Raamattu on länsimaisen sivistyksen ja hyvinvoinnin perusta.
Joel Kontinen
Kaikki eivät pidä siitä, että maalliset lait ovat sopusoinnussa Raamatun kanssa. Irmeli Naumanen kirjoitti hiljattain Aamulehden mielipidepalstalla humanistisen uskontunnustuksensa:
Raamatun näkemykset ovat vuosisatojen takaa. Se on ihmisten kirjoittama ja ajan saatossa korjailema teos, jota ei voida missään nimessä asettaa maallisten lakien yläpuolelle, ei edes neuvoa antavaksi.
Muutama kommentti lienee paikallaan.
Länsimainen lainsäädäntö on tähän saakka perustunut kymmeneen käskyyn. Esimerkiksi sananvapautta ei juurikaan tunneta maissa, joihin kristinusko ei ole juurtunut. Ihmisen korottaminen Jumalan yläpuolelle on yleensä aina johtanut kaaokseen. Näin kävi Ranskassa vallankumouksen melskeissä. Giljotiinille löytyi hyvin pian käyttöä. Myös itänaapurissamme tehtiin sosiaalisia kokeiluja, jotka eivät sanottavasti edistäneet tovereiden hyvinvointia.
Skeptikot väittävät monesti, että Raamatun teksti on muuttunut aikojen saatossa. Väite ei perustu tutkittuun tietoon. Juutalaiset kirjurit kopioivat Kirjoituksia äärimmäisen huolellisesti. Kuolleenmeren kääröt osoittavat, että Vanhan testamentin teksti säilyi miltei täysin muuttumattomana tuhat vuotta. Tuhannet Uuden testamentin käsikirjoitukset myös kertovat Raamatun luotettavuudesta.
Naumasen maailmankuvassa ei Jumalalla ole sijaa. Syy näyttäisi olevan ensisijaisesti ideologinen. Sadunomaisuus ja tarinointi korvaavat loogisuuden hänen maailmanselitysmallissaan:
Karkeasti sanottuna, jokin eläin nousi kahdelle jalalle ja huomasi, että sillä on varsin näppärä ja käyttökelpoinen peukalo. Se alkoi edistyä muita elollisia nopeammin. Aikanaan se keksi kirjoitustaidon ja alkoi ilmaista ajatuksiaan myös sillä tavoin.
Satujen ja selitysten runsaus tekee evoluutiosta varsin kiehtovaa. Mutta uskottavuus pysyy yhtä vankkana kuin afrikkalaisissa kansantarinoissa tai Kiplingin kertomuksissa.
Mutta Naumanen jatkaa:
Mikä Raamatun opeista on ehdoton ja mikä kierrettävissä? Ihminenhän sen päättää ja hyvin usein uskonnollisen yhteisön sisäpiiri.
Postmoderni maailma on näkevinään salaliittoteorioita joka oksalla. On kuitenkin hyvä muistaa, että esimerkiksi Dan Brownin tuotokset eivät ole tiedettä eivätkä edes kirkkohistoriaa. Niitä puolustaessaan skeptikko turvautuu vanhoihin kuluneisiin myytteihin.
Protestanttinen uskonpuhdistus toi sola Scriptura (yksin sanasta) –periaatteen kristityn ohjenuoraksi. Konservatiivinen raamattukäsitys lähtee siitä, että Raamattu on Jumalan ilmoitus ihmiselle. Vanha testamentti luetaan Uuden testamentin valossa. Raamatuntulkinnan perusperiaatteita on se, että selkeät kohdat selittävät epäselviä kohtia.
Historia osoittaa, että humanistit ja skeptikot haluavat ideologista tasa-arvoa vain siihen saakka, kunnes he saavat nostettua oman näkemyksensä kaikkien yläpuolelle. Ateistisessa yhteiskunnassa toisinajattelijoilla ei juurikaan ole ollut todellista vapautta.
Eikä ole mitään takeita siitä, että aikamme humanistit olisivat oppineet mitään historiasta.
Lähde:
Naumanen, Irmeli. 2009. Lakien on palveltava aikaansa. Aamulehti 23.5, B14.
Tekstit
