Ihmisen aivot ovat saattaneet kasvaa ilman erityistä syytä

 

Neandertalin (vas.) ja Homo sapiensin kallot olivat suurempia kuin aikaisempien hominiinien kallot

Kuva: Pascal Goetgheluck/Science Photo Library

Joel Kontinen

Miksi ihmiset aivot ovat niin suuret? Evoluutio ei anna siihen vastauksia. Ne ovat isommat kuin evoluution meille tarjoamat vaihtoehdot.  Vuosimiljoonat eivät sitä selitä. Ihmisillä on juuri sen kokoiset aivot kuin ne ovat olleet alusta, Genesiksestä asti.

Epätavallisen suuret aivomme ovat yksi lajimme määrittelevistä piirteistä. Fossiilisten kallojen uuden analyysin mukaan ei ole todisteita siitä, että evoluutio olisi suosinut voimakkaasti suuria aivoja 2 miljoonaa vuotta ihmisen evoluution aikana.

”Aivojen koko todellakin kasvaa ajan myötä, ja kasvojen koko todellakin pienenee ajan myötä”, sanoo Katerina Harvati Tübingenin yliopistosta Saksasta. Tämä ei kuitenkaan näytä johtuneen luonnonvalinnasta.

Lähde:

Michael Marshall 2026 Human brains may have got bigger for no particular reason | New Scientist 6.7.

Älykäs suunnittelu pystynee ratkaisemaan aivojen vaurioita

 

Imfaattiset rakenteet terveen ihmisen aivoissa. Kuva: Shiju Gan / Harvardin yliopisto

Joel Kontinen

Vahingossa tehty löytö vihjaa aivojemme mysteerirakenteisiin. Tutkijat ovat saattaneet törmätä aivojen verisuoniverkostoon, joka auttaa poistamaan kuona-aineita – löytö, joka voisi "edustaa paradigman muutosta ymmärryksessämme kaikista hermoston rappeumasairauksista".

Shiju Gan/Harvardin yliopisto hävittää aineenvaihdunnan kuona-aineita. Jos löydös vahvistetaan tulevissa tutkimuksissa, se voisi muuttaa ymmärrystämme aivoista ja jopa paljastaa uusia hoitoja esimerkiksi Alzheimerin tautiin.

"Jos se on totta, tämä on valtavaa", sanoo Per Kristian Eide Oslon yliopistosta Norjasta, joka ei ollut mukana tutkimuksessa. "Se edistäisi paradigman muutosta ymmärryksessämme kaikista hermoston rappeumasairauksista, mutta myös aivohalvauksesta ja traumaattisista aivovaurioista sekä normaalista aivotoiminnastamme."

Älykäs suunnittelu pystynee ratkaisemaan aivojen häiriöitä, ehkäpä esimerkiksi Alzheimerin taudin.

Aivoissasi voi olla piilotettu suoniverkosto, joka auttaa niitä hävittämään aineenvaihduntajätteitä. Jos löytö vahvistetaan todeksi tulevissa tutkimuksissa, se voi muuttaa ymmärrystämme aivoista ja jopa paljastaa uusia hoitoja Alzheimerin taudin kaltaisten sairauksien hoitoon.

Lähde: 

Carissa Wong 2026 Accidental discovery hints at mystery structures within our brain | New Scientist 13. 2.

Mustekalat saavat pohtimaan uudelleen, miksi eläinten aivot ovat kehittyneet suuriksi

 

Matalassa vedessä elävillä mustekaloissa – kuten tavallinen mustekala – on tyypillisesti suuret aivot. Kuva: Shutterstock

Joel Kontinen

Miksi mustekaloilla on isot aivot? Isot aivot ovat evolutionistien mielestä merkkinä sosiaalisesta käytöksestä. Mutta tuoreen tutkimuksen mukaan tämä ei pidä paikkaansa.

Mustekaloilla voi olla suuret aivot ympäristötekijöiden – eivät sosiaalisten tekijöiden – vuoksi.

Nisäkkäiden suurten aivojen uskotaan yleisesti liittyvän sosiaaliseen käyttäytymiseen. Tätä ajatusta kutsutaan sosiaalisten aivojen hypoteesiksi. Mitä enemmän lajin jäsenillä on sosiaalisia yhteyksiä, sitä suuremmat aivot ne tarvitsevat näiden yhteyksien hallitsemiseksi. Tämä kaava pätee ryhmiin, kuten kädellisiin, delfiineihin ja kamelinsukuisiin. Mutta on olemassa eläimiä, kuten pääjalkaisia ​​– mustekaloja, kalmareita, seepioita ja meriahvenia – joilla on suhteellisen suuret aivot, jotka osoittavat älykkään käyttäytymisen merkkejä, mutta jotka silti elävät pitkälti yksinäistä elämää, jossa vanhempien hoivaa, monimutkaista ryhmädynamiikkaa tai sosiaalista oppimista on vähän.

Lähde:

Chris Simms 2026 Octopuses prompt rethink of why animals evolve big brains | New Scientist 21.1.

Aivojen ikääntyminen voi johtua proteiinin tuotannon häiriintymisestä

 

Kuva: http://www.biomedcentral.com/1755-7682/3/24, CC BY 3.0.

Joel Kontinen

Voiko proteiinin tuotanto vaikuttaa vanhenemiseen? Proteiinin väheneminen saattaa vaikuttaa aivojen rappeutumiseen.

”Löytö, että aivojen ikääntymistä voivat edistää jumiutuneet proteiinitehtaat voisi johtaa parempiin tapoihin auttaa meitä pysymään terävinä vanhetessamme.

Olemme saattaneet löytää solujen ikääntymisen perustavanlaatuisen syyn, joka on monien muiden solujen ikääntymisprosessien taustalla.

Makean veden Killifish-nimisten kalojen, aivojen tutkimus on osoittanut, että ikääntyessään solujen proteiinia tuottavat tehtaat alkavat jumiutua ja samalla valmistaa keskeistä proteiiniluokkaa, mikä aiheuttaa noidankehän rappeutumisessa.

Löytö voisi johtaa uusiin tapoihin torjua aivojen ikääntymistä, sanoo Alessandro Cellerino Leibniz-instituutista Saksasta. "Puhumme enimmäkseen kognitiivisten toimintojen parantamisesta tai kognitiivisen rappeutumisen estämisestä pikemminkin kuin eliniän pidentämisestä", hän sanoo.

Proteiinien valmistusreseptit tallennetaan solujemme DNA:han. Kun proteiinia tarvitaan, näiden reseptien kopiot transkriptoidaan eräänlaiseksi molekyyliksi, jota kutsutaan mRNA:ksi.

mRNA-kopioita muokataan eli silmukoidaan ja lähetetään proteiineja tuottaviin tehtaisiin, joita kutsutaan ribosomeiksi. Nämä tehtaat sitoutuvat mRNA-molekyyleihin ja liikkuvat niitä pitkin lukemalla kolmikirjaimiset kodonit ja kääntämällä ne aminohapposarjaksi, joka muodostaa proteiinin.

Normaalisti mitä enemmän mRNA-kopioita on, sitä enemmän proteiinia tuotetaan. Yhä useammat tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että ihmissolujen ikääntyessä tämä korrelaatio häiriintyy, joten proteiinin tuotanto voi vähentyä, vaikka mRNA:n määrä ei vähene.

Cellerino ja hänen tiiminsä ovat nyt saattaneet selvittää, miksi näin tapahtuu, tutkimalla ribosomeja tappajakalan aivoissa niiden ikääntyessä. Tutkijat käyttivät tekniikkaa, jonka avulla he pystyivät ottamaan tilannekuvan siitä, kuinka pitkälle kukin ribosomi oli liikkunut sitoutuneen mRNA:n mukana.

He havaitsivat, että tappajakalan aivojen ikääntyessä aminohappoja arginiini ja lysiini määrittäviin kodoneihin oli sitoutuneena paljon enemmän ribosomeja kuin sattumalta voisi odottaa. Tämä tarkoittaa, että ribosomit pysähtyvät näiden kodonien kohdalla ja pysäyttävät tuotannon ennen kuin proteiini on valmis. Sekä arginiini että lysiini ovat positiivisesti varautuneita aminohappoja, joita on runsaasti proteiineissa, jotka sitoutuvat DNA:han tai RNA:han, jotka molemmat ovat negatiivisesti varautuneita. Tämä tarkoittaa, että pysähtyminen vaikuttaa todennäköisimmin juuri näihin DNA:han ja RNA:han sitoutuviin proteiineihin.

Tämä on ongelma, koska näillä proteiineilla on keskeisiä toimintoja, kuten RNA:n valmistus, RNA:n silmukointi, DNA-vaurioiden korjaaminen ja niin edelleen.

"Tiedetään, että ikääntymisen myötä DNA vaurioituu, RNA:n tuotanto vähenee, silmukointi vähenee ja proteiinien tuotanto vähenee", Cellerino sanoo. "Ehdotamme, että tämä ribosomien pysähtymisen ilmiö yhdistää kaikki nämä ikääntymisen eri tunnusmerkit."

Lisäksi ribosomit itse sisältävät RNA:han sitoutuvia proteiineja, hän sanoo. "Joten on olemassa tämä noidankehä, jossa ribosomiproteiineja koodaavat mRNA:t pysähtyvät, mikä johtaa ribosomien tuotannon vähenemiseen ja sitä kautta proteiinisynteesin vähenemiseen."

Suuri kysymys on nyt, tapahtuuko ribosomien pysähtymistä ihmisen aivoissa. Aiemmin tänä vuonna Gene Yeo Kalifornian yliopistosta San Diegosta osoitti, että RNA:ta sitovat proteiinit vähenevät ihmisen hermosoluissa ikääntyessä. Tässä määrin hänen havaintonsa ovat yhdenmukaisia Celerinon kanssa, hän sanoo, mutta syy ei ole vielä selvä. "Selvitämme, miksi RNA:ta sitovat proteiinit muuttuvat."

Jos havainnot pätevät ihmisiin, se voi johtaa uusiin hoitoihin ikään liittyviin aivosairauksiin. Killifish-kaloilla ribosomien pysähtyminen laukaisee myös hälytyssignaalin, joka tuottaa tulehdusvasteen. "Tämän reitin jatkuva aktivoituminen aiheuttaa kroonista tulehdusta", Cellerino sanoo. "Krooninen tulehdus on erittäin tärkeä tekijä ikääntymisessä, erityisesti aivoissa."

On olemassa kokeellisia lääkkeitä, jotka voivat estää tämän signalointireitin ja voivat siten auttaa torjumaan tällaisia sairauksia, Cellerino sanoo.

"Mutta eliniän osalta on liian aikaista sanoa oikeastaan mitään", hän sanoo. Tämä johtuu siitä, että syytä, miksi ribosomit alkavat pysähtyä tiettyjen aminohappojen kohdalla, ei vielä ymmärretä, eikä ole myöskään selvää, tapahtuuko sama pysähtymisprosessi kaikissa elimissä."

Lähde:

Michael Le Page 2025 Ageing in the brain may be caused by a breakdown in protein production | New Scientist 31.7.

Aivot voivat kasvaa

  

Kuva: OpenStax, CC BY 4.0.

Joel Kontinen

Neuronin yhteysnopeudet voivat kasvaa tai laskea iän myötä. Signaalit joidenkin aivojen alueiden välillä voivat olla nopeimpia 34-vuotiaana, kun taas toisilla alueilla siirtyminen nopeutuu tasaisesti iän myötä. 

Nopeus, jolla neuronimme kommunikoivat toistensa kanssa, muuttuu ikääntyessämme ja voi kasvaa joillakin aivojen alueilla. Parempi ymmärrys siitä, kuinka hermosolujen välitysnopeudet vaihtelevat ihmisen elämän aikana, voi parantaa tietämystämme tietyistä hermoston kehityshäiriöistä, kuten skitsofreniasta.

Dora Hermes Mayo Clinicissä Minnesotassa ja hänen kollegansa mittasivat hermosolujen siirtymisnopeuksia 75 ihmisellä, iältään 4–51 vuotta, kun heille tehtiin leikkaus epilepsian tarkkailemiseksi.

Isot aivot ovat yksi ihmisen oletetun evoluution kiperimmistä pulmista.

Mutta koon lisäksi meidän aivomme toimivat eri lailla kuin apinoiden.

Myös dopamiini erottaa ihmisen apinoista. 

Lähde:  

 Murugesu,  Jason Arunn, 2022,  Some regions of your brain can communicate faster as you age New Scientist 9.1.

Evoluution mukaan olemme sienten sukua

 

Kuva: Nick Hobgood, CC BY-SA 3.0. 

Joel Kontinen

Evolutionistit uskovat, että’ olemme sienten sukua. Näin Science kirjoittaa:

Vaikka ihmiset eivät tiedä, miten aivot kehittyivät, he luulevat, että sillä on jotain kytköksiä sieniin. Sienet edustavat kaukaisia eläinsukulaisiamme. Niillä ei ole hermostoa, mutta niillä on yksinkertainen suodatin ruokintaa varten.

Musser kumppaneineen kartoitti makean veden sienessä (Spongilla lacustris) olevat solutyypit ja havaitsi, että monet synaptisessa kommunikaatiossa tärkeät geenit ilmentyvät pienten ruoansulatuskammioiden soluissa. He löysivät presynapsille ominaista erityskoneistoa pienistä moninapaisista soluista, jotka ovat kosketuksissa kaikkiin muihin soluihin ja myös postsynapsin vastaanottavaan hermostoon koanosyyteissä, jotka synnyttävät veden virtausta ja sulattavat mikrobien ruokaa.

Nämä tulokset viittaavat siihen, että ensimmäinen suunnattu viestintä eläimillä on saattanut kehittyä säätelemään ruokintaa, toimien evolutionistien mukaan lähtökohtana pitkällä polulla hermoston evoluutiota kohti.

Tämä tutkimus ei pidä paikkaansa. Sienet eivät ole meidän aivojemme esikuvia. Genesiksen mukaan sienet luotiin eri päivänä kuin ihmiset.

 Lähde:

Purnell Beverly A. 2021. Developmental Biology Sponges and evolutionary origins Science. 4.11.

Tietoisuus on kova ongelma evoluutiolle

 

Kuva: Pete Reynolds.

Joel Kontinen   

Miten saada tietoisia olentoja elottomasta aineesta ilman suunnittelua ja geneettistä informaatiota, jota ei tiettävästi ole tähtipölyssä tai kallioissa?

Luonnonvalinnasta ei ole apua, koska se pystyy valitsemaan vain jo olemassa olevista aineksista.

Loogisin ratkaisu on, että eloton ei millään voi synnyttää elollista olentoa, joka kaiken lisäksi on tietoinen itsestään ja uskoo vapaaseen tahtoon.  

Mutta evolutionistit eivät tyydy tähän. He olettavat, että  tietoisuuden vaikea ongelma on jo alkanut hahmottua.  Tiede voi ratkaista suuren tietoisuuden mysteerin - kuinka fyysinen aine saa aikaan tietoisen kokemuksen - meidän on vain käytettävä oikeaa lähestymistapaa, sanoo neurotieteilijä Anil Seth.

Tietoisuuden luonne on todella yksi maailmankaikkeuden suurista mysteereistä, koska tietoisuus on meillä jokaisella. Ilman sitä ei ole maailmaa, ei itseä, ei sisä- eikä ulkopuolta. Ei ole mitään. Tietoisuuden subjektiivinen luonne vaikeuttaa jopa määrittelyä. Lähin yksimielisyytemme on, että "on jotain sellaista kuin olla tietoinen". On jotain sellaista kuin olla minä tai sinä, ja luultavasti jotain on olla delfiini tai hiiri.

Evoluutio ei selitä tietoisuutta.

 

Lähde:  

Seth Anil. 2021. The hard problem of consciousness is already beginning to dissolve.  New Scientist 1.9.

Myös dopamiini erottaa ihmisen apinoista

Kuva: Oscar Arias-Carrión1, Maria Stamelou, Eric Murillo-Rodríguez, Manuel Menéndez-González ja Ernst Pöppel. Dopaminergic reward system: a short integrative review. International Archives of Medicine 2010, 3:24 doi:10.1186/1755-7682-3-24 http://www.biomedcentral.com/1755-7682/3/24, CC BY 3.0.



Joel Kontinen

Science julkaisi viime viikolla etupäässä Yalen yliopiston tutkijoiden tutkimuksen (Molecular and Cellular Reorganization of Neural Circuits in the Human Lineage), jossa he vertasivat ihmisten, simpanssien ja makakien aivoja.

He huomasivat, että ihmisen aivot tuottavat paljon enemmän dopamiinia kuin ainoiden aivot.

Dopamiini on hormoni, joka toimii keskushermoston välittäjäaineena.

Eri tiedelehdet suhtautuvat tutkimukseen hiukan eri tavalla. New Scientist näkee dopamiinissa keinon, joka tekee meistä fiksuja. Psychology Today taas kysyy, tekeekö tämä välittäjäaine meistä peräti ihmisiä.

Oleellisinta on se, että tutkijat löytävät entistä enemmän eroja ihmisen ja apinoiden välillä.

Jos he uskoisivat, että meidät on luotu Jumalan kuvaksi, heidän ei tarvitsisi hämmästyä niin paljon, kun uusia eroja ilmenee.

Geneettisten tekijöiden lisäksi myös monet isot ja pienet seikat erottavat ihmiset eläimistä. Vain me kävelemme vaivattomasti kahdella jalalla. Vain me pystymme puhumaan.

Eläimillä ei ole leukaa.

Leuka on darvinistille täysi mysteeri, koska sillä ei ole mitään eloonjäämistä edistävää funktiota, vaan se kertoo ylisuunnittelusta.

Myös silmän valkuainen erottaa meidät eläimistä. Apinoiden silmistä ei näy vilahdustakaan valkoisuudesta.

Ylisuunnittelu näkyy meissä myös kultaisena leikkauksena. Se ei ilmene yksinomaan Ateenan Parthenonissa ja Leonardo da Vincin maalauksissa vaan myös meissä.

”Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa,” sanotaan Saarnaajan kirjassa (3:11).

Lähteet:

Bergland, Christopher. 2017. What Makes Us Human? Dopamine and the Cerebellum Hold Clues. Psychology Today (24.11.).

Coghlan, Andy. 2017. Huge dose of brain chemical dopamine may have made us smart. New Scientist (23.11.).

Aivojen evoluutio kiusaa yhä darvinisteja

Evoluutio ei ole vielä ehtinyt kehittää simpanssille isoja aivoja. Kuva: Thomas Lersch, Creative Commons (CC BY 2.5).





Joel Kontinen

Isot aivot ovat yksi ihmisen oletetun evoluution kiperimmistä pulmista.

Darvinistit ovat kiistelleet aivojemme evoluution perimmäisestä syystä jo kauan, mutta kenelläkään ei näytä olevan siihen lopullista vastausta.

Perinteinen darvinistinen satuilu kukoistaa myös tällä alalla.

Vuonna 2008 Harvardin yliopiston professori Richard Lewontin myönsi, että emme tiedä mitään aivojen evoluutiosta ja että selitykset olivat lähinnä paleofantasiaa.

Harvardin yliopiston biologisen antropologian professori Richard Wrangham sitä vastoin uskoo löytäneensä syyn, miksi aivomme ovat ”kahdessa miljoonassa vuodessa” kolminkertaistuneet tilavuudeltaan.

Hänen mukaansa saamme kiittää siitä helposti sulavia hedelmiä ja kypsennettyä ruokaa.

Toisin kuin monet muut darvinistit, hän ei usko, että varhaisten yhteisöjen sosiaalinen rakenne olisi voinut kasvattaa aivojamme.

Tästä huolimatta aivomme jäävät arvoitukseksi kehitysopin kannattajille.

Monet tutkimukset osoittavat, että aivot eivät ole voineet kehittyä darvinististen mekanismien avittamina.

Vuonna 2013 Yalen yliopiston tutkijat julkaisivat Neuronissa tutkimuksen ihmisen aivojen kehityksestä. He vertaisivat aivoja sinfoniaan tai balettiin, jossa ajoitus on kaiken a ja o.

Toisen tutkimuksen mukaan aivomme on ohjelmoitu arvostamaan runoutta.

Aivojen hienoudet, esimerkiksi korjausmekanismit, kertovat siitä, että meidät on varta vasten luotu.

Darvinistin pitäisi ensin selvittää, miten tietoisuus on voinut kehittyä materiasta.

Tietoisuus on tunnetusti aineeton ominaisuus.

Tieto lisää tuskaa. Mutta joskus myös tiedon puute voi lisätä tuskaa – darvinistille.

Lähde:

Wrangham, Richard. 2017. Putting bigger brains down to our social nature is half-baked, New Scientist (27.3.).

Aivojen ällistyttävä muistikapasiteetti kumoaa darvinistiset oletukset

Hermosolujen välinen viestintä on moninkertaisesti tehokkaampaa kuin mitä olemme luulleet. Kuva: US National Institutes of Health, public domain.



Joel Kontinen

Ylisuunnittelu istuu hyvin huonosti darvinistiseen maailmaan, jossa kaikella pitäisi pohjimmiltaan olla vain eloonjäämistä edistävä tehtävä.

Darvinistisen tarinan mukaan ihmisen oletettu apinamainen esi-isä tarvitsi aivojaan lähinnä vain tunnistamaan, milloin isot kissapedot uhkasivat häntä savannilla.

Ihmisen isot aivot ovat suuri ongelma kehitysopille. Niiden kehityksestä on punottu monia täysin epäuskottavia tarinoita.

Tuore Salk Institutessa tehty tutkimus romuttaa miltei kaiken, minkä luulimme tietävämme muistamisesta. Professori Terry Sejnowski luonnehtii tuloksia neurotieteen (eli hermoston toimintaa ja rakennetta tutkivan tieteenalan) todelliseksi uutispommiksi.

Ihmisen aivojen muistikapasiteetti on nimittäin kymmenen kertaa suurempi kuin mitä ennen luultiin. Hänen mukaansa se on vähintään petatavun luokkaa, eli ihminen kykenee periaatteessa muistamaan vähintään yhtä paljon tietoa kuin mitä world wide webissä (www) on nykyisin saatavilla.

Professori Sejnowski kertoi Salk Instituten julkaisemassa lehdistötiedotteessa hippokampuksen neuronien suunnitteluperiaatteesta, jonka avulla ne toimivat tehokkaasti mutta silti taloudellisesti.

Muistomme ovat seurausta aivojen sähköisestä ja kemiallisesta toiminnasta. Tätä tapahtuu etenkin silloin, kun hermosolut eli neuronit vuorovaikuttavat synapsien avulla. Neuroni lähettää aksionin (viejähaarakkeen) toiseen neuroniin, ja signaalit kulkevat kemiallisesti hermosolusta toiseen, kun neurotransmitterit eli hermoston välittäjäaineet vievät ne muille neuroneille.

Jokaisella neuronilla voi olla tuhansia synapseja, joilla ne muodostavat yhteyden tuhansiin muihin hermosoluihin.

Tämä kaikki tapahtuu ällistyttävän nopeasti ja ällistyttävän taloudellisesti. Tutkijat toivovat voivansa hyödyntää aivojen tehokkuutta ja taloudellisuutta suunnitellessaan entistä tehokkaampia tietokoneita.

Sokea kelloseppä ei osaa valmistaa näin hienoja kokonaisuuksia. Aivot kertovat meille luomisesta.


Lähde:


Salk News. 2016. Memory capacity of brain is 10 times more than previously thought (20.1.).

Ihmisen aivot kehittyvät sinfonian (tai baletin) tavoin, aivotutkijat sanovat

Dublinin filharmonikot esittävät Tšaikovskia. Kuva: Derek Gleeson, Wikipedia (Creative Commons Attribution-Share Alike 3.0 Unported license).



Joel Kontinen

Harva uskoo, että sinfonia syntyy sattumalta. Yleensä siihen tarvitaan huolellista suunnittelua, inspiraatiota ja uutteraa harjoittelua.

Hiljattain Yalen yliopiston tutkijat julkaisivat Neuronissa tutkimustuloksensa ihmisen aivojen kehityksestä. He vertaisivat aivoja sinfoniaan tai balettiin, jossa ajoitus on kaiken a ja o.

Sinfoniassa tai baletissa ajoitus täytyy suunnitella, ja sitä on harjoiteltava uutterasti, jotta esitys onnistuu.

Sama periaate pätee myös aivoihin. Aivot eivät kehity sattumanvaraisesti.

Yalen tutkijat vertaavat ihmisaivojen kehitystä koreografiaan.

Heidän mukaansa aluksi esitellään näyttämö ja esiintyjät niin kuin baletissa. Aivot ovat hyvin aktiivisia. Sitten seuraa välisoitto, jonka aikana vain harvat aivojen alueet ovat aktiivisia, paitsi aivokuoren geenit, jotka rakentavat yhteyksiä solujen välille. Kolmas vaihe alkaa myöhäislapsuudessa ja puberteetin alussa, jolloin aivosolut erikoistuvat entisestään. Tämä vaihe jatkuu aikuisuudessa.

Evoluutiolla ei ole mitään tekemistä aivojen kehityksen kanssa.


Lähde:

Hathaway, Bill. 2013. Human brain development is a symphony in three movements. Yale news (26.12.)

Pekka Reinikainen: Ihmisen aivot kertovat luomisesta

Joel Kontinen


”Ihminen on erittäin nerokas luomistyön tulos”, sanoo lääkäri Pekka Reinikainen TV7:n ohjelmasarjassa Raamatun arvovallan ja tieteen puolesta jaksossa 8.

Ihminen on ihmeellinen luomus. Luonnonvalinta tai darvinistinen mekanismi ei esimerkiksi pysty selittämään, miten ihmisen aivot kehittyivät, koska suurista aivoista ei olisi ollut valintaetua.

Tiede on saanut selville, että aivot toimivat kuin miljoonat mikroprosessorit. ”Aivosi kertovat sen, että olet Jumalan kuva”, Reinikainen päättelee.

Brittiakateemikko: Evoluutio ei selitä tietoisuutta

Tämä elin ei kykene selittämään tietoisuutta. Kuva Wikipediasta.


Joel Kontinen

Darvinistit ovat pitkään uskoneet, että tietoisuus on yhtä kuin aivot. Manchesterin yliopiston geriatrian professori, akateemikko Raymond Tallis kumoaa tällaisen näkemyksen uutuuskirjassaan Aping Mankind: Neuromania, Darwinitis and the Misrepresentation of Humanity (Acumen, 2011).

Tallis selostaa darvinistisesta oikeaoppisuudesta poikkeavaa näkemystään tuoreessa New Scientistissa. Hänen mukaansa tietoisuutta ei voida pelkistää aivotoiminnaksi, eikä fyysinen elin voi selittää henkistä toimintaa.

Professori Tallisin mukaan darvinismi epäonnistuu nyt ja aina yrittäessään selittää henkistä ominaisuutta fyysisellä, koska se on mahdotonta.

Myöhempien aikojen saddukeuksina tunnetut evolutionistit selittäisivät kaiken mielellään materialistisesti, mutta totuus on huomattavasti monimuotoisempi.


Lähde:

Tallis, Ray. 2011. You won't find consciousness in the brain. New Scientist 2742: 28-29.

Evoluutiobiologi New Scientist –lehdessä: aivot ovat kuin valtava mikrotietokoneiden yhteisö

Ribosomikaan ei ole järin yksinkertainen. Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen

Hiljattain Nature myönsi, että elämä on mutkikasta. Tällä viikolla New Scientist vihjaisee, että ihmisen aivot saattavat olla triljoona kertaa tehokkaammat kuin ennen kuviteltiin.

Cambridgen yliopiston tutkijabiologi Brian J. Ford kirjoittaa New Scientist –lehdessä:

“En pidä aivoja supertietokoneena, jossa hermosolut ovat transistoreita, vaan jokainen yksittäinen hermosolu on pikemminkin itsessään tietokone, ja aivot ovat valtava mikrotietokoneiden yhteisö. Mutta tämäkin malli lienee liian yksinkertainen, koska hermosolu prosessoi tietoa juostavasti ja eri tasoilla ja on siten ylivertainen mihin tahansa digitaaliseen järjestelmään verrattuna. Jos olen oikeassa, ihmisen aivot voivat olla triljoona kertaa kyvykkäämmät kuin kuvittelemmekaan.“

Olemme edenneet varsin kauaksi Charles Darwinin päivistä. Evoluution isähahmolla ei ollut aavistustakaan solun mutkikkuudesta.

On varsin ironista, että samassa New Scientist –lehdessä kerrotaan toisessa artikkelissa, että elämän on täytynyt syntyä sattumalta ja kehittyä darvinistista polkua pitkin.

Lähde:

Ford, Brian J. 2010. The secrets of intelligence lie within a single cell. New Scientist 2757 (26.4.)
http://www.newscientist.com/article/mg20627571.100-the-secrets-of-intelligence-lie-within-a-single-cell.html?full=true

Viikon aforismi: Pelko johtuu matelijan aivoistamme

Tällaiselta otukselta perityt aivot synnyttävät pelkoa, ainakin evolutionistin mielessä

Joel Kontinen

Time on amerikkalainen viikoittain ilmestyvä uutislehti, jota luetaan varsin paljon myös Suomessa. Lokakuun 20. päivän numerossa John Cloud pohti USA:n pankkikriisistä alkanutta paniikkia. Hän sanoi: ”Pelko on itsepintainen emootio, jonka evoluutio on istuttanut matelijan aivoihimme.”

Cloudin diagnoosi perustuu siihen, että hän uskoo ihmisen olevan mutaatioiden ja luonnonvalinnan sattumanvarainen tuote.

1. Mooseksen kirja eli Genesis taas kertoo meille, että ihminen luotiin Jumalan kuvaksi. Kun tiedämme tämän, meidän ei tarvitse välittää evolutionistien saduista. Genesis on todellista historiaa, jota ilman emme ymmärtäisi Uutta testamenttia. Jeesus ei kuollut myytin vaan Aadamin ja Eevan synnin vuoksi.

Raamattu tuo meille lohdutusta myös pelon keskuuteen. Yhä uudestaan näemme sanat älä pelkää tai älkää pelätkö pyhän kirjan sivuilta. Johannes esimerkiksi kirjoitti:

Jumalan rakkaus on saavuttanut meissä täyttymyksensä, kun me tuomion päivänä astumme rohkeasti esiin. Sellainen kuin Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole. vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on jo rangaistusta; se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa (1. Joh. 4:17-18).

Lähde:

Cloud, John. 2008. The Moment 10/6/08: New York. Time (Europe) 20.10., sivu 9.