Kuva:Peter Crowther
Joel Kontinen
Kuvittele, että olet jumiutunut valtavaan, ominaisuuksettomaan
laajuuteen. Minne tahansa katsotkin, riippumatta siitä, kuinka pitkälle
matkustat, kaikki näyttää samalta. Se kuulostaa ahdistavalta unelta. Usko tai
älä, mutta tämä on maailmankaikkeus, jossa elät. Jos loitonnat tarpeeksi kauas
läheisten tähtien ohi Linnunradan kautta galaksijoukkojen ja niitä yhdistävien
filamenttimaisten rakenteiden luo, ja jatkat sitten, lopulta kaikki alkaa
näyttää sileältä ja yhtenäiseltä, minne tahansa katsotkin.
Vai onko se? Tätä ajatusta, jonka mukaan kosmos
näyttää suurimmassa mittakaavassa suurelta osin samalta paikasta tai suunnasta
riippumatta, kutsutaan kosmologiseksi periaatteeksi, ja se tukee parasta
teoriaamme maailmankaikkeuden kehittymisestä.
Kosmologeille se on evankeliumia. Mutta jotkut
harhaoppiset kyseenalaistavat nyt periaatteen ja viittaavat tuoreisiin
todisteisiin siitä, että jopa suurimmassa mittakaavassa kosmos ei ole vain
möykky, vaan myös pohjimmiltaan irrallinen.
Jos he ovat oikeassa, se kaataisi kosmologian. Meidän
olisi aloitettava universumin evoluutiokuvaus tyhjästä – ja mahdollisesti jopa
myönnettävä, ettei tähän päivään mennessä voi olla yhtä mallia, joka pystyisi
kuvaamaan sitä.
Jos he ovat oikeassa. Useimmat kosmologit eivät ole
kovin vakuuttuneita. Samanlaisia haasteita on nähty ennenkin, he kohauttavat
olkapäitään. Silti horisontissa on laskenta, sillä tavalla tai toisella
kosmologinen periaate – jota niin pitkään pidettiin koskemattomana – on vihdoin
ajamassa empiiristä haastetta.
Lähde:
Lewton, Thomas. 2022, Controversial
claim that the universe is skewed could upend cosmology, New Scientist
27.4.
Tekstit
