Richard Dawkinsin painajainen: systeemibiologia

Systeemibiologia on biologisten verkostojen ja elävien organismien tavoin mutkikasta. Kuva: U.S. Department of Energy Genome Programs, public domain.




Joel Kontinen


Maailmasta on ripeästi tulossa jälkidarvinistinen. Tämä lisää etenkin Richard Dawkinsin ahdinkoa, koska evoluution alhaalta ylös (osista kokonaisuuteen) -strategia ei voi selittää luonnossa nähtäviä biologisia järjestelmiä.

Dawkins tunnetusti sanoi uskovansa, että biologiassa suunnittelu on vain näennäistä.

Aivoinfarktista toipuva Dawkins on muutenkin saanut jobinpostia viime aikoina. Naturen kolumnisti sanoi, että hän on jämähtänyt tieteellisessä ajattelussaan 1970-luvulle, ja The Telegraph vihjaisi hänen käyneen kovin äreäksi.

Nykytiede on edennyt varsin etäälle uusdarvinismista, jonka kannattajat ovat jääneet asemalaiturille katselemaan, miten juna jatkoi matkaa ilman heitä.

Eikä asemalla näy edes resiinaa, jolla voisi yrittää luotijunan perään.

Meissä on nanoteknologiaa, korjausmekanismeja ja monenlaista huipputeknologiaa, joten ei ole ihme, että systeemibiologiasta on tullut vireä tieteenala.

Systeemibiologiassa kokonaisuus on oleellisempi kuin osat. Toisin kuin darvinismi, se on ylhäältä alas -strategia. Siinä ei spekuloida, miten organismit ovat saattaneet kehittyä vaan katsotaan, miten ne oikeasti toimivat.

Se on holistinen eli kokonaisvaltainen lähestymistapa, jossa kiinnitetään huomiota kokonaisuuksiin sekä myös erilaisiin biologisiin verkostoihin, jotka muodostavat kokonaisuuden.

Darvinistinen evoluutio hidasti tieteen kehitystä takertumalla surkastumiin ja roska-DNA:han.

Systeemibiologia sen sijaan edistää huippututkimusta.

Ei siis ole ihme, että siitä on tullut Dawkinsin ja muiden darvinistien painajainen.

Lähde:

Institute for Systems Biology. What is Systems Biology.

Solujen ällistyttävät varajärjestelmät kertovat luomisesta

Apollo 15:n komento/huoltomoduuli Kuuta kiertävällä radalla. Kuva: NASA. Meidän solujemme hienot varajärjestelmät herättäisivät kateutta NASA:n insinööreissä.




Joel Kontinen

NASA:n insinöörit olisivat ylpeitä, jos he onnistuisivat kehittelemään yhtä tehokkaita varajärjestelmiä kuin mitä meissä on. Näin Sciencen toimittaja Elizabeth Pennisi aloittaa kirjoituksensa molekyylibiologian uusimmista löydöistä.

Molekyylibiologia on osoittautunut moninkertaisesti mutkikkaammaksi kuin mitä evolutionistit kuvittelivat. Elävien olentojen suunnittelussa ei mitään ole jätetty sattuman varaan.

Viime vuosien geneettiset löydöt lisäävät monien evolutionistien ahdistusta.

Äskettäin tutkijat onnistuivat selvittämään, miten kahden raajojen muodostukseen osallistuvan geenin varajärjestelmät toimivat.

Uusissa löydöissä pääosaa näytteli proteiineja koodaamaton DNA, jota vielä jokin vuosi sitten kutsuttiin roska-DNA:ksi lähinnä sen vuoksi, että evolutionistit eivät tienneet, mitä se tekee.

Nyt tiedetään, että roska-DNA on kaikkea muuta kuin roskaa. Geneetikot arvelevat, että meillä saattaa siinä osassa olla satojatuhansia tehostajia eli transkriptiotekijöitä, jotka aktivoivat transkriptiota.

Transkriptiossa DNA:n geneettinen koodi muunnetaan RNA:ksi. Se on proteiinisynteesin eli valkuaisaineiden valmistuksen ensimmäinen vaihe.

Tehostajat takaavat esimerkiksi sen, että rotille – ja luultavasti myös meille – muodostuu tasan oikea määrä sormia ja varpaita.
Tutkijat uskovat, että tehostajat kaiken lisäksi toimivat yhdessä.

Niiden on siis täytynyt olla olemassa alusta lähtien, muuten saattaisimme nähdä vaikkapa kolmikätisiä, kuusisormisia tai nelivarpaisia ihmisolentoja.

Darvinistit ovat jo liian kauan satuilleet huonosta suunnittelusta, roskasta ja surkastumista, mutta todellisuudessa genetiikka on ihmeellistä.

Suunnittelijamme käden jälki näkyy meissä selvästi.

Lähde:

Pennisi, Elizabeth. 2016. Biologists identify the backup systems that ensure genes build limbs. Science (20.5.).

”Roska-RNA:ta” ei ole olemassakaan

RNA:n kemiallinen rakenne. Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen

Roska-RNA:ta ei ole olemassakaan, kerrotaan Pittsburgin yliopiston tuoreessa tutkimuksessa. Apulaisprofessori Bino John kollegoineen julkaisi tutkimuksen Journal of Virology –lehdessä.

RNA:lla eli ribonukleiinihapolla on tärkeä tehtävä solun sisäisessä tiedonsiirrossa.

Tutkijat panivat merkille, että niinkin lyhyt kuin 15 nukleotidin pätkä RNA:ta osallistuu elimistön biologisiin prosesseihin. Ennen sitä pidettiin roskana.

John ja kollegat kutsuvat näitä pikkuriikkisiä RNA:n pätkiä us-RNA:ksi (unusually small RNA eli epätavallisen pieni RNA). He löysivät ne tutkiessaan herpes-virusta.

Tohtori John arvelee, että us-RNA:n avulla voidaan diagnosoida tauteja ja kohdentaa uusia lääkkeitä.

Darvinistinen ajattelu eli näkemys, että olemme täynnä eläimellisen menneisyytemme jäänteitä eli surkastumia, jotka nyt ovat tarpeettomia, esti pitkään lääketieteen kehitystä. Vasta viime vuosina tutkijat ovat alkaneet vapautua evoluution pakkopaidasta.

Seuraukset ovat olleet varsin myönteisiä.


Lähde:

ScienceDaily Science News. No Such Thing As 'Junk RNA,' Say Researchers. 18.10. 2009.
http://www.sciencedaily.com/releases/2009/10/091013105809.htm

Evoluutiota tämäkin: surkastumat ovat käymässä vähiin

Surkastumat: vuonna 1890 – 180, nykyisin 0. Apinatarinat ovat entistä epäuskottavampia. Kuva: Wikipedia.




Joel Kontinen

Darwin Was Wrong –konferenssissa biologian tohtori Robert Carter mainitsi, että vuonna 1890 darvinistiseen evoluutioon uskovat tiedemiehet ”tiesivät”, että ihmisessä on 180 surkastumaa eli ”toimintansa lopettanutta elintä” muistona eläimellisestä menneisyydestämme. Nykyisin jo tiedetään, että meissä ei ole surkastumia.

Kymmenisen vuotta sitten ilmestyneessä Koulun biologia –sarjan toisen lukiokurssin kirjassa sanottiin:

”Ihmisen umpilisäke on surkastunut elin. Se ei enää toimi selluloosan hajottamistehtävissä kuten kasveja syövillä eläimillä. Ihmisen häntänikamat, karvapeitteen osat, terävät kulmahampaat ja korvanliikuttajalihakset ovat myös selviä todisteita siitä, että eläinten rakenne on muuttunut ja yhteisestä kantamuodosta kehitys on johtanut eri suuntiin.” (s. 70)

Kirjan tiedot eivät enää pidä paikkaansa. Vuonna 2007 Duken yliopiston tutkijat huomasivat, että umpilisäke varastoi hyvänlaatuisia bakteereja, joita tarvitaan ruoansulatuselimissä.

Ajatus surkastumista ei perustu tutkittuun tietoon vaan darvinistien a priori -näkemykseen, jonka mukaan kaikki oliot ovat kehittyneet yhteisestä kantamuodosta.

Tällaista kutsutaan myös darvinistiseksi satuiluksi.

Aukkojen evoluutiota on muutenkin tilkitty viime aikoina. Myös ”roska-DNA” ja jopa ”roska-RNA” ovat osoittautuneet yllättävän tarpeellisiksi.

Jo kolme vuosituhatta sitten Israelin kuningas Daavid sanoi: ”Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti” (Ps. 139:14).

Lähteet:

Associated Press. 2007. Appendix May Produce Good Bacteria, Researchers Think. (5. 10.).

Bergman, Jerry ja George Howe. 1993. “Vestigial Organs” Are Fully Functional. Kansas City: Creation Research Society, x.

Carter, Robert. 2009. Darwin Was Wrong about the Complexity of Life. Luento Darwin Was Wrong – konferenssissa 14.11.

Tast, Johan & al. 1998. Koulun biologia. Lukio 2: Perinnöllisyys ja evoluutio. Helsinki: Otava.

Surkastumat eivät ole läheskään niin tarpeettomia kuin kuviteltiin

Jos uskomme, että Lucy on esiäitimme, pidämme myös surkastumia todellisina.




Joel Kontinen

Miten evolutionisti suhtautuu elimeen, jonka funktiota hän ei ymmärrä? Hän pitää sitä surkastumana. Ja jos hän sattuu olemaan kirurgi, hän on valmis leikkaamaan sen pois.

Surkastuman tehtävä on todistaa, että kaikki oliot ovat kehittyneet yhteisestä kantamuodosta. Niinpä esimerkiksi umpilisäkkeitä leikattiin surutta pois, koska niitä pidettiin evoluution jättäminä romuina, joilla ei enää ole käyttöä.

Uudemmat tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että käsitys surkastumista on perustunut tietämättömyyteen. Kun darvinistisen maailmankatsomuksen omaksunut tutkija ei löytänyt jollekin elimelle mitään funktiota, hän luokitteli sen oitis surkastumaksi, jäänteeksi ihmisen eläimellisestä menneisyydestä.

Umpilisäkettä, nielurisoja ja esimerkiksi pernaa on pidetty surkastumina, joilla ei enää ole mitään tehtävää ihmisen kehossa. Tiedon lisäännyttyä tällaiset uskomukset ovat kuitenkin osoittautuneet myyteiksi.

National Geographic News käsitteli hiljattain useita elimiä, joita ennen pidettiin surkastumina mutta jotka vaikuttavat joko immuunipuolustukseen tai muuten edistävät terveyttä.

Vuonna 2007 Journal of Theoretical Biology julkaisi tutkimuksen, jossa kävi ilmi, että umpilisäke varastoi hyödyllisiä bakteereja, joita tarvitaan ruoansulatuselimissä.

Vuonna 1977 The Lancet –tiedelehdessä julkaistiin laaja pitkittäistutkimus, jossa huomattiin, että pernan menettäneet sotaveteraanit kuolivat kaksi kertaa todennäköisemmin sydäntauteihin ja keuhkokuumeeseen kuin ne, joilla tämä elin oli vielä tallella.

Jälleen kerran luomismalli selittää todellisuutta paljon paremmin kuin evoluutiomalli. Syntiinlankeemus toi kärsimyksen ja mutaatiot maailmaan. Mutta tästä huolimatta ihminen on ”tehty ylen ihmeellisesti” (Psalmi 139:14). Meissä ei ole tarpeettomia elimiä, vaikka kaikki eivät aina toimisikaan optimaalisesti.

Darvinistiset ennakkoluulot ja leikataan se pois –asenne ovat sen sijaan valitettavan usein hidastaneet lääketieteen kehitystä.




Lähteet

Koerth-Baker, Maggie. 2009. Vestigial Organs Not So Useless After All, Studies Find. National Geography News.(30.7.) http://news.nationalgeographic.com/news/2009/07/090730-spleen-vestigial-organs.html

Tast, Johan, Heikki Tyrväinen, Teuvo Nyberg ja Matti Leinonen. 1998. Koulun biologia. Lukio 2: Perinnöllisyys ja evoluutio. Helsinki: Otava.

Darvinistien suo

Nämä eläimet ovat kuin kotonaan darvinistien suolla.




Joel Kontinen

Kuvittele lammikkoa, jonka seisova vesi on ”pilaantunutta, ummehtunutta, täynnä tauteja ja mätänevää kasvillisuutta”. Näin Stephen R. Covey kirjoittaa teoksessaan Principle-Centered Leadership.

Suo on täynnä “krokotiilejä, alligaattoreita, ötököitä, hämähäkkejä ja muita siihen elinpiiriin sopivia eläimiä”, eikä siinä ole mitään kovin miellyttävää.

Covey on johtajuusguru, jonka kirjoja on myyty miljoonittain ympäri maailmaa. Hän ei varsinaisesti kuvannut evoluutiota. Hän käytti lemuavaa suota esimerkkinä siitä, millainen huonosti johdetun yrityksen ilmapiiri voi kurjimmillaan olla.

Kuvaus vastaa mainiosti darvinistisen luonnontieteen nykytilaa. Evolutionistit ovat keksineet tarinoita surkastumista ja roska-DNA:sta ja näin hidastaneet tieteen kehitystä jo 150 pitkää ja pimeää vuotta. He eivät ole suostuneet myöntämään, että tarinointi perustuu ideologisiin valintoihin ja ”aukkojen evoluutioon”. Keitaasta on tullut mätänevä, lemuava suo.

He ovat sitä paitsi vastustaneet kiivaasti kaikkia yrityksiä päästää raikasta vettä pieneen vihreänmustaan lammikkoonsa.

Mutta ilman juoksevaa vettä kaikki elämä suossa ja sen ympärillä ennen pitkää kuolee. Eikä siihen edes tarvita miljoonia vuosia.


Lähde:

Covey, Stephen R. 1990. Principle-Centered Leadership. New York: The Free Press.

Lisäys:

Jotkut evoluution ystävät ovat jo ehtineet lukea tätä vertauskuvaa ikään kuin sen jokaisella yksityiskohdalla olisi vastine biologian maailmassa. Se ei suinkaan ollut tarkoitukseni. Huomautan vielä kerran, että suo on nimenomaan vertaus.

Covey, jonka kirjasta lainasin vertauksen, ei käyttänyt kovinkaan tieteellistä kieltä niin kuin sanasta ötökkä (bug) voi päätellä.

Umpilisäke ei olekaan surkastuma

Joel Kontinen


Lääkärit ovat vuosien saatossa poistaneet tuhansittain umpilisäkkeitä, joita on pidetty tarpeettomina. Nyt Journal of Theoretical Biology julkaisi Duken yliopistossa tehdyn tutkimuksen jossa kävi ilmi, että lääkärit ovat monesti tehneet turhaa työtä: umpilisäke onkin tarpeellinen. Se varastoi hyvänlaatuisia bakteereja, joita tarvitaan ruoansulatuselimissä.[1]

Darvinistisen käsityksen mukaan ihminen on täynnä surkastumia, jotka ovat jäänteitä hänen eläimellisestä esihistoriastaan. Vuonna 1900 surkastumia arveltiin olevan 180,[2] mutta vähitellen biologisen tiedon karttuessa yhä useammalle ”jäänteelle” on löydetty käyttöä.

On huomattu, että kyse onkin ollut ennakkoasenteeseen perustuvasta oletuksesta eli koska ihminen on polveutunut apinan kaltaisesta olennosta ja alun perin ameban tapaisesta yksisoluisesta, oli syytä olettaa, että ihmiseen on jäänyt turhia osia. Valitettavan usein darvinistiset ennakkoluulot ovat hidastaneet lääketieteen kehitystä.

Kreationistit sen sijaan ovat alusta lähtien uskoneet, ettei ihmisissä ole surkastumia. Uuden tutkimuksen mukaan he siis ovat jälleen kerran olleet ajastaan edellä. ”Roska-dna:lle” on käymässä samalla tavalla.

On loogisempaa uskoa, että Jumala, joka loi kaiken hyväksi, ei toheloinut luomistyössään, kuin pitää uusdarvinisia alati muuttuvia kertomuksia totena.



Viitteet:
[1] Associated Pess. 2007. Appendix May Produce Good Bacteria, Researchers Think. 5. 10. 2007. http://www.foxnews.com/story/0,2933,299779,00.html


[2] Bergman, Jerry ja Howe, George. 1993. “Vestigial Organs” Are Fully Functional. Kansas City: Creation Research Society, x.