Uusi tutkimus viittaa siihen, että Merkurius on saattanut kutistua huomattavasti enemmän kuin aiemmin on luultu

 

Kuva: NASA Goddard

Joel Kontinen

Jotkut evolutionistit  olettavat, että Merkurius oli paljon suurempi kuin mitä se on nykyisin.

Merkurius, jonka koko on noin kolmasosa Maan koosta, on saattanut kutistua kehityksensä aikana  jopa 10–30 % enemmän kuin aiemmin on arvioitu.

Torstaina (10. syyskuuta) *Geophysical Research Letters* -tiedejulkaisussa ilmestyneen tutkimuksen mukaan aiemmat tutkimuslennot eivät havainneet kutistumisen todellista laajuutta, koska Merkuriuksen pinnalla olevat törmäyskraattereista peräisin olevat ainekset peittivät todisteet näkyvistä. Tämä kokoero on merkittävä tekijä planeetan historiaa tarkasteltaessa, totesi tutkimukseen osallistunut planeettatutkija Gaku Nishiyama Saksan ilmailu- ja avaruuskeskuksen (DLR) avaruustutkimuksen instituutista.

”Koska Merkuriuksen kehitystä ohjaa sen jäähtyminen, kutistumisen määrä – joka kertoo jäähtymisen laajuudesta – on yksi tärkeimmistä havaittavista suureista. Sitä voidaan verrata malleihin, joilla arvioidaan planeetan kehityskulkua”, Nishiyama sanoi.

Evolutionistit olettavat niin, mutta Merkuriuksen magneettikenttä on heikentynyt, joka on osoitus Merkuriuksen nuoresta iästä. 

Lähde:

Elizabeth Howell 2026 Mercury may have shrunk much more than we thought, new study hints | Live Science 10.9.

Merkurius on saattanut kerätä kaiken vetensä yhdessä päivässä

 

Kuva: NASAn tieteellinen visualisointistudio

Joel Kontinen

Vaikka Merkurius on lähimpänä aurinkoa oleva planeetta, sen navoilla on paksuja jääkerrostumia, ja nyt tiedemiehet saattavat ymmärtää tapahtumia, jotka muodostivat ne vain yhden Merkuriuksen päivän aikana.

Evoluution mukaan noin 100 miljoonaa vuotta sitten Merkuriuksen pinta koki yhtäkkiä dramaattisen muutoksen. Ennen sitä sen pinta oli suhteellisen kuiva ja jäätön – ei yllättävää, sillä päivälämpötilat voivat nousta siellä jopa 430 °C:een, mutta yhden Merkuriuksen päivän aikana kaikki muuttui.

Merkuriuksen navoilla on kraattereita, joiden pohjat eivät koskaan näe auringonvaloa, ja niitä kutsutaan pysyvästi varjoalueiksi. NASAn Messenger-luotaimen ansiosta, joka kiersi Merkuriusta vuosina 2011–2015, tiedetään, että näissä kraattereissa on useita metrejä syviä jääkerrostumia. Mutta se, miten jää sinne päätyi, on hämmentävää.

Merkurius sai vetensä yhtenä päivänä, kun Jumala loi sen. Siihen ei kulunut tuhansia vuosia vaan se tapahtui hetkessä.

Lähde: 

Leah Crane 2026 Mercury may have gained all of its unexpected water in a single day | New Scientist 22.5.

Kuusi planeettaa taivaalla harvinaisessa linjassa

 

Kuva: NASA

Joel Kontinen

28.2. melkein kaikki planeetat - Merkuriuksesta Neptunukseen saakka - ovat näkyvillä samana aikana, Ne näkyvät kaikkialla maailmassa. Mars, joka on toisella puolella aurinkoa, ei näy.

Tällaisia ​​linjauksia tapahtuu vain muutaman vuoden välein, kun kaikkien planeettojen kiertoradat sattuvat kuljettamaan ne samalle puolelle aurinkoa samaan aikaan. Kaikkien niiden kiertoratojen pituus on erilainen – Merkuriuksella kestää 88 Maan päivää kiertää aurinko, kun taas Neptunuksella kestää noin 165 Maan vuotta – joten planeettojen linjaukset ovat geometrian ja kiertoratadynamiikan onnekas yhteensattuma.

Joskus ne tapahtuvat suhteellisen lähellä toisiaan – helmikuussa 2025 nähtiin niin sanottu "suuri linjaus", jossa kaikki seitsemän planeettaa olivat näkyvissä kerralla – ja joskus vuosia kuluu ilman yhtäkään. Planeettojen linjauksessa planeetat piirtävät taivaalla linjan ekliptikaa pitkin. Tämä on sama linja, jota aurinko seuraa taivaalla päivän aikana, vaikka planeettojen kiertoratojen kallistuskulmat estävätkin ne olemasta täysin linjassa. Aurinkokunnan ulkopuolelta planeetat eivät näyttäisi olevan linjassa – se on optinen harha, koska kaikki planeetat kiertävät samassa tasossa.

Paras aika nähdä planeettojen paraati 28. helmikuuta on alle tunti auringonlaskun jälkeen: Merkuriuksen kiertorata lähellä aurinkoa tarkoittaa, että se vajoaa horisontin alapuolelle pian auringon jälkeen. Heti auringonlaskun jälkeen sekä Merkurius että Venus näkyvät matalalla läntisessä horisontissa. Saturnus ja Neptunus ovat juuri niiden yläpuolella, sitten Uranus ja lopuksi Jupiter suhteellisen lähellä lähes täysikuuta.

Lähde:

Leah Crane 2025 How to see six planets in the sky at once in rare celestial alignment | New Scientist 26.2.

BepiColombo-tehtävä alkaa selvittää Merkuriuksen salaisuuksia vuonna 2026

 

Taiteilijan näkemys BepiColombo-luotaimesta, joka lentää Merkuriuksen ohi. Kuva: ESA/ATG medialab

Joel Kontinen

Vuonna 1975 NASAn Mariner 10 luotain ohitti Merkuriuksen 327 kilometrin etäisyydeltä ja mittasi planeetan magneettikentän. Yhdeksän vuotta myöhemmin fyysikko Russell D. Humphreys ennusti, että vuoteen 1990 mennessä Merkuriuksen magneettikenttä olisi 1, 8 prosenttia heikompi kuin vuonna 1975.

Amerikkalaiset eivät lähettäneet yhtään luotainta Merkuriukseen vuonna 1990. Nyt NASAn Messenger –avaruusluotain ohitti aurinkokuntamme sisimmän planeetan. Magneettikentän mittauksen ennakkotulokset julkaistiin heinäkuussa Science-tiedelehdessä. Tulokset osoittivat, että Humphreys oli oikeassa – Merkuriuksen magneettikenttä on todellakin nelisen prosenttia heikompi kuin mitä se oli vuonna 1975.

Humphreyn laskelmat perustuivat Raamatun ilmoittamaan ikään aurinkokunnasta (noin 6000 vuotta). “Evoluutioon perustuvilla planeettojen magneettikenttäteorioilla olisi hyvin vaikeaa selittää ennusteeni neljän prosentin heikkenemisestä vain 33 vuodessa”, tohtori Humphreys kirjoittaa Creation Ministries Internationalin (CMI:n) sivustolla. CMI julkaisee nykyisin suomeksikin ilmestyvää Creation-lehteä.

“Kun NASAn avaruusohjelma aikoi monta vuosikymmentä sitten, kukaan ei odottanut, että se tukisi Raamattua näin selvästi, ” Humphreys päättelee.

Tiedemiehet alkavat vihdoin selvittää Merkuriuksen mysteerejä vuonna 2026, kun BepiColombo-luotain laskeutuu kiertoradalle aurinkokunnan sisimmän planeetan ympäri. BepiColombo koostuu kahdesta avaruusaluksesta, jotka ovat peräisin sekä Euroopan avaruusjärjestöltä (ESA) että Japanin avaruustutkimusjärjestöltä (JAXA).

Mercury Planetary Orbiter (MPO) ja Mercury Magnetospheric Orbiter (Mio) on kiinnitetty emoluotaimeen, Mercury Transfer Moduleen (MTM).

Vuonna 2018 tapahtuneen laukaisun jälkeen MTM on lentänyt Merkuriuksen ohi kuusi kertaa käyttäen planeetan painovoimaa hidastaakseen laskeutumistaan, kunnes se voi helposti asettua kiertoradalle. Tekniikan keksi lennon nimikaima, fyysikko Giuseppe "Bepi Colombo".

Lähde:

Alex Wilkins 2025 BepiColombo mission will start to unpick Mercury's secrets in 2026 | New Scientist 30.12.

Outo meteoriitti voi olla jäänne kadonneesta planeetasta, jota ei enää ole

 

Kuva: Steve Jurvetson/CC BY 2.0

Joel Kontinen

Luoteis-Afrikasta vuonna 2023 löydetty meteoriitti ei tullut suurelta asteroidilta tai mistään tunnetuista aurinkokunnan planeetoista – mutta se on saattanut muodostua kauan sitten tuhoutuneelle planeetalle

Meteoriitit, jotka eivät sovi siististi tunnettuihin luokkiin, voivat olla jäänteitä kadonneesta Merkuriuksen kaltaisesta maailmasta, joka tuhoutui aurinkokunnan historian varhaisessa vaiheessa.

Useimmat asteroidit, jotka putoavat Maahan meteoriitteina, voidaan ryhmitellä ja niillä on yhteinen alkuperä. Monet ovat peräisin suuremmista asteroideista, kuusta tai Marsista. Mutta noin 0,2 prosenttia meteoriiteista on poikkeavia, jotka vastustavat kaikkea järkevää luokittelua.

Tämä on evolutionistin käsitys maailman synnystä. Jumala loi kaiken sanallaan, niin kuin Geneiksessä kerrotaan eikä siihen kuulunut kadonnutta planeettaa.

Lähde:

Alex Wilkins 2025 Weird meteorite may be relic of lost planet that no longer exists | New Scientist 18.3.

Paksu timanttikerros Merkuriuksen pinnan alla?

 

Kuva: NASA/Johns Hopkins University Applied Physics Laboratory/Carnegie Institution of Washington

Joel Kontinen

Kun Merkurius-planeetta muodostui 4 miljardia vuotta sitten, olosuhteet saattoivat olla juuri oikeat muodostaakseen paksun timanttikerroksen pinnan alle.

Onko Merkuriuksella kimalteleva salaisuus? Paksu timanttikerros saattaa olla piilossa satoja kilometrejä Merkuriuksen pinnan alapuolella aurinkokunnan pienimmän planeetan varhaisia ​​olosuhteita luovan kokeen mukaan.

Tiedetään jo, että Merkurius sisältää runsaasti hiiltä, ​​timantteja muodostavaa alkuainetta, kiitos NASAn Messenger-kiertoradan havaintojen, jotka paljastivat grafiitin peittämän pinnan. Tämä hiili todennäköisesti leviää koko planeetan sisäosaan, missä sen tarkka muoto riippuu kunkin sijainnin lämpötilasta ja paineesta.

 Lähde:

Alex Wilkins. 2024. Mercury may have a layer of diamond beneath its grey surface | New Scientist 24.6.

Merkuriuksen suolaiset jäätiköt

 

Kuva: NASA/Johns Hopkins University Applied Physics Laboratory/Carnegie Institution of Washington

Joel Kontinen

Merkuriuksen pohjoisnavan lähellä olevista kraatereista löydetyillä suolaisilla jäätiköillä saattaa olla oikeat olosuhteet äärimmäisille elämänmuodoille, uusi tutkimus ehdottaa. NASAn MESSENGER-avaruusaluksen mittaukset kartoittivat Merkuriuksen pohjoisen pallonpuoliskon topografian erittäin yksityiskohtaisesti.

Planeettatutkijat ovat löytäneet suolaisia jäätiköitä Merkuriuksen pohjoisnavan läheltä, mikä lisää todennäköisyyttä, että aurinkoa lähinnä oleva planeetta pystyy isännöimään elämää. Uudet löydökset, jotka tehtiin NASAn eläkkeellä olevan MESSENGER-luotaimen aikaisempien havaintojen perusteella, julkaistiin The Planetary Science Journalissa marraskuussa. "Havaintomme täydentää muita viimeaikaisia tutkimuksia, jotka osoittavat, että Plutossa on typpijäätiköitä, mikä viittaa siihen, että jäätikköilmiö ulottuu aurinkokuntamme kuumimmista kylmimpiin planeettoihin", tutkimuksen johtava kirjoittaja Alexis Rodriguez, planeettatieteilijä Arizonassa toimivasta voittoa tavoittelemattomasta Planetary Sciencesta. Institute (PSI), sanoi lausunnossaan.

Nämä Mercuryn Raditladi- ja Eminescu-kraattereista löytyvät jäätiköt eivät ole aivan tyypillisiä jäävuoria, joita ajattelemme maan päällä. Sen sijaan ne ovat suolavirtoja, jotka vangitsivat haihtuvat yhdisteet syvälle Merkuriuksen pinnan alle. Geologian termein haihtuvat aineet ovat kemikaaleja, jotka haihtuvat helposti planeetalla - kuten vesi, hiilidioksidi ja typpi. Merkuriuksen omituiset suolavuoret paljastivat asteroidi-iskut, jotka paljastivat tämän pinnan alle jääneen materiaalin; siksi tutkijat löysivät ne kraattereista.

Merkuriuksesta on yllättävää löytää jäätiköitä, koska se on lähellä aurinkoa; planeetta on 2,5 kertaa lähempänä tähteämme kuin Maa. Tällä pienellä etäisyydellä on paljon kuumempaa. Kuitenkin nämä suolavirrat olisivat voineet säilyttää haihtuvat aineensa "yli miljardi vuotta", sanoo tutkimuksen toinen kirjoittaja Bryan Travis, joka on myös PSI:n planeettatieteilijä.

Merkuriuksen suolaiset esiintymät eivät ole analogisia tyypillisten jäävuorten tai arktisten jäätiköiden kanssa, maapallolla on samankaltaisia suolaisia ympäristöjä, joten geologeilla on hyvä käsitys siitä, millaisia nämä ympäristöt ovat - ja voiko siellä syntyä elämää. "Tietyt suolayhdisteet maan päällä luovat asuttavia markkinarakoja jopa joissakin ankarimmissa ympäristöissä, joissa niitä esiintyy, kuten kuivassa Atacaman autiomaassa Chilessä", Rodriguez sanoi. "Tämä ajattelutapa saa meidät pohtimaan mahdollisuutta, että Merkuriuksen pinnan alainen osa voisi olla vieraanvaraisempi kuin sen ankara pinta." Kun haihtuvat aineet, jotka ovat välttämättömiä elämälle, erityisesti vesi, ovat jääneet maan alle, Merkurius saattaa pystyä ylläpitämään maanalaista elämää, joka on suojattu auringon ankarilta säteiltä. Aivan kuten planeettajärjestelmillä on "kultakutrivyöhykkeitä" - alueita tähtensä ympärillä, joissa nestemäinen vesi voi säilyä - voi olla samanlainen "potentiaalisesti asuttava" alue sen pinnan alla, tutkijat ehdottivat. Ja jos Merkurius voisi isännöidä elämää, Merkuriuksen kaltaisista eksoplaneetoista saattaa tulla houkuttelevampia tutkijolle, jotka etsivät muukalaiselämää.

Näiden jäätiköiden löytö auttaa myös selittämään Merkuriuksen pitkään jatkuneen mysteerin: kraattereita, joista puuttuu palasia. Tutkijat ehdottavat, että pienet kuopat, jotka havaittiin täplittävän joitakin kraattereita, olivat aiemmin täynnä haihtuvia aineita, ennen kuin isku paljasti ne ja haihtuivat. ’ -Elohopea kutistuu edelleen miljardien vuosien jälkeen, ja tutkijat voivat nähdä sen "ryppyjä". 

Yksi suuri kysymys on edelleen olemassa: kuinka haihtuvat kerrokset pääsivät sinne alun perin? Merkuriuksen pohjoisnavan havainnot viittaavat siihen, että haihtuvat aineet kerrostuvat täysin muodostuneen maiseman päälle. Rodriguez ehdotti, että ne voisivat johtua ”kuuman alkuperäisen ilmapiirin romahtamisesta Merkuriuksen historian varhaisessa vaiheessa".

Vaihtoehtoisesti ehkä Mercurylla oli järviä, ehdotti myös PSI:ssä työskentelevä Jeffrey Kargel. Ehkä "tiheä, erittäin suolainen höyry" vuoti nuoren Merkuriuksen sisältä ja haihtui sitten jättäen suolan taakseen, hän sanoi. Lisätutkimuksia tarvitaan, jotta saadaan todella valaistua se, mitä Merkuriuksen pinnan alla voi olla. Merkurius, jolla on aurinkokunnan pitkittäinen kiertorata, tarjoaa käsityksen siitä, kuinka aurinko vaikuttaa muihin Linnunradan planeettoihin.

Lähde: Briley Lewis. 2023. Mercury may have a 'potentially habitable' region below its surface, salty glaciers suggest (msn.com)

Vulkaaniset purkaukset Merkuriuksessa kertovat sen nuoresta iästä

Merkuriuksen purkaukset hämmästyttävät tähtitieteilijöitä. Kuva: NASA/Johns Hopkins University Applied Physics Laboratory/Carnegie Institution of Washington.



Joel Kontinen

Monien muiden planeettojen ja kuiden tavoin CSaturnuksen kuu Titan ja Jupiterin kuut Io ja Europa) myös Merkurius tarjoaa arvoituksia aurinkokunnan 4, 5 miljardin oletettuun ikään uskoville tiedemiehille.

Planeetalla havaitut vulkaaniset purkaukset eivät sovi yhteen sen naturalistisen synnyinteorian kanssa. Purkauksia aiheuttavien aineiden olisi pitänyt kiehua pois jo Merkuriuksen lapsuudessa.

Vuonna 2008 NASA:n Messenger-luotain havaitsi tuhkaa ja purkautumisaukkoja. Timothy Goudge (Brown University, Providence, Rhode Island) kollegoineen tutki Messengerin vuodesta 2011 lähtien ottamia tarkempia kuvia.

He huomasivat, että suurin osa purkautumisaukoista oli törmäyksistä kertovien kraatterien sisällä, joten niiden on täytynyt syntyä myöhemmin. He yrittävät ratkaista pulman olettamalla, että Merkurius syntyi kauempana Auringosta ja siirtyi myöhemmin kiertämään sitä lähempänä.

Havainnot haastavat nebulaarihypoteesiin perustuvan syntyteorian. Ne kertovat – jos haluamme kuunnella – siitä, että Merkurius on oletettua nuorempi.

Lähde:

Aron, Jacob. 2014. Volcanic blasts hint that Mercury is a migrant planet. New Scientist (7.4.).

Merkuriuksen magneettikentän heikkeneminen on osoitus aurinkokunnan nuoresta iästä

Merkurius. Kuva: NASA


Joel Kontinen


Vuonna 1975 NASAn Mariner 10 luotain ohitti Merkuriuksen 327 kilometrin etäisyydeltä ja mittasi planeetan magneettikentän. Yhdeksän vuotta myöhemmin fyysikko Russell D. Humphreys ennusti, että vuoteen 1990 mennessä Merkuriuksen magneettikenttä olisi 1, 8 prosenttia heikompi kuin vuonna 1975.

Amerikkalaiset eivät lähettäneet yhtään luotainta Merkuriukseen vuonna 1990. Nyt NASAn Messenger –avaruusluotain ohitti aurinkokuntamme sisimmän planeetan. Magneettikentän mittauksen ennakkotulokset julkaistiin heinäkuussa Science-tiedelehdessä. Tulokset osoittivat, että Humphreys oli oikeassa – Merkuriuksen magneettikenttä on todellakin nelisen prosenttia heikompi kuin mitä se oli vuonna 1975.

Humphreyn laskelmat perustuivat Raamatun ilmoittamaan ikään aurinkokunnasta (noin 6000 vuotta). “Evoluutioon perustuvilla planeettojen magneettikenttäteorioilla olisi hyvin vaikeaa selittää ennusteeni neljän prosentin heikkenemisestä vain 33 vuodessa”, tohtori Humphreys kirjoittaa Creation Ministries Internationalin (CMI:n) sivustolla. CMI julkaisee nykyisin suomeksikin ilmestyvää Creation-lehteä.

“Kun NASAn avaruusohjelma aikoi monta vuosikymmentä sitten, kukaan ei odottanut, että se tukisi Raamattua näin selvästi, ” Humphreys päättelee.

Myös monet muut todisteet osoittavat, että aurinkokunta on suhteellisen nuori. Esimerkiksi Saturnuksen kuun Titanin metanologinen kiertokulku ei ole voinut jatkua miljardeja vuosia. Titanissa ei sada vettä vaan nestemäistä metaania. Hiljattain Johns Hopkins yliopiston tutkijaryhmä analysoi Huygens-luotaimen lähettämiä kuvia ja julkaisi päätelmänsä Geophysical Research Letters -tiedelehdessä. Tutkijat huomasivat, että Titanissa on huomattavasti vähemmän toliinia, joka koostuu hiilestä, vedystä ja typestä, kuin mitä miljardeihin vuosiin perustuvat mallit olettivat.


Lyhytperiodiset komeetat (eli komeetat joiden kiertoaika on korkeintaan 200 vuotta) ovat myös kiehtovia todisteita aurinkokunnan nuoresta iästä. Komeetta menettää huomattavan osan massastaan joka kerta, kun se lähestyy aurinkoa. On arvioitu, että komeetta menettää koko massansa alle 100 000 vuodessa. Tämä on vakava ongelma, joka kiusaa sekulaarista näkemystä 4,6 miljardin vuoden ikäisestä aurinkokunnasta. Jos aurinkokunta olisi niin vanha, meidän ei pitäisi lainkaan nähdä komeettoja.

Tähtitieteilijät ovat asettaneet toiveensa hypoteettiseen Oortin pilveen, jonka he kuvittelevat ulottuvan jopa kolmen valovuoden päähän auringosta. He uskovat, että tässä pilvessä on miljoonia jäisiä komeettoja, jotka löytävät lopulta tiensä lyhytkestoiselle kiertoradalle. Näin niiden pitäisi tulla lähemmäksi aurinkoa korvaamaan tuhoutuneet komeetat. Hypoteesin ongelmana on se, ettei Oortin pilven olemassaolosta ole mitään todisteita. Oortin pilvi keksittiin, koska usko ikivanhaan aurinkokuntaan edellytti sitä.

Merkuriuksen magneettikentän heikkeneminen on kiinnostava lisä todisteisiin, jotka tukevat aurinkokunnan raamatullista ikää.


Voit lukea lisää Titanista tästä ja komeetoista tästä.


Lähteet:

Anderson, Brian .J. et al. 2008 The structure of Mercury’s magnetic field from MESSENGER’s first flyby, Science 341:82–85. (4. 7. 2008).

Ball, Philip. 2008. Titanic climate change in store. Nature News (6. 2. 2008). http://www.nature.com/news/2008/080206/full/news.2008.553.html

Humphreys, Russell D. 2007. Mercury’s Magnetic Field Is Young.

Sarfati, Jonathan. 2003. Comets: Portents of Doom or Indicators of Youth? Creation 25:3, 36-40 (kesäkuu 2003). http://www.creationontheweb.com/content/view/141.