Poikkeuksellinen kalansyöjäfossiili osoittaa sen viimeiseksi ateriaksi pterosauruksen

 

Taiteilijan näkemys Platypterygius australis -kalasta ja sen viimeisestä ateriasta. Kuva: Dr Peter Trusler

Joel Kontinen

Miekkavalaan kokoisen kalansyöjäfossiilin jäännökset sisältävät todisteita siitä, mitä se söi – ennen kuin vielä suurempi meripeto söi sen.

Evolutionistien mukaan noin 100 miljoonaa vuotta sitten meressä elävän kalansyöjäauruksen viimeinen ateria oli odottamaton olento – taivaita hallinnut pterosaur. Pian sen jälkeen kalansyöjä kohtasi oman loppunsa, kun massiivinen pliosaur repi sen kappaleiksi.

Lihansyönti ei alkanut alussa. Se alkoi sen jälkeen, kun Genesiksen mukaan Adam ja Eeva söivät kiellettyä hedelmää.

Tämä on tarina, jonka paleontologien mukaan Australian takamailla löydetty harvinainen fossiili kertoo, ja se tarjoaa ensimmäisen todisteen siitä, että ikthyosaurukset, suuret meren matelijat, söivät pterosauruksia, varhaisimpia tunnettuja lentäviä selkärankaisia.

Lähde:

James Urquhart 2026 Extraordinary ichthyosaur fossil shows its last meal was a pterosaur | New Scientist 29.7.

Tähtitieteilijät ovat löytäneet tähän mennessä parhaan esimerkin valtavasta vaeltavasta mustasta aukosta

 

Taiteilijan näkemys supermassiivisesta mustasta aukosta. kuva: Shutterstock/VisualMediaHub

Joel Kontinen

Mitä ovat massiiviset mustat aukot? Ne saattavat olla massiivisia kappaleita maailmankaikkeudessa. Jotkut tiedemiehet sanovat nähneensä valtavan mustan aukon.

Jokaisella massiivisella galaksilla, jonka tähtitieteilijät ovat koskaan nähneet, on supermassiivinen musta aukko keskellään. Joillakin kuitenkin pitäisi olla niin sanottuja vaeltavia supermassiivisia mustia aukkoja lähempänä niiden reunaa, ja tutkijat ovat juuri havainneet äärimmäisimmän koskaan löydetyn esimerkin.

Nimensä mukaisesti mustat aukot eivät lähetä valoa, joten Robert Stein Marylandin yliopistosta ja hänen tiiminsä havaitsivat tämän vasta, kun se nielaisi tähden niin sanotussa vuorovesihäiriötapahtumassa eli TDE:ssä. Koneoppimisalgoritmi tunnisti valopurkauksen mahdolliseksi TDE:ksi Kalifornian Zwicky Transient Facilityn (ZTF) datassa, ja tutkijat suorittivat seurantahavaintoja useilla muilla teleskoopeilla vahvistaakseen sen.

Lähde: 

Leah Crane 2026 We’ve found the best example yet of an enormous wandering black hole | New Scientist 27.7.

Nyt tiedetään, miten musta aukko voi sinkoutua maailmankaikkeuden halki

 

Hubble-avaruusteleskoopin kuva mahdollisesta karkaavasta mustasta aukosta. Kuva: NASA, ESA, Pieter Van Dokkum (Yale), Joseph Depasquale (Stsci)

Joel Kontinen

Mustat aukot voivat olla kiehtovia. Tutkimukset osoittavat, että kaksi supermassiivista mustaa aukkoa voivat luoda toisen todella suuren mustan aukon.

Kahden supermassiivisen mustan aukon törmäys yhteen voi luoda toisen supermassiivisen mustan aukon, joka pomppaa takaisin niin suurilla nopeuksilla, että se sinkoutuu ulos galaksistaan. Vaikka tämä tapahtuisi vain harvinaisissa tapauksissa, se tarjoaa selityksen äskettäiselle mahdolliselle havainnolle tällaisesta karkaavasta mustasta aukosta.

Vuonna 2023 tutkijat huomasivat ohuen, viivamaisen muodon kuvassa, jonka Hubble-avaruusteleskooppi otti noin 7,5 miljardin valovuoden päässä Maasta sijaitsevasta avaruusalueesta. Lisäanalyysien, mukaan lukien James Webb -avaruusteleskoopin (JWST) kuvien ja viivan valon tutkimuksen, perusteella Yalen yliopiston Pieter van Dokkum ja hänen kollegansa päättelivät, että viiva oli seurausta ennennäkemättömästä kosmisesta tapahtumasta – supermassiivisesta mustasta aukosta, joka lensi ulos galaksista yliäänennopeudella ja jätti jälkeensä ketjun nuoria tähtiä.

Lähde:

Karmela Padavic-Callaghan 2026 We now know how a black hole can be flung across the universe | New Scientist 24.7. 

Nauru avaa suurlähetystön Jerusalemiin

 

Kuva: Shutterstock

Joel Kontinen

Yhä useammat maat ovat avanneet suurlähetystönsä Jerusalemiin. Viimeisin on Nauru. Saarivaltio on yksi maailman pienimmistä maista, ja sen väkiluku on noin 12 000.

Australian koillispuolella sijaitsevan pienen saarivaltion päätös tehtiin Israelin ulkoministeri Gideon Sa’arin ja Naurun varapresidentin ja ulkoasiain-, kauppa- ja oikeusministeri Lionel Aingimean tapaamisen jälkeen Fidžillä viime kuussa.

Nauru on jättänyt kirjallisen lausunnon Israelin tukemiseksi oikeudenkäynnissä, joka on nostettu Israelia vastaan ​​Haagin kansainvälisessä tuomioistuimessa Gazan sodan vuoksi.

Kahdeksalla maalla on tällä hetkellä suurlähetystöt Israelin pääkaupungissa: Yhdysvalloilla, Guatemalalla, Hondurasilla, Kosovolla, Paraguaylla, Papua-Uudella-Guinealla, Fidžillä ja Somalimaalla.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin päätös siirtää Amerikan suurlähetystö Jerusalemiin hänen ensimmäisen kautensa aikana loi pohjan muiden maiden päätökselle. Myös Argentiinan ja Kolumbian johtajat ovat luvanneet siirtää suurlähetystönsä Jerusalemiin.

Lähde: 

Etgar Lefkovits, JNS 2026 Nauru to open embassy in Jerusalem | World Israel News 22.7.

Voiko tietoisuus olla kvanttimaista? Tiedemiehillä saattaa nyt olla vastaus

 

Kuva: Quality Stock / Alamy

Joel Kontinen

Tietoisuuden kvanttiluonteesta on keskusteltu pitkään. Jotkut sanovat, että se on kvanttimaista. Ei tiedetä varmasti.

Kiistanalainen ajatus tietoisuuden kvanttiperäisestä alkuperästä on kohdannut uuden haasteen, kun matemaattinen analyysi näyttää osoittavan, että jo pitkään tunnettu fysiikan laki tekee sen mahdottomaksi.

Mikä fysikaalinen prosessi tekee meistä tietoisia ja voisimmeko havaita ja analysoida sitä, on yksi modernin tieteen suurista avoimista kysymyksistä. 1990-luvulla matemaatikko Roger Penrose ja anestesialääkäri Stuart Hameroff ehdottivat, että klassinen fysiikka ei pysty selittämään tietoisuutta yksinään ja että sen on siksi synnyttävä kvanttimaailmassa. Ajatus otettiin vastaan ​​skeptisesti ja se on edelleen kiistanalainen, mutta yritykset tuoda kvanttisuus tietoisuuden selityksiin ovat jatkuneet siitä lähtien.

Lähde:

Karmela Padavic-Callaghan 2026 Can consciousness be quantum? We may now have an answer | New Scientist 15.7.

Metsästäjä-keräilijät toivat kaloja vuoristojärveen 7000 vuotta sitten

 

Norjan Tesse-järven paljastunut pohja, josta arkeologit löysivät muinaisia ​​katajaloukkuja. Kuva: Magne Samdal, Oslon yliopiston kulttuurihistoriallinen museo

Joel Kontinen

Norjassa tehdyn tutkimuksen mukaan metsästäjä-keräilijät toivat kaloja ruokavalioonsa noin 7000 vuotta sitten.

Tämä on ainoa mahdollinen selitys sille, miten kalat ovat voineet asuttaa erillisiä vuoristojärviä, jotka olivat olleet kilometrien paksuisen jääpeitteen peitossa kymmeniä tuhansia vuosia, sanoo Axel Mjærum Oslon yliopistosta Norjasta.

Mjærum ja hänen kollegansa tutkivat osittain hautautuneita monimutkaisten katajanloukkujen jäänteitä, jotka löydettiin vuonna 2022, kun järven pintaa laskettiin.

Radiohiiliajoitus osoitti, että vanhin katajaloukku oli peräisin noin vuodelta 4950 eKr. Yhdistämällä löydetyn puun Keski-Skandinavian vuoristosta saatavilla olevaan männyn lustokronologiaan, tutkimusryhmä pystyi myös ajoittamaan tarkasti joitakin nuorempia jäänteitä. 

Radiohiiliajoitus voi antaa epäselviä päivämääriä joillekin ei-niin-kaukaisille ajankohdille.

Lähde:

James Woodford 2026 Hunter-gatherers introduced fish to a mountain lake 7000 years ago | New Scientist 20.7.

Tähtitieteilijät löysivät ensimmäisen kerran kivisen, lauhkean planeetan ilmakehän

 

Taiteilijan näkemys eksoplaneetta LHS 1140 b:stä. Kuva: Melissa Weiss / Astrofysiikan keskus / Harvard & Smithsonian

Joel Kontinen

Tähtitieteilijät ovat aiemmin löytäneet ilmakehää vain erittäin suurien tai uskomattoman kuumien eksoplaneettojen ympäriltä, mutta nyt he ovat löytäneet sellaisen, joka ympäröi maailmaa, joka saattaa hyvinkin olla oikea elämälle.

Tiedemiehet ovat löytäneet eksoplaneetan, jolla on siedettävä ilmasto ja kallioita. Se kiertää M-kääpiötähteä noin 50 valovuoden päässä meistä. Eksoplaneetan nimi on 114ob ja se muistuttaa maata.

Tutkijat ovat etsineet ilmakehän peittämiä planeettoja M-kääpiöiden ympäriltä vuosikymmeniä, koska ne ovat galaksin yleisin tähtityyppi, mutta tähän mennessä tuloksetta – jotkut tutkijat olivat jopa olettaneet, että näiden pienten tähtien ympärillä olevat planeetat eivät ehkä pystyisi säilyttämään ilmakehää.

Lähde:

Leah Crane2026 We’ve found a rocky, temperate planet’s atmosphere for the first time | New Scientist 16.7.

Miksi Greta Thunberg vihaa Israelia?

 

Kuva: X (Screenshot)

Joel Kontinen

Miksi Greta Thunberg vihaa Israelia? Hän vihasi alussa ympäristön saastuttajia mutta nyt hän raivoaa vain Israelia vastaan.

Ruotsalainen aktivisti Greta Thunberg osallistui mielenosoitukseen Berliinissä lauantaina yllään T-paita, jossa oli iskulause "Yalla Intifada", mikä herätti kritiikkiä lauseen yhdistämisestä palestiinalaisten terrori-iskujen aaltoon, jossa kuoli yli 1 000 israelilaista.

Thunberg liittyi mielenosoittajien joukkoon saksalaisen puolustusvalmistaja Rheinmetallin uuden ammustehtaan ulkopuolella Berliinin Weddingin kaupunginosassa.

Berliinin aseiden tuotannon vastainen liitto järjesti mielenosoituksen samaan aikaan, kun Rheinmetall muuntaa tehtaan tuotantolinjoja siviiliautojen osista 155 mm:n tykistökranaattien teräskoteloiksi.

Vaikka mielenosoitus keskittyi aseiden tuotannon vastustamiseen, Thunbergin vaatetus viittasi intifadoihin, ajanjaksoihin, joita leimasivat tappavat terrori-iskut israelilaisia ​​vastaan.

Ensimmäinen intifada, joka kesti vuosina 1987–1993, vaati noin 200 israelilaisen kuoleman.

Toinen intifada alkoi vuonna 2000 ja jatkui vuoteen 2005, surmaten itsemurhapommituksissa, ampumisissa ja muissa iskuissa 1 010 israelilaista, joista suurin osa oli juutalaisia ​​siviilejä.

Lähde:

Shat Rosen 2026 Greta Thunberg Wears ‘Yalla Intifada’ Shirt at Berlin Protest Against Weapons Production | United with Israel  15.7.

Kimalaisten "kasvojen" liikkeet antavat vihjeitä niiden sisäisestä elämästä

 

Kuva: Dawn Monrose/Alamy

Joel Kontinen

Viime vuosikymmeninä on käynyt selväksi, että mehiläiset pystyvät monimutkaisempaan käyttäytymiseen kuin aiemmin luultiin, kuten laskemiseen ja rytmitajun osoittamiseen. Mutta sen selvittäminen, onko niillä tunteidemme kaltaisia ​​sisäisiä tiloja, on vaikeampaa. Ensinnäkin hyönteisillä ei ole nisäkkäiden joustavaa kasvolihasta, jota käytämme tunteidemme ilmaisemiseen.

"Miten voimme saada mitään käyttäytymistietoja näistä hyönteisistä, joilla on kova ruumis ja kasvonaamio", kysyy Andrew Barron Macquarien yliopistosta Sydneyssä, Australiassa. "Onko mehiläisillä minkäänlaista sisäistä tilaa?"

Tutkijat vähensivät sokerin pitoisuutta ja sekoittivat sen pieneen määrään suolaa, mikä johti kielen ulkonemien dramaattiseen vähenemiseen. Sitten he altistavat mehiläiset 40 °C:n lämpötiloille niiden kuivaamiseksi, minkä jälkeen, kun mehiläisille tarjottiin suolaisia ​​pisaroita, mehiläiset työnsivät kielensä toistuvasti esiin.

”Jos vain ojentaisin sinulle elektrolyyttijuomaa juuri nyt, ajattelisit luultavasti: ’No, se maistuu itse asiassa aika pahalta’”, Barron sanoo. ”Mutta jos olisit juuri palannut pitkältä juoksulenkiltä ja ojentaisin sinulle elektrolyyttijuomaa, ajattelisit: ’Se on fantastista’. Se johtuu siitä, että sisäinen tilasi on muuttunut, ja tuo sisäinen tila muuttaa arviointiasi asioista – juuri sitä me luulemme näkevämme mehiläisillä.”

Tutkijat halusivat selvittää, mitä tapahtuisi, jos he puuttuisivat kemiaan, joka nisäkkäillä tukee ruokahalua ja ruoan nauttimista.

Kun kimalaisia ​​hoidettiin dopamiinilla, joka nisäkkäillä vaikuttaa ruoan etsimisen motivaatioon, niiden kielen ulkonemat eivät lisääntyneet, mikä viittaa siihen, että vaikka niillä oli suurempi halu, niiden nautinnon ”kertomus” – kielen ulkonemat – eivät muuttuneet.

Vaikka mehiläiset ovat pieniä, näyttää siltä, ​​että niillä ei ole nisäkkäiden tunteita, vaan niillä on mehiläisen tunteita.

Lähde:

Kirjoittanut James Woodford 2026 Bumblebee facial movements give clues to their inner lives | New Scientist 6.7.

 

Esineet viittaavat kulttuurivaihtoon neandertalilaisten ja ihmisten välillä

 

Kuva: S.Plailly/E.Daynes/ScienCe Photo Library.

Joel Kontinen

Nykyihmiset ja neandertalilaiset vaihtoivat keskenään  työkaluja ja muita objekteja yhtenään. Tämä käy ilmi japanilaisten julkaisemasta tutkimuksesta.

Tämä on vastoin sitä, mitä evolutionistit meille opettavat. He uskovat, että neandertalilaiset olivat melkein apinaihmisiä, mutta tiede on opettanut, että neandertalilaiset ja nykyihmiset ovat meikein samaa rotua.

Noin 59 000 vuotta sitten Homo sapiens muutti Turkin rannikkoluolaan, joka oli aiemmin neandertalilaisten koti. Luolasta löydetyt työkalut ja rihkamat pysyivät kuitenkin huomattavan yhtenäisinä, mikä viittaa siihen, että näillä muinaisilla homininilajeilla oli yhteinen aineellinen kulttuuri.

Turkin Välimeren rannikolla sijaitseva Üçağızlı II -luola on 56 neliömetrin kokoinen tila, suunnilleen kaupungin yksiön kokoinen.

Naoki Morimoto Kioton yliopistosta Japanista ja hänen kollegansa suorittivat ensimmäiset täydelliset arkeologiset kaivaukset kohteessa vuonna 2020. Hampaiden ja leukojen jäänteet paljastivat, että neandertalilaiset asuttivat luolaa 77 000–59 000 vuotta sitten ja lajimme, Homo sapiens, 59 000–47 000 vuotta sitten.

Vuodet ovat evolutionistien arvioita.

Lähde:

James Woodford 2026 Artefacts hint at cultural exchange between Neanderthals and humans | New Scientist 6.7.

Ihmisen aivot ovat saattaneet kasvaa ilman erityistä syytä

 

Neandertalin (vas.) ja Homo sapiensin kallot olivat suurempia kuin aikaisempien hominiinien kallot

Kuva: Pascal Goetgheluck/Science Photo Library

Joel Kontinen

Miksi ihmiset aivot ovat niin suuret? Evoluutio ei anna siihen vastauksia. Ne ovat isommat kuin evoluution meille tarjoamat vaihtoehdot.  Vuosimiljoonat eivät sitä selitä. Ihmisillä on juuri sen kokoiset aivot kuin ne ovat olleet alusta, Genesiksestä asti.

Epätavallisen suuret aivomme ovat yksi lajimme määrittelevistä piirteistä. Fossiilisten kallojen uuden analyysin mukaan ei ole todisteita siitä, että evoluutio olisi suosinut voimakkaasti suuria aivoja 2 miljoonaa vuotta ihmisen evoluution aikana.

”Aivojen koko todellakin kasvaa ajan myötä, ja kasvojen koko todellakin pienenee ajan myötä”, sanoo Katerina Harvati Tübingenin yliopistosta Saksasta. Tämä ei kuitenkaan näytä johtuneen luonnonvalinnasta.

Lähde:

Michael Marshall 2026 Human brains may have got bigger for no particular reason | New Scientist 6.7.

Orangutangi-emot näyttävät suunnittelevan leikkitreffejä jälkeläisilleen

 

Kuva: Kuvandrey Gudkov / Alamy

Joel Kontinen

Isot apinat huolehtivat jälkeläisistään niin kuin muutkin eläimet. Ne arvostavat leikkejä ja emot leikkivät pikkuisten kanssa.

Orangutangi-emot näyttävät tekevän matkoja toisten emojen alueelle samanikäisten jälkeläisten kanssa, jotta poikaset voivat leikkiä yhdessä.

Leikki on välttämätöntä, jotta poikaset oppivat, vahvistavat sosiaalisia ja motorisia taitoja ja oppivat tärkeitä käyttäytymismalleja. Silti orangutangit ovat yksinäinen laji: emot synnyttävät yhden poikasen, jota he kasvattavat yksin kuudesta seitsemään vuotta. Poikaset seurustelevat yhdessä, kun ne saavat mahdollisuuden, mutta kuinka usein tämä tapahtuu ja miten se tapahtuu, on huonosti ymmärretty.

Lähde:

Chris Simms 2026 Orangutan mothers seem to plan playdates for their offspring | New Scientist 3.7.

Maailman nopein hämähäkki ylittää 3,5 metriä sekunnissa

 

 

Kuva: Christofer Clemente/University of the Sunshine Coast

Joel Kontinen

Jotkin hämähäkit ovat nopeita. Australiasta on löydetty hämähäkki, joka voi saavuttaa 3,5 metriä sekunnissa.

Queenslandista, Australiasta löydetty metsästyshämähäkki on kruunattu maailman nopeimmaksi hämähäkiksi, jonka huippunopeus on lähes 3,6 metriä sekunnissa.

Entinen ennätys oli Marokosta, jossa marokkolainen flic-flac-hämähäkki (Cebrennus rechenbergi), voi säikähtäessään saavuttaa 1,7 metrin nopeuden sekunnissa pyörimällä. Jotkut asiantuntijat pitävät tätä kuitenkin virheellisenä.

Yleisesti ottaen suuremmat hämähäkit olivat yleensä nopeampia, mutta jotkut ovat paljon nopeampia kuin niiden kokoon nähden odotetaan. Suurin yllätys oli oranssi menninkäinen (Oonops pulcher), joka painaa vain 0,1 milligrammaa, mutta liikkui yli 20 senttimetriä sekunnissa. ”Mikään ei olisi voinut valmistaa minua siihen, miten se käytännössä teleporttasi areenan poikki”, Kuchibhotla sanoo.

Lähde: 

James Woodford 2026 The world's fastest spider tops 3.5 metres per second | New Scientist 30.6.

Jotkut viimeisistä neandertalinihmisistä olivat yllättävän geneettisesti monimuotoisia

 

Kuva: Auricio Anton/Science Photo Library

Joel Kontinen

Luoteis-Euroopan neandertalinihmisten geneettinen analyysi paljastaa, että tämä populaatio oli yllättävän geneettisesti monimuotoinen, mikä vihjaa siihen, että sisäsiittoisuus ei johtanut lajin kuolemaan.

Uusi tutkimus osoittaa, että neandertalinihmiset olivat melko monimuotoisia ja että sisäsiittoisuus ei ollut merkittävä syy heidän kuolemaansa, jonka evoluutionistit sanovat tapahtuneen noin 40 000 vuotta sitten.

Jotkut Luoteis-Euroopan viimeisistä elossa olevista neandertalinihmisistä ovat saattaneet elää geneettisesti monimuotoisissa, hyvin toisiinsa yhteydessä olevissa ryhmissä.

Neandertalinihmisten (Homo neanderthalensis) geneettisiä tutkimuksia on rajoittanut sellaisten yksilöiden puute, jotka olisivat säilyneet riittävän hyvin DNA-analyysin mahdollistamiseksi. Saatavilla on vain neljä korkealaatuista genomia – kolme neandertalinihmisten maantieteellisen levinneisyysalueen reunalta Siperiasta – vaikka heikompilaatuisia näytteitä on enemmän. Tämä tarkoittaa, että genetiikka ei ole pystynyt kertomaan meille paljoakaan heidän yhteisöjensä sosiaalisesta rakenteesta, mutta olemassa oleva genominen tieto viittasi siihen, että neandertalinihmisten vähentyessä heistä tuli sisäsiittoisia, mikä on saattanut vaikuttaa heidän ryhmiensä kuolemaan.

Lähde

Chris Simms 2026 Some of the last Neanderthals were surprisingly genetically diverse | New Scientist 24.6.

Mahdolliset merkit muinaisesta elämästä Marsissa sisältävät runsaasti monimutkaista hiiltä

 

Kuva: NASA/JPL-Caltech/MSSS.

Joel Kontinen

Evolutionistit haluavat löytää merkkejä elämästä Marsista, joko nyt tai menneisyydessä, koska he uskovat, että elämä alkoi darvinistisilla menetelmillä Maassa ja myös Marsissa.

NASAn Perseverance-mönkijä on löytänyt monimutkaisia ​​hiiliyhdisteitä Marsin kraatterista, joka oli aiemmin osoittanut kiehtovia mahdollisia merkkejä muinaisesta elämästä. Maapallolla nämä yhdisteet yhdistetään tyypillisesti kuolleisiin organismeihin, mutta tutkijoiden mukaan on liian aikaista tehdä samaa johtopäätöstä, koska näitä yhdisteitä löytyy myös elottomista ympäristöistä, kuten meteoriiteista.

Vaikka ei-biologisia lähteitä ei voitu sulkea pois, merkinnät ovat eräitä parhaista ehdokkaista, joita meillä on mahdolliselle muinaiselle elämälle Marsissa. Mutta tiedemiehillä ei ollut kattavaa tietoa näiden kuvioiden kemiallisesta koostumuksesta tai siitä, kuinka laajalle levinneet ne olivat Bright Angel -muodostelmassa.

Perseverance-luotain kantaa kuitenkin mukanaan mittaustyökaluja, jotka voivat tarjota enemmän kemiallista kontekstia kohtaamistaan ​​kivistä, kuten SHERLOC-instrumentti, joka käyttää ultraviolettilaserista heijastunutta valoa alkuaineiden ja yhdisteiden tunnistamiseen kivinäytteestä.

Nyt Ashley Murphy Planetary Science Institutessa Tucsonissa, Arizonassa, ja hänen kollegansa ovat käyttäneet SHERLOCia tunnistaakseen suuria, monimutkaisia ​​hiiltä sisältäviä molekyylejä, joita kutsutaan makromolekyyliseksi hiileksi, merkittyjen kivien pinnalla Bright Angel -muodostelmassa sekä erillisessä kivessä samassa muodostumassa noin 100 metrin päässä.

Murphy ja hänen kollegansa havaitsivat myös, että yhdisteet liittyivät karbonaatti- ja sulfaattimineraaleihin, jotka muodostuvat yleensä vesipitoisissa ympäristöissä, mikä on toinen elämän kannalta tärkeä ainesosa. "Se antaa meille tietoa geologisesta kontekstista, jossa näitä orgaanisia aineita löytyy", sanoo Dartnell.

Lähde:

Alex Wilkins 2026 Possible signs of ancient life on Mars are rich in complex carbon | New Scientist 24.6.

Muinaisen ihmisen DNA:ta löydettiin luolataiteesta ensimmäistä kertaa

Kuva: ABAMIA ARKEOS-ALBERTO MARTÍNEZ VILLA

Joel Kontinen

Säilyykö DNA tuhansia vuosia vanhoissa kallotaiteissa? Ne eivät ole niin vanhoja kuin dinosaurusten DNA.

Muinainen ihmisen DNA voi selviytyä luolan seinillä ja kalliotaiteessa tuhansia vuosia. Asia on todettu Espanjassa ja Portugalissa, kun tutkittiin luolia. Tämä avaa uusia tapoja ymmärtää esihistoriallisia ihmisiä ja vastata kysymyksiin siitä, maalasivatko neandertalilaiset myös luolan seinille.

"Se on uuden aikakauden alku", sanoo Genevieve von Petzinger Witwatersrandin yliopistosta Johannesburgista Etelä-Afrikasta. "Tämä antaa meille mahdollisuuden tavata todellisia taiteilijoita, yksilöitä, jotka tekivät tämän taiteen. Se on poikkeuksellista."

Lähde:

Alison George 2026 Ancient human DNA found on cave art for the first time | New Scientist 26.6.

Kaikki tunnetut Homo naledi -luurangot näyttävät olevan naisia

 

Kuva: Peter van Evert/Alamy.

Joel Kontinen

Homo naledin kallot tuntuvat kaikki olevan naisia.

Etelä-Afrikasta luolasta 13 vuotta sitten löydetyt Homo naledi -fossiilit ovat jopa merkittävämpiä kuin on luultu. Luurankojen proteiinien analyysi viittaa siihen, että ne kaikki ovat naisia. Löytö saattaa olla tähän mennessä selkein todiste siitä, että H. naledi todella kohteli kuolleitaan epätavallisella tavalla.

Pari luolatutkijaa törmäsi H. naledi -fossiileihin vuonna 2013 tutkiessaan Rising Star -luolastoa noin 40 kilometriä Johannesburgista luoteeseen. Fossiilit olivat useissa syvissä ja vaikeasti saavutettavissa luolakammioissa. Siitä lähtien tutkijat ovat painiskelleet sen mysteerin kanssa, miten ne päätyivät sinne.

Homo naledi evoluution mukaan noin 300 000 vuotta vanha. Aluksi sen kerrottiin olevan paljon vanhempi mutta evoluutioon uskovat tiedemiehet tekevät virheitä.

Lähde:

Colin Barras 2026 All known Homo naledi skeletons seem to be female | New Scientist 24.6.

Tiedemiehet ovat löytäneet salaperäisen aineen Titanilta ja Plutolta

 

Kuva: NASA/JPL/Space Science Institute

Joel Kontinen

Jotkut tiedemiehet ovat löytäneet mielenkiintoisen ilmiön Plutolta ja Saturnuksen kuulta Titanilta.

Jokin absorboi valoa Pluton ja Titanin pinnoilla, ja sen selvittäminen voi olla ratkaisevan tärkeää Titanin monimutkaisen kemian ymmärtämiseksi.

Titanin paksu ilmakehä tarkoittaa, että sen pinnan tutkiminen on erittäin vaikeaa, joten tämän yhdisteen tunnistaminen voi auttaa ymmärtämään siellä tapahtuvaa monimutkaista kemiaa. Tämä kuu on yksi aurinkokunnan kiehtovimmista paikoista etsiä avaruusolentoa, ja sen kemian selvittäminen on avainasemassa tässä etsinnässä.

Titan on yksi kuu, josta evoluutioon uskovat tieteilijät haluavat löytää elämää.

Lähde:

Leah Crane 2026 We've found a mysterious substance on Titan and Pluto | New Scientist 19.6.

Kyyhkyset lukitsevat silmänsä paikoilleen lentäessään

 

Kuva: yod67/Alamy

Joel Kontinen

Miksi kyyhkyt pitävät silmänsä suunnattuna, kun ne lentävät? Tämä kertoo älykkäästä suunnittelusta.

Ivo Ros Kalifornian teknologiainstituutista ja hänen kollegansa suunnittelivat kevyen peilien ja kameroiden laitteiston, joka voidaan kiinnittää tavallisen kyyhkysen (Columba livia) päähän.

Sen jälkeen he kouluttivat kuusi kyyhkystä lentämään kahden noin 20 metrin etäisyydellä toisistaan ​​sijaitsevan pesän välillä sisätiloissa ja kolme lentämään noin 25 metrin päähän ulkona palatakseen kyyhkyslakkaan.

Molemmissa ympäristöissä tehtyjen koelentojen aikana päähän kiinnitetty silmänseurantajärjestelmä paljasti, että nousun jälkeen lintujen pupilli suureni ja ne omaksuivat kiinteän ja johdonmukaisen silmien asennon päässään, lukiten silmänsä käytännössä paikoilleen.

"Aina kun ne alkavat lentää, silmät kääntyivät eteenpäin", Ros sanoo.

Jos niiden päät liikkuivat, niiden silmät liikkuivat synkronoidusti niiden kanssa. Kiinteä silmien asento on linjassa lintujen näköaistin ja niiden vestibulaarisen järjestelmämme – tasapainoa ja avaruudellista suuntautumista säätelevän aistiverkoston – ensisijaisen vaakasuoran akselin kanssa.

"Kyyhkysten on osoitettu pystyvän liikuttamaan silmiään itsenäisesti ja että niitä voidaan liikuttaa enintään noin 15 asteen amplitudilla", sanoo Graham Martin Birminghamin yliopistosta Isosta-Britanniasta. "Siksi se, että lennon aikana silmänliikkeet ovat alle 1 asteen, viittaa siihen, että linnut vakauttavat aktiivisesti silmiensä asentoa lennon aikana."

Lähde:

Chris Simms 2026 Pigeons lock their eyes in place when they are flying | New Scientist 17.6.

Somalimaa avaa suurlähetystön Jerusalemissa

 

Kuva: Yonatan Sindel/Flash90.

Joel Kontinen

Israel tunnusti Somalimaan jo vuonna 2025. Se oli ensimmäinen kerta, kuin vieras maa tunnusti Somalimaan. Nyt somalimaa siirsi suurlähetystönsä Jerusalemiin.

Somalimaa sijaitsee strategisella paikalla Afrikan sarven keskustassa Adeninlahden varrella, suoraan Jemeniä vastapäätä.

"Olemme juuri avanneet Somalimaan suurlähetystön Jerusalemiin, ikuiseen pääkaupunkiimme", Israelin ulkoministeri Gideon Sa'ar twiittasi maanantai-iltana.

"Israelin ja Somalimaan välinen ystävyys ei ole olemassa vain hallitustemme, vaan myös kansojemme välillä. Se on juurtunut molempien maiden kansalaisten sydämiin", hän lisäsi.

Lähde:

JNS. 2026  Somaliland opens embassy in Jerusalem | World Israel News  15.6. 

Ovatko tiedemiehet vihdoin selvittäneet, kuinka kärpäsloukut napsahtavat kiinni?

 

Kuva: Jeanne Bourdier, Corentin Mollier.

Joel Kontinen

Kärpäsloukku (Dionaea muscipula) on askarruttanut tieteilijöitä jo pitkään. Charles Darwin ei tiennyt, miten se syö hyönteisiä ja hämähäkkejä.

Tämä liittyy älykkääseen suunnitteluun, koska kärpäsloukku ei tee mitään sattumalta.

On laajalti ajateltu, että mekanismi sisältää veden pumppaamisen ansan toiselta puolelta toiselle kudoksen läpi. Tämä aiheuttaisi yhden puolen kutistumisen ja toisen turpoamisen, mikä synnyttäisi loukun sulkemiseen tarvittavan kaarevuuden.

Tämän hypoteesin testaamiseksi Yoël Forterre Aix-Marseillen yliopistosta Ranskasta ja hänen kollegansa mittasivat, kuinka kauan veden kulkeminen loukun läpi kestää, sekä yksittäisten solujen että kasvikudoksen läpi.

Hän seuraavaksi havaitsivat, että loukku muuttui töyssyisemmäksi laukaisun jälkeen – muutos, jonka he sanovat voivan tapahtua vain soluseinän jäykkyyden vähentyessä. Niinpä he tutkivat, voisiko jonkinlainen soluseinän pehmeneminen olla vastuussa loukun sulkeutumisesta, käyttämällä pieniä antureita epidermiksen solujen sisällä olevien mekaanisten voimien mittaamiseen. "Kun loukku laukeaa, epidermiksen ulomman kerroksen soluseinät pehmenevät nopeasti", Forterre sanoo.

"Nämä signaalit toimivat kasvin hermosignaalin vastineena", hän sanoo. "Ne mahdollistavat tiedon kosketuksesta välittymisen laukaisuhiuksista kaukaisiin loukun soluihin yli sekunnin murto-osassa."

Kun se vastaanottaa signaalin, loukun ulkopinta muuttuu nopeasti mekaanisesti vähemmän jäykäksi, jolloin kudokseen varastoituneet sisäiset jännitykset vapautuvat ja paineistetut sisäsolut pääsevät laajenemaan enemmän kyseisellä puolella. Tämän seurauksena ulkoreunat pitenevät, kun taas sisäpinta pysyy jäykkänä, jolloin loukku taipuu ja sulkeutuu.

Lähde:

James Woodford 2026 Have we finally worked out how Venus flytraps snap shut? | New Scientist 11.6.

Miljoonia fossiilisten valaanluiden jäänteitä löytyi syvänmeren "nekropolista"

 

Kuva: Global TREnD, IDSSE.

Joel Kontinen

Maailman syvin tunnettu valaiden hautausmaa on löydetty eteläisestä Intian valtamerestä 7 kilometrin syvyydestä. Sieltä löydettyjen jäänteiden joukossa on uusi sukupuuttoon kuollut nokkavalaslaji ja muita yli 5 miljoonaa vuotta vanhoja fossiileja, kuten evolutionistit sanovat.

Vuoden 2023 alussa Peng Zhou Kiinan tiedeakatemiasta ja hänen kollegansa tekivät 32 sukellusta miehitetyllä sukellusveneellä 1200 kilometrin syvyydessä merenpohjassa.

Retkikunta oli osa Global Hadal Exploration -ohjelmaa, kiinalaisten tiedemiesten johtamaa pyrkimystä tutkia kaikkia planeetan valtamerien syvimpiä osia, jotka ulottuvat 6000–11 000 metrin syvyyteen pinnan alapuolella. Näissä syvyyksissä ei ole valoa, ja elämän on selviydyttävä pinnalta putoavalla vedellä tai tuotettava oma energiansa kemikaaleista – tämä tunnetaan kemosynteesinä.

”Se tuntui syvästi erityiseltä”, Zhou sanoo. ”Katsoimme miljoonien valaiden – joista osa oli yli 5 miljoonaa vuotta vanhoja – viimeistä leposijaa – syvää aika-arkistoa evoluutiosta ja syvänmeren elämästä. Se oli nöyrryttävää ja kunnioitusta herättävää, ja kohtelimme paikkaa sen ansaitsemalla kunnioituksella.”

Ryhmä löysi yhteensä 485 aktiivista valaiden putoamis- ja fossiililöytöpaikkaa. Sukellusaluksen robottikäsivarsien avulla he keräsivät 43 fossiilinäytettä, joiden ikä oli 120 000–5,26 miljoonaa vuotta.

Nuorempien fossiilien joukossa useimmat olivat nokkavalaita, jotka kuuluivat kahteen elävään lajiin: Andrewsin nokkavalaaseen (Mesoplodon bowdoini) ja hammasvalaaseen (Mesoplodon layardii).

Tähän mennessä tiimi on virallisesti kuvannut yhden uuden lajin, nimeltään Pterocetus diamantinae. He ovat kuitenkin keränneet myös useita fragmentteja, jotka saattavat sisältää muita tieteelle tuntemattomia lajeja, kertoo tiimin jäsen Giovanni Bianucci Pisan yliopistosta Italiasta. " Yhdistelmä luutiheyttä, hidasta hautautumista ja mineraalipäällysteitä on estänyt näiden luiden häviämisen yli 5 miljoonan vuoden ajan", sanoo Xiaotong Peng Kiinan tiedeakatemiasta.

Löytö vaikuttaa siltä, että Nooan ajan vedenpaisumus olisi tappanut näitä eliöt. Mutta se ei ollut hidas kuolema, vaan valaat kuolivat hetkessä.

Lähde: 

James Woodford 2026 Millions of fossil whale bones found in deep-ocean ‘necropolis’ | New Scientist 10.6.

Lelu-universumi osoittaa, että aika voi olla kvantti-illuusio

 

Kuva: Quality Stock / Alamy

Joel Kontinen

Mitä aika on? Onko sitä todella olemassa? Jotkut teoreetikot sanovat, että se on illuusio, jonka kvanttivuorovaikutukset kokoavat yhteen.

Ajan kuluminen ei ehkä ole muuta kuin illuusio, joka syntyy maailmankaikkeuden eri osien välisistä kvanttivuorovaikutuksista – ainakin tämä pitää paikkansa kosmoksen lelumallissa. Koe voi antaa vihjeitä ajan luonteesta omassa maailmankaikkeudessamme

Giovanni Barontini Birminghamin yliopistosta Isosta-Britanniasta alkoi miettiä aikaa katsellessaan 6-vuotiaan poikansa leikkiä. "Hän rakensi omaa pientä maailmankaikkeuttaan, ja ajattelin, että se on melko lailla sama asia, mitä me teemme myös laboratorioissamme, kun rakennamme ultrakylmien atomien järjestelmää", hän sanoo. "Mutta sitten aloin ajatella, että tämä on myös aika tylsä ​​maailmankaikkeus, koska siellä ei tapahdu paljon, ja jos mitään ei tapahdu, se on kuin aika ei kulkisi."

Lähde:

Karmela Padavic-Callaghan 2026 Toy universe shows that time could be a quantum illusion | New Scientist 11.6.

Dinosaurukset tappaneen asteroidin törmäyspaikka pysyi kuumana miljoonia vuosia

 

Kuva: Shutterstock

Joel Kontinen

Chicxulub-asteroidin törmäyskohdasta poratut näytteet osoittavat, että laajalle levinneen tuhon ohella törmäys loi laajan maanalaisen ekosysteemin, joka oli täynnä kuumaa vettä ja joka suojeli mikrobielämää.

Kun asteroidi iskeytyi Meksikoon evolutionistien mukaan noin 66 miljoonaa vuotta sitten, maaperä pysyi kuumana vielä miljoonia vuosia, Tämä käy ilmi kaivauksista, joilla tutkitaan, miten maa kuivui törmäyksen jälkeen.

Dinosaurukset tuhonnut asteroidi-isku osui maahan sellaisella voimalla, että kesti vähintään 8 miljoonaa vuotta ennen kuin törmäyskohta jäähtyi ja loi lämpimän maanalaisen ekosysteemin, jossa mikroskooppinen elämä kukoisti.

Chicxulub-asteroidin, joka törmäsi Maahan 66 miljoonaa vuotta sitten nykyisessä Meksikossa, uskotaan olleen halkaisijaltaan jopa 15 kilometriä. Isku aiheutti niin paljon ilmastokaaosta, että se pyyhki pois kolme neljäsosaa maapallon lajeista. Kaikki dinosaurukset lintujen esi-isiä lukuun ottamatta kuolivat sukupuuttoon ja ydintalvi valtasi planeetan ainakin 15 vuodeksi.

Lähde:

James Woodford 2026 Dinosaur-killing Chicxulub asteroid impact site stayed hot for millions of years | New Scientist 9.6.

Pakastetun rotan kromosomi on herätetty henkiin hiiren sisällä

 

Kuva: Yamanashin yliopisto

Joel Kontinen

Pakastetun rotan kromosomi on sijoitettu hiiren sisään. Jotkut tiedemiehet uskovat, että he käyttävät tätä strategiaa yrittääkseen saada mammutit takaisin.

Tutkijat ovat luoneet hiiriä, joissa on soluja, joihin on lisätty rotan kromosomi. Nämä kimeeriset hiiret koostuvat joistakin soluista, joissa on rotan kromosomi.

Sukupuuttoon kuolevien eläinten palauttamiseen erikoistunut yritys Colossal Biosciences saattaa olla tekemässä hyppyä. Mammuttien kromosomien herättäminen henkiin elävissä soluissa saattaa olla mahdollista, kun tiedemiehet siirsivät yli vuoden pakastetun rotan kromosomin eläviin hiiren soluihin. Sitten he loivat kokonaisia ​​hiiriä, joiden soluista osa sisältää lisätyn rotan kromosomin.

"Kun olemme hioneet tekniikkaa, alamme testata sitä norsujen soluilla", sanoo Teruhiko Wakayama Yamanashin yliopistosta Japanista. "Jos onnistumme lisäämään norsujen kromosomeja hiiren alkion kantasoluihin, haluamme ehdottomasti kokeilla sitä mammuttien kanssa."

Lähde:

Michael Le Page 2026 A chromosome from a frozen rat has been resurrected inside mice | New Scientist 5.5.

Pieniä ongelmanratkaisijoita

 

Kuva: Mikko Törmänen/Oulun yliopisto

Joel Kontinen

Tutkimukset ovat paljastaneet, että simpanssit muistuttavat meitä läheisesti. Mutta itse asiassa jopa mehiläiset, joilla on pieni pää, omaavat monia piirteitämme. Ne ovat täynnä älykkään suunnittelun piirteitä.

Kimalaiset ovat paljon kognitiivisesti kehittyneempiä kuin aiemmin on ajateltu: ne leikkivät palloilla, laskevat, tunnistavat kasvoja ja jopa tuntevat rytmin. Ei kuitenkaan ole osoitettu, että ne voisivat saavuttaa yhden kognitiivisen suorituskyvyn korkeimmista huipuista: kyvyn ratkaista ongelma spontaanisti. Jotkut tutkijat testasivat tätä kykyä antamalla mehiläisille pallon, jota voitiin käyttää työkaluna muuten saavuttamattoman kukkapalkinnon saavuttamiseksi. Mehiläiset, joiden oli annettu leikkiä pallolla ja päästä kukkaan, oppivat spontaanisti liikuttamaan palloa päästäkseen kukkaan, kun ne olivat läsnä yhdessä.

Lähde:

Sacha Vignieri Tiede 2026 In Science Journals | Science 4.6.

Stonehengen alttarikiveä ei luultavasti kuljettanut jäätikkö

 

Kuva: Heritage Image Partnership Ltd /Alamy

Joel Kontinen

Stonehengen alttarikiveä ei kuljettanut jäätikkö. Se viittaa siihen, että ihmisillä oli tuolloin näky jumalasta, jolle he uhrasivat. Jotkut tutkimukset väittävät, että sen toivat miehet, jotka tiesivät, että heidän oli palveltava häntä kiittämällä häntä.

”Viisi metriä pitkä monoliitti, joka on osittain hautautunut kahden muun kiven alle ja peittynyt siihen, on ollut nykyisellä paikallaan Stonehengen työstettyjen lohkareiden keskellä noin 4500 vuotta.

Vuonna 2024 tutkijat, mukaan lukien Anthony Clarke Curtinin yliopistosta Perthistä, Australiasta, määrittivät kiven kemiallisen koostumuksen perusteella, että alttarikivi oli peräisin Koillis-Skotlannista.

Alttarikiven kemiallinen sormenjälki täsmäsi Orcadian altaan paljastumiin, geologiseen muodostumaan, joka peittää osia Koillis-Skotlannista. Tämä tarkoitti, että kiven on täytynyt kulkeutua 750 kilometriä etelään Stonehengeen Etelä-Englantiin.

Jotkut muut Stonehengen muodostavat kivilajit, jotka painavat 25–30 tonnia, kuljetettiin ihmisten toimesta kymmeniä kilometrejä. Tämä tarkoittaa, että riittävän ajan kuluessa heillä olisi ollut teknologiaa ja tahtoa siirtää alttarikiveä vielä kauemmas, Clarke sanoo.”

Lähde:

James Woodford 2026 Stonehenge's altar stone probably wasn't transported by a glacier | New Scientist 4.6.

'Hämmästyttävää': James Webb -teleskooppi havaitsi kemiallisesti alkeellisimman galaksin muinaisessa maailmankaikkeudessa

 

Kuva: NASA/ESA/CSA/K. Nakajima Et al. (2026).)

Joel Kontinen

Miten galaksit muodostuvat? Uuden tutkimuksen mukaan varhaisessa maailmankaikkeudessa galaksit muodostuivat heti alkuräjähdyksen jälkeen. Niistä puuttuivat nykyisten galaksien kaltaiset raskasmetallit.

"Yksi James Webb -avaruusteleskoopin suurimmista saavutuksista on se, miten se on mahdollistanut tiedemiesten laajentaa tähtitieteen rajoja havainnoimalla galakseja, jotka olivat olemassa varhaisen maailmankaikkeuden aikana, alle miljardi vuotta alkuräjähdyksen jälkeen. Tämä ajanjakso, joka tunnetaan reionisaation aikakautena, osuu yksiin sen kanssa, mitä tähtitieteilijät ovat kutsuneet "kosmiseksi pimeäksi keskiajaksi". Tänä aikana, 380 000–1 miljardi vuotta alkuräjähdyksen jälkeen, maailmankaikkeus oli täynnä neutraalia vetyä, ja kaikki nykyään näkyvät valonlähteet ovat punasiirtyneet perinteisten teleskooppien rajojen ulkopuolelle.

Webbin edistyneiden infrapunainstrumenttien ja spektrometrien ansiosta tiedemiehet voivat nyt kurkistaa tämän verhon taakse ja nähdä, miten galaksit ovat kehittyneet varhaisimmista kosmologisista aikakausista lähtien. Kansainvälinen tähtitieteilijäryhmä käytti Webbiä ja gravitaatiolinssitekniikkaa saadakseen harvinaisen kuvan LAP1-B:stä, erittäin himmeästä galaksista, joka oli olemassa 800 miljoonaa vuotta alkuräjähdyksen jälkeen. Webbin spektrometrien avulla tiimi pystyi lopullisesti karakterisoimaan... tässä galaksissa, mikä paljastaa sen olevan tähän mennessä havaittu metalliköyhin galaksi varhaisessa maailmankaikkeudessa.

Ryhmää johti apulaisprofessori Kimihiko Nakajima Kanazawan yliopistosta. Heidän tutkimuksensa ​​ julkaistiin 13. toukokuuta Nature-lehdessä.

Välittömästi alkuräjähdyksen jälkeen maailmankaikkeus sisälsi vain kevyitä alkuaineita, kuten vetyä ja heliumia, kun taas elämälle välttämättömät alkuaineet (hiili, happi jne.) puuttuivat. Nämä alkuaineet muodostuivat ensimmäisen sukupolven tähtien (populaatio III) sisäosiin, jotka sitten hajaantuivat, kun nämä tähdet räjähtivät supernovina ja räjäyttivät ulkokerroksensa. Tähtitieteilijät ovat vuosikymmenten ajan toivoneet löytävänsä nämä tähdet, jotta he voisivat todistaa hetken, jolloin ne alkoivat kylvää maailmankaikkeuteen raskaampia alkuaineilla. Tämä on ollut ongelmallista, koska varhaisimmat galaksit, joissa oli populaation III tähtiä, näyttävät niin pieniltä ja himmeiltä.

Ainutlaatuisen kemiallisen koostumuksensa ansiosta tämä tekee siitä lähes täydellisen vastineen Linnunradan läheltä nykyään löydetyille "ultrahimmeleille kääpiögalakseille (UFD)". Tutkimusryhmän jäsen, professori Masami Ouchi (NAOJ/Tokion yliopisto), sanoi: "UFD-galaksit eivät ole ainoastaan ​​himmeimpiä galakseja; ne koostuvat yli 12 miljardia vuotta vanhoista muinaisista tähdistä ja niitä kuvataan usein 'maailmankaikkeuden fossiileiksi'. Tähtitieteilijät epäilivät, että ne saattavat olla maailmankaikkeuden varhaisimpien galaksien jäänteitä, koska niistä puuttuu raskaita alkuaineita, mutta tähtitieteilijöillä ei koskaan ollut suoraa yhteyttä – ennen kuin löysimme LAP1-B:n. On syvä yllätys huomata, että LAP1-B näyttää täsmälleen 'esi-isältään'."

Alkuräjähdyksen ehdottamat miljoonat vuodet eivät koskaan tapahtuneet. Jumala loi maailmankaikkeuden ilman niitä.

Lähde:

Matthew Williams

2026 in'Astonishing': James Webb telescope spots the most chemically primitive galaxy in the ancient universe | Live Science 31.5.

Kuinka muut eläimet selvisivät asteroidista, joka tappoi dinosaurukset?

 

Kuva: Shutterstock

Joel Kontinen

Evoluution mukaan noin 66 miljoonaa vuotta sitten jättimäinen asteroidi törmäsi Maahan ja aiheutti maailmanlaajuisen kaaoksen.

Törmäyksen aiheuttama ylikuumentunut kivi räjähti ilmaan ja loi sienimäisen pilven, joka lämmitti Maan yläilmakehän paahtavan kuumaksi 226 celsiusasteeseen. Kilometrin korkuiset tsunamiaallot syöksyivät Meksikonlahden läpi ja häiritsivät valtamerten altaita toisella puolella maailmaa. Tulipalot raivosivat polttaen eläimiä ja kasveja. Paineaallot levisivät räjäyttäen kaiken tieltään. Ja törmäyksen hiukkaset, kuten rikki, sinkoutuivat ylöspäin estäen auringon ja pudoten alas happosateina.

Tämä kuulostaa Nooan vedenpaisumukselta, mutta ajoitus on pielessä.

Kaiken kaikkiaan 75 % Maan lajeista kuoli sukupuuttoon. Joten miten jotkut eläimet – kuten linnut, kilpikonnat ja nisäkkäät – selvisivät katastrofaalisesta asteroiditörmäyksestä ja sen jälkimainingeista?

Koolla oli, kuten kävi ilmi, ratkaiseva rooli. Maan suurimmat huippupedot ja kasvinsyöjät – dinosaurukset, kuten Tyrannosaurus rex ja Triceratops, sekä merimatelijat, kuten plesiosaurukset ja jättiläinen Mosasaurus – olivat tuomittuja tuhoon törmäyshetkestä lähtien, sanoi Kenneth Lacovara, New Jerseyssä sijaitsevan Rowanin yliopiston Edelman Fossil Parkin ja museon perustaja ja toiminnanjohtaja. Tämä johtuu siitä, että niiden valtavuus tarkoitti, että ne olivat alttiimpia vammoille alkuperäisen räjähdyksen aikana, eivät kyenneet piiloutumaan turvalliseen paikkaan apokalyptisen jälkimainingeissa ja tarvitsivat valtavia määriä ravintoa selviytyäkseen aikana, jolloin ruokaa oli niukasti.

Ei ole yllättävää, että koko liittyisi selviytymiseen, Lacovara sanoi. Maalla "on melko selvää korrelaation kannalta, että on oltava pieni ja on oltava kaivaja selviytyäksesi tästä tapahtumasta", sanoi Lacovara, joka on myös paleontologian ja geologian professori Rowanin yliopistossa. Pienet eläimet, kuten jotkut liskot ja nisäkkäät, jotka eivät tuolloin olleet mäyriä suurempia, löysivät todennäköisemmin suojaa asteroidin välittömiltä ja pitkäaikaisilta jälkivaikutuksilta. Muut pienet eläimet, jotka tarvitsivat vähemmän ruokaa, kuten jotkut kilpikonnat ja kalat, suojautuivat vedessä.

Evoluutioteorian mukaan nykylinnut selvisivät todennäköisesti siksi, että ne olivat pieniä ja niillä oli voimakkaat siivet ja rintalihakset, joiden avulla ne pystyivät lentämään hyvin ja pakenemaan vaikeista tilanteista tai löytämään uusia mahdollisuuksia. Myös niiden poikaset kasvoivat nopeasti, mikä tarkoittaa, että ne pystyivät pian pärjäämään omin avuin eivätkä rasittaneet vanhempiaan liikaa.

Lähde:

Isabel Gil 2026 How did animals survive the asteroid that killed the dinosaurs? | Live Science 24.5. 

Varakkaat ihmiset, joilla on ympäristöihanteita, ovat suurimpia päästöjen aiheuttajia

 Kuva: Steve Allen / Alamy

Joel Kontinen

Korkean sosioekonomisen aseman omaavien ihmisten keskuudessa rakkaus luontoon vastaa suurempaa ympäristöjalanjälkeä – ja siihen on ilmeinen syy.

Ketkä saastuttavat ilmastoa paljon? He ovat ympäristöstä huoltavat ja lentäen uuteen kohtaan menevät ihmiset. Yksityissuihkukoneet ovat hiili-intensiivisin tapa matkustaa.

Ihmiset, jotka välittävät eniten ympäristöstä, tekevät myös eniten ympäristövahinkoja suihkumatkailullaan, ainakin parhaiten tulojen ja koulutuksen omaavien keskuudessa.

Mutta sen sijaan, että tämä havainto olisi kritiikkiä ympäristönsuojelua kohtaan, se osoittaa, että politiikan muuttaminen on tärkeämpää kuin arvojen muuttaminen ilmasto- ja biodiversiteettikriisien pysäyttämisessä, tiedemiehet sanovat.

"Emme halua väittää, että yksilöt ovat yksin vastuussa hiilijalanjäljestään", koska vähähiilisiä vaihtoehtoja lentämisen kaltaisille aktiviteeteille on usein vielä vaikea löytää, sanoo Malte Dewies Cambridgen yliopistosta, yksi uuden tutkimuksen taustalla olevista tutkijoista.

Lähde:

Alec Luhn 2026 Wealthy people with environmental ideals are the biggest emitters | New Scientist 27.5.