Pluto on saattanut vangita Charon-kuunsa lyhyellä kosketuksella

 

Kuva: NASA/JHUAPL/SwRI

Joel Kontinen

Pluto ja sen kuu Charon ovat saattaneet olla lyhyen aikaa lukittuina yhteen kosmiseen "suudelmaan", ennen kuin kääpiöplaneetta vapautti pienemmän kappaleen ja vangitsi sen takaisin kiertoradallensa.

Charon on suurin Pluton viidestä kuusta, ja sen säde on yli puolet itse Plutosta, mutta kysymys siitä, kuinka se pääsi Pluton kiertoradalle, on askarruttanut tähtitieteilijöitä.

Eräs merkittävä teoria viittaa siihen, että Charon syntyi sen jälkeen, kun valtava esine törmäsi Plutoon ja avaruuteen lensi roskia, jotka myöhemmin muodostivat Charonin, samalla tavalla kuin tutkijat uskovat Maan kuun muodostuneen. Mutta Charonin suuri koko ja lähellä oleva kiertorata, kahdeksan kertaa Pluto itseään leveämpi, tekevät tästä vaikeasti selitettävän skenaarion.

Nyt Adeene Denton Arizonan yliopistosta ja hänen kollegansa ovat ehdottaneet, että Charonilla saattaa olla vähemmän tuhoisa alkuperätarina.

Tämä tutkimus ei perustu tieteellisiin seikkoihin vaan darvinistisiin arvauksiin.

Lähde:

Alex Wilkins  2025 Pluto may have captured its moon Charon with a brief kiss | New Scientist 6.1.

Kuinka sitrushedelmien kehitys liittyy erottamattomasti omaan evoluutiomme

 

Kuva: Liv Friis-Larsen / Alamy

Joel Kontinen

Evolutionistien mukaan miljoonia vuosia sitten esi-isämme menettivät C-vitamiinia tuottavan geenin ja alkoivat syödä sitrushedelmiä. Siitä lähtien on maailmanlaajuisesti viljelty kirpeitä hedelmiä, kuten makeita appelsiineja ja happamia sitruunoita.

Yksi tärkeimmistä tekijöistä ihmisten ja muiden apinaihmisten eli hominiinien kehityksessä on heidän suhteensa ruokaan ja se, miten se on muuttunut vuosituhansien aikana. On joitain ruokia, joita ilman tuskin voimme kuvitella elävämme, mutta ne ovat melko tuoreita lisäyksiä ruokavalioomme, kuten esimerkiksi vehnä, jota käytetään leivän, pastan ja makeiden leivonnaisien leipomiseen.

Mutta edellä sanotun liittäminen evoluutioon ei perustu tieteeseen, vaan se on darvinistista satuilua.

Kirjailija: 

Michael Marshall 2024 How citrus evolved with us | New Scientist 11.10.

Pluto ja Neptunuksen suurin kuu voivat olla sisaruksia

 

Kuva: JPL/NASA//Johns Hopkins University Applied Physics Laboratory/Southwest Research Institute.

Joel Kontinen

Pluton ja Tritonin kemiallinen koostumus viittaa siihen, että ne ovat peräisin samalta ulkoisen aurinkokunnan alueelta ennen kuin jälkimmäinen vedettiin Neptunuksen Triton, vasen ja Pluto (ei näytetä mittakaavassa) voivat olla kauan kadoksissa olevia sisaruksia .

Neptunuksen suurimmalla kuulla Tritonilla ja kääpiöplaneetalla Plutolla saattoi olla yhteinen alkuperä ennen kuin ne erotettiin varhaisessa aurinkokunnassa, niiden koostumuksen analyysi viittaa. Molemmissa Tritonissa ja Plutossa on vieraillut kerran avaruusalukset, joista edellinen NASA:n ohi kulkenut Voyager 2 vuonna 1989 ja jälkimmäinen NASAn New Horizons -luotain vuonna 2015. Molemmat ovat Maan kuuta pienempiä jäisiä kappaleita, joiden tiheys on samanlainen ja jotka näyttävät isännöineen maanalaisia ​​valtameriä jossain vaiheessa

Tämä havainto on vain darvinisista satuilua, jossa vuosimiljoonat ja evoluutio näytelevät osia.

Lähde: Jonathan O'Callaghan 2024 Pluto and the largest moon of Neptune might be siblings | New Scientist 18.6.

Varhaisin mustekala on ”380 miljoonaa vuotta” vanha

 

Kuva:  Norbert Wu /Minden Pictures / Alamy.

Joel Kontinen

Evolutionistinen geneettinen analyysi paljastaa, että kalifornian kaksipistemustekala lajilla on sukupuolikromosomeja, ja ne ovat saattaneet syntyä jopa 378 miljoonaa vuotta sitten.  

Varhaisimmat tunnetut sukupuolikromosomit on löydetty Tyyneltämereltä kotoisin olevasta mustekalalajista. Nämä kromosomit.  ja ne ovat ensimmäinen todiste pääjalkaisten, geneettisen sukupuolen määrittelystä – ryhmässä, johon kuuluvat kalmarit, seepiat, mustekalat ja helmiveneet. .

 "Pääjalkaisten sukupuolen määrittäminen on ollut evolutionistien mielestä täydellinen mysteeri tähän asti", sanoo Andrew Kern Oregonin yliopistosta. Tutkijat ovat pitkään ajatellut, että pääjalkaisten sukupuolen määräävät ympäristötekijät, kuten lämpötila.

Vuosimiljoonat noudattelee tässätutkimuksessa  darvinistista satuilua.

Lähde:

Kenna Hughes-Castleberry 2024. Earliest known sex chromosomes evolved in octopuses | New Scientist5. 3.,

 

Tyrannosauruksella ei ollut höyheniä

 

Joel Kontinen

Uusi tutkimus haastaa ajatuksen dinosauruksista höyhenpeitteisinä. Äskettäin löytynyt pienen tyrannosauruksen leuan ja kynsien luufragmentti sai jotkut tutkijat ajattelemaan  dinosauruksia taas lintuina

Ryhmä paleontologeja, jota johtaa Gregory Funston Edinburghin yliopistosta, on tunnistanut tyrannosauruksen ensimmäiset alkion luut, pienen leukaosan ja kynnen. University of Edinburgh asiantuntijat kirjoittivat: Vaikka tyrannosaurusten munia tai kuorenpalasia ei ole koskaan löydetty, tiimi käytti fossiilisia luita arvioidakseen, että tyrannosauruksilla oli todennäköisesti noin 17 tuuman pituisia munia, mikä teki niistä eräitä suurimmista kaikkien tähän mennessä löydettyjen dinosaurusten munista. Löydetyn kaltainen isokokoinen leuka oli yksi tyrannosauruksen ominaispiirre.

Jumala  loi dinosaurukset eri päivänä kuin linnut. Kehityskaari dinosauruksista lintuihin on täynnä  darvinistista satuilua.

Lähde:

Clarey, Tim, 2021, No evidence that t. rex Hatchlings Had Feathers. Institute For Creation Research 4. 3.

Evolutionistien joulusatu: moraali ei perustu uskontoon

Kuva: Boxer Codex, public domain.

Joel Kontinen

Joulu ja pääsiäinen kirvoittavat evolutionistit keksimään selityksiä uskonnollisille ilmiöille. Tuorein esimerkki on Nature Communications -lehdessä julkaistu tutkimus, joka hakee todisteita uskonnon ja moraalin evoluutiosta filippiiniläisten metsästäjä-keräilijöiden jälkeläisten kansanperinteestä.

Taitavat tarinankertojat personifioivat eläimiä ja taivaankappaleita ja edistivät yhteistyökykyä ja tasa-arvoa ennen kuin evoluutio keksi järjestäytyneelle uskonnolle saman funktion.

Näin ketterästi tutkijat hyppäävät kansantarinoista uskonnon evoluution, ainakin näin joulun edellä.

Evoluutio tarvitsee tarinoita säilyttääkseen edes rippeitä uskottavuudesta.

Lähde:

University College London. 2017. Storytellers promoted co-operation among hunter-gatherers before advent of religion. (5.12.).

Darvinistit vauhdissa: merilevä teki meistä ihmisiä?

Kuva: Toby Hudson. Creative Commons (CC BY-SA 3.0).






Joel Kontinen

Tieteellistä tutkimusta ei ilmeisesti pitäisi tehdä kovin nälkäisenä, muuten ruoka saattaa tunkeutua ajatuksiin – ja tutkimustuloksiin.

Ruokakirjoista tunnettu professori Ole G. Mouritsen pohti kollegoineen, että ihminen tarvitsi kehittyäkseen esimerkiksi sinkkiä ja magnesiumia.

Ja niitä ”pari kolme miljoonaa vuotta” sitten eläneet oletetut esi-isämme saivat rannikkojen merilevästä.

Savannilla ei tosin näe merilevää, mutta Mouritsen uskoo, että varhaiset H. erectukset vaelsivat pitkiä taipaleita, kunnes he pystyivät syömään meren antimia.

Mouritsenin ja kollegoiden tutkimuksessa ravintotiede sekoittuu luovasti silkkaan spekulaation ihmisen evoluutiosta. Se julkaistiin äskettäin Journal of Applied Phycology -tiedelehdessä.

Mutta mihin evoluutio joutuisi ilman villisti savannilla laukkaavaa mielikuvitusta?

Evolutionistit sanovat pystyvänsä selittämään, miksi oletettu esi-isämme menetti häntänsä ja karvapeitteensä, miten hän oppi itkemään, nauramaan, puhumaan, murhaamaan ja kävelemään pystyssä.

Tällaisilla spekulaatioilla ei ole mitään tekemistä empiirisen tieteen kanssa. Väärä maailmankatsomus johtaa virhepäätelmiin.

Todellinen tiede vahvistaa ihmisen ainutlaatuisuuden.

Jumala loi meidät omaksi kuvakseen.

Tämän vuoksi mekin olemme luovia ja pystymme kehittelemään varsin lennokkaita tarinoita.


Lähde:

University of Southern Denmark. 2017. Did seaweed make us who we are today? Science Daily. (28.2.).

Muistitko kiittää paleodieettiä puhekyvystäsi?

Kuva: Margaret A. McIntyre, public domain.





Joel Kontinen

Me olemme sitä, mitä syömme. Tämä on vanha mantra, jolle Live Science -portaali antaa uuden sisällön: me osaamme puhua, koska esi-isämme pilkkoivat vuohenlihan pienimmiksi paloiksi ennen kuin nielivät sen raakana.

Kaikki alkoi siitä, kun tutkijat pyysivät vapaaehtoisia nielemään raakaa vuodenlihaa – tietenkin tieteen nimissä. He arvelevat, että nieleminen pienensi esi-isiemme hampaita ja kavensi näiden kasvoja.

Kun H. erectus oletettavasti pilkkoi lihan pienemmäksi, häneltä säästyi aikaa muuhun, esimerkiksi puhumiseen, tai sen opettelemiseen.

Todisteet lymyilevät edelleenkin hämärän peitossa.

Äskettäin tutkijat myös spekuloivat, että lihansyönti kavensi esi-isiemme kasvoja. Puhekykyyn siitä on vielä aimo harppaus.

Evolutionistit ovat viime aikoina ehtineet pohtia myös parran kehitysopillista funktiota, joten kasvot näyttävät olevan kovasti muodissa.

Darvinisteille kielen synty on arvoitus. He eivät ole keksineet ainuttakaan varteenotettavaa selitystä siitä, miksi me osaamme puhua mutta eläimet eivät osaa.

Kieli kertoo ihmisen ainutlaatuisuudesta, jota ei voida selittää darvinistisella kielitarinalla.

Lähde:

Choi, Charles Q., 2016. Nom Nom! Paleo Diet Helped Humans Evolve Speech. Live Science (9.3.).

Muurahaisen kemiallisen sodankäynnin strategia haastaa uskon vuosimiljooniin

Lehdenleikkaajamuurahainen. Kuva: Grey Wulf, Flickr (Creative Commons).




Joel Kontinen

Naturalistinen usko vuosimiljooniin synnyttää ongelmia, joita on vaikea tai joskus jopa mahdotonta ratkaista loogisesti.

Proceedings of the Royal Society B julkaisi äskettäin tutkimuksen lehdenleikkaajamuurahaisista, jotka jakavat elinympäristönsä monien sienten kanssa.

Osa sienistä tuottaa muurahaisille ravinteita, kun taas osa, esimerkiksi Escovopsis, on vahingollisia.

Muurahaiset ovat oppineet säilymään terveinä näin vaarallisissa oloissa. Kun ne kohtaavat tuholaissienen, ne erittävät fenyylietikkahappoa, joka tappaa sienen.

Näyttää siltä, että jotkin lehdenleikkaajamuurahaiset ovat erikoistuneet tällaiseen kemialliseen sodankäyntiin. Näin muurahaiset ovat pysyneet terveinä eivätkä ole sairastuneet sienien levittämiin tappaviin tauteihin.

Evolutionistit ihmettelevät, miten muurahaiset ovat voineet käyttää samaa strategiaa ”miljoonia vuosia” tuhoutumatta itse. Heidän parhaat selityksensä ovat vain satuilua.

Sokeat darvinistiset prosessit eivät voi auttaa muurahaista, mutta Genesis kertoo Jumalasta, joka loi kaiken.

Eläinkunta on täynnä nerokkaita ratkaisuja, jotka osoittavat, että Hän ei hutiloinut vaan teki eläimet älykkäiksi. Esimerkiksi gekkon jalat, punarinnan kvanttiteknologia ja kolibrien uskomattomat kyvyt kertovat luomisesta.

Lähde:

Shultz, David. 2015. Leafcutter ants use chemical warfare to keep fungus at bay. Science (28.4.).

Evolutionistit kysyvät: Saako evoluution puolesta valehdella (tai ainakin johtaa harhaan)?

Darvinistit ovat satuilleet melkoisesti viime aikoina. Kuva: Enrico Mazzanti (1852–1910): Pinocchio.




Joel Kontinen

Uudessa Cosmos-sarjassa Neil deGrasse Tyson on kirjoittanut tieteen historiaa niin luovasti uudestaan, että jopa jotkut evolutionistit ovat joutuneet kysymään, saako tieteen (eli evoluution) puolesta valehdella eli esittää hiukan muunneltua totuutta. Tyson on esimerkiksi tehnyt skeptikon ajattelijasta, joka uskoi Jumalaan, ja vaiennut länsimaisen tieteen kristillisistä juurista.

Samoihin aikoihin teistinen evolutionisti Karl Giberson väitti, että jotkut ihmisvauvat syntyvät hännällisinä. Giberson sanoi, että vauvat ovat muuten terveitä, mutta näillä evoluution jäänteenä oleva geeni aktivoituu ja muodostaa hännän.

Myös Jerry Coyne on aiemmin väittänyt, että vauvojen oletettu häntä todistaa evoluutiosta.

Lääkärit ja muut asiantuntijat ovat osoittaneet, että näiden vauvojen synnynnäisillä epämuodostumilla ei ole mitään tekemistä hännän kanssa.

Evolutionistit eivät ole läheskään aina pitäytyneet totuudessa. Richard Dawkins on väittänyt perättömiä esimerkiksi ihmisen silmästä, roska-DNA:sta ja DNA-koodin yleisyydestä.

Evolutionistit ovat monesti käyttäneet täysin harhaanjohtavia argumentteja, esimerkiksi surkastumia, roska-DNA:ta, ihmisen ja simpanssin oletettua geneettistä lähisukulaisuutta (yhden prosentin myyttiä, vaikka todellinen ero on ehkä 30 prosentin luokkaa), ja he ovat loihtineet Lucylle (Australopithecus afarensis) isot jalat, vaikka oletetun isoäitimme kädet ovat apinamaisen käyrät eikä kukaan ole löytänyt jalkojen luita.

Joku saattaa myös muistaa Ernst Haeckelin, joka keksi evoluution tueksi mielikuvitusolentoja ja väärennettyjä sikiökuvia.

Isolle luudalle saattaisi vieläkin olla töitä evoluutioleirissä.

Lähde:

Klinghoffer, David. 2014. I Cannot Tell a Taradiddle: Karl Giberson Replies, Feebly, on the Myth of Human "Tails". Evolution News and Views (23.5.).

Vanhustutkija Antti Hervonen satuilee evoluutiosta

Mitä olisi evoluutio ilman apinatarinoita?




Joel Kontinen

Gerontologian emeritusprofessori Antti Hervonen intoutui äskettäin etsimään darvinistista selitystä vanhenemisesta:

”Aivot ovat tarinan heikko kohta. Evoluution synkkä sanoma kertoo kertakäyttökehosta, jonka ei alunperinkään [sic] ole ollut tarkoitus pysyä hengissä vanhuuteen saakka. Geneettinen energia tähtää menestykselliseen lisääntymiseen ja voimavarat on jaettu nuoruudelle. Myöhemmin huoltosopimukset sanotaan irti. Rapistuminen alkaa kiihtyä. Korjaaminen käy kalliiksi.

On suorastaan ihme, että aivomme toimivat kohtuullisesti näinkin kauan.”

Tämä on tyypillistä darvinistista satuilua, jolla pyritään selittämään se, mistä ei tiedetä. Evolutionistit pitivät valtaosaa perimästämme roskana vielä muutama vuosi sitten, ja sitä ennen olimme täynnä surkastumia.

Evolutionistit leipoivat sekä roska-DNA:sta että surkastumista uskomattomia tarinoita, joista he sittemmin ovat joutuneet luopumaan. Tarinointi kuitenkin jatkuu.

Professori Hervonen on oikeassa siinä, että evoluution sanoma on synkkä. Mutta onneksi evoluution sanoma ei pidä paikkaansa. Ihmisen vanhenemista ei tarvitse selittää evoluutiolla.

Aivojen vanhenemista voi sitä paitsi hidastaa – joskaan ei täysin estää – terveillä elämäntottumuksilla, esimerkiksi liikkumalla tarpeeksi ja suosimalla Välimeren ruokavaliota. Oliiviöljy, pavut, pähkinät ja kala pitävät myös dementian loitolla pitempään kuin darvinistiset keinot.


Lähde:

Hervonen, Antti. 2014. Vanhuuslääketiede on ongelmissa. Aamulehti 24.2., B14.

Evoluutio selittää pilvimuodostelmat, uskonnon ja kaikki psykologiset ilmiöt – ainakin darvinistien mielestä

Näetkö kasvoja näissä pilvissä?





Joel Kontinen


Jos materialismiin vankasti uskova tiedemies ei tiedä, miten jokin ilmiö tai asia on saanut alkunsa, hän voi aina vedota evoluutioon.

Tapani Riekki Helsingin yliopiston psykologian laitokselta kollegoineen tutki hiljattain taikauskoa, kasvojen näkemistä luonnonilmiöissä ja uskonnon syntyä. Hän totesi esimerkiksi:

”Kasvojen havaitseminen on kehittynyt evoluutiossa niin herkäksi, että näemme kasvoja luonnossa, jopa sielläkin, missä niitä ei todellisuudessa ole.”

”Kyky ymmärtää toisten mieltä on kehittynyt ihmisessä evoluution myötä. Uskonto on tutkimuksellisesta näkökulmasta kuvittelukyvyn mahdollistama sivutuote.”

Tällaista selitysmallia kutsutaan myös aukkojen darvinismiksi. Genetiikan tutkijat vetosivat kymmenet vuodet evoluutioon ja näkivät roskaa ja surkastumia kaikkialla ihmisen perimässä, kunnes he huomasivat olleensa väärässä.


Lähde:

Näetkö herkästi kasvoja eri kuvioissa? Iltalehti 28.4.2013.

Tuorein apinatarina: ”Ihminen on vaihtanut evoluution varrella hyvän lyhytkestoisen muistin kieleen”

Aamulehden apinatarina ei oikein vakuuta. Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen

Darvinistien apinatarinat eivät kaikesta päätellen ole vielä kuolleet sukupuuttoon. Aamulehden tiedetoimittaja Vesa Vanhalakka ilahdutti pitkästä aikaa lukijoita kirjoittamalla simpanssista, joka pitää tietokoneista ja kykenee muistamaan ruudulla välähtäviä numeroita paremmin kuin ihmiset.

Vanhalakka esittelee simpanssit miltei ihmisinä. Jutussa ei tietenkään viitata viime vuosien tutkimuksiin, jotka osoittavat, että ihminen ja simpanssi ovat geneettisesti paljon etäämpänä toisistaan kuin evolutionistit suostuvat myöntämään.

Sen sijaan Vanhalakka referoi simpanssitutkija Tetsuro Matsusawan ajatuksia siitä, miksi simpanssi muistaa hyvin:

” Tetsuro Matsusawa uskoo simpanssin paremman muistin johtuvan siitä, että niille taito on ollut eloonjäämisen kannalta tärkeämpi kuin ihmiselle. Ihminen on vaihtanut evoluution varrella hyvän lyhytkestoisen muistin kieleen.”

Eli ihminen pystyy siis ohjaamaan evoluutiota? Miksi darvinistit silti väittävät, että luonnonvalinta on sokea eikä se pysty ennakoimaan tulevaisuutta?

Apinatarinoiden kiehtovin piirre on siinä, että ne ovat äärimmäisen epäuskottavia.


Lähde:

Vanhalakka, Vesa. 2013. Parempi kuin ihminen. Aamulehti 17.3. Sunnuntai, 14-15.

Tuorein apinatarina Aamulehdessä: ”Ihminen on hyvin valehteleva apina”

Uusimmassa apinatarinassa apinalla on keskeinen rooli.




Joel Kontinen

Apinajutut menestyvät ja voivat hyvin, ainakin Aamulehdessä. Viime aikoina paljastuneet valelääkärien tapaukset innoittivat toimittaja Markus Määttästä pohtimaan valheen alkuperää ja yleisyyttä.

Hän valitsi perusdarvinistisen selityksen:

”Valehtelu on geeneissämme. Ilman valehtelua ja harhauttamisen taitoa ihminen ei olisi koskaan kohonnut Maa-planeetan valtiaaksi. Antropologi Volker Sommerin mukaan valehtelun taito kehittyi luonnonvalinnan tuloksena kun alkuihmisen piti valita joutuuko itse saaliiksi vai muuttuuko saalistajaksi. Tässä pelissä paras työkalu ei ollut keihäs vaan huiputus.”

Valehtelun syntyä ei voida todentaa tieteellisesti, mutta se ei tietenkään estä mielikuvituksen lentoa:

”Samalla ihminen oppi myös huiputtamaan lajitovereitaan. Laumassa kukin yksilö on aina eniten huolissaan omasta itsestään. Yksilö pyrkii järjestämään laumassa parhaat ravintopalat itselleen. Ne, jotka onnistuvat tässä, saavat helpoiten myös perimänsä leviämään.”

Määttänen kertoo, että tämä kertomus perustuu apinoiden tarkkailuun. Apinat osaavat huiputtaa, joten darvinistisen maailmankuvan mukaan myös ihminen kykenee siihen.

Mistä toimittaja tietää, että ”alkuihminen” eli laumoissa? Ei hän tiedäkään, mutta maailmankatsomus ohjaa selitystä. Entä mistä hän tietää, että luonnonvalinta suosii valehtelijoita? Otaksumalla, että ihmisellä ja apinoilla on pitkä yhteinen menneisyys.

Hiljattain kuollut USA:n tiedeakatemian jäsen, kemisti Philip Skell kritikoi tällaista darvinistista tarinointia varsin ankarasti The Scientist –lehdessä:

”Luonnonvalinta tekee ihmisistä itsekeskeisiä ja aggressiivisia – paitsi kun se tekee heistä altruistisia ja rauhantahtoisia. Tai luonnonvalinta tuottaa viriilejä miehiä, jotka levittävät siementään innokkaasti – paitsi kun se suosii miehiä, jotka ovat uskollisia suojelijoita ja elättäjiä. Kun selitys on niin joustava, että se selittää minkä tahansa käyttäytymisen, sitä on vaikea testata kokeellisesti.”

Genesiksen mukaan ihminen luotiin vallitsemaan muuta luomakuntaa. Hänen ei tarvinnut käyttää epärehellisyyttä saavuttaakseen aseman, joka hänelle kuului luonnostaan.

Valehtelu taas kertoo siitä, että emme enää elä täydellisessä maailmassa, vaan synnin turmelemassa maailmassa.


Lähteet:

Määttänen, Markus. 2011. Ihminen on hyvin valehteleva apina. Aamulehti 27.11., B20.

Skell, Philip S. 2005. Why do we invoke Darwin? Evolutionary theory contributes little to experimental biology. The Scientist 19(16):10 (29.8.).

Meistä tulee fiksumpia, kun evoluutio kutistaa aivojamme

Uusin apinatarina kääntää vanhat tietämykset ylösalaisin.




Joel Kontinen

Evolutionistien selitykset ovat oikeastaan aika viehättäviä. Uusimman apinatarinan mukaan ihmisistä on tullut fiksumpia, koska evoluutio on kutistanut aivojamme.

Kun tutkijat ovat mitanneet vanhoja pääkalloja, he ovat huomanneet, että nykyihmisen aivot ovat kutistuneet 10 prosenttia "30 000 vuodessa", mikä esimerkiksi Michiganin yliopiston tutkijan John Hawksin mukaan on evoluution kannalta silmänräpäys.

Esimerkiksi neandertalinihmisellä oli huomattavasti isommat aivot kuin nykyihmisellä.

Missourin yliopiston psykologian professori David Geary selittää, että kun yhteiskunnista tuli kehittyneempiä, ihmisten ei enää tarvinnut olla yhtä eteviä kuin ennen selviytyäkseen hengissä.

Vaikka aivojen kapasiteetti ei olekaan suoraan verrannollinen älykkyyteen, on hyvä muistaa, että vielä jokin aika sitten darvinistit tiesivät, että aivojen suureneminen edisti evoluutiota.

USA:n tiedeakatemian jäsen Philip Skell varoitti darvinistisesta tarinoinnista The Scientist -lehdessä vuonna 2005:

”Luonnonvalinta tekee ihmisistä itsekeskeisiä ja aggressiivisia – paitsi kun se tekee heistä altruistisia ja rauhantahtoisia. Tai luonnonvalinta tuottaa viriilejä miehiä, jotka levittävät siementään innokkaasti – paitsi kun se suosii miehiä, jotka ovat uskollisia suojelijoita ja elättäjiä. Kun selitys on niin joustava, että se selittää minkä tahansa käyttäytymisen, sitä on vaikea testata kokeellisesti.”


Lähteet:

Santini, Jean-Louis. 2011. Are brains shrinking to make us smarter? Yahoo! News 5.2.

Skell, Philip S. 2005. Why do we invoke Darwin? Evolutionary theory contributes little to experimental biology. The Scientist 19(16):10. (29.8.)

Simpanssi: lähellä mutta yllättävän kaukana

Evolutionisti näkee simpanssissa sukulaisen, kreationisti taas vain apinalajin. Kuva Wikipediasta.





Joel Kontinen


Turun yliopiston perinnöllisyystieteen emeritusprofessori Petter Portin puolusti taas tapansa mukaan darvinistista evoluutiota Aamulehden alakerrassa. Valitettavasti hänen tekstinsä on sekoitus faktoja ja fiktiota eli tyypillistä darvinistista tarinointia.

”Vain yksi prosentti geeneistämme on pelkästään omalle lajillemme ominaisia. Voisiko enää saada parempaa vakuutta yhteenkuuluvuudestamme muun luonnon kanssa, ja tarvitaanko vielä pätevämpää todistetta evoluutioteorian puolesta?” hän kysyy.

Yhden prosentin erosta on tullut mantra, jota toistellaan aina sopivan tilaisuuden tullen, mutta se ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Genetiikan tohtori Jeffrey Tomkins on osoittanut, että ihmisen ja simpanssin genomien vertailussa ei suinkaan verrata koko perimää, vaan osa kaikkein kriittisimmästä sekvenssistä jää sen ulkopuolelle. Lisäksi vertailu kohdistuu yksinomaan samankaltaiseen DNA-sekvenssin osaan.

Tohtori Tomkins toteaakin, että ihmisen ja simpanssin genomien 98-99 prosentin samankaltaisuus on täysin harhaanjohtava olettamus. Simpanssin genomi on 10-12 prosenttia suurempi kuin ihmisen, ja suuri osa genomeista ei vastaa lainkaan toisiaan eli niiden yhteenkuuluvuus on tasan nolla prosenttia.

Proceedings of the National Academy of Sciences julkaisi vuonna 2002 tutkimuksen, jonka mukaan ihmisen ja simpanssin arvioitu geneettinen samankaltaisuus on vain 95 prosenttia.

Mutta tutkimuksista huolimatta darvinistinen satuilu näyttää voivan hyvin, ainakin populaarilehtien sivuilla.


Lähteet:

Portin, Petter. 2010. Simpanssi ei ole meistä kaukana. Aamulehti 26.7., A2.

Tomkins, Jeffrey. 2009. Human-Chimp Similarities: Common Ancestry or Flawed Research? Acts & Facts 38:6, 12-13 (kesäkuu 2009).

Osmo Rauhala ja oppimisen evoluutio

Gaudeamus igiturin kehitys Osmo Rauhalan mukaan eli koulujemme suuri apinatarina. Kuva: José-Manuel Benitos, Wikipedia.


Joel Kontinen

Taiteilija Osmo Rauhala mainostaa tuoreessa Aamulehden kolumnissaan evoluutiota ja vuosimiljoonia:

”Evoluutio kehitti lajillemme laumanvartijat, joiden merkkejä seuranneet säilyvät hengissä.”

”Miljoonien vuosien kehityksen seurauksena kymmenet tuhannet käsiparit nostavat Suomessa tänään valkoisen lakin aivojensa suojaksi ja oppimisen symboliksi.”

Näissä toteamuksissa ei ole muuta vikaa kuin se, että ne ovat tyypillistä darvinistista satuilua, jossa ei pään lisäksi ole edes häntää mutta joka valitettavasti elää hyvin maamme kouluissa.

Kriittinen ajattelu taisi viimeistään 1970-luvulla jäädä unholaan, kun kouluihin pyrittiin tuomaan itäsaksalaista tehokkuutta.

Itä-Saksalle kävi niin kuin kävi, mutta myös koto-Suomessamme olisi muurinmurtajille töitä. Ainakin kouluissa.


Lähde:

Rauhala, Osmo. 2010. Oppimisen evoluutio. Aamulehti 5.6., B15.

Superälykkäitä molekyylejä vai ikivanhoja spekulaatioita elämän synnystä?

Michelangelo: Aatamin luominen. Kuva Wikipediasta. Darvinistisissa spekulaatioissa ei Luojaa tarvita, koska huippuälykkäät molekyylit luovat elämän itse.



Joel Kontinen

”Neljä miljardia vuotta sitten joukko molekyylejä organisoi itsensä vedessä, elämän todellisessa kehdossa. Täällä ne muodostivat kemikaaliryhmiä, jotka kykenivät tuottamaan kopioita itsestään … Pienehköjen kokoonpanovirheiden seurauksena syntyi tehokkaampia ryhmiä, ja niistä tuli vallitseva laji (evoluutio).”

Näin biofyysikko Andre Brack hahmottelee elämän syntyä Unescon tiedejulkaisussa A World of Science. Skenaario ei tosin ole uskottava eikä edes mahdollinen, mutta se on joka tapauksessa tyypillinen esimerkki darvinistisesta satuilusta . Charles Darwin arveli elämän syntyneen lämpimässä lammikossa, joten Brack toistelee vanhaa (epäonnistuneeksi havaittua) traditiota.

”Lisää vain vettä –strategialla voidaan toki valmistaa parsakeittoa, jos muut ainekset ovat pussin pohjalla, mutta elävä solu on jo jokseenkin mutkikkaampi saavutus. Brackin huippuälykkäät molekyylit pääsisivät muitta mutkitta Mensan kunniajäseniksi, niin eteviä ne ovat.

Lehighin yliopiston biokemian professori Michael Behellä on huomattavasti realistisempi käsitys solusta kuin Brackilla: Solu on täynnä molekyylikoneita, eikä se ole voinut syntyä darvinististen prosessien avulla.




Lähde:

Brack, Andre. 2009. Are we alone? A World of Science 7 (1), 4.