Tutkijat löysivät "48 500 vuotta" vanhan viruksen

 

Kuva:NASA/JPL-Caltech/Charles Miller. 

Joel Kontinen

Seitsemän Siperian ikiroudan virusta on elvytetty ja replikoitu laboratoriossa – mukaan lukien vanhin tähän mennessä elpynyt.

 Kun ikirouta sulaa, se vapauttaa hiiltä ja mahdollisesti myös pitkään uinuvia muinaisia viruksia. Seitsemän tyyppiä 48 500 vuotta vanhaa virusta on elvytetty Siperian ikiroudasta. Nuorimmat olivat jäässä 27 000 vuotta, kun taas vanhin oli jäässä 48 500 vuotta, mikä tekee siitä vanhimman tähän mennessä elvytetyn viruksen. "48 500 vuotta on maailmanennätys", sanoo Jean-Michel Claverie Aix-Marseillen yliopistosta Ranskasta, joka teki työn kollegoidensa kanssa. Hänen tiiminsä on aiemmin elvyttänyt kaksi 30 000 vuotta vanhaa virusta.

Evoluutio on veikeä sarja epäuskottavia uskomuksia. Kun kaikkien elollisten olentojen oletetaan kehittyneen samasta alkuoliosta, eteen nousee vääjäämättä monenlaisia ongelmia.

Darwinin elämänpuu on julistettu kuolleeksi ja kuopatuksi jo monta kertaa, mutta sillä on paha taipumus edelleenkin kummitella tiedejulkaisujen sivuilla.

Vaikka viruksia ei määritellä eliöksi, ne tuottavat päänvaivaa evolutionisteille.

Science julkaisi vuonna 2017 tutkimuksen jättiviruksista, jotka ovat geneettisesti suurempia kuin monet bakteerit. Klosneuvirukset pystyvät koodaamaan (valmistamaan) proteiineja ja ovat muutenkin niin mutkikkaita, että perinteinen taksonomia on vaarassa: tutkijat eivät tiedä, minne ne pitäisi sijoittaa.

Lähde:

 Le Page,  Michael, 2022. A 48,500-year-old virus has been revived from Siberian permafrost New Scientist 23. 11. 

Liitukauden mosasaurukset jäävät orvoiksi

Kuva: FunkMonk, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).




Joel Kontinen

Mosasaurukset olivat vesieläimiä, joiden oletetaan eläneen myöhään liitukaudella (eli osapuilleen 95–66 miljoonaa evoluutiovuotta sitten).

Evolutionistit uskovat, että valaiden, kalaliskojen ja joutsenliskojen tavoin ne kehittyivät maaeläimistä.

Ongelmana on todisteiden puute.

Uusi PLOS ONE:ssa julkaistu tutkimus pyrkii korjaamaan tämän puutteen. Tutkijat myöntävät, että aiemmat yritykset eivät ole onnistuneet tarjoamaan sukuselvitystä mosasauruksista.

Kukaan ei tiedä, mistä ne ovat tulleet eli niiden oletetut esi-isät ovat kateissa.

Nyt tutkijat tunnustavat, että olisi pitänyt kokeilla eri menetelmiä, esimerkiksi evoluutiopuun oksien pituutta ja muutosten oletettua nopeutta.

Heidän oma analyysinsa tuotti lähinnä selityksiä, kun heidän menetelmänsä tulokset eivät läheskään aina vastanneet odotuksia.

Mosasaurukset ovat siis edelleenkin orpoja.

Odotettavissa on spekulaatioita konvergentista evoluutiosta.

Myös merieläimet tuottavat ongelmia evolutionisteille, koska ne ovat toisinaan säilyneet liian hyvin.

Lähde:

Simões, Tiago R et al. 2017. Mosasauroid phylogeny under multiple phylogenetic methods provides new insights on the evolution of aquatic adaptations in the group. PLOS ONE (3.5.).