Dinosaurusten aikaan elänyt 'Kraken'-mustekala oli 19 metriä pitkä meren huippupeto

 

Kuva: Yohei Utsuki: Maan ja planeettatieteiden laitos, Hokkaidon yliopisto.

Joel Kontinen

Evoluution kannattajat sanovat, että ensimmäinen mustekala ilmestyi 5 miljoonaa vuotta sitten. Uuden tutkimuksen mukaan se eli jo dinosaurusten aikaan, eli ainakin 66 miljoonaa vuotta sitten.

Tutkijat ovat tunnistaneet valtavia 'kraken'-mustekaloja, jotka ovat saattaneet kasvaa jopa 19 metrin pituisiksi. Nämä jättiläiset vaeltelivat valtamerissä liitukaudella ja saattavat olla suurimpia koskaan löydettyjä selkärangattomia.

Fossiiliset leuat paljastivat tunnusomaisia ​​​​merkintöjä, jotka viittaavat siihen, että nämä krakenin kaltaiset mustekalat käyttivät voimakkaita leukojaan kovakuorisen saaliin murskaamiseen. Tämä yhdistettynä niiden jättimäiseen kokoon ja älykkyyden todisteisiin asetti ne meren ravintoketjun huipulle, Science-lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan. Tämä löydös viittaa siihen, että tiedemiesten on tarkasteltava uudelleen valtamerien nokkimisjärjestystä liitukaudella (145–66 miljoonaa vuotta sitten).

"Nämä löydökset tarkistavat käsitystä liitukauden valtamerestä maailmana, jota hallitsivat vain suuret selkärankaiset saalistajat", sanoi tutkimuksen toinen kirjoittaja, japanilaisen Hokkaidon yliopiston paleontologi Yasuhiro Iba. "Ne osoittavat, että jättiläismäiset selkärangattomat – mustekalat – olivat myös ravintoverkon huipulla."

 Lähde: 

Sophie Berdugo 2026 'Kraken' octopus that lived at the time of the dinosaurs was a 62-foot-long apex predator of the ocean | Live Science 24.4.

Mustekalan muotoilu inspiroi vahvaa ja pehmeää robottikäsivartta

Kuva: Norbert Wu /Minden Pictures / Alamy.

Joel Kontinen

Robotti-insinöörit ovat jo pitkään pyrkineet oppimaan eläinten raajoista, jotka ovat yleensä erittäin joustavia ja ketteriä. Kiinan tiede- ja teknologiayliopiston Nikolaos Frerisin johtama tiimi on valmistanut mustekalasta inspiroituneen robottikäsivarren, joka pystyy nostamaan 260 kertaa oman painonsa. Se pystyy myös käsittelemään hyvin erikokoisia esineitä suurella tarkkuudella ja jopa kiertämään esteitä. Vain 0,14 mm:n kärjen halkaisijan ansiosta se voi jopa tarttua muurahaiseen vahingoittamatta sitä.

Se on osa uutta pehmeiden robottien luokkaa nimeltä SpiRobs. Spi on peräisin logaritmisesta spiraalimallista. Tätä muotoa löytyy mustekalan käsivarsista, norsun kärsistä sekä merihevosen ja kameleontin pyrstöistä. Spiraaleja voidaan skaalata ylös tai alas, joten SpiRobit voivat olla muutamasta senttimetristä muutamaan metriin. SpiRobit valmistetaan taloudellisesti käyttämällä 3D-prontointia. Ne saavat virtansa monimutkaisesta kahdesta tai kolmesta kaapelista koostuvasta järjestelmästä. Se on hämmästyttävä kehitysaskel. 

Lähde: Creation Magazine no 3, 2025

Mustekala näkee unta

 

Kuvaa ; OIST. 

Joel Kontinen  

Mustekalalla on REM-tyyppinen unitila, jossa ne näyttävät näkevän unta. Tarkastellessaan sähköisiä signaaleja, joita mustekalat tuottavat aivoissaan nukkuessaan ja hereillä, tutkijat ovat keränneet parhaita todisteita siitä, että pääjalkaiset näkevät unia.

Mustekalalla on kaksi univaihetta: aktiivinen vaihe, jossa ne näyttävät näkevän unta, kertoo yksi tähän mennessä vakuuttavimmista tutkimuksista niiden aivoaalloista ja ihokuvioista.  Nukkuvat ihmiset käyvät läpi neljä vaihetta. Yksi näistä on nopea silmäliike (REM) -vaihe, jossa aivojen toiminta lisääntyy ja näemme unta. Muita vaiheita, joissa aivomme ovat hiljaisempia, kutsutaan ei-rapid eye-liikkeeksi (NREM). Linnut ja nisäkkäät, kuten hiiret, vaihtelevat myös REM- ja NREM-vaiheen välillä.

Mustekalat ovat evoluution mielestä älykkäitä olentoja.

Evolutionistien mukaan meidän ja mustakalojen esi-isä eli yli 500 miljoonaa vuotta sitten, Mutta mitä mustekaloilla on yhteistä ihmisten kanssa?

Käyttäytymisen kannalta joustavuus, jolla eläin voi sopeutua ja mukauttaa käyttäytymistään uusiin tilanteisiin, on hyvä osoitus sen kognitiivisista kyvyistä. Lukuisat tutkimukset osoittavat, että mustekalojen käyttäytyminen on erittäin joustavaa riippumatta siitä, ovatko ne luonnossa vai laboratorion säiliössä.

Lähde:

 Padavic-Callaghan,  Karmela. 2023. Octopuses have a REM-like sleep state where they appear to dream. New Scientist 28.6.

Mustekala pystyy näkemään lonkeroillaan

 

kuva: albert kok, CC BY-SA 3.0, 

Joel Kontinen

 Tursas on naamioitumisen mestari.

Tutkijat ovat havainneet, että  mustekalat voivat "nähdä" valon lonkeroillaan, vaikka niidet silmät olisivatkin pimeässä. Kun mustekalan lonkerot havaitsevat valon, kahdeksanlonkeroinen olento vetää lonkerot lähelle kehoaan.

Koska mustekalat hahmottavat yleensä huonosti ruumiinsa, tämä monimutkainen vaistomainen käyttäytyminen saattaa auttaa suojaamaan lonkerot lähellä olevilta petoeläimiltä, joita he muuten eivät aistisi. Tutkijat ovat jo pitkään tienneet, että mustekalan lonkerot reagoivat valoon. Niiden iho on peitetty pigmentillä täytetyillä elimillä, joita kutsutaan kromatoforeiksi, jotka muuttavat refleksiivisesti väriä altistuessaan valolle. Nämä kromatoforit ovat vastuussa mustekalan väriä muuttavista naamiointi-supervoimista. 

Itse asiassa tutkien näitä valon aiheuttamia kromatoforivasteita Tal Shomrat ja Nir Nesher Israelin Ruppinin akateemisesta keskuksesta huomasivat jotain outoa. Tuolloin laboratorionsa perustutkinto-opiskelija suuntasi kirkkaita valoja lonkeroihin saadakseen aikaan kromatoforivasteen. Mutta mustekala toimi odottamattomalla tavalla. Se veti lonkeronsa itseään vasten. Tutkijat laittoivat tursaan pimeään laatikkoon, jossa olevasta reiästä se voisi lonkerollaan saada ruokaa. Kun lonkeroon suunnattiin valo, tursas veti lonkeronsa takaisin.

Tursas on  elävä fossiili, jota on vaikea erottaa nykyajan tursaista.

Tursas on suunniteltu ällistyttävän älykkäästi uhmaamaan darvinistisia selittelyjä.
Lähde:   

Duke,Cameron. 2021.  Octopuses Can 'See' Light With Their Arms   Live Science 8,3,

 

t

Ällistyttävä fossiililöytö - tursas

Tursaat ovat vastustaneet darvinistista evoluutiota pitkän, pitkän ajan. Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen

Tursaat ovat yllättävän älykkäitä pääjalkaisia (Cephalopoda). Ne tunnetaan kahdeksasta lonkerostaan - niiden englanninkielinen nimi octopus tulee kreikan kielen sanasta oκτάπους (‘kahdeksanjalkainen’) - ja kyvystä ruiskuttaa mustetta niitä saalistavia eläimiä kohti, siitä nimi mustekala. Vankeudessa tursaat ovat avanneet lonkeroillaan purkkeja ja karanneet muitta mutkitta akvaarioista.

Palaeontology –tiedelehti julkaisi hiljattain tutkimuksen ällistyttävästä fossiililöydöstä – viisi fossiloitunutta tursasta. Tämä on äärimmäisen harvinainen löytö.

Tursaat koostuvat enimmäkseen lihaksesta ja nahasta. Kuolleesta tursaasta ei yleensä jää mitään jälkipolville. ScienceDaily toteaakin, että tällaisen löydön todennäköisyys on häviävän pieni. Ennen tätä löytöä vain yhden ainoan tursaslajin tiedettiin säilyneen ja senkin fossiloituneita yksilöitä oli löytynyt vähemmän kuin mitä tursailla on lonkeroita.

Tursaat löydettiin Libanonista kerrostumasta, jonka otaksutaan muodostuneen liitukaudella. Niiden iäksi on arvioitu 95 miljoonaa vuotta.

Fossiilit ovat säilyneet niin hyvin, että jopa niiden muste ja imukupit näkyvät. Berliinin vapaan yliopiston (Freie University Berlin) tutkija Dirk Fuchs, joka osallistui tutkimusraportin laatimiseen, sanookin, että yhtä fossiileista on miltei mahdoton erottaa nykyisin elävistä tursaslajeista.

Löytö kertoo, että tursaat ovat pysytelleet nykytursaiden näköisinä ällistyttävän kauan. Iänmääritysmenetelmät eivät ole absoluuttisia, koska ne perustuvat olettamuksiin, joita ei voida testata ja näin osoittaa pitävän paikkaansa.

Tursaslöytö haastaa darvinistisen evoluution. Monien muiden elävien fossiilien, esimerkiksi varsieväkalan , tuataran ja molukkiravun tavoin ne ovat vastustaneet darvinistista muutosta hämmästyttävän kauan.

Tursaiden on täytynyt kuolla jossain katastrofissa. Todennäköisin selitys on vuoden kestänyt globaali tuhotulva, josta kerrotaan Genesiksessä eli 1. Mooseksen kirjassa. Nooan ajan vedenpaisumus on tarjonnut juuri sopivat olosuhteet tursaiden säilymiseen.


Lähde:

Cretaceous Octopus With Ink And Suckers -- The World's Least Likely Fossils. ScienceDaily 18. 3. 2009.
http://www.sciencedaily.com/releases/2009/03/090317111902.htm