Joel Kontinen
Eläinkunnan monimuotoisuus uhmaa darvinistista ajattelua. Monet eläimet eivät alkuunkaan sovi evoluution lokeroihin.
Äskettäin National Geographicin Viikon outo eläinkysymys (Weird Animal Question of the Week) -palstalla ihmeteltiin vesinokkaeläimen (Ornithorhynchus anatinus) evoluutiota.
Vesinokkaeläin eli jo dinosaurusten kaudella, ja muiden mosaiikkimaisten eläinten tavoin se on darvinistinen ongelma.
Tämä pieni vikkelä räpyläjalkainen vesieläin on nisäkäs, joka ei synnytä eläviä poikasia vaan munii mutta siitä huolimatta imettää jälkeläisensä. Sillä on ankan nokka, ja koiraalla on myrkyllinen pistin etukäpälässään.
Vesinokkaeläin on kaikkea muuta kuin alkeellinen: se tunnistaa sähkövirtauksia ankan nokallaan.
NG yrittää selittää vesinokkaeläimen erikoisia piirteitä vetoamalla siihen, että nisäkkäillä ja matelijoilla oli (evoluution mukaan) aikoinaan yhteinen esi-isä.
Vesinokkaeläin siis peri ominaisuutensa eri esi-isiltään. Hyvä yritys, mutta se ei todellisuudessa selitä mitään.
Myös esimerkiksi nokkasiili (Tachyglossus aculeatus), malaijanmuurahaiskäpy (Manis javanica) ja maasika (Orycteropus afer) ovat evoluutiolle täysiä arvoituksia.
Darvinisti ei tiedä, mistä ne ovat tulleet ja minne ne ovat menossa.
Darwinin kovia kokeneeseen elämänpuuhun niitä tuskin toivotetaan tervetulleiksi, ainakaan kovin innokkaasti.
Genesiksestä tuttuun lajiensa mukaan -mallin ne sen sijaan sopivat vallan mainiosti. Lajit ovat kyllin joustavia sietämään vaihtelua.
Lähde:
Langley, Liz. 2016. How the Venomous, Egg-Laying Platypus Evolved. Natural Geographic (30.7.).
Tekstit
