Kuva: Roc Olivé (Institut Català de Paleontologia Miquel Crusafont)/FECYT
Joel Kontinen
Muinaisten
matelijoiden pitkät kaulat tekivät niistä alttiita katkaisulle.
Äärimmäisen pitkät kaulat
luultavasti auttoivat muinaisia merimatelijoita väijyttämään saalista hämärissä
vesissä, mutta tekivät niistä myös helpon kohteen petoeläinten katkaisuun.
Kahden triaskauden matelijan fossiileissa on katkaistuja päitä ja kauloja, joissa on puremajälkiä, mikä korostaa monille muinaisille merieläimille yhteisten äärimmäisen pitkien kaulojen haittapuolia. "Tarjoamme ensimmäisen konkreettisen todisteen siitä, että tämä vartalosuunnitelma oli ainakin joillakin eläimillä heikko kohta", sanoo Eudald Mujal Stuttgartin luonnontieteellisestä museosta Saksasta. Triaskaudella eläneellä matelijoiden suvulla Tanystropheusilla oli jopa 2 metriä pitkä jäykkä kaula, jonka ansiosta ne saattoivat vangita kaloja ja muita eläimiä krokotiilimaisilla päillään pitäen ruumiinsa vähemmän näkyvissä merenpohjassa. Mujal ja hänen kollegansa Stephan Spiekman, myös Stuttgartin museossa, käyttivät korkearesoluutioista valokuvausta ja 3D-mallinnusta arvioidakseen kahden lajin, Tanystropheus hydroidesin ja Tanystropheus longobardicuksen fossiileja Zürichin yliopistossa Sveitsissä. 242 miljoonaa vuotta vanhoissa yksilöissä oli kaksi täydellistä, hyvin säilynyt kalloa ja kaksi yhtä hyvin säilynyttä, mutta äkillisesti lyhennetty kaulaa - yhdellä eläimellä oli vain 10 sen 13 kaulanikamasta ja toisella vain seitsemän. Molemmissa kauloissa oli useita puremajälkiä, myös yksi, joka osoitti väkivaltaisen iskun aiheuttaman murtuman merkkejä, tutkijat sanovat. Hampaiden jäljet molemmissa näytteissä paljastavat, että saalistaja hyökkäsi takaa ja ylhäältä, murskaasi ja katkaisi kokonaan matelijan kaulan.
Kun Aadam ja Eeva lankesivat syntiin, kuolema täytti maailman.
Lähde:
Lesté-Lasserre, Christa.
2023, Ancient reptiles' long necks made them vulnerable to decapitation. New Scientist 19.6.
Tekstit
