Kuva: Steve Trewhella / Alamy
Joel Kontinen
Voiko merimadolla olla biometallia leuoissaan? Viimeaikaiset
tutkimukset sanovat, että voi. Tätä ei ole tuonut esiin evoluutio, vaan älykäs suunnittelu.
Joidenkin merimatojen leuat on valmistettu poikkeuksellisen
kovasta mutta kevyestä materiaalista, jota kutsutaan ”biometalliksi” ja jolla
voisi olla sovelluksia tekniikassa.
Perinereis cultrifera on eräs merimadon tyyppi, jolla on
pitkä, harjaksilla koristeltu ruumis. Lajin jäsenillä on myös vahvat leuat,
joiden avulla ne voivat murskata kovia saaliita, kuten pieniä äyriäisiä tai
muita matoja. Niiden leukojen jäänteitä on löydetty fossiiliaineistosta, joka
ulottuu satojen miljoonien vuosien taakse.
Christian Hellmich TU Wienistä Itävallasta ja hänen
kollegansa ovat tutkineet tämän madon leukoja lähes vuosikymmenen ajan, minkä
seurauksena he ehdottavat, että ne on valmistettu uudesta materiaalista. Kunkin
leuan molekyylirakenne yhdistää proteiineja ja metallien, kuten sinkin ioneja,
mikä antaa sille ominaisuuksia pehmeämpien biologisten materiaalien ja
metallien välillä.
"Harjasmatojen leuat ovat uskomattoman kovat mutta
silti erittäin kevyet", sanoo Matthew Lehnert Kent State Universitysta
Ohiosta. "Monet teollisuudenalat, autoteollisuudesta ilmailuun, etsivät
uusia tapoja kehittää kovia ja kevyitä materiaaleja. Vastaukset löytyvät
luonnosta!"
Jotkut darvinistit kertovat, että evoluutio on keksinyt
keinon, jolla "houkutellaan metallin kaltainen mekaaninen sormenjälki
proteiinin kaltaisista ainesosista, ja madon tutkiminen on tapa, jolla kysymme,
mikä temppu tekee sen mahdolliseksi", sanoo Markus Buehler Massachusetts
Institute of Technologysta.
Lähde:
Karmela Padavic-Callaghan 2026 Hard but lightweight ‘bio-metal’ material discovered in sea worm jaws | New Scientist 14.7.
Tekstit
