Joel Kontinen
Maailman pahuus on kristillisen näkemyksen mukaan seuraus syntiinlankeemuksesta, mutta evolutionistille se on kirpeä pilleri nieltäväksi.
Hän ei usko, että ihminen eroaisi muista organismeista, joten hänen pitää selittää kaikki eläimellisellä menneisyydellämme. Hitler voi siis rauhassa levitellä käsiään ja vedota julmaan evoluutioon. Samoin Ruandan kansanmurhan mestaajat ja ISIS.
Todellisessa maailmassa ihmiset ovat vastuussa omista synneistään.
Meidät on luotu Jumalan kuvaksi. Tähän sisältyy myös moraalinen ulottuvuus.
BBC:n äskettäisessä artikkelissa psykologit Del Paulhus (University of British Columbia) ja Kevin Williams kollegoineen kartoittivat pahuuden ilmenemismuotoja eläinkunnassa. He huomasivat neljä piirrettä – machiavellimaisuus, sadismi, psykopatia ja narsismi – joita he uskovat näkevänsä ihmisissä ja myös monissa eri eläimissä.
Jotkin reesusmakit ovat machiavellimaisia. Simpanssit voivat olla psykopaatteja, delfiinit sadisteja ja riikinkukot narsisteja.
Tai sitten tutkijat ovat lukeneet liikaa Aku Ankkoja.
Monesti ihmisen ja eläimen raja hämärtyy evolutionistilta. He näkevät inhimillisiä piirteitä eläimissä ja eläimellisiä piirteitä ihmisissä.
Evolutionisti olettaa, että eläimet olisivat vastuullisia käyttäytymisestään. Mutta Raamatun mukaan vain ihminen on vastuussa teoistaan. Pahuus heijastuu eläinkuntaan, mutta yleensä vaisto ohjaa eläinten käyttäytymistä.
Me sen sijaan olemme moraalisia olentoja, joiden ei ole pakko käyttäytyä eläimen tavoin.
Lähde:
Jones, Lucy. 2016. How did evil evolve, and why did it persist. BBC Earth (4.4.).
Tekstit
