Tiktaalik: evoluution ikonille on käymässä köpelösti

Tiktaalik muistuttaa nykyisin eläviä litteitä kaloja. Kuva Wikipediasta (Creative Commons Attribution-Share Alike 2.5 Generic license).




Joel Kontinen

Evoluution ikonit ovat käymässä vähiin ennen kuin loppuvat kokonaan. Evolutionistit olivat haltioissaan, kun Nature julkaisi Ellesmeren saarelta Pohjois-Kanadasta löydetyn Tiktaalikin huhtikuussa 2006.

Tiktaalikin piti olla maaeläinten ja kalojen välimuoto. Neljä vuotta myöhemmin Puolasta löytyneet jalanjäljet osoittivat, että Tiktaalik ei voinut olla kaivattu puuttuva rengas.

Evolutionistit uskovat niiden olevan ”400 miljoonaa vuotta vanhoja” eli parikymmentä "miljoonaa vuotta" Tiktaalikia vanhempia.

Villeimmissä unelmissaan darvinistit uskoivat, että Tiktaalik pystyi tekemään punnerruksia, vaikka sen ”jalat” ovat kaikesta päätellen heiveröisemmät kuin varsieväkala Latimeria chalumnaella.

Cornelliin yliopiston emeritusapulaisprofessori John C. Sanford luennoi äskettäin Kanadassa järjestetyssä CMI:n luomiskonferenssissa Tiktaalikista, jota moni edelleenkin pitää evoluution ikonina.

Tohtori Sanford on arvostettu geneetikko, joka päätyi epäilemään darvinistista evoluutiota kymmenien tutkimusvuosien jälkeen.

Hän otti esille Tiktaalikista piirteitä, jotka harva tietää. Tiktaalikin pyrstöä ei ole löydetty, mutta kalavainajan löytäjä Neil Shubin uskoo silti, että sillä oli salamanterin tapainen häntä.

Sanford totesi, että Tiktaalik on yllättävän litteä ja sen silmät ovat yläpuolella lähekkäin, aivan niin kuin aikamme kampelakaloilla (Pleuronectiformes), jotka edelleenkin vaanivat saaliita vesistöjen pohjassa.

”400 miljoonaa” vuotta vanhat jalanjäljet horjuttavat Tiktaalikin asemaa

Tiktaalikin piti lopullisesti todistaa darvinistinen evoluutio. Toisin kävi. Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen

Nature julkaisi Ellesmeren saarelta Pohjois-Kanadasta löydetyn Tiktaalikin huhtikuussa 2006. Tätä ”375 miljoonaa” vuotta vanhaa kalaa juhlittiin pitkään maaeläinten ja kalojen välimuotona.

Evolutionistit tosin unohtivat populaarilehdissä kertoa, että Tiktaalik roseae kuuluu samaan varsieväisten (Sarcopterygii) luokkaan kuin Latimeria chalumnae, joka on fossiliiaineiston perusteella ajoitettu osapuilleen yhtä vanhaksi (380 miljoonaa vuotta).

Myös Latimerian piti olla välimuoto, mutta asia mutkistui, kun ensimmäinen elävä yksilö löydettiin vuonna 1938. Sittemmin eläviä varsieväkaloja on löydetty parisensataa. Toisin kuin darvinistit aprikoivat, yksinään niistä ei käytä eviään kävelemiseen.

Aamulehden tiedetoimittaja Vesa Vanhalakan mukaan Tiktaalik oli ”kala, joka pystyi tekemään punnerruksia.” Tätä ei tosin voida päätellä itse fossiilista, mutta darvinistit ovat ennenkin täydentäneet tutkimustietojen puutteita tarinoilla.

Nature julkaisi vastikään tutkimuksen, joka haastaa Tiktaalikin aseman. Varsovan yliopiston fossiilisten jalanjälkien asiantuntija Grzegorz Niedźwiedzki, Uppsalan yliopiston paleontologi Per Ahlberg ja kollegat raportoivat Puolasta löytyneistä neliraajaisen eläimen fossiloituneista jalanjäljistä, jotka on ajoitettu 395 miljoonan vuoden ikäisiksi.

Ne eivät ole kalan jalanjäljet.

Löytö horjuttaa Tiktaalikin asemaa. Jokin eläin on toisin sanoen kävellyt maalla ennen kuin varhaisin kala nousi maihin.

Tiktaalikista on tullut ikoni, joten ei ole ihme, että jotkut darvinistiset eläintutkijat suhtautuvat erittäin kriittisesti uuteen löytöön.

Vesa Vanhalakalla on tapana räväyttää näyttävä juttu aina silloin, kun tiedemaailma uutisoi löydöstä, jonka (siinä vaiheessa) voidaan tulkita tukevan darvinistista evoluutiota. Mutta kun löydetään vanha fossiili, joka käytännössä falsifioi darvinismin, Vanhalakalla on tapana pysytellä vaiti.

Kun Ardipithecus ramidus eli Ardi julkaistiin viime vuonna, Vesa Vanhalakka kirjoitti Aamulehteen kokosivun jutun löydöstä. Hän on mainostanut myös Tiktaalikia, mutta voi käydä niin, ettei hän nyt tohdi käsitellä tämän kalavanhuksen maineen himmenemistä.

Sic transit gloria mundi.


Lähde:

Dalton, Rex. 2010. Discovery pushes back date of first four-legged animal. Nature News (6.1.). http://www.nature.com/news/2010/100106/full/news.2010.1.html