lauantai 16. huhtikuuta 2016

Australialainen yöperhonen lentää tuhat kilometriä pimeässä – ja haastaa darvinistisia selityksiä

Agrotis infusa. Kuva: Donald Hobern, Creative Commons (CC BY 2.0).




Joel Kontinen

Yöperhoset eivät miellytä kauneuden tajuamme siinä määrin kuin päivällä lentelevät perhoset, mutta Current Biologyssä äskettäin julkaistun tutkimuksen mukaan australialainen bogong eli Agrotis infusa vetää vertoja monarkkiperhoselle muutossa.

Toisin kuin monarkit, bogong ei turvaudu aurinkoon vaan suunnistaa kuun, tähtien ja maan magneettikentän avulla. Sama yksilö lentää vuoden kuluessa Queenslandin helteistä Victorian viileille vuorille ja taas takaisin.

Ne pystyvät suuntaamaan tarkasti tuhannen kilometrin päässä häämöttävään pikkuiseen luolaan. Kaikki bogongit eivät muuta, joten evoluutioselityksillä ei pitkälle lennetä.

Päivällä lentävillä perhosilla on supernäkö, ja niin taitaa olla myös kylmässä ja hämärässä lentävällä bogongilla.

Perhoset eivät ole ainoat pikkueläimet, jotka pystyvät muuttamaan ällistyttävän pitkiä matkoja: sudenkorennot lentävät paljon kauemmaksi.

Myös lintujen suunnistustaidot puhuvat luomisesta. Punarinta käyttää kvanttiteknologiaa suunnistaessaan.

Monarkkiperhoset, sudenkorennot ja bogingit pystyvät suorituksiin, joista mikrorobottien suunnittelijat voivat vasta nähdä unta.

Lähde:

Heinze, Stanley ja Eric Warrant. 2016. Bogong moths. Current Biology 26 (7): R263–R265.