Maan päivä on ympäristöliikkeen juhlapäivä

  

Joel Kontinen

Olemme taas viettäneet maan päivää. 

Moni nykyaikainen luonnonpalvoja uskoo, että maa on hänen äitinsä ja apinamies hänen isänsä. Tämä johtaa vaivihkaa siihen, että myös moraalia täytyy muuttaa. 

Äiti Maan tekijä haluaa meidän uskovan, että olemme osa luontoa. 

Vihertävän aatteen mukaan ihminen on osa luontoa siinä kuin muurahaiset ja sisiliskot. 

Fuerteventura saarella on kauppakeskuksen eteen pystytetty patsas, joka korostaa tätä oletettua piirrettä meissä. Teoksen nimi on Mamandyou, jota voi aluksi olla vaikea hahmottaa. Yhden a:n lisäys (siis Mama and you) helpottaisi tulkintaa, mutta onneksi taiteilija on lisännyt patsaan alle selvennyksen: hän haluaa meidän halaavan Äiti Maata ja kuvittelevan olevamme äitimme sylissä. 

 Mamandyoun tarjoama ideologia on ei-kristillistä luonnon palvontaa. Maa ei ole meidän äitimme, vaikka se tuottaa kaiken, minkä me tarvitsemme. 

 Kristillisen näkemyksen mukaan kaikki hyvä tulee viime kädessä Jumalalta, joka on nähnyt hyväksi antaa ne luomilleen ihmisille. Hän kieltää meitä nostamasta ketään tai mitään muuta palvottavaksi tai jumaloitavaksi. 

 Ympäristöliike hakoteillä: nyt Himalajan jäätikkö on persoona.

Äiti Maan tekijä haluaa meidän uskovan, että olemme osa luontoa

Kanarialaisen kauppakeskuksen pihassa markkinoidaan Äiti Maata.




Joel Kontinen

Vihertävän aatteen mukaan ihminen on osa luontoa siinä kuin muurahaiset ja sisiliskot. Fuerteventural saarella on kauppakeskuksen eteen pystytetty patsas, joka korostaa tätä oletettua piirrettä meissä.

Teoksen nimi on Mamandyou, jota voi aluksi olla vaikea hahmottaa. Yhden a:n lisäys (siis Mama and you) helpottaisi tulkintaa, mutta onneksi taiteilija on lisännyt patsaan alle selvennyksen: hän haluaa meidän halaavan Äiti Maata ja kuvittelevan olevamme äitimme sylissä.

Mamandyoun tarjoama ideologia on ei-kristillistä luonnon palvontaa. Maa ei ole meidän äitimme, vaikka se tuottaa kaiken, minkä me tarvitsemme.

Kristillisen näkemyksen mukaan kaikki hyvä tulee viime kädessä Jumalalta, joka on nähnyt hyväksi antaa ne luomilleen ihmisille.

Hän kieltää meitä nostamasta ketään tai mitään muuta palvottavaksi tai jumaloitavaksi.

Luonnonpalvojan uudet kuolemansynnit

Moni kuvittelee, että Maa on hänen äitinsä. Kuva: Dan Lietha, Answers in Genesis.



Joel Kontinen

Moni nykyaikainen luonnonpalvoja uskoo, että maa on hänen äitinsä ja apinamies hänen isänsä. Tämä johtaa vaivihkaa siihen, että myös moraalia täytyy muuttaa.

Mäntän Serlachiuksen Göstä -museossa on esitelty aikamme käsityksiä kuolemansynneistä, joita Aamulehti luonnehti superpaheiksi.

Uudet kuolemansynnit ovat yksinäisyys, lapsuuden loppu, eläinrääkkäys, köyhyys, nationalismi, vapaudenriisto ja ympäristötuho. Vihreä ideologia vilahtaa tai jopa paistaa näiden paheiden takaa.

Se on monilta osin rappeutunut luonnon palvonnaksi.

Mutta meidän tulisi muistaa, että Äiti Maa tai Isä Apinamies ei voi säätää meille absoluuttisia lakeja, koska molemmat ovat satuolentoja.

Vaikka moni on kääntänyt selkänsä kristinuskon Jumalalle, ihmiset eivät siitä huolimatta ole tyytyväisiä. He etsivät vastauksia esimerkiksi luonnon palvonnasta tai muista muinaisuskonnoista.

Vastaus löytyy vain ja yksinomaan Kristuksen ristin juurelta. Niin kuin rokkipappi Tarvo Laakso laulaa:

"Krusifiksin juurella palan halusta / tehdä jälleen parannuksen
krusifiksin juurella alan alusta / alla suuren armahduksen." (Krusifiksi juurella (1981)


Lähde:

Iso-Ettala, Sirkka. 2014. Kaksin verroin syntistä menoa Mäntässä. Aamulehti 11.10. B12–13.

Druidismi: Luonnon palvonta lisääntyy Euroopassa

Stonehenge on druidien Mekka. Kuva Wikipediasta. (Creative Commons Attribution 2.0 Generic license).



Joel Kontinen

Ihminen tietää intuitiivisesti, että häntä korkeampi olento on olemassa. Jälkikristillisessä kulttuurissamme monet haluavat luoda oman käsityksensä Jumalasta. He haluavat kesymmän version, joka ei vaadi heitä noudattamaan moraalisääntöjä. He pitävät niitä liian kahlitsevina.

Jotkut kääntyvät ateismiin. Mutta moni hakee edes jonkinlaista kosketusta yliluonnolliseen. Karhun kansa ja jälleensyntymistä opettavat itämaiset uskomukset eivät ole poikkeuksia, vaan esimerkiksi panteismiin vivahtava druidismi on viime vuosina saanut lisää kannattajia.

”Olen aina ollut spirituaalinen. Minulle druidius edustaa henkistä, kulttuurista ja uskonnollista maailmankatsomusta. Yritän muistaa, että olen osa maan äitiä ja saan siitä energiaa”, sanoi englantilainen syöpätutkija ja kotiäiti Rebecca Martin hiljattain Aamulehden jutussa.

Monen muun druidin tavoin Martin palvoo maaemo Gaiaa ja suojelee luontoa. Hän asuu lähellä druidien pyhää paikkaa Stonehengeä, jossa he viettävät kesäpäivän seisausta ja muita Maan kierrosta kertovia juhlia.

Kristinusko perustuu todellisiin historiallisiin tapahtumiin, joilla oli silminnäkijöitä. Druidismi sen sijaan perustuu siihen, että ihminen käsittää, että materian lisäksi maailmassa on myös aineeton ulottuvuus. Mutta hän ei vielä ole valmis tunnustamaan Luoja-Jumalaa, jolle hän on vastuussa teoistaan.

Uuspakanat tekevät niin kuin apostoli Paavali sanoo kirjeessään roomalaisille – he palvovat luontoa Luojan asemesta.


Lähde:

Mård, Anna. 2014. Druidi palvoo maaemoa ja luontoa. Aamulehti 3.4., A21.

Karhun kansa ja muut pakanauskonnot rantautuvat Suomeen

Uusi uskonnollinen yhdyskunta sai nimensä karhusta. Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen

Aamulehti julkaisi sunnuntaina kuuden sivun reportaasin Karhun kansa -nimisestä uuspakanallisesta yhteisöstä, josta viime joulukuussa tuli ensimmäinen virallisesti hyväksytty (rekisteröity) selvästi pakanallinen uskontokunta Suomessa.

Lehti yrittää selvittää, mikä uuspakanuudessa viehättää. Jutussa haastatellut yhteisön jäsenet pitivät kristinuskoa liian lakihenkisenä, mutta he eivät olleet valmiita omaksumaan ateismia.

Karhun kansa näyttää olevan paluu jonkinasteiseen animismiin, jossa elämää ja henkiä nähdään puissa, kivissä ja kannoissa ja oikeastaan kaikkialla. Voinemme nähdä siinä ikivanhaa luonnon palvontaa.

Vaikka monet arvostavat tiedettä suuresti, luonnon palvonta ei ole kadonnut mihinkään. Äiti Maa on usein syrjäyttänyt Isä Jumalan ihmisten ajattelussa.

Sääntöjä ei tässä uskonnossa ole, joten jokainen saa palvoa luontoa niin kuin itse haluaa. Tämä houkuttelee monia. He haluavat itse laatia omat moraalisääntönsä. Pohjimmiltaan se on kuitenkin itsepetosta.

Uuspakanuutta ei voida pitää rationaalisena uskontona, ja se eroaa myös siltä osin kristinuskosta.

Kristinusko on historiaan tiukasti ankkuroitu uskonto. Historiantutkimus ja arkeologia ovat todentaneet monia sen pääväitteistä. Uususkonnot eivät sen sijaan pyrikään totuuteen.

Suomalaisiin muinaisuskomuksiin perustuva uskonto viehättää samasta syystä kuin jälleensyntymistä opettavat idän ideologiat.

Rukouksiin suomalaiset muinaisjumalat eivät kykene vastaamaan.



Lähde:

Karhunkorpi, Marjaana. 2014. Malja teille, esi-isät. Aamulehti 16.3. Sunnuntai 10–15.