Mustekaloja vapautettu Adrianmerelle vieraslajien torjumiseksi

 

Kuva: Oliviero Mordenti/Bolognan yliopisto

Joel Kontinen

Atlantin siniravut ovat siirtyneet Välimerelle ja Adrianmerelle, missä ne ovat ongelma sekä ekosysteemeille että paikallisille talouksille, mutta mustekalat saattavat tarjota ratkaisun.

Noin 150 000 mustekalanpoikasta (Octopus vulgaris) on 24. elokuuta vapautettu Italian Adrianmeren rannikon vesille yhdessä Euroopan ensimmäisistä pilottikokeista, joilla testataan, voiko laji auttaa torjumaan vieraslajia, sinirapua (Callinectes sapidus), joka syö kotoperäisiä äyriäisiä ja uhkaa kalastusteollisuutta ja meriekosysteemejä.

"Hanke on sopiva huolellisesti kontrolloiduksi pilottikokeiluksi, mutta se ei ole vielä todistetusti tehokas torjuntastrategia", sanoo Rom Lipcius, meriekologi Virginian meritieteiden instituutista, joka ei ole mukana aloitteessa.

Lähde: 

Alessio Cozzolino 2026 Octopuses released into Adriatic Sea to tackle invasive crabs | New Scientist 27.8.

Mustekalat saavat pohtimaan uudelleen, miksi eläinten aivot ovat kehittyneet suuriksi

 

Matalassa vedessä elävillä mustekaloissa – kuten tavallinen mustekala – on tyypillisesti suuret aivot. Kuva: Shutterstock

Joel Kontinen

Miksi mustekaloilla on isot aivot? Isot aivot ovat evolutionistien mielestä merkkinä sosiaalisesta käytöksestä. Mutta tuoreen tutkimuksen mukaan tämä ei pidä paikkaansa.

Mustekaloilla voi olla suuret aivot ympäristötekijöiden – eivät sosiaalisten tekijöiden – vuoksi.

Nisäkkäiden suurten aivojen uskotaan yleisesti liittyvän sosiaaliseen käyttäytymiseen. Tätä ajatusta kutsutaan sosiaalisten aivojen hypoteesiksi. Mitä enemmän lajin jäsenillä on sosiaalisia yhteyksiä, sitä suuremmat aivot ne tarvitsevat näiden yhteyksien hallitsemiseksi. Tämä kaava pätee ryhmiin, kuten kädellisiin, delfiineihin ja kamelinsukuisiin. Mutta on olemassa eläimiä, kuten pääjalkaisia ​​– mustekaloja, kalmareita, seepioita ja meriahvenia – joilla on suhteellisen suuret aivot, jotka osoittavat älykkään käyttäytymisen merkkejä, mutta jotka silti elävät pitkälti yksinäistä elämää, jossa vanhempien hoivaa, monimutkaista ryhmädynamiikkaa tai sosiaalista oppimista on vähän.

Lähde:

Chris Simms 2026 Octopuses prompt rethink of why animals evolve big brains | New Scientist 21.1.

Mustekalat lankeavat kumikäden illuusioon

 

Kuva: Sumire Kawashima ja Yuzuru Ikeda/Ryukyuksen yliopisto

Uusi tutkimus osoittaa, että mustekalat voidaan huijata luulemaan, että tekokäsi on osa niiden kehoa, mikä viittaa siihen, että niillä on samanlainen kehonomistajan tunne kuin meillä.

Kumikäden illuusio, joka osoitettiin ensimmäisen kerran 1990-luvun lopulla, sisältää henkilön oikean käden piilottamisen ja tekokäden asettamisen pöydälle heidän eteensä, minkä jälkeen molempia silitetään samanaikaisesti. Myöhemmin havaittiin, että myös muita nisäkkäitä, kuten hiiriä, voidaan huijata samalla tempulla.

Lähde:

James Woodford 2025 Octopuses fall for the rubber hand illusion just like us | New Scientist 21.7.

Mustekalat ja kalat metsästävät joukkueena saadakseen lisää saalista

Kuva:  Eduardo Sampaio ja Simon Gingins

 Joel Kontinen

Mustekalat turvautuvat älykkääseen suunnitteluun pyydystäessään kaloja. Se toimii useiden eri kalalajien kanssa löytääkseen ja saadakseen saalista – ja lyödäkseen niitä, jotka eivät auta.

Mustekalat ovat vieläkin kehittyneempiä kuin on luultu. Vaikka ne ovat yleensä yksinäisiä eläimiä, ne voivat työskennellä kalojen kanssa löytääkseen saalista ja tunnistaakseen, ketkä tiimin jäsenet eivät auta. Tämä on johtopäätelmä metsästyslaumoista tehdystä tutkimuksesta, joka koostuu yhdestä mustekalasta ja useista kaloista. 

Kalat tiedustelevat mahdollisen saaliin ja kutsuvat sitten mustekalan huuhtelemaan ne ulos raoista, joihin ne eivät pääse käsiksi. Lisäksi mustekala lyö pois kalat, jotka vain roikkuvat lauman ympärillä toivoen saavansa jotain, sen sijaan, että auttaisivat aktiivisesti saaliin löytämisessä. "Ne ymmärtävät, että nämä kalat käyttävät niitä hyväkseen", sanoo Eduardo Sampaio Max Planck Institute of Animal Behavior -instituutista Saksassa. 

Päivämustekalat (Octopus cyanea) ovat yleisiä Intian ja Tyynenmeren alueella, ja niitä tavataan kaikkialla Punaisestamerestä Havaijiin. Ne metsästävät kietoutumalla esineiden, kuten kivien, ympärille ja muodostamalla pussin lonkeroidensa väliin kalvolla, joka vangitsee pieniä eläimiä.

Lähde:

Michael Le Page. 2024. Octopuses and fish hunt as a team to catch more prey | New Scientist 23.9.

Proteiinien uudelleenkoodaus voi auttaa mustekaloja sopeutumaan lämpötilan muutoksiin

 

Kuva: D.J. Schuessler Jr/Shutterstock. 

Joel Kontinen 

Mustekalat voivat sopeutua lämpötilan muutoksiin säätämällä geneettistä koodiaan muuttamaan niiden hermosoluissa muodostuvia proteiineja.

Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että pääjalkaisilla, kuten kalmarilla ja mustekaloilla on vertaansa vailla oleva kyky muokata RNA:taan. Nämä "lähettiläs"-molekyylit kuljettavat kopion geneettisistä ohjeista DNA:sta solun osiin, joissa valmistetaan proteiineja. Mutta oli epäselvää, miksi eläimet tekevät niin tai mitä vaikutuksia sillä on.

Joshua Rosenthal Marine Biological Laboratoryssa Woods Holessa, Massachusettsissa, ja hänen kollegansa testasivat, kuinka Kalifornian kaksipistemustekalat (Octopus bimaculoides) reagoivat veden lämpötilan muutoksiin säiliöissä.

He siirsivät lämpötilaa asteittain noin 13 °C:seen (55 °F) yhdelle ryhmälle ja 22 °C:seen (72 °F) toiselle ryhmälle. Kylmemmän säiliön mustekalat tekivät yli 13 000 muokkausta RNA:hansa, mikä johti muutoksiin tuloksena olevissa proteiineissa.

"On houkuttelevaa ajatella, että ne tekevät tämän sopeutuakseen muuttuneeseen ympäristöön, ja tässä osoitamme, että ne voivat tehdä niin ainakin yhteen ympäristöolosuhteisiin eli lämpötilaan", Rosenthal sanoo.

Monilla eläimillä, niin kuin ihmisilläkin on entsyymejä, jotka voivat vaihtaa kirjaimia RNA:ssa muuttaakseen näitä ohjeita. Useimmilla eläimillä useimmat muokkaukset kuitenkin tapahtuvat ei-koodaamassaan RNA:ssa – toisin sanoen RNA:ssa, jota ei muunneta proteiiniksi. Nämä muokkaukset voivat silti olla hyödyllisiä muilla tavoilla; ne voivat esimerkiksi vaikuttaa siihen, miten immuunijärjestelmämme solut kehittyvät tai aktivoituvat.

"Mielenkiintoista pääjalkaisissa on se, että ne koodaavat uudelleen proteiineja suuruusluokkaa, joka on paljon suurempi kuin mikään muu laji tai mikään muu tuntemamme eläinperhe", sanoo Eli Eisenberg Tel Avivin yliopistosta Israelista, joka myös työskenteli tutkimuksessa. Hänen mukaansa syytä tähän ei ole täysin tiedossa.

Kaksi proteiineista, jotka muuttuivat merkittävästi lämpötilan vaikutuksesta, olivat kinesiini-1 ja synaptotagmiini, jotka molemmat ovat kriittisiä hermoston toiminnalle.

Kinesiini-1 on vastuussa kemiallisten aineiden kuljettamisesta pitkien mikrotubulusten läpi neuronien sisällä, jotka voivat ulottua metrin pituisiksi. Matkustaessaan kinesiinit näyttävät kävelevän pienillä jaloilla. RNA-muokkaus muutti osaa kinesiinin "jalassa", jossa se yhdistyy mikrotubuluksiin, jolloin se kulkee hitaammin alemmissa lämpötiloissa.

Synaptotagmiinia löytyy synapseiksi kutsuttujen neuronien välisistä yhteyksistä, joissa se havaitsee kalsiumtasot ja laukaisee kemiallisten viestien vapautumisen solusta toiseen. RNA-muokkaus aiheutti synaptotagmiiniproteiineilla alhaisemman affiniteetin kalsiumiin alhaisemmissa lämpötiloissa.

Eisenberg sanoo, että on liian aikaista tietää, kuinka nämä muutokset voisivat saada mustekalat paremmin sopeutumaan kylmään. "Tuhannet proteiinit eroavat toisistaan kylmässä ja lämpimässä, joten on hyvin monimutkaista ymmärtää, kuinka ne kaikki toimivat yhdessä antamaan mustekalalle sietokykyä lämpötilan muutoksille."

Tutkijoiden mielestä muutosten tapahtumisaikataulu viittaa kuitenkin siihen, että nämä muutokset sopivat paremmin vuodenaikojen lämpötilaeroihin kuin äkillisiin muutoksiin, kuten vesivirtojen aiheuttamiin muutoksiin.

Jin Billy Li Kalifornian Stanfordin yliopistosta sanoo, että näiden muutosten taustalla olevat tarkat tekijät ovat edelleen mysteeri. "Mielestäni on reilua sanoa, että emme tiedä mekanismia, miksi lämpötilasta riippuvat muutokset tapahtuvat."

Mustakalat ovat älykkäitä ja niiden kyky sopeutua kylmään johtuu älykkäästä suunnittelusta.

Lähde:

 Kwan,  Jacklin. 2023. Octopuses edit their own genetic code to adapt to colder water NewScientist  8.6.

 

Mustekalat voivat nähdä painajaisia saalistajista, jotka hyökkäävät niitä vastaan

 

Kuva: Albert Kok, CC BY-SA 3.0, 

Joel Kontinen 

Akvaariossa oleva mustekala on kuvattu menevän syvästä unesta puskemaan ja ruiskuttamaan mustetta – petoeläinten vastainen puolustus, joka viittaa siihen, että se näki unta hyökkääjästä.

Mustekalat voivat nähdä painajaisia. Tämä on yksi mahdollinen selitys laboratorioakvaariossa olevaa mustekalaa tarkkailevien kameroiden havaitsemalle poikkeukselliselle käytökselle, sanoo Marcelo Magnasco New Yorkin Rockefeller-yliopistosta.

Vuonna 2021 hänen tiiminsä osti Floridasta pyydetyn mustekalan (Octopus insularis) pääjalkaisten kognitiotutkimustaan varten. Mustekala, joka on nimetty Costelloksi erään Arrival-elokuvan "heptapod"-avaruuden olennon mukaan, sopeutui nopeasti vankeuteen ja alkoi nukkua ulkona eikä luolassa, kuten mustekalat tekevät luonnossa.

Evolutionistien mukaan meidän ja mustakalojen esi-isä eli yli 500 miljoonaa vuotta sitten, Mutta mitä mustekaloilla on yhteistä ihmisten kanssa?

Mustekalat ovat darvinistisia arvoituksia. Joustavuus, jolla eläin voi sopeutua ja mukauttaa käyttäytymistään uusiin tilanteisiin, on hyvä osoitus sen kognitiivisista kyvyistä. Lukuisat tutkimukset osoittavat, että mustekalojen käyttäytyminen on erittäin joustavaa riippumatta siitä, ovatko ne luonnossa vai laboratorion säiliössä.

Lähde:

Le Page, Michael. 2023,  Octopuses may have nightmares about predators attacking them. New Scientist  18.5.  

Miksi mustekalat ovat niin älykkäitä?

 

kuva: albert kok, CC BY-SA 3.0, 

Joel Kontinen

Evolutionistien mukaan meidän ja mustakalojen esi-isä eli yli 500 miljoonaa vuotta sitten, Mutta mitä mustekaloilla on yhteistä ihmisten kanssa?

Käyttäytymisen kannalta joustavuus, jolla eläin voi sopeutua ja mukauttaa käyttäytymistään uusiin tilanteisiin, on hyvä osoitus sen kognitiivisista kyvyistään. Lukuisat tutkimukset osoittavat, että mustekalojen käyttäytyminen on erittäin joustavaa riippumatta siitä, ovatko ne luonnossa vai laboratorion säiliössä.

Keskitymme ensin niiden puolustusmekanismeihinsa. Useiden saalistajien - kuten kalojen, lintujen ja valaiden - edessä mustekalat ovat naamioinnin mestareita. Ne voivat jäljitellä ympäristöään muuttamalla ihonsa väriä ja jopa tekstuuria.

Mustekalat ovat myös valtavia saalistajia, ja niiden hyökkäysmekanismit soveltuvat monenlaisiin saaliisiin, joita ne saalistavat, mukaan lukien simpukat, äyriäiset, kalat ja jopa muut pääjalkaiset. Ne voivat käyttää visio- ja naamiointitaitojaan metsästykseen ja lonkeroillaan tutkia, koskettaa ja maistaa ympäristöään tarttumaan kaikkiin ulottuvilla oleviin ruokiin.

Mustekalojen kognitiivisia kykyjä voidaan testata laboratoriossa. EthoS-laboratoriossa työskennellään parhaillaan tavallisen mustekalan muistin ja tulevaisuuden suunnittelukykyjen parissa. Ne ovat monimutkaisia eläimiä tutkittavaksi hämmästyttävien kykyjensä vuoksi.

Purkkien avaaminen, vaikka se on vaikuttava ja sitä käytetään usein havainnollistamaan mustekalojen älykkyyttä, ei ole niiden merkittävin kyky. Kyse on enimmäkseen näppäryydestä ja tarttumisesta, ja mustekalat ovat melko hitaita tätä tehtävää suorittaessaan: mustekalalla kestää aina yli minuutin purkin avaaminen jopa harjoitettuna. Parempi esimerkki niiden vaikuttavasta älykkyydestään on kyky käännellä L-muotoista esinettä, jotta se voi kulkea pienen neliön aukon läpi seinässä.

Mustekalat voivat myös käyttää ehdollista syrjintää, toisin sanoen ne voivat muuttaa valintaansa kontekstista riippuen. Esimerkiksi ne voivat oppia hyökkäämään esineeseen, josta tulee vain kuplia. Ne voivat myös käyttää spatiaalista oppimista ja löytää piilotetun suojan muistamalla sen sijainnin tai käyttää visuaalisia vihjeitä tietääkseen, kuinka lonkero voidaan suunnata läpinäkymättömän T-muotoisen laitteen sisällä. Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä, mustekalat voivat oppia katsomalla, kuinka muut mustekalat suorittavat tehtäviä, kuten valitsevat tietyn objektin toisen sijaan. Tämä on yllättävää, koska ne ovat pääasiassa yksinäisiä olentoja.

Mustekalat täyttävät kaikki älykkyyden määritelmän kriteerit: ne osoittavat suurta joustavuutta tiedon hankkimisessa (useiden aistien käyttämisessä ja sosiaalisessa oppimisessa), sen käsittelyssä (syrjivän ja ehdollisen oppimisen avulla), sen säilyttämisessä (pitkäaikaisen muistin kautta) ja soveltamalla sitä sekä saalistajiin että saaliisiin.

Lähde:

 

Poncet, Lisa. 2021, Suckers for learning: why octopuses are so intelligent The Conversation  6.  7.