Joel Kontinen
Darvinistinen kelloseppä on sokea, niin kuin Richard Dawkins on asian moneen kertaan vakaasti todennut.
Evolutionisteille syntyy tästä kuitenkin painajaismainen ongelma: meidän solumme eivät alkuunkaan toimi niin kuin ne olisivat sokean kellosepän tuotantoa.
Proteiinilaskos (engl. protein folding) näyttää kaikelta muulta kuin luonnonvalinnan tekoselta. DNA:mme täytyy nimittäin tietää etukäteen, miten yksiulotteinen pätkä laskostetaan ensin kaksiulotteiseksi ja sitten kolmiulotteiseksi.
Lopulta proteiinista tulee neliulotteinen. Yksikin virhe, niin proteiini jää syntymättä.
Walter Englander ja Leland Mayne yrittävät ratkaista tämän pulman PNAS-tiedelehdessä, mutta ainoa, mitä he kykenevät ehdottamaan, on jakaa jokainen osa pienempiin kokonaisuuksiin.
Heidän täytyy vain toivoa hartaasti, että kukaan ei huomaa, että ongelma jää heiltä ratkaisematta.
Soluissamme on ällistyttävän paljon huipputeknologiaa (lue lisää esimerkiksi tästä ja tästä). Niissä on laaduntarkkailua ja korjausmekanismeja, joten sokealta kellosepältä menisi jo alussa sormi suuhun, ja lopulta häneltä hukkuisi lapanen.
Sen etsimiseen voisi hyvinkin kulua muutama vuosimiljoona.
Lähde:
Englander, S. Walter ja Leland Mayne. 2014. The nature of protein folding pathways. PNAS. (17.10). (Juttu on maksullinen).
Tekstit
