Maailma saattaa lämmetä 25 prosenttia enemmän kuin nykyiset ennusteet antavat ymmärtää

 

Kuva: Famartin, CC BY-SA 3.0.

Joel Kontinen

Ne, jotka sanovat, että ilmasto lämpenee nykyistä vauhtia tulevaisuudessakin, saattavat yllättyä. Ilmastomallit, jotka ennustavat suurempaa lämpenemistä tietyllä hiilidioksidipitoisuudella, on pidetty epärealistisina, mutta uusi tapa arvioida malleja viittaa niiden tarkkuuteen.

"Tietyllä päästökehityspolulla odotamme lämpenemisen olevan 25 prosenttia korkeampaa", sanoo Gergana Gyuleva ETH Zürichistä Sveitsistä.

Tällä on valtavat seuraukset. Esimerkiksi Climate Action Tracker -niminen projekti ennustaa tällä hetkellä, että maapallon keskimääräinen pintalämpötila nousee 2,6 °C vuoteen 2100 mennessä, jos maat toteuttavat olemassa olevaa politiikkaa. Gyulevan tiimin tulokset viittaavat siihen, että olemme sen sijaan matkalla kohti 3,25 °C:ta.

Se, kuinka paljon maailma lämpenee, riippuu siitä, kuinka paljon enemmän hiilidioksidia päästämme ilmakehään ja miten planeetta reagoi tähän hiilidioksidiin. Eri ilmastomallit vaihtelevat siinä, kuinka paljon lämpenemistä ne ennustavat tietyllä hiilidioksidipitoisuudella. Esimerkiksi jotkut mallit viittaavat siihen, että hiilidioksidin kaksinkertaistuminen johtaa maapallon keskimääräisen pintalämpötilan nousuun noin 1,6 °C lyhyellä aikavälillä. Toiset taas viittaavat siihen, että se voi olla jopa 3 °C.

Maan ilmastossa on paljon vaihtelua. Esimerkiksi La Niña -ilmastokuvion aikana viileämpi merivesi leviää syvemmältä valtameren yli, mikä johtaa viileämpiin pintalämpötiloihin. Niinpä Gyuleva ja hänen kollegansa ovat suodattaneet historiallista ilmastoaineistoa yrittääkseen poistaa La Niñan kaltaisten ilmiöiden aiheuttaman vaihtelun vaikutuksen.

Lähde:

Michael Le Page 2026 World may warm by 25 per cent more than current projections suggest | New Scientist 19.8.

Painonnosto tekee vanhemmista naisista hoikempia, vahvempia ja liikkuvampia

 

Kuva: Yle.fi

Joel Kontinen

Kuinka yli 50-vuotiaat naiset pysyvät kunnossa? Tutkimuksen mukaan heidän tulisi nostaa painoja, jotka tekevät heistä liikkuvampia ja heille kehittyy parempi tasapaino.

50–80-vuotiaat naiset oppivat tutkimuksessa nostamaan turvallisesti maasta 50 kiloa tai enemmän, mikä tekee heistä vahvempia, hoikempia ja liikkuvampia. Löydös on yhdenmukainen kasvavan näytön kanssa siitä, että vanhemmat naiset, jotka ovat perinteisesti välttäneet raskaita painoja, voivat hyötyä niiden nostamisesta merkittävästi.

"Olemme tehneet tutkimusta siitä, miksi useimmat vanhemmat naiset eivät tee voimaharjoittelua ja jotkut ovat huolissaan loukkaantumisesta tai sydänkohtauksesta, tai he eivät ole kasvaneet kuntosalilla käymisen kulttuurin kanssa", sanoo Elissa Burton Curtinin yliopistosta Perthistä, Australiasta, joka ei ollut mukana uusimmassa tutkimuksessa. "He sanovat: 'Mitä pukisin sinne päälle? Onko siellä vain nuoria? Mitä tekisin, kun pääsen sinne?' Mutta itse asiassa se on yksi parhaista asioista, joita voit tehdä elääksesi itsenäisesti mahdollisimman pitkään."

Lähde: 

Alice Klein 2026 Weightlifting makes older women leaner, stronger and more mobile | New Scientist 17.8.

AMOCin kohtalo voi riippua siitä, kuinka nopeasti CO2 nousee

 

Atlantin meridionaalinen kiertovirtaus virtaa Pohjois-Atlantin läpi. Kuva: SpaceEnhanced-New/Alamy

Joel Kontinen

Kriittisen merivirran kohtalo voi riippua enemmän siitä, kuinka nopeasti planeettamme lämpenee, kuin siitä lämpötilasta, johon lopulta päädymme.

Maapallo voisi lämmetä yli 5 °C esiteolliseen aikaan verrattuna, mutta silti sillä olisi toimiva Atlantin meridionaalinen kiertovirtaus (AMOC), kunhan tämä lämpeneminen tapahtuu hyvin hitaasti. Mutta erittäin nopea lämpeneminen, joka on sama kuin nykyinen vauhti, voisi työntää AMOCin kohti romahdusta vain 2 °C:lla esiteolliseen aikaan verrattuna.

Planeettamme ilmasto lämpenee, asiantuntijat sanovat. Mutta lämpeneekö se 2 °C:n nopeudella esiteolliseen aikaan verrattuna? Emme tiedä vastausta.

Lähde:

Madeleine Cuff 2026 Fate of the AMOC may depend on how quickly CO2 rises  | New Scientist 13.8.

Nisäkkäiden esi-isät synnyttivät eläviä poikasia 236 miljoonaa vuotta sitten

 

Rekonstruktio Chiniquodon theotonicus -ryhmästä. Kuva: María de los Ángeles Miceli Baro

Joel Kontinen

Mitä tapahtui evoluution mukaan 90 miljoonan vuoden aikana? Ei mitään. Se on päivämäärä 238 miljoonaa vuotta sitten, jolloin nisäkkäät alkoivat synnyttää poikasiaan.

Mutta Ensimmäisen Mooseksen kirjan mukaan kaikki nisäkkäät ovat aina saaneet jälkeläisensä nykyisellä tavalla.

Yksi kaikkien nisäkkäiden tunnusmerkeistä lukuun ottamatta nokkasiiliä ja vesinokkaeläimiä on se, että ne synnyttävät eläviä poikasia. Tämä "eläväisyys" on vastakohta useimpien muiden selkärankaisten "ovipariteetille", jossa naaraat munivat munia, jotka kuoriutuvat niiden kehon ulkopuolella.

Yksi pitkään herännyt kysymys on ollut, munivatko kynodonteina tunnetut olennot, jotka ilmestyivät noin 260 miljoonaa vuotta sitten permikauden geologisella kaudella ja ovat suoraan kaikkien nisäkkäiden esi-isiä, munivatko vai synnyttivätkö ne eläviä poikasia, sillä niiden lisääntymisestä ei ole löydetty todisteita kummastakaan. ”Sitä, olivatko nisäkkäiden esi-isät munivia vai eläviä, on pidetty mysteerinä”, sanoo Leandro Gaetano Argentiinan kansallisesta tieteellisestä ja teknisestä tutkimusneuvostosta. ”Meillä ei ollut aavistustakaan siitä, miten tai milloin yksi nykyisten nisäkkäiden useimpien erottuvimmista piirteistä, elävyys, kehittyi nisäkäslinjassa.”

Lähde:

James Woodford 2026 Mammal ancestors were giving birth to live young 236 million years ago | New Scientist13.8.

Denisovanit ovat saattaneet olla pidempiä, kuin muut muinaiset ​​ihmiset

 

Denisovalaisen miehen illustraatio. Kuva: John Bavaron Fine Art/Science Photo Library

Joel Kontinen

Olivatko denisovalaiset pidempiä kuin nykyihmiset? Uuden tutkimuksen mukaan denisovalaisten miesten keskipituus oli 180 settiä eli noin 20 senttiä nykyihmistä pidempiä. Tämä perustuu kahden denisovalaisen mittauksiin. He saattoivat olla kuitenkin muita pidempiä. 

Arvoituksellinen denisovalaisten ryhmä oli muinaisia ​​ihmisiä, jotka asuivat Aasiassa noin 30 000 vuotta sitten. Ensimmäiset fossiilit löydettiin vuonna 2010 ja niitä on löydetty vain muutamia, mikä antaa rajoitettua tietoa denisovalaisten biologiasta ja elämäntavoista.

Tokion yliopiston Yousuke Kaifu ja hänen kollegansa analysoivat kahden eri yksilön jalkojen luita, jotka kalastajat olivat nostaneet Penghu-salmen merenpohjasta Taiwanin länsipuolella.

Lähde:

James Woodford 2026 Denisovans may have dwarfed other ancient humans | New Scientist 11.8.

Merimadon leuoista löydetty kovaa mutta kevyttä ”biometallia”

 

Kuva: Steve Trewhella / Alamy

Joel Kontinen

Voiko merimadolla olla biometallia leuoissaan? Viimeaikaiset tutkimukset sanovat, että voi. Tätä ei ole tuonut esiin evoluutio, vaan älykäs suunnittelu.

Joidenkin merimatojen leuat on valmistettu poikkeuksellisen kovasta mutta kevyestä materiaalista, jota kutsutaan ”biometalliksi” ja jolla voisi olla sovelluksia tekniikassa.

Perinereis cultrifera on eräs merimadon tyyppi, jolla on pitkä, harjaksilla koristeltu ruumis. Lajin jäsenillä on myös vahvat leuat, joiden avulla ne voivat murskata kovia saaliita, kuten pieniä äyriäisiä tai muita matoja. Niiden leukojen jäänteitä on löydetty fossiiliaineistosta, joka ulottuu satojen miljoonien vuosien taakse.

Christian Hellmich TU Wienistä Itävallasta ja hänen kollegansa ovat tutkineet tämän madon leukoja lähes vuosikymmenen ajan, minkä seurauksena he ehdottavat, että ne on valmistettu uudesta materiaalista. Kunkin leuan molekyylirakenne yhdistää proteiineja ja metallien, kuten sinkin ioneja, mikä antaa sille ominaisuuksia pehmeämpien biologisten materiaalien ja metallien välillä.

"Harjasmatojen leuat ovat uskomattoman kovat mutta silti erittäin kevyet", sanoo Matthew Lehnert Kent State Universitysta Ohiosta. "Monet teollisuudenalat, autoteollisuudesta ilmailuun, etsivät uusia tapoja kehittää kovia ja kevyitä materiaaleja. Vastaukset löytyvät luonnosta!"

Jotkut darvinistit kertovat, että evoluutio on keksinyt keinon, jolla "houkutellaan metallin kaltainen mekaaninen sormenjälki proteiinin kaltaisista ainesosista, ja madon tutkiminen on tapa, jolla kysymme, mikä temppu tekee sen mahdolliseksi", sanoo Markus Buehler Massachusetts Institute of Technologysta.

Lähde:

Karmela Padavic-Callaghan 2026 Hard but lightweight ‘bio-metal’ material discovered in sea worm jaws | New Scientist 14.7.

Darwin osoitti olevansa oikeassa sääskiä pyydystävistä lihansyöjäkasveista

 

Tahmeat rauhaskarvat Saxifraga candelabrumissa pyydystävät hyönteisten saalista. Kuva:, Axin-Jian Zhang

Joel Kontinen

Yli 150 vuotta sen jälkeen, kun Charles Darwin ehdotti, että saxifrages oli kasviryhmä, joka harjoitti lihansyöntiä, tutkijat ovat keränneet huolellisesti todisteita vahvistaakseen hänen olevan oikeassa.

Mutta hän oli väärässä kaikessa muussa, esimerkiksi mutaatioissa tai ajassa, joka evoluution mukaan on kuluttava ennen kuin laji on kokonainen järjestelmä.

Jotta laji voidaan muodollisesti luokitella lihansyöjäkasviksi, sillä on oltava sopeutumia, jotka mahdollistavat sen. Kärpäsloukku (Dionaea muscipula) on lihansyöjäkasvi.

Haasteen vastaamiseksi Soltis ja hänen kollegansa tutkivat Saxifraga candelabrum -yksilöitä Wufeng-vuorelta Yunnanin maakunnasta Kiinasta – eri laji kuin Darwinin tutkimat lajit, mutta samasta suvusta. Kenttätutkimuksissa kasvitieteilijät havaitsivat, että Saxifraga-kynttelikkökasvit pystyivät pyydystämään pieniä hyönteisiä tahmean eritteen peittämillä karvoilla. Suuremmat hyönteiset – ne, jotka olivat kasveille hyödyllisempiä pölytyksen kannalta – eivät jääneet eritteen ansaan.

Kypsissä kasveissa oli keskimäärin yli 70 hyönteistä kiinni, pääasiassa erilaisia ​​sääskilajeja, mikä viittasi mahdolliseen lihansyöjätapaan, kertoo tutkimusryhmän jäsen Hang Sun Kiinan tiedeakatemiasta.

Lähde:

James Woodford 2026 Darwin proved right about gnat-trapping carnivorous plant | New Scientist 4.8.

Upea fossiili säilyttää muinaisen merimatelijan sisäelimet

 

Austronaga minutan fossiili, triaskauden meripetoeläin. Kuva: Wei Wang

Joel Kontinen

Kuinka kauan pehmeät kudokset säilyvät merieläimessä? Ei ainakaan niin kauan, kun evolutionistit odottavat.

Pieni, pitkäkaulainen meripetoeläin, joka eli 245 miljoona avuotta sitten, on vanhin koskaan löydetty matelija, jolla on ehjä ruoansulatusjärjestelmä.

Upeasti säilynyt fossiili, joka sisältää lähes koko luuston sekä mahalaukun, maksan ja suoliston, löydettiin Yunnanin maakunnasta Kiinasta vuonna 2023, ja sen nimi on Austronaga minuta.

Vaikka fossiili on korkealaatuinen, Austronagan sisäelimet ovat säilyneet vain kahdessa kerroksessa. Tämä on toisin kuin 380 miljoonaa vuotta vanhassa panssaroidun kalan fossiilissa, jonka Long ja hänen kollegansa kuvasivat vuonna 2022 ja jonka katsotaan sisältävän vanhimmat tunnetut selkärankaisten elimet.

Lähde:

James Woodford 2026 Spectacular fossil preserves internal organs of ancient marine reptile | New Scientist 29.7.

Asteroidi-isku aiheutti maailmanlaajuisen myrskyn, joka poltti dinosaurukset

 

Kuva: Roger Harris/Science Photo Library

Joel Kontinen

Evolutionistien mukaan Maan noin 66 miljoonaa vuotta sitten tuhonnut asteroidi loi maanlaajuisen räjähdyksen, joka tuotti lämpöä, joka on tarpeeksi voimakas grillaamaan elämää maalla.

Tuho ei kuitenkaan alkanut niin myöhään, se tapahtui jo Nooan ajan vedenpaisumuksessa. Evolutionisteilla on vain vuosiluvut väärin.

Näin evoluutionistit kertovat iskusta: Niin kutsuttu Chicxulub-asteroidi, joka oli 10-15 kilometriä leveä, putosi nykyiselle Meksikonlahdelle liitukauden lopussa.

Brandon Johnson Purduen yliopistosta Indianassa ja hänen kollegansa analysoivat laboratoriossa geologisia havaintoja ja törmäyssimulaatioita, jotka osoittivat, että isku höyrysti noin viisi kertaa enemmän materiaalia kuin aiemmin uskottiin.

Uusi tutkimus viittaa siihen, että törmäyksen jälkimainingeissa kiviaineksen höyrypilvi sinkoutui kymmenien tuhansien kilometrien päähän avaruuteen ja levisi korkealle koko planeetan yläpuolelle.

Vain sekunteja myöhemmin höyrypilvi laajeni käsittämään suuren osan Maan ilmakehästä avaruuteen asti, tuottaen sekä pölyä että lasimaisia metallihelmiä, joita kutsutaan sferuleiksi, jotka tiivistyivät höyrystä.

Tutkimuksen mukaan tämä valtava höyrypilvi muuttui lopulta 1,6 biljoonaksi tonniksi pölyä, joka peitti planeetan ja lukitsi lämmön sisäänsä. Samaan aikaan raskaammat sferulit paiskautuivat takaisin ilmakehään.

"Kun tämä materiaali palaa ilmakehään tulevina tunteina, kitka hidastuu ja lämmittää sferuleja, mikä luo noin tunnin mittaisen lämpösäteilypulssin", Johnson sanoo.

"Liitukauden elämään kohdistui vuoden lämpösäteily 17-kertaisena, joka on ihmisille 100-prosenttisesti tappava", sanoo Johnson. "Se kykenee tappamaan jopa paksunahkaiset dinosaurukset."

Lähde:

James Woodford 2026 Asteroid strike caused global firestorm that incinerated the dinosaurs | New Scientist 28.7.

Ihmisten teurastamat villamammutit olivat enimmäkseen naaraspuolisia

 

Kuva: Leonello Calvetti/Science Photo Library.

Joel Kontinen

Miksi ihmiset tappoivat yksinomaan naaraspuolisia villimammutteja jääkaudella? Kukaan ei ole varma.  Ne saattoivat olla pienempiä ja ei niin ketteriä.

Evoluution kannattajat sanovat, että jääkausia oli useita, mutta geologiset todisteet sanovat, että niitä oli vain yksi.

Mammutin jäännösten geneettiset testit ovat löytäneet jyrkän kontrastin sukupuolisuhteessa paikoissa, joissa eläimet kuolivat luonnollisesti, ja niiden välillä, jotka liittyvät ihmisiin, mikä antaa vihjeitä esi-isiemme metsästystavoista.

Kaksikymmentä–kolmekymmentä vuosituhatta sitten muinaiset ihmiset ja raadonsyöjät metsästivät enimmäkseen naarasmammutteja, satojen fossiilien DNA:n analyysi on paljastanut.

"Ihmiset eivät vain leikkineet – he tiesivät mitä tekivät", sanoo David Díez del Molino Paleogenetiikan keskuksesta Tukholmasta, Ruotsista. "Heillä oli luultavasti strukturoitu tapa olla vuorovaikutuksessa mammuttien kanssa, jota emme voi oikein ymmärtää."

Monissa arkeologisissa kohteissa on kymmenien tai jopa satojen villamammuttien (Mammuthus primigenius) jäänteitä, joiden lähettyvillä on yleensä todisteita muinaisesta ihmisen ruoanlaitosta. Joissakin tapauksissa tutkijat ovat löytäneet viiltoja, parantumattomia luunmurtumia ja upotettuja kivikärkiä mammutin luista.

Lähde:

Christa Lesté-Lasserre  2026 Woolly mammoths butchered by humans were mostly female | New Scientist 30.7.

Poikkeuksellinen kalansyöjäfossiili osoittaa sen viimeiseksi ateriaksi pterosauruksen

 

Taiteilijan näkemys Platypterygius australis -kalasta ja sen viimeisestä ateriasta. Kuva: Dr Peter Trusler

Joel Kontinen

Miekkavalaan kokoisen kalansyöjäfossiilin jäännökset sisältävät todisteita siitä, mitä se söi – ennen kuin vielä suurempi meripeto söi sen.

Evolutionistien mukaan noin 100 miljoonaa vuotta sitten meressä elävän kalansyöjäauruksen viimeinen ateria oli odottamaton olento – taivaita hallinnut pterosaur. Pian sen jälkeen kalansyöjä kohtasi oman loppunsa, kun massiivinen pliosaur repi sen kappaleiksi.

Lihansyönti ei alkanut alussa. Se alkoi sen jälkeen, kun Genesiksen mukaan Adam ja Eeva söivät kiellettyä hedelmää.

Tämä on tarina, jonka paleontologien mukaan Australian takamailla löydetty harvinainen fossiili kertoo, ja se tarjoaa ensimmäisen todisteen siitä, että ikthyosaurukset, suuret meren matelijat, söivät pterosauruksia, varhaisimpia tunnettuja lentäviä selkärankaisia.

Lähde:

James Urquhart 2026 Extraordinary ichthyosaur fossil shows its last meal was a pterosaur | New Scientist 29.7.

Tähtitieteilijät ovat löytäneet tähän mennessä parhaan esimerkin valtavasta vaeltavasta mustasta aukosta

 

Taiteilijan näkemys supermassiivisesta mustasta aukosta. kuva: Shutterstock/VisualMediaHub

Joel Kontinen

Mitä ovat massiiviset mustat aukot? Ne saattavat olla massiivisia kappaleita maailmankaikkeudessa. Jotkut tiedemiehet sanovat nähneensä valtavan mustan aukon.

Jokaisella massiivisella galaksilla, jonka tähtitieteilijät ovat koskaan nähneet, on supermassiivinen musta aukko keskellään. Joillakin kuitenkin pitäisi olla niin sanottuja vaeltavia supermassiivisia mustia aukkoja lähempänä niiden reunaa, ja tutkijat ovat juuri havainneet äärimmäisimmän koskaan löydetyn esimerkin.

Nimensä mukaisesti mustat aukot eivät lähetä valoa, joten Robert Stein Marylandin yliopistosta ja hänen tiiminsä havaitsivat tämän vasta, kun se nielaisi tähden niin sanotussa vuorovesihäiriötapahtumassa eli TDE:ssä. Koneoppimisalgoritmi tunnisti valopurkauksen mahdolliseksi TDE:ksi Kalifornian Zwicky Transient Facilityn (ZTF) datassa, ja tutkijat suorittivat seurantahavaintoja useilla muilla teleskoopeilla vahvistaakseen sen.

Lähde: 

Leah Crane 2026 We’ve found the best example yet of an enormous wandering black hole | New Scientist 27.7.

Nyt tiedetään, miten musta aukko voi sinkoutua maailmankaikkeuden halki

 

Hubble-avaruusteleskoopin kuva mahdollisesta karkaavasta mustasta aukosta. Kuva: NASA, ESA, Pieter Van Dokkum (Yale), Joseph Depasquale (Stsci)

Joel Kontinen

Mustat aukot voivat olla kiehtovia. Tutkimukset osoittavat, että kaksi supermassiivista mustaa aukkoa voivat luoda toisen todella suuren mustan aukon.

Kahden supermassiivisen mustan aukon törmäys yhteen voi luoda toisen supermassiivisen mustan aukon, joka pomppaa takaisin niin suurilla nopeuksilla, että se sinkoutuu ulos galaksistaan. Vaikka tämä tapahtuisi vain harvinaisissa tapauksissa, se tarjoaa selityksen äskettäiselle mahdolliselle havainnolle tällaisesta karkaavasta mustasta aukosta.

Vuonna 2023 tutkijat huomasivat ohuen, viivamaisen muodon kuvassa, jonka Hubble-avaruusteleskooppi otti noin 7,5 miljardin valovuoden päässä Maasta sijaitsevasta avaruusalueesta. Lisäanalyysien, mukaan lukien James Webb -avaruusteleskoopin (JWST) kuvien ja viivan valon tutkimuksen, perusteella Yalen yliopiston Pieter van Dokkum ja hänen kollegansa päättelivät, että viiva oli seurausta ennennäkemättömästä kosmisesta tapahtumasta – supermassiivisesta mustasta aukosta, joka lensi ulos galaksista yliäänennopeudella ja jätti jälkeensä ketjun nuoria tähtiä.

Lähde:

Karmela Padavic-Callaghan 2026 We now know how a black hole can be flung across the universe | New Scientist 24.7. 

Nauru avaa suurlähetystön Jerusalemiin

 

Kuva: Shutterstock

Joel Kontinen

Yhä useammat maat ovat avanneet suurlähetystönsä Jerusalemiin. Viimeisin on Nauru. Saarivaltio on yksi maailman pienimmistä maista, ja sen väkiluku on noin 12 000.

Australian koillispuolella sijaitsevan pienen saarivaltion päätös tehtiin Israelin ulkoministeri Gideon Sa’arin ja Naurun varapresidentin ja ulkoasiain-, kauppa- ja oikeusministeri Lionel Aingimean tapaamisen jälkeen Fidžillä viime kuussa.

Nauru on jättänyt kirjallisen lausunnon Israelin tukemiseksi oikeudenkäynnissä, joka on nostettu Israelia vastaan ​​Haagin kansainvälisessä tuomioistuimessa Gazan sodan vuoksi.

Kahdeksalla maalla on tällä hetkellä suurlähetystöt Israelin pääkaupungissa: Yhdysvalloilla, Guatemalalla, Hondurasilla, Kosovolla, Paraguaylla, Papua-Uudella-Guinealla, Fidžillä ja Somalimaalla.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin päätös siirtää Amerikan suurlähetystö Jerusalemiin hänen ensimmäisen kautensa aikana loi pohjan muiden maiden päätökselle. Myös Argentiinan ja Kolumbian johtajat ovat luvanneet siirtää suurlähetystönsä Jerusalemiin.

Lähde: 

Etgar Lefkovits, JNS 2026 Nauru to open embassy in Jerusalem | World Israel News 22.7.

Voiko tietoisuus olla kvanttimaista? Tiedemiehillä saattaa nyt olla vastaus

 

Kuva: Quality Stock / Alamy

Joel Kontinen

Tietoisuuden kvanttiluonteesta on keskusteltu pitkään. Jotkut sanovat, että se on kvanttimaista. Ei tiedetä varmasti.

Kiistanalainen ajatus tietoisuuden kvanttiperäisestä alkuperästä on kohdannut uuden haasteen, kun matemaattinen analyysi näyttää osoittavan, että jo pitkään tunnettu fysiikan laki tekee sen mahdottomaksi.

Mikä fysikaalinen prosessi tekee meistä tietoisia ja voisimmeko havaita ja analysoida sitä, on yksi modernin tieteen suurista avoimista kysymyksistä. 1990-luvulla matemaatikko Roger Penrose ja anestesialääkäri Stuart Hameroff ehdottivat, että klassinen fysiikka ei pysty selittämään tietoisuutta yksinään ja että sen on siksi synnyttävä kvanttimaailmassa. Ajatus otettiin vastaan ​​skeptisesti ja se on edelleen kiistanalainen, mutta yritykset tuoda kvanttisuus tietoisuuden selityksiin ovat jatkuneet siitä lähtien.

Lähde:

Karmela Padavic-Callaghan 2026 Can consciousness be quantum? We may now have an answer | New Scientist 15.7.

Metsästäjä-keräilijät toivat kaloja vuoristojärveen 7000 vuotta sitten

 

Norjan Tesse-järven paljastunut pohja, josta arkeologit löysivät muinaisia ​​katajaloukkuja. Kuva: Magne Samdal, Oslon yliopiston kulttuurihistoriallinen museo

Joel Kontinen

Norjassa tehdyn tutkimuksen mukaan metsästäjä-keräilijät toivat kaloja ruokavalioonsa noin 7000 vuotta sitten.

Tämä on ainoa mahdollinen selitys sille, miten kalat ovat voineet asuttaa erillisiä vuoristojärviä, jotka olivat olleet kilometrien paksuisen jääpeitteen peitossa kymmeniä tuhansia vuosia, sanoo Axel Mjærum Oslon yliopistosta Norjasta.

Mjærum ja hänen kollegansa tutkivat osittain hautautuneita monimutkaisten katajanloukkujen jäänteitä, jotka löydettiin vuonna 2022, kun järven pintaa laskettiin.

Radiohiiliajoitus osoitti, että vanhin katajaloukku oli peräisin noin vuodelta 4950 eKr. Yhdistämällä löydetyn puun Keski-Skandinavian vuoristosta saatavilla olevaan männyn lustokronologiaan, tutkimusryhmä pystyi myös ajoittamaan tarkasti joitakin nuorempia jäänteitä. 

Radiohiiliajoitus voi antaa epäselviä päivämääriä joillekin ei-niin-kaukaisille ajankohdille.

Lähde:

James Woodford 2026 Hunter-gatherers introduced fish to a mountain lake 7000 years ago | New Scientist 20.7.

Tähtitieteilijät löysivät ensimmäisen kerran kivisen, lauhkean planeetan ilmakehän

 

Taiteilijan näkemys eksoplaneetta LHS 1140 b:stä. Kuva: Melissa Weiss / Astrofysiikan keskus / Harvard & Smithsonian

Joel Kontinen

Tähtitieteilijät ovat aiemmin löytäneet ilmakehää vain erittäin suurien tai uskomattoman kuumien eksoplaneettojen ympäriltä, mutta nyt he ovat löytäneet sellaisen, joka ympäröi maailmaa, joka saattaa hyvinkin olla oikea elämälle.

Tiedemiehet ovat löytäneet eksoplaneetan, jolla on siedettävä ilmasto ja kallioita. Se kiertää M-kääpiötähteä noin 50 valovuoden päässä meistä. Eksoplaneetan nimi on 114ob ja se muistuttaa maata.

Tutkijat ovat etsineet ilmakehän peittämiä planeettoja M-kääpiöiden ympäriltä vuosikymmeniä, koska ne ovat galaksin yleisin tähtityyppi, mutta tähän mennessä tuloksetta – jotkut tutkijat olivat jopa olettaneet, että näiden pienten tähtien ympärillä olevat planeetat eivät ehkä pystyisi säilyttämään ilmakehää.

Lähde:

Leah Crane2026 We’ve found a rocky, temperate planet’s atmosphere for the first time | New Scientist 16.7.

Miksi Greta Thunberg vihaa Israelia?

 

Kuva: X (Screenshot)

Joel Kontinen

Miksi Greta Thunberg vihaa Israelia? Hän vihasi alussa ympäristön saastuttajia mutta nyt hän raivoaa vain Israelia vastaan.

Ruotsalainen aktivisti Greta Thunberg osallistui mielenosoitukseen Berliinissä lauantaina yllään T-paita, jossa oli iskulause "Yalla Intifada", mikä herätti kritiikkiä lauseen yhdistämisestä palestiinalaisten terrori-iskujen aaltoon, jossa kuoli yli 1 000 israelilaista.

Thunberg liittyi mielenosoittajien joukkoon saksalaisen puolustusvalmistaja Rheinmetallin uuden ammustehtaan ulkopuolella Berliinin Weddingin kaupunginosassa.

Berliinin aseiden tuotannon vastainen liitto järjesti mielenosoituksen samaan aikaan, kun Rheinmetall muuntaa tehtaan tuotantolinjoja siviiliautojen osista 155 mm:n tykistökranaattien teräskoteloiksi.

Vaikka mielenosoitus keskittyi aseiden tuotannon vastustamiseen, Thunbergin vaatetus viittasi intifadoihin, ajanjaksoihin, joita leimasivat tappavat terrori-iskut israelilaisia ​​vastaan.

Ensimmäinen intifada, joka kesti vuosina 1987–1993, vaati noin 200 israelilaisen kuoleman.

Toinen intifada alkoi vuonna 2000 ja jatkui vuoteen 2005, surmaten itsemurhapommituksissa, ampumisissa ja muissa iskuissa 1 010 israelilaista, joista suurin osa oli juutalaisia ​​siviilejä.

Lähde:

Shat Rosen 2026 Greta Thunberg Wears ‘Yalla Intifada’ Shirt at Berlin Protest Against Weapons Production | United with Israel  15.7.

Kimalaisten "kasvojen" liikkeet antavat vihjeitä niiden sisäisestä elämästä

 

Kuva: Dawn Monrose/Alamy

Joel Kontinen

Viime vuosikymmeninä on käynyt selväksi, että mehiläiset pystyvät monimutkaisempaan käyttäytymiseen kuin aiemmin luultiin, kuten laskemiseen ja rytmitajun osoittamiseen. Mutta sen selvittäminen, onko niillä tunteidemme kaltaisia ​​sisäisiä tiloja, on vaikeampaa. Ensinnäkin hyönteisillä ei ole nisäkkäiden joustavaa kasvolihasta, jota käytämme tunteidemme ilmaisemiseen.

"Miten voimme saada mitään käyttäytymistietoja näistä hyönteisistä, joilla on kova ruumis ja kasvonaamio", kysyy Andrew Barron Macquarien yliopistosta Sydneyssä, Australiassa. "Onko mehiläisillä minkäänlaista sisäistä tilaa?"

Tutkijat vähensivät sokerin pitoisuutta ja sekoittivat sen pieneen määrään suolaa, mikä johti kielen ulkonemien dramaattiseen vähenemiseen. Sitten he altistavat mehiläiset 40 °C:n lämpötiloille niiden kuivaamiseksi, minkä jälkeen, kun mehiläisille tarjottiin suolaisia ​​pisaroita, mehiläiset työnsivät kielensä toistuvasti esiin.

”Jos vain ojentaisin sinulle elektrolyyttijuomaa juuri nyt, ajattelisit luultavasti: ’No, se maistuu itse asiassa aika pahalta’”, Barron sanoo. ”Mutta jos olisit juuri palannut pitkältä juoksulenkiltä ja ojentaisin sinulle elektrolyyttijuomaa, ajattelisit: ’Se on fantastista’. Se johtuu siitä, että sisäinen tilasi on muuttunut, ja tuo sisäinen tila muuttaa arviointiasi asioista – juuri sitä me luulemme näkevämme mehiläisillä.”

Tutkijat halusivat selvittää, mitä tapahtuisi, jos he puuttuisivat kemiaan, joka nisäkkäillä tukee ruokahalua ja ruoan nauttimista.

Kun kimalaisia ​​hoidettiin dopamiinilla, joka nisäkkäillä vaikuttaa ruoan etsimisen motivaatioon, niiden kielen ulkonemat eivät lisääntyneet, mikä viittaa siihen, että vaikka niillä oli suurempi halu, niiden nautinnon ”kertomus” – kielen ulkonemat – eivät muuttuneet.

Vaikka mehiläiset ovat pieniä, näyttää siltä, ​​että niillä ei ole nisäkkäiden tunteita, vaan niillä on mehiläisen tunteita.

Lähde:

Kirjoittanut James Woodford 2026 Bumblebee facial movements give clues to their inner lives | New Scientist 6.7.

 

Esineet viittaavat kulttuurivaihtoon neandertalilaisten ja ihmisten välillä

 

Kuva: S.Plailly/E.Daynes/ScienCe Photo Library.

Joel Kontinen

Nykyihmiset ja neandertalilaiset vaihtoivat keskenään  työkaluja ja muita objekteja yhtenään. Tämä käy ilmi japanilaisten julkaisemasta tutkimuksesta.

Tämä on vastoin sitä, mitä evolutionistit meille opettavat. He uskovat, että neandertalilaiset olivat melkein apinaihmisiä, mutta tiede on opettanut, että neandertalilaiset ja nykyihmiset ovat meikein samaa rotua.

Noin 59 000 vuotta sitten Homo sapiens muutti Turkin rannikkoluolaan, joka oli aiemmin neandertalilaisten koti. Luolasta löydetyt työkalut ja rihkamat pysyivät kuitenkin huomattavan yhtenäisinä, mikä viittaa siihen, että näillä muinaisilla homininilajeilla oli yhteinen aineellinen kulttuuri.

Turkin Välimeren rannikolla sijaitseva Üçağızlı II -luola on 56 neliömetrin kokoinen tila, suunnilleen kaupungin yksiön kokoinen.

Naoki Morimoto Kioton yliopistosta Japanista ja hänen kollegansa suorittivat ensimmäiset täydelliset arkeologiset kaivaukset kohteessa vuonna 2020. Hampaiden ja leukojen jäänteet paljastivat, että neandertalilaiset asuttivat luolaa 77 000–59 000 vuotta sitten ja lajimme, Homo sapiens, 59 000–47 000 vuotta sitten.

Vuodet ovat evolutionistien arvioita.

Lähde:

James Woodford 2026 Artefacts hint at cultural exchange between Neanderthals and humans | New Scientist 6.7.

Ihmisen aivot ovat saattaneet kasvaa ilman erityistä syytä

 

Neandertalin (vas.) ja Homo sapiensin kallot olivat suurempia kuin aikaisempien hominiinien kallot

Kuva: Pascal Goetgheluck/Science Photo Library

Joel Kontinen

Miksi ihmiset aivot ovat niin suuret? Evoluutio ei anna siihen vastauksia. Ne ovat isommat kuin evoluution meille tarjoamat vaihtoehdot.  Vuosimiljoonat eivät sitä selitä. Ihmisillä on juuri sen kokoiset aivot kuin ne ovat olleet alusta, Genesiksestä asti.

Epätavallisen suuret aivomme ovat yksi lajimme määrittelevistä piirteistä. Fossiilisten kallojen uuden analyysin mukaan ei ole todisteita siitä, että evoluutio olisi suosinut voimakkaasti suuria aivoja 2 miljoonaa vuotta ihmisen evoluution aikana.

”Aivojen koko todellakin kasvaa ajan myötä, ja kasvojen koko todellakin pienenee ajan myötä”, sanoo Katerina Harvati Tübingenin yliopistosta Saksasta. Tämä ei kuitenkaan näytä johtuneen luonnonvalinnasta.

Lähde:

Michael Marshall 2026 Human brains may have got bigger for no particular reason | New Scientist 6.7.

Orangutangi-emot näyttävät suunnittelevan leikkitreffejä jälkeläisilleen

 

Kuva: Kuvandrey Gudkov / Alamy

Joel Kontinen

Isot apinat huolehtivat jälkeläisistään niin kuin muutkin eläimet. Ne arvostavat leikkejä ja emot leikkivät pikkuisten kanssa.

Orangutangi-emot näyttävät tekevän matkoja toisten emojen alueelle samanikäisten jälkeläisten kanssa, jotta poikaset voivat leikkiä yhdessä.

Leikki on välttämätöntä, jotta poikaset oppivat, vahvistavat sosiaalisia ja motorisia taitoja ja oppivat tärkeitä käyttäytymismalleja. Silti orangutangit ovat yksinäinen laji: emot synnyttävät yhden poikasen, jota he kasvattavat yksin kuudesta seitsemään vuotta. Poikaset seurustelevat yhdessä, kun ne saavat mahdollisuuden, mutta kuinka usein tämä tapahtuu ja miten se tapahtuu, on huonosti ymmärretty.

Lähde:

Chris Simms 2026 Orangutan mothers seem to plan playdates for their offspring | New Scientist 3.7.

Maailman nopein hämähäkki ylittää 3,5 metriä sekunnissa

 

 

Kuva: Christofer Clemente/University of the Sunshine Coast

Joel Kontinen

Jotkin hämähäkit ovat nopeita. Australiasta on löydetty hämähäkki, joka voi saavuttaa 3,5 metriä sekunnissa.

Queenslandista, Australiasta löydetty metsästyshämähäkki on kruunattu maailman nopeimmaksi hämähäkiksi, jonka huippunopeus on lähes 3,6 metriä sekunnissa.

Entinen ennätys oli Marokosta, jossa marokkolainen flic-flac-hämähäkki (Cebrennus rechenbergi), voi säikähtäessään saavuttaa 1,7 metrin nopeuden sekunnissa pyörimällä. Jotkut asiantuntijat pitävät tätä kuitenkin virheellisenä.

Yleisesti ottaen suuremmat hämähäkit olivat yleensä nopeampia, mutta jotkut ovat paljon nopeampia kuin niiden kokoon nähden odotetaan. Suurin yllätys oli oranssi menninkäinen (Oonops pulcher), joka painaa vain 0,1 milligrammaa, mutta liikkui yli 20 senttimetriä sekunnissa. ”Mikään ei olisi voinut valmistaa minua siihen, miten se käytännössä teleporttasi areenan poikki”, Kuchibhotla sanoo.

Lähde: 

James Woodford 2026 The world's fastest spider tops 3.5 metres per second | New Scientist 30.6.

Jotkut viimeisistä neandertalinihmisistä olivat yllättävän monimuotoisia geneettisesti

 

Kuva: Auricio Anton/Science Photo Library

Joel Kontinen

Luoteis-Euroopan neandertalinihmisten geneettinen analyysi paljastaa, että tämä populaatio oli yllättävän geneettisesti monimuotoinen, mikä vihjaa siihen, että sisäsiittoisuus ei johtanut lajin kuolemaan.

Uusi tutkimus osoittaa, että neandertalinihmiset olivat melko monimuotoisia ja että sisäsiittoisuus ei ollut merkittävä syy heidän kuolemaansa, jonka evoluutionistit sanovat tapahtuneen noin 40 000 vuotta sitten.

Jotkut Luoteis-Euroopan viimeisistä elossa olevista neandertalinihmisistä ovat saattaneet elää geneettisesti monimuotoisissa, hyvin toisiinsa yhteydessä olevissa ryhmissä.

Neandertalinihmisten (Homo neanderthalensis) geneettisiä tutkimuksia on rajoittanut sellaisten yksilöiden puute, jotka olisivat säilyneet riittävän hyvin DNA-analyysin mahdollistamiseksi. Saatavilla on vain neljä korkealaatuista genomia – kolme neandertalinihmisten maantieteellisen levinneisyysalueen reunalta Siperiasta – vaikka heikompilaatuisia näytteitä on enemmän. Tämä tarkoittaa, että genetiikka ei ole pystynyt kertomaan meille paljoakaan heidän yhteisöjensä sosiaalisesta rakenteesta, mutta olemassa oleva genominen tieto viittasi siihen, että neandertalinihmisten vähentyessä heistä tuli sisäsiittoisia, mikä on saattanut vaikuttaa heidän ryhmiensä kuolemaan.

Lähde

Chris Simms 2026 Some of the last Neanderthals were surprisingly genetically diverse | New Scientist 24.6.

Mahdolliset merkit muinaisesta elämästä Marsissa sisältävät runsaasti monimutkaista hiiltä

 

Kuva: NASA/JPL-Caltech/MSSS.

Joel Kontinen

Evolutionistit haluavat löytää merkkejä elämästä Marsista, joko nyt tai menneisyydessä, koska he uskovat, että elämä alkoi darvinistisilla menetelmillä Maassa ja myös Marsissa.

NASAn Perseverance-mönkijä on löytänyt monimutkaisia ​​hiiliyhdisteitä Marsin kraatterista, joka oli aiemmin osoittanut kiehtovia mahdollisia merkkejä muinaisesta elämästä. Maapallolla nämä yhdisteet yhdistetään tyypillisesti kuolleisiin organismeihin, mutta tutkijoiden mukaan on liian aikaista tehdä samaa johtopäätöstä, koska näitä yhdisteitä löytyy myös elottomista ympäristöistä, kuten meteoriiteista.

Vaikka ei-biologisia lähteitä ei voitu sulkea pois, merkinnät ovat eräitä parhaista ehdokkaista, joita meillä on mahdolliselle muinaiselle elämälle Marsissa. Mutta tiedemiehillä ei ollut kattavaa tietoa näiden kuvioiden kemiallisesta koostumuksesta tai siitä, kuinka laajalle levinneet ne olivat Bright Angel -muodostelmassa.

Perseverance-luotain kantaa kuitenkin mukanaan mittaustyökaluja, jotka voivat tarjota enemmän kemiallista kontekstia kohtaamistaan ​​kivistä, kuten SHERLOC-instrumentti, joka käyttää ultraviolettilaserista heijastunutta valoa alkuaineiden ja yhdisteiden tunnistamiseen kivinäytteestä.

Nyt Ashley Murphy Planetary Science Institutessa Tucsonissa, Arizonassa, ja hänen kollegansa ovat käyttäneet SHERLOCia tunnistaakseen suuria, monimutkaisia ​​hiiltä sisältäviä molekyylejä, joita kutsutaan makromolekyyliseksi hiileksi, merkittyjen kivien pinnalla Bright Angel -muodostelmassa sekä erillisessä kivessä samassa muodostumassa noin 100 metrin päässä.

Murphy ja hänen kollegansa havaitsivat myös, että yhdisteet liittyivät karbonaatti- ja sulfaattimineraaleihin, jotka muodostuvat yleensä vesipitoisissa ympäristöissä, mikä on toinen elämän kannalta tärkeä ainesosa. "Se antaa meille tietoa geologisesta kontekstista, jossa näitä orgaanisia aineita löytyy", sanoo Dartnell.

Lähde:

Alex Wilkins 2026 Possible signs of ancient life on Mars are rich in complex carbon | New Scientist 24.6.

Muinaisen ihmisen DNA:ta löydettiin luolataiteesta ensimmäistä kertaa

Kuva: ABAMIA ARKEOS-ALBERTO MARTÍNEZ VILLA

Joel Kontinen

Säilyykö DNA tuhansia vuosia vanhoissa kallotaiteissa? Ne eivät ole niin vanhoja kuin dinosaurusten DNA.

Muinainen ihmisen DNA voi selviytyä luolan seinillä ja kalliotaiteessa tuhansia vuosia. Asia on todettu Espanjassa ja Portugalissa, kun tutkittiin luolia. Tämä avaa uusia tapoja ymmärtää esihistoriallisia ihmisiä ja vastata kysymyksiin siitä, maalasivatko neandertalilaiset myös luolan seinille.

"Se on uuden aikakauden alku", sanoo Genevieve von Petzinger Witwatersrandin yliopistosta Johannesburgista Etelä-Afrikasta. "Tämä antaa meille mahdollisuuden tavata todellisia taiteilijoita, yksilöitä, jotka tekivät tämän taiteen. Se on poikkeuksellista."

Lähde:

Alison George 2026 Ancient human DNA found on cave art for the first time | New Scientist 26.6.

Kaikki tunnetut Homo naledi -luurangot näyttävät olevan naisia

 

Kuva: Peter van Evert/Alamy.

Joel Kontinen

Homo naledin kallot tuntuvat kaikki olevan naisia.

Etelä-Afrikasta luolasta 13 vuotta sitten löydetyt Homo naledi -fossiilit ovat jopa merkittävämpiä kuin on luultu. Luurankojen proteiinien analyysi viittaa siihen, että ne kaikki ovat naisia. Löytö saattaa olla tähän mennessä selkein todiste siitä, että H. naledi todella kohteli kuolleitaan epätavallisella tavalla.

Pari luolatutkijaa törmäsi H. naledi -fossiileihin vuonna 2013 tutkiessaan Rising Star -luolastoa noin 40 kilometriä Johannesburgista luoteeseen. Fossiilit olivat useissa syvissä ja vaikeasti saavutettavissa luolakammioissa. Siitä lähtien tutkijat ovat painiskelleet sen mysteerin kanssa, miten ne päätyivät sinne.

Homo naledi evoluution mukaan noin 300 000 vuotta vanha. Aluksi sen kerrottiin olevan paljon vanhempi mutta evoluutioon uskovat tiedemiehet tekevät virheitä.

Lähde:

Colin Barras 2026 All known Homo naledi skeletons seem to be female | New Scientist 24.6.

Tiedemiehet ovat löytäneet salaperäisen aineen Titanilta ja Plutolta

 

Kuva: NASA/JPL/Space Science Institute

Joel Kontinen

Jotkut tiedemiehet ovat löytäneet mielenkiintoisen ilmiön Plutolta ja Saturnuksen kuulta Titanilta.

Jokin absorboi valoa Pluton ja Titanin pinnoilla, ja sen selvittäminen voi olla ratkaisevan tärkeää Titanin monimutkaisen kemian ymmärtämiseksi.

Titanin paksu ilmakehä tarkoittaa, että sen pinnan tutkiminen on erittäin vaikeaa, joten tämän yhdisteen tunnistaminen voi auttaa ymmärtämään siellä tapahtuvaa monimutkaista kemiaa. Tämä kuu on yksi aurinkokunnan kiehtovimmista paikoista etsiä avaruusolentoa, ja sen kemian selvittäminen on avainasemassa tässä etsinnässä.

Titan on yksi kuu, josta evoluutioon uskovat tieteilijät haluavat löytää elämää.

Lähde:

Leah Crane 2026 We've found a mysterious substance on Titan and Pluto | New Scientist 19.6.

Kyyhkyset lukitsevat silmänsä paikoilleen lentäessään

 

Kuva: yod67/Alamy

Joel Kontinen

Miksi kyyhkyt pitävät silmänsä suunnattuna, kun ne lentävät? Tämä kertoo älykkäästä suunnittelusta.

Ivo Ros Kalifornian teknologiainstituutista ja hänen kollegansa suunnittelivat kevyen peilien ja kameroiden laitteiston, joka voidaan kiinnittää tavallisen kyyhkysen (Columba livia) päähän.

Sen jälkeen he kouluttivat kuusi kyyhkystä lentämään kahden noin 20 metrin etäisyydellä toisistaan ​​sijaitsevan pesän välillä sisätiloissa ja kolme lentämään noin 25 metrin päähän ulkona palatakseen kyyhkyslakkaan.

Molemmissa ympäristöissä tehtyjen koelentojen aikana päähän kiinnitetty silmänseurantajärjestelmä paljasti, että nousun jälkeen lintujen pupilli suureni ja ne omaksuivat kiinteän ja johdonmukaisen silmien asennon päässään, lukiten silmänsä käytännössä paikoilleen.

"Aina kun ne alkavat lentää, silmät kääntyivät eteenpäin", Ros sanoo.

Jos niiden päät liikkuivat, niiden silmät liikkuivat synkronoidusti niiden kanssa. Kiinteä silmien asento on linjassa lintujen näköaistin ja niiden vestibulaarisen järjestelmämme – tasapainoa ja avaruudellista suuntautumista säätelevän aistiverkoston – ensisijaisen vaakasuoran akselin kanssa.

"Kyyhkysten on osoitettu pystyvän liikuttamaan silmiään itsenäisesti ja että niitä voidaan liikuttaa enintään noin 15 asteen amplitudilla", sanoo Graham Martin Birminghamin yliopistosta Isosta-Britanniasta. "Siksi se, että lennon aikana silmänliikkeet ovat alle 1 asteen, viittaa siihen, että linnut vakauttavat aktiivisesti silmiensä asentoa lennon aikana."

Lähde:

Chris Simms 2026 Pigeons lock their eyes in place when they are flying | New Scientist 17.6.

Somalimaa avaa suurlähetystön Jerusalemissa

 

Kuva: Yonatan Sindel/Flash90.

Joel Kontinen

Israel tunnusti Somalimaan jo vuonna 2025. Se oli ensimmäinen kerta, kuin vieras maa tunnusti Somalimaan. Nyt somalimaa siirsi suurlähetystönsä Jerusalemiin.

Somalimaa sijaitsee strategisella paikalla Afrikan sarven keskustassa Adeninlahden varrella, suoraan Jemeniä vastapäätä.

"Olemme juuri avanneet Somalimaan suurlähetystön Jerusalemiin, ikuiseen pääkaupunkiimme", Israelin ulkoministeri Gideon Sa'ar twiittasi maanantai-iltana.

"Israelin ja Somalimaan välinen ystävyys ei ole olemassa vain hallitustemme, vaan myös kansojemme välillä. Se on juurtunut molempien maiden kansalaisten sydämiin", hän lisäsi.

Lähde:

JNS. 2026  Somaliland opens embassy in Jerusalem | World Israel News  15.6. 

Ovatko tiedemiehet vihdoin selvittäneet, kuinka kärpäsloukut napsahtavat kiinni?

 

Kuva: Jeanne Bourdier, Corentin Mollier.

Joel Kontinen

Kärpäsloukku (Dionaea muscipula) on askarruttanut tieteilijöitä jo pitkään. Charles Darwin ei tiennyt, miten se syö hyönteisiä ja hämähäkkejä.

Tämä liittyy älykkääseen suunnitteluun, koska kärpäsloukku ei tee mitään sattumalta.

On laajalti ajateltu, että mekanismi sisältää veden pumppaamisen ansan toiselta puolelta toiselle kudoksen läpi. Tämä aiheuttaisi yhden puolen kutistumisen ja toisen turpoamisen, mikä synnyttäisi loukun sulkemiseen tarvittavan kaarevuuden.

Tämän hypoteesin testaamiseksi Yoël Forterre Aix-Marseillen yliopistosta Ranskasta ja hänen kollegansa mittasivat, kuinka kauan veden kulkeminen loukun läpi kestää, sekä yksittäisten solujen että kasvikudoksen läpi.

Hän seuraavaksi havaitsivat, että loukku muuttui töyssyisemmäksi laukaisun jälkeen – muutos, jonka he sanovat voivan tapahtua vain soluseinän jäykkyyden vähentyessä. Niinpä he tutkivat, voisiko jonkinlainen soluseinän pehmeneminen olla vastuussa loukun sulkeutumisesta, käyttämällä pieniä antureita epidermiksen solujen sisällä olevien mekaanisten voimien mittaamiseen. "Kun loukku laukeaa, epidermiksen ulomman kerroksen soluseinät pehmenevät nopeasti", Forterre sanoo.

"Nämä signaalit toimivat kasvin hermosignaalin vastineena", hän sanoo. "Ne mahdollistavat tiedon kosketuksesta välittymisen laukaisuhiuksista kaukaisiin loukun soluihin yli sekunnin murto-osassa."

Kun se vastaanottaa signaalin, loukun ulkopinta muuttuu nopeasti mekaanisesti vähemmän jäykäksi, jolloin kudokseen varastoituneet sisäiset jännitykset vapautuvat ja paineistetut sisäsolut pääsevät laajenemaan enemmän kyseisellä puolella. Tämän seurauksena ulkoreunat pitenevät, kun taas sisäpinta pysyy jäykkänä, jolloin loukku taipuu ja sulkeutuu.

Lähde:

James Woodford 2026 Have we finally worked out how Venus flytraps snap shut? | New Scientist 11.6.

Miljoonia fossiilisten valaanluiden jäänteitä löytyi syvänmeren "nekropolista"

 

Kuva: Global TREnD, IDSSE.

Joel Kontinen

Maailman syvin tunnettu valaiden hautausmaa on löydetty eteläisestä Intian valtamerestä 7 kilometrin syvyydestä. Sieltä löydettyjen jäänteiden joukossa on uusi sukupuuttoon kuollut nokkavalaslaji ja muita yli 5 miljoonaa vuotta vanhoja fossiileja, kuten evolutionistit sanovat.

Vuoden 2023 alussa Peng Zhou Kiinan tiedeakatemiasta ja hänen kollegansa tekivät 32 sukellusta miehitetyllä sukellusveneellä 1200 kilometrin syvyydessä merenpohjassa.

Retkikunta oli osa Global Hadal Exploration -ohjelmaa, kiinalaisten tiedemiesten johtamaa pyrkimystä tutkia kaikkia planeetan valtamerien syvimpiä osia, jotka ulottuvat 6000–11 000 metrin syvyyteen pinnan alapuolella. Näissä syvyyksissä ei ole valoa, ja elämän on selviydyttävä pinnalta putoavalla vedellä tai tuotettava oma energiansa kemikaaleista – tämä tunnetaan kemosynteesinä.

”Se tuntui syvästi erityiseltä”, Zhou sanoo. ”Katsoimme miljoonien valaiden – joista osa oli yli 5 miljoonaa vuotta vanhoja – viimeistä leposijaa – syvää aika-arkistoa evoluutiosta ja syvänmeren elämästä. Se oli nöyrryttävää ja kunnioitusta herättävää, ja kohtelimme paikkaa sen ansaitsemalla kunnioituksella.”

Ryhmä löysi yhteensä 485 aktiivista valaiden putoamis- ja fossiililöytöpaikkaa. Sukellusaluksen robottikäsivarsien avulla he keräsivät 43 fossiilinäytettä, joiden ikä oli 120 000–5,26 miljoonaa vuotta.

Nuorempien fossiilien joukossa useimmat olivat nokkavalaita, jotka kuuluivat kahteen elävään lajiin: Andrewsin nokkavalaaseen (Mesoplodon bowdoini) ja hammasvalaaseen (Mesoplodon layardii).

Tähän mennessä tiimi on virallisesti kuvannut yhden uuden lajin, nimeltään Pterocetus diamantinae. He ovat kuitenkin keränneet myös useita fragmentteja, jotka saattavat sisältää muita tieteelle tuntemattomia lajeja, kertoo tiimin jäsen Giovanni Bianucci Pisan yliopistosta Italiasta. " Yhdistelmä luutiheyttä, hidasta hautautumista ja mineraalipäällysteitä on estänyt näiden luiden häviämisen yli 5 miljoonan vuoden ajan", sanoo Xiaotong Peng Kiinan tiedeakatemiasta.

Löytö vaikuttaa siltä, että Nooan ajan vedenpaisumus olisi tappanut näitä eliöt. Mutta se ei ollut hidas kuolema, vaan valaat kuolivat hetkessä.

Lähde: 

James Woodford 2026 Millions of fossil whale bones found in deep-ocean ‘necropolis’ | New Scientist 10.6.

Lelu-universumi osoittaa, että aika voi olla kvantti-illuusio

 

Kuva: Quality Stock / Alamy

Joel Kontinen

Mitä aika on? Onko sitä todella olemassa? Jotkut teoreetikot sanovat, että se on illuusio, jonka kvanttivuorovaikutukset kokoavat yhteen.

Ajan kuluminen ei ehkä ole muuta kuin illuusio, joka syntyy maailmankaikkeuden eri osien välisistä kvanttivuorovaikutuksista – ainakin tämä pitää paikkansa kosmoksen lelumallissa. Koe voi antaa vihjeitä ajan luonteesta omassa maailmankaikkeudessamme

Giovanni Barontini Birminghamin yliopistosta Isosta-Britanniasta alkoi miettiä aikaa katsellessaan 6-vuotiaan poikansa leikkiä. "Hän rakensi omaa pientä maailmankaikkeuttaan, ja ajattelin, että se on melko lailla sama asia, mitä me teemme myös laboratorioissamme, kun rakennamme ultrakylmien atomien järjestelmää", hän sanoo. "Mutta sitten aloin ajatella, että tämä on myös aika tylsä ​​maailmankaikkeus, koska siellä ei tapahdu paljon, ja jos mitään ei tapahdu, se on kuin aika ei kulkisi."

Lähde:

Karmela Padavic-Callaghan 2026 Toy universe shows that time could be a quantum illusion | New Scientist 11.6.

Dinosaurukset tappaneen asteroidin törmäyspaikka pysyi kuumana miljoonia vuosia

 

Kuva: Shutterstock

Joel Kontinen

Chicxulub-asteroidin törmäyskohdasta poratut näytteet osoittavat, että laajalle levinneen tuhon ohella törmäys loi laajan maanalaisen ekosysteemin, joka oli täynnä kuumaa vettä ja joka suojeli mikrobielämää.

Kun asteroidi iskeytyi Meksikoon evolutionistien mukaan noin 66 miljoonaa vuotta sitten, maaperä pysyi kuumana vielä miljoonia vuosia, Tämä käy ilmi kaivauksista, joilla tutkitaan, miten maa kuivui törmäyksen jälkeen.

Dinosaurukset tuhonnut asteroidi-isku osui maahan sellaisella voimalla, että kesti vähintään 8 miljoonaa vuotta ennen kuin törmäyskohta jäähtyi ja loi lämpimän maanalaisen ekosysteemin, jossa mikroskooppinen elämä kukoisti.

Chicxulub-asteroidin, joka törmäsi Maahan 66 miljoonaa vuotta sitten nykyisessä Meksikossa, uskotaan olleen halkaisijaltaan jopa 15 kilometriä. Isku aiheutti niin paljon ilmastokaaosta, että se pyyhki pois kolme neljäsosaa maapallon lajeista. Kaikki dinosaurukset lintujen esi-isiä lukuun ottamatta kuolivat sukupuuttoon ja ydintalvi valtasi planeetan ainakin 15 vuodeksi.

Lähde:

James Woodford 2026 Dinosaur-killing Chicxulub asteroid impact site stayed hot for millions of years | New Scientist 9.6.