Litteän maan kaareva kansi on skeptikkojen ikioma myytti. Kuva: C. Flammarion (1888), Hugo Heikenwaelder, Wikipedia.
Joel Kontinen
Olli Niiranen nosti Suur-Keuruun mielipidekirjoituksessaan 24.8. esiin
litteän maan myytin. Hän sanoo kuvailevansa keskustelua, jonka hän kuuli kadulla. Siinä lähdettiin muinaisesta babylonialaisesta maailmankuvasta, jossa aurinko ja kuu kiertävät maata ja tähdet on kiinnitetty kiinteään kupuun.
Tällainen näkemys ei perustu Raamattuun, joka ilmoittaa maan muodon pyöreäksi. Tämä tieto käy ilmi myös esimerkiksi bysanttilaisista kolikoista ja
Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan symboleista.
USA:n apollo-ohjelman isä
Wernher von Braun ja Keuruulla vuonna 1978 vieraillut
astronautti James Irwin olivat luomiseen uskovia kristittyjä, joiden urat perustuivat siihen, että maapallo ei ole litteä.
Skeptikot keksivät litteän maan vasta 1800-luvulla, jolloin oli trendikästä kritikoida Raamatun maailmaa.
Kristinusko on antanut meille yliopistojärjestelmän lisäksi myös nykytieteen, jonka suurimmat uranuurtajat (esimerkiksi
Robert Hooke,
Sir Isaac Newton ja
Louis Pasteur) olivat tunnustavia kristittyjä.
Tieteen synty edellytti uskoa rationaaliseen Jumalaan, joka loi rationaalisen maailman.
Vuonna 1660 englantilaiset kristityt tutkijat perustivat Royal Societyn, Ison-Britannian arvostetun tiedeakatemian. Ensi marraskuussa se
järjestää kansainvälisen seminaarin, jonka tarkoituksena on tarkastella uusdarvinistista evoluutiota kriittisesti ja ehkä korvata se toimivammalla teorialla.
Tutkijat ovat jo pitkään tienneet, että uusdarvinismin mekanismit (
luonnonvalinta ja
mutaatiot) eivät pysty selittämään elämän monimuotoisuutta tai edes solun tai geenin moniulotteista rakennetta.
Evoluutio on liian mekanistinen selitysmalli. Vielä 1960-luvulla luultiin, että yksi geeni koodaa yhtä proteiinia ja että meillä on 2 miljoonaa geeniä. 1990-luvulla luku tippui 100 000:een. Viimeisin luku (vuodelta 2014) on 19 000.
Solumme ovat täynnä hienoja
nanokoneita,
korjausmekanismeja ja
laaduntarkkailulaitteita.
Todellisuus on lisäksi häkellyttävän kaunista. Leonardo da Vincin Mona Lisa ja Ateenan Akropolis vain matkivat sitä
kauneutta, jota me näemme kaikkialla luomakunnassa. Taiteesta tuttu kultainen leikkaus näkyy myös jokaisessa meistä.
Minulle se kertoo luomisesta.
Kirjoitus on vastine Suur-Keuruussa 24.8. julkaistuun mielipidekirjoitukseen. Lehti julkaisi vastineeni 22.9.