lauantai 14. heinäkuuta 2018

Suomen perhoskannan kasvu






Charles J. Sharp, CC BY-SA 4.0.


Joel Kontinen



Suomeen on tullut tänä vuonna ennätysmäärin päivä- ja yöperhosia. Niitä on tullut useita kymmeniä, joten tänä vuonna onnistuu heinäsirkansyönti, niin kuin Johannes Kastajalla oli tapana.

lauantai 7. heinäkuuta 2018

Punarinnan ihme



Kuva: Wikinature, CC BY-SA 3.0.




Joel Kontinen


Luomakunta on täynnä pieniä ihmeitä, joita emme monesti edes tule ajatelleeksi. Miten esimerkiksi punarinta (Erithacus rubecula) löytää kevät kevään jälkeen tiensä Välimeren rannikolta aina samalle Keski-Suomen pihalle?

Monien muiden muuttolintujen tavoin myös punarinnalla on häkellyttävän nerokas sisäänrakennettu GPS-järjestelmä.

Tämä pikkuruinen navigaattori on linnun silmässä. Se on moninkertaisesti tarkempi ja luotettavampi kuin autojemme parhaimmat laitteet.

Oxfordin yliopiston tutkijat selvittivät, että punarinnan taidot perustuvat kvanttimekaniikasta tunnettuun lomittumiseen eli tilaan, jossa elektronit ovat toisistaan erillään mutta kykenevät vaikuttamaan toisiinsa.

Tutkijat arvelevat, että punarinta kykenee pitämään tätä tilaa yllä silmissään 20 mikrosekuntia kauemmin kuin parhain tunnettu laboratoriojärjestelmä. Se ikään kuin näkee maapallon magneettikentän silmillään ja näin löytää tiensä varmasti juuri meidän pihallemme.

Pieni punarinta kertoo meille suuren Jumalan rakkaudesta ja huolenpidosta. Jos Hän huolehtii näin paljon pikkulinnuista, niin miten valtavasti Hän huolehtiikaan ihmisistä, jotka Hän loi omaksi kuvakseen?

lauantai 30. kesäkuuta 2018

Cuculus cancollurus muistaa "kotinsa"

Kuva: Cuculus cancollurus, CC BY-SA 3.0.




Joel Kontinen


Kauniisti kukkiva käki on pesäloinen: se munii munansa pikkulintujen pesiin. Erikoista on se, että se valitsee keinoemoiksi sen lajin lintuja, joiden pesässä se on itse kasvanut.




torstai 7. kesäkuuta 2018

Astrofyysikko arvelee, että ilmastonmuutos tappoi alienit ja että se tappanee myös meidät



Kuva: Horacio_Fernandez, CC BY 3.0.



Joel Kontinen

Astrofyysikko Adam Frank arvelee, että ilmastonmuutos tappoi alienit ja että se saattaa koitua myös meidän turmioksemme.

Hän päätyy tähän soveltamalla matemaattisia malleja ihmisen aiheuttamiin sivilisaatioiden kuolemiin.

Professori Frank nostaa Pääsiäissaaren varoittavaksi esimerkiksi ja sanoo, että kun sivilisaatio haaskaa uusiutumattomia luonnonvaroja ja tuhlaa liikaa energiaa, se vaikuttaa koko planeettaan.

Frank ei ehdi pysähtyä hetkeksi miettimään, onko avaruudessa elämää muualla kuin Maa-planeetalla, koska usko evoluutioon edellyttää myös uskoa avaruusolentoihin.

Kukaan ei ole löytänyt mitään merkkiä ulkoavaruuden elämästä.

Lähde:

Specktor, Brandon. 2018. Climate Change Killed the Aliens, and It Will Probably Kill Us Too, New Simulation Suggests. Live Science (6.6.).

tiistai 5. kesäkuuta 2018

Linnun nerokkaasti rakennettu sulka korjaantuu vedessä


Kuva: Charles J Sharp, CC BY-SA 4.0.




Joel Kontinen

Linnut eivät suotta polski vedessä. Niiden sulat on rakennettu niin nerokkaasti, että ne korjaantuvat vedessä.

Äskettäin Marc Meyers (University of California, San Diego) ja kollegat taivuttelivat korppikotkien sulkia miltei kaksin kerroin, liottelivat niitä vedessä ja lopuksi kuivattivat ne.

He raportoivat Advanced Functional Materials -lehdessä, että sulan kuidut muistavat alkuperäisen muotonsa ja suoristuvat, kun niitä liotetaan.

Myers arvioi, että sulan koostumusta jäljittelemällä voidaan valmistaa itsekorjaantuvia rakenteita, esimerkiksi antenneja, jotka korjaantuvat sateella.

Luomakunta on täynnä älykkäitä korjausmekanismeja. Ne voivat korjata esimerkiksi säteilyn aiheuttamia haittoja.

DNA:lla on myös omat korjausmekanisminsa.

Lähde:

Crane, Leah. 2018. Bent bird feathers repair themselves when soaked in water. New Scientist (31.5.).

sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Megachirella wachtleri: Vanhin sisilisko näytti aivan nykyliskolta

Megachirella wachtleri. Kuva: Ghedoghedo, CC BY-SA 3.0.



Joel Kontinen

Megachirella wachtleri on evolutionistien mielestä 240 miljoonaa vuotta vanha eli ”75 miljoonaa vuotta” vanhempi kuin aiempi ennätyslisko, mutta se muistuttaa suuresti nykyliskoja.

Liskot ovat muutenkin olleet laiskoja muuttumaan. Gekko ei ole muuttunut ”100 miljoonaan vuoteen”, ja tuatara on vastustanut evoluutiota ”225 miljoonaa vuotta”.

Varhaisin sisilisko oli sataprosenttisesti lisko, eikä se ollut muuttunut siksi jostain muusta eliöstä.

Nature julkaisi äskettäin Albertan yliopiston tohtorikoulutettavan Tiago Simõesin ja kollegojen tutkimuksen tästä Pohjois-Italiasta löydetystä liskosta, jota on jo ehditty kutsua kaikkien sisiliskojen äidiksi.

Jotkut uskovat, että kaikki nykyiset sisiliskot ja käärmeet ovat kehittyneet Megachirellasta, mutta pitäviä tieteellisiä todisteita ei tästä ole.

Lähde:

University of Bristol. 2018. Scientists discover world’s oldest lizard fossil. (30.5.).


perjantai 1. kesäkuuta 2018

Eläinlajit ovat paljon nuorempia kuin mitä niiden evoluution mukaan pitäisi olla, uusi sekulaarinen tutkimus kertoo


Kuva: National Human Genome Research Institute, Public domain.




Joel Kontinen

Suurin osa eläimistä ilmaantui maapallolle samaan aikaan ihmisen kanssa, noin 100 000 – 200 000 vuotta sitten, tuore DNA-viivakoodaukseen perustunut tutkimus kertoo.

Mark Stoeckle (Rockefeller University) ja David Thaler (Baselin yliopisto) kävivät läpi tutkimustiedot 100 000 nykylajin mitokondriaalista DNA:sta. Ne oli kerätty aiemmissa tutkimuksissa.

Toisin kuin nukleaarinen DNA, mitokondriaalinen DNA periytyy vain äidiltä.

Stoecklea ja Thaleria kiinnosti etenkin COI-niminen geeni, jonka avulla voidaan luoda DNA-viivakoodeja.

Heidän oli vaikea uskoa, mitä heidän tutkimuksensa kertoi, eli että lajit ilmaantuivat evoluution kannalta liian myöhään, joten he spekuloivat, että jokin katastrofi tappoi entiset lajit yllättävän myöhään.

Jos he uskoisivat Genesikseen, niin he huomaisivat, että Nooan ajan vedenpaisumus olisi loogisin selitys. Se tuhosi valtaosan elämästä noin 4 500 vuotta sitten.

Lähteet:

Arce, Nicole. 2018. Massive Genetic Study Reveals 90 Percent Of Earth’s Animals Appeared At The Same Time. Tech Times (30.5.).

Stoeckle, M.Y. ja D.S. Thaler. 2018. Why should mitochondria define species? Human Evolution 33 - n. 1–2 (1–30).

keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Microraptor gui: lintujen hilse ei ole kehittynyt “125 miljoonaan” vuoteen


Microraptor gui. Kuva: Fred Wierum, CC BY-SA 4.0.




Joel Kontinen

Evoluutioyhteisössä kuhisee, ja kuhinan keskipisteenä on maailman varhaisin hilse. Darvinistit löysivät sen ”125 miljoonaa vuotta” vanhasta Microraptor guista.

Paleobiologi Maria McNamara (University College Cork) ja kollegat kuvailevat Microraptor guin ja kolmen muun muinaisen siipiveikon hilsettä Nature Communications -lehdessä.

Microraptor oli variksen kokoinen lintu, jota moni evolutionisti pitää dinosauruksena, vaikka sen fossiloitunut hilse muistuttaa nykylintujen hilsettä, eikä suinkaan matelijoiden.

Dinot ja linnut menevät evolutionisteilta monesti sekaisin muuallakin kuin Wikipediassa.

Evoluutio tarvitsee höyhenpeitteisiä dinosauruksia, koska vallitsevan dogmin mukaan linnut kehittyivät dinosauruksista. Ja koska linnuilla on höyheniä, pitäisi joillakin dinosauruksilla olla ainakin höytyviä.

McNamaran ja kollegojen tutkimus kertoo ainakin sen, että lintujen hilse on vastustanut evoluutiota todella pitkään – vaikka he paisuttelevat Microraptorin iän yli äärirajojen.

Lähde:

Specktor, Brandon. 2018. World's Oldest Dandruff Left Behind by Very Embarrassed Dinosaurs. Live Science (26.5.).

maanantai 28. toukokuuta 2018

Muurahaiset pystyvät laskemaan nopeimman reitin epätasaisessa maastossa

Haavoittunutta taistelutoveria viedään hoitoon. Kuva: ETF89, CC BY-SA 4.0.




Joel Kontinen

Muurahaiset pystyvät epätasaisessa maastossa valitsemaan nopeimman reitin paikasta toiseen sen sijaan, että kulkisivat suorinta tietä, uusi Experimental Biology -lehdessä julkaistu tutkimus selvittää.

Erik Frank (Würzburgin yliopisto) ja kollegat huomasivat, että Norsunluurannikolla elävä termiitinsyöjämuurahainen Megaponera analis pystyi kulkemaan päämääräänsä keskimäärin 35 prosenttia nopeammin valittuaan optimaalisen reitin nurmen poikki.

Ne pystyvät toisin sanoen liikkumaan suhteellisesti nopeammin paikasta toiseen kuin ihminen, joka luottaa navigaattoriin.

Muurahaisissa on monia yllättäviä piirteitä, joita ei voida selittää darvinistisilla tarinoilla. Ne keksivät ekologisen ilmastoinnin, pystyvät hyödyntämään huipputeknologiaa, ovat kemiallisen sodankäynnin mestareita ja torjuvat sieni-infektioita vetyperoksidilla.

Lähde:

Nature. 2018. Ants’ route-finding abilities put mapping software to shame. (18.5.).

lauantai 26. toukokuuta 2018

Lisää naturalistista toiveajattelua: tutkijat uskovat voivansa muodostaa elämän rakennuspalikoita – säteilyttämällä

Elämää on huomattavasti vaikeampi synnyttää kuin legolinnaa. Kuva: Porfitron, CC BY 3.0.





Joel Kontinen

Tutkijat säteilyttivät elektronitykillä ohuita jäälevyjä, jotka koostuivat metaanin, ammoniakin ja hiilidioksidin perusmolekyyleistä.

Näitä pidetään elämän rakennuspalikoina, vaikka elämään tarvitaan paljon muutakin.

Mutta The Journal of Chemical Physics -lehdessä kirjoittavat tutkijat toivovat, että sopivissa oloissa, joissa tähtipölyä ja säteilyä on juuri oikea määrä, nämä molekyylit voivat muodostaa mutkikkaampia yhdisteitä, kuten esimerkiksi RNA:ta ja DNA:ta.

Tässä kokeessa tutkijat onnistuivat saaman aikaan glysiiniä, joka on yksi geneettisen koodin aminohapoista, joskin niistä pienin ja yksinkertaisin.

He luottavat siihen, että avaruudessa on aikaa yllin kyllin, joten naturalistisia ihmeitä saattaa tapahtua ja elämä tupsahtaa esiin.

Mutta elottomat kaasut tai kuolleet kalliot eivät edes miljardissa vuodessa kykene loihtimaan esiin eläviä olentoja, vaikka niitä kuinka säteilyttäisi.

Scientific Americanin kolumnisti John Horgan myöntää, että tiedemiehillä ei ole hajuakaan siitä, miten elämä syntyi.

Mutta tarinoita riittää ja elämän rakennuspalikat tupsahtavat milloin mistäkin.

Ja toisinaan jopa elämä tippuu ulkoavaruudesta.

Logiikka on tosin lentänyt ikkunasta jo ajat sitten.

Lähde:

American Institute of Physics. 2018. Molecular evolution: How the building blocks of life may form in space: New research offers evidence that humans -- and the rest of life on Earth -- may have been able to form with the right combination of star dust and radiation. Science Daily. (25.4.).

torstai 24. toukokuuta 2018

Tutkijat yrittävät nostaa jo kertaalleen kuopatun RNA-maailman haudasta

Vasarahain ribotsyymi on kaikkea muuta kuin yksinkertainen. Kuva: William G. Scott, CC BY-SA 3.0.





Joel Kontinen

Elämän synty on darvinistinen ongelma, jota ei saada ratkaistua. Se on niin paha dilemma, että jotkut ovat spekuloineet, että maapallon elämä tuli ulkoavaruudesta.

Tämä ei ole ratkaisu, vaan se työntää ongelman muutaman kymmenen, sadan tai tuhannen valovuoden päähän.

Äskettäin tutkijat yrittivät nostaa kovia kokeneen ja jo kertaalleen kuopatun RNA-maailman haudasta.

RNA on DNA:n tavoin nelikirjaiminen geneettistä informaatiota kuljettava säie, mutta toisin kuin DNA:ssa, siinä on vain yksi jouste. Tutkijat ovat arvelleet, että elämän oli helpompi kehittyä RNA:sta kuin DNA:sta.

Philipp Holliger ja kollegat joutuivat peukaloimaan RNA:ta, jotta he olisivat kyenneet poistamaan esteet, jotka luonnollisissa oloissa tekevät sen rakennusaineen riboosin (C5H10O5)) kahdentumisen eli replikaation mahdottomaksi silloin, kun se on laskostunut eli saanut kolmiulotteisen muotonsa.

Replikoituminen edellyttää kolmiulotteista muotoa, joka voi muodostaa ribotsyymiksi kutsutun entsyymin. Mutta koska ribotsyymi on kolmiulotteista RNA:ta, sen replikaatio estyy.

Tutkijat joutuivat siirtämään kolme sokeriosaa kerralla tavanomaisen yhden asemasta, jotta temppu onnistuisi, ja lisäksi tekemään kokeensa -7°C:ssä.

Koe muistuttaa pikemmin älykästä suunnittelua kuin evoluutiota. Kuka olisi alkuliemen aikoihin voinut vääntää termostaattia sopivan viileäksi ja peukaloida siirretyn informaation määrää?

Lähde:

Medical Research Council. 2018. Scientists crack how primordial life on Earth might have replicated itself. Science Daily (15.5.).

tiistai 22. toukokuuta 2018

Dinosaurusten kanssa kävellyt jättisalamanteri on vaarassa kuolla sukupuuttoon


Uhanalaisen jättisalamanterin japanilainen serkku Andrias japonicus näyttää tältä. SMcCandlish, CC BY-SA 2.5.




Joel Kontinen

Darvinistisen tarinan mukaan toiset matelijat kuolivat äkillisesti sukupuuttoon ”65 miljoonaa vuotta” sitten, kun taas esimerkiksi salamanterit, tuatarat, gekkot ja kameleontit ovat säilyneet hengissä meidän päiviimme saakka.

Salamanteri ei ole sanottavasti muuttunut ”170 miljoonaan vuoteen”, mutta nyt maailman suurin sammakkoeläin eli Kiinan jättisalamanteri on sukupuuton partaalla.

Se oli aiemmin yleinen Kiinan joissa.

Luonnonvaraisia jättisalamantereita ei saisi pyydystää, mutta niitä on ruvettu kasvattamaan ja kasvattamoissa varttuneita yksilöitä tarjotaan gourmet-ravintoloille. Suuresta yksilöstä voi saada 1 500 USA:n dollaria.

Kiinalaiset kutsuvat sitä vauvakalaksi, koska sen hätäkutsu kuulostaa vauvan itkulta.

Elävät fossiilit sopivat huonosti evoluution maailmaan. Ne ovat evolutionistien mukaan sopeutuneet niin hyvin ympäristöönsä, että niiden ei ole tarvinnut muuttua.

Mutta kun olot ovat ehtineet sinä aikana muuttua monta kertaa, niin argumentti ontuu – ja vielä pahasti.

Lähde:

Briggs, Helen. 2018. Living fossil' giant salamander heading for extinction, BBC News (22.5.).

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Darwininsirkut rikkovat lajirajoja ja darvinistisia odotuksia

Isokaktussirkkunaaras. Kuva: Harvey Barrison, CC BY-SA 2.0.





Joel Kontinen


Lukion biologian kirjoista tutut darwininsirkut kuuluvat koivumittarin, Lucyn (Australopithecus afarensis), Tiktaalikin ja Archaeopteryxin kanssa evoluution ikonien kärkikastiin – lähinnä siksi, että valovoimaisempia ehdokkaita ei ole ilmaantunut.

Englanninkielisessä kirjallisuudesta näitä sirkkuja kutsutaan Darwininpeipoiksi (Darwin’s finches), ja ne muistuttavat niin paljon toisiaan, että vain lintutieteilijät pystyvät erottamaan eri sirkkulajit toisistaan.

Darwininsirkut ovat pieniä varpuslintuja, joilla on markkinoitu evoluutiota jo Charles Darwinin päivistä lähtien. Niiden piti osoittaa nopeaa lajiutumista, mutta kehitysopin markkinamiesten hämmästykseksi lajien rajat ovat varsin häilyviä, ja eri sirkkulajit pystyvät lisääntymään keskenään.

Ne eivät todista evoluutiosta, vaan niistä käy ilmi, että eri sirkut kuuluvat samaan Genesiksen lajiin.

Lähde:

Webb, Jonathan. 2015. Genomes reveal Darwin finches' messy family tree. BBC News (11.2.).


lauantai 19. toukokuuta 2018

Maapallon kaltaiset eksoplaneetat saattavat jäätyä umpeen, uusi tutkimus kertoo


Pienille vihreille miehille voi tulla vilu puseroon. Kuva: NASA.




Joel Kontinen

Ulkoavaruuden elämän etsijöillä on monesti ollut hyvin naiivi käsitys elämän perusedellytyksistä. Elämän syntyyn tarvitaan paljon muutakin kuin vettä ja suotuisat olot.

Vuonna 2012 Washingtonin yliopiston astrobiologi Rory Barnes totesi Nature newsissa, että punaisten kääpiötähtien elinkelpoinen vyöhyke saattaa olla vain puolet siitä, mitä ennen kuviteltiin.

Elinkelpoinen vyöhyke eli kultakutrivyöhyke on alue, jossa aurinkoaan kiertävällä planeetalla voi potentiaalisesti olla nestemäistä vettä, ei niin kylmää, että se jäätyy eikä niin kuumaa, että se höyrystyy.

Kultakutrivyöhyke ei vielä takaa sitä, että planeetalla on elämää. Meidän aurinkokunnassamme Venus, Maa ja Mars ovat elinkelpoisella vyöhykkeellä, mutta naapuriplaneetoillamme ei ole näkynyt elämää.

Monet elinkelpoisiksi mainostetut eksoplaneetat kiertävät punaisia kääpiötähtiä, jotka ovat omaa aurinkoamme himmeämpi, epävakaampia ja luultavasti hengenvaarallisia.

Nyt myös tiedetään, että elämä ei synny eikä säily ilman fosforia.

Tuoreen tutkimuksen mukaan eksoplaneetan liian suuri kaltevuus ja /tai elliptinen kiertorata voivat saada planeetan potentiaaliset valtameret jäätymään.

Maan akselin kaltevuus on osapuilleen 23,5°, mikä takaa varsin tasaisen ja elämälle suotuisan ilmaston.

Lisäksi meidän aurinkokuntamme on ainutlaatuinen, luultavasti ainoa, jossa on sekä pienehköjä kiviplaneettoja että isoja kaasuplaneettoja.

Jupiter ja muut kaasuplaneetat suojaavat Maata komeetoilta ja asteroideilta.

Ulkoavaruuden elämän etsijöiden toiveet ovat himmenneet kerta toisensa jälkeen, ja sama trendi näyttää jatkuvan.

Lähde:

Gohd, Chelsea. 2018. Brrr! Earth-Like Alien Planets Could Experience 'Snowball States' Space.com (16.5.)

keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Hamas, Gaza, hakaristilippu, polttopullot, puukot ja konetuliaseet "rauhanomaisessa protestissa"

Hamasin todellinen agenda? Kuva: IDF Spokeperson's Unit, CC0.




Joel Kontinen

Sadoista palavista autonrenkaista tupruaa savua kaikkialle, kun Hamas valmistelee pitkää marssia Israeliin.

Nuoret palestiinalaiset uhoavat tappavansa juutalaisia. Yksi tulittaa ilmaan AK-47:lla. Palavat leijat sytyttävät israelilaisten peltoja tuleen.

Hamas tuo lapsia ihmiskilviksi raja-aidan lähelle. Sen Facebook-sivusto kehottaa ottamaan puukkoja ja tuliaseita mukaan ja piilottamaan ne vaatteiden alle. Se lupaa puskutraktoreita, jotka kaataisivat raja-aidan.

Hamas on myös laatinut karttoja, joiden mukaan palestiinalaisten tulee marssia israelilaisten kibbutseille tuskin kovin rauhallisessa tarkoituksessa.

Israel ei voi päästää terroristeja alueelleen, jossa he kävisivät tapansa mukaan siviilien kimppuun.

Hamas on jo vuosikaudet terrorisoinut Etelä-Israelin kibbutsien asukkaita. Vaikka ruoasta olisi puutetta, raketteja riittää.

Lienee syytä muistaa, että Hamasin peruskirjassa vaaditaan Israelin tuhoa. Gazassa liehunut hakaristilippu viittaa siihen, että se ei ole unohtanut tätä vaatimusta.

Kaikesta huolimatta lännen media muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta tuomitsee taas kerran Israelin kovat otteet.

Jumala lupasi Israelia paljon laajemman alueen Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin jälkeläisille ikuisiksi ajoiksi.

Israel asui maassa jo tuhansia vuosia ennen kuin kukaan oli edes kuullut Palestiinan arabeista, joten Hamasin kannattajilla ei pitäisi olla minkäänlaista juridista oikeutta pyrkiä Israeliin.

Lähde:

Plosker, Simon. 2018. Does the Media Really Understand the Gaza Violence? Honest Reporting (15.5.).

tiistai 15. toukokuuta 2018

Dominikaanipappi käyttää muulia todisteena teistisestä evoluutiosta

Kuva: Luis Fernández García, CC BY-SA 3.0.




Joel Kontinen

Dominikaanipappi Nicanor Austriaco, joka on Providence Collegen biologian ja teologian professori, on käynyt netissä keskustelua pappiskollegansa Michael Chaberekin kanssa teistisestä evoluutiosta.

Professori Austriaco yrittää todistella, että keskiajan ehkä tunnetuin teologi Tuomas Akvinolainen (1225–1274) kannatti teististä evoluutiota – aikana, jolloin evoluutio tunnettiin vain muinaisten kreikkalaisten filosofien kirjoituksista.

Ensimmäiseksi todisteeksi Austriaco nostaa muulin eli urosaasin ja naarashevosen hybridin. Tuomas Akvinolainen myönsi, että Jumala ei ole voinut luoda sitä suoraan.

Voimme olla Austriacon kanssa samaa mieltä muulista, mutta kun hän väittää, että muuli on osoitus siitä, että Jumala ei luonut kaikkea alussa, tiemme eroavat.

Hybridit eivät suinkaan ole todiste teistisestä evoluutiosta, vaan ne osoittavat, että evoluution lajikäsitys on pahasti pielessä.

Liikeri on leijonan ja tiikerin jälkeläinen, mutta se ei ole todiste evoluutiosta. Se osoittaa, että leijona ja tiikeri kuuluvat samaan Genesiksen lajiin.

Lähde:

Austriaco, Nicanor. 2018. In Defense of Thomistic Evolution: A Response to Chaberek. Public Discourse (7.3.).

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Tursaat tulivat maapallolle syväjäädytettyinä munina satoja miljoonia vuosia sitten, vertaisarvioitu evoluutiotutkimus väittää

Alieni? Kuva: Albert Kok, CC BY-SA 3.0.



Joel Kontinen

Vertaisarvioinnin kriisi ei ainakaan lievene aivan huomenissa.

33 tutkijaa väittää, että tursaat tulivat ulkoavaruudesta planeetallemme syväjäädytettyinä munina satoja miljoonia vuosia sitten. Vertaisarvioitu tiedelehti Progress in Biophysics & Molecular Biology julkaisi heidän tutkimuksensa.

Tämä ei ole vitsi, vaan evoluutiotiedettä.

Tursaat ovat ennenkin herättäneet ihmetystä sekä älyllään ja taidoillaan että genomillaan.

Tursaalla on 33 000 proteiinia koodaavaa geeniä enemmän kuin ihmisillä.

Näiden mustekalojen ominaisuudet sopivat huonosti evoluution maailmaan, koska niiden varhaisimmat fossiilit ovat ”vain” 270 miljoonaa vuotta vanhoja, joten ne elivät aivan liian pian oletetun kambrikauden jälkeen.

Tutkijat ovat ennenkin spekuloineet, että maapallon elämä tuli ulkoavaruudesta. Näkemystä kutsutaan panspermiaksi.

Kun ihminen hylkää Jumalan ilmoituksen, hän alkaa uskoa mitä omituisimpia tarinoita ja vielä pitää niitä tieteellisinä.

Lähde:

McGrath, Ciaran. 2018. Science news: Octopuses came to Earth from space as frozen eggs millions of years ago. Daily Express (12.5.).


perjantai 11. toukokuuta 2018

Ota Benga: darvinistit tekivät ihmisestä apinaihmisen ja esittelivät häntä apinahäkissä


Ota Benga Bronxin eläintarhassa vuonna 1906. Tuntematon kuvaaja, Public domain.




Joel Kontinen

Ota Benga (n. 1883–1916) oli kongolaismies, joka joutui apinahäkkiin USA:ssa. Lehdet mainostivat häntä puoliksi ihmisenä ja puoleksi apinana, evoluution puuttuvana renkaana.

Kun ihminen hylkää Jumalan ja omaksuu naturalistisia uskomuksia, seuraukset voivat olla kammottavia.

Palkittu dokumenttifilmi Human Zoos kertoo Ota Bengasta, jota evolutionistit käyttivät todisteena kehitysopista.

1900-luvun alussa sekä rasismia että eugeniikkaa eli rodunjalostusta pidettiin tieteellisinä.

Teoksessaan Descent of Man and Selection in Relation to Sex (1871) Charles Darwin vihjasi, että evoluutio suosii nimenomaan valkoista rotua.

Daytonan apinaoikeudenkäynnistä (1925) tunnettu sijaisopettaja John Scopes käytti biologian tunneilla Hunterin Civil Biology -kirjaa, joka esimerkiksi kertoo, että ihmisrotuja on viisi: etiopialaiset eli neekerit, malaijit eli ruskeaihoiset, Amerikan intiaanit, mongolit ja kaukasialaiset eli Amerikan ja Euroopan vaaleaihoiset, jotka ovat kehittynein rotu.

Nykyisin tiede tunnustaa, että rotuja ei ole olemassa. Raamattu kertoi sen jo 2 000 vuotta sitten: ” Yhdestä ihmisestä hän on luonut koko ihmissuvun.” (Ap. t. 17: 26).

Lähde:

Evolution News and & Science Today. 2018. Human Zoos to Premiere in South Africa and Seattle. (10.4.).

keskiviikko 9. toukokuuta 2018

Liikerit ja muut hybridit osoittavat, että evoluution lajikäsitys on pahasti pielessä

Jaguaarin ja leijonan hybridi on englanniksi jaglion. Kuva: Sarah Hartwell, CC BY 2.5.




Joel Kontinen

Laji on evoluution avainkäsitteitä. Vuonna 1859 Charles Darwinin Lajien synty näki päivänvalon.

Kirjan nimi ei tosin vastannut sen sisältöä, koska Darwin ei suinkaan käsitellyt siinä lajien syntyä vaan eläinlajeissa ilmeneviä pikkuruisia muutoksia.

Evoluution mukaan kaikilla elävillä olennoilla on yhteinen yksisoluinen kantaisä. Uusien lajien piti syntyä vähitellen miljoonien vuosien kuluessa.

Darvinistisen myytin mukaan kreationistit uskovat lajien muuttumattomuuteen, mutta todellisuutta se ei vastaa.

Lajiutuminen voi olla ällistyttävän nopeaa. Näemme sen hybrideissä, jotka evoluution mukaan kuuluvat eri lajeihin, mutta jotka edustavat samaa Genesiksen lajia.

Genesiksen käsitteenä laji (hepreaksi min) eroaa nykybiologian samannimisestä termistä. Tämä johtunee äidinkielemme köyhyydestä; esimerkiksi englannin kieli tekee eron käsitteiden kind ja species välillä.

Hybridit muistuttavat meitä siitä, että eläimet lisääntyvät Genesiksen lajiensa mukaan -periaatteen mukaisesti.

Esimerkiksi sudet, dingot, kojootit ja koirat kuuluvat samaan Genesiksen lajiin.

Kaikki kissaeläimet kuuluvat niin ikään samaan lajiin. Liikerit ovat leijonan ja tiikerin jälkeläisiä.

Aasi ja seepra pystyvät saamaan jälkeläisiä keskenään, kuten myös esimerkiksi biisoni ja puhveli, vuohi ja lammas, jääkarhu ja harmaakarhu sekä tappajavalas ja delfiini.

Tällainen kehitys kulkee täysin eri suuntaan kuin mitä evoluutio ennustaa. Darvinismin mukaan uudeksi lajiksi kehittyneet eläimet eivät enää pysty lisääntymään kantalajinsa kanssa.

Hybridit toisin sanoen falsifioivat darvinistisen lajikäsitteen.

Kaikki nykyiset linnut ja maaeläimet polveutuvat eläimistä, jotka Nooa otti arkkiin. Luomiseen perustuvan mallin mukaan lajiutuminen on nopeaa.

Lajiutumisen lisäksi myös muut eläimissä ilmenevät muutokset ovat nopeita. Niinpä liki kaikki koirarodut ovat syntyneet viimeksi kuluneiden 300 vuoden aikana.

Lähde:

Hennigan, Tom. 2017. The Great Species Mixup. Answers 12 (6), 54–62.

maanantai 7. toukokuuta 2018

Uusi darvinistinen tarina: Sukeltajakansan iso perna kertoo evoluution jatkumisesta

Kuva: Torben Venning, CC BY 2.0.




Joel Kontinen

Onko ihmisen evoluutio päättynyt vai jatkuuko se yhä? Tämä on darvinistien kiista, joka ei ota loppuakseen.

Tuorein evoluution kohde on perna, jos Cellissä julkaistuun tutkimukseen on uskomista.

Bajaut ovat pienehkö kaakkoisaasialainen kansanryhmä, joka saa elantonsa keräämällä simpukoita meren pohjasta.

Heillä on isompi perna kuin useimmilla muilla samalla alueella elävillä ryhmillä. Näin he saavat enemmän happea, jota he tarvitsevat sukeltaessaan.

Uutisoidessaan tutkimuksesta BBC kertoo pernan suurenemisen olevan oivallinen esimerkki luonnonvalinnasta.

Luonnonvalinta ei kuitenkaan ole evoluution synonyymi, eikä se pysty luomaan uusia elimiä.

Tohtori Melissa Ilardo Kööpenhaminan yliopistosta kertoi BBC:lle, että bajaut kykenevät sukeltamaan jopa 70 metrin syvyyteen ilman lisähappea. Iso perna toimii ikään kuin happisäiliönä ja auttaa heitä pysymään sukelluksissa muutamia minuutteja.

Bajaut ovat sopeutuneet ympäristöönsä jokseenkin samalla tavalla kuin Himalajan rinteillä asuvat tiibetiläiset.

On loogisempaa uskoa, että Jumala jo alussa loi ihmiseen kyvyn sopeutua erilaisiin oloihin kuin uskoa, että sokeat darvinistiset mekanismit saivat sen aikaan.

Lähde:

Rincon, Paul. 2018. Bajau people 'evolved bigger spleens' for free-diving. BBC News (19.4.).

lauantai 5. toukokuuta 2018

Darvinistinen arvoitus: Miten muinainen lintu sai nokkansa?

Ichthyornis. Kuva: El fosilmaníaco, CC BY-SA 4.0.



Joel Kontinen

Kun Sciencen jutussa aluksi kerrotaan, että linnut ovat dinosauruksia, ei ole vaikea arvata, mitä on tulossa.

Lehti pohtii, miksi linnun nokka eroaa niin suuresti dinon kuonosta.

Darvinisti luonnehtii nokkaa suurenmoisen monipuoliseksi adaptaatioksi. Sillä voi olla yllättäviä funktioita, jotka kertovat älykkäästä suunnittelusta.

Muutos kuonosta nokaksi on suuri darvinistinen arvoitus, jota evolutionistit nyt pyrkivät ratkaisemaan vetoamalla ”90 miljoonaa vuotta” vanhaan merilintuun.

On jo pitkään tiedetty, että Ichthyornis muistuttaa ulkomuodoltaan nykylintuja, joskin sillä oli suussaan hampaita niin kuin esimerkiksi Archaeopteryxillä.

Evolutionistit pitävät lintuja dinosauruksina etenkin sen vuoksi, että he uskovat ainakin joidenkin dinojen olleen höyhenpukuisia.

Tämä on pikemminkin uskomustieto kuin empiiristä tiedettä.

Vuonna 2013 Naturessa julkaistu tutkimus nimittäin viittaa vahvasti siihen, että osa höyhenpukuisista dinosauruksista oli todellisuudessa lintuja.

Lähde:

Vogel, Gretchen. 2018. Fossils reveal how ancient birds got their beaks. Science 360 (6388), 477.

torstai 3. toukokuuta 2018

Neandertalilaiset harrastivat symbolista viestintää, uusi tutkimus kertoo

Neandertalilaisten viestintää. Kuva: Majkic et al, 2018 PLOS ONE.




Joel Kontinen

Varhaisille darvinisteille neandertalilaiset olivat apinaihmisiä, jotka kävelivät kumarassa ja kykenivät korkeintaan murahtelemaan.

Viime vuosien löydöt ovat osoittaneet, että tällainen käsitys oli täysin harhaanjohtava.

Nyt tiedämme, että neandertalinihmiset lämmittivät kotiluolansa, hautasivat kuolleet, valmistivat soittimia, käyttivät kamomillaa ja kärsämöä mausteina, purjehtivat Kreikan saaristossa, olivat taitavia luolataiteilijoita ja ehkä keksivät luolamaalaukset, tekivät taidokkaita työkaluja, käyttivät sulkakoristeita, puhdistivat hampaanvälinsä hammastikuilla ja kykenivät puhumaan.

Piikiveen ikuistetut kaiverrukset viittaavat siihen, että neandertalilaiset kykenivät myös symboliseen viestintään. Tämä käy ilmi arkeologi Ana Majkicin (Bordeaux’n yliopisto) ja kollegoiden tutkimuksesta, joka julkaistiin äskettäin PLOS ONE -tiedelehdessä.

Majkic kollegoineen tutki Kiik-Koban luolasta Krimiltä löydettyjä piikiveen tehtyjä kaiverruksia.

Luola on tunnettu neandertalilaisten suosima paikka, josta on aiemmin kaivettu esiin neandertalilaislapsen hauta samasta kerrostumasta.

Majkicin ja kollegojen päätelmä ei ole yllätys. Vuonna 2014 Live Science raportoi, että neandertalilaiset keksivät abstraktin taiteen vuosituhansia ennen Picassoa.

Neandertalinihmisten taitojen ei pitäisi hämmästyttää meitä, koska Genesikseen perustuvan mallin mukaan he olivat täysin ihmisiä. He olivat Nooan jälkeläisiä, jotka elivät vedenpaisumusta seuranneella jääkaudella Euroopan karuissa oloissa.

Lähde:

Majkic, Ana et al. 2018. Assessing the significance of Palaeolithic engraved cortexes. A case study from the Mousterian site of Kiik-Koba, Crimea. PLOS ONE 13(5): e0195049.


tiistai 1. toukokuuta 2018

Darvinistinen uskomus kasvien alkuperästä joutuu roskakoppaan: varhaisimmat kasvit muistuttivat nykykasveja


Cooksonia barrandei. Kuva: Matteo De Stefano/MUSE, CC BY-SA 3.0.




Joel Kontinen

Kasvifossiili Cooksonia barrandei on kerännyt pölyä Tšekin kansallismuseossa Prahassa jo toista vuosisataa.

Evolutionisteille C. barrandei on tärkeä, koska he uskovat sen olevan ”432 miljoonaa vuotta” vanha eli vanhin kasvifossiili.

Kasvit ja etenkin kukat ovat tuottaneet päänvaivaa evolutionisteille jo Darwinin ajoista lähtien, niissä kun ei evoluutiota näy.

Cooksonia barrandei haastaa darvinistisia uskomuksia kasvien alkuperästä ja evoluutiosta.

Monet kasvitieteilijät otaksuivat, että varhaiset kasvit muistuttivat sammaleita, mutta jälleen kerran evolutionistit ennustivat menneisyyttä väärin.

Lähde:

Barras, Colin. 2018. A fossil may rewrite the story of how plants first lived on land. New Scientist (30.4.).


sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Kaksoistähdet horjuttavat uskoa vuosimiljardeihin

Taiteilijan näkemys binääritähtijärjestelmästä. Kuva: M. Garlick/University of Warwick/ESO, CC BY 4.0.




Joel Kontinen

Jos universumi olisi niin vanha (13,8 miljardia vuotta) kuin mitä meille koulussa kerrotaan, kaksoistähtiä ei pitäisi olla olemassa.

Kaksoistähdet kiertävät niin lähellä toisiaan, että niiden olisi jo vuosimiljardeja sitten pitänyt sulautua toisiinsa.

Näin meille kertoo Ron Samec, joka on Emmanuel Collegen fysiikan ja astronomian professori.

Hän ei ole aivan keskiverto professori vaan on julkaissut 150 tieteellistä tutkimusta, artikkelia tai abstraktia eri tiedejulkaisuissa.

Professori Samec on tutkimusryhmänsä kanssa havainnoinut kaksoistähtiä 29 vuoden ajan. He laskivat, että kaksoistähdet sulautuvat toisiinsa viimeistään 250 miljoonassa vuodessa. (Lukema on siis ehdoton yläraja).

Japanilaiset tutkijat ovat julkaisseet samansuuntaisia tuloksia.

Samec on Raamattuun uskova tiedemies, joka pitää totena sitä, mitä 2. Moos. 20:11 (”Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on) meille kertoo.

Samecin tutkimukset osoittavat, että alkuräjähdys eli big bang on täysin epätieteellinen näkemys.

Lähde:

Samec, Ronald G. 2016. New Light from Binary Stars. Answers 11 (4): 38–39.

perjantai 27. huhtikuuta 2018

Solujemme pikkuruiset portinvartijat kertovat älykkäästä suunnittelusta

Kuva: alexanderaloy and stargonzales, Public domain.




Joel Kontinen

Pikkuruiset nanokoneet kuljettavat tavaraa solukalvoon ja sieltä pois.

Näitä ATP:tä hyödyntäviä nanokoneita kutsutaan ABC transporttereiksi, mutta niiden toiminta on kaikkea muuta kuin alkeellista.

Ne toimivat ikään kuin portinvartijoina ja päästävät esimerkiksi lipidejä ja peptidejä soluistamme.

Journal of the American Chemical Society julkaisi äskettäin tutkimuksen näistä ahkerista nanokoneista, joita meillä on jokaisessa solussamme.

Nanokoneet kertovat meille luomisesta.

Tällainen järjestelmä ei synny pikkuhiljaa, joten evoluutioprosessit eivät sen syntyä voi selittää.

Lähde:
Ruhr-University Bochum. 2018. Chemistry: Observing biological nanotransporters. Science Daily. (13.4.).

keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Kuuma eksoplaneetta WASP-104b on hiiltä tummempi

Taitelijan näkemys WASP-12b:stä, toisesta pimeästä kummajaisesta. Kuva: NASA, ESA ja G. Bacon (STScI).





Joel Kontinen

Tähtitieteilijät arvelevat löytäneensä kaikkein himmeämmän eksoplaneetan. 466 valovuoden päässä meistä Leijonan tähdistössä lymyilevä WASP-104b on kuuma Jupiter, joka kiertää aurinkonsa 1,75 vuorokaudessa.

Se on pimeämpi kuin aiemmin uutisissa piipahtanut WASP-12b. Tutkijat sanovan sen olevan hiiltä mustempi.

Evolutionistit uskovat, että elämä voi syntyä spontaanisti missä tahansa, jos olosuhteet ovat suotuisat.

Mutta monet eksoplaneetat ovat niin kummallisia, että ne horjuttavat naturalistisia planeetanmuodostusteorioita.

Punaiset kääpiötähdet ovat liian epävakaita ja pommittavat potentiaalisia planeettojaan tuhoisalla säteilyllä.

Tähtitieteilijät kutsuvat tulikuumaa NGTS-1b:tä hirviöplaneetaksi, ja OGLE-2016-BLG-1190Lb on 13 kertaa Jupiterin kokoinen.

Lisäksi tuore tutkimus kertoo, että elämän syntyyn tarvitaan veden lisäksi myös fosforia, joka on maapallon yleisimpiä alkuaineita mutta perin harvinainen muualla universumissa.

NASA:n tutkimus myöntää, että meidän aurinkokuntamme on ainutlaatuinen.

Lähde:

Wenz, John. 2018. Distant Jupiter-like world may be the darkest planet ever found. New Scientist (20.4.).

maanantai 23. huhtikuuta 2018

DNA: n korjausmekanismi korjaa säteilyn aiheuttamia vaurioita kasveilla

Darwinille kukkien evoluutio oli inhottava mysteeri. Tuore tutkimus kertoo, että mutaatiot eivät auta kasvien kehitystä, koska DNA:n korjausmekanismit korjaavat säteilyn aiheuttamia vaurioita.




Joel Kontinen

Vuonna 2015 Aziz Sancar jakoi kemian Nobelin kahden muun tutkijan kanssa. He saivat tunnustuksen DNA:n korjausmekanismien selvittämisestä.

Sancar osoitti, miten entsyymit korjaavat ultraviolettisäteiden tai muiden karsinoidien (kasvaimia aiheuttavien tekijöiden) synnyttämiä virheitä.

Hän tutki elävien olentojen korjausmekanismeja.

Äskettäin Nature Communications julkaisi Sancarin ja kollegojen tutkimuksen kasvien samantapaisesta mekanismista. He saivat selville, että kasveilla on vieläkin tehokkaampi mekanismi kuin ihmisillä tai eläimillä.

Kasvit tarvitsevat sitä, kun ne eivät voi välillä mennä varjoon, suojaan auringolta.

Darvinistisessa maailmassa luonnonvalinnan ja mutaatioiden pitäisi kuljettaa kehitystä eteenpäin, mutta nyt tiedämme, että korjausmekanismit estävät virheitä.

Solut osaavat korjata virheitä myös muilla tavoin, ja esimerkiksi jotkin levät ja kalat tuottavat luonnostaan auringolta suojaavaa ainetta.

Lähde:

University of North Carolina Health Care. 2018. How does plant DNA avoid the ravages of UV radiation? The lab of UNC-Chapel Hill Nobel laureate Aziz Sancar reveals first-ever repair map of an entire multicellular organism to illuminate the inner workings of the plant kingdom's highly efficient DNA repair system. Science Daily. (17.4.).

lauantai 21. huhtikuuta 2018

Doctor Whon mielikuvitusliskot kömpivät tieteeseen

Silurialainen. Kuva: mrgarethm, CC BY-SA 2.0.




Joel Kontinen

Faktan ja fiktion ero käy yhä hämärämmäksi valtavirran tiedejulkaisuissa. Äskettäin astrofyysikko Adam Frank (University of Rochester) ja Gavin Schmidt (NASA Goddard Institute for Space Studies) julkaisivat tutkimuksen, joka sai nimekseen The Silurian Hypothesis.

Nimi kertoo ainakin sen, että Frank ja Schmidt tuntevat BBC:n tuottaman Doctor Who -sarjan. Se kuvaa silurialaiset älykkäiksi kahdella jalalla käveleviksi liskoihmisiksi, jotka elivät maapallolla ennen ihmisiä.

Nämä kummajaiset muuttivat maan alle, kun ne saivat tietää, että asteroidi törmäisi Maahan.

Tutkijat pohtivat, jäisikö meidän sivilisaatiostamme merkkejä jälkipolville, jos jostain syystä kaikki tuhoutuisi ja onko maapallolla ollut muita sivilisaatioita ennen meitä oletettujen vuosimiljoonien aikana.

Lähtökohta on siis naturalistinen ja darvinistinen. Se kiistää luomisen ja ihmisen erikoisaseman Jumalan kuvana, ja ajautuu sen vuoksi karille.

Lähde:

Georgiou, Aristos. 2018. The Silurian Hypothesis: How Do We Know That Humans Were the First Civilization on Earth? Newsweek (18.4.).


torstai 19. huhtikuuta 2018

Naturalistinen maailmankuva tarvitsee uskonvaraisia elementtejä

Mysteeriplaneetan oletettu synty, Kuva: NASA/JPL-Caltech.





Joel Kontinen

Naturalistinen maailmankuva tarvitsee monia uskonvaraisia elementtejä, kuten esimerkiksi taivaankappaleita, joiden olemassaolo on kaikkea muuta kuin varma.

Niinpä esimerkiksi Kuun syntyyn tarvitaan Theia -niminen mielikuvitusplaneetta.

Nature Communications julkaisi tällä viikolla tutkimuksen, jossa myös tarvitaan Merkuriuksen tai Marsin kokoista hypoteettista planeettaa.

Tällä kertaa sillä ei ole mitään tekemistä Kuun kanssa.

Tarina sai alkunsa lokakuussa 2008, jolloin nelisen metriä leveä asteroidi räjähti Nubian aavikon yllä osuttuaan Maan ilmakehään. Kappaleet levisivät autiomaahan.

Tutkijoita odotti yllätys, koska näistä meteoriiteista löytyi pikkuriikkisiä timantteja.

Timantit voivat syntyä vain kovassa paineessa, johon tarvitaan isoa taivaankappaletta. Näin tutkijat keksivät uuden vähintään Merkuriuksen kokoisen protoplaneetan, jonka elinkaari jäi lyhyeksi aurinkokuntamme alkuhetkinä.

Genesis kuvaa aurinkokuntamme – ja koko universumin – synnyn paljon uskottavammin.

Lähde:

Howell, Elizabeth. 2018. There Is Evidence That a Planet in Our Solar System Was Destroyed. Live Science (18.4.).

tiistai 17. huhtikuuta 2018

Perhosen evoluutio pysähtyi ”180 miljoonaksi vuodeksi”

Perhosista on turha etsiä merkkejä evoluutiosta.



Joel Koninen

Perhosen evoluutio ei saa ilmaa siipien alle. Tuoreen Science Advances -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan ”180 miljoonaa vuotta” vanhoissa perhosfossiileissa on merkkejä samanlaisista nanorakenteista, jotka antavat nykyperhosille niiden kimaltavat värit.

Elektronimikroskooppeja hyödyntänyt tutkimus osoitti, että Exeterin läheltä löydettyjen yöperhosten siipien suomuissa oli samanlaisia pikkuriikkisiä uurteita ja kohoumia, jotka antavat nykyisille yöperhosille niiden värit.

Yöperhoset voivat olla ällistyttävän värikkäitä, vaikka niiden pitäisi evoluutiomaailmassa olla mitäänsanomattoman harmaita.

Tutkijat ovat jo aiemmin huomanneet, että perhosista on turha etsiä merkkejä evoluutiosta.

Lähde:

University of Exeter. 2018. Fossil study sheds light on ancient butterfly wing colors. Science Daily (11.4.).


sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Evolutionistit kiistelevät, miksi kadotimme apinamaisen otsamme

Evolutionistit pohtivat, miksi meillä ei silmien yläpuolella ole tällaista kohoumaa. Kuva: Richard Lydekker, Public domain.




Joel Kontinen

Ihmisellä on melko suora otsa, kun taas simpansseilla ja muilla isoilla apinoilla on silmien yllä luun muodostama kohouma, joka latinaksi tunnetaan nimellä Arcus superciliaris.

Tästä koituu ongelma evoluutiolle: miksi ihminen kadotti apinamaisen otsansa? Tuore Nature Ecology & Evolution -lehdessä julkaistu naturalistinen ehdotus olettaa, että pystymme näin paremmin viestimään kulmakarvoillamme.

Ehdotus on jo ehtinyt saada kritiikkiä evoluutioyhteisössä.

Evolutionistin ongelma piilee siinä, että hän kieltäytyy uskomasta, että ihminen on varta vasten suunniteltu ja että kaikella on tarkoituksensa.

Ihmisellä on paljon ominaisuuksia, joita ei voida selittää evoluutiolla: esimerkiksi vain meillä on leuka.

Voinemme pitää itseämme viimeisteltyinä taideteoksia.

Ihminen ja monet muut olennot on ylisuunniteltu.

Meillä ja useilla eläimillä sekä myös kasveilla on ominaispiirteitä, joilla ei ole eloonjäämistä edistävää funktiota, vaan ne kertovat luomisesta.

Tällainen ylisuunnittelu ilmenee kaikkialla luomakunnassa.

Lähde:

Warren, Matt. 2018. Humans may have developed flat foreheads to communicate with eyebrows.Science (10.4.).

perjantai 13. huhtikuuta 2018

Niili kertoo Raamatun historian ja maantieteen luotettavuudesta

Tutkijat spekuloivat Niilin iällä. Kuva: Dr. Meierhofer, CC BY-SA 3.0.



Joel Kontinen

Naturalismi /materialismi pyrkii selittämään kaiken ilman Jumalaa ja ilman yliluonnollista ulottuvuutta. Niinpä se ei hyväksy esimerkiksi luomista, syntiinlankeemusta eikä vedenpaisumusta, vaan turvautuu vuosimiljoonien oletettuun taikaan.

Yani Najman (Lancasterin yliopisto) ja kollegat päättelevät, että Niili oli huomattava joki jo ”31 miljoonaa vuotta” sitten.

Näkemys on ongelmallinen ja lisäksi mahdoton. Maailmanlaatuinen tuhotulva muutti maanpinnan perusteellisesti 4 500 vuotta sitten. Yksikään joki ei selvinnyt tulvasta ehjänä.

Naturalistinen tulkinta vaatisi meitä uskomaan, että Niilin varrella asuneet ihmiset eivät osanneet rakentaa korkeakulttuuria kuin vasta muutaman vuosituhannen ajan.

Egyptin korkeakulttuuri kumoaa naturalistiset käsitykset ihmisen kehityksestä.

Niili mainitaan Raamatussa usein, jo Abrahamin ja Joosefin päivistä lähtien.

Lähde:

Joel, Lucas. 2018. The Nile river is at least 30 million years old. New Scientist (11.4.).

keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Kolumbia myönsi Amazon-joelle oikeussubjektin statuksen

Amazon on tuorein oikeussubjekti. Kuva: Jason Hollinger, CC BY 2.0.



Joel Kontinen

Kolumbian korkein oikeus on myöntänyt Amazon-joelle oikeussubjektin statuksen. Maa on aiemmin antanut samat oikeudet Atrato-joelle.

Eikä Kolumbia ole mikään poikkeus.

Viime vuonna uusiseelantilainen tuomioistuin julisti Whanganui-nimisen joen oikeussubjektiksi, ja sen jälkeen oli vuorossa Ganges.

Sitten Himalajan jäätiköt saivat saman statuksen.

Ympäristöliike on saanut yhä enemmän uskonnollisia piirteitä. Sen kannattajat haluavat meidän uskovan, että olemme osa luontoa.

Usko evoluutioon kuuluu oleellisesti vihreään ideologiaan.

Tämä johtaa vääjäämättä siihen, että luonnolla pitää olla samat oikeudet kuin mitä meillä on.

Luontoaktivistit kulkevat eläinaktivistien jäljissä ja haluavat häivyttää ihmisen ja luonnon välisen rajan.

Eläinaktivistit haluavat esimerkiksi simpansseille ja orangeille ihmisoikeudet.

Luonnonsuojelu on sinänsä hyvä asia, mutta jos siitä tulee uskonto, ollaan pahasti lepikossa.

Lähde:

Community Environmental Legal Defense Fund. 2018. Press Release: Colombia Supreme Court Rules that Amazon Region is “Subject of Rights”. (5.4.).

maanantai 9. huhtikuuta 2018

Isot dinot jättivät jalanjälkiä veteen Skotlannissa muistutuksena vedenpaisumuksesta

Aaltojen jättämät jäljet dinosaurusten jalanjälkien vieressä. Kuva: Smokeybjb, CC BY-SA 3.0.




Joel Kontinen

Dinosaurukset jättivät yllättävän monesti jalanjälkiä veteen.

Esimerkiksi National Geographic on joutunut myöntämään, että viime vuonna näyttävästi uutisoitu ja erittäin hyvin säilynyt Nodosaurus hukkui tulvassa.

Monesti maaeläimet ovat päätyneet samaan joukkohautaan merieläinten kanssa, ja dinot ovat tyypillisessä kuolinasennossa merkkinä siitä, että ne ovat tukehtuneet hapen puutteeseen – eli hukkuneet.

Live Science raportoi äskettäin Skotlannin An t-Eilean Sgitheanachin eli Skyen saaren rannalta tehdystä löydöstä.

Tutkijat arvelevat, että ”170 miljoonaa vuotta” sitten isot sauropodit ja hiukan pienemmät lihansyöjädinot vilistivät muinaisen laguunin poikki.

On kuitenkin loogisempaa uskoa, että jäljet syntyivät Nooan ajan vedenpaisumuksen alkuvaiheessa, jolloin maapallo ei vielä ollut aivan täysin veden alla.

Lähde:

Geggel, Laura. 2018. Giant, Clawed Dinosaurs Left These Footprints in Ancient Lagoon. Live Science (3.4.).

lauantai 7. huhtikuuta 2018

Ulkoavaruuden elämän etsijöiden ongelma: elämä ei muodostu ilman fosforia, joka on hyvin harvinaista universumissa

Rapusumu. Kuva: NASA, ESA, J. Hester and A. Loll (Arizona State University), Public domain.



Joel Kontinen

Fosfori (P) on planeettamme yleisimpiä alkuaineita. Ilman sitä meillä ei olisi RNA:ta, DNA:ta eikä ATP:tä, jota ilman solun voimansiirto ei onnistuisi.

Meillä ei toisin sanoin olisi elämää.

Tästä koituu isoja ongelmia ulkoavaruuden elämän etsijöille, joilta ongelmat eivät muutenkaan ole kateissa.

Äskettäisessä EWASS 2018 (European Week of Astronomy and Space Science) -konferensissa avaruustieteilijät totesivat, että fosfori on maailmankaikkeudessa varsin harvinaista.

Jane Greaves (Cardiffin yliopisto) ja kollegat tarjosivat naturalistisen selityksen maapallon poikkeuksellisuuteen: lähistöllä on supernova.

Mutta mikä tahansa supernova ei vielä riitä. Tutkijat vertasivat kahta supernovajäännettä – Rapusumua ja Cassiopeia A:ta – ja totesivat, että tiheämpi tai massiivisempi supernova eli tässä tapauksessa Cassiopeia A tuottaa enemmän fosforia.

Väitteet eksoplaneettojen elinkelpoisuudesta ovat siis miltei aina liioiteltuja.

Lähde:

Adamson, Allan. 2018. Substantial Lack Of Phosphorus In The Universe Makes Finding Alien Life Unlikely. Tech Times (5.4.).

torstai 5. huhtikuuta 2018

Evolutionistit sekoittavat faktan ja fiktion uudessa apinatutkimuksessa

Yksi näistä Lucyn nikamista on luultavasti paviaanin luu.



Joel Kontinen

Evolutionistit eivät pysty tekemään empiiristä tutkimusta ihmisen oletetusta kehityshistoriasta eli havainnoimaan ja mittaamaan apinamaista tutkimuskohdetta, koska sitä ei enää ole olemassa.

Ja sitä oli tuskin olemassa edes miljoonia vuosia sitten, jolloin sen olisi naturalistisen maailmankuvan mukaan pitänyt roikkua baobabin tai jonkin muun trooppisen puun oksalta.

Kulttimaista suosiota nauttiva isoäiti Lucy eli Australopithecus afarensis käynee varoittavasta esimerkistä.

Lucy luokkasi itsensä pudottuaan puusta, ja sen luut särkyivät.

Sittemmin huomattiin, että yksi Lucyn luista oli paviaanin nikama.

Tuore Proceedings of the National Academy of Sciences -lehdessä julkaistu tutkimus lähtee toisesta varoittavasta esimerkistä eli “4,4 miljoonaa vuotta” vanhasta Ardista (Ardipithecus ramidus), jonka pääkallo oli murskaantunut ja joka piti koota yli kuudestakymmenestä rikkinäisestä ja laajalle alueelle levinneestä palasesta.

Palapelin kokoamiseen kului 15 vuotta.

Äskettäin antropologi Herman Pontzer (City University of New York) ja Elaine Kozma filmasivat simpanssien, bonobojen, gorillojen, gibbonien ja muiden kädellisten kävelyä. He spekuloivat myös Lucyn ja Ardin kyvystä kävellä pystyssä niin kuin me.

Näin evolutionistit taas sekoittavat faktan ja fiktion.

Nykyapinoiden filmaaminen ei kerro oletetuista esi-isistä ja -äideistä muuta kuin sen, että apinoiden on vaikea kävellä pystyssä.

Lähde:

Gibbons, Ann. 2018. Our tree-climbing human ancestors could walk upright like us, study of chimps and other primates shows Science (2.4.).

tiistai 3. huhtikuuta 2018

Elämää Venuksessa? Evolutionistit asettavat toiveensa pilviin

Evoluution kannattajat eivät halua nähdä isoja eroja näiden naapuriplaneettojen välillä. Kuva: NASA / JPL, Public domain.




Joel Kontinen

Venus ei juuri ole kiinnostanut ulkoavaruuden elämän etsijöitä – ennen kuin vasta nyt.

Monet ovat pitäneet Marsia paljon otollisempana kohteena.

Venusta on kutsuttu Maan kaksoseksi, mutta sisarukset eivät muistuta toisiaan kovinkaan läheisesti.

Timen tiedetoimittaja Jeffrey Kluger referoi äskettäin Astrobiology -lehdessä julkaistua tutkimusta, jossa spekuloitiin, että bakteerit voisivat hyvinkin sinnitellä hengissä Venuksen pilvissä noin 50 kilometrin korkeudessa, jossa saattaa olla viileämpää kuin pinnan 460 C-asteessa.

Ja bakteereista on evolutionistille vain parin, kolmen miljardin vuoden hyppäys ihmiseen – paitsi sinibakteereille, jotka eivät ole ehtineet muuttua ”3 miljardiin vuoteen.”

Evolutionistit ajautuvat harhapoluille, koska he uskovat, että olosuhteet voivat synnyttää elämää.

Todellisuudessa elämä syntyy vain elämästä.

Lähde:

Kluger, Jeffrey. 2018. Researchers Say Venus' Atmosphere Could Support Extraterrestrial Life. Timen uutiskirje (2.4.).

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Mooses oli 3 500 vuotta aikaansa edellä: Maa oli vetinen jo alussa

Tutkimukset haastavat naturalistisia käsityksiä Maan alkuajasta ja vahvistavat Genesiksen näkemyksen.




Joel Kontinen

Maapallon oletettu alkuhistoria on kokenut kovia tiedeyhteisössä. Geologiassa puhutaan hadeeisesta kaudesta (tai aionista), joka on saanut nimensä Haades-nimisestä kuumasta paikasta. Maan piti tuolloin olla kuiva ja tulikuuma.

Viime vuosina monet tutkimukset ovat osoittaneet, että tämä ei pidä paikkaansa.

Niiden mukaan maapallo muistutti alussa meille niin tuttua sinistä ja vetistä planeettaa.

Tuore Science Advances -lehdessä julkaistu tutkimus vahvistaa aiempien päätelmät. Richard Greenwood (Open University in Milton Keynes) ja kollegat vertasivat Apollo-astronauttien tuomien kuukivien happikoostumista planeettamme merenpohjan vulkaanisiin kiviin ja päättelivät, että valtaosa maapallon vedestä syntyi hyvin varhain.

Mooses kertoi tästä Genesiksessä jo 3 500 vuotta sitten.

Lähde:

New Scientist staff and Press Association. 2018. Earth had water even before the collision that made the moon. New Scientist (28.3.).


perjantai 30. maaliskuuta 2018

Kottaraiset haastavat darvinistiset selitykset

Kuva: Ingrid Taylar, CC BY 2.0.



Joel Kontinen

Kottaraiset haastavat evoluution lentämällä lähellä toisiaan valtavissa parvissa, joissa voi olla yli 300 000 yksilöä.

Ne eivät vahingossakaan törmää toisiinsa. Ne noudattavat älykästä strategiaa, jota voitaneen kutsua törmäyksenestomenetelmäksi.

Jos tuhansia liidokkeja pantaisiin lentämään yhtä lähellä toisiaan, maassa näkyisi pian paljon romua.

Kottaraiset hyödyntävät myös toista nerokasta menetelmää. Vaikka niiden silmät ovat eri puolella päätä, ne pystyvät muodostamaan yhtenäisen kuvan ympäristöstään.

Evolutionisteilla on hauska kottaraistarina: New Scientist kertoo, että kottaraisten käytös auttaa meitä käsittämään, miten suuret lakiuskonnot syntyivät.

Lehti ei tosin kerro selkokielellä, mikä tämä yhdistävä tekijä on, mutta se liittyy jotenkin evoluutioon – niin kuin kaikki muukin darvinistin materialistisessa maailmassa, jossa ei ole tilaa yliluonnolliselle ulottuvuudella eikä pääsiäiselle, sovitukselle eikä ylösnousemukselle.

Lähde:

Barnett, Adrian. 2018. How birds focus even with eyes on opposite sides of their heads. New Scientist (28.3.).

keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Etelämantereelta löytyi viisi kivettynyttä metsää

Kivettyneitä puita näkyy monin paikoin, esimerkiksi Kreikassa.





Joel Kontinen

Etelämanner on maanosista kuivin ja kylmin, mutta sen lumi ja jää kätkevät alleen kivettyneitä metsiä, mikä viittaa siihen, että siellä on joskus ollut paljon lämpimämpää kuin nykyisin.

Viime vuoden lopulla Etelämantereelle suuntautunut retkikunta löysi sieltä ”280 miljoonaa vuotta” vanhan kivettyneen metsän.

Tutkijat olivat aiemmin kaivaneet esiin trooppisten muiden siitepölyä.

Sieltä on myös löytynyt mosasauruksen kallo.

National Geographic raportoi äskettäin, että uhmatessaan viidenkymmenen kilometrin tuntivauhtia puhaltavaa tuulta viime vuoden lopulla tutkijat löysivät viisi uutta kivettynyttä metsää.

Ilmeisesti ainakin osa kasveista oli lehtipuita.

National Geographic arvelee puiden iäksi 250 miljoonaa vuotta, mutta on loogisempi päätellä, että ne ovat peräisin Nooan ajan vedenpaisumuksesta (noin 4 500 vuotta sitten).

Lähde:

Zachos, Elaina. 2018. Five New Fossil Forests Found in Antarctica. National Geographic (16.3.).


maanantai 26. maaliskuuta 2018

Muistutus vedenpaisumuksesta: syvällä maan sisällä voi olla tonnikaupalla vettä

Timanttitutkimuksessa löytyi vettä. Kuva: Rob Lavinsky, iRocks.com, CC-BY-SA-3.0.





Joel Kontinen

Monet skeptikot epäilevät Nooan ajan vedenpaisumuksen historiallisuutta, koska he eivät ymmärrä, mistä valtavat vesimäärät tulivat ja minne ne menivät.

Luonnontieteellisten tutkimusten lukeminen voisi auttaa heitä ratkaisemaan tämän näennäisen ongelman. Niistä saa tukea vedenpaisumukselle.

Nyt esimerkiksi tiedämme, että Maan vaipassa (eli kuoren ja ytimen välisessä kerroksessa) on massiivinen määrä mineraali ringwoodiittiin sitoutunutta vettä.

Tiedämme myös, että Maa tekee itse oman vetensä.

Äskettäin Science raportoi mineralogi Oliver Tschaunerin ja kollegoiden tutkimuksesta. He löysivät Etelä-Afrikasta ja Kiinasta jää-VII -nimistä kristalloitunutta vettä, jota oli myös timanteissa.
He uskovat löytäneensä todisteita sille, että 610 – 800 kilometrin syvyydessä on valtavat määrät vapaana vellovaa (eli siis nestemäistä) vettä.

Näyttänee siltä, että Genesis oli tuhansia vuosia aikaansa edellä puhuessaan syvyyden lähteistä.

Lähde:

Perkins, Sid. 2018. Pockets of water may lie deep below Earth’s surface. Science (8.3.).