Genomi kertoo, miksi kirahvi on niin korkea

 

Joel Kontinen 

Kirahvin pitkä kaula on kiehtonut tutkijoita vuosisatojen ajan, ja se on ikoni sekä  Charles Darwinin että Jean-Baptiste Lamarckin evoluutioteorioille.

 

Mutta se on myös tekninen ongelma. Saadakseen happea 2-metrisestä kaulastaan aivoihinsa kirahvin sydän pumppaa verta jatkuvasti noin 2,5 korkeammalla paineella kuin ihmisillä on normaalia. Nyt uusi kirahvin genomi on paljastanut geneettisiä muutoksia, jotka antavat näiden eläinten elää onnellisena verenpainetautisina - yhdessä muiden kirahvien epätavalliseen fysiikkaan liittyvien geenien kanssa. Tulokset, jotka on vahvistettu kokeessa siirtogeenisillä hiirillä, osoittivat kirahvimutaatiota geenissä. Ne liittyivät sydän- ja verisuonivirheisiin ihmisillä ja hiirillä ja voivat olla syynä tulevalle kohonneelle verenpaineelle ja verenpainetaudille.

 

“Kirahvin innovaatioita on hyödynnetty avaruuspukujen suunnittelussa ja säärihaavojen hoidossa”, Pekka Reinikainen kirjoittaa eläimestä, jota darvinistit ovat käyttäneet ikoninaan darvinistit ovat käyttäneet ikoninaan, mutta joka todellisuudessa kertoo luomisesta.

 

Kirahvit elävät savannilla, jossa puut ovat enimmäkseen varsin lyhyitä akaasioita (Acacia). Monesti kirahvin päät näkyvät korkealla puiden yläpuolella.

 

Yleensä kirahvit jättävät korkeammat puut, esimerkiksi apinanleipäpuun (Adansonia digitata) ja makkarapuun (Kigelia africana), rauhaan. Pitkästä kaulasta on niille jopa haittaa. Ne joutuvat pikemminkin taivuttamaan päätään alaspäin voidakseen mutustella akasian herkullisen piikkisiä oksia.

 

Lähde:

 

Moutinho, Sofia, 2021. Genome reveals giraffe's recipe for standing tall  Science, 371, I6535 sivu 190.

 

 

 

 

 

Pekka Reinikainen: Ihmisen alkuperä: fakta ja fiktio

Kuva: Motorpark, CC BY-SA 3.0.


Joel Kontinen

Euroopan kreationistien konferenssissa Pekka Reinikainen sanoi, että fiktio on saanut faktan aseman ihmisten mielessä.

Hän kertoi, että geenejä voidaan lukea oikealta vasemmalle ja vasemmalta oikealle. Ihmisellä on geeneissä ikään kuin postiljooni, joka vie puuttuneet palaset kohdalleen.

Evolutionistit väittävät, että ihminen eroaa geeneiltään simpanssista vain 2 prosentin verran, mutta he ovat tutkineet vain niitä geenejä, jotka ovat ihmisellä ja simpanssilla samanlaisia, eivätkä koko ihmisen ja simpanssin geenistöä. Esimerkiksi ICR:n fossiiliasiantuntija tutkiessaan ihmisen ja simpanssin luita huomasi, että ne ero geeneissä on paljon suurempi. Jopa Nature on kertonut, että ihmisen y-kromosomi eroaa rutkasti simpanssin Y-kromosomista.

Kreationistien Eurooppa-konferenssi.

Tämän arkin rakentaja kävi myös Eurooppa-konferenssissa. Kuva:Ceinturion, CC BY-SA 30.




Joen Kontinen

Konferenssi pidettiin Lontoossa viime perjantaina ja lauantaina. Osallistujia oli 20 valtiosta ja puhujiakin aika monesta maasta: Brittien lisäksi oli myös norjalaisia, tanskalainen ja myös meidän Pekka Reinikainen, joka puhui luomisesta ja evoluutiosta ja osoitti, että evoluutiota ei voinut luoda tällaista.

Lisäksi teologit Brian Edwards ja Florin Mocanu puhuivat Jumalasta ja teologiasta.

Näiden lisäksi Nooan arkin rakentaja Johan Huibers kertoi innostavasti, miten hän sai arkin vesille aluksi Hollannin vesillä ja sittemmin myös USA:ssa.

Professori Steve Taylor puhui pehmeistä kudoksista, proteiinesta ja C-14:ssa dinosauruksien ja muiden vahojen eläinten jäämistöissä.

Evoluutiokriisi Porissa: Onko luominen kirkon opetuksen vastainen oppi?

Jotkut näkisivät meidät mieluummin apinan sukulaisina kuin Jumalan kuvina.




Joel Kontinen

Evoluutiokriitikkoina tunnetut Matti Leisola ja Pekka Reinikainen puhuivat eilen luomisesta Porin seurakuntakeskuksessa 250 kuulijalle.

Darvinistinen ajattelu on siinä määrin kyllästänyt ihmisten ajattelun, että kaikki eivät voineet suvaita muita näkemyksiä. ”Miksi seurakunta avaa ovensa kirkon oppien vastustajille”, Satakunnan Kansa kysyi.

Väite on varsin outo. Luominen kuuluu oleellisesti kristinuskon perusteisiin. Raamattu kertoo, kuka loi ja miten Hän loi ja jopa viittaa siihen, milloin Hän loi.

Teistinen evoluutio sen sijaan on täysin ristiriidassa sen kanssa, mitä Jeesus ja Paavali opettavat kaiken alusta ja synnin alkuperästä. Evoluutiossa synnin seuraukset näkyvät ennen syntiinlankeemusta ja kuolema tulee maailmaan ennen syntiä.

Teistisen evoluution kannattajien yhteinen nimittäjä on se, että he eivät juuri tunne evoluutiota eivätkä halua kuullakaan kehitysopin ideologisista juurista.

He eivät tunnu uskovan, että Jumala kykenee kommunikoimaan ymmärrettävästi.

Emeritusprofessori Matti Leisola ja lääkäri Pekka Reinikainen tuntevat kristillisen opin erittäin hyvin ja myös puolustavat sitä. Valitettavasti luterilainen kirkko on ottanut hyvin lepsun kannan Raamatun oleellisiin opetuksiin.

Viime aikojen löydöt ovat osoittaneet, että darvinistiset mekanismit (eli luonnonvalinta ja satunnaiset mutaatiot) eivät toimi.

On hyvin outoa, että vaikka myös monet ei-kristityt luonnontieteilijät kritikoivat niitä, Satakunnan Kansa ei sallisi samaa kristityille tiedemiehille.

Lähde:

Perttula, Marjaana. 2016. Saako luomisoppia opettaa seurakunnassa? Seurakuntalainen (10.2.).

Fossiilit muodostuvat nopeasti poikkeusoloissa, lääkäri Pekka Reinikainen toteaa

Tämä kala fossiloitui kesken ruokailun.


Joel Kontinen

Useammat fossiilit muodostuvat hyvin nopeasti. Nooan ajan vedenpaisumus synnytti olot, joissa eläimet kivettyivät ällistyttävän ripeästi. Niinpä iso kala saattoi fossiloitua kesken syönnin.

Fossiileja ei synny hitaasti vuosimiljoonien saatossa, mutta hapettomissa oloissa niitä muodostuu silmänräpäyksessä.

Lääkäri Pekka Reinikainen luennoi hiljattain dinosauruksista ja vedenpaisumuksesta Turun Raamattu puhuu -seurakunnassa. Hän kertoi, että evoluution kannattajat joutuvat monesti tyytymään perin kummallisiin ratkaisuihin yrittäessään selittää asioita. Edesmennyt Harvardin yliopiston professori Stephen Jay Gould esimerkiksi myönsi sen, että Jobin kirjassa kuvattu behemot oli dinosaurus, mutta hän sanoi, että kirjan tekijät olivat löytäneet dinosauruksen luita ja päätelleet niistä, millainen eläin se oli.

Muinainen maailma erosi huomattavasti aikamme maailmasta. Mantereita oli vain yksi, niin kuin Genesis meille kertoo, ja kelluvat metsät tuottivat valtavasti happea, mikä vedenpaisumuksen kanssa selittää kaiken nykyisen hiilen, maakaasun ja raakaöljyn.

Suuret geologiset muodostelmat, esimerkiksi Grand Canyon, todistavat vedenpaisumuksesta. Eroosio näyttää välillä unohtaneen kerrostumat kymmeniksi miljooniksi vuosiksi.

Kaikkialla maailmassa, myös Suomessa, on vanhoja maalauksia ja veistoksia, jotka esittävät lohikäärmeitä. Ne näyttävät monesti erehdyttävästi dinosauruksilta. Loogisin selitys on se, että niiden tekijät olivat nähneet elävän dinosauruksen.

Reinikainen kertoi, että hiljattain geologit löysivät maan uumenista valtavat määrät mineraali ringwoodiittiin sitoutunutta vettä. Genesis ei turhaan puhu syvyyden lähteistä Nooan ajan vedenpaisumuksen yhteydessä.

Pekka Reinikainen painotti, että arkki oli erittäin merikelpoinen alus, johon kaikki Nooan aikana eläneet Genesiksen lajien edustajat sopivat hyvin.

Hän kertoi myös fossiileista löytyneestä kitiinistä, jonka hajottajat ovat jättäneet rauhaan, ja dinosauruksen luusta löydetystä kollageenista, pehmeistä kudoksista ja verisoluista.

Pekka Reinikainen: Kirahvin suunnittelu kertoo luomisesta

Kirahvi (Giraffa camelopardalis) kertoo luomisesta.



Joel Kontinen

“Kirahvin innovaatioita on hyödynnetty avaruuspukujen suunnittelussa ja säärihaavojen hoidossa”, Pekka Reinikainen kirjoittaa eläimestä, jota darvinistit ovat käyttäneet ikoninaan mutta joka todellisuudessa kertoo luomisesta.

Evolutionistit ovat kehitelleet tarinoita siitä, miten kirahvi sai pitkän kaulansa. Charles Darwin ei ole tässä asiassa täysin syytön. Toisin kuin hän spekuloi, kirahvi yleensä mutustelee lehtiä, jotka ovat matalammalla kuin sen pää.

Kirahvi selviytyisi savannilla mainosti myös lyhyemmällä kaulalla. Kaksi metriä pitkästä kaulasta on haittaa silloin, kun sen täytyy kumartua juomaan – ja veren täytyy kiertää myös tuolloin melkoisella paineella.

Mutta kirahvin kaula, laskimot, henkitorvi ja sydän on suunniteltu nerokkaasti kestämään tällaisen kumartelun.

Sokeat darvinistiset prosessit eivät olisi edes kuviteltujen vuosimiljoonien aikana kyenneet kehittämään kirahvia.

Lähde:

Reinikainen, Pekka. 2013. Eläinten ihmeellisyys todistaa luomistyön puolesta. Ristin Voitto 33/2013 (14.8.), 8.

Pekka Reinikainen: Tieteen dogmaattisuus on vaarallista

Joel Kontinen

TV7:n sarja Raamatun arvovallan ja tieteen puolesta palasi ruutuun tällä viikolla. Jaksossa 21 lääkäri Pekka Reinikainen pohtii evoluution dogmaattisuutta. Hänen mukaansa on jo aika tarkastella tätä tieteen 150 vuotta vanhaa fossiilia kriittisesti ja osoittaa sen puutteet avoimesti.

Evoluution dogmaattisuus on Reinikaisen mukaan vienyt lääketiedettä harhapoluille. Tämä on selvästi käynyt ilmi siinä, että kun evoluutioon vankasti uskovat tutkijat eivät ole tienneet proteiineja koodaamattoman DNA:n funktioita, he ovat leimanneet sen roskaksi.

Uudet tutkimukset ovat osoittaneet, että darvinistisella evoluutiolla ei edes ole mekanismia, joka voisi tehdä vaikkapa koirasta kissan.

Darvinisti kieltäytyy silti näkemästä suunnittelua luonnossa, koska hän ei halua päästää Jumalan jalkaa ovenväliin.

Miksi maailmankaikkeus on olemassa?

Joel Kontinen

TV7:n ohjelmasarjan Raamatun arvovallan ja tieteen puolesta viidennessätoista jaksossa lääkäri Pekka Reinikainen pohtii, miksi maailmankaikkeus on olemassa.

Reinikainen toteaa, että jumalankieltäjällä ei ole vastausta tähän hyvin oleelliseen kysymykseen.

Maailmankaikkeus on sitä paitsi täynnä suurta järjestystä. Alkuräjähdys eli big bang olisi saanut aikaan suurta epäjärjestystä.

Edes aineen olemassaolo ei ole itsestään selvä. Tutkijat yrittävät parhaillaan etsiä Higgsin bosonia eli ”jumalhiukkasta”, joka selvittäisi, miksi ainetta on olemassa.

Raamattu antaa siihen selvän vastauksen.

Joko on aika haudata evoluutioteoria?

Lääkäri Pekka Reinikainen luennoi Turussa 4.12. evoluutiosta. Kuvassa oikealla tilaisuuden alustanut Tero Haapsaari.



Joel Kontinen



Darvinistisen suuren kertomuksen mukaan kaikki elollinen on kehittynyt vuosimiljoonien saatossa samasta yksisoluisesta organismista. Luonnonvalinta valitsee perimästä hyödylliset mutaatiot ja tuloksena on yhä kehittyneempia olentoja.

Käytäntö ei kuitenkaan tue tällaista teoriaa. Lääkäri Pekka Reinikainen on sitä mieltä, että näemme pikemminkin rappeutumista kuin kehitystä.

Hiljattain Cornellin yliopiston genetiikan professori John Sanford niin ikään painotti ihmiskunnan rappeutuvan nopeasti.

Evoluution parhaat todisteet kertovat kehityksen sijasta rappeutumisesta.

Pekka Reinikainen on kulkenut pitkän tien ateistista kristityksi evoluutiokriitikoksi. Hänen kirjansa, etenkin Unohdettu Genesis, ovat Suomessa evoluutiokeskustelun klassikoita.

Reinikainen luennoi Turussa 4.12. darvinistisen evoluution heikkouksista. Rappeutumisen lisäksi hän mainitsi myös viime aikojen fossiililöydöt, esimerkiksi T. rexin pehmeät kudokset ja 150 ”miljoonaa” vuotta vanhan kalmarin käyttökelpoisen musteen, jotka viittaavat siihen, ettei vuosimiljoonia ole koskaan ollut.

Evoluutiokriittisen tilaisuuden alusti Turun ammattikorkeakoulun tradenomiopiskelija Tero Haapsaari, joka pitää Maria-vaimonsa kanssa kristillisiä kotisivuja.

Tero ja Maria toimivat Luominen -lehden avustajina.

Voit kuunnella Teron alustuksen ja Reinikaisen luennon tästä. Video kestää 46 minuuttia 30 sekuntia.

Pekka Reinikainen: ihminen ei ole voinut kehittyä apinan kaltaisesta esi-isästä

Joel Kontinen

Lääkäri Pekka Reinikainen kertoo reilun kahden minuutin videossa luomisesta, ihmisen ja simpanssin eroista, rappeutumisesta sekä Haldanen dilemmasta eli näkemyksestä, jonka mukaan korkeammilla selkärankaisilla voi tapahtua vain yksi hyödyllinen substituutio 300 sukupolvessa:



Bristolin yliopiston professori Stuart Burgess on myös verrannut ihmisiä ja apinoita. Hän on esimerkiksi osoittanut, että apinoilla on noin 26 kasvolihasta, kun ihmisillä niitä on osapuilleen 50. Lisäksi apina kykenee niiden avulla tuottamaan jopa neljä erilaista ilmettä, joista yksikään ei ole erityisen kaunis. Ihminen pystyy kymmeneentuhanteen ilmeeseen. Osa niistä voi olla hyvinkin kauniita.

Ihmisen ja apinoiden samankaltaisuus on toisin sanoen darvinistinen myytti, jolla on hyvin vähän jos lainkaan tekemistä todellisuuden kanssa.