Joel Kontinen
Tutkijoiden muisti voi toisinaan olla lyhyt. Viime vuonna saimme kuulla, että RNA-maailma ei pysty selittämään darvinistista muna vai kana -ongelmaa (eli sitä, että entsyymit valmistavat nukleiinihappoja, mutta entsyymit tarvitsevat siihen nukleiinihappojen geneettistä informaatiota), joten evolutionistit tunnustivat, että RNA kehittyi yhdessä proteiinien kanssa.
Aiemmin tänä vuonna uutisoitu minimaalinen solu osoitti, miten kaukana yksinkertaisesta elämä on.
Nyt Proceedings of the National Academy of Sciences (PNAS) julkaisi tutkimuksen, joka nostaa RNA-maailman haudasta.
Hyödyntämällä biokemian hienoimpia laitteita tutkijat pystyivät 25 vuoden jälkeen valmistamaan RNA-polymeraasin eli koneen, joka kopioi RNA:ta.
Sciencen artikkelissa kerrotaan, miksi RNA:sta kohistaan: Se pystyy ”DNA:n tavoin varastoimaan informaatiota ja proteiinien tavoin toimimaan katalyyttina nopeuttaakseen kemiallisia reaktioita.”
Riboosi (C5H10O5) on RNA:n rakennusaine, ja tämä on saanut monet evolutionistit innostumaan. Mutta siitä on vielä pitkä loikka ribosomiin, vain 20 nanometrin kokoiseen koneeseen, joka rakentaa proteiineja ja jota ilman meillä ei olisi elämää.
Nanometri on metrin miljardisosa, joten koolla se ei ole pilattu.
Vuonna 2009 kolme ribosomitutkijaa sai kemian Nobelin palkinnon. Yksi heistä oli Ada Yonath, joka sanoi: ”Ribosomin arkkitehtuuri on suunniteltu nerokkaasti.”
Elämän syntyä tutkiva kemisti Steven Benner myöntää, että uusi RNA-polymeraasi ei pysty ratkaisemaan RNA-maailman ongelmia, koska se ei kykene monistamaan itseään.
Tutkijat ovat toisin sanoen yhtä kaukana elämän synnyn ratkaisusta kuin mitä he olivat kymmenen tai jopa sata vuotta sitten.
Tämä on odotettua, koska jo Louis Pasteur osoitti kokeellisesti, että elämä ei synny spontaanisti.
Lähde:
Service, Robert F. 2016. A newly made RNA strand bolsters ideas about how life on Earth began. Science (15.8.).
Tekstit
