Evoluutio: Kalloa täydennettiin luunkappaleella, joka löytyi 10 kilometrin päässä kallosta

KNM ER 1470:n rekonstruktio. Kuva Wikipediasta. Palapeliin löytyi äskettäin uusi pala.




Joel Kontinen


Vuonna 1972 Richard Leakeyn ryhmä löysi osia pääkallosta. Alun perin sen iäksi arvioitiin 2,6 miljoonaa vuotta, mutta kallo oli liian ihmismäinen sopiakseen evoluution kuvaan ihmisen kehityksestä. Niinpä pitkän kiistelyn jälkeen sen iäksi sovittiin 1,9 miljoonaa vuotta ja sen nimeksi vakiintui Homo rudolfensis.

Kallonosa tunnetaan nimellä KNM ER 1470 (KNM tulee sanoista Kenya National Museum eli Kenian kansallismuseo, jossa kalloa säilytetään, ER on East Rudolph eli löytöalue ja 1470 museon hankintanumero.)

Viime viikolla Meave Leakey kollegoineen raportoi Naturessa uudesta kallonkappaleesta, jonka he löysivät yli kymmenen kilometrin päässä KNM ER 1470:n alkuperäisestä löytöpaikasta. Heidän mukaansa pala sopii kalloon.

Homo rudolfensis on varsin kiinnostava kallo, koska eri tutkijat ovat saaneet siitä hyvin erinäköisiä - riippuen siitä, miten palasia on yhdistetty toisiinsa.

Lähde:

Choi, Charles. 2012. New Flat-Faced Human Species Possibly Discovered. Life Science (8.8.).

National Geographic News: Dinosauruslajien määrää on liioiteltu

NG:n dokumentin mukaan dinosauruslajeja oli vähemmän kuin luultiin. Kuva Answers in Genesiksen luomismuseosta.




Joel Kontinen

Uusi dokumenttifilmi Dinosaurs Decoded haastaa käsityksemme dinosauruksista. National Geographic Channelin tuottama elokuva väittää, että dinosauruslajeja oli kolmannes vähemmän kuin mitä oli luultu.

Nuoret dinosaurukset erosivat monin tavoin täysikasvuisista lajitovereistaan. Tutkijat eivät ole läheskään aina ottaneet tätä huomioon. Tiede siis ”tuntee” lajeja, joita ei oikeasti ole edes ollut olemassa.

Paleontologit Mark Goodwin ja Jack Horner esittelevät filmissä analyysejaan dinosauruksista. Heidän mukaansa esimerkiksi T. rexin sukulaiset luokiteltiin monesti virheellisesti omiksi lajeikseen, vaikka ne olivat nuoria yksilöitä, joilla ei vielä ollut aikuisten lajitoveriensa tunnusomaisia piirteitä.

Monet tutkijat pitävät Nanotyrannusta nuorena T. rexinä.

Dinosaurukset muuttuivat vanhetessaan, niin kuin nykyisetkin lajit. Monet hirvieläimet saavat sarvensa vasta aikuisina.

Dinosaurs Decoded kertoo meille, että fossiililöytöihin – ja varsinkin niiden synnyttämiin otsikoihin – on syytä suhtautua skeptisesti. Myöhemmät tutkimukset tuovat monesti esiin piirteitä, jotka kumoavat alkuperäiset väitteet löydön tärkeydestä. Hiljattain tämä kävi hyvin ilmi Idan tapauksessa.

Uuden lajin löytäminen tuo tutkijoille mainetta ja kuuluisuutta. Onko siis ihme, että he monesti painottavat oman fossiilinsa merkitystä? Richard Leakey, jonka tutkimusryhmä löysi Turkana Boyn, kuuluisan Homo erectus-fossiilin, esimerkiksi siirsi Lucyn eli Australopithecus afarensin hominidien eli oletettujen ihmisapinoiden sukupuussa sivuoksalle.

Luomisperspektiivistä katsottuna Dinosaurs Decoded on tervetullut. Nooan ei tarvinnut ottaa arkkiin läheskään niin monta dinosaurusta kuin evolutionistit kuvittelivat. Lisäksi monet hirmuliskot olivat yllättäen pieniä, keskimäärin ehkä vuohen tai vasikan kokoisia.


Lähteet:

Barras, Colin. 2009. Richard Leakey: Passionate, prickly and principled. New Scientist 2730 (14.10.) http://www.newscientist.com/article/mg20427301.000-richard-leakey-passionate-prickly-and-principled.html?full=true


Handwerk, Brian. 2009. A Third of Dinosaur Species Never Existed? National Geographic News (9.10.)
http://news.nationalgeographic.com/news/2009/10/091009-dinosaur-species-never-existed.html