Carl Sagan: Vain yksin kosmos

Carl Sagan täyttäisi nyt 75 vuotta. Kuva: NASA.




Joel Kontinen

Skeptikot muistelevat Carl Sagania ensi viikolla, jolloin tulee kuluneeksi 75 vuotta hänen syntymästään. Vuonna 1996 kuollut tähtitieteilijä ja kirjailija Carl Sagan ei tunnustanut yliluonnollisen olemassaoloa. Hänelle riitti kosmos.

Sagan painotti monesti, ettei maapallossa, "kalpeansinisessä pisteessä", ole mitään erikoista. Saganin mukaan ihminen voi avaruuden suunnattomuudessa luottaa vain itseensä. Mitään ulkopuolista apua ei hänen mielestään edes ole olemassa.

”Kosmos on kaikki mitä on, tai mitä koskaan on ollut tai tulee olemaan,” oli Saganin uskontunnustus.

Humanistit esiintyvät mielellään suvaitsevina, mutta heillä on varsin suppea käsitys siitä, mikä on oikea tapa uskoa. He ovat laatineet kolme manifestia, jotka voitaneen luokitella uskontunnustuksiksi. He kieltävän yliluonnollisen olemassaolon ja hyväksyvät vain naturalistisia selityksiä.

Fred Edwords luonnehtii humanistien maailmankuvaa seuraavasti: ”Ihmiset eivät ole täysin ainutlaatuisia eivätkä minkään kehityssuunnitelman tulos - - Ihmiset ovat nykyhetken tulos pitkästä sarjasta evolutionistisia muutoksia, joskaan eivät ainoa tai lopullinen tulos – - tässä prosessissa ei näytä olevan mitään lopullista alkua tai loppua.”

Carl Sagan lukeutui humanistien merkkihenkilöihin.

Guillermo Gonzales ja Jay W. Richards erehtyivät kritikoimaan Sagania. He osoittivat kirjassaan The Privileged Planet (2004), että maapallo näyttää olevan suunniteltu elinkelpoiseksi.

Ateistit tuohtuivat kirjasta. He kantelivat Gonzalesista Iowa State Universityn johdolle, ja hän joutui jättämään virkansa astronomian apulaisprofessorina.

Kolumnisti David Warren toteaa The Ottawa Citizen -lehdessä: ”Ateistinen materialismi on suunnattomasti herkempi reagoimaan harhaoppeihin kuin mikään aiemmin tunnettu uskonnollinen oikeaoppisuus. ”

Inkvisitio pitänee huolen siitä, että virallisesta opista (kaikki on sattuman tulosta) ei poiketa.

Saganin virallinen oppi oli se, ettei kosmoksen lisäksi ole mitään muuta.

Lähteet:

Edwords, Fred. 1984. Humanism in Perspective. American Humanist Association. The Humanist, Jan/Feb 1984.

Nye, Bill. 2006. A Tribute to Carl Sagan: Our Place in the Universe. Skeptic 13:1. http://www.skeptic.com/reading_room/our-place-in-the-universe

Warren, David. 2007. The Limits of Atheism. The Ottawa Citizen. (12.8.). http://www.canada.com/ottawacitizen/news/story.html?id=c43112b1-d4b9-4a09-ac0f-8517f0b931d5

Kristinusko ei ole pelkkä ideologia

Jeesus Kristus ei ollut pelkästään moraaliopettaja. Christ Pantocrator ikoni. Kuva Wikipediasta.



Joel Kontinen

Objektiivisuus edellyttää kristinuskon arvoista luopumista, päättelee Veli-Pekka Tynkkynen tuoreessa kirjoituksessaan Aamulehden mielipidesivulla.

Siinä sivussa maantieteilijä Tynkkynen tulee tulkinneeksi pelastushistorian uudelleen (”Jeesus oli todellinen henkilö, joka kuoli radikaalien eettisten ajatustensa takia.”).

Samalla paljastuu myös Tynkkysen ateismi, joka värittää hänen ajatteluaan:

Mitkään todisteet eivät tue yliluonnollisen olemassa oloa, joten modernin ajan ihminen ei usko raamatun satuihin.

Ihmeiden kieltäminen oli muodikasta 1800-luvulla. Tynkkynen on toisin sanoen hieman myöhässä. Tuolloin Charles Darwin hengenheimolaisineen myös uskoi, että solu oli äärimmäisen yksinkertainen. Nykyisin tiedetään, ettei ihminen ole keksinyt mitään läheskään yhtä tehokasta.

1800-luvulla myös kuviteltiin, että elämä voi syntyä elottomasta. Raamattuun uskova tiedemies Louis Pasteur osoitti, että tämä oli harhakuvitelma.

Valitettavasti evolutionistit uskovat edelleenkin, että elottomasta voi syntyä elävää. Tieteellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Ei siis ihme, että yhä useammat hylkäävät darvinistisen satuilun.

Tynkkynen on omaksunut varsin yksipuolisen historiankäsityksen, jota ei juurikaan voi luonnehtia objektiiviseksi:

Kristittyjen maiden taloudellinen voittokulku ja Maapallon elämän kuihtuminen ovat kulkeneet käsi kädessä.

Todellisuudessa ihminen sai tehtäväkseen maan viljelemisen ja varjelemisen jo Eedenissä. Tynkkysen käsitys eroaa huomattavasti monen historiantutkijan ja esimerkiksi sosiologi Rodney Starkin näkemyksistä. Imperialismi sai varsin runsaasti vaikutteita darvinismista, joten Tynkkynen ei taaskaan kerro (tai tiedä) koko totuutta.

Kristinuskon vastustajat ovat perinteisesti käyttäneet virheellisiä argumentteja edistääkseen omaa asiaansa. 1800-luvun loppupuolella esimerkiksi Darwinin bulldoggina tunnettu Thomas Huxley piti jopa Pelastusarmeijaa vahingollisena.

Kristinusko ei ole pelkästään ideologia. Se on dynaaminen usko, jota apostoli Paavali kuvaa näin:

Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!
(2. Kor. 5:17)

ja näin:

Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat.
Room. 1:16)

Ja toisin kuin darvinistiset sadut, se ei vieläkään ole vanhentunut.










Lähde:

Tynkkynen, Veli-Pekka. 2009. Uskontoa ei kaivata hyvään elämään. Aamulehti 6.8. , B16.

Kuka on korjaillut Raamattua?

Raamattu on länsimaisen sivistyksen ja hyvinvoinnin perusta.



Joel Kontinen

Kaikki eivät pidä siitä, että maalliset lait ovat sopusoinnussa Raamatun kanssa. Irmeli Naumanen kirjoitti hiljattain Aamulehden mielipidepalstalla humanistisen uskontunnustuksensa:

Raamatun näkemykset ovat vuosisatojen takaa. Se on ihmisten kirjoittama ja ajan saatossa korjailema teos, jota ei voida missään nimessä asettaa maallisten lakien yläpuolelle, ei edes neuvoa antavaksi.

Muutama kommentti lienee paikallaan.

Länsimainen lainsäädäntö on tähän saakka perustunut kymmeneen käskyyn. Esimerkiksi sananvapautta ei juurikaan tunneta maissa, joihin kristinusko ei ole juurtunut. Ihmisen korottaminen Jumalan yläpuolelle on yleensä aina johtanut kaaokseen. Näin kävi Ranskassa vallankumouksen melskeissä. Giljotiinille löytyi hyvin pian käyttöä. Myös itänaapurissamme tehtiin sosiaalisia kokeiluja, jotka eivät sanottavasti edistäneet tovereiden hyvinvointia.

Skeptikot väittävät monesti, että Raamatun teksti on muuttunut aikojen saatossa. Väite ei perustu tutkittuun tietoon. Juutalaiset kirjurit kopioivat Kirjoituksia äärimmäisen huolellisesti. Kuolleenmeren kääröt osoittavat, että Vanhan testamentin teksti säilyi miltei täysin muuttumattomana tuhat vuotta. Tuhannet Uuden testamentin käsikirjoitukset myös kertovat Raamatun luotettavuudesta.

Naumasen maailmankuvassa ei Jumalalla ole sijaa. Syy näyttäisi olevan ensisijaisesti ideologinen. Sadunomaisuus ja tarinointi korvaavat loogisuuden hänen maailmanselitysmallissaan:

Karkeasti sanottuna, jokin eläin nousi kahdelle jalalle ja huomasi, että sillä on varsin näppärä ja käyttökelpoinen peukalo. Se alkoi edistyä muita elollisia nopeammin. Aikanaan se keksi kirjoitustaidon ja alkoi ilmaista ajatuksiaan myös sillä tavoin.

Satujen ja selitysten runsaus tekee evoluutiosta varsin kiehtovaa. Mutta uskottavuus pysyy yhtä vankkana kuin afrikkalaisissa kansantarinoissa tai Kiplingin kertomuksissa.

Mutta Naumanen jatkaa:

Mikä Raamatun opeista on ehdoton ja mikä kierrettävissä? Ihminenhän sen päättää ja hyvin usein uskonnollisen yhteisön sisäpiiri.

Postmoderni maailma on näkevinään salaliittoteorioita joka oksalla. On kuitenkin hyvä muistaa, että esimerkiksi Dan Brownin tuotokset eivät ole tiedettä eivätkä edes kirkkohistoriaa. Niitä puolustaessaan skeptikko turvautuu vanhoihin kuluneisiin myytteihin.

Protestanttinen uskonpuhdistus toi sola Scriptura (yksin sanasta) –periaatteen kristityn ohjenuoraksi. Konservatiivinen raamattukäsitys lähtee siitä, että Raamattu on Jumalan ilmoitus ihmiselle. Vanha testamentti luetaan Uuden testamentin valossa. Raamatuntulkinnan perusperiaatteita on se, että selkeät kohdat selittävät epäselviä kohtia.


Historia osoittaa, että humanistit ja skeptikot haluavat ideologista tasa-arvoa vain siihen saakka, kunnes he saavat nostettua oman näkemyksensä kaikkien yläpuolelle. Ateistisessa yhteiskunnassa toisinajattelijoilla ei juurikaan ole ollut todellista vapautta.

Eikä ole mitään takeita siitä, että aikamme humanistit olisivat oppineet mitään historiasta.


Lähde:

Naumanen, Irmeli. 2009. Lakien on palveltava aikaansa. Aamulehti 23.5, B14.