torstai 30. lokakuuta 2014

Paavi Franciscus, evoluutio ja alkuräjähdys: mitä paavi oikein sanoi?

Paavi Franciscus puhui hiljattain luomisesta ja ihmisen vastuusta. Kuva: Casa Rosada, Wikipedia.




Joel Kontinen

Kun paavi sanoo jotain yllättävää, medialla on tapana tulkita hänen sanojaan tarkoitushakuisesti.

Paavi Franciscus puhui äskettäin Vatikaanin tiedeakatemiassa ihmisen vastuusta luomakunnasta. Hän sivusi evoluutiota vain muutamalla virkkeellä:

Kun luemme luomiskertomusta ensimmäisestä Mooseksen kirjasta, on vaarana, että ajattelemme Jumalan olevan taikuri, joka voi taikasauvallaan loihtia mitä tahansa. Mutta tämä ei pidä paikkaansa. Jumala loi ihmiset ja antoi kunkin kehittyä sisäisten lakiensa mukaan.

Paavin lausunto ei edusta esimerkiksi Eero Junkkaalan versiota teistisestä evoluutiosta, vaan se on jossain määrin sekoitus progressiivista luomista, älykästä suunnittelua ja teististä evoluutiota eli aika lailla samanlainen hämärähkö idea kuin Benedictus XVI:lla.

Tuskin mitään muuta sanaa käytetään niin monessa merkityksessä kuin evoluutiota. Paavin versiossa se tarkoittanee lähinnä muutosta. Hän sanoutuu irti evoluution darvinistisesta (naturalistisesta / materiaalisesta) versiosta ja tuo Jumalan rakkauden keskiöön.

Paavi Franciscus painotti sitä, että luominen ei lähtenyt kaaoksesta vaan Jumalan rakkaudesta. Hän myös muistutti, että Jumala loi ihmisen kuudentena päivänä ja antoi tälle tehtäväksi nimetä eläimet ja näin olla vastuussa luomakunnassa.

Valitettavasti Hugh Rossin ja muiden progressiivisen luomisen kannattajien tavoin hän pitää alkuräjähdystä (big bang) luomisen alkuna ja uskoo luomisen jatkuneen tuhansia vuosia.

Teologisesti tämä on ongelmallista, koska kuolema tulee ennen syntiinlankeemusta.

Lähteet:

Vatican Information Service. Francis in the Pontifical Academy of Sciences emphasises the responsibility of humanity in creation. VISnews 27.10.

Withnall, Adam. 2014. Pope Francis declares evolution and Big Bang theory are real and God isn't 'a magician with a magic wand'. Independent (28.10.)

tiistai 28. lokakuuta 2014

Eeden kumoaa Genesiksen aukkoteorian


Peter Paul Rubens ja Jan Brueghel: Syntiinlankeemus. Kuva Wikipediasta. Aukkoteorian kannattajat näkevät tässä jo toisen syntiinlankeemuksen.





Joel Kontinen

Genesiksen aukkoteoria (eli käsitys, jonka mukaan 1. Mooseksen kirjan ensimmäisen ja toisen jakeen välissä on vuosimiljoonia kestänyt aukko) nostaa vielä joskus päätään, vaikka siinä on monia ylipääsemättömiä tieteellisiä ja teologisia ongelmia.

Aukkoteorian perustelut ovat täynnä aukkoja.

Teologisesti vakavin ongelman on kuolema ennen Aadamin lankeemusta. Jumala ei siinä luo ihmistä alussa vaan miltei lopussa.

Aukkoteorian mukaan ensimmäinen luotu maailma tuhoutui Lusiferin myyttisessä tulvassa, josta Raamattu vaikenee täysin. Sen kannattajat vetoavat ensisijaisesti kahteen Vanhan testamentin kohtaan (Jes. 14: 12–21 ja Hes. 28: 11–19).

Heidän täytyy kuitenkin tulkita niitä varsin luovasti. He saavat Hesekielin 28. luvusta Eedenin:

”Ihminen, viritä valitusvirsi Tyroksen kuninkaasta, sano hänelle: Näin sanoo Herra Jumala: --Sinä olit täydellisistä täydellisin, täynnä viisautta, itse kauneus. Olit Eedenissä, Jumalan puutarhassa.”

Hesekiel ei mainitse Lusiferia, mutta he löytävät nimen Jesajan 14. luvusta.

Tällainen luova tulkinta aiheuttaa ongelmia, koska Genesiksen 2. luku viittaa vahvasti siihen, että Jumala teki Eedenin vasta sen jälkeen, kun Hän oli ensin luonut ihmisen:

”Siihen aikaan, kun Herra Jumala teki maan ja taivaan, ei maan päällä ollut vielä yhtään pensasta eikä edes ruoho ollut noussut esiin, sillä Herra Jumala ei ollut antanut sateen kastella maata eikä ihmistä vielä ollut maata viljelemässä.
- -
”Herra Jumala istutti puutarhan itään, Eedeniin, ja sinne hän asetti ihmisen, jonka oli tehnyt
.”

Jakso viitannee koko universumin luomiseen. Jumala loi tuolloin maan ja taivaan ja kaiken siltä väliltä.

Näyttää nimittäin siltä, että Genesiksen 2. luku kuvaa ihmisen luomiseen liittyviä yksityiskohtia aikajärjestyksessä.

Lusifer ei siis ole voinut olla Eedenissä ja langeta ennen kuin Eeden oli edes olemassa.




sunnuntai 26. lokakuuta 2014

”Evoluutio on luonnonlaki”, darvinisti väittää Aamulehdessä

Evolutionisti näkee tässä sukulaissielun.



Joel Kontinen

Kreationisteja ei edes kiinnosta ottaa asioista selvää. Evoluutiota on tutkittu niin paljon ja todisteita on kertynyt niin valtava määrä, ettei evoluutiota voi sanoa enää teoriaksi vaan luonnonlaiksi”, näin evoluutiobiologi ja evoluutiopsykologi Markus J. Rantala luonnehtii maailmankatsomustaan ja sen haasteita Aamulehdessä.

Rantalan näkemys on aika kummallinen. Darvinistista evoluutiota on vaikea kritikoida, jos ei tiedä, mitä kritikoi. Monet evoluutiokriitikot tietävät evoluutiosta enemmän kuin kehitysopin kannattajat.

Evolutionisteilla on paha taipumus käyttää termejä hyvin löyhästi. Kun samalla sanalla (evoluutio) viitataan sekä sirkun nokan mikroskooppisen pieniin muutoksiin ja kaikkien elävien olentojen kehittymiseen samasta yksisoluisesta kantamuodosta, avautuu hyvät mahdollisuudet johtaa suurta yleisöä harhaan.

Rantala jatkaa:

”On parempi, että rakennetaan maailmankuva todisteisiin vedoten kuin monta tuhatta vuotta vanhan kansansadun pohjalta. Tieteen tehtävä on selittää objektiivista todellisuutta. Se ei ole mikään maailmankatsomus.”

Jos Rantala pitää Raamattua kansansatuna, niin hänellä on pahoja aukkoja tiedoissaan. Raamattu ei ala sanoin Olipa kerran, vaan se kertoo tiettynä aikana ja tietyssä paikassa eläneiden historiallisten henkilöiden elämänvaiheista.

Todellisuudessa tieteellinen maailmankatsomus on yhtä harhaanjohtava käsitys kuin pimeä keskiaika.

Historiantuntijat myöntävät, että keskiaika ei koskaan ollut pimeä. Ihmiset eivät tuolloinkaan pitäneet maapalloa litteänä, ja yliopistolaitos ja monet huomattavat keksinnöt näkivät päivänvalon nimenomaan keskiajalla.

Valitettavasti nykyisin skeptikot ovat orwellimäiseen tyyliin omineet käsitteen tieteellinen maailmankuva itselleen.

Osuvampi termi olisi ateistinen maailmankuva. Se perustuu suurin osin spekulaatioihin.


Lähde:

Kuusela, Anna. 2014. Mistä tunnet sä huuhaan? Aamulehti 26.10., Ihmiset B7.


perjantai 24. lokakuuta 2014

Äyriäiset hyödyntävät älyllistyttävää häivetekniikkaa

Kaikki aikuiset sirkkaäyriäiset eivät välttämättä pysyttele näkymättömissä. Kuva: Silke Baron, Flickr (Creative Commons Attribution 2.0 Generic license).




Joel Kontinen

Monet ilmailuhistorian asiantuntijat pitävät saksalaisten insinöörien toisen maailmansodan lopussa suunnittelemaa Horten Ho 229 pommittajaa ensimmäisenä häiveteknologiaa hyödyntävänä lentokoneena.

Ho 229:sta ei kuitenkaan ollut sodan ratkaisijaksi. Myöhemmin amerikkalaiset kopioivat ja kehittivät tekniikkaa pyrkiessään tekemään tutkassa näkymättömän koneen. F-117 ja B-2 hyödyntävä tätä teknologiaa, mutta nekään eivät ole täysin näkymättömiä.

Sirkkaäyriäisten eli mantisravun (Stomatopoda) toukka sen sijaan onnistuu naamioitumaan niin, ettei siitä näy mitään. Toukan verkkosilmässä on pigmenttiä, joka estää läpinäkyvyyttä, mutta se kykenee heijastamaan meren värejä peilin tavoin ja pysyttelemään täysin näkymättömänä.

Tämä hiljattain The Journal of Experimental Biology -lehdessä julkaistu tutkimus äyriäisten taidosta kertoo jälleen kerran, että eläinmaailma on verrattomasti ihmeellisempi kuin mitä evoluution kannattajat uskaltavat olettaa.

Lähde:

Viegas, Jennifer. 2014. Shrimp Use Eye Trick to Become Invisible in Water. Discovery.com. (17.9.).


keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Proteiinilaskos on evolutionistin painajainen

Proteiinin rakenne. Kuva Wikipediasta (Creative Commons Attribution-Share Alike 3.0 Unported license).




Joel Kontinen

Darvinistinen kelloseppä on sokea, niin kuin Richard Dawkins on asian moneen kertaan vakaasti todennut.

Evolutionisteille syntyy tästä kuitenkin painajaismainen ongelma: meidän solumme eivät alkuunkaan toimi niin kuin ne olisivat sokean kellosepän tuotantoa.

Proteiinilaskos (engl. protein folding) näyttää kaikelta muulta kuin luonnonvalinnan tekoselta. DNA:mme täytyy nimittäin tietää etukäteen, miten yksiulotteinen pätkä laskostetaan ensin kaksiulotteiseksi ja sitten kolmiulotteiseksi.

Lopulta proteiinista tulee neliulotteinen. Yksikin virhe, niin proteiini jää syntymättä.

Walter Englander ja Leland Mayne yrittävät ratkaista tämän pulman PNAS-tiedelehdessä, mutta ainoa, mitä he kykenevät ehdottamaan, on jakaa jokainen osa pienempiin kokonaisuuksiin.

Heidän täytyy vain toivoa hartaasti, että kukaan ei huomaa, että ongelma jää heiltä ratkaisematta.

Soluissamme on ällistyttävän paljon huipputeknologiaa (lue lisää esimerkiksi tästä ja tästä). Niissä on laaduntarkkailua ja korjausmekanismeja, joten sokealta kellosepältä menisi jo alussa sormi suuhun, ja lopulta häneltä hukkuisi lapanen.

Sen etsimiseen voisi hyvinkin kulua muutama vuosimiljoona.


Lähde:

Englander, S. Walter ja Leland Mayne. 2014. The nature of protein folding pathways. PNAS. (17.10). (Juttu on maksullinen).







maanantai 20. lokakuuta 2014

Kivenkovaa voita, 1400-luvun dinosaurukset ja hetkessä kasvanut tulivuori uudessa Luominen-lehdessä

Tuore Luominen-lehti vahvistaa uskoa Raamatun luotettavuuteen.



Joel Kontinen

Uusin Luominen-lehti on hiljattain tullut painosta. Siinä käsitellään esimerkiksi seuraavia asioita:

· Pohjois-Englannista löydettiin 1400-luvun lopulta peräisin oleva kaiverrus, joka esittää kahta taistelevaa dinosaurusta. Kaiverrus on nähtävissä piispa Richard Bellin hautamuistomerkissä Carlislen tuomiokirkossa.

· Vuonna 1943 Paricutin-niminen tulivuori syntyi liki hetkessä meksikolaisen viljelijän peltoon, ja jo vuoden kuluttua se kohosi 336 metriä ympäröivää ylätasankoa korkeammaksi.

· Pohjois-Irlannsta on löytynyt voita, joka on niin kovaa, että se näyttää fossiloituneelta. Mutta se ei ole miljoonia vuosia vanhaa.

· Älykkäästi suunnitellut kärsät.

· Merkurius kertoo nuoresta aurinkokunnasta.

· Ja paljon muuta. Voit ostaa /tilata lehden täältä.

lauantai 18. lokakuuta 2014

Genesiksen aukkoteorian aukkoja ei saada paikattua

Orjantappurat ja ohdakkeet ilmestyvät maailman aukkoteorian kannalta väärään aikaan.



Joel Kontinen

Genesiksen aukkoteoria näyttää elävän sitkeästi Ristin Voiton lukijapalstalla. Se näki päivänvalon Englannissa 1800-luvulla, jolloin teologit etsivät vastausta uniformitaristisen geologian eli hitaiden prosessien tuomaan haasteeseen.

Uniformitaristien isähahmoihin lukeutuva lakimies Charles Lyell tunnusti kirjeessään haluavansa vapauttaa tieteen Mooseksesta, joten hänen näkemystään voi olla vaikea luonnehtia kovin objektiiviseksi.

Leo Loikkanen (RV 40) jatkoi samalla linjalla kuin edellisessä kannanotossaan ja väitti, että Raamattu vaikenee maapallon iästä. Edesmennyt Oxfordin yliopiston Raamatun heprean professori James Barr sen sijaan sanoi, että hän ei tunne ainuttakaan maailmanluokan yliopiston heprean professoria, joka ei uskoisi, että kun ”Genesiksen sukuluettelojen vuodet lasketaan yhteen, niistä koostuu yhtäjaksoinen kronologia maailman luomisesta Raamatun historian myöhempiin jaksoihin.”

Olisi hyvä, jos aukkoteorian kannattajat vertaisivat Genesiksen 1. luvun ja 13. luvun alkujakeita (eli jakeita 1–3). Niissä on alkukielessä täysin samanlainen kieliopillinen rakenne (aukoton jatkumo), joten jo tämä riittää kumoamaan myyttisen aukon.

Kannattaisi myös verrata Genesiksen alkujaetta (”Alussa Jumala loi taivaat ja maan”) 2. Moos. 20:11:een (”Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on”). Raamatun hepreassa ei ole universumia tarkoittavaa sanaa, joten Pentateukin kirjoittaja käytti merismiä eli kaiken kattavaa ilmausta. Suomeksi sanottuna Jumala loi koko universumin alusta loppuun kuudessa päivässä, myös auringon, kuun ja tähdet, joita ei olisi tarvinnut luoda uudestaan, jos Lusiferin tulvassa tuhoutui vain muinainen maapallo.

Aukkoteorian kannattajilta menee valitettavan monesti tieteen faktat ja tieteen tulkinnat sekaisin, ja he erehtyvät pitämään naturalistisia /materialistisia tulkintoja faktoina.

Varhaista Lusiferin aiheuttamaa joukkotuhoa on mahdoton samastaa nykygeologian viiteen suureen joukkotuhoon. Jumala ei ole mitenkään voinut tuhota ”muinaista maailmaa” viisi eri kertaa maapallon oletetun esihistorian aikana. Aadamin synnin seuraukset (eli orjantappurat ja ohdakkeet) näkyvät sitä paitsi jo devonikaudella – ”400 miljoonaa vuotta” ennen syntiinlankeemusta.

Iänmääritysmenetelmät puoltavat pikemminkin Genesiksen perinteistä aikaskaalaa kuin vuosimiljoonia. Huomattavia määriä radiohiiltä eli hiili-14:ää on löydetty hiilestä, dinosaurusten luusta ja jopa timanteista. Tämän pitäisi olla täysin mahdotonta, koska hiili-14:n puoliintumisaika on 5 730 vuotta, eli jo 100 000 vuoden vanhassa näytteessä ei pitäisi olla lainkaan radiohiiltä.

Pehmeät kudokset tuottavat päänvaivaa niin aukkoteorian kuin teistisen evoluutionkin kannattajille. Kambrikauden (ja jopa ediacarakauden) eläinten solut eivät ole ehtineet kivettyä yli 500 miljoonassa vuodessa, vaikka tämän pitäisi olla tieteellisesti täysin mahdotonta.

Naturalistinen käsitys universumin iästä perustuu oletukseen, että aurinkokuntamme ei ole millään tavoin erityisasemassa (ns. kopernikaaninen periaate). Mutta Raamattu viittaa siihen, että maapallo on Jumalalle hyvin erikoinen paikka, jossa Hänen Poikansa syntyi ihmiseksi.

Luomiseen uskovat tähtitieteilijät ja fyysikot ovat kehittäneet Einsteinin suhteellisuusteoriaan perustuvia malleja, jotka selittävät, miten voimme nähdä kaukaisten tähtien valon suhteellisen nuoressa maassa. Tämän kumotakseen aukkoteorian kannattajien pitäisi osoittaa, että Einstein oli väärässä.

Alkuräjähdysteoriassa (big bang) on sitä paitsi suurempia ongelmia kuin nuoren maan teoriassa. Universumin lämpötila on varsin samansuuruinen kaikkialla. Tämän pitäisi olla täysin mahdotonta 13,8 miljardin vuoden ikäisessä maailmankaikkeudessa. Aikaa pitäisi olla kaksi kertaa enemmän, jotta lämpö olisi ehtinyt tasaantua. Bigbangiläiset joutuivat tämän vuoksi olettamaan, että koko universumi laajeni alkusekunteina valon nopeutta rivakammin.

Lähde:

Loikkanen, Leo. 2014. Maapallo on ikivanha. Ristin Voitto 40/2014, s. 9. (2.10.)

torstai 16. lokakuuta 2014

Informaatio vastaan itseorganisaatio: jotkin ilmiöt organisoituvat itsekseen, mutta ne eivät voi synnyttää solua

Lumihiutaleet ovat näyttäviä, mutta niistä on pitkä harppaus huipputeknologiaa hyödyntävään soluun. Kuva: Dakota Lynch, Wikipedia.




Joel Kontinen

Fyysikot Andy Martin ja Kristian Helmerson pohtivat hiljattain, miten emergenssi ilmenee kaikkialla maailmassa. Esimerkiksi lumihiutaleet järjestyvät hienoiksi muodoiksi itsekseen.

Mutta vaikka he lainaavat saksalaista tiedemiestä Jochen Frommia, joka sanoi:

Yksi vesimolekyyli ei ole nestettä.
Yksi kulta-atomi ei ole metallinen
yksi neuroni ei ole tietoinen
yksi aminohappo ei ole elävä
”,

emergenssi jää heiltä mysteeriksi. He myöntävät, että emergenssin periaatteiden ymmärtäminen ja käsittäminen on tieteen suuria haasteita.

Lumihiutale ei ole elävä. Evoluutiota uhmaava kottaraisparvi ei myöskään ole elävä, vaikka yksittäisen kottaraiset ovatkin. Elämän synnyttämiseen tarvitaan aina informaatiota.

Informaatio on aineeton ominaisuus, joten se ei synny materiasta (aineesta). Naturalistiset /materialistiset selitykset eivät voi uskottavasti selittää esimerkiksi elämän syntyä.

Lähde:

Martin, Andy ja Kristian Helmerson. 2014. Emergence: the remarkable simplicity of complexity . The Conversation (1.10.).



tiistai 14. lokakuuta 2014

Kuun laavavirtaukset kertovat sen nuoresta iästä

Nuoria kraattereita? Kuva: NASA/ GSFC/Arizona State University.




Joel Kontinen

Naturalistisen kertomuksen mukaan Kuu muodostui 4,5 miljardia vuotta sitten, kun Marsin kokoinen taivaankappale törmäsi Maahan.

Aluksi Kuu kiehui kuumuudesta, mutta vähitellen se jäähtyi.

Tarina ei tosin ole alkuunkaan uskottava. Monet Kuun piirteet kertovat sen nuoresta iästä.

Hiljattain Sarah Braden Arizonan valtionyliopistosta kollegoineen julkaisi Nature Geoscience -lehdessä tutkimuksen, joka perustui NASA:n Lunar Reconnaissance Orbiterin lähettämiin kuviin.

Luotain löysi paljon laavan synnyttämiä muodostelmia, joiden oletetaan olevan enintään 100 miljoonaa vuotta vanhoja.

Tutkijat pääsivät taas askeleen lähemmäksi Genesistä, mutta vielä on matkaa jäljellä.

Viime päivinä myös Merkuriuksen jää on askarruttanut vuosimiljooniin uskovia tutkijoita. olisi luullut, että jää olisi jo ehtinyt sulaa planeetalta, jonka päivälämö kohoaa yli 400 Celsius-asteeseen.

Lähde:

Braden, Sarah E. et al. 2014. Evidence for basaltic volcanism on the Moon within the past 100 million years. Nature Geoscience.




lauantai 11. lokakuuta 2014

Polyploidia: monistaminen ei tuota uusia lajeja

Vesimeloni on esimerkki polyploidiasta, mutta kaikki melonit pysyvät meloneina. Kuva: Fred Hsu, Wikipedia.




Joel Kontinen

Uusi ScieceDailyn artikkeli (ja sen taustalla oleva tutkimusessee) polyploidian eli koko genomin duplikaatiosta on saanut jotkut evolutionistit liki hyppimään riemusta. Polyploidiaa esiintyy joillakin kasveilla – esimerkiksi vesimelonilla tai banaanilla – mutta vaikka se lisää niiden perimää, siitä ei darvinistisessa merkityksessä ole niille sanottavasti hyötyä.

Elävien olentojen sisäänrakennetut korjausmekanismit yleensä pitävät geneettiset virheet kurissa.

Kriitikot ovat muistuttaneet, että tuskin kukaan oppilas saa koulun biologian esseestä paremman arvosanan, jos hän kirjoittaa samat asiat kahteen kertaan.

Vaikka jotkin kasvit voivat hyötyä polyploidiasta, ihmiselle kromisomin monistaminen on vahingollista. Tunnetuin esimerkki lienee trisomia 21 eli Downin oireyhtymä.

Lähde:

Gene doubling shapes the world: Instant speciation, biodiversity, and the root of our existence. ScienceDaily 30.9. 2014.

torstai 9. lokakuuta 2014

Uusi tutkimus: valtavat vesimassat kaiversivat Atacaman autiomaan kanjonit

Uuden tutkimuksen mukaan vuolaasti virtaava vesi saattoi kaivertaa Atacaman kanjonit. Kuva Wikipediasta (Creative Commons Attribution-Share Alike 3.0 Unported license).





Joel Kontinen

Charles Darwinin päivinä moni uskoi hitaisiin uniformintaristisiin prosesseihin, jotka "miljoonien vuosien" saatossa synnyttivät geologiset muodostelmat.

Nykyisin taas tunnustetaan äkillisten rajujen myrskyjen mahti. Icarus -tiedelehdessä julkaistiin äskettäin tutkimus, jossa ehdotettiin, että tulva kuljetti kymmeniä kuutiometrejä vettä sekunnissa ja muodosti Atacaman autiomaan kanjonit.

Loogisin ajankohta tälle olisi Genesiksessä kuvattu Nooan ajan vedenpaisumus.


Lähde:

Irwin, P. Rossman III et al. 2014. Origin and development of theater-headed valleys in the Atacama Desert, northern Chile: Morphological analogs to martian valley networks. Icarus 243, 296–310.






tiistai 7. lokakuuta 2014

Dinosaurusten ajan orava haastaa käsityksen jurakauden eläimistä

Uusien fossiililöytöjen mukaan oravannäköinen eläin eli jo dinosaurusten kaudella. Kuva: Pawel Ryszawa, Wikipedia.



Joel Kontinen

Tutkijat löysivät Kiinasta kuuden eläimen luita. He olettavat, että pienet oravaa muistuttavat nisäkkäät elivät jo dinosaurusten kaudella.

Naturessa julkaistu tutkimus muuttaa taas käsityksiä jurakauden eläimistä. Nisäkkäiden piti evolutionistien mielestä olla tuolloin pikkuruisia päästäisen kokoisia ja elää lähinnä maan alla.

Jurakauden oravat – jos ne olivat oravia – sen sijaan ilmeisesti viihtyivät puissa niin kuin meidän aikamme oravat.


Lähde:

Thomas, Brian. 2014. Jurassic Squirrels? Institute for Creation Research (3.10.).

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Maapallon magneettikenttä puhuu nuoren maan puolesta

Kuva: Institute for Creation Research.




Joel Kontinen

Maapallon magneettikenttä heikkenee kaiken aikaa. Määrä ei vuosittain ole paljon, mutta kun asiaa tarkastellaan tuhansien vuosien perspektiivistä, heikkeneminen on ilmeistä.

ICR:n tutkijat ovat päätyneet siihen, että maapallon magneettikenttä ei voi olla 50 000 vuotta vanhempi, jos se on heikentynyt tasaisesti nykyistä tahtia.

Jotkut skeptikot uskovat, että maapallon magneettikenttä vaihtaa napaisuuttaan muutaman sadantuhannen vuoden välein. He eivät ole kuitenkaan pystyneet vakuuttavasti esittämään mekanismia, joka saisi tämän aikaan.

Maapallon magneettikenttä suojaa meitä aurinkotuulen hiukkasilta, joten heikkeneminen ei ole mikään pikkujuttu.

Esimerkiksi Merkuriuksen magneettikenttä on myös heikentynyt huomattavasti 40 viime vuoden aikana.

lauantai 4. lokakuuta 2014

Kumoavatko jääkairausnäytteet nuoren maan idean?


Jotkut näkevät tässä satojatuhansia vuosia. Kuva: Lonnie Thompson, Byrd Polar Research Center, Ohio State University. Cropping by Audrius Meskauskas.





Joel Kontinen

Skeptikoilla on tapana väittää, että Grönlannin ja Etelämantereen jääkairausnäytteet kumoavat nuoren maan idean. Heidän uskomuksensa ei kuitenkaan kestä kriittistä tarklastelua vaan perustuu pikemminkin kehäpäätelmiin.

Arviot iästä vaihtelevat suuresti, ja esimerkiksi Grönlannissa (GISP2) vuosimiljooniin uskovilta tutkijoilta puuttuu liki puolet tarvituista vuosittaisista kerrostumista. Lisäksi myrskyjen ja tyynen ilman vaihtelut saattaa hyvinkin synnyttää monia kerrostumia samana talvena.

Jäät eivät siis puhu vanhan maailman puolesta.



Lähde:


Thomas, Brian ja Jake Hebert. 2014. Q & A: Do Ice Cores Disprove Recent Creation? Acts & Facts 43 (4), 20.


torstai 2. lokakuuta 2014

Orwellin haamu vaikuttaa yhä: ”Tieteen vastustaminen hämmästyttää minua”, tieteiskirjailija sanoo Naturessa


George Orwell, uuskielen isä. Kuva: Branch of the National Union of Journalists (BNUJ).




Joel Kontinen

Nature haastatteli hiljattain tieteiskirjailija Neal Stephensonia. Haastattelija ei malttanut olla lopuksi kysymättä, mitä mieltä Stephenson on USA:n kasvavasta ”tieteenvastaisuudesta”.

Tällä hän tarkoitti kriittistä suhtautumista evoluutioon ja esimerkiksi ilmastonmuutokseen.

Stephenson näkee syyksi pikemminkin politiikan kuin tieteen ja varoittaa, että tällainen skeptismi on pitkällä aikavälillä vaarallista.

George Orwellin haamu näyttää elävän ja voivan hyvin tiedemaailmassa. Orwellimaisen uuskielen mukaan sanat tarkoittavat täsmälleen sitä, mitä päättäjät haluavat niiden tarkoittavan. Seurauksena on kansandemokratioita ja monenlaisia myyttejä.

Keskiaikaa esimerkiksi luonnehditaan pimeäksi, vaikka kirkko perusti yliopistolaitoksen, ja monet keksinnöt näkivät päivänvalon juuri tuon myyttisen älyllisen pimeyden keskellä.

Aikamme darvinistit ovat määritelleet tieteen täysin orwellimaisesti. Se tarkoittaa miltei yksinomaan naturalistisia /materialistisia tulkintoja ihmisen ja muiden elävien olentojen sekä planeettamme ja koko universumin synnystä ja kehityksestä.


Lähde:

Q & A. Neal Stephenson: The sci-fi optimist. Nature 513 (7517): 179–171.