.

Muurahainen kasvienviljelyon on kehittynyt ainakin 15 eri kertaa

 

Kuva: Emanuele Biggi / naturepl.com,

Joel Kontinen

Monet puussa elävät muurahaiset viljelevät kasveja, jotka kasvavat puissa joko ravinnoksi tai suojaksi, mutta keskustelua käydään siitä, pitäisikö käytäntöä pitää muurahaisten harrastamana maataloutena.

Philidris cordata -muurahaisilla on symbioottinen suhde Hydnophytum formicarum -kasvien kanssa. Muurahaisten tekemä kasvienviljely on yleisempää kuin aiemmin on ymmärretty, ja se on kehittynyt ainakin 15 eri kertaa.

Amerikassa on yli 200 muurahaislajia, jotka kasvattavat sieniä ravinnoksi, mutta tämä piirre kehittyi vain kerran, joskus 45–65 miljoonaa vuotta sitten. Biologit pitävät muurahaisten sienien viljelyä todellisena maanviljelynä, joka on kauan edeltänyt ihmisten maanviljelyä, koska se täyttää neljä kriteeriä: muurahaiset istuttavat sienen, huolehtivat siitä, keräävät sadon ja käyttävät sen ravinnokseen.

Muurahainen on kemiallisen sodankäynnin asiantuntija, ja jotkin niistä osaavat pysytellä viileinä jopa Saharan kuumuudessa.

Muurahaiset ovat taitavia rakentajia, ja ne osaavat matematiikkaa.

 Lähde:

Le Page Michael. 2022, Ants have evolved to farm plants on at least 15 separate occasions.  New Scientist. 10

Miksi hyppyhäntä laskeutuu aina jaloilleen

 

·         

Kuva;:  Mvuijlst,  CC BY-SA 3.0. 

Joel Kontinen 

Víctor Ortega-Jiménezin johtamat Georgia Institute of Technologyn tutkijat ovat ratkaisseet nopean valokuvauksen avulla mysteerin siitä, kuinka hyppyhäntäiset (Collembola) pakenevat vaaraa ja laskeutuvat jaloilleen.

 Ryhmä havaitsi, että hyönteisten kaltaiset käyttävät furcula-lisäkettään, joka on vähän kuin häntä, suuntaamaan kehoaan ilmassa valmiiksi laskeutumiseen. Ja heidän ihmeellisen kosketuksensa salaisuus on ainutlaatuinen putki, jota kutsutaan kolloforiksi. Tämä auttaa hyppyhäntäisiä tarttumaan veden pintaan estäen sitä pomppimasta takaisin.

Tutkijat ovat nyt luoneet mikrorobotin, joka käyttää hyppyhännän temppuja auttaakseen sitä laskeutumaan johdonmukaisesti jaloilleen.

Perhoset eivät ole ainoat pikkueläimet, jotka pystyvät muuttamaan ällistyttävän pitkiä matkoja: sudenkorennot lentävät paljon kauemmaksi.

Myös lintujen suunnistustaidot puhuvat luomisesta. Punarinta käyttää kvanttiteknologiaa suunnistaessaan.

Lähde:

Stock. David, 2022. Slo-mo camera reveals why springtails land perfectly every time, New Scientist

 

Neutriinot palaavat maailmankaikkeuteen

 

Kuva; Martin Wolf, IceCube/NSF. 

Joel Kontinen

 

Etelämantereella sijaitseva IceCube Neutrino Observatory on löytänyt toisen lähteen korkean energian neutriinoille ulkoavaruudesta.

 Näitä hiukkasia on tunnetusti vaikea havaita ja vielä vaikeampi jäljittää niiden lähteisiin, mutta ne täyttävät koko maailmankaikkeuden.

 Tämä havainto auttaa ymmärtämään paremmin, missä ne muodostuvat. IceCube-tutkijat, joita johti Francis Halzen Wisconsin-Madisonin yliopistosta, löysivät ensimmäisen lopullisen lähteensä yhdelle korkeaenergiselle kosmiselle neutriinolle vuonna 2017: TXS 0506+056 -niminen blazar räjäytti valtavan energiasuihkun kohti Maata. Tämä havainto tehtiin monien muiden kaukoputkien avulla, mutta käyttämällä päivitettyä menetelmää lähes vuosikymmenen mittaisen tiedon analysointiin, tiimi pystyi löytämään toisen neutrinolähteensä, nimeltään NGC 1068, ilman ulkopuolista apua. Tutkijat jäljittivät 79 korkeaenergistä neutriinoa tähän suhteellisen läheiseen galaksiin. "Kun julkaisimme ensimmäisen kerran nämä 10 vuoden tiedot, NCG 1068 oli olemassa, mutta emme olleet varmoja, oliko se taustavaihtelu vai oliko se todellinen lähde", Halzen sanoo. "Nyt tiedämme, että nämä eivät ole vaihteluita."

Kosmiset neutriinot syntyvät, kun protoni törmää toiseen hiukkaseen, jolloin syntyy perushiukkasten suihku, joista osa myöhemmin hajoaa ja vapauttaa neutriinoja. NGC 1068 vaikuttaa lähes täydelliseltä ympäristöltä tälle tapahtumalle. Se on aktiivinen galaksi, mikä tarkoittaa, että sen keskeinen supermassiivinen musta aukko ahmii materiaalia ja luo samalla voimakasta säteilyä. Mutta sen keskusta on verhottu tiheään kaasu- ja pölysolmuun, joka peittää mustan aukon samalla kun antaa säteilylle jotakin, johon törmätä neutriinojen tuottamiseksi.

Tämän kaltaisia ​​aktiivisia galakseja on paljon enemmän kuin TXS 0506+056:n kaltaisia ​​blasaareja, joten tämä löytö saattaa auttaa selittämään, miksi universumissa on niin paljon kosmisia neutriinoja. "Universumista näkemämme diffuusi [neutriinojen virtaus] on noin 100 kertaa suurempi kuin mitä saamme tästä yhdestä lähteestä, joten yllätyksille on vielä tilaa, mutta se olisi tämänkaltaista  objektista", Halzen sanoo. Tutkijat työskentelevät nyt analyyttisten menetelmiensä jalostamiseksi ja ilmaisimen päivittämiseksi, jotta voidaan jäljittää enemmän neutriinoja ja ymmärtää paremmin niiden valmistumista.

Evolutionisteilla on vielä paljon opittavaa universumista.

Lähde:

Crane Leah. 2022. , Neutrinos have been spotted coming from a strange, shrouded galaxy. New Scientist. 3.11. 

Varikset oppivat kuin kolmi- tai nelivuotiaat lapset

 

 Joel Kontinen

Symbolisen kognition kulmakivi on rekursio, kyky upottaa rakenteita samanlaisiin rakenteisiin. Tämä kapasiteetti on tunnistettu vain kädellisillä, mutta Liao kumppaneineen havaitsi, että nokivarikset (Corvus corone), laululintujen perhe, joka osoittaa monimutkaista kognitiota, voivat jäsentää, oppia ja tuottaa rekursiivisia visuaalisia ärsykkeitä.

 Evolutionistien mukaan lintujen suorituskyky oli verrattavissa 3–4-vuotiaiden ihmislasten suorituskykyyn ja se on parempi kuin kädellisten suorituskyky vain muutaman oppimiskokeen jälkeen. Ottaen huomioon laululintujen viestinnän ja ihmisten kielen väliset yhtäläisyydet, nämä havainnot valaisevat kognitiivisia peruskykyjä, jotka ovat monimutkaisen lajien välisen kommunikoinnin taustalla.

Miksi varikset voivat oppia niin kuin kolmi- tai nelivuotiaat ihmiset, nehän ovat evoluution mukaan tuhansia vuosia jäljessä meidän kyvyistämme?  

Evolutionistit ovat näkevinään isoissa apinoissa inhimillisiä ominaisuuksia, viitteitä jonkinlaisesta kielitaidosta, uskonnosta ja moraalista, mutta monien muiden eläinten yllättävät taidot haastavat heidän uskomuksiaan.

 

Lähde:

Fornito, Alex . 2022, Complex cognition in songbirds Science 5. 11.

Vaalit tuo Netanyahun taas valtaan

 

Kuva: .Olivier Fitoussi/Flash90.

Joel Kontinen

Israelissa on ollut jälleen vaalit. Kun 90,7 % tiistain vaalien äänistä on laskettu, Netanyahun ryhmittymä on saamassa 65 paikkaa Knessetin 120 paikasta. "Olemme lähellä suurta voittoa", Netanyahu sanoi riemuitseville kannattajilleen Jerusalemissa.

Jotkut USA:n demokraatit ovat varoittaneet Netanyhua siitä, että Israelista pitävä ja Arabeja vieroksuva Itamar Ben Gvi saisi paikan Netanyahun johtamassa hallituksessa. 

Näyttää siltä, että juutalaiset haluavat itse päättää asioistaan.

Itamar Ben Gvi kannattaa sitä, että juutalaisilla olisi mahdollisuus rukoilla temppelialueella sekä juutalaisten siirtokuntien perustamista Samariaan ja Juudean alueelle.

Lähde:

BBC News, 2022, Benjamin Netanyahu, Israel's comeback leader. 2.  11. 

Kirkas tähti menetti kirkkautensa

 

Kuva: ESO/Digital Sky Survey.

Joel Kontinen

 

Yksi Linnunradan kirkkaimmista paljaalla silmällä nähtävissä tähdistä, Gamma Columbae, on itse asiassa pelkkä tähden ydin.

 Ei tiedetä, kuinka tyypillisimpien tähtien ytimet toimivat, koska niitä peittävät kaasukerrokset, jotka tuottavat valtavia määriä energiaa ja valoa yhdistämällä vetyatomeja muodostaen heliumia, eli ydinfuusiota.

 Kaasupilvet peittävät yleensä ytimiä, vaikka niistä loppuisi polttoaine. Nyt Norbert Przybilla Innsbruckin yliopistosta Itävallasta ja hänen kollegansa ovat käyttäneet spektroskopiaa analysoidakseen alkuaineita Gamma Columbaessa, jonka massa on noin viisi kertaa aurinkomme massa.

 He ymmärsivät, että hiilen puutteesta ja typpeä sisältävästä yhdistelmästä oli järkeä vain, jos he näkivät äskettäin sammuneen ytimen pintaa. "Se paljastaa pinnalla tähtiytimen kemiallisen allekirjoituksen", Przybilla sanoo. "Fuusio ei tietenkään tapahdu sen pinnalla, mutta sen, mitä näemme tänään, on täytynyt olla kerroksia, joissa ydinfuusio tapahtui aiemmin."

Tähti pyörittää pintaan menneen fuusion tuotteita, mikä on johtanut hiilen ja typen yhdistelmään Tiimi sanoo, että se on rakenneuudistusvaiheessa, joka saattaa kestää 10 000 vuotta, mikä on hyvin lyhyt aika tähdelle, joka saattaa elää useita miljoonia vuosia.

Vaikka Gamma Columbaesta tehtiin laadukkaita mittauksia, eri kemikaalien runsautta siellä ei ollut koskaan kunnolla analysoitu. Przybilla ja hänen tiiminsä tutkivat tietokantaa tähtiä ja niiden kemiallisia allekirjoituksia havaitessaan Gamma Columbaen epätavallisia elementtejä. ", Przybilla sanoo. Gamma Columbaen lisähavaintojen pitäisi auttaa meitä ymmärtämään paremmin, kuinka tähdet kehittyvät, kun ne ovat käyttäneet loppuun vetyvaransa fuusiota varten, sekä kuinka Gamma Columbae on saatettu irrottaa. Tiimi uskoo, että se voi johtua tähdestä, joka poistaa ulkokerroksiaan, mutta se ei ole varmaa. Tähti on vain 870 valovuoden päässä auringosta, ja tämän läheisyyden pitäisi antaa tähtitieteilijöille mahdollisuus kerätä laadukkaampaa tietoa tähdestä tulevina viikkoina ja kuukausina, sanoo Derek Ward-Thompson Central Lancashiren yliopistosta. "[Gamma Columbae] on suhteellisen lähellä ja on jäänyt suhteellisen huomaamatta – se on itse asiassa yllätys siinä, että tähän asti on kestänyt, että kukaan huomaa sitä."

 Taas kerran vuosimiljoonat yhdistyvät kosmiseen evoluutioon.

Lähde:  

 Wilkins, Alex. 2022. An incredibly bright star has lost its gas and is just a leftover core. New Scientist 31,10.