Jos uskomme, että Lucy on esiäitimme, pidämme myös surkastumia todellisina.
Joel Kontinen
Miten evolutionisti suhtautuu elimeen, jonka funktiota hän ei ymmärrä? Hän pitää sitä surkastumana. Ja jos hän sattuu olemaan kirurgi, hän on valmis leikkaamaan sen pois.
Surkastuman tehtävä on todistaa, että kaikki oliot ovat kehittyneet yhteisestä kantamuodosta. Niinpä esimerkiksi umpilisäkkeitä leikattiin surutta pois, koska niitä pidettiin evoluution jättäminä romuina, joilla ei enää ole käyttöä.
Uudemmat tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että käsitys surkastumista on perustunut tietämättömyyteen. Kun darvinistisen maailmankatsomuksen omaksunut tutkija ei löytänyt jollekin elimelle mitään funktiota, hän luokitteli sen oitis surkastumaksi, jäänteeksi ihmisen eläimellisestä menneisyydestä.
Umpilisäkettä, nielurisoja ja esimerkiksi pernaa on pidetty surkastumina, joilla ei enää ole mitään tehtävää ihmisen kehossa. Tiedon lisäännyttyä tällaiset uskomukset ovat kuitenkin osoittautuneet myyteiksi.
National Geographic News käsitteli hiljattain useita elimiä, joita ennen pidettiin surkastumina mutta jotka vaikuttavat joko immuunipuolustukseen tai muuten edistävät terveyttä.
Vuonna 2007 Journal of Theoretical Biology julkaisi tutkimuksen, jossa kävi ilmi, että umpilisäke varastoi hyödyllisiä bakteereja, joita tarvitaan ruoansulatuselimissä.
Vuonna 1977 The Lancet –tiedelehdessä julkaistiin laaja pitkittäistutkimus, jossa huomattiin, että pernan menettäneet sotaveteraanit kuolivat kaksi kertaa todennäköisemmin sydäntauteihin ja keuhkokuumeeseen kuin ne, joilla tämä elin oli vielä tallella.
Jälleen kerran luomismalli selittää todellisuutta paljon paremmin kuin evoluutiomalli. Syntiinlankeemus toi kärsimyksen ja mutaatiot maailmaan. Mutta tästä huolimatta ihminen on ”tehty ylen ihmeellisesti” (Psalmi 139:14). Meissä ei ole tarpeettomia elimiä, vaikka kaikki eivät aina toimisikaan optimaalisesti.
Darvinistiset ennakkoluulot ja leikataan se pois –asenne ovat sen sijaan valitettavan usein hidastaneet lääketieteen kehitystä.
Lähteet
Koerth-Baker, Maggie. 2009. Vestigial Organs Not So Useless After All, Studies Find. National Geography News.(30.7.) http://news.nationalgeographic.com/news/2009/07/090730-spleen-vestigial-organs.html
Tast, Johan, Heikki Tyrväinen, Teuvo Nyberg ja Matti Leinonen. 1998. Koulun biologia. Lukio 2: Perinnöllisyys ja evoluutio. Helsinki: Otava.
Tekstit
