Charles Darwin ei ymmärtänyt, miksi maailmassa on kärsimystä. Kuva Wikipediasta.
Joel Kontinen
Kaksi tunnettua 1800-luvulla elänyttä vaikuttajaa menetti yllättäen kaksi läheistään. Kun Charles Darwin oli kahdeksan, hänen äitinsä kuoli. Hänen vanhin tyttärensä Annie kuoli kymmenenvuotiaana.
Charles Darwin ei murheissaan kääntynyt Jumalan puoleen. Sen sijaan hän kääntyi Häntä vastaan ja yritti työntää Hänet maailmansa ulkopuolelle. Darwinin suvussa epäiltiin Raamattua, ja Annien kuolema sai hänet hylkäämään jopa etäisen deistisen Jumalan mahdollisuuden.
Samoihin aikoihin Irlannissa varttui mies, joka kohtasi yhtä kovia vastoinkäymisiä kuin Darwin. Hänen uskonsa ei kuitenkaan kärsinyt haaksirikkoa.
Joseph Scriven (1819-1886), joka kirjoitti laulun Jeesus auttaja on parhain (What a Friend We Have in Jesus), syntyi varakkaaseen irlantilaisperheeseen ja opiskeli Dublinissa arvostetussa Trinity Collegessä. Hänen elämästään ei puuttunut dramatiikkaa.
Kun Scriven aikoi mennä naimisiin, hänen morsiamensa hukkui sovitun hääpäivän aattona. Scriven oli 25-vuotias. Vaikeudet ovat saaneet monet kääntymään pois Jumalasta tai jopa kieltämään Hänet, mutta ne toivat Scrivenin lähemmäksi Häntä.
Scriven ei pitänyt Jeesusta vain hyvänä opettajana tai profeettana. Hän tiesi, mitä Herra tarkoitti, kun Hän sanoi opetuslapsille: “Te olette ystäviäni, kun teette sen minkä käsken teidän tehdä” (Joh. 15:14).
Ruotsalainen gospellaulaja Pelle Karlsson laulaa universumin Luojan ällistyttävästä rakkaudesta. On käsittämätöntä, miksi Hän suuruudestaan huolimatta on kiinnostunut pienestä ihmisestä.
Joseph Scriven oli löytänyt tämän samaisen salaisuuden. Hän kääntyi ainoan Ystävän puoleen, joka kykeni lohduttamaan häntä.
Tämä ystävä oli Jeesus, hänen Vapahtajansa.
Scriven pakkasi laukkunsa. Hän jätti Irlannin taakseen ja matkusti Kanadaan. Unohtaakseen omat vaikeutensa hän käytti suurimman osan ajastaan ja voimavaroistaan muiden auttamiseen. Häntä kutsuttiin Port Hopen laupiaaksi samarialaiseksi.
Kanadassa Scriven rakastui nuoreen naiseen, joka pian kuoli keuhkokuumeeseen.
Vuonna 1855 hän kuuli äitinsä vakavasta sairaudesta. Hän ei päässyt tapaamaan tätä mutta kirjoitti pienen runon, joka on käytännön teologiaa parhaimmillaan. Hän ei koskaan aikonut julkaista sitä.
Useimmat kristityt tuntevat sanat:
Jeesus auttaja on parhain, murheissa Hän lohdun suo.
Huolesi vie myöhään, varhain kiitosmielin Herran luo.
…
Murhe mieltäsi kun painaa, synti raskas rasittaa,
Jeesus voimallansa kantaa, kiitä siksi Jumalaa.
Laulu Jeesus auttaja on parhain muistuttaa meitä siitä, että voimme viedä kaikki murheemme Vapahtajallemme ja tietää, että Hän kuuntelee meitä.
Hän on läsnä, kun kaikki muut ovat hylänneet meidät. Ahdistusten tullen voimme lähestyä Häntä luottavasti, koska Heprealaiskirjeen (4:15-16) mukaan Hän on meidän ylipappimme, joka ymmärtää meidän heikkouksiamme.
Raamattu myös kutsuu Häntä Immanueliksi, ‘Jumala meidän kanssamme’. Scriven ymmärsi, että Jumala ei ole meistä kaukana. Transsendentti Luoja tuli immanentiksi Kristuksessa. Hänestä tuli meidän uskollinen ystävämme.
Vaikka vastoinkäymiset saivat Charles Darwinin menettämään uskonsa Jumalaan, Scriven suhtautui niihin rakentavasti. Hän tiesi, että hänellä oli ystävä, joka ei koskaan hylkäisi häntä.
Joseph Scrivenin “pikkuruno” on ollut suuri inspiraation lähde miljoonille ihmisille.
Lähteet:
Hengellinen laulukirja. 1992. 3., uudistettu painos. Vantaa: Hengellinen Laulukirja.
Keynes, Randal. 2002. Darwin, His Daughter & Human Evolution. New York: Riverhead Books
Sanders, Roger W. 2009. Darwin’s Personal Struggle with Evil. Answers 4:1, 32-33.
Tekstit
