Tutkijat löysivät ratkaisevan elementin elämälle Saturnuksen jäisestä valtameren kuusta purkautuvalle vesijäälle.

 

Kuva: NASA/JPL/Space Science Institute.

Joel Kontinen

 

 

Tähtitieteilijät ovat vahvistaneet, että Saturnuksen Enceladuss-kuusta pursuavassa jäisessä vesistössä on fosfaatteja, jotka ovat elintärkeitä elämän ainesosia. NASAn Cassini-avaruusalus otti lähikuvia vesijäästä, joka purskahti Saturnuksen kuusta Enceladusista jättimäisinä pilleinä. Uusi tutkimus vahvistaa, että pillit sisältävät fosforia, joka on elämän tärkeä ainesosa.

Tutkijat ovat löytäneet toisen vihjeen siitä, että yhden Saturnuksen kuun alla oleva valtameri voi pystyä ylläpitämään elämää.

Kansainvälinen ryhmä löysi merkkejä natriumfosfaateista, suolasta, jota joskus käytetään lihaherkkujen valmistuksessa täällä maan päällä, jääpilvistä, joka tuli ulos merenpinnan alaisesta valtamerestä Enceladuksella, yhdellä Saturnuksen kuista.

Fosfaatit ovat geologian ja biologian kemian perusainesosa. Tähtitieteilijät ovat pitkään olleet kiinnostuneita muiden maailmojen valtameristä, koska vesi on perusedellytys elämälle sellaisena kuin me sen tunnemme. Jos nämä vieraat valtameret sisältävät myös suoloja ja orgaanisia molekyylejä, kuten Maan valtameret, nekin voisivat evoluution mukaan  pystyä tukemaan elämää.

Pinnanalaisten valtamerten vaikeus on, että ne ovat lukittuina paksun, jäisen kuoren alle, jonne NASAn robottitutkijat eivät vielä pääse. Mutta Enceladus purkautuu kätevästi aina silloin tällöin, sylkien materiaalia kätketystä valtamerestään valtavassa vesijääpilvessä. Alunperin NASAn Cassini-avaruusalus löysi nämä täplät, joka kiersi Saturnusta 13 vuotta ja jopa lensi joidenkin Enceladuksen pilvien läpi keräten tietoa matkan varrella jättimäisen höyrysuihkun läpi Enceladuksen kuun yllä.

Kun Cassini löysi pilviä Saturnuksen kiertoradalla, tutkijat havaitsivat todisteita natriumsuoloista (kuten natriumkloridista, alias pöytäsuolasta ja natriumbikarbonaatista, joka tunnetaan paremmin nimellä ruokasooda), mikä vihjasi alla olevien valtamerten kemiasta. Mutta Cassini ei ollut suunniteltu tutkimaan jäisiä pilviä ja salaperäisiä valtameriä. Tämä uusi tutkimus käyttää Cassini Cosmic Dust Analyzerin tietoja, jonka alun perin oli tarkoitus selvittää Saturnuksen renkaiden pölyn koostumus, löytääkseen tuoreen näkökulman pilviin. Fosfaattien havaitseminen Enceladusissa auttaa tutkijoita hahmottamaan kuvan siitä, mitä kuun jäisen ulkopinnan alla tapahtuu. Fosfaatteja esiintyy yleensä vedessä, jossa on hyvin vähän kalsiumia - esimerkiksi "soodajärvissä", kuten Mono Lake Kaliforniassa. Soodajärvet ovat erityisen emäksisiä - happamien vastakohta - ja niissä on runsaasti suoloja ja muita fosfaatteja. Tutkijat uskovat, että tällainen vesi on juuri sitä, mitä Enceladuksen sisällä on - jonka fosforipitoisuudet voivat olla vähintään 100 kertaa suuremmat kuin Maan valtamerissä - ryhmä raportoi tutkimuksessaan, joka julkaistiin 14. kesäkuuta Nature-lehdessä. Tämän löydön ansiosta evoluutioon uskovilla tiedemiehillä on nyt runsaasti todisteita, joiden avulla voidaan vakuuttavasti sanoa, että pillit ovat peräisin Enceladuksen pinnanalaisesta valtamerestä ja että Saturnuksen kuu on täynnä biologisesti kriittistä fosforia – ja heillä on houkutteleva näkymä siitä, missä elämä voi piiloutua aurinkokunnassamme.

 lähde; 

Lewis Briley, 2023, Scientists discovered a crucial element for life gushing out of Saturn's icy ocean moon, Llve Science  15,6.  

Naturalistisesta Kuun synnystä ei tule tolkkua

Kuva: NASA/JPL-Caltech. Credit: NASA/JPL-Caltech.


Joel Kontinen

Nature kysyi vuonna 2013: "Onko Kuun alkuperä harvinaisempi tapahtuma kuin uskoimme, puuttuuko meillä jotain?"

Robin Canup kysyi Naturessa: “Kuu on riittävän suuri vakauttamaan planeettamme kiertoa ja pitämään maapallon polaarisen akselin vakaana muutaman asteen sisällä. Ilman sitä maapallon nykyinen kallistus vaihtelisi kaoottisesti kymmenien asteiden verran.”

Kuusta on tullut naturalistinen ongelma, jota ei ole osattu selvittää. Siitä on tullut myös naturalistinen dilemma.

Kukaan ei tiedä, miten kuu syntyi ja suosituin teoria ei näytä vastaavan kuun kemiallisen koostumuksen nykyisiä havaintoja.

Uudessa tutkimuksessa, joka julkaistiin 29. huhtikuuta, Nature Geoscience -lehdessä Japanin ja Yhdysvaltojen tutkijoiden ryhmä yritti ratkaista tämän kuun paradoksin:

Olipa kerran – noin 4,5 miljardia vuotta sitten, kun aurinkokunta oli vielä täynnä vauvaplaneettoja – yksi kiertoradaltaan suistunut kallio, joka oli suurin piirtein Marsin kokoinen. Se kääntyi väärään suuntaan Venuksen lähellä ja murskaantui yhä muodostuvaan, magnameren peittämään maahan. Tämän vieraan planetoidin murskatut jäännökset yhdessä joidenkin maapallosta murtuneiden palojen kanssa sulautuivat kiertoradalle planeettamme lähelle ja muodostuivat lopulta pyöreäksi, arpiseksi kuuksi, jonka tunnemme ja rakastamme. Näin teoria kertoo.

Ongelmaksi jää, miksi maa ja kuu ovat miltei samanlaisia ja kuun arvet näyttävät olevan jopa 100 kertaa odotettua nuoremmat.


Lähde:

Specktor, Brandon. 2019.The Moon Might Be the Frozen Leftovers from Earth's Ancient Magma Ocean Life Sciience (30.4.).