Miten maailmankaikkeus syntyi

 

Kuva: Local Library

Joel Kontinen

Uusi teoria esittää, että maailmankaikkeus on saattanut syntyä aiemman kosmisen romahduksen "palautumisesta" eikä pelkästään alkuräjähdyksestä.

Tämä "mustan aukon maailmankaikkeuden" teoria viittaa siihen, että aiempi maailmankaikkeus tiivistyi äärettömän pieneksi singulariteetiksi, jättäen jälkeensä mahdollisesti "kosmisia fossiileja", kuten mustia aukkoja, jotka säilyivät nykyisessä maailmankaikkeudessamme.

Portsmouthin yliopiston ja avaruustieteiden laitoksen tutkijoiden teoria julkaistiin Physical Review D -lehdessä.

Teoria voisi auttaa selittämään pitkäaikaisia ​​kosmologisia mysteerejä, kuten pimeän aineen luonnetta, alkuräjähdyksen laukaisevaa tekijää ja galaksien muodostumiseen johtaneita prosesseja.

Äärettömän singulariteetin sijaan teoria ehdottaa, että maailmankaikkeus romahti erittäin suureksi, mutta äärelliseksi tiheydeksi ennen laajenemista. Testejä on ehdotettu jäännösgravitaatioaaltojen tai kosmisen taustasäteilyn kuvioiden tunnistamiseksi.

Tutkijat eivät kuitenkaan teoriassaan ole vastanneet kysymykseen, mistä syntyi se ensimmäinen maailmankaikkeus, joka sitten tiivistyi. Maailmankaikkeus alkoi kuitenkin nopeasti, aivan kuten Ensimmäisen Mooseksen kirja kertoo.

Lähde: 

Harry Cockburn 2026 Scientists unearth new theory about how the universe began – and it’s not just the Big Bang | The Independent 16.4.

Apinat kävelevät virtuaalimaailmassa käyttämällä vain ajatuksiaan

 

Kuva: Peter Janssen et al. 2026

Joel Kontinen

Apinat voivat kävellä virtuaalimaailmassa aivo-tietokone-rajapinnan avulla.

Tiedemiehet ovat laittaneet reesusapinoille kojeita, joilla ne voivat vain ajatusten voimalla ottaa askeleita eteenpäin.   

Aivo-tietokone-rajapinnalla (BCI) varustetut apinat navigoivat onnistuneesti erilaisissa virtuaalimaailmoissa käyttämällä vain ajatuksiaan. Tutkijat toivovat, että kokeet tasoittavat tietä halvaantuneille ihmisille virtuaalimaailmojen tutkimiseen tai sähköpyörätuolien intuitiivisempaan hallintaan.

Peter Janssen KU Leuvenin yliopistosta Belgiasta istutti BCI:t kolmeen reesusmakakiapinaan (Macaca mulatta). Kukin eläin sai kolme implanttia, joista jokainen koostui 96 elektrodista ja jotka sijaitsivat primaarisessa motorisessa, dorsaalisessa ja ventralisessa premotorisessa aivokuoressa. Ensimmäistä aluetta käytetään yleisesti BCI-tutkimuksessa, ja se liittyy fyysiseen liikkeeseen, mutta kahden jälkimmäisen uskotaan osallistuvan liikkeen suunnitteluun korkeammalla, abstraktimmalla tavalla. Implanttien sähköiset signaalit tulkittiin sitten tekoälymallilla ja niitä käytettiin VR-avatarien ohjaamiseen apinoiden katsellessa 3D-näyttöä.

Lähde:

Matthew Sparkes 2026 Monkeys walk around a virtual world using only their thoughts | New Scientist 15.4.

Ilmastonmuutokseen ei ole tulossa keskeistä ratkaisua – ja se on hyvä

 

Draxin voimalaitos Pohjois-Englannissa. Kuva: Ian Lamond/Alamy

Joel Kontinen

Hiilidioksidin poistaminen ilmakehästä ottamalla talteen biomassan poltosta peräisin oleva hiili on tarkoitus pelastaa planeetta, mutta näyttää siltä, ​​että lippulaivahanketta ei koskaan toteuteta.

Olet luultavasti nähnyt ne hienot kaaviot, jotka näyttävät hiilidioksiditasojen ja lämpötilojen laskun vuosisadan loppua kohti. Miten tämä ihme on tarkoitus saavuttaa? Ajatuksena on, että korjaamme kasveja, poltamme ne energiaksi ja sitten otamme talteen ja varastoimme hiilidioksidin. Voilà, ongelma ratkaistu!

Paitsi että bioenergia hiilidioksidin talteenotolla ja varastoinnilla eli BECCS:llä, kuten tätä ideaa kutsutaan, on osoittautumassa täydelliseksi katastrofiksi. Sitä ei ole otettu käyttöön vaaditussa mittakaavassa, osittain siksi, että se on naurettavan kallista, olisi katastrofaalista luonnon monimuotoisuudelle, jos se tehtäisiin tässä mittakaavassa, ja viimeisenä muttei vähäisimpänä, se ei edes toimi. Se itse asiassa lisää hiilidioksidipäästöjä sen sijaan, että se vähentäisi niitä sillä aikataululla, jolla on merkitystä.

Britteinsaarilla on nyt talvi, Skotlantiin on luvassa 10 senttiä lunta ja jotkin Pohjois-Englannin kaupungeista ovat lumen vallassa. Tämän voi jo sanoa olevan ilmaston lämpenemistä.

Lähde: 

Michael Le Page 2026 A key solution to climate change isn't happening – and that's good | New Scientist 13.4.

Ensimmäistä kertaa tiedemiehet ovat huomanneet komeetan vaihtavan pyörimissuuntaansa

 

Taiteilijan vaikutelma 41P -komeetasta, kun se lähestyi aurinkoa ja ampui materiaalia avaruuteen kuva: NASA, ESA, CSA, Ralf Crawford (STScI).

 Joel Kontinen

Komeetat voivat tehdä omituisia temppuja. Yksi niistä on tehnyt omituiset tempun: se on muuttanut suuntaa, jossa se pyörii. Ensimmäistä kertaa tähtitieteilijät ovat nähneet todisteita tällaisesta käytöksestä. Tällaiset muutokset voivat auttaa tutustumaan komeettojen sisäosaan, mikä evolutionistien mukaan saattaa paljastaa tietoa aurinkokunnan varhaisvaiheista.

Komeetta 41P/Tuttle-Giacobini-Kresák eli yksinkertaisesti 41P on halkaisijaltaan noin kilometrin ja sen kiertäminen Auringon ympäri kestää noin 5,4 vuotta. Se voidaan nähdä vain silloin, kun se vierailee aurinkokunnan sisäosassa ja sen lentorata sattuu viemään sen suhteellisen lähelle Maata. Se nähtiin viimeksi vuonna 2017.

Lähde:

Leah Crane 2026 We’ve caught a comet switching its spin direction for the first time | New Scientist 13.4.

Artemis II -astronautit ovat lentäneet kuun ympäri

 

Kuun lähipuoli näkyy oikealla, ja se voidaan tunnistaa pinnan peittävistä tummista täplistä. Vasemmalla alkaa se kaukainen puoli, jota emme näe maapallolta. Kuva: NASA

Joel Kontinen

Artemis 2 on lentänyt kauemmaksi maasta kuin mikään muu avaruusalus.  Tämä oli ensimmäinen kerta, kun vuoden 1972 jälkeen ihmiset kiersivät kuun. Neljä USAn astronauttia oli mukana, kun he ylittivät 400 171 kilometriä maasta, mikä oli enemmän kuin Apollo 13 saavutus.

Ohilennon aikana astronautit vuorottelivat tarkkaillen ja valokuvaten kuuta Orionin ikkunoista sekä matkustamon välillä, jossa he pysyivät yhteydessä Houstonissa, Texasissa sijaitsevaan lennonjohtoon. Miehistön jäseniä ovat NASAn astronautit Reid Wiseman, Christina Koch ja Victor Glover sekä Kanadan avaruusjärjestön astronautti Jeremy Hansen.

Kuuta kiertäessään miehistö pääsi tarkastelemaan alueita, joita ihmissilmä ei ole koskaan aiemmin nähnyt suoraan. He viettivät suuren osan ajastaan ​​tarkkaillen Terminaattoria, päivän ja yön rajaa, jossa näkyvät varjot korostavat maastoa jyrkästi. "Terminaattorissa on niin paljon taikaa – valon saarekkeet, laaksot, jotka näyttävät mustilta aukoilta, [joihin] astuessasi putoaisit suoraan kuun keskelle, se on visuaalisesti niin kiehtovaa", Glover sanoi.

Katsoessaan topografiaa läheltä astronautit kertoivat myös, että heihin teki vaikutuksen kuvitellessaan, millaista olisi kävellä kuun pinnalla. ”Totuus on, että kuu on todellakin oma kappaleensa maailmankaikkeudessa – se ei ole vain ohikulkeva kuva taivaalla, se on todellinen paikka”, Koch sanoi.

Lähde:

Leah Crane 2026 The Artemis II astronauts have flown around the moon | New Scientist 7.4.

Simpanssiryhmän väkivaltainen kohtaaminen vihjaa sodan evolutionaarisiin juuriin

 

Ngogo-simpanssien kahden ryhmän välinen väkivaltainen kohtaaminen. Kuva. Aaron Sandel.

Joel Kontinen

Mistä murhat ja väkivallat lähtevät? Evoluutioon uskovat tieteilijät luulevat, että se johtuu kokonaan apinoista tai simpansseista, jotka sen kehittivät. Mutta Genesistä totena pitävät tiedemiehet ovat sitä meltä, että se johtui Aadamin ja Eevan katastrofista, kun he laiminlöivät Jumalan käskyä.

Evoluutiota totena pitävät tiedemiehet uskovat että harmoninen joukko luonnonvaraisia ​​simpansseja on jakautunut kahtia, mikä johtaa käsittämättömiin konflikteihin ja väkivallan lisääntymiseen. Tutkijoiden mukaan kuilu viittaa siihen, että ihmisten käymät sodat ovat syvälle juurtunut osa luontoamme, eivätkä ne ole vasta äskettäin kehittyneet kulttuurimme monimutkaistuessa.

Aaron Sandel Texasin yliopistosta Austinissa ja hänen kollegansa analysoivat 24 vuoden sosiaalisia verkostoja, 10 vuoden GPS-pohjaista paikannusta ja 30 vuoden demografiadataa simpansseista (Pan troglodytes) Kibalen kansallispuistossa Ugandassa.

Ngogo-simpanssit, joiden populaatio vaihteli 150:stä 200:aan, olivat yksi suurimmista tunnetuista kädellisten ryhmistä. Bonobot (Pan paniscus) ovat evoluution uskovien tiemiesten mukaan ihmisen lähimpiä sukulaisia.

Vuosien 1995 ja 2015 välillä ryhmää pidettiin yhtenäisenä, yhteistyökykyisenä yksikkönä ja osoittaen fissio-fuusiodynamiikkaa, tutkijat sanovat. Tämä tarkoittaa, että kuten kaikki simpanssipopulaatiot, ne muodostavat tilapäisiä yhteyksiä päivän aikana yksilöinä ja liikkuvat yhteisellä alueella ennen kuin palaavat yhteen illalla. Naaraat hajaantuvat enimmäkseen murrosiässä, kun taas urokset pysyvät ryhmässään koko elämänsä. Ennen vuotta 2015 Ngogon aikuiset urokset muodostivat ryhmiä naaraiden kanssa, metsästivät yhdessä ja tekivät yhteistyötä reviiripartioissa.

Sandelin mukaan on epäselvää, mikä ryhmä aloitti konfliktin, vaikkakin keskialueen simpanssit ensimmäisenä ajoivat takaa läntisiä simpansseja. "Sekä läntinen että keskialueryhmä osallistuivat aktiivisesti reviirikäyttäytymiseen uusien ryhmien noustessa esiin ja jakautuminen oli täydellinen", Sandel sanoo. "Mutta läntisestä ryhmästä tuli hyökkääjiä, ja he ovat vastuussa kaikista tappavista hyökkäyksistä."

Tutkijat arvelevat, että useat tekijät ovat saattaneet johtaa konfliktiin. Ensimmäinen on saattanut olla konflikti ruokavaroista, sitten viiden tärkeän uroksen ja yhden naaraan kuolemat vuonna 2014, mikä todennäköisesti heikensi sosiaalisia siteitä. Tätä seurasi alfauroksen muutos. Viimeinen isku rauhannäkymille oli hengitystiesairauksien puhkeaminen. Tämä sairaus johti 25 ngogo-simpanssin jäsenen kuolemaan tammikuussa 2017, mukaan lukien kaksi viimeistä urosta, jotka elivät sekä läntisessä että keskiryhmässä. Tämän tragedian jälkeen viimeisetkin toiveet sovinnosta näyttävät kadonneen.

"Tämä tutkimus osoittaa, että ryhmien jakautumisen ja sitä seuraavan sodan sosiaalinen dynamiikka voi tapahtua ilman niitä kulttuurisia merkkejä, joihin usein liitämme ihmisten sotaan – uskomusten, kielen, uskonnon tai pukeutumisen eroja", sanoo Luke Glowacki, myös Bostonin yliopistosta.

 Lähde:

James Woodford 2026 Chimpanzee group's violent rupture hints at evolutionary roots of war | New Scientist 9.4.

Megafaunan katoaminen on saattanut aiheuttaa kivityökalujen vallankumouksen

 

Kuva: Raul Martin/Msf/Science Photo Library

Joel Kontinen

Mikä sai aikaan uusien kivityökalujen käytön? Arkeologisten tutkijoiden mukaan se johtui siitä, että saalistettiin pienempiä eläimiä, koska isoja eläimiä ei enää ollut. Tämä tapahtui evoluutioon uskovien tieteilijöiden mukaan noin 200 000 vuotta sitten.

Tämä on saattanut pakottaa muinaiset ihmiset luopumaan raskaita kivityökaluista ja käyttämään kevyitä työkalusarjoja pienempien eläinten metsästykseen. Näin käy ilmi uudesta tutkimuksesta, joka tukee ajatusta, että siirtyminen pienempään saaliin on saattanut lisätä esi-isiemme älykkyyttä.

Yli miljoonan vuoden ajan useat varhaiset ihmislajit käyttivät samanlaisia ​​raskaita kivityökaluja, kuten kirveitä, lihakirveitä, kaapimia ja kivipalloja. Todisteet viittaavat siihen, että tällaisia ​​työkaluja käytettiin massiivisten kasvinsyöjäsaaliiden eli megakasvinsyöjien tappamiseen ja teurastamiseen, mukaan lukien nykyään sukupuuttoon kuolleet norsujen, virtahepojen ja sarvikuonojen sukulaiset.

Lähde: 

James Urquhart 2026 Disappearing megafauna may have prompted a stone tool revolution | New Scientist 8.4.

Majavat estävät ilmastonmuutosta

 

Kuva: Steve f, CC BY-SA 2.0.

Joel Kontinen

Uusi sveitsiläinen tutkimus kertoo, että majavien toiminta estää ilmastonmuutosta vähentämällä ilmastossa olevien kaasujen koostumista.

Uusi tutkimus toteaa, että majavien padot ja lammet voivat muuttaa puron vuotuiseksi nettohiilinieluksi, mikä vetää sisäänsä enemmän hiiltä kuin sitä vapautuu vuoden aikana.

Löydöllä on suuri merkitys Euraasian majavien (Castor fiber) uudelleenistuttamiseen ympäri Eurooppaa vuosisatojen metsästyksen ja lähes sukupuuton jälkeen. Jos vastaavat mallit pätevät muualla, eläimet voisivat auttaa lieventämään ilmastonmuutosta sitomalla kasvihuonekaasuja ilman kallista infrastruktuuria.

Communications Earth and Environment -lehdessä 18. maaliskuuta julkaistussa tutkimuksessa tutkijat tarkastelivat 0,8 kilometrin pituista majavien vaikutuksen alaista puroa Pohjois-Sveitsissä.

Tutkijat mittasivat vedessä olevaa hiiltä, ​​joka pääsi ilmakehään ja varastoitui sedimentteihin, biomassaan ja kuolleeseen puuhun. He tekivät tämän keräämällä kairanäytteitä sedimentistä ja ympäröivästä metsästä sekä kasvinäytteitä puron varrella kasvavista levistä. Tutkijat laskivat myös puron virtauksen, mikä auttoi heitä määrittämään vedenpinnan, suolapitoisuuden ja sen, kuinka paljon sedimenttiä liikkui alueen läpi.

Tulokset osoittivat, että kosteikko oli nettonielu, joka sitoi 108–146 tonnia (98–133 tonnia) hiiltä vuodessa. Tämä säästetty hiilimäärä vastaa 832–1 129 barrelin kulutusta öljyä.

Tiimi arvioi, että Sveitsin majavien uudelleenasuttamiseen soveltuvilla tulvatasangoilla syntyvät kosteikot voisivat kompensoida 1,2–1,8 % Sveitsin vuosittaisista hiilidioksidipäästöistä.

Tutkijat varoivat liioittelemasta eläinten kykyjä, varsinkin kun tutkittiin vain yhtä kohdetta ja hiilen varastointi voi vaihdella ilmaston, geologian, kasvillisuuden ja majavien leviämistilan mukaan. Lukas Hallberg kuitenkin väitti, että majavat voivat tarjota edullisen avun infrastruktuurin kestävämmäksi tekemiseen.

"Luonnollisten prosessien hyödyntäminen alusta alkaen ei ole vain ekologisesti järkevää, vaan myös taloudellisesti järkevää", hän sanoi.

Lähde:

Kenna Hughes-Castleberry 2026 A secret weapon to fight carbon emissions was just discovered: Beavers | Live Science 22.3.

 

Kimalaiset yllättävät tutkijat osoittamalla rytmitajua

 

Buff-tailed kimalainen tekokukassa. Kuva: Southern Medical Universityn mehiläislaboratorio

Joel Kontinen

Kimalaiset voivat tuntea rytmejä vaikka niillä on pienet aivot. Tämä kertoo älykkäästä suunnittelusta, joka saa ne toimimaan kuten linnut, varsinkin papukaijat ja muun muassa seuraamaan erilaisia ​​tempoja kuten Morsen aakkosia.

Kimalaiset ovat oppineet tunnistamaan morsekoodin kaltaisia ​​vilkkuvien valojen ja värähtelyjen sekvenssejä, jotka osoittavat rytmitajua, jota ei ole koskaan nähty näin pieniaivoisilla eläimillä.

Kyky tunnistaa joustavia, abstrakteja rytmejä – kun esimerkiksi samaa kuviota tai melodiaa soitetaan eri tempossa eri tavoilla – on osoitettu vain muutamilla linnuilla ja nisäkkäillä, kuten papukaijoilla, laululinnuilla ja kädellisillä, kuten simpansseilla.

Andrew Barron Macquarien yliopistosta Sydneyssä, Australiassa, ja hänen kollegansa suorittivat sarjan kokeita selvittääkseen, pystyisivätkö pyrstökimalaiset (Bombus terrestris), joilla on paljon vähemmän monimutkaiset aivot, tunnistamaan myös erilaisia ​​rytmejä.

Ensimmäisessä kokeessa kimalaiset oppivat valitsemaan kahden keinotekoisen kukan välillä, jotka koostuivat välkkyvistä LED-valoista. Toinen kukka tuotti pitkiä välähdyksiä ja toinen lyhyitä pulsseja, kuten morseaakkosten viivoja ja pisteitä. Toinen kukka sisälsi palkkion – sakkaroosin – ja toinen epämiellyttävää kiniiniä.

Kun mehiläiset olivat oppineet erottamaan palkkiota ja rangaistusta tarjoavat välkkyvät kukat, niitä testattiin vain vedellä täytetyillä kukilla. Lähes kaikki mehiläiset valitsivat edelleen kukan, joka tuotti aiemmin sakkaroosia sisältävää välähdystä. Seuraavaksi tiedemiehet lisäsivät valoärsykkeiden monimutkaisuutta siten, että jokainen kukka lähetti erilaisen välähdyskuvion – joko viiva viiva piste piste tai piste viiva piste viiva. Mehiläiset pystyivät edelleen erottamaan ne toisistaan.

Mutta sitten tuli todella "merkittävä" tulos, Barron sanoo. Tekokukat korvattiin sokkelolla, ja kahden oksan risteyksessä oli värähtelevä lattia.

"Jos se oli värähtelevä piste viiva piste viiva, se tarkoitti kääntymistä oikealle sokerin saamiseksi", Barron sanoo. "Joten yksi rytmi osoitti kääntymistä vasemmalle, toinen rytmi osoitti kääntymistä oikealle, ja me koulutimme niitä sillä tavalla. Näytimme, että ne pystyivät oppimaan sen."

Lopuksi, ilman mehiläisten enempää koulutusta, tiedemiehet korvasivat värähtelevän lattian LED-valoilla, jotka vilkkuivat samassa kuviossa kuin tämä lattia. "Kaikki eivät ymmärtäneet sitä, mutta populaatio kokonaisuudessaan osoitti, että ne pystyivät siirtämään tehtävän värähtelystä valopulsseiksi", Barron sanoo.

Toisin sanoen mehiläiset pystyivät tunnistamaan kuvion riippumatta siitä, miten se esitettiin. Olivatpa kyseessä valovälähdykset tai värähtelypulssit, ne tunnistivat rytmit.

Tähän asti ajateltiin, että abstrakti rytminen tunnistus vaatii suuren aivot, Barron sanoo. Ymmärrys siitä, miten mehiläiset tekevät tämän pienillä aivoillaan, voisi mullistaa tavan, jolla miniatyyrilennokit ja muut pienet, autonomiset laitteet tulkitsevat maailmaa, hän sanoo.

"Mielestäni tämä työ osoittaa, että täytyy olla yksinkertaisempi temppu", Barron sanoo. "On merkittävää, että organismi, kuten mehiläinen, jolla on mehiläistyyppiset aivot, pystyy abstraktoimaan rytmin."

Lähde 

James Woodford 2026 Bumblebees surprise scientists by showing a sense of rhythm | New Scientist 2.4.

Tiedemiehet ovat ehkä juuri nähneet vilauksen maailmankaikkeuden ensimmäisistä tähdistä

 

Taiteilijan näkemys tähtien muodostumisesta varhaisessa maailmankaikkeudessa. Kuva: Adolf Schaller, STScI/NASA.

Joel Kontinen

James Webb -avaruusteleskoopin havaitsema Hebe-galaksi, joka oli olemassa vain 400 miljoonaa vuotta alkuräjähdyksen jälkeen, näyttää sisältävän erittäin puhtaita ja nuoria tähtiä.

Nyt tähtitieteilijät ovat kokeellisesti nähneet ensimmäiset tähdet noin 400 miljoonaa vuotta alkuräjähdyksen jälkeen.

Tähtitieteilijät ovat saaneet tähän mennessä kiehtovimman vilauksen joistakin maailmankaikkeuden ensimmäisistä tähdistä. Nämä ovat erilaisia ​​kuin mitkään muut näkemämme tähdet ja voisivat auttaa ymmärtämään varhaisen maailmankaikkeuden tärkeitä ominaisuuksia, kuten sitä, kuinka massiivisia varhaisimmat tähdet olivat ja miten ne muovasivat myöhemmin muodostuneita tähtiä.

Evoluutioon totena pitävät tieteilijät uskovat, ensimmäiset tähdet kostuivat miltei kokonaan hydrogenista ja heliumista ilman raskaampia elementtejä. Ne olivat myös valtavia ja paahtavan kuumia, satoja kertoja massiivisempia ja kymmeniä tuhansia asteita kuumempia kuin aurinko.

Lähde:

Alex Wilkins 2026 We may have just glimpsed the universe's first stars | New Scientist 2.4. 

Miksi Marsin veden puute on mysteeri?

 

Taiteilijan näkemys Marsista miljoonia vuosia sitten, kun sen pinnalla oli enemmän vettä. Kuva: ESO/M. Kornmesser/N. Risinger.

Joel Kontinen

Marsin pinnalla olleen ja sieltä kadonneen veden laskelmat ovat paljastaneet ristiriidan, joka osoittaa, kuinka vähän ymmärretään punaisen planeetan hydrologista historiaa.

Oliko Mars veden vallassa satoja miljoonia vuosia sitten? Tähän evoluutiota kannattavat tieteilijät uskovat mutta oliko Mars jo tuolloin olemassa?

Planeetantutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että Marsin pinnalla oli ennen nestemäistä vettä ja sillä oli vesipitoinen ilmakehä, joka oli aivan erilainen kuin Marsin nykyinen kuiva tila. Mutta kaikkien Marsin pinnan vesilähteiden ja kaikkien sen katoamistapojen laskelmat ovat paljastaneet suuren ristiriidan – ei yksinkertaisesti ole tietoa, minne kaikki tuo vesi meni. Ajanjakso, jolloin Marsissa uskotaan olleen nestemäistä vettä, noin 4,5–3,7 miljardia vuotta sitten, tunnetaan Nooan ajanjaksona. Parhaiden arvioiden perusteella pintavettä olisi pitänyt olla tarpeeksi Nooan jakson lopussa peittämään koko planeetan valtamerenä, jonka syvyys on 150–250 metriä.

Ainakin tieteilijät uskovat, että Marsissa oli Nooan ajan tapainen ajankohta, vaikka se oli evolutionistien mukaan miljoonia vuosi ennen Nooan aikaa ja väärällä planeetalla.

Lähde:

Leah Crane 2026 Why the lack of water on Mars is so mysterious | New Scientist 30.3.

Muinaiset norsunluut paljastavat eläviä yksityiskohtia neandertalinihmisen metsästyksestä

 

Kuva: VOLKER_MINKUS

Joel Kontinen

Tutkijat ovat analysoineet uudelleen Saksasta vuonna 1948 löydetyn norsunluiden ja puisen keihään, jotka tarjoavat vakuuttavia todisteita neandertalinihmisten suurriistan metsästyskyvyistä.

Lehringenistä, Saksasta, löydettyjen norsunluiden näytteissä on merkkejä muinaisten ihmisten teurastuksesta.

Tyylikkään ja modernin Schöningenin tutkimusmuseon takahuoneissa Saksassa on kaikkialla kasoittain vanhoja, keskenään yhteensopimattomia pahvilaatikoita. Nämä ovat löytölaatikoita Lehringenistä, 150 kilometrin päässä täältä sijaitsevasta pikkukylästä.

Vuonna 1948 Lehringenistä löydettiin 125 000 vuotta vanhan suorahampaisen norsun (Palaeoloxodon antiquus) luut muinaisesta järvenpohjasta.

Elefantin fossiilit eivät ole harvinaisia ​​mutta olivatko neandertalilaiset tappaneet elefantin tosiaan jo 125 000 vuotta sitten? Ajoitus on väärä. Neandertalilaiset eivät tuolloin olleet maassa, vaan evoluutio ja sen vuosimiljoonat vääristelivät ajoituksen.

Lähde:

Emily Wilson 2026 Ancient bones reveal vivid details of a Neanderthal elephant hunt | New Scientist 25.3.

Maata voitaisiin suojella vaarallisilta asteroideilta valtavan magneetin avulla

 

Kuva: Aleksandra Sova, Shutterstock.

Joel Kontinen

Magneetti voisi auttaa ohjaamaan asteroideja pois maasta.

Mahdollisesti vaarallisia asteroideja voitaisiin ohjata käyttämällä valtavaa magneettia, joka vetää ne varovasti erilleen. Tämä idea välttää joitakin perinteisemmän kineettisen törmäysmenetelmän sudenkuoppia, jossa asteroidiin törmätään jollain sen liikuttamiseksi. Sitä ei kuitenkaan ole vielä testattu, joten ei voida olla varmoja, toimisiko se.

Ideaa kutsutaan nimellä NOVA eli kosketukseton ratanopeuden säätö, ja Gunther Kletetschka Alaskan yliopiston Fairbanksista esitteli sen Lunar and Planetary Science konferenssissa Texasissa 17. maaliskuuta.

Ilmestyskirjassa (8:10-11) kerrotaan kutenkin suuresta soihtuna palavasta tähdestä, nimeltä Koiruoho, joka putoaa Maahan aiheuttaen tuhoa ja muuttaa osan vedestä myrkylliseksi.

Lähde:

 Leah Crane 2026 We could protect Earth from dangerous asteroids using a huge magnet | New Scientist 27.3.

Haluatko elää ikuisesti? Ensin on kohdattava suuria kysymyksiä.

 

Kuva: Tom Grundy/Alamy

Joel Kontinen

Startup-yritys on keksinyt, miten aivot säilytetään kuoleman jälkeen – tasoittaen tietä kuolemattomuudelle kaukaisessa tulevaisuudessa. Mutta tämän todellisuuden kohtaaminen herättää vakavia käytännön ja filosofisia kysymyksiä.

Miljardöörit kohtaavat kaikesta rahoistaan ​​huolimatta yhden tavallisen rajan: kuoleman. Riippumatta siitä, kuinka paljon kulutat, riippumatta siitä, kuinka monta lääkäriä palkkaat, et voi paeta hetkeä, jolloin lakkaat olemasta. 

Kuten tässä raportoimme, startup-yritys nimeltä Nectome on kehittänyt tekniikan aivojen fyysisen rakenteen säilyttämiseksi kuoleman jälkeisinä minuutteina. Tähän mennessä sioilla testattua, mutta pian ihmisille tarjottavaa tekniikkaa voitaisiin käyttää aivojen "konnektomin", sen rakenteen 3D-kartan, rekonstruointiin – ja samalla tarjota polku ylösnousemukseen.

Selvyyden vuoksi, meillä ei ole aavistustakaan, miten konnektomista luodaan toimiva tietoisuus, eikä sitä, onko se koskaan mahdollista tehdä. Kun tutkimme täällä, tietoisuus pysyy syvänä mysteerinä – täydentävänä kuuluisalla ”kovalla ongelmalla” – jota olemme vielä vasta alkamassa ymmärtää.

Mutta vain Raamatussa meille luvataan ikuista elämää. Se ei johdu kemiasta tai evoluutiosta vaan uskosta Kristukseen.

Kun ihminen kuolee, hän kohtaa vain kaksi olotilaa: joko kuolema tai ikuinen elämä.

Lähde: 

New Scientist 2026 Want to live forever? There are major questions to confront, first  | New Scientist 25.3.

Geneettiset vihjeet kertovat tarinan neandertalilaisten rappeutumisesta

 

Neandertalin miehen ja naisen rekonstruktiot Neandertalin museossa Mettmannissa, Saksassa. Kuva: AP Photo/Martin Meissner/Alamy

Joel Kontinen

Mitä evoluutioon perustuva nykytiede kertoo neandertalilaisten kuolemasta? Ne kuolivat kylmän kauden kohdatessa noin 75 000 vuotta sitten.

Genesikseen perustuva tiede sanoo, että he olivat täysin nykyihmisiä.

Neandertalin DNA:n analyysi on auttanut kokoamaan tarinan monien vuosituhansien vaikeista ajoista, jotka lopulta johtivat muinaisten ihmissukulaisten kuolemaan.

Ilmaston viilentyessä niiden populaatio supistui ja ne päätyivät rajoittumaan nykyiseen Lounais-Ranskaan. Myöhemmin ilmasto lämpeni ja neandertalinihmiset alkoivat vaeltaa laajemmalle. Suurin osa niiden geneettisestä monimuotoisuudesta oli kuitenkin kadonnut, joten jopa laajalle levinneillä ryhmillä oli hyvin samankaltainen DNA.

Lähde:

Michael Marshall 2026 Genetic clues tell the story of Neanderthals' decline | New Scientist 23.3.

Teleskooppi nappasi kuvan salaperäisen komeetan hajoamisesta

 

Hubble-avaruusteleskoopin kuvaama komeetta K1. Kuva: NASA, ESA, Dennis Bodewits (AU)

Joel Kontinen

Muutama vuosi sitten komeetta iskeytyi Jupiteriin mutta nyt toinen komeetta hajosi neljään osaan.

Sattumalta tiedemiehet ovat nähneet komeetan vain päiviä sen jälkeen, kun se hajosi neljään osaan. Evoluutionistien mukaan tämä voisi tarjota ratkaisevan ikkunan aurinkokunnan historiaan.

John Noonan Auburnin yliopistosta Alabamassa ja hänen kollegansa olivat suunnitelleet havaitsevansa eri komeetan Hubble-avaruusteleskoopilla, mutta aluksen kyvyn kääntyä nopeasti rajoitukset tekivät sen mahdottomaksi, joten he löysivät uuden kohteen: komeetan nimeltä C/2025 K1 (ATLAS). Kun he osoittivat Hubblen K1:een, he eivät nähneet yhtäkään komeetta, vaan neljä sen fragmenttia.

Lähde:

Leah Crane 2026 Mysterious comet disintegration caught by telescope after lucky break | New Scientist 23.3.

Tiedemiehet ovat havainneet valtavan asteroidin pyörivän uskomattoman nopeasti

 

Taiteilijan kuvaus asteroidista 2025 MN45. Kuva: NSF–DOE Vera C. Rubin Observatory/NOIRLab/SLAC/AURA/P. Marenfeld.

Joel Kontinen

Tähtitieteilijät ovat löytäneet asteroidin, jonka halkaisija on  710 metriä. Se pyörii ympäri 1,9 minuutin välein, niin nopeasti, että sen olisi pitänyt pyöriä itsensä kappaleiksi.

Vera C. Rubin Observatory Chilessä on havainnut nopeimmin pyörivän suuren asteroidin, joka on koskaan nähty. Vaikka se on yli puoli kilometriä leveä, tämä asteroidi pyörii ympäri noin 1,9 minuutin välein – nopeus, jota aiemmin pidettiin mahdottomana. 

Dmitrii Vavilov Washingtonin yliopistosta Seattlessa ja hänen kollegansa löysivät tämän asteroidin sekä useita muita yllättävän nopeita pyörijiä Rubinin yhdeksän ensimmäisen havaintoyön datasta huhtikuun lopulla ja toukokuun alussa 2025. Vavilov esitteli tulokset Lunar and Planetary Science Conferencessa Texasissa 17. maaliskuuta.

Lähde:

Leah Crane 2026 We’ve spotted a huge asteroid spinning impossibly fast | New Scientist 20.3.

Neandertalilaiset ovat saattaneet hoitaa haavoja antibioottisella tahmealla tervalla

 

Kuva: Tjaark Siemssen, CC-BY 4.0

Joel Kontinen

Evolutionistit väittävät, että neandertalilaiset kehittyvät miltei apinoista. Ei voida välttää sitä, että neandertilaiset olisivat keksineet tällaista:

Neandertalilaiset ovat saattaneet käyttää koivun kuoresta valmistettua tervaa antiseptisenä aineena haavojen hoitoon. Nykyajan koivutervalla tehdyt kokeet osoittavat, että sillä on antibioottisia ominaisuuksia valmistustavasta riippumatta, mikä viittaa siihen, että neandertalilaiset olisivat voineet löytää sen lääketieteellisen käytön.

Löytö lisää kasvavaa määrää todisteita, jotka viittaavat siihen, että neandertalilaiset käyttivät lääkekasveja vammojen ja sairauksien hoitoon.

”Koivuterva aineena on tunnettu jo jonkin aikaa myöhäispleistoseenista lähtien, erityisesti neandertalilaisten kaivausalueilta eri puolilta Eurooppaa”, sanoo Tjaark Siemssen Oxfordin yliopistosta.

Lähde:

Michael Marshall 2026 Neanderthals may have treated wounds with antibiotic sticky tar | New Scientist 18.3.

Asteroidi Ryugulla on kaikki elämän tärkeimmät ainesosat

 

Kuva: JAXA.

Joel Kontinen

Mistä evolutionistien mukaan elämä sai alkunsa?

Kaikkia viittä DNA:n ja RNA:n tärkeintä ainesosaa on löydetty asteroidi Ryugun näytteistä. Tämä vahvistaa ajatusta siitä, että asteroidit ovat saattaneet tuoda ensimmäisten elävien organismien ainesosat Maahan kauan sitten.

Japanilainen Hayabusa 2 -luotain vieraili Ryugulla vuonna 2018, jossa se ampui kaksi ammusta – yhden pienen ja yhden suuren – asteroidin pintaan ja keräsi syntyneet roskat. Se palasi Maahan näytteiden kanssa vuonna 2020, ja tutkijat ovat analysoineet niitä yksityiskohtaisesti siitä lähtien.

Elämän organismien ainesosien olemassaolo ei kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan itse elämä ja sen Luoja.

Lähde:

Leah Crane 2026 The asteroid Ryugu has all of the main ingredients for life | New Scientist 16.3.

Muinainen "outo" matelija kehittyi nuorena nelijalkaisesta kaksijalkaiseksi

 

Arizonan fossiileista löydetty Sonselasuchus cedrus oli triaskauden krokotiilin sukulainen, josta kasvoi strutsin kaltainen aikuinen. Kuva: Gabriel Ugueto

Joel Kontinen

Krokotiilien varhainen sukulainen vietti nuoruutensa kävellen kontallaan ja nousi sitten aikuisena kahdelle jalalle. Evolutionistien mukaan se eli noin 215 miljoonaa vuotta sitten.

Sen käsi- ja jalkaluut kasvoivat eri tahtiin tämän siirtymän mahdollistamiseksi. "Eturaja on aluksi noin 75 prosenttia takaraajan pituudesta, ja sitten se on lopulta noin 50 prosenttia", sanoo Elliott Armour Smith Washingtonin yliopistosta Seattlessa.

Löytö lisää todisteita siitä, että krokotiilin kaltaiset eläimet varhaisella dinosaurusten aikakaudella olivat erittäin monimuotoisia, ja jotkut jopa omaksuivat samanlaisia ​​ruumiita ja elämäntapoja kuin nykystrutseilla.

Washingtonin yliopiston Christian Sidorin kanssa Armour Smith kaivoi Kaye-louhosta Petrified Forestin kansallispuistossa Arizonassa. Se koostuu savikivistä ja hiekkakivestä, jotka laskeutuivat noin 215 miljoonaa vuotta sitten triaskaudella virranneesta joesta.

Armour Smith ja Sidor löysivät yli 3000 luuta, jotka kuuluivat krokotiilien varhaisille sukulaisille, shuvosaurideille. "Se on sekalainen sekasotku yksittäisistä raajojen luista, joilla ei välttämättä ole yhteyttä yksittäisten eläinten välillä", Armour Smith sanoo.

Siitä huolimatta pari pystyi tunnistamaan uuden shuvosauridin, jolle he antoivat nimen Sonselasuchus cedrus. Yli 950 luista kuului tälle lajille. Se ei muistuttanut nykyaikaista krokotiilia, vaan näytti enemmän lentokyvyttömältä linnulta tai teropodi-dinosaurukselta. Sen eturaajat olivat lyhyet ja hampaiden täyttämän suun sijaan sillä oli hampaaton nokka.

Muilla shuvosaurideilla on samanlaisia ​​ruumiita. ”Shuvosauridit ovat näitä täysin omituisia olentoja, jotka elivät myöhäistriaskaudella”, sanoo Michelle Stocker Virginia Techistä. ”Ne todella näyttävät dinosauruksilta.” Ne muistuttavat eniten ornithomimideja, jotka olivat strutsimaisia ​​dinosauruksia, jotka elivät myöhäisliitukaudella, yli 100 miljoonaa vuotta shuvosauridien jälkeen.

Sonselasuchus cedrus näyttää aloittaneen elämänsä kävellen kontallaan. Nuorempien yksilöiden luut osoittavat, että etu- ja takaraajat olivat suhteellisen samankokoiset. Mutta vanhemmilla yksilöillä takaraajat kasvoivat paljon enemmän ja osoittivat myös merkkejä suuremmasta painon kantamisesta. ”Populaation suuremmat reisiluut ovat melko vankat”, sanoo Armour Smith, kun taas ”jopa suurin olkaluu on suhteellisen heikko”.

Tämä on epätavallista, mutta ei ainutlaatuista. Vuonna 2019 tehdyssä tutkimuksessa löydettiin todisteita kahdesta dinosauruslajista, jotka siirtyivät nelijalkaisuudesta kaksijalkaiseen kävelyyn kasvaessaan. Toinen oli sauropodomorfi, valtavien sauropodien, kuten Brachiosauruksen, esi-isä, ja toinen oli varhainen ceratopsia, joka oli etäistä sukua Triceratopsille.

Stockerin mukaan on mahdollista, että nuori ja aikuinen S. cedrus elivät melko erillään ja jopa söivät eri ruokavalioita, kuten jotkut krokotiilit tekevät nykyään.

Suositut kuvaukset dinosaurusten aikakaudesta antavat usein vaikutelman, että dinosaurukset, erityisesti linnut, kehittyivät hyvin luovasti, kun taas krokotiilit pysyivät melko lailla samoina. Tämä antaa väärän kuvan pseudosukien monimuotoisuudesta – matelijapuun haarasta, johon krokotiilit kuuluvat.

Lähde:

Michael Marshall 2026 Ancient 'weirdo' reptile graduated from 4 legs to 2 in adolescence | New Scientist 9.3.

Sukupuuttoon kuolleilla Australopithecus-lajilla on saattanut olla vaikeita synnytyksiä

 

Kuva: John Bavaro Fine Art/Science Photo Library

Joel Kontinen

Synnytys oli vaikeaa ja vaarallista apinan kaltaisille esi-isillemme, aivan kuten se on myös naisille nykyään. Uusi tutkimus Australopithecus-suvun lantiosta viittaa siihen, että synnytys kohdisti voimakkaita voimia lantionpohjaan – mikä tarkoittaa, että Australopithecus-äideillä oli riski välilihan repeytymiseen.

"Osoitamme, että australopithecus-suvun asukkaat ovat melko samanlaisia ​​kuin nykyihmiset", sanoo Pierre Frémondière, kätilö Aix-Marseillen yliopistosta Ranskasta. "Jos heillä olisi ollut paljon synnytyksiä, heillä olisi luultavasti suurempi lantionpohjan sairauksien riski."

Evolutionistien mukaan Lucy ja kumppanit olivat nykyihmisten kaltaisia, mikä ei Genesiksen mukaan ole oikein. Ne olivat apinoita.

Lähde

Michael Marshall 2026 Our extinct Australopithecus relatives may have had difficult births | New Scientist 13.3.

Ensimmäiset pystyssä kävelleet apinat ovat saattaneet kehittyä Euroopassa

 Kuva Graecopithecus freybergistä, apinasta, joka eli 7,2 miljoonaa vuotta sitten. Kuva: Velizar Simeonovski, Chicago.

Joel Kontinen

Yksi Bulgariasta löydetty reisiluu näyttää edustavan apinaa tai varhaista hominiinia, joka käveli kahdella jalalla ennen tunnettua afrikkalaista hominiinia, mutta todisteet eivät ole läheskään vakuuttavia.

Koska apinat tai ihmiset alkoivat kävellä kahdella jalalla evoluution mukaan? Genesiksen mukaan ihmiset alkoivat kävellä heti alussa, kun Jumala loi ihmiset omaksi kuvakseen. Evoluutiota ei tarvittu.

Apinat ovat saattaneet kävellä pystyssä nykyisessä Bulgariassa 7,2 miljoonaa vuotta sitten. Näin sanovat tutkijat, jotka ovat löytäneet jalkaluun, jossa on merkkejä kaksijalkaisesta kävelystä.

Nämä vuosimiljoonat ovat evoluution oma keksintö.

Jalkaluu on vanhempi kuin mikään tunnettu homininifossiili, mukaan lukien kaikki Afrikasta peräisin olevat. Se viittaa siihen, että kaksijalkaisuus – ratkaiseva askel ihmisen evoluutiossa – on saattanut kehittyä Euroopassa eikä Afrikassa.

"Vanhimmat merkit kaksijalkaisuudesta löytyvät Euroopasta", sanoo Madelaine Böhme Tübingenin yliopistosta Saksasta.

Lähde:

Michael Marshall 2026 The first apes to walk upright may have evolved in Europe | New Scientist 9.3. 

SETI:ltä on saattanut jäädä huomaamatta signaaleja avaruussään takia

 

Kuva: NASA/SDO.

Joel Kontinen

SETI on käyttänyt vuosikymmeniä kuunnellessaan terävää, tarkasti määriteltyä radiosignaalia, joka voisi osoittaa, että sen lähetti etäinen älykäs elämä. Nyt tutkijat uskovat, että avaruussää voi vääristää ja hämärtää tällaisia ​​signaaleja – eli SETI on etsinyt väärää asiaa.

Evolutionistit ajattelevat, että SETI on saattanut köyttää vääriä signaaleja. Avaruuden  säteily on saattanut vaikuttaa tuloksiin, niin että oletetut avaruuden oliot eivät saaneet sitä huomiota, mitä ne tarvitsivat.    

Tiedemiehet ovat saattaneet kadottaa älykkäiden avaruusolioiden signaaleja aurinkotuulen vuoksi. Search for Extraterrestrial Intelligence (SETI) -instituutin tutkijat sanovat, että tämä tarkoittaa, että on etsitty väärän tyyppistä signaalia, ja mahdollisesti jätetty havaitsematta lupaavia todisteita maan ulkopuolisesta elämästä, mutta tulevaisuuden löydön mahdollisuudet ovat nyt suuremmat.

Voittoa tavoittelematon järjestö tekee tutkimusta, joka auttaa todistamaan maan ulkopuolisen elämän olemassaolon, myös sellaisten maan ulkopuolisten radiosignaalien kuunteleminen, joita ei voida selittää luonnollisilla kosmologisilla ilmiöillä.

Aiemmin tällaisen signaalin odotettiin olevan terävä, selkeä radiosignaali kapealla taajuusalueella. Uusi tutkimus kuitenkin viittaa siihen, että kaukaisilta planeetoilta lähetetyt signaalit saattavat himmetä ja leventää taajuusaluetta – käytännössä hieman epätarkasti – kulkiessaan tähtien plasmatuulten läpi.

Lähde:

Matthew Sparkes 2026 SETI may have missed alien signals because of space weather | New Scientist 9.3.

Kemian vihjeet voisivat paljastaa täysin Maan elämästä poikkeavia avaruusolentoja

 

Enceladus, Saturnuksen kuu, on ensisijainen kohde elämän etsinnässä muualla aurinkokunnassamme. Kuva: NASA/JPL/Space Science Institute

Molekulaaristen todisteiden etsiminen elämästä muilla planeetoilla on hankalaa, mutta hiiliyhdisteiden reaktiivisuuteen perustuva testi voisi olla hyödyllinen indikaattori.

Evolutionistit arvelevat, että Maan ulkopuolinen elämä ei vaikuta Maan elämän muotoon. He sanovat, että tämä käy ilmi kemiallisista signaaleista.

Uusi menetelmä elävien olentojen kemiallisten ominaisuuksien tunnistamiseksi voisi auttaa meitä havaitsemaan avaruusolentoja, vaikka ne toimisivat eri tavalla kuin Maassa oleva elämä.

Avaruusolentoja etsiessään tiedemiehet luottavat yleensä biosignatuureihin – aineisiin tai kuvioihin, jotka voivat luotettavasti osoittaa elävien organismien läsnäolon. Tähtitieteilijät voivat analysoida kaukaisten planeettojen ilmakehiä etsiäkseen molekyylibiosignatuureja. Mutta monet elävien olentojen tuottamat molekyylit voivat syntyä myös geologisten tai kemiallisten prosessien kautta ilman elämänmuotoja.

Lähde: 

Alex Wilkins 2026 Chemistry clues could detect aliens unlike any life on Earth | New Scientist 6.3.

Israel tukee kurdien suunnitelmia vallata Iranin rajakaupunkeja, Reuters kirjoittaa sisäpiiritietoihin viitaten.

 

Kuva: Thaier Al-Sudani/Reuters

Joel Kontinen

Reutersin mukaan Israel käy parhaillaan neuvotteluja kurdien aseellisten ryhmien kanssa Iranin länsirajalla. Israel ja USA eivät pysty voittamaan iranilaisia pelkästään ilma-asein.

Israelilaiset haluavat auttaa Iranin kurdeja valtaamaan Iranin rajakaupunkeja osana Teherania vastaan ​​​​suunnattua sotilasoperaatiota, joka alkoi 28. helmikuuta 2026. Neuvottelujen vaihetta ei ole tarkennettu.

Israel uskoo, että kurdit voivat auttaa ajatollahien hallinnon kaatamisessa. Siksi Israelin puolustusvoimat (IDF) suorittaa nyt ilmaiskuja sotilastukikohtiin Länsi-Iranissa.

Kurdijoukkojen mahdollisuus liittyä sotaan Irania vastaan ​​​​on keskusteltu jo useiden päivien ajan sen jälkeen, kun Yhdysvaltain presidentti Donald Trump sanoi, että se olisi hyvä asia. Trumpin mukaan olisi "ihanaa", jos kurdit liittyisivät sotaan Iranin armeijaa vastaan.

Mediassa jopa uutisoitiin, että Irakin kurdit olivat ylittäneet Iranin rajan ja miehittäneet joitakin raja-alueita. He viittasivat Iranin Kurdistanin poliittisten voimien koalition edustajan lausuntoon. Kurdit kuitenkin kiistivät tiedon nopeasti.

Lähde: 

Charter97.org 2026 Reuters: Israel Supports Kurdish Desire To Seize Iran's Border Towns - Belarusian News - Charter'97 7.3.

Kaksi pussieläintä, joiden uskottiin kuolleen sukupuuttoon 6000 vuotta sitten, löytyi elossa

 

Kääpiösormiopossumi. Kuva: Flannery et al

Joel Kontinen

Kaksi pussieläinlajia, joiden tiedemiehet luulivat kuolleen sukupuuttoon ainakin 6000 vuotta sitten, on löydetty elossa Uuden-Guinean saarelta.

Aiemmin tiede tunsi rengashäntäliitolinnun ja kääpiösormiopossumin vain Australiasta löydetyistä fossiileista, ja nyt ne on löydetty ja valokuvattu Vogelkopin niemimaalta Papuasta Indonesiasta paikallisten alkuperäiskansojen yhteisöjen avulla.

Tim Flannery Australian museosta Sydneyssä sanoo, että häneltä ja hänen kollegoiltaan kesti vuosien salapoliisityö varmistaa, että eläimet ovat todellakin palanneet kuolleista. Työhön liittyi kiehtovia havaintoja, väärin tunnistettuja museonäytteitä ja subfossiilien jäänteiden löytämistä. 

Nämä ovat niin sanottuja Lasarus-eläimiä. 

Lähde:

James Woodford 2026 Two marsupials believed extinct for 6000 years found alive | New Scientist 5.3.

Kun risteydyimme neandertalinihmisten kanssa, he olivat yleensä isiä.

 

Kuva: S. ENTRESSANGLE/E. DAYNES/SCIENCE PHOTO LIBRARY.

Joel Kontinen

Kun lajimme ja neandertalinihmiset risteytyivät, parittelussa on saattanut olla enimmäkseen naaraspuolisia Homo sapiens -ihmisiä ja urospuolisia neandertalinihmisiä. Tämä on johtopäätös tutkimuksesta, jossa tarkastellaan sekoittumisen jättämiä geneettisiä jälkiä molemmissa populaatioissa.

Ei ole selvää, miksi tämä sukupuoleen painottunut parittelumalli olisi tapahtunut. On mahdollista, että urosneandertalinihmiset suosivat naaraita Homo sapiens -ihmisiä oman lajinsa naaraiden sijaan, tai että naarasneandertalinihmiset suosivat neandertalin uroksia, tai molempia. Ei ole myöskään mitään keinoa määrittää, olivatko parittelut yhteisymmärryksessä vai pakotettuja.

Evoluution mukaan neandertalilaiset ovat ihmisten esi-isiä. Mutta Raamatun mukaan he ovat Aadamin ja Eevan jälkeläisiä niin kuin mekin. Monet nykytieteen tulokset viittaavat tähän.

Lähde: 

Michael Marshall 2026 When we interbred with Neanderthals, they were usually the fathers | New Scientist 26.2.

Muurahaiset keräävät hiilidioksidia ilmasta ja muuttavat sen suojakuoreksi

 

Elektronimikroskooppikuva muurahaisesta, jonka tukiranka on dolomiittia. Kuva; Hongjie Li.

Joel Kontinen

Muurahainen, joka pystyy muuttamaan ilman hiilidioksidia dolomiittikiveksi tukirangassaan, voi antaa vihjeitä siitä, miten ihmiset voivat sitoa kasvihuonekaasuja ilmastokatastrofin välttämiseksi.

Sieniä viljelevät muurahaiset etsivät kasvillisuutta ravinnoksi yhdyskunnissaan kasvaville viljellyille sienille. Sienet puolestaan ​​toimivat muurahaisten ensisijaisena ravinnonlähteenä. Muurahaisten ja sienten suuri tiheys voi johtaa korkeisiin hiilidioksidipitoisuuksiin pesien sisällä.

Näin muurahaiset taistelevat hiilidioksidia vastaan ​​ja ehkäisevät oletettua ilmastonmuutosta.

Lähde: 

James Woodford 2026 Ants capture carbon dioxide from the air and turn it into armour | New Scientist 2.3.

Kuinka huolissasi sinun pitäisi olla asteroidin törmäyksestä Maahan?

 

Kuva: Shutterstock

Joel Kontinen 

Dinosaurukset pyyhkäistiin pois asteroidin seurauksena, mutta tarkoittaako se, että meitä uhkaa sama kohtalo – ja pitäisikö sinun olla huolissasi tästä mahdollisuudesta? Voisiko tämä dramaattinen asia koskaan tapahtua oikeasti?

Jossain, avaruuden kylmissä syvyyksissä, on avaruuskivi, joka voisi tuhota suuren planeetan, kärsiä saman kohtalon kuin dinosaurukset? Ja pitäisikö tämän eksistentiaalisen uhan pitää sinut hereillä öisin? Tässä on mitä tiedämme.

Asteroidi, joka tappoi dinosaurukset 66 miljoonaa vuotta sitten, oli halkaisijaltaan vähintään 10 kilometriä, riittävän suuri aiheuttamaan megatsunameja, sytyttämään valtavia metsäpaloja ja pimentämään taivaan kaikkialla maailmassa. Tämän kokoisten asteroidien arvioidaan osuvan Maahan noin 60 miljoonan vuoden välein planeetan kraatteritilastojen perusteella. Seuraavan kokoluokan asteroidien, noin kilometrin halkaisijan omaavien, arvioiden mukaan ne osuvat Maahan noin miljoonan vuoden välein, ja viimeisin osuma oli noin 900 000 vuotta sitten. Nämä luvut riittävät hermostuttamaan.

Tässä on aikamäärät menneet ristiin, ainoa kohta, ensimmäinen avaruuskivi iskeytyi maahain, oli Nooan ajan vedenpaisumus noin 4 500 vuotta sitten, ja seuraava Genesiksessä kerrottu Sodoman ja Gomorran tuho, ja seuraava on ilmestyskirjassa ennustettu Koiruoho.

Lähde:

Leah Crane 2026 How worried should you be about an asteroid smashing into Earth? | New Scientist 27.2.