Joel Kontinen
Radiohiiliajoitus ei ole aivan niin luotettava kuin mitä moni luulee. Tämä käy ilmi tuoreesta Oxfordin yliopiston tutkimuksesta, jonka Proceedings of the Royal Society A julkaisi.
C-14:ää ei kerry täysin tasaisesti esimerkiksi puuhun, vaan kuten Michael Dee Oxfordin yliopistosta sanoo, tulivuorten ja merten hiilidioksidipäästöjen lisäksi myös auringonpurkaukset voivat vaikuttaa ilmakehän radiohiilen (C-14) määrään. Ja ilmakehästä sitä leviää puihin.
Tutkijat ovat ennenkin epäilleet, että auringonpurkaukset voivat kiihdyttää radioaktiivisten aineiden hajoamista.
He joutuvat nyt kalibroimaan radiohiililukemia turvautumalla puiden vuosirenkaisiin.
He uskovat, että vuosien 775 ja 994 jKr. auringonpurkaukset näkyvät tuolloin kasvaneissa puissa.
Ongelmaa mutkistaa se, että toisinaan vuodessa voi muodostua useampi kuin yksi rengas. Lisäksi tutkijat eivät välttämättä pysty tunnistamaan yksittäisiä vuosirenkaita vaan ainoastaan niiden rykelmiä.
On selvää, että radiohiiliajoituksessa on suuria puutteita, koska C-14:ää on mitattu yli ”100 miljoonaa vuotta” vanhoista dinosauruksen luista.
Sitä on löydetty myös jopa timanteista, joissa sitä ei missään tapauksessa pitäisi olla, jos ne olisivat miljardeja vuosia vanhoja niin kuin uskotaan.
Vuosirenkaat eivät siis voi kumota Genesiksen tai edes vedenpaisumuksen historiallisuutta.
Ajoitusmenetelmissä on muitakin pulmia. Aiemmin tänä vuonna tutkijat kyseenalaistivat zirkoniajoituksen perusolettamuksen.
Harva tietää, millaisia olettamuksia radiometrisiin iänmääritysmenetelmiin liittyy.
Ajoitusmenetelmät voivat etenkin poikkeusoloissa antaa liian suuria lukuja.
Tämä tekee ajoituksesta varsinaisen arpapelin.
Lähde:
Phys.org. 2016. Tree-rings reveal secret clocks that could reset key dates across the ancient world. (16.8.).
Tekstit
