Helposti verotettavat viljat olivat ratkaisevan tärkeitä ensimmäisten valtioiden syntymiselle

 

Kuva: Luis Montanya/Marta Montanya/Science Photo Library

Joel Kontinen

Evoluutioon uskovat tutkijat olettavat, että säilyvien jyvien varastointi aiheutti ensimmäisten asuinsijojen ja kaupunkien syntyyn.

Viljojen viljely johti todennäköisesti ensimmäisten valtioiden – jotka hoitivat mafian kaltaisia ​​suojeluskampanjoita – syntymiseen ja kirjoituksen käyttöönottoon verojen kirjaamista varten.

On laajaa keskustelua siitä, miten ensimmäiset suuret ihmisyhteiskunnat syntyivät. Jotkut tutkijat pitävät maataloutta sivilisaation juurena, kun taas toiset näkevät sen välttämättömyyden synnyttämänä keksintönä, kun perinteinen metsästäjä-keräilijäelämä muuttui kestämättömäksi. Monet kuitenkin ehdottavat, että maatalouden tehostuminen tarjosi ylijäämää, jota voitiin varastoida ja verottaa, ja että tämä mahdollisti valtioiden muodostumisen.

Mutta vasta syntiinlankeemus ja globaalinen tulva Nooan aikana saivat aikaan sen, että ihmiset alkoivat metsästää ja käyttää ruuakseen eläimiä.

Lähde:

Chris Simms 2025 Easily taxed grains were crucial to the birth of the first states | New Scientist 25.11. 

Iilimadot hyppäävät kiertelemällä vartaloaan kuin kobrat

 

Kuva: Karl Ragnar Gjertsen CC BY 2.5

Joel Kontinen

Tutkijat ovat vahvistaneet vuosisatoja vanhan huhun siitä, että iilimadot voivat hypätä, jolloin ne voivat saada seuraavan veriateriansa. Ensimmäistä kertaa tutkijat ovat tallentaneet videon iilimadoista, jotka hyppäävät lehdistä ja ratkaisevat vuosisatoja kestäneen kiistan verenimijien hyppykyvystä.

Kysymys siitä, voivatko iilimadot hypätä, on keskusteltu siitä lähtien, kun huhut käytöksestä syntyivät 1800-luvun lopulla. Sen jälkeen on ollut satunnaisia ​​havaintoja, mutta tämä on ensimmäinen vakuuttava todiste. Mai Fahmy Fordhamin yliopistosta New Yorkissa dokumentoi tämän kyvyn vuonna 2017 tehdessään kenttätöitä Madagaskarilla. Vaelluksen aikana hän tapasi Chtonobdella-iilimadon (Chtonobdella fallax) – kastemadon kokoisen eläimen, joka elää yksinomaan Madagaskarilla. "Kyykistyin sen viereen maahan, otin puhelimeni esiin ja aloin nauhoituksen", Fahmy kertoo. "Silloin en tajunnut, mitä olin vanginnut." Kun hän näytti videon kollegoilleen New Yorkissa, Fahmy sanoo, että heillä kaikilla oli sama reaktio: hyppäsikö tuo iilimato juuri? Kuusi vuotta myöhemmin Fahmy palasi Madagaskarille yrittämään nauhoittaa uutta hyppäävää iilimatoa ja onnistui jälleen kerran. Tällä kertaa kaksi iilimatoa oli vuorovaikutuksessa ennen kuin yksi hyppäsi lehdestä. Iilimadot valmistautuvat ankkuroimalla takaruumiinsa imuelimen pintaan – tässä tapauksessa lehtiin – ja kiertämällä muun vartalonsa taaksepäin. Sitten ne yhdellä nopealla liikkeellä laukaisevat kehonsa eteenpäin, aivan kuin iskevä kobra, irrottavat imuelimensä pinnasta ja nousevat ilmaan.

Iilimadossa näkyy Genesiksessä kerrottu syntiinlankeemus, joka toi veren syönnin maailmaan.   

Lähde:

Corryn Wetzel 2024  Watch leeches jump by coiling their bodies like cobras | New Scientist 20.6.

 

Kettujen kallot on erityisesti suunniteltu lumeen sukeltamiseen

 

Kuva; Jonn Leffmann CC BY 3.0

Joel Kontinen 

Punaketut ja naalit sukeltavat pää edellä lumeen jopa 4 metriä sekunnissa saadakseen kiinni pieniä jyrsijöitä, ja niiden kuonojen muoto vähentää törmäysvoimaa.

Jotkin ketut voivat sukeltaa pää edellä lumeen ilman haittaa, ja nyt tiedämme, kuinka niiden kallon muoto on mukautettu tähän tekniikkaan. Kylmässä ilmastossa, jossa pienet jyrsijät elävät syvällä lumen alla, punaketuilla (Vulpes vulpes) ja naaliketuilla (Vulpes lagopus) on erikoistunut metsästystekniikka. Ne käyttävät vahvaa kuuloaistiaan saaliin sijainnin määrittämiseen, hyppäävät ilmaan ja sukeltavat sitten kuono edellä suuriin lumikasoihin jopa 4 metrin sekuntinopeudella saadakseen hiiret yllätettyä. "Se on erittäin mielenkiintoista ja ainutlaatuista käytöstä", sanoo Sunghwan Jung Cornellin yliopistosta New Yorkista. "Kaikki ketut eivät myöskään tee sitä." 

Saadakseen lisätietoja siitä, miksi puna- ja naaliketut ovat niin taitavia lumisukelluksessa, Jung ja hänen kollegansa skannasivat museon kokoelmista 13 kettujen sekä muiden nisäkkäiden, kuten ilvesten ja puumien, kalloja. Heidän analyysinsa toi ilmi, että kissoilla oli yleensä leveämpi ja lyhyempi kuono kuin ketulla. Tämä antaa kissoille vahvemman pureman, Jung sanoo. Se on hyödyllisempää kissoille, koska ne ovat yleensä yksinäisiä metsästäjiä.

Ketut noudattavat älykästä suunnittelua, jonka Jumala on laittanut niihin Genesiksessä ilmoitetun syntiinlankeemuksen vuoksi.  

Lähde:

Chen Ly 2024 Foxes' skulls are specially adapted for diving into snow | New Scientist 29. 4.

Megalodon ei ollut kuin jättiläiskokoinen valkohai

 

Kuva: Catmando/Shutterstock

Joel Kontinen

Tutkijoilla ei ole täydellistä luurankoa muinaisesta Megalodon-haista, mutta uudet todisteet viittaavat siihen, että se on pitempi ja hoikempi kuin aikaisemmin on ajateltu, sanovat tutkijat.

Megalodon, muinainen hai, jota usein on kuvattu superkokoisena valkoisena haina, oli uuden fossiilisten todisteiden analyysin mukaan itse asiassa melko erilainen peto. Pelottava petoeläin oli pidempi, hoikempi ja metsästi eri tavalla, haiden tutkijaryhmä on päätellyt.

Kaikkien aikojen suurin eläin on saattanut olla triaskauden Ikthyosauruksen superpetoeläin. Parhaiten Meg-elokuvasarjan kuvauksesta tunnettu Otodus megalodon kuoli sukupuuttoon noin 3,5 miljoonaa vuotta sitten. Se oli yksi suurimmista koskaan eläneistä meren saalistajista, mutta täydellistä luurankoa ei ole koskaan löydetty, joten sen tarkasta koosta ei voida olla varmoja.

Tutkimuksessa, jonka vuonna 2022 Jack Cooper kolleegoineen Swansean yliopistosta Yhdistyneestä kuningaskunnasta teki, rekonstruoivat eläimen perustuen osittain kivettyneeseen luurankoon, joka tunnetaan nimellä IRSNB P 9893 ja joka sijaitsee Belgian kuninkaallisessa luonnontieteiden instituutissa Brysselissä.

Tulokset osoittivat, että hai oli tanakka ja voimakas, joka oli rakennettu nopeaan hyökkäykseen saaliin kimppuun, samanlainen kuin nykypäivän valkohai (Carcharodon carcharias), mutta 15,9 metrin pituisena noin kolme kertaa pidempi.

Genesiksen kolmannen luvun mukaan jotkin eläimet rupesivat syömään toisiaan ja silloin suuret meripedot saivat alkunsa niistä, jotka eivät tulleet syödyiksi.

Lähde:

Matthew Sparkes 2024 Megalodon was nothing like a giant great white shark | New Scientist 22.1. 

Syntiinlankeemus vaikutti myös eläinkunnassa

Kuva; Nonsrirach et al. 

Joel Kontinen 

200 miljoonaa vuotta sitten eläneen krokotiilin kaltaisen petoeläimen kivettyneet ulosteet paljastavat, että eläin oli saanut useiden loisten tartunnan. Todisteita muinaisista loisista on tunnetusti vaikea löytää fossiiliaineistosta, joten tämä löytö voi auttaa antamaan kuvan siitä, kuinka ne leviävät lajista toiseen.

 Loiset tartuttavat eläinten pehmytkudoksia, jotka harvoin säilyvät hyvin ajan myötä. Joten Thanit Nonsrirach Thaimaan Mahasarakhamin yliopistosta ja hänen kollegansa analysoivat näytteen kivettyneestä lannasta, jota kutsutaan myös koproliitiksi ja joka löydettiin ensimmäisen kerran vuonna 2010 Huai Hin Lat -muodostelmasta Koillis-Thaimaassa. "Halusin tietää, mitä koproliitin sisällä on, joten päätin leikata sen auki ja tutkia sen sisäistä rakennetta", Nonsrirach sanoo. 

Ulosteiden muoto ja sisältö auttoivat tutkijoita tarkentamaan, mistä olennosta ne olivat peräisin. He ensin valokuvasivat ja mittasivat koproliitin ennen kuin kovettivat sen epoksihartsilla. Sitten he leikkaavat pötkön – 7 senttimetriä pitkän ja 2 senttimetriä paksun – ohuiksi, salamimaisiksi viipaleiksi. Kun ryhmä tutki objektilaseja mikroskoopin alla, he löysivät erikokoisia ja -muotoisia loisten munia loukussa ulosteissa. Munat olivat enimmäkseen pyöreitä ja soikeita ja suunnilleen ihmisen hiuksen paksuisia. Ryhmä epäilee jopa kuutta loislajia – mukaan lukien suolistomatot, joita kutsutaan sukkulamadoiksi.

Vaikka löydön aikamäärät ovat vääriä, löytö osoittaa, että Genesiksessä kuvattu syntiinlankeemus on totta myös eläinkunnassa.

Lähde:

Wetzel,  Corryn. 2023. Fossilised reptile poo contains 200-million-year-old parasites. New  Scientist  9.8. 

 

Pienet kalat piiloutuvat muiden isompien kalojen taakse hiipiäkseen saaliinsa

 

Kuva; Helmut Corneli / Alamy.

Joel Kontinen 

Pieni saalistava Länsi-Atlantin trumpettikala ui lähelle paljon suurempaa kasvissyöjää, liikennevalopapukaijakalaa päästäkseen lähelle saalistaan. 

Trooppinen kalalaji ui muiden kalojen takana piiloutuakseen saalista metsästäessään. Tämän käyttäytymisen parempi ymmärtäminen voisi auttaa tutkijoita ennustamaan, kuinka jotkut eläimet voivat sopeutua koralliriuttojen mahdolliseen hajoamiseen. Muutaman viime vuosikymmenen aikana Karibian sukeltajat ovat havainneet Länsi-Atlantin trumpettikalaa (Aulostomus maculatus) – pientä koralliriutassa asuvaa petoeläintä – uimassa suurempien, ei-saalistavien kalojen, kuten Stoplight-papukaijakalojen (Sparisoma viride) rinnalla.

 Uiminen lähellä papukaijakalaa voi mahdollistaa trumpettikalojen pääsemisen lähemmäksi saalistaan ilman, että se pelottaa niitä, sanoo Cambridgen yliopiston Sam Matchette. Tämän idean testaamiseksi Matchette ja hänen kollegansa halusivat tietää, onko tämä tekniikka todella huijannut yhtä trumpettikalan yleisimmistä kohteista, erästä emäkalalajia (Stegastes partitus).

Myös Aadamin ja Eevan lankeemuksesta tullut kiusaus tappaa muita olentoja vaikuttaa eläinkunnssa, , 

Lähde: 

Ly,  Chen, 2023, small fish hides behind other bigger fish to sneak up on its prey,  New Scientist 7.8. 

Muinaisten matelijoiden pitkä kauka koitui niiden tuhoksi

 Kuva: Roc Olivé (Institut Català de Paleontologia Miquel Crusafont)/FECYT

Joel Kontinen

Muinaisten matelijoiden pitkät kaulat tekivät niistä alttiita katkaisulle.

Äärimmäisen pitkät kaulat luultavasti auttoivat muinaisia merimatelijoita väijyttämään saalista hämärissä vesissä, mutta tekivät niistä myös helpon kohteen petoeläinten katkaisuun.

Kahden triaskauden matelijan fossiileissa on katkaistuja päitä ja kauloja, joissa on puremajälkiä, mikä korostaa monille muinaisille merieläimille yhteisten äärimmäisen pitkien kaulojen haittapuolia. "Tarjoamme ensimmäisen konkreettisen todisteen siitä, että tämä vartalosuunnitelma oli ainakin joillakin eläimillä heikko kohta", sanoo Eudald Mujal Stuttgartin luonnontieteellisestä museosta Saksasta. Triaskaudella eläneellä matelijoiden suvulla Tanystropheusilla oli jopa 2 metriä pitkä jäykkä kaula, jonka ansiosta ne saattoivat vangita kaloja ja muita eläimiä krokotiilimaisilla päillään pitäen ruumiinsa vähemmän näkyvissä merenpohjassa. Mujal ja hänen kollegansa Stephan Spiekman, myös Stuttgartin museossa, käyttivät korkearesoluutioista valokuvausta ja 3D-mallinnusta arvioidakseen kahden lajin, Tanystropheus hydroidesin ja Tanystropheus longobardicuksen fossiileja Zürichin yliopistossa Sveitsissä. 242 miljoonaa vuotta vanhoissa yksilöissä oli kaksi täydellistä, hyvin säilynyt kalloa ja kaksi yhtä hyvin säilynyttä, mutta äkillisesti lyhennetty kaulaa - yhdellä eläimellä oli vain 10 sen 13 kaulanikamasta ja toisella vain seitsemän. Molemmissa kauloissa oli useita puremajälkiä, myös yksi, joka osoitti väkivaltaisen iskun aiheuttaman murtuman merkkejä, tutkijat sanovat. Hampaiden jäljet molemmissa näytteissä paljastavat, että saalistaja hyökkäsi takaa ja ylhäältä, murskaasi ja katkaisi kokonaan matelijan kaulan.

 

Kun Aadam ja Eeva lankesivat syntiin, kuolema täytti maailman.

 

Lähde:

 Lesté-Lasserre,  Christa. 2023, Ancient reptiles' long necks made them vulnerable to decapitation. New Scientist 19.6. 

Onko sota korkean sivilisaation syy

Kuva  North Wind Picture Archives / Alamy

Joel Kontinen 

Taas New Sscentist julkaisi evoluuton värittämän jutun  menneisyydestä. jossa puuttuu syntiinlankeemus , vedenpaisumus ja Baabelin kielensetus, Ne sekettösivät synnin luonteen ja miksi väkivalta on olemassa jopa korkeskulttuurissa.  

Tutkijat ovat pyrkineet seuraamaan globaaleja muutoksia yhteiskunnassa viimeisten 10 000 vuoden aikana. Jotkut heistä päättelevät, että sodankäynti lisäsi sosiaalista monimutkaisuutta - mutta muut eivät ole vakuuttuneita päätelmästä.

Yhteiskunnat ovat tulleet uskomattoman suuriksi ja monimutkaisiksi viimeisten muutaman tuhannen vuoden aikana, ja tämä on tapahtunut pääasiassa maatalouden ja sodankäynnin vuoksi. Näin väittää laaja kansainvälinen yhteistyö, joka on käyttänyt yli vuosikymmenen tiedon keräämiseen aiheesta.

 Mutta kaikki eivät ole vakuuttuneita näistä päätelmistä – tai edes lähtöoletuksista.

Lähde; 

Barras, Colin. 2022.  Was warfare responsible for the origin of complex civilisation?New Scientist 24.6. 

Mantisravut käyttävät älykästä suunnittelua vallatessaan koloa

 

Kuva: Silke Baron, CC BY 2.0

Joel Kontinen

Sirkkaäyriäiset eli mantisravut ovat hyödyntäneet älykästä suunnittelua toimissaan. 

 Ne ovat voimankäytön mestareita. Jumala on antanut niille syntiinlankeemuksen vuoksi keinon, jolla ne selviytyvät.

Täydellistä kotia on vaikea löytää, ja jotkut mantisravut, joita kutsutaan "murskaajiksi", käyttävät raajojaan kovasti löytääksesi oikean. Jos kodilla on jo omistaja, hyökkääjä taistelee kiivaasti sen häätämiseksi.

Saadakseen selville, kuinka aggressiivisesti tämä pieni äyriäinen taistelee korallikolon nykyisen omistajan karkottamiseksi, tutkijat loivat laboratorioakvaarioihin "areenoita" ja järjestivät taisteluja katkarapujen välillä valekolon omistamisesta. Vaikka mantisravut yleensä mieluummin käyttävät koloja, jotka ovat suurempia kuin niiden ruumiis, jolloin jää tilaa kasvaa, aina ei niin ollut kokeissa. Taisteluissa ravut taistelivat eniten ihanteellisia koloja pienemmistä koloista, ehkä siksi, että hyökkääjät tunnistivat, että pienemmissä koloissa oli kilpailijoita, jotka olisi helpompi voittaa, tutkijat kirjoittivat uudessa tutkimuksessa.

Yleisestä nimestään huolimatta mantiskatkaravut eivät ole katkarapuja; pikemminkin ne ovat stomatopodeja, rapujen äyriäissukulaisia. Tutkimusta varten tutkijat keräsivät mantiskatkarapuja tieteelliseltä nimeltään Neogonodactylus bredini, jotka elävät koralliriutoissa Etelä-Karibianmerellä ja joiden pituus on jopa 60 millimetriä. Smithsonianin trooppisen tutkimuslaitoksen mukaan Mantis-katkarapujen "iskut" tunnetaan nopeudestaan: ne kykenevät antamaan iskuja jopa 80 km:n tuntinopeudella, jotka voivat murskata etanankuoria ja rikkoa akvaarion lasia.

Sekä N. bredini -urokset ja että naarat kilpailevat riuttojen koloista ja antavat "mahdollisesti vahingollisia, voimakkaita iskuja näiden kilpailujen aikana", tutkijat raportoivat. Tutkijat tekivät satunnaisia uros- ja naaraskatkarapujen pareja. Sitten yhdelle katkaravulle esitettiin muovinen kolo, jossa oli yksi aukko, johon se voi tehdä kotinsa. Seuraavaksi tutkijat toivat säiliöön toisen katkaravun ja tarkkailivat tulokasta selvittääkseen, hyökkäisikö se kolon asukasta vastaan (kilpailu lopetettiin, jos jommallakummalla katkaravulla oli vaara loukkaantua tai kuolla).

Kun mantisaravuilla oli mahdollisuus valita vapaana olevista kolosta, ne valitsivat tyypillisesti vaihtoehtoja, joihin sisältyi kasvunvaraa. Mutta kun äyriäisten oli taisteltava jo miehitetystä kolosta, ne taistelivat kovemmin ja menestyivät paremmin, jos kolot olivat pienempiä kuin ihanteellinen koko, tutkijat havaitsivat. Burrow'n asukkailla oli ehdottomasti kotinurmikon etu - hyökkääjät voittivat vain 31% taisteluistaan. Jos kolot olivat paljon liian suuria tai liian pieniä hyökkääjille, ne menestyivät vielä huonommin voittamalla vain 13% taisteluista. Mutta kun kolo oli vain hieman pienempi kuin oli ihanteellinen hyökkääjän kehon koolle, tunkeilija-mantis katkarapu voitti 67%. On luultavaa, että tunkeilijat arvioivat pienempien kolojen koon ja huomasivat, että myös katkarapu sisällä olisi pienempi - ja helpompi voittaa taistelussa.

"Tiedämme, että eläimet voivat arvioida useita tekijöitä, mukaan lukien vastustajan koon ja taistelusta saatavan hyödyn arvon, päättäessään taistella", kertoi tutkimuksen johtava tutkija Patrick Green, Human Human Frontier Science -ohjelmasta Ekologian ja luonnonsuojelun keskuksessa Exeterin yliopistossa Cornwallissa, Englannissa. Tässä tapauksessa, koska pienempi kolo on todennäköisesti pienemmän vastustajan käytössä, näyttää siltä että mantis-katkaravut tekevät kompromissin kodin koon hyväksi, jos se tarkoittaa helpompaa taistelua ", Green sanoi lausunnossaan." Voidaan olettaa, että eläimet taistelevat kovemmin, jos hyöty on suurempi, mutta tämä tutkimus on esimerkki siitä, että ponnistelut varataan vain jollekin, mikä on "oikein", Green sanoi.

Tutijat julkaisivat havainnot verkossa 28. lokakuuta Animal Behavior -lehdessä.

Lähde:

Weisberger, Mindy, 2020. Mantis shrimp punch down, pick on smaller rivals to steal their homes Live Science 3.11.

Pastorit hakoteillä: siunaavat abortteja, joita tehdään ”Jumalan kunniaksi”

Hugo Simberg: Kuoleman puutarha. Kuva: Rafael Vargas, Public domain.




Joel Kontinen

Baptistisaarnaaja Carlton Veazey ja kolme muiden kirkkokuntien pastoria sekä yksi rabbi kävivät Bethesdassa siunaamassa aborttikliniikan, jossa heidän mukaansa vauvoja abortoidaan Jumalan kunniaksi.

Tämä on varsin kummallista logiikkaa. Raamattu kutsuu kuolemaa viholliseksi, joka sai alkunsa syntiinlankeemuksesta.

Kristityt sananjulistajat eivät valitettavasti aina ole pysytelleen uskollisina Jeesuksen opetukselle.

Aborttien lisäksi jotkut ovat valmiita siunaamaan muita syntejä ja suosimaan antikristillisiä oppeja, esimerkiksi teististä evoluutiota.

Lähde:

Ertelt, Steven. 2018. Christian Pastors Bless Late-Term Abortion Clinic and Its Staff, “All They Do is For God’s Glory”. Life News (1.2.).

Solujen oma Internet välittää tietoa nanoputkien avulla

Kuva: Ranzinger J, Rustom A, Abel M, Leyh J, Kihm L, et al, PLoS One 2011, CC BY 2.5.



Joel Kontinen

Kasveilla on sähköposti, puilla taas oma suojattu Internet, joiden avulla ne välittävät tietoa osasta toiseen.

Myös ihmisillä ja eläimillä saattaa olla oma sisäinen sähköinen tietoverkostonsa.

Äskettäin Yukiko Yamashita (University of Michigan, Ann Arbor) ja kollegat julkaisivat Naturessa tutkimuksen, jossa he tarkastelivat, miten solut viestivät toisilleen pikkuruisten nanoputkien välityksellä.

Valitettavasti samat väylät voinevat syntiinlankeemuksen jälkeisessä maailmassa kuljettaa myös tulehduksia aiheuttavia hiukkasia paikasta toiseen ja levittää tauteja.


Lähde:

Baker, Monya. 2017. How the Internet of Cells has biologists buzzing. Nature News (20.9.).

Tuulahdus Eedenistä: Kissa adoptoi siilinpoikaset

Venäjällä kissa adoptoi kahdeksan tällaista otusta, joskin hiukan pienempää. Kuva: Michael Gäbler, CC BY-SA 3.0.




Joel Kontinen

Eläinmaailmasta kantautuu tuon tuostakin odottamattomia tuulahduksia.

Äskettäin leijona adoptoi leopardinpennun. Leijonat ja leopardit kilpailevat samoista saaleista, joten tämä oli pienoinen yllätys.

Toisaalta molemmat kissaeläimet pystyvät lisääntymään keskenään ja kuuluvat samaan Genesiksen lajiin tiikereiden ja muiden isojen kissojen kanssa.

Mutta kun hait syövät ruohoa, yllätys on vähintään astetta suurempi.

Venäläisessä eläintarhassa Muska- niminen kissa adoptoi hiljattain kahdeksan siilinpentua, joiden emo kuoli jäätyään ruohonleikkurin alle.

Eläinhoitajat tekivät kaikkensa saadakseen siilit juomaan maitoa, mistään ei ollut apua – ei edes tuttipullosta tai lautaselle kaadetusta maidosta.

Kunnes kissa ehti apuun. Muska alkoi imettää siilivauvoja ja hoivasi niitä öisin, ja ne kiintyivät keinoemoonsa.

Tätä jatkui toista viikkoa, kunnes ne pystyivät syömään tuhdimpaa ruokaa. Muska tosin yhä katsoo niiden perään.

Eedenistä tuulee vähän väliä:

• Irlantilaisella farmilla kissa adoptoi ankanpojat.
• Venäjällä naarasleijona paimentaa lampaita.
• Vuohesta tuli tiikerin paras kaveri
• Iguaanat syövät vain kasviksia.
• Hämähäkille kelpaa vain kasvisruoka.

Tällaista ei pitäisi tapahtua evoluution verisessä maailmassa.

Mutta me emme eläkään darvinistisessa maailmassa.

Lähde:

BBC News. 2017. Russian cat adopts orphaned baby hedgehogs. (25.7.).

Kirjoahven uhmaa darvinistista ajattelua: tunnistaa tuttujen ja vieraiden naamat

Julidochromis transcriptus. Kuva: Przemysław Malkowski, Creative Commons (CC BY-SA 4.0).




Joel Kontinen

Kaloilla piti olla alkeelliset aivot.

Näin evolutionistit ajattelivat, kunnes Tanganjikajärvessä elävä kirjoahven Julidochromis transcriptus osoitti pystyvänsä tunnistamaan tutut kalat pelkästään näiden silmien ympärillä olevien kuvioiden perusteella.

Animal Behaviour -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan kirjoahvenilla on yllättävän hyvin kehittynyt kyky prosessoida tietoja.

Tämä ei alkuunkaan vastaa darvinistisia odotuksia.

Huomaamme monista eläimistä, että niillä on kyky selviytyä syntiinlankeemuksen seurauksista kärsivässä maailmassa.

Jumala on kiinnostunut myös eläimistä. Hän käski Nooan ottaa Genesiksen jokaisen lajin edustajia arkkiin, jotta nämä olisivat välttyneet Aadamin ja Eevan synnin perimmäiseltä rangaistukselta eli kuolemalta.


Lähde:

Del Bello, Lou. 2017. Fish recognise friends and foes through their unique faces. New Scientist (14.6.).

Pikkuruinen plankton metsästää saalista järeällä konekiväärillä

Tuore tutkimus vertaa planktonien tykistöä Richard Gatlingin suunnittelemaan konekivääriin. Kuva: Matthew Trump, Creative Commons (CC BY 3.0).





Joel Kontinen

Meren syvyyksissä käydään melkoisia metsästysretkiä. Äsken eläintieteilijät saivat selville, että etana lassoaa saaliinsa.

Nyt on myös käynyt ilmi, että pikkuruiset planktonit Nematodinium ja Polykrikos kofoidii pyydystävät saalista järeillä tykeillä.

Science Advances -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa kartoitetaan pikkuplanktonien tykistöä. Tutkijat vertaavat sitä Richard Gatlingin suunnittelemaan konekivääriin. Sillä kelpaa ammuskella saalista iltapalaksi.

Planktonien tykit kertovat meille älykkään suunnittelun lisäksi myös syntiinlankeemuksen seurauksista. Nyt maailmassa täytyy monesti tappaa ruoka ennen kuin sen voi syödä.

Planktonit sopivat huonosti evoluution maailmaan. Ne voivat olla häkellyttävän kauniita ja ällistyttävän lujia.

Viime vuonna tutkijat raportoivat löytäneensä ”1,4 miljoonaa vuotta” vanhasta planktonista DNA:ta.

Ja lisäksi jotkin planktonit kertovat pikemminkin rappeutumisesta kuin kehityksestä.

Lähde:

Pappas, Stephanie. 2017. Plankton Go Ballistic: Teensy Organisms Wield Impressive Artillery. Live Science (4.4.).

Vesinokkaeläimen myrkystä diabeteslääkettä

Kuva: Dr. Philip Bethge, Creative Commons (CC BY-SA 4.0).



Joel Kontinen

Evolutionisteille vesinokkaeläin (Ornithorhynchus anatinus) on mysteeri.

Vesinokkaeläin eli jo dinosaurusten kaudella, ja muiden mosaiikkimaisten eläinten tavoin se uhmaa darvinistista evoluutiota.

Tämä vikkelä kosteikkoeläin on siinäkin mielessä erikoinen, että nokkasiilin (Tachyglossus aculeatus) tavoin se voi puolustautua myrkyllä. Koirailla on takaraajoissa rauhasia, joiden myrkky sisältää myös GLP-1-nimistä hormonia.

Se edistää insuliinin vapautumista, joten tutkijat toivovat voivansa valmistaa seosta synteettisesti ja käyttää sitä lääkkeenä kakkostyypin diabeteksen hoidossa.

Evoluution kannattajat ovat monesti väittäneet, että hyvä Jumala ei ole voinut luoda myrkyllisiä eläimiä.

Mutta he eivät usko syntiinlankeemukseen, joka toi kuoleman, kärsimyksen ja pahuuden maailmaan.

Siitä huolimatta Jumala pitää huolta myös eläimistä ja auttaa niitä selviytymään monesti vaarallisissa oloissa.

Hyvin pienet muutokset voivat tehdä jostain seoksesta myrkyllisen.

On loogista uskoa, että syntiinlankeemuksessa aiheutui epigeneettisiä muutoksia, jotka saivat jotkin eläimet tuottamaan myrkkyä.

Lähde:

BBC news. 2016. Platypus venom paves way to possible diabetes treatment (30.11.).

Teinitytön ruumis syväjäädytetään sekulaarisen ylösnousemuksen toivossa

Kaikkialla maailmassa on muistutuksia elämän katoavuudesta.





Joel Kontinen

Isossa-Britanniassa tuomioistuin päätti, että 14-vuotiaan tytön ruumis voidaan syväjäädyttää ja lähettää säilytettäväksi Arizonassa sijaitsevaan laitokseen (Alcor Life Extension Foundationiin).

Harvinaista syöpää sairastanut tyttö oli ennen kuolemaansa tutkinut kryoniikkaa. Hän toivoi, että lääketiede voisi joskus tulevaisuudessa voittaa hänen sairautensa ja näin herättää hänet eloon.

Tytön äiti puolsi ratkaisua, mutta hänen eronnut isänsä oli vastustanut sitä, kunnes tämä viime hetkillä myöntyi tyttärensä pyyntöön.

Kryoniikka on tieteisuskovien vastaus elämän katoavuuteen.

Myös transhumanismi pyrkii kumoamaan kuoleman. Siinä hyödynnetään huipputeknologiaa ja esimerkiksi ladataan aivojen sisältö tietokoneelle.

Ihminen ei tosin silläkään keinolla voi elää ikuisesti. Ja me olemme sitä paitsi muutakin aivomme sisältö.

Kuolema tuli ihmisten maailmaan sen jälkeen, kun Aadam ja Eeva lankesivat syntiin ja heidät karkotettiin Eedenistä.

Raamatun mukaan kuolema on peruuttamaton. Kukaan ei voi välttää sitä.

Vaikka Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista, koitti päivä, jolloin tämä kuoli toistamiseen.

On vain yksi keino elää ikuisesti. Se ei ole tieteisusko vaan raamatullinen usko. Kun Lasarus oli kuollut, Jeesus sanoi Martalle (vainajan sisarelle): "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.” (Joh. 11:25).

Lähde:

Bowcott, Owen ja Amelia Hill. 2016. 14-year-old girl who died of cancer wins right to be cryogenically frozen. The Guardian (18.11.).

Evoluutio selittää, miksi ihmiset murhaavat toisiaan – tai ehkä ei

Simpanssin moraali? Kuva: Delphine Bruyere, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).





Joel Kontinen

Evolutionistin on vaikea uskoa, että ihminen eroaa oleellisesti muista elävistä olioista, vaikka monet seikat tai ominaisuudet (esimerkiksi genetiikka, kieli, kulttuurin rakentaminen, pystykävely, leuka ja silmänvalkuainen) kertovat siitä, että olemme ainutlaatuisia, että meidät on luotu Jumalan kuvaksi.

Darvinisti kiistää yliluonnollisen ulottuvuuden ja haluaa kuitenkin nähdä moraalia – tai sen puutetta – eläimissä, etenkin isoissa apinoissa.

Äskettäin José Maria Gómez (Granadan yliopisto) kollegoineen selvitti tieteen tietokannoista, missä määrin eri nisäkäslajit tappoivat lajitovereitaan.

He tutkivat 1024 lajin tiedot.

He huomasivat, että 40 prosenttia lajeista oli väkivaltaisia, kun taas esimerkiksi lepakot ja valaat eivät juuri koskaan tappaneet lajitovereitaan. Sudet ja simpanssit sen sijaan olivat hyvin väkivaltaisia. Simpanssin tappoivat 4,5 % lajitovereistaan ja bonobot 0,68 %.

Gómez päätteli tämän perusteella, että noin 2 prosenttia ihmisten kuolemista johtuu tapoista. Lukema on vaihdellut historian kuluessa. Pahimmillaan se on Gómezin tutkimusryhmän mukaan ollut jopa 12 % (Euraasiassa keskiajalla), mutta nykyisin se on osapuilleen 1,3 prosenttia.

Tämä Naturessa julkaistu tutkimus viittaa siihen, että oletettu menneisyytemme ei selitä tappamista siinä määrin kuin esimerkiksi psykologi Steven Pinker on väittänyt.

Pinker uskoo, että metsästäjä-keräilijät tappoivat 15 prosenttia tovereistaan. Todisteet eivät puolla tällaista lukemaa.

Raamatun mukaan maailman pahuus juontuu viime kädessä Genesiksessä kuvatusta syntiinlankeemuksesta, joka toi kärsimyksen ja kuoleman maailmaan.

Ihmiset ovat alusta lähtien syytelleet toisiaan. Aadam syytti Eevaa, Eeva syytti käärmettä. Nykyihminen syyttää evoluutiota.

Siinä hän on osittain oikeassa, sillä yhdistelmä ateismi + usko evoluutioon on tappanut enemmän ihmisiä kuin yksikään muu ideologia.

Evoluution hedelmät ovat huonoja. Vai mitä sanoisimme kansanmurhista, rodunjalostuksesta eli eugeniikasta, rasismista, aborteista ja eutanasiasta?

Mutta tämä ei tarkoita sitä, että evoluutio olisi totta.

Lähde:

Wade, Lizzie. 2016. Why do we kill? Controversial study blames our distant ancestors. Science (28.9.).

Ystävämme bakteeri pitää pahan sairaalabakteerin (MRSA:n) loitolla

Valkosolut käyvät MRSA:n kimppuun. Kuva: National Institutes of Health (NIH), public domain.




Joel Kontinen


Sairaalabakteerina tunnettu MRSA eli metisilliinille resistentti Staphylococcus aureus on ikävä tauti, joka tekee tuhoaan etenkin sairaaloissa.

USA:ssa 11 000 ihmistä kuolee vuosittain MRSA:han.

Vaikka MRSA:n koko nimi voi kuulostaa sanahirviöiltä, sille on varsin käypä selitys: Metisilliini on puolisynteettinen penisilliini, jolla aiemmin hoidettiin infektioita. Resistentti tarkoittaa vastustuskykyistä.

Mutta nyt tutkijat ovat huomanneet, että ihminen voi luonnostaan tuottaa antibiootin, joka nujertaa MRSA:n. Andreas Peschel Tübingenin yliopistosta kollegoineen raportoi äskettäin löydöstä Naturessä.

Ihmelääkkeen nimi on lugduniini. Se on Staphylococcus lugdunensis-bakteerin tuottama molekyyli. Se pystyy kukistamaan MRSA:n.

Yhdeksällä prosentilla ihmisistä on luonnostaan S. lugdunensista esimerkiksi nenässään.

Nyt tutkijat pohtivat, voisiko siitä kehittää nenäsuihkeen auttamaan niitä, joilla ei ole vastustuskykyä MRSA:lle.

Antibioottiresistenssi ei todista evoluutiosta, koska jo ”4 miljoonaa vuotta” vanhat bakteerit olivat vastustuskykyisiä antibiooteille.

Tuhat vuotta sitten eläneillä inkoilla oli suolistobakteereja, jotka olivat vastustuskykyisiä antibiooteille.

Viime vuonna Venezuelassa syrjässä elävältä heimolta tavattiin mikrobeja, jotka olivat vastustuskykyisiä antibiooteille.

Taudit kertovat meille syntiinlankeemuksesta.

Vastustuskyky taas viittaa siihen, että alun hyvässä maailmassa kaikki bakteerit saattoivat tehdä hyvää – niin kuin suurin osa niistä edelleenkin tekee.

Mutta jostain syystä paha kello kuuluu usein kauemmaksi kuin hyvä.

Lähde:

Nowogrodzki, Anna. 2016. The nose knows how to kill MRSA. Nature News (27.7.).

Tieteisuskova haluaa kumota kuoleman ja herättää vainajat henkiin

Kaikkialla maailmassa on muistutuksia elämän katoavuudesta. Kuva Kreetalta.




Joel Kontinen


Kuolema ei jaksa innostaa muita kuin niitä, jotka harrastavat dekkareita tai räjäyttelevät siviilejä ja muita ihmisiä tai niitä, jotka intoilevat eutanasian puolesta.

Moni haluaa viipyä syntiin langenneessa maailmassamme mahdollisimman pitkään.

Teknologia näyttäisi tarjoavan siihen mahdollisuuden.

Tuore New Scientist esittelee useassa artikkelissa amerikkalaisen kryonikkayrityksen Alcor Life Extension Foundationin. Kyoniikka eli syväjäädytys on jo ajat sitten levinnyt tieteiskirjallisuudesta liike-elämään.

Ja dollarit valuvat alan yritysten pankkitileille.

Alcorin asiakas voi sopia, että hänen ruumiinsa (tai vaikkapa vain hänen päänsä) syväjäädytetään, kun hän on kuollut. Toiveena on herättää hänet henkiin, jos ja kun lääketiede joskus tulevaisuudessa keksii parannuskeinon tautiin, joka hänet niitti.

Tieteisuskovat toivovat, että tiede edistyisi niin pitkälle, että lääkityistä osista voitaisiin aikanaan kyhätä kokoon elävä yksilö.

Tämä on ylösnousemuksen sekulaarinen versio.

Myös Suomessa on toimiva kryoniikkaseura.

Myös transhumanismi pyrkii kumoamaan kuoleman. Siinä hyödynnetään huipputeknologiaa ja esimerkiksi ladataan ihmisen muisti tietokoneelle.

Elämä ei tosin silläkään keinolla voi säilyä ikuisesti.

Kuolema tuli ihmisten maailmaan sen jälkeen, kun Aadam ja Eeva karkotettiin Eedenistä. Raamatun mukaan se on peruuttamaton. Kukaan ei voi välttää sitä.

Vaikka Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista, koitti päivä, jolloin tämä kuoli toistamiseen.

On vain yksi keino elää ikuisesti. Se ei ole tieteisusko vaan raamatullinen usko. Kun Lasarus oli kuollut, Jeesus sanoi Martalle (vainajan sisarelle): "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.” (Joh. 11:25).

Lähde:

Thomson, Helen. 2016. I want to put your death on ice so that you can live again. New Scientist (29.6.).

Tuulahdus Eedenistä: vegaanilisko

Näihin poskiin sopii paljon pinaattia ja muuta vihertävää.





Joel Kontinen

Journal of Experimental Biology kertoo yllättävästä kokeesta: tutkijat päättivät äskettäin selvittää, selviytyisivätkö iguaanit pelkillä kasviksilla.

Luonnossa nämä puissa viihtyvät liskot syövät sekä pikkuötököitä että kasveja.

Neljänkymmenen päivän kuluttua pelkkiä kasveja syöneet iguaanit painoivat yhtä paljon kuin sekasyöjät. Niiden ohutsuoli oli 17 prosenttia pidempi kuin muilla ja niiden mikrobipopulaatio oli monipuolistunut. Ne voivat kaiken puolin hyvin.

Darvinistinen ajattelu on sumentanut näkömme siinä määrin, että meidän voi olla vaikea uskoa tällaiseen.

Mutta petoeläimen näköinen eläin ei välttämättä ole peto. Panda syö bambua, ja vampyyrin näköinen hedelmälepakko popsii vain banaaneja ja muita trooppisia hedelmiä.

Myös krokotiilit voivat toisinaan syödä kasveja, ja Bagheera kiplingi -hämähäkin mieliruoka kostuu akasian lehdistä.

Olemme viime vuosina kokeneet myös muunlaisia tuulahduksia Eedenistä: irlantilaisella farmilla kissa adoptoi ankanpojat, ja venäläisessä eläintarhassa tiikeristä tuli vuohen paras kaveri.

Vaikka syntiinlankeemus toi kuoleman ja kärsimyksen maailmaan, näemme toisinaan välähdyksiä siitä, millainen alun täydellinen maailma oli – ja millaiseksi se kerran ennallistetaan.

Lähde:

Mohanan, Patrick. 2016. How does a lizard go vegetarian? By growing its gut. Science (15.6.).