sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Ystävämme bakteeri pitää pahan sairaalabakteerin (MRSA:n) loitolla



Valkosolut käyvät MRSA:n kimppuun. Kuva: National Institutes of Health (NIH), public domain.




Joel Kontinen


Sairaalabakteerina tunnettu MRSA eli metisilliinille resistentti Staphylococcus aureus on ikävä tauti, joka tekee tuhoaan etenkin sairaaloissa.

USA:ssa 11 000 ihmistä kuolee vuosittain MRSA:han.

Vaikka MRSA:n koko nimi voi kuulostaa sanahirviöiltä, sille on varsin käypä selitys: Metisilliini on puolisynteettinen penisilliini, jolla aiemmin hoidettiin infektioita. Resistentti tarkoittaa vastustuskykyistä.

Mutta nyt tutkijat ovat huomanneet, että ihminen voi luonnostaan tuottaa antibiootin, joka nujertaa MRSA:n. Andreas Peschel Tübingenin yliopistosta kollegoineen raportoi äskettäin löydöstä Naturessä.

Ihmelääkkeen nimi on lugduniini. Se on Staphylococcus lugdunensis-bakteerin tuottama molekyyli. Se pystyy kukistamaan MRSA:n.

Yhdeksällä prosentilla ihmisistä on luonnostaan S. lugdunensista esimerkiksi nenässään.

Nyt tutkijat pohtivat, voisiko siitä kehittää nenäsuihkeen auttamaan niitä, joilla ei ole vastustuskykyä MRSA:lle.

Antibioottiresistenssi ei todista evoluutiosta, koska jo ”4 miljoonaa vuotta” vanhat bakteerit olivat vastustuskykyisiä antibiooteille.

Tuhat vuotta sitten eläneillä inkoilla oli suolistobakteereja, jotka olivat vastustuskykyisiä antibiooteille.

Viime vuonna Venezuelassa syrjässä elävältä heimolta tavattiin mikrobeja, jotka olivat vastustuskykyisiä antibiooteille.

Taudit kertovat meille syntiinlankeemuksesta.

Vastustuskyky taas viittaa siihen, että alun hyvässä maailmassa kaikki bakteerit saattoivat tehdä hyvää – niin kuin suurin osa niistä edelleenkin tekee.

Mutta jostain syystä paha kello kuuluu usein kauemmaksi kuin hyvä.

Lähde:

Nowogrodzki, Anna. 2016. The nose knows how to kill MRSA. Nature News (27.7.).


perjantai 29. heinäkuuta 2016

Sairaaksi jalostettu englanninbulldoggi osoittaa evoluution mahdottomuuden



Englanninbulldoggi. Kuva: Quizillafreak, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).




Joel Kontinen

Tuore New Scientist esittelee meille englanninbulldoggin vaivoja: Koiraparka hengittää ja liikkuu vaivalloisesti. Se kärsii allergioista ja autoimmuunisairauksista. Myös lisääntyminen tuottaa ongelmia.

Koirien jalostus kertoo darvinistisen evoluution mahdottomuudesta eli siitä, että kehitys kulkee täysin väärään suuntaan. Jalostus vähentää koiran geneettistä informaatiota.

Kaikkien koirien äiti oli ilmeisesti joko villinä vaeltava susi tai sitä suuresti muistuttava villikoira. Sillä oli niin rikas perimä, että se pystyi tuottamaan kaikki nykyisin elävät koirarodut.

Villikoira oli pilalle jalostettuun villakoiraan verrattuna terveyden perikuva.

Aikamme koirarodut kertovat geneettisestä rappeutumisesta. Vaikka sudesta voidaan jalostaa sekä kääpiöpinseri että tanskandoggi, kääpiöpinseri on menettänyt niin paljon geneettistä informaatiota, ettei siitä enää koskaan voida jalostaa sutta.

Puhdasrotuiset koirat ovat vuosisatojen saatossa menettäneet niin paljon geneettistä informaatiota, että niistä on tullut sairaita ja miltei mutantteja.

Sekarotuiset sen sijaan voivat hyvin.

Hybridikoirat, joissa yhdistyy vähintään kaksi koirarotua, voivat jossain määrin tervehdyttää sairaiksi jalostettuja koiria, mutta osa geneettisestä informaatiosta on menetetty ikiajoiksi.

Koirarodut osoittavat, että evoluutio ei toimi.

Genesiksen lajiensa mukaan periaate sen sijaan toimii.

Lähde:

Pettit, Harry. 2016. Inbreeding has destroyed the English bulldog’s genetic diversity. New Scientist (29.7.).

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Kääpiöplaneetta Ceresin kraatterit ovat hukassa


Ceresin isot kraatterit pysyttelevät piilossa. Kuva: NASA/JPL-Caltech/UCLA/MPS/DLR/IDA.



Joel Kontinen

Aurinkokuntamme pikkujättiläisiin lukeutuvan Ceresin pinnan pitäisi olla täynnä kraattereita, jos se olisi miljardeja vuosia vanha.

Mutta törmäyskraattereita on aivan liian harvassa. Tutkijat odottivat löytävänsä 10–15 suurta, 400 kilometrin levyistä kraatteria pienempien lisäksi, mutta NASA:n DAWN-luotaimen ottamissa kuvissa ei löytynyt yhtään yli 280 kilometrin levyistä kuoppaa.

Ceres on asteroidivyöhykkeen suurin taivaankappale, halkaisijaltaan 939 kilometriä, joten luulisi, että sinne sopisi kraatteri poikineen.

Marsin ja Jupiterin välisellä asteroidivyöhykkeellä on sen verran ruuhkaa, että Ceresin pinnan (suhteellinen) tasaisuus on saanut miljooniin vuosiin uskovat tutkijat spekuloimaan, että mutavyöryt ovat peittäneet kraatterit.

Niinkin saa uskoa, mutta Ceres näyttää kaiken kaikkiaan nuoremmalta kuin mitä sen pitäisi: Siinä näkyy vesihöyryä ja toimivia tulivuoria.

Aurinkokuntamme planeetat (esimerkiksi Merkurius, Venus ja Saturnus), kääpiöplaneetat, kuukivien rauta, kuut (Saturnuksen kuu Titan, Jupiterin kuut Io ja Europa sekä Pluton kuu Kharon), asteroidit, komeetat ja monet muut taivaankappaleet näyttävät paljon nuoremmilta kuin mitä meille on opetettu.

Monet seikat viittaavat siihen, että Jumala loi alussa aurinkokuntamme Genesiksessä kerrotulla tavalla eli Sanallaan tarvitsematta kosmista evoluutiota.

Lähde:

Pettit, Harry. 2016. Missing craters on Ceres may have been smoothed by a mud facial. New Scientist (26.7.).

maanantai 25. heinäkuuta 2016

Ihmisen silmä on ällistyttävän tarkka – havaitsee jopa fotonin

Meillä on miltei kotkannäkö. Kuva: Vtornet, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).




Joel Kontinen

Olipa kerran aika, jolloin suuresta valovoimaisuudesta nauttinut ateisti ja evolutionisti Richard Dawkins kertoi meille, että ihmisen silmä on suunniteltu täysin väärin – koska sokea kelloseppä ei hänen mielestään pystynyt parempaan.

Silmälääkärit, muut asiantuntijat ja suunnitteluinsinöörit ovat tienneet jo pitkään, että Dawkins erehtyi todella pahasti.

Ihmisen silmä on suunniteltu erinomaisen hyvin.

Nyt Nature Communications julkaisi tutkimuksen, jossa kävi ilmi, että ihmissilmä on niin tarkka, että se pystyy havaitseman yhden fotonin.

Ja fotoni on äärimmäisen epämääräinen ja vikkelä. Se kiiruhtaa tyhjiössä 300 000 kilometriä sekunnissa, mutta ehdimme siitä huolimatta havaita sen.

Emme kiitä C. Darwinia havainnostamme.

Mutta meillä taitaa olla syytä kiittää Jumalaamme siitä, miten hienosti Hän on meidät luonut.


Lähde:

Tinsley, Jonathan N. et al. 2016. Direct detection of a single photon by humans. Nature Communications 7: 12172 (19.7.).



lauantai 23. heinäkuuta 2016

Ryhävalaat pelastivat hylkeen varmalta kuolemalta



Ryhävalaat suojelevat hyljettä. Kuva: John Durban/NOAA, public domain.




Joel Kontinen


Evoluution maailman pitäisi olla kiivasta eloonjäämistaistelua. Mutta joskus tapahtuu sellaista, jota darvinisti ei voi käsittää.

Niin kuin Science meille äskettäin raportoi.

Miekkavalaat ahdistelivat hyljettä, joka oli paennut jäälautalle Etelämantereen vesillä. Ne yrittivät saada sen kiinni ja synnyttivät suuren aallon, joka pyyhkäisi hylkeen veteen.

Yhtäkkiä pari ryhävalasta ui paikalle. Hylje haki niiltä turvaa, ja aalto paiskasi sen lähimmän valaan päälle.

Valas kurottautui ylös vedestä, jotta hylje olisi turvassa. Kun hylje oli putoamaisillaan, valas työnsi sen räpylällään takaisin turvaan, ja niin se pääsi toiselle jäälautalle, pois miekkavalaiden luota.

Ja niin hylje jäi eloon.

Tapauksen nähnyt meriekologi Robert Pitman oli ällistynyt. Näytti aidosti siltä, että ryhävalaat suojelivat hyljettä.

Eri eläinlajit voivat toisinaan auttaa toisiaan, mutta luulisi, että ryhävalaat eivät hyötyneet avustusoperaatiostaan.

Eläinkunnassa tapahtuu paljon sellaista, joka ei sovi evoluution maailmaan.

· Dagestanissa leijona paimentaa lampaita sen sijaan, että söisi ne.
· Irlantilaisella farmilla kissa adoptoi ankanpoikaset.
· Venäläisessä eläintarhassa vuohesta tuli tiikerin paras kaveri, ainakin siihen asti, kunnes ne rupesivat kinastelemaan.
· Petojen näköiset eläimet syövät kasveja.


Lähde:

Skokstad, Erik. 2016. Why did a humpback whale just save this seal's life? Science (22.7.).



torstai 21. heinäkuuta 2016

Fiksut mehiläiset keksivät viilentää pesänsä vedellä


Kuva: John Severns, Wikimedia Commons.




Joel Kontinen

Olen ollut bussissa, jossa ilmastointi hajosi 43 asteen helteessä (Voit lukea tästä seikkailusta lisää kirjastani Kenguruja, kakaduja ja eläviä fossiileja).

Kuski keksi viilentää auton suihkuttamalla pullosta vettä matkustajien kasvoille.

Mehiläiset keksivät samantapaisen konstin. Vaikka niillä ei ole kieltä, ne pystyvät viestimään oman merkkijärjestelmänsä avulla.

Kun lämpö nousee yli 40 asteen, mehiläisten toukat menehtyvät, ellei pesää viilennetä.

Äskettäin Thomas Seeley (Cornell University) kollegoineen tutki laboratoriossa, miten mehiläiset saivat pesänsä viileämmäksi.

Kotitöitä tekevät mehiläiset koskettivat vedenkantajien suuta. Näin ne ilmeisesti pyysivät lisää vettä. Vedenkantajat lensivät juomaan vatsansa täyteen ja sitten pirskottivat sen pesään, joka viileni tuntuvasti. Ne hakivat vettä niin kauan kuin muut sitä pyysivät.

Mehiläiset ovat muutenkin fiksuja. Ne pystyvät laskeutumaan nopeasti ja turvallisesti miltei minne tahansa.

Myös muurahaiset ovat keksineet nerokkaan keinon, jolla ne pitävät kekonsa viileänä. Ne hyödyntävät lämpötilaeroja.

Darvinistisessa maailmassa simpanssien ja muiden isojen apinoiden pitäisi olla eläimistä fiksuimpia, koska niiden oletetaan olevan miltei ihmisiä.

Viime kuussa tiedelehdet kirjoittivat apinoiden kivikautisesta kulttuurista, mutta ne unohtivat kertoa, että etenkin varikset, muurahaiset, kimalaiset ja mehiläiset ovat niitä moninkertaisesti kekseliäämpiä.

Lähde:

Benson, Emily. 2016. Water-bottle bees cool the hive after their overheated mates beg New Scientist (20.7.).




tiistai 19. heinäkuuta 2016

Taitolentomestari: Kolibrin ällistyttävän nerokkaasti suunniteltu törmäyksenestojärjestelmä estää kolarointeja



Kuva: Charles Sharp, Creative Commons (CC BY 3.0.).




Joel Kontinen

Kolibri räpyttelee siipiään 70 kertaa sekunnissa, kykenee pysyttelemään ilmassa paikallaan, lentämään takaperin ja kiitämään yli 80 kilometriä tunnissa.

Lisäksi kolibrit pystyivät säilyttämään lentosuuntansa liki täydellisesti jopa niin pahassa turbulenssissa, että yksikään tutkija ei saanut lennokkiaan pysymään ilmassa.

Hiljattain tutkijat huomasivat tässä ällistyttävässä pikkulinnussa uuden piirteen: siinä on sisäänrakennettu törmäyksenestojärjestelmä. Tämä kävi ilmi tunnelikokeissa.

Kolibri tuntuu tietävän, milloin se lähestyy estettä ja miten kaukana este on.

Se pystyy uskomattomiin temppuihin, eikä se vahingossakaan tipahda tai törmää muihin lintuihin tai puihin.

Lintujen häkellyttävät suunnistustaidot kertovat luomisesta.

Esimerkiksi punarinta on moninkertaisesti tarkempi kuin risteilyohjus.

Mitä enemmän saamme tietää linnuista, sitä selvemmin käsitämme, että ne eivät ole sokean kellosepän tuotantoa.

Tässä muutama esimerkki:

Kottaraiset lentävät jättimäisissä parvissa eivätkä törmää toisiinsa.

Käpytikka olisi kuollut ”evoluution aikana” sukupuuttoon, jos evoluutio olisi totta.

Samoin olisi käynyt fregattilinnulle.

Ne ovat yhä keskuudessamme, koska Jumala loi linnut. Ne eivät kehittyneet joistain muista eliöistä.

Lähde:

New Scientist 2016. Hummingbirds’ unique way of seeing prevents them from crashing (18.7.).

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Ihmisen evoluutio jatkuu? Tulevaisuuden ennustaminen on liki yhtä vaikeaa kuin menneisyyden

Tämäkin piirros on saanut vaikutteita evoluutiosta. Mutta darvinisti näkee siinä useita kerettiläisiä piirteitä.






Joel Kontinen


Ihmisen oletettu evoluutio näyttää melko sekavalta. Darvinistit eivät ole siitä kovinkaan yksimielisiä.

Vuonna 2008 professori Steve Jones ilmoitti muitta mutkitta, että ihmisen evoluutio on loppunut.

Kaksi vuotta myöhemmin (2010) Scientific American vihjasi, että arvostettu professorimme erehtyi pahan kerran. Ihmisen evoluutio jatkuu.

Ja vuonna 2009 evoluutioteoreetikko Oliver Curry arveli, että ihmiskunta jakaantuu joskus kahdeksi lajiksi, niin kuin H. G. Wellsin romaanissa Aikakone (The Time Machine).

Viime toukokuussa Science raportoi, että evoluutio jatkuu ainakin briteissä: heistä on tullut vaaleampia, sinisilmäisempiä ja keskimäärin pidempiä kuin roomalaisaikana 2000 vuotta sitten.

Evoluution parhaat todisteet ovat näin triviaaleja muutoksia. (Samanlainen trendi näkyy vaikkapa koivumittareissa ja darwininsirkuissa).

Jotkut taas spekuloivat, että meistä tulee fiksumpia, kun evoluutio kutistaa aivojamme.

Äskettäin Jonathan Beauchamp (Harvard University) väitti, että luonnonvalinta on vaikuttanut korkeasti koulutetuissa amerikkalaisissa viime vuosisadalla.

Miten hän sitä perustelee?

He saavat vähemmän lapsia kuin ne, joilla on vaatimattomampi koulutus.

Tällä ei tietenkään ole mitään tekemistä darvinistisen evoluution kanssa.

Beauchamp tarkasteli vain miehiä ja naisia, jotka olivat syntyneet vuosina 1931–1953.

Tästä oli kätevää ekstrapoloida tulokset kattamaan kaikkia amerikkalaisia.

Mutta näin media yleensäkin tiedottaa evoluutiosta.

Mutaatiot ja luonnonvalinta näyttelevät yhä keskeisiä rooleja darvinistisissa skenaarioissa.

Mutta mutaatiot eivät luo uutta. Monesti ne aiheuttavat tuhoa.

DNA:n korjausmekanismit, solujen varajärjestelmät ja pikkuruisten nanomoottoreiden yhteistyö estävät mutaatioiden synnyn.

Olisi hyvä muistaa, että luonnonvalinta ei luo vaan karsii tarpeettomia aineksia ja että luonnonvalinta ei sinänsä ole evoluutiota.


Lähde:

Hawks, John. 2016. Are humans still evolving? Growing evidence suggests we are. New Scientist (15.7.).



perjantai 15. heinäkuuta 2016

Dinosauruksen pikkuruisten yläraajojen suunnittelu hämmentää evolutionisteja

Gualicho shinyae. Valkoiset osat on löydetty, harmaat päätelty. Kuva: J. González, Creative Commons (CC BY 4.0).




Joel Kontinen

Argentiinasta löydetty dinosauruksen fossiili tuo lisää päänvaivaa evolutionisteille. Gualicho shinyae muistutti Allosaurusta, mutta sillä oli Tyrannosaurus rexin pikkuruiset yläraajat, vaikka se eli eri mantereella kuin kuuluisa hirmu T. rex.

Jotkut tutkijat ovat kuvailleet tätä 7–8 metrin pituista hirmuliskoa mosaiikkimaiseksi eli eläimeksi, jossa on kahden tai useamman lajin piirteitä.

Mosaiikeista ei nykyäänkään ole puutetta: esimerkiksi vesinokkaeläin, nokkasiili, muurahaiskäpy ja maasika sotkevat evoluutioajattelua.

Lisäksi napasiiseli (Spermophilus parryii) ja muut kylmäveriset nisäkkäät sekä miltei lämminverinen kala Lampris guttatus hämmentävät keitosta vielä lisää ja saavat sen läikkymään yli.

Kun kaksi eri eläinlajia eivät ole läheistä sukua toisilleen, mutta niissä siitä huolimatta ilmenee samanlaisia rakenteita tai muita ominaisuuksia, darvinisti vetoaa hanakasti konvergenttiin evoluutioon.

Tutkimattomia ovat evoluution tiet, hän tuumaa ja levittelee käsiään.

Tutkijat uskovat Gualicho shinyaen eläneen ”68 miljoonaa vuotta” sitten.

New Scientistin reportteri uskoo, että Gualicho shinyaen pikkuruiset yläraajat kehittyivät jotain tarkoitusta varten.

Evoluutiolla ei pitäisi olla mitään tarkoitusta eikä mitään päämäärää. Teleologinen eli päämäärähakuinen ajattelu on darvinistisessa yhteisössä periaatteessa harhaoppia.

Sopeudu vallitseviin oloihin, kuuluu evoluution päiväkäsky.

Mutta toisin kuin evolutionisti toivoisi, kaikki eläimet näyttävät suunnitelluilta.

Lähde:

Gabbatiss, Josh. 2016. T. rex lookalike suggests that tiny arms developed for a purpose. New Scientist (13.7.).

keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Evoluutio ei pysty selittämään korallien ja muiden syvänmeren eliöiden kauneutta


Syvänmeren korallin kauneutta. Kuva: NOAA Office of Ocean Exploration and Research, 2016 Deepwater Exploration of the Marianas.





Joel Kontinen

Kauneutta voi kaiken kaameuden keskellä olla vaikea välttää.

Charles Darwinille kukkien alkuperä oli iljettävä mysteeri. Myös riikinkukon upea pyrstö sai hänet voimaan pahoin.

Sokealla kellosepällä ei pitänyt olla mitään syytä luoda kauneutta, jota näemme galakseissa, itsessämme ja jopa viruksissa.

Evoluutio ei kykene selittämään, miksi ällistyttävää kauneutta on jopa syvällä merenpinnan alla.

Kauneus liittyy läheisesti ylisuunnitteluun. Esimerkiksi vain ihmisellä on leuka. Sillä ei ole mitään eloonjäämistä edistävää funktiota, ja eläimet pärjäävät mainiosti ilman sitä.

Ylisuunnittelua näkyy myös kuvissa, joita NOAA:n Okeanos Explorer -laivan pienoissukellusvene on huhtikuusta lähtien ottanut tieteelle ennestään tuntemattomista syvänmeren eliöistä.

Turhaan ei Saarnaajan kirjassa sanota, että Jumala loi kaiken kauniisti aikanaan.

Lähde:

NOAA. 2016. NOAA Ship Okeanos Explorer. April 22: Dive 2: Santa Rosa South. (25.4.).


maanantai 11. heinäkuuta 2016

Muurahaiskäpy: kummajainen, joka sekoittaa evoluutioajattelua


Kuva: Piekfrosch, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).



Joel Kontinen

Malaijanmuurahaiskäpy (Manis javanica) ei sovi darvinistisiin luokitteluihin. Se on nisäkäs, mutta sillä on keratiinista valmistettuja suomuja suojapanssarina.

Napasiiselin, kiivin, vesinokkaeläimen, maasian ja nokkasiilin tavoin sitä ei oikeastaan voida sijoittaa Darwinin elämänpuun millekään oksalle.

Evolutionistit eivät tiedä, mistä se on tullut ja minne se on menossa.

Muurahaiskäpy ei sitä paitsi ole muuttunut juuri lainkaan ”45 miljoonaan” vuoteen.

Tämä veikeä elävä fossiili on valitettavasti hyvin uhanalainen.

Lähde:

Brahic, Catherine. 2016. Meet the world’s cutest and most endangered animals. New Scientist (6.7.).



lauantai 9. heinäkuuta 2016

Muinaisen muumion antibioottiresistenssi murskaa darvinismin ikonin

San Diego Museum of Manin kuraattori Tori Randall valmistelee muumiota CT-kuvaukseen. Kuva: U.S. Navy, Samantha A. Lewis, public domain.




Joel Kontinen

Antibioottiresistenssi on sanahirviö, joka tarkoittaa antibioteille vastustuskykyistä. Se on evoluution valovoimaisimpia ikoneja.

Evolutionistit väittävät monesti, että bakteerit ovat viime aikoina kehittyneet vastustuskykyisiksi antibiooteille. Heidän mukaansa tämä on osoitus käytännön evoluutiosta.

Väite ei pidä alkuunkaan paikkaansa, koska aiempi tutkimus on viitannut siihen, että bakteerit olivat vastustuskykyisiä antibioteille jo ”4 miljoonaa vuotta” sitten.

Viime vuonna Venezuelassa syrjässä elävältä heimolta tavattiin mikrobeja, jotka olivat vastustuskykyisiä antibiooteille.

Kehitysopin kannattajat saivat äskettäin lisää jobinpostia:

Tasha Santiago-Rodriguez (California Polytechnic State University) kollegoineen tutki kolmen inkamuumion ja kuuden Italiasta peräisin olevan muumioituneen ihmisen suolen DNA:ta.

Inkojen ikä vaihteli 700 vuodesta 1100:aan ja italialaisten 300 vuodesta 600:aan. Tutkijoiden yllätykseksi vainajien suolistossa majailleet bakteerit olivat vastustuskykyisiä penisilliinille, vankomysiinille, tetrasykliinille ja miltei kaikille muille tunnetuille antibiooteille.

Alexander Fleming oivalsi penisilliinin tehon vuonna 1928, joten evolutionisteilla on pienoinen ongelma.

Evoluution muille ikoneille on myös käynyt köpelösti.

Darwininsirkut, koivumittari, Lucy (Australopithecus afarensis), Tiktaalik ja Archaeopteryx eivät nimittäin todista evoluutiosta, vaan kaikki tarjoavat darvinisteille ratkaisemattomia ongelmia.

Sic transit gloria mundi.

Lähde:

Coghlan, Andy. Antibiotic resistance discovered in the guts of ancient mummies. New scientist (8.7.).


torstai 7. heinäkuuta 2016

Syanidia popsiva uhanalainen puoliapina haastaa darvinistiset uskomukset



Minä syön kohta syanidia. Kultabokombali (Hapalemur aureus). Kuva: Rachel Kramer, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).




Joel Kontinen

Eläinkunta on tulvillaan lajeja, joiden ei evoluution mukaan joko pitäisi olla olemassa tai joiden ei pitäisi käyttäytyä niin kuin ne käyttäytyvät:

· Petoeläimen näköinen isopanda syö enimmäkseen vain bambua.
· Vegaanilisko tyytyy kasviksiin.
· Bagheera kiplingi -hämähäkki syö niin ikään kasveja.
· Käpytikan olisi pitänyt kuolla sukupuuttoon jo ajat sitten. Evolutionistit uskovat, että se kehittyi lajista, jolla ei ollut iskunvaimenninta ja jonka siis on täytynyt tuhoutua iskettyään päänsä puuhun.
· Dagestanissa naarasleijona kaitsee lampaita sen sijaan, että pistelisi ne poskeensa.
· Irlantilaisella farmilla kissa adoptoi ankanpojat.
· Venäläisessä eläinpuistossa Timur -nimisestä vuohesta tuli tiikerin paras kaveri.
· Fregattilinnun olisi pitänyt jo tipahtaa mereen ja kuolla sukupuuttoon ennen kuin se oppi nukkumaan ilmassa.

Tähän listaan pääsee myös Madagaskarilla elävä uhanalainen kultabokombali (Hapalemur aureus), joka syö miltei yksinomaan bambunversoja.

Kukaan ei tiedä, miten ne selviävät hengissä. Ne saavat versoista niin paljon syanidia, että kahdestoista osa siitä määrästä riittäisi tappamaan useimmat nisäkkäät.

Darvinistin kannattaisi pohtia pitkään ja hartaasti, miten tämä kultabokombalin uskomaton kyky kehittyi ja kuinka monta esi-isää kuoli sukupuuttoon ennen kuin niille kehittyi taito selvitä hengissä.

Lähde:

Brahic, Catherine. 2016. Meet the world’s cutest and most endangered animals. New Scientist (6.7.)

Timur-vuohen seikkailut, osa 2:

Amur- tiikerin kanssa ystävystynyt Timur-niminen vuohi pääsi äskettäin taas uutisiin. Se oli käynyt uhkarohkeaksi ja puskenut isoa kissaa niin ponnekkaasti, että Amur oli hermostunut ja kaatanut sen maahan.

Eläinpuiston hoitajat houkuttelivat Amurin hetkeksi pois vuohen luota ja veivät Timurin eläinlääkärille. Vuohi voi hyvin, mutta se siirrettiin rauhoittumaan lajitoveriensa joukkoon 4 000 kilometrin päähän tiikeriystävästään.

tiistai 5. heinäkuuta 2016

157 metriä pitkä Nooan arkki avautuu yleisölle Kentuckyssä 7.7.


Nooan arkin koko saattaa ällistyttää monia. Kuva: Dan Lietha, Answers in Genesis.




Joel Kontinen

Ateistit, humanistit ja teistiset evolutionistit ovat kiukkuisia. Pahan mielen syy on kahden päivän päästä yleisölle avautuva 157-metrinen Nooan arkki Kentuckyssä.

Apologiajärjestö Answers in Genesis (AiG) on rakennuttanut arkin 1. Mooseksen kirjassa ilmoitetuilla mitoilla osoittaakseen, miten valtavan suuri alus se oli.

Arkissa on eläinten malleja ja muita näyttelyjä.

Kristinuskon vastustajat ovat nyt yhtä paljon täynnä raivoa kuin Nehemian aikana, jolloin Jerusalemin muurit rakennettiin uudelleen.

Suvakit kun eivät USA:ssakaan suvaitse muita kuin omia näkemyksiään ja valittavat herkästi kaikista muista.

He ovat ehtineet protestoida Ark Encounter -hanketta vastaan niin lehdistössä kuin sosiaalisessa mediassa ja sepittäneet monenlaisia tarinoita siitä, miten verovaroja käytetään uskonnon levittämiseen – vaikka Kentuckyn veronmaksajat eivät joudu maksamaan arkista sentin senttiä.

Ark Encounter sen sijaan tuo lisää dollareita osavaltion kassaan ja kohentaa seudun työllisyyttä. Mutta tämä ei vapaa-ajattelijoita ilahduta.

Kun toukokuussa 2007 AiG avasi luomismuseonsa niin ikään Kentuckyssa, evolutionistit vuokrasivat pienkoneen ja lensivät sillä museon yläpuolella iso tuulessa lepattava lakana perässään.

Lakanassa oli teksti Thou shalt not lie (Älä sano väärää todistusta).

Darvinistille pitäisi olla yhdentekevää, puhuvatko ihmiset totta vai eivät, koska moraali on täysin vierasta hänen ideologialleen.

Miksi kukaan luottaisi apinan mielen vakuutteluihin, jos sellaisessa mielessä ylipäätään on mitään vakuutteluja?” Näin Charles Darwin pohti kirjeessään William Grahamille vuonna 1881.

Luomismuseossa on yhdeksässä vuodessa käynyt 2,6 miljoonaa vierailijaa.

Maailmalla on myös muita arkkeja. Hollantilainen puuseppä Johan Huibers on rakentanut niitä kaksi, ensin pienemmän, noin 70 metrin pituisen aluksen, ja Lontoon olympialaisten alla Genesiksen mitoilla tehdyn arkin.

Huibersin arkki on täysin merikelpoinen, ja siinä on oikeita eläimiä.

Myös Hong Kongissa on Raamatun mittojen mukaan rakennettu arkki.

Lähde:

Ark Encounter

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Tieteisuskova haluaa kumota kuoleman ja herättää vainajat henkiin

Kaikkialla maailmassa on muistutuksia elämän katoavuudesta. Kuva Kreetalta.




Joel Kontinen


Kuolema ei jaksa innostaa muita kuin niitä, jotka harrastavat dekkareita tai räjäyttelevät siviilejä ja muita ihmisiä tai niitä, jotka intoilevat eutanasian puolesta.

Moni haluaa viipyä syntiin langenneessa maailmassamme mahdollisimman pitkään.

Teknologia näyttäisi tarjoavan siihen mahdollisuuden.

Tuore New Scientist esittelee useassa artikkelissa amerikkalaisen kryonikkayrityksen Alcor Life Extension Foundationin. Kyoniikka eli syväjäädytys on jo ajat sitten levinnyt tieteiskirjallisuudesta liike-elämään.

Ja dollarit valuvat alan yritysten pankkitileille.

Alcorin asiakas voi sopia, että hänen ruumiinsa (tai vaikkapa vain hänen päänsä) syväjäädytetään, kun hän on kuollut. Toiveena on herättää hänet henkiin, jos ja kun lääketiede joskus tulevaisuudessa keksii parannuskeinon tautiin, joka hänet niitti.

Tieteisuskovat toivovat, että tiede edistyisi niin pitkälle, että lääkityistä osista voitaisiin aikanaan kyhätä kokoon elävä yksilö.

Tämä on ylösnousemuksen sekulaarinen versio.

Myös Suomessa on toimiva kryoniikkaseura.

Myös transhumanismi pyrkii kumoamaan kuoleman. Siinä hyödynnetään huipputeknologiaa ja esimerkiksi ladataan ihmisen muisti tietokoneelle.

Elämä ei tosin silläkään keinolla voi säilyä ikuisesti.

Kuolema tuli ihmisten maailmaan sen jälkeen, kun Aadam ja Eeva karkotettiin Eedenistä. Raamatun mukaan se on peruuttamaton. Kukaan ei voi välttää sitä.

Vaikka Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista, koitti päivä, jolloin tämä kuoli toistamiseen.

On vain yksi keino elää ikuisesti. Se ei ole tieteisusko vaan raamatullinen usko. Kun Lasarus oli kuollut, Jeesus sanoi Martalle (vainajan sisarelle): "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.” (Joh. 11:25).

Lähde:

Thomson, Helen. 2016. I want to put your death on ice so that you can live again. New Scientist (29.6.).



perjantai 1. heinäkuuta 2016

Älykkäästi suunniteltu kuningasfregattilintu haastaa evoluutioselitykset: lentää 60 vuorokautta laskeutumatta, liitää välillä 60 kilometriä ja nukkuu ilmassa


Kuningasfregattilintu ilmassa. Kuva: Tom Tarrant, Creative Commons (CC BY 3.0).



Joel Kontinen

Kuningasfregatti (Fregata minor) on poikkeuksellinen merilintu: sillä ei ole vettähylkiviä höyheniä, joten se ei pysty laskeutumaan mereen.

Se joutuu tyytymään lentokaloihin ja pikkukaloihin, joita tonnikalat ja muut pedot pelottelevat pinnalle.

Sen olisi pitänyt ”evoluution aikana” jo kuolla sukupuuttoon, mutta jostain syystä se vielä liitelee taivaalla ja hyödyntää nousevia ilmavirtoja.

Linnut eivät juuri välitä Darwinista.

Jos evoluutio olisi totta, emme enää näkisi esimerkiksi käpytikkoja.

Kuningasfregatti lentää pitkälle lyhyessä ajassa. Äskettäin tutkijat seurasivat niiden muuttoa GPS -paikantimella. Ennätysmuuttaja, nuori yksilö, joka ei vielä pesi, ehti lentää 55 000 kilometriä 185 vuorokaudessa.

Se raaski välillä viipyä vain 4 päivää maan kamaralla.

Dosentti Lennart Saaren mukaan lintujen häkellyttävät suunnistustaidot kertovat luomisesta.

100 grammaa painava amerikankurmitsa (Pluvialis dominica) lentää 2,5 vuorokaudessa 4 000 kilometrin matkan Alaskasta Havaijille. Se löytää tiensä juuri oikeille saarille ja käyttää 100 kilometrillä vain 0,9 grammaa rasvaa.

Lyijykynän pituinen viirukerttuli (Dendroica striata) lentää kolmessa päivässä välilaskutta 2 730 kilometriä.

Myös muut ilmassa viihtyvät eläimet saattavat muuttaa todella kauas.

Australialainen yöperhonen Agrotis infusa lentää tuhat kilometriä – täysin pimeässä.

Monarkkiperhonen (Danaus plexippus) saattaa vuosittain lentää muuttomatkallaan 8 000 kilometriä, ensin syksyllä Etelä-Kanadasta tai USA:sta Meksikoon ja sitten keväällä vähän matkaa takaisinpäin.

Perhonen hyödyntää matkaillessaan supernäköään.

Maailman yleisin sudenkorento Pantala flavescens on vain neljän sentin pituinen, mutta se voi lentää jopa 18 000 kilometriä etsiessään sopivaa lammikkoa, jonne se voisi laskea pikkuruiset jälkeläisensä.

Vaikka evolutionistit voivat vannoa kaiken olevan seurausta onnellisista sattumista, ällistyttävää hienosäätöä ilmenee kaikkialla, myös meissä.

Meidän on äärimmäisen vaikea kieltää luomista.

Lähde:

Gearin, Conor. 2016. Roller-coasting birds soar for months and may snooze while aloft. New Scientist (30.6.).