Varakkaat ihmiset, joilla on ympäristöihanteita, ovat suurimpia päästöjen aiheuttajia

 Kuva: Steve Allen / Alamy

Joel Kontinen

Korkean sosioekonomisen aseman omaavien ihmisten keskuudessa rakkaus luontoon vastaa suurempaa ympäristöjalanjälkeä – ja siihen on ilmeinen syy.

Ketkä saastuttavat ilmastoa paljon? He ovat ympäristöstä huoltavat ja lentäen uuteen kohtaan menevät ihmiset. Yksityissuihkukoneet ovat hiili-intensiivisin tapa matkustaa.

Ihmiset, jotka välittävät eniten ympäristöstä, tekevät myös eniten ympäristövahinkoja suihkumatkailullaan, ainakin parhaiten tulojen ja koulutuksen omaavien keskuudessa.

Mutta sen sijaan, että tämä havainto olisi kritiikkiä ympäristönsuojelua kohtaan, se osoittaa, että politiikan muuttaminen on tärkeämpää kuin arvojen muuttaminen ilmasto- ja biodiversiteettikriisien pysäyttämisessä, tiedemiehet sanovat.

"Emme halua väittää, että yksilöt ovat yksin vastuussa hiilijalanjäljestään", koska vähähiilisiä vaihtoehtoja lentämisen kaltaisille aktiviteeteille on usein vielä vaikea löytää, sanoo Malte Dewies Cambridgen yliopistosta, yksi uuden tutkimuksen taustalla olevista tutkijoista.

Lähde:

Alec Luhn 2026 Wealthy people with environmental ideals are the biggest emitters | New Scientist 27.5.

Marsin astronautit saattavat pestä pyykkiä puhaltamalla vaatteita plasmasuihkulla

 Valkoisen paidan materiaalia puhdistetaan kylmäplasmalla. Kuva: Alabaman yliopisto Huntsvillessä, propulsiotutkimuskeskus

Joel Kontinen

Kuinka Marsin astronautit pesevät vaatteensa? Nyt on keksitty yllättävä uusi menetelmä.

Avaruudessa olevat astronautit eivät voi pestä pyykkiä – mutta tilanne saattaa olla muuttumassa. Ja se voi tarkoittaa, että lennoilla olevat voivat nauttia kodin mukavuuksista Kuun tai Marsin pinnalla.

Kansainvälisellä avaruusasemalla (ISS) astronautit käyttävät usein samoja vaatteita päiväkausia ja pakkaavat ne sitten takaisin Maahan, missä ne palavat ilmakehässä. Tämä on ihan hyvä muutaman viikon tai jopa kuukauden mittaisille lennoille, mutta se ei ole toimiva ratkaisu pidempikestoisille lennoille, joita ei säännöllisesti täydennetä Maasta.

Lähde:

Leah Crane 2026 Mars astronauts may do laundry by blasting clothes with a plasma beam | New Scientist 25.5.

Merkurius on saattanut kerätä kaiken vetensä yhdessä päivässä

 

Kuva: NASAn tieteellinen visualisointistudio

Joel Kontinen

Vaikka Merkurius on lähimpänä aurinkoa oleva planeetta, sen navoilla on paksuja jääkerrostumia, ja nyt tiedemiehet saattavat ymmärtää tapahtumia, jotka muodostivat ne vain yhden Merkuriuksen päivän aikana.

Evoluution mukaan noin 100 miljoonaa vuotta sitten Merkuriuksen pinta koki yhtäkkiä dramaattisen muutoksen. Ennen sitä sen pinta oli suhteellisen kuiva ja jäätön – ei yllättävää, sillä päivälämpötilat voivat nousta siellä jopa 430 °C:een, mutta yhden Merkuriuksen päivän aikana kaikki muuttui.

Merkuriuksen navoilla on kraattereita, joiden pohjat eivät koskaan näe auringonvaloa, ja niitä kutsutaan pysyvästi varjoalueiksi. NASAn Messenger-luotaimen ansiosta, joka kiersi Merkuriusta vuosina 2011–2015, tiedetään, että näissä kraattereissa on useita metrejä syviä jääkerrostumia. Mutta se, miten jää sinne päätyi, on hämmentävää.

Merkurius sai vetensä yhtenä päivänä, kun Jumala loi sen. Siihen ei kulunut tuhansia vuosia vaan se tapahtui hetkessä.

Lähde: 

Leah Crane 2026 Mercury may have gained all of its unexpected water in a single day | New Scientist 22.5.

Tiedemiehet saattavat vihdoin tietää, miksi T. rexin kaltaiset dinosaurukset kehittivät pieniä eturaajoja

 

Kuva: Mark Witton/The Trustees of the Natural History Museum, London

Joel Kontinen

Kun T. rexillä on iso leuka, niin se ei tarvitse isoja raajoja. Tämä on evolutionistien käsitys siitä, että se saalisti suuria otuksia vahvoilla leuoillaan, eikä raajoillaan.

Evoluutiota totena pitävät tiedemiehet ovat tietoisia siitä, että monet suuret, petomaiset theropodit muuttuivat ajan myötä kohti isompia vartaloja, isompia päitä ja pienempiä, lyhyempiä eturaajoja. Mutta ei tiedetty, miksi tämä kuvio toistui useissa saalistuseläinperheissä, jotka ovat hajallaan ympäri maailmaa ja joita erottaa miljoonia vuosia, sanoo Charlie Scherer University College Londonista. On myös vähän ymmärrystä siitä, kuinka niiden yhä raskaamman kallonsa luut muuttuivat käsivarsien pienentyessä suhteellisesti.

Scherer ja hänen kollegansa kokosivat tietoja 85 teropodilajin eturaajojen ja kallon mittasuhteista sekä ruumiinmassatiedoista. Näin he pystyivät laskemaan kallon mittojen ja eturaajojen pituuksien välisen suhteen ja määrittämään, kuinka pienet käsivarret olivat verrattuna päähän. Tutkijat vertasivat sitten tätä suhdetta muihin dinosaurusten ruumiin mittoihin sekä kallojen vahvuuden mittaukseen, joka perustui tekijöihin, kuten purentavoimaan ja kallon jäykkyyteen.

Tutkijaryhmä havaitsi, että kallon kestävyys liittyi pienempiin eturaajoihin riippumatta siitä, missä laji sijoittui teropodien evoluutiopuussa. "Jos kyseessä on saalistajateropodi ja sillä on erittäin vankka kallo, sillä on todennäköisesti suhteellisen pienet eturaajat", Scherer sanoo.

Tutkijat havaitsivat, että tämä pään ja eturaajojen välinen ero kehittyi itsenäisesti viidessä teropodiryhmässä: tyrannosaurideissa, lyhytkuonoissa abelisaurideissa, veitsihampaisissa carcharodontosaurideissa, ceratosaurideissa ja megalosaurideissa. Tätä evoluutiomallia ei ollut tunnistettu kahdessa edellisessä ryhmässä ennen tätä tutkimusta, huomauttaa Fion Waisum Ma Kiinan Beipiao Pterosaur -museosta. Tämä osoittaa, kuinka piileviä evoluutiosignaaleja voidaan paljastaa, kun ominaisuuksia kvantifioidaan tällä tavalla, hän sanoo.

Löydökset antavat vihjeitä siitä, miksi dinosaurusten eturaajat kutistuivat jatkuvasti. Näiden saalistajien kasvava kallon vahvuus ja ruumiin koko osuivat yksiin niiden saaliiden kasvavan massan kanssa. Teropodit kehittivät valtavat, tukevat kallot alistaakseen suuren, vaikeasti hallittavan saaliinsa. Niiden päät tekivät selvästi suurimman osan työstä, Scherer sanoo, mikä vähensi vahvojen, tarttuvien eturaajojen tarvetta.

Lähde:

Jake Buehler 2026 We may finally know why dinosaurs like T. rex evolved tiny arms | New Scientist 20.5.

 

Himalajan susi-koiran hybridit nousevat uhkaksi susille ja ihmisille

 

Kuva: Morup Namgail.

Joel Kontinen

Ladakhissa Himalajan sudet lisääntyvät yhä useammin luonnonvaraisten koirien kanssa, mikä synnyttää uuden eläimen, joka tunnetaan nimellä khipshang, joka voi vahingoittaa ihmisiä ja voittaa muut lihansyöjät.

Khipshang-nimellä tunnettu hybridi on suurempi kuin susi, mutta pienempi kuin koira.

Jotkin hybridit ovat outoja, niin kuin suden ja koiran risteytys. Siinä ei ole kyse evoluutiosta, koska koirat ja sudet ovat yksi Genesiksen muodostama laji.

"Ei ole epäilystäkään. Harmahtava turkki, vaivaton ravi pehmeällä lumella, tapa, jolla se pysähtyy, varisee, sitten iskee, poimii murmelin ja päätti sen yhdellä puremalla: se on susi.

Sitä minä katselen lähes 5000 metrin korkeudessa täällä Intian hallinnoimalla alueella Ladakhissa, Himalajalla. Elämä korkeuksissa on karua, mutta nämä sudet kuuluvat elantonsa ansaitsevien nisäkkäiden joukkoon lumileopardien, Himalajan ruskeakarhujen ja tiibetiläiskettujen ohella."

 Lähde:

Adam Popescu 2026 Himalayan wolf-dog hybrids emerge as a threat to wolves and people | New Scientist 16.5.

Neandertalinihmiset hoitivat hammasreiän poraamalla hampaaseen

 

Kuva: Hexian Culture, Tourism and Sports Bureau, Ma’anshan,

Joel Kontinen

Siperialaisesta luolasta löydetty 59 000 vuotta vanha neandertalinihmisen hammas osoittaa merkkejä tarkoituksellisesta poraamisesta syvän reiän hoitamiseksi, mikä siirtää varhaisimpia todisteita hammaslääketieteestä noin 45 000 vuotta taaksepäin.

Alempi toinen poskihammas – jota epäillään vaivaavan bakteerien aiheuttama reikiintyminen – sisältää merkkejä kokeneesta kivityökaluilla poraamisesta kolmessa vaiheessa aina hampaiden pulpaan asti.

Vaikka toimenpide olisi ollut tuskallinen, se todennäköisesti lievitti kipua henkilöllä, joka jatkoi pureskelua hampaalla, mahdollisesti vuosien ajan, sanoo Kseniya Kolobova Venäjän tiedeakatemiasta.

Myös hobittit ovat kuulemma saaneet nauttia hammaslääkärien taidosta. Tämä osoittaa, että hobittit ja  neandertalinihmiset eivät olleet lähtöisin apinoista.

Lähde:

Christa Lesté-Lasserre 2026 Neanderthals treated a dental cavity by drilling into the tooth | New Scientist 13.5.

Arktiset tulipalot vapauttavat tuhansia vuosia varastoitunutta hiiltä

 

 

Kuva: Famartin, CC BY-SA 3.0.

Joel Kontinen

Arktiset tulipalot ovat vuosituhanten aikana päästäneet hiilidioksideja ympäristöön. Näin ilmastonmuutosten puolustajat kuvaavat nykytilannetta.

On oletettu, että se, mikä palaa, on enimmäkseen äskettäistä kasvien kasvua, mutta arktisten ja boreaalisten alueiden maaperän ytimien tutkimus on osoittanut, että nämä tulipalot sytyttivät varastoituneen hiilen, joka on jopa 5000 vuotta vanha.

"Maaperän palaminen vapauttaa pitkään varastoitunutta hiiltä maaperistä, joita on aiemmin pidetty hiilinieluina", sanoi Meri Ruppel Ilmatieteen laitokselta Helsingistä. Tällä hetkellä ilmastomallit eivät ota huomioon tämän muinaisen hiilen vapautumista.

Kasvit kasvavat hitaasti arktisen alueen kylmissä olosuhteissa, mutta niiden jäänteet voivat kerääntyä maaperään esimerkiksi turpeeseen vuosisatojen ja vuosituhansien kuluessa. Tämä tarkoittaa, että arktisen alueen ja sen lähialueiden boreaalisten metsien maaperä on toiminut hiilinieluna – eli auttanut poistamaan hiilidioksidia ilmakehästä.

Musta hiili imee lämpöä auringosta, joten se lämmittää ilmakehää suoraan. Lisäksi kylmillä alueilla se voi kerrostua jäälle tai lumelle, tummentaen pintaa ja aiheuttaen sulamista, jota ei muuten olisi tapahtunut.

"Ei ole yllättävää, että havaitsimme palaneen hiilen iän olevan erilainen eri ympäristöissä, koska orgaanisen maaperän syvyys ja palamissyvyys vaihtelevat", Ruppel kertoi Euroopan geotieteiden unionin kokouksessa Wienissä viime viikolla.

Muinaisen hiilen vapautumisen riski pyrkii kasvamaan kohti arktista aluetta, hän sanoi, koska arktisen alueen maaperä on matalampaa ja orgaaninen aines kerääntyy lähemmäs pintaa. Esimerkiksi Kanadan Luoteisterritorioissa tulipalot polttavat useita senttimetrejä maaperässä ja vapauttavat jopa 400 vuotta sitten varastoitunutta hiiltä. Grönlannissa tulipalot polttavat keskimäärin 10 senttimetriä maaperään vapauttaen jopa 560 vuotta vanhaa hiiltä. Paikoin tulipalot ovat polttaneet 15 cm syvyyteen, vapauttaen jopa 1000 vuotta vanhaa hiiltä.

Kanadan Quebecin boreaalisessa metsässä tutkimusryhmä löysi paikkoja, joissa tulipalot ovat vapauttaneet hiiltä 5000 vuotta sitten. "Mutta tämä ei ollut lainkaan laajalle levinnyttä", Ruppel sanoi kokouksessa.

Lähde:

Michael Le Page 2026 Arctic fires are releasing carbon stored for thousands of years | New Scientist 13.5.

Pitääkö kuolleiden puiden hautaaminen metsäpalon jälkeen niiden hiilen sitoutuneena?

 

Hiiltyneet puut, jotka ovat yhä pystyssä metsäpalon jälkeen Glacierin kansallispuistossa, Montanassa. Kuva: Gorski/NurPhoto/Shutterstock.

Joel Kontinen

Voivatko kuolleet puut pitää hiilen tuhot kurissa? Uusin ilmastonmuutostutkimus väittää juuri sitä.

Metsäpalon jälkeen pystyssä olevat osittain palaneet puut yleensä kaadetaan ja poltetaan, mutta yhdysvaltalainen startup-yritys väittää, että niiden hautaaminen vangitsee hiilen maan alle vuosisadoiksi.

Vuonna 2021 kytevä maanalainen hiilikerros sytytti takkakuivan ruohon ja pensaat Poverty Flatsissa, Montanassa, aiheuttaen 267 neliökilometriä paloa. Liekit tappoivat 50 000 puuta, enimmäkseen ponderosamäntyjä, jotka olivat varjostaneet Gentry Ranchilla laiduntavaa karjaa.

Mustat, osittain palaneet oksat seisoivat hiiltyneen maan kuunmaisemassa. Nämä "leskientekijät" olisivat voineet arvaamattomasti kaatua työntekijöiden tai lehmien päälle tai ruokkia seuraavaa metsäpaloa. Tavanomainen käytäntö olisi ollut polttaa puut kasoina, jolloin olisi vapautunut lähes 7000 tonnia hiilidioksidia. 

Lähde:

Alec Luhn 2026 Will burying dead trees after a wildfire keep their carbon locked up? | New Scientist 14.5.

Länsi-Australiasta löydetty sukupuuttoon kuollut koalan sukulainen

 

Taiteilijan näkemys länsiaustralialaisesta koalasta, WA Museum.

Joel Kontinen

Evolutionistit kertovat, että Australiasta on löydetty koalan sukulainen, joka kuoli noin 30 000 vuotta sitten.

Nykyään on vain yksi koalalaji: Phascolarctos cinereus. Sitä tavataan lähes yksinomaan eukalyptusmetsissä Itä-Australiassa, ja sitä uhkaavat elinympäristöjen menetys, taudit, törmäykset tulokaslajien kanssa ja niiden aiheuttama saalistus.

Viimeisten 25 vuoden aikana tutkijoiden käyttöön on tullut lisää fossiileja, mukaan lukien edesmenneen luolatutkijan Lindsay Hatcherin perheen lahjoittamat kallot. Hatcher löysi lukuisia muinaisia ​​jäänteitä tutkimusretkillään luolissa Lounais-Australiassa.

"Lahjoituksen joukossa oli erittäin hyvässä kunnossa oleva koalan kallo", sanoo Kenny Travouillon Länsi-Australian museosta. ”Tutkiessamme kalloa huomasimme eroja nykykoaloihin verrattuna, mikä sai meidät aloittamaan kokoelman fossiilimateriaalin tutkimisen.

Kouluttamattomalle silmälle uutta lajia, nimeltään Phascolarctos sulcomaxilliarista, olisi ollut vaikea erottaa P. cinereuksesta, mutta hienovaraisia ​​eroja on olemassa.

Nämä koalat ovat kuitenkin peräisin samasta ”lajiensa mukaan” -lajista.

”Lyhyesti sanottuna Länsi-Australian koalat olivat samanlaisia ​​mutta erilaisia”, Travouillon sanoo. ”Niillä oli lyhyemmät päät, ehdottomasti, ja niillä näyttää olevan vähemmän kehittyneet pureskelulihakset kuin itärannikon koaloilla. Mutta ne yksinkertaisesti pureskelivat eri tavalla, sillä niillä oli suuremmat hampaat ja tehokkaampi, lyhyempi leuka lehtien hajottamiseen.”

P. sulcomaxilliariksen poskessa oleva suuri ura viittaa siihen, että eläimellä oli siinä kiinnittynyt suurempi lihas, jota käytettiin joko suuremman huulen liikuttamiseen, jolla se mahdollisesti tarttui lehtiin, tai sierainten täyttämiseen, jotta se pystyi haistamaan lehtiä kauempaa. Sen luuranko oli myös vähemmän ketterä, mikä viittaa siihen, että se vietti vähemmän aikaa liikkuessaan puiden välillä.

Kun ilmasto kuivui ja Länsi-Australian metsät katosivat noin 30 000 vuotta sitten, P. sulcomaxillaris katosi monien muiden sen elinympäristöä aikoinaan jakaneiden eläinten ohella. ”Oli varmasti ollut [Tasmanian]paholaisia, tylasiinia, jättiläissiiliä, lyhytkuonoisia kenguruita ja jättiläispussieläin Zygomaturus”, Travouillon sanoo.

”Ensimmäiset kansamme Länsi-Australiassa olisivat eläneet niiden keskuudessa ja todistaneet niiden sukupuuttoa.” Tim Flannery Australian museosta Sydneyssä sanoo, että tutkimus esittää "vakuuttavan perustelun Länsi-Australian koalojen ainutlaatuisuudelle ainutlaatuisena lajina". "Odotan innolla, voidaanko fossiileista eristää DNA:ta", hän sanoo.

 Lähde: 

James Woodford 2026 Extinct relative of koalas discovered in Western Australia | New Scientist 6.5.

Neandertalin "polvenjälki" löydetty salaperäisen stalagmiittiympyrän vierestä

 

Kuva: Etienne FABRE/SSAC

Joel Kontinen

Evolutionistien mukaan Neandertalilaiset kuolivat sukupuuttoon vuosimiljoonia sitten, mutta Genesiksen ja Paavalin kirjoitusten mukaan he olivat Aadamin ja Eevan jälkeläisiä.

Noin 175 000 vuotta sitten neandertalilaiset uskaltautuivat syvälle nykyisen Ranskan luolaan, rikkoivat stalagmiitteja ja käyttivät niitä salaperäisten pyöreiden rakenteiden rakentamiseen. Myöhemmin karhut muuttivat luolan pohjalle ja pyyhkivät pois lähes kaikki luolan pohjalle jättämänsä jalanjäljet ​​ja muut jäljet ​​– lukuun ottamatta saveen jäänyttä painaumaa, joka saattoi olla polvistuneen Neandertalilaisen polvenjälki.

 Lähde: 

Michael Le Page 2026 Neanderthal 'kneeprint' found next to mysterious stalagmite circle | New Scientist 8.5.

Pronssikauden britit muovasivat luista kuparinkaivuutyökaluja

 

Kuva: O. Zagorodnia

Joel Kontinen

Evolutionistien mukaan ihmiset alkavat käyttää kuparia vasta pronssikaudella, mutta Genesis kertoo heidän rakentaneen kaupungin jo heti ihmiskunnan varhaisvaiheessa.

Walesissa sijaitsevan kaivausalueen 150 esineen analyysi osoittaa, että muinainen tapa valmistaa työkaluja luusta säilyi vielä metallintyöstön keksimisen jälkeenkin.

Raajojen luista tehtyjä kiiloja on saatettu käyttää pehmeän, kuparipitoisen kiven halkaisemiseen.

Vaikka metallityökalujen valmistusteknologia oli olemassa, pronssikauden Britanniassa ihmiset käyttivät edelleen eläinten luista tehtyjä työkaluja metallityökalujen rinnalla kuparin kaivamiseen. Käytäntö kesti ainakin yhdeksän vuosisataa 3700 ja 2800 vuoden välillä.

Tutkimus 150 luusta pronssikautiselta kuparikaivoskompleksilta Great Ormesta Pohjois-Walesista, Isosta-Britanniasta, viittaa siihen, että luut valittiin ja muotoiltiin tarkoituksella tiettyihin kaivostehtäviin, jotka ovat välttämättömiä kuparin louhinnalle, erityisesti pehmeämmässä kivessä.

Lähde

James Urquhart 2026 Bronze Age Britons fashioned copper-mining tools out of old bones | New Scientist 6.5.

Tammet käyttävät viivytystaktiikkaa nälkäisten toukkien karkottamiseksi

 

Kuva: Sven Finnberg.

Joel Kontinen

Älykäs suunnitteluratkaisu estää toukkia syömästä tammia. Kun toukat syövät tammia, seuraavana vuonna niiden silmut alkavat avautua kolme päivää myöhemmin. ”Tämä viive tarkoittaa, että toukilla ei ole ruokaa saatavilla kuoriutuessaan, joten monet kuolevat, mikä puolittaa syötyjen lehtien määrän.

Keväällä pidemmät ja lämpimämmät päivät saavat puut uudelleen kasvuun, avaamaan silmuja ja puhkeamaan lehteen. Monet hyönteislajit ajoittavat elinkaarensa tämän mukaan, joten esimerkiksi jotkut toukat kuoriutuvat, kun lehdet ovat uusia ja pehmeitä, jotta ne voivat aloittaa syömisen heti.

Toukkien aiheuttama tartunta voi lykätä tammen lehtien avautumista seuraavana vuonna kolmella päivällä, mikä erehdyttää hyönteisiä, kun ne hyökkäävät uudelleen.

Nyt Soumen Mallick Würzburgin yliopistosta Saksassa ja hänen kollegansa ovat havainneet, että tammipuilla on tapa taistella vastaan. He analysoivat puiden latvuston tilaa Sentinel-1-tutkasatelliittien kuvista 2400 neliökilometrin alueella Pohjois-Baijerissa Saksassa vuosina 2017–2021.

Näissä metsissä on hallitsevia kaksi tammilajia: tammi (Quercus robur) ja tammi (Quercus petraea). Jokainen satelliittikuvien pikseli näytti 10 x 10 metrin alueen – suunnilleen yhden puun latvuksen kokoisen – ja tiimi tarkasteli yhteensä 27 500 pikseliä.

Vuonna 2019 oli massiivinen lehtiperhosten (Lymantria dispar) invaasio. Niiden karvaiset toukat syövät puiden lehtiä ja aiheuttavat laajoja vahinkoja, kun niitä on runsaasti.

Satelliittitiedot osoittivat, mitkä puut olivat menettäneet lehdet ja miten ne reagoivat. Jos tammipuu oli pahasti toukkien saastuttama, sen lehdet ilmestyivät seuraavana keväänä kolme päivää myöhemmin kuin puiden, joita ei ollut pahasti syöty.

Tämä viivästys vähensi puun syömisestä aiheutuvia vahinkoja 55 prosentilla edellisvuoteen verrattuna. Tämä johtuu siitä, että toukat kuoriutuvat edelleen samaan aikaan, mutta ne ilmestyvät paljaisiin puihin nuorten lehtien sijaan, mikä johtaa monien toukkien kuolemaan, Mallick sanoo.

Tammipuilla on myös muita puolustuskeinoja, kuten lehtien sitkistyminen tai aromaattisten yhdisteiden tuottaminen, jotka voivat houkutella muita eliöitä saalistamaan toukkia. "Silmujen viivästyminen avautuminen näyttää olevan tehokkaampaa kuin kaikki nämä muut puolustusmekanismit”, sanoo Mallick, joka uskoo, että muutkin lehtipuut saattavat tehdä niin.

”Se on hyvin uskottavaa”, sanoo James Cahill Albertan yliopistosta Kanadasta, mutta hän sanoo, että silmujen puhkeamisen viivästyminen toukan invaasion jälkeen on korrelaatio, eikä syy-seuraussuhteesta ole vielä näyttöä. Viiveen voi aiheuttaa kasvien heikentynyt elinvoima lehtien menetyksen seurauksena, hän sanoo, mutta useamman kuin yhden puhkeamisen tiedot auttaisivat selvittämään, mistä on kyse. ”Se ansaitsee ehdottomasti lisää tutkimusta.”

Cahill sanoo, että viive voitaisiin selittää fysiologisilla rajoituksilla, kuten luonnonvarojen ehtymisellä, mutta koska sitä havaittiin kymmenissä puupopulaatioissa ja se oli voimakkainta metsissä, joissa viive vähensi tehokkaimmin kasvinsyöntiä, hän uskoo, että se ei ole vain yksittäisten puiden fysiologinen reaktio, vaan sopeutuminen.

 ”Mekanismit ovat kiehtovia ja ovat keskeinen näkökohta, joka vaatii lisätutkimuksia”, sanoo James Blande Itä-Suomen yliopistosta.”

Älykäs suunnittelu on vaikuttanut toukkien syöntitapoihin ja puiden kasvuun.

Lähde:

Chris Simms 2026 Oak trees use delaying tactics to thwart hungry caterpillars | New Scientist  1.5.

Uranuksen renkaat ovat vielä oudompia kuin on luultu

 

Näkymä Uranuksesta Hubble-avaruusteleskoopista Kuva: NASA ja Erich Karkoschka, Arizonan yliopisto.

Joel Kontinen

Uranusta ympäröivät renkaat saattavat näyttää kuvissa samankaltaisilta, mutta niiden koostumukset ovat yllättävän erilaisia.

Renkaiden ymmärtäminen voisi auttaa meitä selvittämään tämän oudon, dynaamisen järjestelmän monia mysteerejä. Uranuksen ulkorenkaat – mu- ja nu-renkaat – ovat niin himmeitä ja koko järjestelmä niin kaukana, että niitä on vaikea havaita yksityiskohtaisesti. Kalifornian yliopiston Berkeleyn Imke de Pater ja hänen kollegansa yhdistivät lähes kahden vuosikymmenen dataa Keck-teleskoopista Havaijilla, Hubble-avaruusteleskoopista ja James Webb -avaruusteleskoopista saadakseen paremman kuvan.

Uranukset renkaat ovat omituisia. Ne eivät ole esimerkiksi Saturnuksen renkaiden kaltaisia, vaan todella pieniä, mutta Luoja on tehnyt niitä sellaisia.

Lähde:

Leah Crane 2026 The rings of Uranus are even stranger than we thought | New Scientist 1.5.

Jättiläismäinen arktinen maanosa laukaisi dinosaurukset maailmanvaltaan

 

Kuva: Mark P. Witton/Science Photo Library.

Joel Kontinen

Evolutionistien mukaan höyhenpeitteinen Beipiaosaurus eli kylmissä oloissa noin 127 - 121 miljoonaa vuotta sitten.

Tämä kylmä alue oli evolutionistien mukaan kolme kertaa niin iso kuin Etelämanner. Noin 200 miljoonaa vuotta sitten se auttoi aiheuttamaan tuhansia vuosia kestäneen kylmäjakson ja antoi dinosauruksille mahdollisuuden valloittaa planeetta.

New Yorkin Columbian yliopiston paleontologi Paul Olsenin mukaan tämä "jättiläinen arktinen maanosa" koostui nykyisestä Siperiasta ja Kiinasta.

Suurimman osan mesotsooisesta ajasta – 252–66 miljoonaa vuotta sitten – koko maapallon maa oli koottu yhdeksi supermantereeksi, Pangeaksi, lukuun ottamatta, kuten ajateltiin, nykyistä Kiinaa. Tämä manneraineksen laatta oli jakautunut kahteen osaan, jotka molemmat ajelehtivat lauhkeilla leveysasteilla maailman ainoassa valtameressä, nimeltään Panthalassa.

Lähde:

Bas den Hond 2026 Giant arctic continent launched dinosaurs to world domination | New Scientist 27.4.

Fida eväät elämään -kampanja

 

Kuva: Fida eväät elämään -kampanja.

Joel Kontinen

Toukokuussa alkaa taas Fidan eväät elämän keräys. Tällä kertaa se tukee äitejä ja lapsia, joita on sota- ja katastrofialueilla todella paljon.

  – Keräämme varoja kriisialueilla ja vähiten kehittyneissä maissa tehtävään työhön. Todellisuus on se, että monin paikoin selviytyminen on äitien varassa. Moni äiti kantaa valtavaa taakkaa kriisitilanteen keskellä, sanoo Fidan viestintäpäällikkö Kirsi Koski-Kujala. Fidan tiedotteessa.

Avuntarve on suuri esimerkiksi Ukrainassa, joka on yksi kampanjan kohteista.

– Keskustelin Ukrainan helluntaikirkon avustusjärjestö Edobron työntekijöiden kanssa, ja heidän viestinsä oli selkeä: äidit tarvitsevat nyt tukea arkeensa. Miesten ollessa rintamalla äidit kantavat vastuun lapsista ja toimeentulosta – myös sodan etulinjan läheisyydessä, jossa arki on jatkuvaa selviytymistä.

Fida on sodan alusta lähtien järjestänyt äideille ja lapsille tukiryhmiä. Erityisen tärkeää on lasten psykososiaalinen tuki. Lapsille tarjotaan kerhoja ja turvallisia tiloja, joissa he voivat käsitellä kokemuksiaan leikin, pelien ja taideterapian avulla. Samalla vahvistetaan heidän mielenterveyttään ja toivoaan.

– Ukrainassa yölliset pommitukset aiheuttavat lapsille pelkoa ja unettomuutta. Paikalliset työntekijät tekevät työtä suurella sydämellä. He tarjoavat lapsille turvaa ja hetkiä, jolloin saa olla vain lapsi sodan keskellä.

Myös äideille järjestetään ryhmiä, joissa vahvistetaan psyykkistä hyvinvointia ja opetellaan keinoja käsitellä traumaa ja rauhoittaa kehoa. Toisinaan kokoontumiset järjestetään pommisuojissa.

Maailmassa noin 600 miljoonaa naista ja tyttöä elää kriisi-ja konfliktialueilla. Samalla jopa 40 prosenttia maailman pakolaisista on lapsia.

Lähde:

Eväät elämään - Fida

Dinosaurusten aikaan elänyt 'Kraken'-mustekala oli 19 metriä pitkä meren huippupeto

 

Kuva: Yohei Utsuki: Maan ja planeettatieteiden laitos, Hokkaidon yliopisto.

Joel Kontinen

Evoluution kannattajat sanovat, että ensimmäinen mustekala ilmestyi 5 miljoonaa vuotta sitten. Uuden tutkimuksen mukaan se eli jo dinosaurusten aikaan, eli ainakin 66 miljoonaa vuotta sitten.

Tutkijat ovat tunnistaneet valtavia 'kraken'-mustekaloja, jotka ovat saattaneet kasvaa jopa 19 metrin pituisiksi. Nämä jättiläiset vaeltelivat valtamerissä liitukaudella ja saattavat olla suurimpia koskaan löydettyjä selkärangattomia.

Fossiiliset leuat paljastivat tunnusomaisia ​​​​merkintöjä, jotka viittaavat siihen, että nämä krakenin kaltaiset mustekalat käyttivät voimakkaita leukojaan kovakuorisen saaliin murskaamiseen. Tämä yhdistettynä niiden jättimäiseen kokoon ja älykkyyden todisteisiin asetti ne meren ravintoketjun huipulle, Science-lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan. Tämä löydös viittaa siihen, että tiedemiesten on tarkasteltava uudelleen valtamerien nokkimisjärjestystä liitukaudella (145–66 miljoonaa vuotta sitten).

"Nämä löydökset tarkistavat käsitystä liitukauden valtamerestä maailmana, jota hallitsivat vain suuret selkärankaiset saalistajat", sanoi tutkimuksen toinen kirjoittaja, japanilaisen Hokkaidon yliopiston paleontologi Yasuhiro Iba. "Ne osoittavat, että jättiläismäiset selkärangattomat – mustekalat – olivat myös ravintoverkon huipulla."

 Lähde: 

Sophie Berdugo 2026 'Kraken' octopus that lived at the time of the dinosaurs was a 62-foot-long apex predator of the ocean | Live Science 24.4.

Titanin oudot tasangot voidaan selittää epätavallisella säällä

 

Titanista otettu kuva Cassini-avaruusaluksella ohilennolla, Kuva: NASA/JPL/St SI/Val NASA/JPL/SSI/Val Klavans.

Joel Kontinen

Mistä Titanin valkoisuus johtuu?  Se ei ole lunta.  Tutkimus väittää, että se johtuu tämän ison kuun ilmakehästä. Titan ei ole niin vanha kuin mitä evoluutioon uskovat tiedemiehet luulevat.

Titaanin tasangot voivat olla jopa metrin paksuisen, orgaanisen "lumen" peitossa. Noin 65 prosenttia Saturnuksen valtavan kuun pinnasta koostuu omituisen tasaisista tasangoista, ja ne näyttävät olevan peittyneet huokoiseen, kuivaan kerrokseen taivaalta pudonneita hiukkasia.

Titanin pintaa on vaikea tutkia kaukaa, koska sitä peittää paksu, utuinen ilmakehä. Cassini-luotain, joka kiersi Saturnusta vuosina 2004–2017, onnistui tarkastelemaan sitä lähemmin tutkan avulla. Nyt Alexander Hayes Cornellin yliopistosta New Yorkin osavaltiossa ja hänen kollegansa ovat analysoineet tutkatietoja yksityiskohtaisemmin kuin koskaan ennen.

Lähde:

Leah Crane 2026 Titan’s strange plains may be explained by unusual weather | New Scientist 21.4.

Tutkijat löysivät kolme uutta etanakalalajia Kalifornian rannikolta

 

Kuva: 2019 MBARI

Joel Kontinen

Kalat voivat olla upeita. Jotkut eivät vaikuta tavallisilta kaloilta, mutta ne ovat kaloja alusta asti, ja jotkut niistä elävät valtavissa syvyyksissä.

Monterey Bayn akvaariotutkimuslaitoksen tutkijat käyttivät kauko-ohjattavia ajoneuvoja löytääkseen kolme uutta etanakalalajia Kalifornian rannikolta 30 500 metrin syvyydestä.

"Etanakalojen erottaminen toisistaan ​​on arvoitus", Gerringer sanoi. "Tutkimme tarkasti useita ominaisuuksia, kuten nikamien ja evien säteiden lukumäärää, aistihuokosten sijaintia sekä erikoistuneen vatsan imukupin muotoa ja kokoa, jota jotkut lajit käyttävät kiinnittyäkseen kiviin."

Tiimi keräsi mittauksia ja tarkasteli eri ominaisuuksia sekä geneettistä tietoa verratakseen uusia yksilöitä kaikkiin muihin tunnettuihin etanakaloihin ja löytääkseen samankaltaisuuksia. "Jokaisen uuden todisteen myötä kävi selväksi, että nämä kolme kalaa olivat lajeja, joita tiede ei aiemmin tuntenut", hän sanoi.

Tutkimuksen 27. elokuuta Ichthyology and Herpetology -lehdessä julkaistut löydökset osoittavat paitsi sen, että etanat menestyvät näissä murskaavissa syvyyksissä, myös sen, että ympäristön laajempi ja rikkaampi biodiversiteetti on vielä paljastamatta.

"Se, että kaksi uutta etanalajia kerättiin samasta paikasta, samalla sukelluksella, yhdellä maailman parhaiten tutkituista osista merta, korostaa, kuinka paljon meillä on vielä opittavaa planeetastamme", hän sanoi. "Syvien valtamerien löytäminen on itsessään tämän tutkimuksen suurin haaste ja vaatii yhteistyötä insinöörien, tiedemiesten ja laivojen miehistöjen välillä", Gerringer sanoi. "Uuden syvänmeren lajin löytämiseen tarvitaan monia ihmisiä, jotka kaikki yhdistävät asiantuntemuksensa yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi.

Lähde:

Kenna Hughes-Castleberry 2025 Never-before-seen adorable pink bumpy snailfish with funny little beard filmed in deep canyon off California coast | Live Science 12.9.

Neandertalin pikkulapset olivat valtavia verrattuna nykyihmiseen

 

Kuva; P.Plailly/E.Daynes/Science Photo Library

Joel Kontinen

Jotkut evolutionistit ovat sitä mieltä, että neandertalilaiset lapset olivat nykyihmisten lapsia paljon isommat, Mutta tämä ei kiistä sitä, että neandertailaiset olivat Aadamin ja Eevan jälkeläisiä niin kuin mekin, vaikka evolutionistit puhuvat siitä, että he olivat muinaisia ​​ihmisten kaltaisia ​​olentoja.

"Emme voi sanoa, kuinka kehittyneitä neandertalilaisten vauvat olivat", sanoo Ella Been Ono Academic Collegessa Israelissa. "Emme tiedä, alkoivatko he kävellä eri aikaan kuin nykyihmisvauvat." Mutta hän sanoo, että he olivat suuria ja "ei välttämättä pullea".

Been ja hänen kollegansa suorittivat yksityiskohtaisen anatomisen analyysin lähes täydellisestä neandertalilaisen vauvan luurangosta. Vauva eli nykyisen Israelin alueella joskus 51 000–56 000 vuotta sitten.

Amud 7 -niminen vauva löydettiin luolasta neljän kilometrin päässä Galileanjärven länsirannalta Israelissa vuonna 1992. Hänen sukupuoltaan ei voida määrittää. Amud 7 on yksi vain kourallisesta nuorista neandertalinihmisistä, jotka on koskaan kirjattu.

Beenin mukaan vauvan hampaiden puhkeamisvaiheen ja hampaiden sisäisen rakenteen mikroskooppisten skannausten perusteella Amud 7 oli luultavasti noin 6 kuukauden ikäinen kuollessaan.

Mutta luiden pituuden ja aivojen kehityksen suhteen Amud 7 on verrattavissa enemmän 12–14 kuukauden ikäiseen nykyihmiseen. Toisin sanoen vauvalla näyttää olevan nuori hampaiden kehitys ja paljon vanhempi luusto. Beenin mukaan tutkijat havaitsivat saman trendin vertaillessaan Amud 7:n löydöksiä kahden muun neandertalilaislapsen, syyrialaisen 2-vuotiaan Dederiyeh 1:n ja ranskalaisen Roc de Marsalista löydetyn 3-vuotiaan, löydöksiin.

"Saman kaavan näkeminen kolmella eri neandertalilaislapsella osoittaa, ettei tämä ole sattumaa", Been sanoo.

Amud 7:n ja muiden neandertalilaispoikien kehitysmerkkien sovittaminen H. sapiens -lajin odotettuun kasvuaikajanaan on ongelmallista, hän sanoo.

Sen sijaan on todennäköistä, että neandertalilaislapsilla ja H. sapiens -vauvoilla oli merkittävästi erilaiset kasvuvauhdit, mikä viittaa nuorten neandertalilaisten suurempaan energiantarpeeseen, hän sanoo. Noin 7 vuoden ikään mennessä kasvuerot näyttävät kuitenkin häviävän ja molempien lajien lapset seuraavat samanlaista kehityskaarta, Been sanoo.

Jos hänen pitäisi valita Amud 7:n todennäköisin ikä, Been sanoo, että se olisi hampaiden, ei luurangon, ehdottama ikä. "Luulen, että Amud 7 on lähempänä kuutta kuukautta", hän sanoo. "Muutaman ensimmäisen elinvuoden aikana, syntymästä varhaislapsuuteen, neandertalinihmiset kasvoivat nopeammin kuin nykyihmiset."

Beenin mukaan tämä oli luultavasti sopeutumista heidän ankariin ympäristöihinsä, koska pienemmät kehot menettävät lämpöä nopeammin kuin suuremmat.

Lähde:

James Woodford 2026 Neanderthal infants were enormous compared with modern humans | New Scientist 15.4.

Miten maailmankaikkeus syntyi

 

Kuva: Local Library

Joel Kontinen

Uusi teoria esittää, että maailmankaikkeus on saattanut syntyä aiemman kosmisen romahduksen "palautumisesta" eikä pelkästään alkuräjähdyksestä.

Tämä "mustan aukon maailmankaikkeuden" teoria viittaa siihen, että aiempi maailmankaikkeus tiivistyi äärettömän pieneksi singulariteetiksi, jättäen jälkeensä mahdollisesti "kosmisia fossiileja", kuten mustia aukkoja, jotka säilyivät nykyisessä maailmankaikkeudessamme.

Portsmouthin yliopiston ja avaruustieteiden laitoksen tutkijoiden teoria julkaistiin Physical Review D -lehdessä.

Teoria voisi auttaa selittämään pitkäaikaisia ​​kosmologisia mysteerejä, kuten pimeän aineen luonnetta, alkuräjähdyksen laukaisevaa tekijää ja galaksien muodostumiseen johtaneita prosesseja.

Äärettömän singulariteetin sijaan teoria ehdottaa, että maailmankaikkeus romahti erittäin suureksi, mutta äärelliseksi tiheydeksi ennen laajenemista. Testejä on ehdotettu jäännösgravitaatioaaltojen tai kosmisen taustasäteilyn kuvioiden tunnistamiseksi.

Tutkijat eivät kuitenkaan teoriassaan ole vastanneet kysymykseen, mistä syntyi se ensimmäinen maailmankaikkeus, joka sitten tiivistyi. Maailmankaikkeus alkoi kuitenkin nopeasti, aivan kuten Ensimmäisen Mooseksen kirja kertoo.

Lähde: 

Harry Cockburn 2026 Scientists unearth new theory about how the universe began – and it’s not just the Big Bang | The Independent 16.4.

Apinat kävelevät virtuaalimaailmassa käyttämällä vain ajatuksiaan

 

Kuva: Peter Janssen et al. 2026

Joel Kontinen

Apinat voivat kävellä virtuaalimaailmassa aivo-tietokone-rajapinnan avulla.

Tiedemiehet ovat laittaneet reesusapinoille kojeita, joilla ne voivat vain ajatusten voimalla ottaa askeleita eteenpäin.   

Aivo-tietokone-rajapinnalla (BCI) varustetut apinat navigoivat onnistuneesti erilaisissa virtuaalimaailmoissa käyttämällä vain ajatuksiaan. Tutkijat toivovat, että kokeet tasoittavat tietä halvaantuneille ihmisille virtuaalimaailmojen tutkimiseen tai sähköpyörätuolien intuitiivisempaan hallintaan.

Peter Janssen KU Leuvenin yliopistosta Belgiasta istutti BCI:t kolmeen reesusmakakiapinaan (Macaca mulatta). Kukin eläin sai kolme implanttia, joista jokainen koostui 96 elektrodista ja jotka sijaitsivat primaarisessa motorisessa, dorsaalisessa ja ventralisessa premotorisessa aivokuoressa. Ensimmäistä aluetta käytetään yleisesti BCI-tutkimuksessa, ja se liittyy fyysiseen liikkeeseen, mutta kahden jälkimmäisen uskotaan osallistuvan liikkeen suunnitteluun korkeammalla, abstraktimmalla tavalla. Implanttien sähköiset signaalit tulkittiin sitten tekoälymallilla ja niitä käytettiin VR-avatarien ohjaamiseen apinoiden katsellessa 3D-näyttöä.

Lähde:

Matthew Sparkes 2026 Monkeys walk around a virtual world using only their thoughts | New Scientist 15.4.

Ilmastonmuutokseen ei ole tulossa keskeistä ratkaisua – ja se on hyvä

 

Draxin voimalaitos Pohjois-Englannissa. Kuva: Ian Lamond/Alamy

Joel Kontinen

Hiilidioksidin poistaminen ilmakehästä ottamalla talteen biomassan poltosta peräisin oleva hiili on tarkoitus pelastaa planeetta, mutta näyttää siltä, ​​että lippulaivahanketta ei koskaan toteuteta.

Olet luultavasti nähnyt ne hienot kaaviot, jotka näyttävät hiilidioksiditasojen ja lämpötilojen laskun vuosisadan loppua kohti. Miten tämä ihme on tarkoitus saavuttaa? Ajatuksena on, että korjaamme kasveja, poltamme ne energiaksi ja sitten otamme talteen ja varastoimme hiilidioksidin. Voilà, ongelma ratkaistu!

Paitsi että bioenergia hiilidioksidin talteenotolla ja varastoinnilla eli BECCS:llä, kuten tätä ideaa kutsutaan, on osoittautumassa täydelliseksi katastrofiksi. Sitä ei ole otettu käyttöön vaaditussa mittakaavassa, osittain siksi, että se on naurettavan kallista, olisi katastrofaalista luonnon monimuotoisuudelle, jos se tehtäisiin tässä mittakaavassa, ja viimeisenä muttei vähäisimpänä, se ei edes toimi. Se itse asiassa lisää hiilidioksidipäästöjä sen sijaan, että se vähentäisi niitä sillä aikataululla, jolla on merkitystä.

Britteinsaarilla on nyt talvi, Skotlantiin on luvassa 10 senttiä lunta ja jotkin Pohjois-Englannin kaupungeista ovat lumen vallassa. Tämän voi jo sanoa olevan ilmaston lämpenemistä.

Lähde: 

Michael Le Page 2026 A key solution to climate change isn't happening – and that's good | New Scientist 13.4.

Ensimmäistä kertaa tiedemiehet ovat huomanneet komeetan vaihtavan pyörimissuuntaansa

 

Taiteilijan vaikutelma 41P -komeetasta, kun se lähestyi aurinkoa ja ampui materiaalia avaruuteen kuva: NASA, ESA, CSA, Ralf Crawford (STScI).

 Joel Kontinen

Komeetat voivat tehdä omituisia temppuja. Yksi niistä on tehnyt omituiset tempun: se on muuttanut suuntaa, jossa se pyörii. Ensimmäistä kertaa tähtitieteilijät ovat nähneet todisteita tällaisesta käytöksestä. Tällaiset muutokset voivat auttaa tutustumaan komeettojen sisäosaan, mikä evolutionistien mukaan saattaa paljastaa tietoa aurinkokunnan varhaisvaiheista.

Komeetta 41P/Tuttle-Giacobini-Kresák eli yksinkertaisesti 41P on halkaisijaltaan noin kilometrin ja sen kiertäminen Auringon ympäri kestää noin 5,4 vuotta. Se voidaan nähdä vain silloin, kun se vierailee aurinkokunnan sisäosassa ja sen lentorata sattuu viemään sen suhteellisen lähelle Maata. Se nähtiin viimeksi vuonna 2017.

Lähde:

Leah Crane 2026 We’ve caught a comet switching its spin direction for the first time | New Scientist 13.4.

Artemis II -astronautit ovat lentäneet kuun ympäri

 

Kuun lähipuoli näkyy oikealla, ja se voidaan tunnistaa pinnan peittävistä tummista täplistä. Vasemmalla alkaa se kaukainen puoli, jota emme näe maapallolta. Kuva: NASA

Joel Kontinen

Artemis 2 on lentänyt kauemmaksi maasta kuin mikään muu avaruusalus.  Tämä oli ensimmäinen kerta, kun vuoden 1972 jälkeen ihmiset kiersivät kuun. Neljä USAn astronauttia oli mukana, kun he ylittivät 400 171 kilometriä maasta, mikä oli enemmän kuin Apollo 13 saavutus.

Ohilennon aikana astronautit vuorottelivat tarkkaillen ja valokuvaten kuuta Orionin ikkunoista sekä matkustamon välillä, jossa he pysyivät yhteydessä Houstonissa, Texasissa sijaitsevaan lennonjohtoon. Miehistön jäseniä ovat NASAn astronautit Reid Wiseman, Christina Koch ja Victor Glover sekä Kanadan avaruusjärjestön astronautti Jeremy Hansen.

Kuuta kiertäessään miehistö pääsi tarkastelemaan alueita, joita ihmissilmä ei ole koskaan aiemmin nähnyt suoraan. He viettivät suuren osan ajastaan ​​tarkkaillen Terminaattoria, päivän ja yön rajaa, jossa näkyvät varjot korostavat maastoa jyrkästi. "Terminaattorissa on niin paljon taikaa – valon saarekkeet, laaksot, jotka näyttävät mustilta aukoilta, [joihin] astuessasi putoaisit suoraan kuun keskelle, se on visuaalisesti niin kiehtovaa", Glover sanoi.

Katsoessaan topografiaa läheltä astronautit kertoivat myös, että heihin teki vaikutuksen kuvitellessaan, millaista olisi kävellä kuun pinnalla. ”Totuus on, että kuu on todellakin oma kappaleensa maailmankaikkeudessa – se ei ole vain ohikulkeva kuva taivaalla, se on todellinen paikka”, Koch sanoi.

Lähde:

Leah Crane 2026 The Artemis II astronauts have flown around the moon | New Scientist 7.4.

Simpanssiryhmän väkivaltainen kohtaaminen vihjaa sodan evolutionaarisiin juuriin

 

Ngogo-simpanssien kahden ryhmän välinen väkivaltainen kohtaaminen. Kuva. Aaron Sandel.

Joel Kontinen

Mistä murhat ja väkivallat lähtevät? Evoluutioon uskovat tieteilijät luulevat, että se johtuu kokonaan apinoista tai simpansseista, jotka sen kehittivät. Mutta Genesistä totena pitävät tiedemiehet ovat sitä meltä, että se johtui Aadamin ja Eevan katastrofista, kun he laiminlöivät Jumalan käskyä.

Evoluutiota totena pitävät tiedemiehet uskovat että harmoninen joukko luonnonvaraisia ​​simpansseja on jakautunut kahtia, mikä johtaa käsittämättömiin konflikteihin ja väkivallan lisääntymiseen. Tutkijoiden mukaan kuilu viittaa siihen, että ihmisten käymät sodat ovat syvälle juurtunut osa luontoamme, eivätkä ne ole vasta äskettäin kehittyneet kulttuurimme monimutkaistuessa.

Aaron Sandel Texasin yliopistosta Austinissa ja hänen kollegansa analysoivat 24 vuoden sosiaalisia verkostoja, 10 vuoden GPS-pohjaista paikannusta ja 30 vuoden demografiadataa simpansseista (Pan troglodytes) Kibalen kansallispuistossa Ugandassa.

Ngogo-simpanssit, joiden populaatio vaihteli 150:stä 200:aan, olivat yksi suurimmista tunnetuista kädellisten ryhmistä. Bonobot (Pan paniscus) ovat evoluution uskovien tiemiesten mukaan ihmisen lähimpiä sukulaisia.

Vuosien 1995 ja 2015 välillä ryhmää pidettiin yhtenäisenä, yhteistyökykyisenä yksikkönä ja osoittaen fissio-fuusiodynamiikkaa, tutkijat sanovat. Tämä tarkoittaa, että kuten kaikki simpanssipopulaatiot, ne muodostavat tilapäisiä yhteyksiä päivän aikana yksilöinä ja liikkuvat yhteisellä alueella ennen kuin palaavat yhteen illalla. Naaraat hajaantuvat enimmäkseen murrosiässä, kun taas urokset pysyvät ryhmässään koko elämänsä. Ennen vuotta 2015 Ngogon aikuiset urokset muodostivat ryhmiä naaraiden kanssa, metsästivät yhdessä ja tekivät yhteistyötä reviiripartioissa.

Sandelin mukaan on epäselvää, mikä ryhmä aloitti konfliktin, vaikkakin keskialueen simpanssit ensimmäisenä ajoivat takaa läntisiä simpansseja. "Sekä läntinen että keskialueryhmä osallistuivat aktiivisesti reviirikäyttäytymiseen uusien ryhmien noustessa esiin ja jakautuminen oli täydellinen", Sandel sanoo. "Mutta läntisestä ryhmästä tuli hyökkääjiä, ja he ovat vastuussa kaikista tappavista hyökkäyksistä."

Tutkijat arvelevat, että useat tekijät ovat saattaneet johtaa konfliktiin. Ensimmäinen on saattanut olla konflikti ruokavaroista, sitten viiden tärkeän uroksen ja yhden naaraan kuolemat vuonna 2014, mikä todennäköisesti heikensi sosiaalisia siteitä. Tätä seurasi alfauroksen muutos. Viimeinen isku rauhannäkymille oli hengitystiesairauksien puhkeaminen. Tämä sairaus johti 25 ngogo-simpanssin jäsenen kuolemaan tammikuussa 2017, mukaan lukien kaksi viimeistä urosta, jotka elivät sekä läntisessä että keskiryhmässä. Tämän tragedian jälkeen viimeisetkin toiveet sovinnosta näyttävät kadonneen.

"Tämä tutkimus osoittaa, että ryhmien jakautumisen ja sitä seuraavan sodan sosiaalinen dynamiikka voi tapahtua ilman niitä kulttuurisia merkkejä, joihin usein liitämme ihmisten sotaan – uskomusten, kielen, uskonnon tai pukeutumisen eroja", sanoo Luke Glowacki, myös Bostonin yliopistosta.

 Lähde:

James Woodford 2026 Chimpanzee group's violent rupture hints at evolutionary roots of war | New Scientist 9.4.

Megafaunan katoaminen on saattanut aiheuttaa kivityökalujen vallankumouksen

 

Kuva: Raul Martin/Msf/Science Photo Library

Joel Kontinen

Mikä sai aikaan uusien kivityökalujen käytön? Arkeologisten tutkijoiden mukaan se johtui siitä, että saalistettiin pienempiä eläimiä, koska isoja eläimiä ei enää ollut. Tämä tapahtui evoluutioon uskovien tieteilijöiden mukaan noin 200 000 vuotta sitten.

Tämä on saattanut pakottaa muinaiset ihmiset luopumaan raskaita kivityökaluista ja käyttämään kevyitä työkalusarjoja pienempien eläinten metsästykseen. Näin käy ilmi uudesta tutkimuksesta, joka tukee ajatusta, että siirtyminen pienempään saaliin on saattanut lisätä esi-isiemme älykkyyttä.

Yli miljoonan vuoden ajan useat varhaiset ihmislajit käyttivät samanlaisia ​​raskaita kivityökaluja, kuten kirveitä, lihakirveitä, kaapimia ja kivipalloja. Todisteet viittaavat siihen, että tällaisia ​​työkaluja käytettiin massiivisten kasvinsyöjäsaaliiden eli megakasvinsyöjien tappamiseen ja teurastamiseen, mukaan lukien nykyään sukupuuttoon kuolleet norsujen, virtahepojen ja sarvikuonojen sukulaiset.

Lähde: 

James Urquhart 2026 Disappearing megafauna may have prompted a stone tool revolution | New Scientist 8.4.

Majavat estävät ilmastonmuutosta

 

Kuva: Steve f, CC BY-SA 2.0.

Joel Kontinen

Uusi sveitsiläinen tutkimus kertoo, että majavien toiminta estää ilmastonmuutosta vähentämällä ilmastossa olevien kaasujen koostumista.

Uusi tutkimus toteaa, että majavien padot ja lammet voivat muuttaa puron vuotuiseksi nettohiilinieluksi, mikä vetää sisäänsä enemmän hiiltä kuin sitä vapautuu vuoden aikana.

Löydöllä on suuri merkitys Euraasian majavien (Castor fiber) uudelleenistuttamiseen ympäri Eurooppaa vuosisatojen metsästyksen ja lähes sukupuuton jälkeen. Jos vastaavat mallit pätevät muualla, eläimet voisivat auttaa lieventämään ilmastonmuutosta sitomalla kasvihuonekaasuja ilman kallista infrastruktuuria.

Communications Earth and Environment -lehdessä 18. maaliskuuta julkaistussa tutkimuksessa tutkijat tarkastelivat 0,8 kilometrin pituista majavien vaikutuksen alaista puroa Pohjois-Sveitsissä.

Tutkijat mittasivat vedessä olevaa hiiltä, ​​joka pääsi ilmakehään ja varastoitui sedimentteihin, biomassaan ja kuolleeseen puuhun. He tekivät tämän keräämällä kairanäytteitä sedimentistä ja ympäröivästä metsästä sekä kasvinäytteitä puron varrella kasvavista levistä. Tutkijat laskivat myös puron virtauksen, mikä auttoi heitä määrittämään vedenpinnan, suolapitoisuuden ja sen, kuinka paljon sedimenttiä liikkui alueen läpi.

Tulokset osoittivat, että kosteikko oli nettonielu, joka sitoi 108–146 tonnia (98–133 tonnia) hiiltä vuodessa. Tämä säästetty hiilimäärä vastaa 832–1 129 barrelin kulutusta öljyä.

Tiimi arvioi, että Sveitsin majavien uudelleenasuttamiseen soveltuvilla tulvatasangoilla syntyvät kosteikot voisivat kompensoida 1,2–1,8 % Sveitsin vuosittaisista hiilidioksidipäästöistä.

Tutkijat varoivat liioittelemasta eläinten kykyjä, varsinkin kun tutkittiin vain yhtä kohdetta ja hiilen varastointi voi vaihdella ilmaston, geologian, kasvillisuuden ja majavien leviämistilan mukaan. Lukas Hallberg kuitenkin väitti, että majavat voivat tarjota edullisen avun infrastruktuurin kestävämmäksi tekemiseen.

"Luonnollisten prosessien hyödyntäminen alusta alkaen ei ole vain ekologisesti järkevää, vaan myös taloudellisesti järkevää", hän sanoi.

Lähde:

Kenna Hughes-Castleberry 2026 A secret weapon to fight carbon emissions was just discovered: Beavers | Live Science 22.3.

 

Kimalaiset yllättävät tutkijat osoittamalla rytmitajua

 

Buff-tailed kimalainen tekokukassa. Kuva: Southern Medical Universityn mehiläislaboratorio

Joel Kontinen

Kimalaiset voivat tuntea rytmejä vaikka niillä on pienet aivot. Tämä kertoo älykkäästä suunnittelusta, joka saa ne toimimaan kuten linnut, varsinkin papukaijat ja muun muassa seuraamaan erilaisia ​​tempoja kuten Morsen aakkosia.

Kimalaiset ovat oppineet tunnistamaan morsekoodin kaltaisia ​​vilkkuvien valojen ja värähtelyjen sekvenssejä, jotka osoittavat rytmitajua, jota ei ole koskaan nähty näin pieniaivoisilla eläimillä.

Kyky tunnistaa joustavia, abstrakteja rytmejä – kun esimerkiksi samaa kuviota tai melodiaa soitetaan eri tempossa eri tavoilla – on osoitettu vain muutamilla linnuilla ja nisäkkäillä, kuten papukaijoilla, laululinnuilla ja kädellisillä, kuten simpansseilla.

Andrew Barron Macquarien yliopistosta Sydneyssä, Australiassa, ja hänen kollegansa suorittivat sarjan kokeita selvittääkseen, pystyisivätkö pyrstökimalaiset (Bombus terrestris), joilla on paljon vähemmän monimutkaiset aivot, tunnistamaan myös erilaisia ​​rytmejä.

Ensimmäisessä kokeessa kimalaiset oppivat valitsemaan kahden keinotekoisen kukan välillä, jotka koostuivat välkkyvistä LED-valoista. Toinen kukka tuotti pitkiä välähdyksiä ja toinen lyhyitä pulsseja, kuten morseaakkosten viivoja ja pisteitä. Toinen kukka sisälsi palkkion – sakkaroosin – ja toinen epämiellyttävää kiniiniä.

Kun mehiläiset olivat oppineet erottamaan palkkiota ja rangaistusta tarjoavat välkkyvät kukat, niitä testattiin vain vedellä täytetyillä kukilla. Lähes kaikki mehiläiset valitsivat edelleen kukan, joka tuotti aiemmin sakkaroosia sisältävää välähdystä. Seuraavaksi tiedemiehet lisäsivät valoärsykkeiden monimutkaisuutta siten, että jokainen kukka lähetti erilaisen välähdyskuvion – joko viiva viiva piste piste tai piste viiva piste viiva. Mehiläiset pystyivät edelleen erottamaan ne toisistaan.

Mutta sitten tuli todella "merkittävä" tulos, Barron sanoo. Tekokukat korvattiin sokkelolla, ja kahden oksan risteyksessä oli värähtelevä lattia.

"Jos se oli värähtelevä piste viiva piste viiva, se tarkoitti kääntymistä oikealle sokerin saamiseksi", Barron sanoo. "Joten yksi rytmi osoitti kääntymistä vasemmalle, toinen rytmi osoitti kääntymistä oikealle, ja me koulutimme niitä sillä tavalla. Näytimme, että ne pystyivät oppimaan sen."

Lopuksi, ilman mehiläisten enempää koulutusta, tiedemiehet korvasivat värähtelevän lattian LED-valoilla, jotka vilkkuivat samassa kuviossa kuin tämä lattia. "Kaikki eivät ymmärtäneet sitä, mutta populaatio kokonaisuudessaan osoitti, että ne pystyivät siirtämään tehtävän värähtelystä valopulsseiksi", Barron sanoo.

Toisin sanoen mehiläiset pystyivät tunnistamaan kuvion riippumatta siitä, miten se esitettiin. Olivatpa kyseessä valovälähdykset tai värähtelypulssit, ne tunnistivat rytmit.

Tähän asti ajateltiin, että abstrakti rytminen tunnistus vaatii suuren aivot, Barron sanoo. Ymmärrys siitä, miten mehiläiset tekevät tämän pienillä aivoillaan, voisi mullistaa tavan, jolla miniatyyrilennokit ja muut pienet, autonomiset laitteet tulkitsevat maailmaa, hän sanoo.

"Mielestäni tämä työ osoittaa, että täytyy olla yksinkertaisempi temppu", Barron sanoo. "On merkittävää, että organismi, kuten mehiläinen, jolla on mehiläistyyppiset aivot, pystyy abstraktoimaan rytmin."

Lähde 

James Woodford 2026 Bumblebees surprise scientists by showing a sense of rhythm | New Scientist 2.4.