lauantai 6. elokuuta 2016

Eero Junkkaala, valtameren yli purjehtivat apinat ja evoluution kriisi

Evoluution mukaan vanhan maailman apinat joutuivat uhmaamaan tuulta ja aaltoja pyrkiessään valtameren yli Etelä-Amerikkaan.






Joel Kontinen

Kun ateistifilosofi Thomas Nagel ja monet muut arvostetut tutkijat, akateemikot ja ajattelijat epäilevät evoluutiota, ei ole vaikea päätellä, että darvinistinen evoluutio on ajautunut melkoiseen ahdinkoon.

Sciencen kanssa maailman ykköstiedelehden statuksesta kilpaileva Nature julkaisi vuonna 2014 kirjoituksen (’Does evolutionary theory need a rethink?’), jossa kyseenalaistettiin uusdarvinistisen evoluution mekanismit, etenkin luonnonvalinta.

Brittiakateemikko Denis Noble on jo pitkään kritikoinut evoluutiota.

Joukko huippututkijoita on niin ikään sanoutunut irti uusdarvinismista ja perustanut oman Third Way -yhteisönsä.

Ensi marraskuussa Ison-Britannian tiedeakatemia Royal Society järjestää konferenssin, jonka tarkoituksena on arvioida evoluutiota kriittisesti – ja kenties korvata darvinismin mekanismit kehityksen selittäjinä.

Tällaista taustaa vasten kreationismin vastustajaksi profiloitunut teologian tohtori Eero Junkkaala kirjoittaa kotisivuillaan evoluutiosta. Hän valittelee, että kristillisissä piireissä on julkaistu enemmän luomista ja älykästä suunnittelua (ID) esittelevää kirjallisuutta kuin evoluutiota.

Nyt Junkkaala on löytänyt kirjan, jossa joukko kristittyjä tiedemiehiä kertoo omaksuneensa teistisen evoluution.

Junkkaala näyttää olevan sokea teistisen evoluution teologisille ja tieteellisille ongelmille, joista ei ole puutetta. (Olen käsitellyt niitä esimerkiksi täällä.)

Tohtori Junkkaala muistaa mainita Francis Collinsin, joka aikoinaan Richard Dawkinsin tavoin todisteli, että roska-DNA on osoitus evoluutiosta.

Hän jättää sen sijaan kertomatta, että Collinsin kollega Karl Giberson jäi kiinni photoshopattuaan vauvan kuvaan hännän – todisteena siitä, että ihminen polveutui hännällisestä olennosta.

Junkkaala väittää, että evoluutio kuvaa todellisuutta paikkansapitävästi, mutta toisin kuin hän uskoo, fossiilit ovat toisinaan täysin väärässä kerrostumassa.

Ja jo purjehtivien apinoiden ja puoliapinoiden seikkailut voivat saada hänen teesinsä näkymään aivan toisessa valossa.

Evolutionistin on esimerkiksi uskottava, että 1) puoliapinat purjehtivat Aasiasta Afrikkaan, että 2) vanhan maailman apinat purjehtivat Atlantin yli ja 3) sieltä apina purjehti tai ui vähintään 160 kilometriä Väli-Amerikkaan, joka tuolloin oli veden saartama.


Lähde:

Junkkaala, Eero. 2016. Lähettääkö Jumala sateen? (2.8.).