Välimuotofossiili osoittaa, että "varhaiset kyynärpäät" olivat eri muodoissa

 

Välimuotofossiilin evän kivettyneet luut. Kuva: Brian Engh, Chicagon yliopisto

Joel Kontinen

Ensimmäisiä nelijalkaisia ​​maaeläimiä edeltäneitä kaloja oli enemmän erilaisia muotoja ​​kuin luulimme, ja fossiilit osoittavat, että yhdellä oli kyynärnivel, joka liikkui oudon rajoittavalla tavalla

Muinaisella kalalla, joka eli juuri ennen kuin ensimmäiset nelijalkaiset kävelivät maalla, oli terävä kyynärvarren luu ja saranamainen kyynärnivel, mikä lisäsi kasvavaa näyttöä yrityksen ja erehdyksen varhaisessa muodostumisessa.

350 miljoonaa vuotta vanha eläin oli yksi useista "kalajalkaisista" – olennoista, joilla oli evät, jotka olivat kehittäneet joitakin raajamaisia ​​piirteitä. Se on saattanut käyttää eviään muuhun toimintaan kuin uimiseen, kuten liikkumiseen jokien pohjassa.

Evoluution mukaan jo jotkin kalat saivat useita käsivarsia. Darvinilaiset uskovat, että nelijalkaiset eläimet saivat käsivarret ennen kuin ne saivat nelijalat.

On paljon loogisempaa luottaa siihen, että kalat luotiin kaloiksi eikä evoluution välimuodoiksi.

Lähde:

Christa Lesté-Lasserre 2026 Fishapod fossil shows early elbows came in a variety of forms | New Scientist 18.9.

Merkurius on saattanut kerätä kaiken vetensä yhdessä päivässä

 

Kuva: NASAn tieteellinen visualisointistudio

Joel Kontinen

Vaikka Merkurius on lähimpänä aurinkoa oleva planeetta, sen navoilla on paksuja jääkerrostumia, ja nyt tiedemiehet saattavat ymmärtää tapahtumia, jotka muodostivat ne vain yhden Merkuriuksen päivän aikana.

Evoluution mukaan noin 100 miljoonaa vuotta sitten Merkuriuksen pinta koki yhtäkkiä dramaattisen muutoksen. Ennen sitä sen pinta oli suhteellisen kuiva ja jäätön – ei yllättävää, sillä päivälämpötilat voivat nousta siellä jopa 430 °C:een, mutta yhden Merkuriuksen päivän aikana kaikki muuttui.

Merkuriuksen navoilla on kraattereita, joiden pohjat eivät koskaan näe auringonvaloa, ja niitä kutsutaan pysyvästi varjoalueiksi. NASAn Messenger-luotaimen ansiosta, joka kiersi Merkuriusta vuosina 2011–2015, tiedetään, että näissä kraattereissa on useita metrejä syviä jääkerrostumia. Mutta se, miten jää sinne päätyi, on hämmentävää.

Merkurius sai vetensä yhtenä päivänä, kun Jumala loi sen. Siihen ei kulunut tuhansia vuosia vaan se tapahtui hetkessä.

Lähde: 

Leah Crane 2026 Mercury may have gained all of its unexpected water in a single day | New Scientist 22.5.

Outo sisältä ulospäin planeettajärjestelmä on saattanut muodostaa yhden maailman kerrallaan

 

Kuva: ESA.

Joel Kontinen

Läheisen tähden ympärillä olevat planeetat näyttävät olevan väärässä järjestyksessä, mikä viittaa siihen, että ne muodostuivat eri mekanismilla, kuin millä useimmat järjestelmät kasvavat.

Mutta evoluutio ei selitä, miksi planeetat eivät noudata darvinistien luotettavana pitävää planeetan muodostumista: ensin pienet planeetat aurinkoa lähellä, sitten kaukana isot Jupiterin kaltaiset kaasujättiläiset.

Tähtitieteilijät ovat löytäneet planeettajärjestelmän, joka näyttää muodostuneen sisältä ulospäin. Vaikka useimmissa järjestelmissä, kuten omassamme, kiviplaneetat ovat lähinnä tähtiään ja kaasumaiset kauempana, LHS 1903 -järjestelmän reunalla on kivinen maailma, joka haastaa vakiintuneet planeettojen muodostumismallit.

Järjestelmän neljästä planeetasta uloin ei ollut heti havaittavissa Transiting Exoplanet Survey Satellite -satelliitin alustavissa havainnoissa – näiden ensimmäisten mittausten avulla tutkijat pystyivät tunnistamaan yhden tähden lähellä olevan, hieman Maata suuremman kiviplaneetan sekä kaksi hieman Neptunusta pienempää kaasuplaneettaa sen takana. Mutta kun Ryan Cloutier McMasterin yliopistosta Hamiltonissa, Kanadassa, ja hänen kollegansa seurasivat järjestelmää kahdeksan muun observatorion avulla, he havaitsivat paljastavia merkkejä neljännestä maailmasta, joka on hieman suurempi kuin järjestelmän toinen kiviplaneetta.

Tämä kiviplaneetta, joka on kauempana tähdestä kuin sen kaasumaiset sisarukset, oli odottamaton. "Nämä järjestelmät eivät ole ennenkuulumattomia, mutta ne ovat harvinaisia ​​– ja järjestelmät, joilla on tämä ainutlaatuinen arkkitehtuuri ja joita voimme karakterisoida yksityiskohtaisesti, ovat erittäin harvinaisia", Cloutier sanoo.

Useimpien järjestelmien uskotaan muodostavan kaikki planeettansa suunnilleen samaan aikaan samasta pöly- ja kaasukiekosta. Planeettojen koot ja koostumukset riippuvat siitä, missä ne muodostuivat kiekon sisällä ja mitä tapahtumia, kuten törmäyksiä muiden maailmojen kanssa, niille tapahtui myöhemmin. LHS 1903 -järjestelmän kohdalla tuo malli ei kuitenkaan toimi.

Nämä yksityiskohdat, mukaan lukien planeettojen koot ja se tosiasia, että ne kaikki kiertävät tähteään alle 30 Maan päivän jaksoissa, mahdollistivat tutkijoille mallien testaamisen siitä, miten nämä planeetat ovat saattaneet muodostua. "Yhden planeetan luominen voidaan tehdä useilla mekanismeilla, mutta kun on luotava neljä erilaista, voidaan alkaa erottaa eri malleja toisistaan", sanoo Solène Ulmer-Moll Leidenin yliopistosta Alankomaista. "Olemme löytäneet mallin, joka voi selittää ne kaikki."

Useimpien järjestelmien uskotaan muodostaneen kaikki planeettansa suunnilleen samaan aikaan samasta pöly- ja kaasukiekosta. Planeettojen koot ja koostumukset riippuvat siitä, missä ne muodostuivat kiekon sisällä ja mitä tapahtumia, kuten törmäyksiä muiden maailmojen kanssa, niille tapahtui myöhemmin. LHS 1903 -järjestelmän kohdalla tuo malli ei kuitenkaan toimi.

Jos LHS 1903:n planeetat syntyivät perinteisellä tavalla, uloimman olisi pitänyt muodostua paksun kaasukuoren kanssa, kuten kahden keskimmäisen. Tuo ilmakehä olisi voinut kadota törmäyksen tai säteilypommituksen seurauksena, mutta tutkijoiden simulaatiot osoittavat, että tällainen prosessi olisi myös poistanut kaasua toiselta tai molemmilta sisäplaneetoilta.

"Ulommaisen planeetan muokkaaminen on todella vaikeaa vaikuttamatta niihin kaasumaisiin planeettoihin, jotka ovat lähempänä tähteä", Cloutier sanoo. Mutta järjestelmän kiertoratadynamiikka tekee erittäin epätodennäköiseksi, että mikään planeetoista ei olisi syntynyt samasta kiekosta.

Cloutier ja hänen tiiminsä havaitsivat, että todennäköisin tapa tämän järjestelmän syntymiselle on prosessi, jota kutsutaan "sisältä ulos" -planeetanmuodostukseksi. Tässä yksi planeetta muodostuu ja sitten siirtyy sisäänpäin kohti tähteä tehden tilaa seuraavalle planeetalle ja niin edelleen. Tämä vie aikaa, joten planeetat syntyvät eri ympäristöissä protoplanetaarisen kiekon kehittyessä. "Tuo viimeinen planeetta, jos se kestää tarpeeksi kauan, on muodostunut ympäristössä, jossa ei ole saatavilla kaasua", Cloutier sanoo. Tämä järjestelmä osoittaa, kuinka monimuotoisia planeettojen muodostumisprosessit maailmankaikkeudessa voivat olla, hän sanoo.

Lähde:

Leah Crane 2026 Weird inside-out planet system may have formed one world at a time | New Scientist 12.2. 

Tutkijat ovat löytäneet odottamattoman rakenteen aurinkokunnan Kuiperin vyöhykkeeltä

 

Taiteilijan näkemys Kuiperin vyöhykkeestä. Kuva: ESO/M. Kornmesser

Joel Kontinen

Aurinkokunta on Jumalan luoma. Siellä on kohteita, jotka ovat outoja.

Äskettäin löydetty kohteiden joukko, jota kutsutaan Kuiperin vyöhykkeen "sisäytimeksi", voisi evolutionistien mukaan opettaa aurinkokunnan varhaisesta historiasta – kuten Neptunuksen liikkeistä.

Kuiperin vyöhyke, aurinkokunnan uloimmilla reunoilla sijaitseva jäisten kivien kiekko, näyttää olevan rakenteeltaan perusteellisempi kuin on luultu. Vuonna 2011 tutkijat löysivät sieltä samankaltaisilla kiertoradoilla olevan kohteiden joukon, jota he kutsuivat Kuiperin vyöhykkeen "ytimeksi" – nyt toinen tutkimusryhmä on havainnut vieläkin kompaktimman kohteiden joukon, jota he kutsuvat "sisäytimeksi".

Alkuperäinen ydin löydettiin silmämääräisesti käyttämällä 189 Kuiperin vyöhykkeen kohteen (KBO) kiertoratojen kuvaajia. Se on noin 44 tähtitieteellisen yksikön päässä auringosta, jossa yksi tähtitieteellinen yksikkö on auringon ja maan välinen etäisyys. Ytimen löytämisen jälkeen Kuiperin vyöhykkeeltä ei ole löydetty muita rakenteita.

 Lähde:

Leah Crane 2025 We’ve found an unexpected structure in the solar system’s Kuiper belt | New Scientist 19.11.

Muinainen hopeinen pikari säilyttää vanhimman tunnetun kuvan kosmisesta luomisesta

 

Kuva: Israel Museum, Jerusalem/Florika Weiner

Joel Kontinen

Israelista Juudeasta löydetyn 4300 vuotta vanhan hopeinen pikari näyttää kuvaavan maailmankaikkeuden muodostumista alkukantaisesta kaaoksesta – mikä tekee siitä vanhimman tunnetun visuaalisen esityksen luomismyytistä. Ain Samiya -pikari on noin kahdeksan senttimetriä korkea. Se löydettiin 55 vuotta sitten muinaisesta haudasta muutaman mailin päässä Ramallahista koilliseen Hedelmällisen puolikuun länsikärjestä – alueelta, jossa varhaiset sivilisaatiot kukoistivat.

Pikarissa näyttää olevan kaksi kohtausta. Ensimmäisessä suuri käärme nousee pystyyn ja kohtaa ihmishahmon ja eläimen jalat omaavan kimeerin, joka seisoo pienen kukkamaisen ympyrän yllä. Toisessa käärme makaa maassa paljon suuremman kukkamaisen ympyrän alla hymyilevine kasvoineen. Ympyrää kannattelevat luultavasti kaksi täysin humanoidista hahmoa – vaikka vain toinen on näkyvissä nykyään, koska pikari on rikki.

1970-luvun arkeologit ehdottivat, että nämä kaksi kohtausta ovat peräisin Enūma Elišistä, babylonialaisesta luomismyytistä, jossa alkukantainen olento nimeltä Tiamat kukistetaan taistelussa jumala Mardukin toimesta, joka sitten muuttaa Tiamatin ruumiin taivaiksi ja maaksi. Mutta Zanggerin mukaan muut tutkijat ovat osoittaneet tämän idean puutteita. Pikarissa ei ole taistelukohtausta, ja se on tehty noin 1000 vuotta ennen kuin Enūma Eliš kirjoitettiin ensimmäisen kerran muistiin.

Ensimmäisessä kohtauksessa vallitsee Zanggerin tiimin mukaan kaaos. Khimaira edustaa heikkoa jumalaa, joka on fuusioitunut eläimiin. Sen jalkojen alla pieni kukkamainen ympyrä edustaa voimatonta aurinkoa. Kaikkea tätä kaaosta hallitsee hirviömäinen käärme. Mutta toisessa kohtauksessa järjestys on syntynyt rauhallisesti kaaoksesta. Jumalat on erotettu eläimistä ja niistä on tullut voimakkaita humanoidihahmoja. He pitävät yhtä voimakasta aurinkoa korkealla "taivaallisessa veneessä", mikä osoittaa, että taivaat on nyt erotettu Maasta. Hirviömäinen kaaoksen käärme, voitettuna, makaa auringon alla.

Zangger huomauttaa, että muualta Hedelmälliseltä Puolikuulta on olemassa nuolenpääkirjoitustekstejä, jotka ovat samanikäisiä kuin pikari ja jotka kuvaavat, kuinka jumalat erottivat taivaat Maasta. Sellaisenaan tiedämme, että alueen asukkaat olivat kehittäneet tarinoita maailman luomisesta - aikaa, jolloin pikari valmistettiin. ”Mutta uskomatonta pikarissa on se, että meillä on nyt kuva siitä, miltä he kuvittelivat tämän luomuksen näyttäneen”, hän sanoo.

Luomisen todellinen historia nähdään Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa.

Lähde:

Colin Barras 2025 Ancient silver goblet preserves oldest known image of cosmic creation | New Scientist 13.11.

Hainevät Finnairin Airbus A321:ssa kertovat hain älykkäästä suunnittelusta

 

Finnairin Airbus A321. Kuva: Adrian Pingstone, Wikipedia.

Joel Kontinen

Hai pystyy uimaan eviensä avulla hyvin nopeasti ja taloudellisesti. Airbusin insinöörit ovat huomanneet tämän ja käyttäneet haiteknologiaa uusissa A321-koneissa, joita myös Finnair alkaa käyttää lomalennoillaan.

Koneiden siivenkärjissä on hainevää muistuttavia ulokkeita, jotka vähentävät ilmanvastustusta ja siten myös polttoaineen kulutusta nelisen prosenttia.

Airbus A321 Sharklet käyttää edestakaisella Kanarian lennolla osapuilleen 1400 litraa vähemmän lentokerosiiniä kuin kone, jossa ei ole haiteknologiaa.

Airbus on jo pitkään ammentanut inspiraatiota luonnossa ilmenevistä nerokkaista ratkaisuista säästääkseen selvää rahaa.

Euroopan johtava siviililentokoneiden valmistaja suosii biomimetiikkaa, jolla tarkoitetaan luonnon ratkaisujen jäljentämistä.

Evolutionistit pitävät haita elävänä fossiilina, joka ei ole muuttunut oleellisesti sataan miljoonaan vuoteen. Se käyttää joka tapauksessa huipputeknologiaa, jota insinöörit ovat vasta nyt pystyneet jossain määrin hyödyntämään.

Hait – ja Finnairin uudet Airbus 321-koneet – kertovat nerokkaasta suunnittelusta.

Luonnossa ilmenevä suunnittelu todistaa kaiken Luojasta, niin kuin apostoli Paavali kirjoittaa roomalaisille:

”Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan.” (Room. 1:20).

Lähde:

Pulliainen, Mikko. 2013. Älä väheksy hainevää, sillä se säästää reilusti menovettä. Aamulehti 7.9. A12.

Avaruusolioiden megarakenteet todennäköisesti tuhoutuisivat itse ennen kuin näkisimme ne

 

Kuva: Aicrovision/Shutterstock

Joel Kontinen

Dyson-pallot, eräänlainen valtava megarakenne, joka on suunniteltu keräämään tähden energiaa, olisi merkki muukalaissivilisaatiosta – jos löydämme sellaisen ennen kuin ne katoavat. 

Jos kehittyneet muukalaiset sivilisaatiot rakentavat valtavia pallomaisia Aicrovision/Shutterstock -satelliittiparvia, jotka on suunniteltu keräämään tähden energiaa, tiedemiesten pitäisi pystyä näkemään ne – miksi emme siis ole nähneet niitä?

Yksi vastaus voisi olla, että uusien laskelmien mukaan nämä rakenteet, jotka tunnetaan Dyson-palloina, todennäköisesti tuhoutuvat itsekseen ennen kuin  sen voi havaita. Ajatuksen rakenteista, jotka voivat imeä suurimman osan energiasta tähdistä, esitti ensimmäisenä fyysikko Freeman Dyson 1960-luvulla. 

Mutta vain Jumala pystyy luoman elämää.

Lähde:

Alex Wilkins 2025 Alien megastructures would likely self-destruct before we spot them | New Scientist 12.5.

Etelämantereen jäävuoren alta löydetty piilotettu elämän maailma

 

Kuva: V SuBastian/Schmidt Ocean Institute

Joel Kontinen

"Emme odottaneet löytävämme niin kaunista, kukoistavaa ekosysteemiä":

Vastalöydetty ekosysteemi on täynnä merirapuja, mustekaloja ja jättimäisiä sieniä, mikä viittaa siihen, että se on voinut kukoistaa vuosisatoja. Etelämantereen jäätiköstä irtautunut jättimäinen jäävuori on paljastanut sen alta kukoistavan, ennennäkemättömän ekosysteemin.

Jäävuori A-84, joka on suunnilleen Chicagon kokoinen, poiki Etelämantereen George VI -jäähyllystä 13. tammikuuta 2025. Saatuaan uutisia jäävuoren liikkeestä satelliittikuvista, Schmidt Ocean Instituten tutkimusaluksella Falkor olleet tutkijat kiirehtivät nopeasti paikalle. Vain 12 päivää myöhemmin he saapuivat löytääkseen merenpohjasta ennennäkemättömän ekosysteemin, joka oli täynnä jättimäisiä sieniä, kaloja, valtavia merihämähäkkejä ja mustekaloja ensimmäistä kertaa ulkoilmaailmassa.

Antarktisen alueen elämä ei tarkoita sitä, että esimerkiksi Saturnuksen kuista löytyisi elämää.  

 Lähde:

Ben Turner 2025 'We didn't expect to find such a beautiful, thriving ecosystem': Hidden world of life discovered beneath Antarctic iceberg | Live Science 1.4.

 

Mielen teoria

 

Kuva: Ape Initiative

Bonobot ovat nopeita auttamaan apua tarvitsevaa, mikä on merkki siitä, että ne voivat päätellä muiden henkisen tilan. Mielen teoriana tunnettu kyky ajatella sitä, mitä muut ajattelevat, on olennainen taito, jonka avulla ihmiset voivat navigoida sosiaalisissa maailmoissaan. Se antaa meille mahdollisuuden tunnistaa, että jollakulla saattaa olla erilaisia ​​uskomuksia tai näkökantoja, mikä tukee kykyämme ymmärtää ja auttaa muita asianmukaisesti.

Kysymys siitä, onko evoluution mukaan lähimmillä elävillä sukulaisillamme myös mielen teoriaa, on kiistelty kiivaasti vuosikymmeniä. Joistakin ristiriitaisista tuloksista huolimatta ei-ihmisillä ihmisapinoilla näyttää olevan jotain puolia tästä kyvystä, mikä viittaa siihen, että ne ovat evoluutionaalisesti muinaisempia kuin koskaan luultiin. Esimerkiksi luonnonvaraiset simpanssit, jotka näkevät lähellä olevan käärmeen, vaikka se onkin väärennetty, näyttävät huutavan varoittaakseen ryhmän jäseniä, jotka eivät ole vielä nähneet sitä. Mutta on puuttunut selkeät todisteet valvotuista tutkimuksista, että kädelliset voivat seurata omastaan poikkeavaa näkökulmaa ja sitten toimia sen mukaan, sanoo Luke Townrow Johns Hopkins yliopistosta Marylandissa.

Apinalla on eläimen mieli, eivätkä ne pysty ajattelemaan kuin ihmiset, joille Jumala on luonut tämän kyvyn.

Lähde: 

Sophie Berdugo 2025 Bonobos can tell when they know something you don't | New Scientist 3.2.

Asuttavat planeetat olisivat voineet syntyä universumin aamunkoitossa

 Kuva: Darryl Fonseka/Alamy

Joel Kontinen

Maailmat, joissa on nestemäistä vettä, saattoivat muodostua vain 200 miljoonaa vuotta alkuräjähdyksen jälkeen aikaisimpien supernovien jäännöksistä

Varhaisen universumin olosuhteet ovat saattaneet mahdollistaa veden sisältävien kiviplaneettojen muodostumisen paljon odotettua aikaisemmin, mikä on mahdollistanut myös elämän alkamisen aikaisemmin.

Varhaista universumia tutkivat evoluutiota kannattavat astrofyysikot ajattelevat, että planeettojen muodostuminen ei alkanut tosissaan ennen kuin supernovat olivat vapauttaneet tarpeeksi raskaita elementtejä muodostamaan planetesimaaleja, kiviplaneettojen rakennuspalikoita.

Aurinkomme ja sen planeetat syntyivät, kun maailmankaikkeus oli noin 9 miljardia vuotta vanha, ja vanhin tunnettu planeetta kehittyi 1 miljardin vuoden kuluttua maailmankaikkeuden elämästä tähtien ympärille.

Tämä tutkimus ei ota huomioon Genesiksen ilmoitusta, että Jumala loi kaiken alussa ilman vuosimiljoonia.

Lähde:

Jonathan O'Callaghan 2025 Habitable planets could have formed at the dawn of the universe | New Scientist 27.1.

James Webb-teleskooppi kuvasi sinisiä tähtiä

 

Kuva: NASA, ESA, CSA, Kristen McQuinn (STScI)

Joel Kontinen

NASAn JamesWebb -avaruusteleskooppi on kuvannut tähtiä Leo P -kääpiögalaksissa, joka sijaitsee noin 5 miljoonan valovuoden päässä Leijonan tähdistössä. Niiden sininen ulkonäkö osoittaa, että galaksi muodostaa edelleen uusia tähtiä, koska evoluution mukaan nuoremmat tähdet yleensä loistavat sinisemmin kuin aurinkomme kaltaiset.

Avaruus on paljon ihmeellisempi paikka kuin mitä luulimme, se kertoo luomisesta.

Lähde: 

James Webb captures a beautiful smattering of blue stars | New Scientist 22.1.2025

 

Dinosaurukset ovat saattaneet kehittyä ensin Saharan ja Amazonin sademetsissä

 

Kuva: Mark Witton/The Trustees of the Natural History Museum, London

Joel Kontinen

Monet uskovat, että dinosaurukset ilmestyivät ensin maalle päiväntasaajasta etelään, joka on nykyään osa Argentiinaa ja Zimbabwea, mutta ne ovat saattaneet syntyä ankarammissa olosuhteissa päiväntasaajan lähellä. Dinosaurukset ovat saattaneet kehittyä ensin lähellä päiväntasaajaa, eivät eteläisellä pallonpuoliskolla kaukana etelässä, kuten aiemmin luultiin. Mallinnustutkimuksen mukaan ne ovat peräisin alueelta, joka kattaa nykyisen Amazonin sademetsän, Kongon altaan ja Saharan aavikon. "Kun otetaan huomioon aukot fossiiliaineistossa ja dinosaurusten evoluutiopuussa, se voisi hyvin todennäköisesti olla keskipiste dinosaurusten alkuperälle", sanoo Joel Heath University College Londonista. "

Evoluution mukaan dinosaurukset kehittyivät noin 252 – 291 miljoonaa vuotta sitten. Evolutionistit eivät tiedä, miten tämä tapahtui. Vanhimmat dinosaurusten fossiilit ovat noin 230 miljoonaa vuotta vanhoja, mutta niiden on täytynyt elää useita miljoonat vuosin sitä ennen.

Dinosaurukset ja vuosimiljoonat kuuluvat yhteen, ainakin darvinismin mukaan. Dinosaurukset luotiin muiden eläinten tavalla Eedenin puutarhaan.

Lähde:

Michael Marshall 2025 Dinosaurs may have first evolved in the Sahara and Amazon rainforest | New Scientist23.1.

Marsilla voi olla kiinteä sisäydin, kuten maapallolla

 

Kuva: Shutterstock/AlexLMX

Joel Kontinen

NASAn InSight-laskeutujalla mitattu uusi analyysi marsjäristyksistä osoittaa, että Marsilla on kiinteä sisäydin – mutta muiden tutkijoiden mukaan todisteet ovat heikkoja.

Marsin ytimen rakenne voisi ratkaista joitain Punaisen planeetan mysteereitä Marsin nestemäisessä ulkoytimessä voi olla kiinteä sisäydin planeetan seismisen aktiivisuuden uuden analyysin mukaan. Tämä voisi auttaa ratkaisemaan useita Marsin geologiaa koskevia arvoituksia – mutta kaikki eivät ole vakuuttuneita. "Se on iso uutinen, jos se on totta", sanoo Simon Stähler ETH Zurichista Sveitsistä, joka ei ollut mukana tutkimuksessa. "Seismologiset todisteet siitä ovat melko heikkoja."

Jumala loi sekä Maan että Marsin samalla kertaa, mutta vain Maa pystyy elättämään ihmisiä.  

Lähde:

James Dinneen 2025 Mars may have a solid inner core like Earth does | New Scientist 13.1.

Uusi asteroidi-komeetta -hybridi tulee lähemmäksi Maata

 

Kuva: William Gonzalez Sierra

Joel Kontinen

"Mitään tällaista emme ole nähneet ennen": James Webb -teleskooppi vakoilee salaperäistä asteroidi-komeetta -hybridiä, joka kulkee Jupiterin ohi. James Webb -teleskoopin huomio on keskitetty Jupiterin ja Neptunuksen välissä piilevään omituiseen avaruuskiveen. Epätavallisessa "kentaurissa", nimeltään 2060 Chiron, on sekä komeettojen että asteroidien piirteitä. Uudet James Webbin avaruusteleskoopin (JWST) löydöt antavat tutkijoille uuden näkökulman "omituiseen" avaruuskiveen.

Vuonna 1977 löydetty Chiron kiertää aurinkoa noin kerran 50 vuodessa ja kulkee pitkänomaisessa silmukassa Jupiterin ja Neptunuksen välisellä alueella. Uudessa tutkimuksessa, joka julkaistiin 18. joulukuuta Astronomy and Astrophysics -lehdessä, tutkijat kuvasivat havaintoja Chironista 12. heinäkuuta 2023 yli 18-kertaisella etäisyydellä maasta aurinkoon.

(2060) Chironina tunnettua hybridiä tarkkailevat tähtitieteilijät havaitsivat sen jäisestä ytimestä jäätynyttä hiilidioksidia ja hiilimonoksidia sekä ympäröivästä kaasupilvestä hiilidioksidia ja metaania. Löydökset voisivat auttaa tutkijoita ymmärtämään paremmin komeettoja ja kentaureja - jotka on nimetty siksi, että niillä on sekä asteroidien että komeettojen ominaisuuksia. ”-

Avaruus on Jumalan luoma, ja siinä voi olla piirteitä, joita emme tunne.

Lähde:

Skyler Ware 2024 James Webb telescope spies a mysterious asteroid-comet hybrid lurking past Jupiter | Live Science 24.12. 

Utahista löydetty kasvin fossiili ei kuulu mihinkään tunnettuun kasviperheeseen

 

Kuva: Florida Museum photo by Jeff Gage

Joel Kontinen

Utahista löydetyt kivettyneet kasvijäännökset ovat järkyttäneet tiedemiehiä, jotka eivät pysty yhdistämään niitä nykyaikaisiin tai sukupuuttoon kuolleisiin kasveihin. tiedemiehet ovat havainneet, että "avaruuskasvi", joka löydettiin ensimmäisen kerran Utahin aavekaupungin läheltä 55 vuotta sitten, eikö Paleontologit löysivät ensimmäisen kerran kasvin kivettyneet lehtinäytteet vuonna 1969 ja antoivat sille nimen Othniophyton elongatum, joka tarkoittaa "alien kasvia".

Tuoreempi analyysi on kuitenkin kyseenalaistanut tämän hypoteesin. Steven Manchester, Floridan luonnonhistoriallisen museon paleobotiikan kuraattori ja Utahin fossiiliasiantuntija, törmäsi tunnistamattomaan kasvifossiiliin vieraillessaan Kalifornian yliopiston Berkeleyn paleobotiikan kokoelmassa. Tämä kasvifossiili oli hyvin säilynyt ja oli peräisin samalta alueelta kuin vieraskasvin lehdet. Manchesterin tutkimusryhmä analysoi fossiileja ja päätteli, että ne olivat peräisin samasta kasvilajista, kertoo Annals of Botany -lehdessä 9. marraskuuta julkaistu tutkimus. Molemmat fossiilinäytteet kaivettiin Green River Formationista Itä-Utahissa, lähellä entistä Rainbowin kaupunkia. Noin 47 miljoonaa vuotta sitten, kun kasvit elivät, alue oli valtava järviekosysteemi aktiivisten tulivuorten lähellä. Järvisedimentit ja vulkaaninen tuhka hidastivat kalojen, matelijoiden, lintujen ja kasvien jäännösten hajoamista, mikä mahdollisti joidenkin niiden säilymisen erittäin hyvin. Tutkijat analysoivat molempien fossiilien fyysisiä ominaisuuksia ja etsivät eläviä kasviperheitä, jotka voisivat olla samanlaisia. Toisin kuin vuoden 1969 löydössä, UC Berkeleyn näytteessä oli lehdet, kukat ja hedelmät kiinnittyneinä. Ne näyttivät hyvin erilaisilta kuin ginsengin sukulaisilla kasveilla tutkijat eivät pystyneet yhdistämään fossiileja yhteenkään yli 400:sta nykyään elävästä kukkakasviperheestä ja sukupuuttoon kuolleista perheistä.

Kun tiedemiehet tutkivat alkuperäisiä fossiileja vuonna 1969, he työskentelivät vain lehtien, ei kukkien, hedelmien tai oksien kanssa. Lehtien suonimallien järjestelyn perusteella he teoriassa lehtien rakenteen voisi olla samanlainen kuin ginseng-perheen kasveilla. Uudemman fossiilin toimittamien yksityiskohtien perusteella tutkijat saivat paremman kuvan siitä, miltä kasvi olisi näyttänyt, ja he vähensivät ginseng-yhteyttä, mutta eivät silti pystyneet paikantamaan kasvin perhettä. Muutamaa vuotta myöhemmin Floridan luonnonhistoriallinen museo sai käyttöönsä uuden mikroskoopin ja tekoälyteknologian, joka mahdollisti kasvien fossiilien entistä yksityiskohtaisemman katselun. Pienten, kehittyvien siementen mikrojäljet ​​olivat näkyvissä fossiilin hedelmissä. Tutkimusryhmä saattoi nähdä myös heteitä - kukkien urospuolisia sukuelimiä - jotka useimmista kasvilajeista irtoavat hedelmöityksen jälkeen.

"Yleensä heteet putoavat pois, kun hedelmä kehittyy. Ja tämä asia näyttää epätavalliselta, koska se säilyttää heteet silloin, kun sillä on kypsiä hedelmiä, joiden siemenet ovat valmiita leviämään. Emme ole nähneet sitä missään nykykasvissa", Manchester sanoi. Näiden piirteiden vertaaminen sukupuuttoon kuolleisiin perheisiin ei myöskään johtanut yhteensopivuuksiin, mutta tämä ei ole ainoa Green River -muodostelman laji, joka on hämmästyttänyt tutkijoita. Tämä alue on aiemmin tuottanut muita kasvifossiileja, kuten Bonanzacarpum-hedelmiä ja Palibinian lehtiä, jotka ovat yllättäneet tutkijat ja johtaneet lopulta sukupuuttoon kuolleiden ryhmien löytämiseen.

Aavekasveja ei ole olemassa, ne kaikki luotiin silloin, kun Jumala loi kasvit luomakunnan alussa.

 

Olivia Ferrari 2024 'Alien plant' fossil discovered near Utah ghost town doesn't belong to any known plant families, living or extinct | Live Science 19.12.

Vampyyrisiili on yksi 234 uuden Aasian lajin joukossa

 

Vampyyrin kaltainen Hylomys macarong siili Kuva: Aleksei V. Abramov

 Joel Kontinen

Evoluution mukaan lajin vähenevät, mutta Aasian eläimistölle on käynyt päinvastoin, siellä löytyy yhä tuntemattomia lajeja.

Aasian Suur-Mekongin alueella on runsaasti harvinaisia ​​ja tutkimattomia lajeja – viime vuonna kuvattiin 173 uutta kasvilajia, 26 matelijaa, 17 sammakkoeläintä, 15 kalaa ja kolme nisäkästä. 

Lähde:

Luke Taylor 2024 ‘Vampire’ hedgehog among 234 new species identified in Asia | New Scientist 16.12.

Nektaria rakastavat Etiopian sudet voivat olla ensimmäisiä lihansyöjäpölyttäjiä

 

 Kuva: Adrien Lesaffre

 Joel Kontinen

Etiopian sudet syövät paikallisen kukan makeaa nektaria ja keräävät näin tehdessään siitepölyä kuonoihinsa – mikä saattaa tehdä niistä ensimmäisiä pölyttäjinä havaittuja lihansyöjiä.

Etiopian susi (Canis simensis) on maailman harvinaisin villieläinlaji ja Afrikan uhanalaisin lihansyöjä. Etiopian ylämailla endeeminen, alle 500 yksilöä on säilynyt hengissä.

Sandra Lai Oxfordin yliopistosta ja hänen kollegansa havainnoivat luonnonvaraisia ​​Etiopian susia lipsuttavan Etiopian punaisen kuuman pokerin (Kniphofia foliosa) kukkien nektaria. Paikalliset vuoristolaiset ovat perinteisesti käyttäneet nektaria kahvin ja leivän makeutusaineena.

"Suurpedoille, kuten susille, nektarin syöminen on hyvin epätavallista, koska fyysiset mukautukset, kuten pitkä kieli tai erikoistunut kuono, puuttuvat ja koska useimmat kukat ovat liian hauraita tai tuottavat liian vähän nektaria ollakseen kiinnostavia suurille eläimille”, Lai sanoo. Suden uskotaan olevan ensimmäinen suuripetolaji, joka on koskaan havaittu säännöllisesti syömässä nektaria. Pokerikasvin tukevat, nektaria sisältävät kukkapäät tekevät tämän käytöksen mahdolliseksi, hän sanoo. "Tietäkseni mikään muu suuri petoeläin ei syö nektaria, vaikka jotkut kaikkiruokaiset karhut voivat opportunistisesti etsiä mettä, vaikkakin harvoin ja huonosti dokumentoituna."

Joidenkin susien nähtiin vierailevan jopa 30 kukinnolla yhdellä matkalla. Kun ne nuolevat nektaria, suden kuono peittyy siitepölyllä, jota ne saattavat siirtyä kukasta kukkaan syödessään. Mesiruokinta on hyvin epätavallista lihansyöjien keskuudessa Adrien Lesaffre "Käyttäytyminen on mielenkiintoinen, koska se osoittaa, että nektarin syöminen ja pölytys ei-lentävien nisäkkäiden toimesta saattaa olla yleisempää kuin tällä hetkellä tiedetään, ja että näiden vähemmän tunnettujen pölyttäjien ekologinen merkitys saattaa olla tärkeämpää kuin uskomme", Lai sanoo. "Se on erittäin jännittävää." Lai ja hänen kollegansa Etiopian susiensuojeluohjelmassa toivovat nyt kaivautuvansa syvemmälle käyttäytymiseen ja sen seurauksiin. "Susien todellisen pölytyksen varmistaminen olisi ihanteellista, mutta se olisi melko haastavaa", hän sanoo. ”Olen myös erittäin kiinnostunut käyttäytymisen sosiaalisesta oppimisesta. Tänä vuonna olemme nähneet aikuisten tuovan pentujaan kukkapelloille, mikä saattaa viitata kulttuurin siirtymiseen.

Kun Jumala loi eläimet, ne olivat kaikki kasvissyöjiä. Esimerkiksi yksi hämähäkki syö edelleen vain kasviksia.

Lähde:

Graeme Green 2024  Nectar-loving Ethiopian wolves may be the first carnivore pollinators | New Scientist 21.11.

Ainutlaatuinen galaktisten linssien pari voi auttaa ratkaisemaan kosmologisen arvoituksen

 

Kuva: F. Dux et al.

Joel Kontinen

Kaksi massiivista galaksia taivuttavat valoa samasta kaukaisesta kvasaarista ja luovat niin sanotun Einsteinin siksak-linssin, joka voi auttaa tähtitieteilijöitä paikantamaan, kuinka nopeasti maailmankaikkeus laajenee.

 Satunnainen kohdistus kahden massiivisen galaksin välillä voisi auttaa tähtitieteilijöitä mittaamaan paremmin universumin laajenemista ja valaisemaan pimeän energian salaperäistä luonnetta. Työskennellessään yleisen suhteellisuusteoriansa parissa Albert Einstein ennusti, että kaukaisista galakseista ja tähdistä tuleva valo taivutetaan erittäin massiivisten esineiden painovoiman vaikutuksesta, samalla tavalla kuin lasilinssin. Muutoksia tehtiin sen selventämiseksi, että kuvan punainen kaari vastaa toista linssigalaksia.

Jumala loi taivaat alussa, ja universumin laajenemisen nykyinen nopeus ei kerro sitä, millä vauhdilla tähdet ja planeetat alussa etääntyivät toisistaan. Myös pimeä energia on käsite, jota tähtitiede ei pysty todentamaan.

Lähde:

Alex Wilkins 2024 A unique pair of galactic lenses may help solve a cosmological riddle | New Scientist 15.11.

Miksi universumissamme on jotain eikä ei-mitään?

 

 

Kuva: Mohd. Afuza/Shutterstock 

Joel Kontinen 

Selvittääksemme, kuinka jokin on syntynyt tyhjästä, meidän on ensin tutkittava erilaisia ​​ei-mitään.

” Astrofyysikkona vietän paljon aikaa ajattelematta mitään. Kirjaimellisesti. Kysymys siitä, miksi "ei mitään" on "jotain" todella pitää minut hereillä monta yötä – mutta saan lohtua tiedosta, että ajattelijat ovat painineet tämän aiheen kanssa ehkä yhtä kauan kuin minä.”

Mutta universumi on täynnä jotain eikä ei-mitään, koska Jumala on luomisessa luonut sen sellaiseksi. Kun Hän sanoi luomisen avainsanat, Hän loi koko universumin sanallaan.  Sen tähden kaikkialla on ainetta.

Lähde: 

Kelsey Johnson 2024 Why does our universe have something instead of nothing? | New Scientist 8.11.

Ensimmäiset henkeäsalpaavat kuvat Euclid-teleskoopin maailmankaikkeuden kartalta

 

Kuva: ESA.

Joel Kontinen

 Jumala loi maailmankaikkeuden alussa, ja se on vieläkin hieno. Emmekä vieläkään ymmärrä sen mysteerejä.

”Euroopan avaruusjärjestön Euclid-avaruusteleskoopin kuvien mosaiikki vangitsee yli 14 miljoonaa galaksia ja tarjoaa ensimmäisen välähdyksen "kosmisesta atlaksesta".

Karttaprojekti voisi auttaa evoluution kannattajien ymmärrystä pimeän aineen ja pimeän energian roolista maailmankaikkeuden rakenteesta  "Mittakaava on täysin käsittämätön", ESAn tiedejohtaja Carole Mundell sanoi kansainvälisen astronauttikongressin kokouksessa Italiassa 15. lokakuuta.

Kuvan esittäminen täydellä resoluutiolla vaatisi yli 16 000 4K-televisioruutua, hän sanoi. 260 kuvan mosaiikki on ensimmäinen vilkaisu Euclidin projektiin, jonka tavoitteena on luoda tähän mennessä suurin ja tarkin maailmankaikkeuden kartta. Suuri määrä galakseja kuvattiin kahden viikon mittaisen tutkimuksen aikana huhtikuussa, ja se edustaa vain yhtä prosenttia lopullisesta kartasta. Kuva kattaa eteläisen taivaan alueen, joka on noin 500 kertaa täysikuun kokoinen. 260 kuvan mosaiikki on ensimmäinen vilkaisu Euclidin projektiin luoda maailmankaikkeuden suurin ja tarkin kartta tähän mennessä.

Kuvassa oleva ohut sininen nauha on pölyä ja kaasua läheisellä Linnunradalla, joka tunnetaan nimellä "galaktinen cirrus", Mundell sanoi. Lähentäminen paljastaa pyöriviä galakseja, jotka ovat vuorovaikutuksessa satojen miljoonien valovuosien päässä, joista joidenkin keskellä on supermassiivinen musta aukko, joka voi tuottaa gravitaatiovoimaa.”

Lähde:  

 James Dinneen 2024. First breathtaking images from Euclid telescope's map of the universe | New Scientist 15.10.