Joel Kontinen
Joskus darvinistisista tarinoista puuttuu pää ja häntä tai joskus vain häntä, niin kuin tuoreimmassa viritelmässä.
Current Biology pohtii, miksi me emme koiran tavoin heiluta häntämme, vaikka meidän oletetuilla esi-isillämme oli häntäluun jatkeena muutakin kuin ilmaa.
Lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan ihmisen varhaisilla esi-isillä oli häntä, mutta he (tai ehkä pikemminkin ne) hukkasivat ne kaksi eri kertaa.
Ensimmäinen ”esi-isä” oli ”350 miljoonaa vuotta” sitten elänyt kala, jolla lapsuudessaan oli sekä suomupeitteinen pyrstö että sen päällä kasvava pyrstöevä.
(Englannin kielen sana tail voi tarkoittaa sekä häntää että pyrstöä.)
Nykykaloilla pyrstö ja pyrstöevä kasvavat erillään.
Darvinisti uskoo, että noustuaan maihin kalat kadottivat pyrstöevänsä mutta säilyttivät pyrstönsä, josta kehittyi esimerkiksi koiran tai apinan häntä.
Toisen kerran esi-isämme kadotti häntänsä, kun hän erehtyi muinaisella savannilla nousemaan kahdelle jalalle.
Fossiilit eivät tue tällaista satuilua, mutta evolutionistit eivät ennenkään ole tarvinneet uskolleen vankkoja todisteita.
Heille usko on luja luottamus fossiileihin, jotka edelleenkin puuttuvat ja joita tuskin koskaan on edes ollut olemassa.
Lähde:
Viegas, Jen. How Humans Lost Their Tail, Twice. Live Science (6.12.).
Tekstit
