Tammi. Kuva: Abrget47j, CC BY-SA 3.0.
Joel Kontinen
Maailmassamme on paljon kummajaisia, joita on vaikea selittää, jos uskomme oppikirjojen selitykseen maapallon kehityksestä:
• Norjasta on löytynyt kivettynyt trooppinen metsä.
• Jotkin dinosaurukset viihtyivät napapiirin pohjoispuolella.
• Trooppisten puiden siitepölyä on löytynyt Etelämantereelta.
• Vesimassat ovat monin paikoin puskeneet suoraan vuorijonojen halki sen sijaan, että olisivat kiertäneet ne.
• Korkealla vuoristoissa on valaiden joukkohautoja.
Tuore New Phytologist -lehdessä julkaistu tutkimus lisää vielä yhden elementin tähän luetteloon. 146 tammilajin vertaileva tutkimus paljasti, että kaikkien tammien äiti on syntyisi napapiirin läheltä Kanadan pohjoisaroilta.
Tutkijat selittävät, että ”45 miljoonaa vuotta” sitten Pohjois-Kanadan ilmasto oli niin leuto, että tammet viihtyivät siellä.
On kuitenkin loogisempi uskoa, että tuo leuto kausi oli 4 500 vuotta sitten, maailmamme ainoan globaalin vedenpaisumuksen aikoihin.
Lähde:
Pennisi, Elizabeth. 2017. One of the world’s most popular trees arose near the Arctic Circle. Science (26.9.).
lauantai 30. syyskuuta 2017
torstai 28. syyskuuta 2017
Jo varhaisilla trilobiiteilla oli hyvin kehittynyt ruoansulatus, uusi tutkimus kertoo
KaiKkea muuta kuin yksinkertainen. Kuva: Mike Peel, CC BY-SA 2.0 UK.
Joel Kontinen
Evoluutiobiologi Matthew Wills kertoi Science Dailylle vuonna 2012, että kambrikauden fossiilit ”voivat aiheuttaa evoluutiobiologeille todellisen päänsäryn.”
Jotkin niistä ovat säilyneet liian hyvin voidakseen olla ”500 miljoonaa vuotta” vanhoja. Näin vanhojen aivojen säilyminen pitäisi olla täysin mahdotonta.
Monta muuta yllättävää seikkaa on paljastunut viime vuosina.
Tutkijat antoivat pienelle kambrikauden madolle nimen Eokinorhynchus rarus eli harvinainen muinainen mutalohikäärme.
Sen näköinen okapäämato elää edelleenkin maailmassamme.
Kambrikaudella maailman meriä haravoineet trilobiitit eivät nekään olleet kovin yksinkertaisia otuksia.
Tutkijat ovat jo pitkään hämmästelleet niiden hienoja silmiä.
Äskettäin Melanie Hopkins ja kollegat julkaisivat PLOS ONE:ssa tutkimuksen Kiinasta ”514 miljoonan vuoden” iäksi arvioitujen trilobiittien ruoansulatuksesta.
Se osoittautui yllättävän mutkikkaaksi. Jo ”varhaisimmilla” trilobiiteilla oli suolisto ja vatsa.
Darvinistien päänsärky tuskin siis hellittää aivan huomenissa.
Lähde:
Pappas, Stephanie. 2017. Trilobite Tummies Revealed in New Fossils. Live Science (25.9.).
tiistai 26. syyskuuta 2017
Supermaapallon törmäys synnytti maapallon elämän? – Uusi elämänsyntyteoria ei selitä elämän syntyä
Näin se elämä saapui maapallolle – joskin vain mielikuvitusmaailmassa. Kuva: NASA.
Joel Kontinen
Naturalistisissa elämänsyntyteorioissa on yksi yhteinen piirre: ne eivät toimi eivätkä siten voi synnyttää elämää, koska elämä syntyy vain elävästä.
Elämän synnyllä spekulointi ei ole kovin tuore ilmiö. Kreikkalainen filosofi Anaksimandros (n. 610–545 eKr.) otaksui, että elämä alkoi vedessä ja ryömi vähitellen maalle.
Monet yhä uskovat tähän tarinaan.
Charles Darwin unelmoi alkuliemestä eli pienestä lämpimästä lammikosta, toiset taas veikkaavat syvänmeren savuttajaa, arseenilammikkoa, jäistä merta tai komeetan törmäystä.
Jotkut taas uskovat, että elämän legopalikat tulla tupsahtivat taivaalta.
Ei siis ole ihme, että elämänsyntyteorioilla on tapana jäädä lyhytikäisiksi. Edes pitkään sinnitellyt RNA-maailma ei toimi, koska elämän syntyyn tarvitaan muutakin kuin vettä.
Tuoreessa viritelmässä turvaudutaan supermaapalloon, jonka arvioidaan olleen 10 kertaa planeettaamme suurempi ja kiertäneen Aurinkoa jossain Venuksen ja Maan välissä.
Tämä myyttinen planeetta olisi teorian kannattajien mielestä saanut asteroidit törmäämään Maahan elämän rakennusosat mukanaan.
Ongelmaksi jää se, että tällaisesta planeetasta ei ole lainkaan tieteellistä näyttöä. Se on kuin lastenlorun Mörri-Möykky eli sitä on tuskin koskaan ollut olemassa.
Lähde:
Hall, Shannon. 2017. Super-Earths draw asteroids to other worlds, which may seed life. New Scientist (26.9.).
Joel Kontinen
Naturalistisissa elämänsyntyteorioissa on yksi yhteinen piirre: ne eivät toimi eivätkä siten voi synnyttää elämää, koska elämä syntyy vain elävästä.
Elämän synnyllä spekulointi ei ole kovin tuore ilmiö. Kreikkalainen filosofi Anaksimandros (n. 610–545 eKr.) otaksui, että elämä alkoi vedessä ja ryömi vähitellen maalle.
Monet yhä uskovat tähän tarinaan.
Charles Darwin unelmoi alkuliemestä eli pienestä lämpimästä lammikosta, toiset taas veikkaavat syvänmeren savuttajaa, arseenilammikkoa, jäistä merta tai komeetan törmäystä.
Jotkut taas uskovat, että elämän legopalikat tulla tupsahtivat taivaalta.
Ei siis ole ihme, että elämänsyntyteorioilla on tapana jäädä lyhytikäisiksi. Edes pitkään sinnitellyt RNA-maailma ei toimi, koska elämän syntyyn tarvitaan muutakin kuin vettä.
Tuoreessa viritelmässä turvaudutaan supermaapalloon, jonka arvioidaan olleen 10 kertaa planeettaamme suurempi ja kiertäneen Aurinkoa jossain Venuksen ja Maan välissä.
Tämä myyttinen planeetta olisi teorian kannattajien mielestä saanut asteroidit törmäämään Maahan elämän rakennusosat mukanaan.
Ongelmaksi jää se, että tällaisesta planeetasta ei ole lainkaan tieteellistä näyttöä. Se on kuin lastenlorun Mörri-Möykky eli sitä on tuskin koskaan ollut olemassa.
Lähde:
Hall, Shannon. 2017. Super-Earths draw asteroids to other worlds, which may seed life. New Scientist (26.9.).
sunnuntai 24. syyskuuta 2017
Solujen oma Internet välittää tietoa nanoputkien avulla
Kuva: Ranzinger J, Rustom A, Abel M, Leyh J, Kihm L, et al, PLoS One 2011, CC BY 2.5.
Joel Kontinen
Kasveilla on sähköposti, puilla taas oma suojattu Internet, joiden avulla ne välittävät tietoa osasta toiseen.
Myös ihmisillä ja eläimillä saattaa olla oma sisäinen sähköinen tietoverkostonsa.
Äskettäin Yukiko Yamashita (University of Michigan, Ann Arbor) ja kollegat julkaisivat Naturessa tutkimuksen, jossa he tarkastelivat, miten solut viestivät toisilleen pikkuruisten nanoputkien välityksellä.
Valitettavasti samat väylät voinevat syntiinlankeemuksen jälkeisessä maailmassa kuljettaa myös tulehduksia aiheuttavia hiukkasia paikasta toiseen ja levittää tauteja.
Lähde:
Baker, Monya. 2017. How the Internet of Cells has biologists buzzing. Nature News (20.9.).
Joel Kontinen
Kasveilla on sähköposti, puilla taas oma suojattu Internet, joiden avulla ne välittävät tietoa osasta toiseen.
Myös ihmisillä ja eläimillä saattaa olla oma sisäinen sähköinen tietoverkostonsa.
Äskettäin Yukiko Yamashita (University of Michigan, Ann Arbor) ja kollegat julkaisivat Naturessa tutkimuksen, jossa he tarkastelivat, miten solut viestivät toisilleen pikkuruisten nanoputkien välityksellä.
Valitettavasti samat väylät voinevat syntiinlankeemuksen jälkeisessä maailmassa kuljettaa myös tulehduksia aiheuttavia hiukkasia paikasta toiseen ja levittää tauteja.
Lähde:
Baker, Monya. 2017. How the Internet of Cells has biologists buzzing. Nature News (20.9.).
perjantai 22. syyskuuta 2017
Ilmestyskirjan 12. luvun ennustus tuskin toteutuu huomenna 23.9.
Tästä merkistä on kohistu viime viikkoina. Kuva: Brad, public domain.
Joel Kontinen
Huomenna (23.9.) näkyvästä ilmiöstä on kohistu Internetissä viime viikkoina. Tuolloin Aurinko on Neitsyeen tähdistössä, ja Kuu oletetun neitsyen jalkojen juuressa. Myös Jupiter on Neitsyen tähtikuviossa. Venus, Mars ja Merkurius ovat niiden yläpuolella oikealla Leijonan tähdistössä.
Jotkut uskovat, että tämä ilmiö toteuttaa Ilmestyskirjan 12. luvun 1. jakeen ennustuksen:
”Ja näkyi suuri merkki taivaassa: vaimo, vaatetettu auringolla, ja kuu hänen jalkojensa alla, ja hänen päässään seppeleenä kaksitoista tähteä. Hän oli raskaana ja huusi synnytyskivuissaan, ja hänen oli vaikea synnyttää.”
Ilmiön kannattajat uskovat, että kun kolme planeettaa lisätään Neitsyen tähdistön tähtiin, saadaan naisen seppeleen 12 tähteä.
Näkemys on ongelmallinen, koska Neitsyen tähtikuviossa on ainakin kymmenen tähteä, ja ilmiö lienee yleisempi kuin mitä sen kannattajan uskovat.
Tästä huolimatta jotkut yhdistävät ilmiön kristittyjen ylöstempaukseen, toiset taas muistutukseen siitä, että elämme lopun ajoissa.
Jeesus varoitti asettamasta päivämääriä:
”Mutta sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä” (Matt. 24:36).
Mutta tästä huolimatta monet ovat yrittäneet. Vuonna 2015 kuulimme väsyksiin asti verikuista, joissa jotkut näkivät merkkejä pikaisesta tempauksesta.
Sitä ennen Harold Camping julkaisi kolme eri päivämäärää.
Mitään merkittävää ei tuolloin tapahtunut.
Näemme esimerkiksi Israelissa, maailman tapahtumissa, luonnonkatastrofeissa ja moraalin romahtamisessa merkkejä Jeesuksen pikaisesta paluusta. Näemme sitä myös kurdien nousussa ja Babylonin rakentamisessa.
Yhden asian toki tiedämme: jokainen päivä tuo Jeesuksen paluuta yhä lähemmäksi, vaikka emme yötaivaalle tähyilisikään.
Lähde:
Faulkner, Danny. R. 2017. What Will Happen on September 23, 2017? Answers in Genesis (25.8.).
24.9. lisäys:
Näyttänee siltä, että tällä 23.9. ilmiöllä on melkoisesti tulkintoja. Fox News ja Sunday Express liittävät sen joko maailmanloppuun tai tempaukseen. Niiden lähteenä on David Meadea, joka on kirjoittanut aiheesta kirjan Planet X - The 2017 Arrival.
Meade sanoo olevansa kristitty numerologi, mutta hän ”lukee” tulevaisuutta myös pyramideista. Hänen mukaansa Planeetta X eli Niburu ohittaa Maan 23.9. ja aiheuttaa tulivuorenpurkauksia, tsunameja ja maanjäristyksiä.
CMI:n Jonathan Sarfatin mukaan tällainen Neitsyeen ja Leijonan tähtikuvioissa näkyvä planeettojen ja tähtien jonotusilmiö on esiintynyt 4 kertaa viime vuosituhannen aikana (1056, 1293, 1483 ja 1827), joten eilinen tapahtuma ei ollut kovin ainutkertainen.
Merkkejä Jeesuksen ennustamista synnytystuskista näkyy muutenkin kaikkialla (esim. maanjäristyksissä, Jemenin nälänhädässä, Iranin ja Pohjois-Korean uhitteluna), joten voisi olla viisasta olla kiinnittämättä liikaa huomiota tähtikuvioihin.
Lähde:
Sarfati, Jonathan. 2017. Will the world end on 23 September? Creation.com 27.6.
Joel Kontinen
Huomenna (23.9.) näkyvästä ilmiöstä on kohistu Internetissä viime viikkoina. Tuolloin Aurinko on Neitsyeen tähdistössä, ja Kuu oletetun neitsyen jalkojen juuressa. Myös Jupiter on Neitsyen tähtikuviossa. Venus, Mars ja Merkurius ovat niiden yläpuolella oikealla Leijonan tähdistössä.
Jotkut uskovat, että tämä ilmiö toteuttaa Ilmestyskirjan 12. luvun 1. jakeen ennustuksen:
”Ja näkyi suuri merkki taivaassa: vaimo, vaatetettu auringolla, ja kuu hänen jalkojensa alla, ja hänen päässään seppeleenä kaksitoista tähteä. Hän oli raskaana ja huusi synnytyskivuissaan, ja hänen oli vaikea synnyttää.”
Ilmiön kannattajat uskovat, että kun kolme planeettaa lisätään Neitsyen tähdistön tähtiin, saadaan naisen seppeleen 12 tähteä.
Näkemys on ongelmallinen, koska Neitsyen tähtikuviossa on ainakin kymmenen tähteä, ja ilmiö lienee yleisempi kuin mitä sen kannattajan uskovat.
Tästä huolimatta jotkut yhdistävät ilmiön kristittyjen ylöstempaukseen, toiset taas muistutukseen siitä, että elämme lopun ajoissa.
Jeesus varoitti asettamasta päivämääriä:
”Mutta sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä” (Matt. 24:36).
Mutta tästä huolimatta monet ovat yrittäneet. Vuonna 2015 kuulimme väsyksiin asti verikuista, joissa jotkut näkivät merkkejä pikaisesta tempauksesta.
Sitä ennen Harold Camping julkaisi kolme eri päivämäärää.
Mitään merkittävää ei tuolloin tapahtunut.
Näemme esimerkiksi Israelissa, maailman tapahtumissa, luonnonkatastrofeissa ja moraalin romahtamisessa merkkejä Jeesuksen pikaisesta paluusta. Näemme sitä myös kurdien nousussa ja Babylonin rakentamisessa.
Yhden asian toki tiedämme: jokainen päivä tuo Jeesuksen paluuta yhä lähemmäksi, vaikka emme yötaivaalle tähyilisikään.
Lähde:
Faulkner, Danny. R. 2017. What Will Happen on September 23, 2017? Answers in Genesis (25.8.).
24.9. lisäys:
Näyttänee siltä, että tällä 23.9. ilmiöllä on melkoisesti tulkintoja. Fox News ja Sunday Express liittävät sen joko maailmanloppuun tai tempaukseen. Niiden lähteenä on David Meadea, joka on kirjoittanut aiheesta kirjan Planet X - The 2017 Arrival.
Meade sanoo olevansa kristitty numerologi, mutta hän ”lukee” tulevaisuutta myös pyramideista. Hänen mukaansa Planeetta X eli Niburu ohittaa Maan 23.9. ja aiheuttaa tulivuorenpurkauksia, tsunameja ja maanjäristyksiä.
CMI:n Jonathan Sarfatin mukaan tällainen Neitsyeen ja Leijonan tähtikuvioissa näkyvä planeettojen ja tähtien jonotusilmiö on esiintynyt 4 kertaa viime vuosituhannen aikana (1056, 1293, 1483 ja 1827), joten eilinen tapahtuma ei ollut kovin ainutkertainen.
Merkkejä Jeesuksen ennustamista synnytystuskista näkyy muutenkin kaikkialla (esim. maanjäristyksissä, Jemenin nälänhädässä, Iranin ja Pohjois-Korean uhitteluna), joten voisi olla viisasta olla kiinnittämättä liikaa huomiota tähtikuvioihin.
Lähde:
Sarfati, Jonathan. 2017. Will the world end on 23 September? Creation.com 27.6.
keskiviikko 20. syyskuuta 2017
Kurdien nousu muistuttaa meitä Raamatun profetian luotettavuudesta
YPG:n naistaistelija uniformussaan. Kuva: Kurdishstruggle, CC BY 2.0.
Joel Kontinen
Irakin kurdit järjestävät kansanäänestyksen itsenäisyydestä ensi viikon maanantaina (25.9), ellei pakottavaa estettä ilmaannu lähipäivinä. Ja ennen sitä Syyrian kurdit äänestävät oman alueensa paikallisvaaleissa.
ISIS:tä vastaan käydyssä sodassa näyttää olevan vain yksi selvä voittaja: kurdit, jotka ovat laajentaneet aluettaan sekä Irakissa että Syyriassa.
Kurdit eivät ole arabeja, vaan he ovat sukua iranilaisille.
Useiden tutkijoiden mielestä kurdit ovat muinaisten meedialaisten jälkeläisiä. Meedialaiset kukistivat aikoinaan vahvan Assyrian valtakunnan, mutta sen jälkeen he vaipuivat unohduksiin.
Jesajan kirjan 13.luku, Jeremia 51 ja Ilmestyskirjan 18. luku kuvaavat Babylonin tuhoa. Jesaja ja Jeremian kertovat, että nimenomaan meedialaiset hävittävät tämän kaupungin, joka Raamatussa yhdistetään kaikkeen pahuuteen ja jumalattomuuteen.
On hyvä muistaa, että Babylonia ei missään historian vaiheessa ole tuhottu niin täydellisesti kuin mitä profeetat ennustivat, joten profetian täyttymys on joskus tulevaisuudessa, ehkä ei kovinkaan monen vuoden päässä.
Saddam Hussein alkoi rakentaa uudelleen muinaista Babylonia, ja rakennustyöt jatkuivat Obaman kaudella.
On hyvin mahdollista, että Babylonista vielä tulee globaalin kaupan keskus. Ainakin sen sijainti on mitä parhain.
Raamattu kuvaa historiaa paikkansapitävästi, ja sen ennustuksilla on tapana toteutua viimeistä piirtoa myöten.
Kurdien asuttamat alueet. Kuva: Perry-Castañeda Library Map Collection at The University of Texas at Austin, public domain.
Lähde:
Stevens, Jeremy. 1213. Revenge of the Kurds: Kurdistan's Future in Bible Prophecy. The Christian Post (21.1.).
maanantai 18. syyskuuta 2017
Kosmologi Kari Enqvist käy iskulauseilla toisinajattelijoiden kimppuun
Näin universumi sai alkunsa modernin myytin mukaan. Kuva: Ann Feild (STScI), public domain.
Joel Kontinen
Tiedevastaisuus on sana, jota kosmologi Kari Enqvist käyttää kuvaillessaan evoluutiokriitikoita.
Mutta ennen kuin hän viskelee lisää kiviä, hänen kannattaisi muistaa, mitä Princetonin yliopiston professori James Gunn kertoi Sciencen jutussa jo vuonna 2007: ”Kosmologia saattaa näyttää tieteeltä, mutta se ei ole tiedettä.”
New Scientist puolestaan kertoi viime vuonna, että kosminen inflaatio on täysin älytön näkemys.
Mutta sitä tarvitaan pönkittämään big bangia, joka ei muuten toimisi edes teoriassa.
Kosmologia tulee kreikan kielen sanoista κόσμος, 'kaikkeus' ja λογία, 'oppi'. Sen pitäisi olla oppi maailmankaikkeuden rakenteesta ja synnystä, mutta se on viime vuosikymmeninä taantunut lähinnä spekulaatioksi.
Toimittaja Kari Salminen pyrkii Aamulehdessä käsittelemään tieteenvastaisuutta edes jossain määrin objektiivisesti.
Monien mielestä tieteen vastustaminen tarkoittaa evoluutiokritiikkiä. Salminen mainitsee Laura Huhtasaaren, joka on uskaltanut uhmata darvinistista ajattelua, sekä joukon vaikuttajia, joilla on varsin brezneviläinen käsitys tieteestä.
Vasempaan kallella olevat yksilöt uskovat monesti siihen salaliittoteoriaan, että usko luomiseen tai älykkään suunnittelun idean kannattaminen merkitsisi yhteiskunnan teokratisoitumista.
”Kreationismin ja älykkään suunnittelun suurin ongelma ei ole pyrkimys kumota vallitsevia tieteellisiä teorioita, vaan tutkimuksen alistaminen yhteiskunnan kristillistämiselle. Länsimaisen kreationismin motivaattoreina eivät ole koskaan olleet tiede, tutkimus ja ajattelun horisonttien laajentaminen, vaan kaikki tähtää lopulta kristinuskon aseman vahvistamiseen”, uskontotieteilijä Teemu Taira väittää.
Sen sijaan, että Taira ja muut evolutionistit ottaisivat selvän, mitä evoluutioskeptikot oikeasti ajattelevat, he viljelevät iskulauseita. ”Tosiasioiden kieltäminen” näyttäisi olevan tyypillinen luonnehdinta, joka darvinistisen perinteen mukaisesti on siepattu suoraan hatusta.
Salminen tuo välillä myös ripauksen objektiivisuutta juttuunsa: ”Eivät tutkijatkaan aina ole puolueettomia. Heistä tulee helposti tieteellisen maailmankuvan asianajajia”, hän sanoo ja mainitsee, että myös vasemmistolla on oma agendansa, josta vanha tuttumme Richard Dawkins joutui kärsimään arvosteltuaan islamia.
Islaminvastaisuus ei kaikkien mielestä ollut poliittisesti korrektia, joten järjestäjät peruivat jo sovitun esittelytilaisuuden Kalifornian Berkeleyssä.
Olisi hyvä myös muistaa, että kosmologia ja uskontotieteet eivät tee kenestäkään evoluution asiantuntijaa.
Lähteet:
Cho, Adrian, A singular conundrum: How odd is our universe? Science 317(5846):1848–1850, 2007.
Salminen, Kari. 2017. Kumpi oli oikeassa, Jumala vai Darwin – Tiede on joutunut mukaan politiikkaan. Aamulehti (5.9.).
Joel Kontinen
Tiedevastaisuus on sana, jota kosmologi Kari Enqvist käyttää kuvaillessaan evoluutiokriitikoita.
Mutta ennen kuin hän viskelee lisää kiviä, hänen kannattaisi muistaa, mitä Princetonin yliopiston professori James Gunn kertoi Sciencen jutussa jo vuonna 2007: ”Kosmologia saattaa näyttää tieteeltä, mutta se ei ole tiedettä.”
New Scientist puolestaan kertoi viime vuonna, että kosminen inflaatio on täysin älytön näkemys.
Mutta sitä tarvitaan pönkittämään big bangia, joka ei muuten toimisi edes teoriassa.
Kosmologia tulee kreikan kielen sanoista κόσμος, 'kaikkeus' ja λογία, 'oppi'. Sen pitäisi olla oppi maailmankaikkeuden rakenteesta ja synnystä, mutta se on viime vuosikymmeninä taantunut lähinnä spekulaatioksi.
Toimittaja Kari Salminen pyrkii Aamulehdessä käsittelemään tieteenvastaisuutta edes jossain määrin objektiivisesti.
Monien mielestä tieteen vastustaminen tarkoittaa evoluutiokritiikkiä. Salminen mainitsee Laura Huhtasaaren, joka on uskaltanut uhmata darvinistista ajattelua, sekä joukon vaikuttajia, joilla on varsin brezneviläinen käsitys tieteestä.
Vasempaan kallella olevat yksilöt uskovat monesti siihen salaliittoteoriaan, että usko luomiseen tai älykkään suunnittelun idean kannattaminen merkitsisi yhteiskunnan teokratisoitumista.
”Kreationismin ja älykkään suunnittelun suurin ongelma ei ole pyrkimys kumota vallitsevia tieteellisiä teorioita, vaan tutkimuksen alistaminen yhteiskunnan kristillistämiselle. Länsimaisen kreationismin motivaattoreina eivät ole koskaan olleet tiede, tutkimus ja ajattelun horisonttien laajentaminen, vaan kaikki tähtää lopulta kristinuskon aseman vahvistamiseen”, uskontotieteilijä Teemu Taira väittää.
Sen sijaan, että Taira ja muut evolutionistit ottaisivat selvän, mitä evoluutioskeptikot oikeasti ajattelevat, he viljelevät iskulauseita. ”Tosiasioiden kieltäminen” näyttäisi olevan tyypillinen luonnehdinta, joka darvinistisen perinteen mukaisesti on siepattu suoraan hatusta.
Salminen tuo välillä myös ripauksen objektiivisuutta juttuunsa: ”Eivät tutkijatkaan aina ole puolueettomia. Heistä tulee helposti tieteellisen maailmankuvan asianajajia”, hän sanoo ja mainitsee, että myös vasemmistolla on oma agendansa, josta vanha tuttumme Richard Dawkins joutui kärsimään arvosteltuaan islamia.
Islaminvastaisuus ei kaikkien mielestä ollut poliittisesti korrektia, joten järjestäjät peruivat jo sovitun esittelytilaisuuden Kalifornian Berkeleyssä.
Olisi hyvä myös muistaa, että kosmologia ja uskontotieteet eivät tee kenestäkään evoluution asiantuntijaa.
Lähteet:
Cho, Adrian, A singular conundrum: How odd is our universe? Science 317(5846):1848–1850, 2007.
Salminen, Kari. 2017. Kumpi oli oikeassa, Jumala vai Darwin – Tiede on joutunut mukaan politiikkaan. Aamulehti (5.9.).
lauantai 16. syyskuuta 2017
Apinaselfie: Eläinaktivistit tuhosivat valokuvaajan uran
Tämä ei ole se kuuluisa selfie. Kuva: Lip Kee Yap. CC BY-SA 2.0.
Joel Kontinen
Valokuvaaja David Slater lensi vuonna 2011 Indonesiaan kuuluvalle Sulawesin saarelle kuvaamaan makakeja. Hän opetti ne katsomaan kameran linssiin ja painamaan laukaisijaa.
Apinaselfiestä tuli monien riitojen aihe. Esimerkiksi Wikipedia käytti kuvia luvatta sillä verukkeella, että kuvaaja oli apina.
SA:n tekijänoikeuksien virasto sen sijaan katsoi, että eläimellä ei voi olla tekijänoikeutta.
Vuonna 2015 eläinoikeusjärjestö People for the Ethical Treatment of Animals (Peta) haastoi Slaterin oikeuteen Kaliforniassa ja vaati, että tekijänoikeuden kuuluvat kuusivuotiaalle Naruto-nimiselle urosapinalle.
Peta melko varmasti erehtyi myös siitä, mikä apina kuvan nappasi. Slaterin mukaan kuvaaja oli nuorempi naarasapina.
Walesissa asuvalla Slaterilla ei ollut edes varaa lentää San Franciscossa järjestettyyn oikeudenkäyntiin.
Oikeus päätti kiistan vasta tänä kesänä. Apinalle ei myönnetty tekijänoikeuksia, mutta eläinaktivistit onnistuivat kuluttamaan yhteiskunnan varoja ja tuhoamaan Slaterin uran. Hän arvelee joutuvansa elättämään perheensä joko tennisvalmentajana tai koirien ulkoiluttajana.
Monelta eläinaktivistilta on ihmisen ja eläimen raja pahasti hämärtynyt. He haluaisivat nähdä eläimet ihmisten veroisina persoonina.
Taustalla kummittelee darvinistinen evoluutio, joka kiistää ihmisen ainutlaatuisuuden. Eläinaktivistit ovat tuon tuostakin vieneet eläinten asioita oikeuteen.
Meidän luovat kykymme erottavat meidät eläimistä. Pystymme esimerkiksi käyttämään vivahteikasta kieltä, luomaan hienoa musiikkia ja tekemään upeaa taidetta.
Ihmisen ja eläimen ero näkyy jo siinä, että yksikään eläin ei pysty haastamaan ketään tai mitään oikeuteen.
Lähde:
Wong, Julia Carrie. 2017. Monkey selfie photographer says he's broke: 'I'm thinking of dog walking' The Guardian (13.7.).
Joel Kontinen
Valokuvaaja David Slater lensi vuonna 2011 Indonesiaan kuuluvalle Sulawesin saarelle kuvaamaan makakeja. Hän opetti ne katsomaan kameran linssiin ja painamaan laukaisijaa.
Apinaselfiestä tuli monien riitojen aihe. Esimerkiksi Wikipedia käytti kuvia luvatta sillä verukkeella, että kuvaaja oli apina.
SA:n tekijänoikeuksien virasto sen sijaan katsoi, että eläimellä ei voi olla tekijänoikeutta.
Vuonna 2015 eläinoikeusjärjestö People for the Ethical Treatment of Animals (Peta) haastoi Slaterin oikeuteen Kaliforniassa ja vaati, että tekijänoikeuden kuuluvat kuusivuotiaalle Naruto-nimiselle urosapinalle.
Peta melko varmasti erehtyi myös siitä, mikä apina kuvan nappasi. Slaterin mukaan kuvaaja oli nuorempi naarasapina.
Walesissa asuvalla Slaterilla ei ollut edes varaa lentää San Franciscossa järjestettyyn oikeudenkäyntiin.
Oikeus päätti kiistan vasta tänä kesänä. Apinalle ei myönnetty tekijänoikeuksia, mutta eläinaktivistit onnistuivat kuluttamaan yhteiskunnan varoja ja tuhoamaan Slaterin uran. Hän arvelee joutuvansa elättämään perheensä joko tennisvalmentajana tai koirien ulkoiluttajana.
Monelta eläinaktivistilta on ihmisen ja eläimen raja pahasti hämärtynyt. He haluaisivat nähdä eläimet ihmisten veroisina persoonina.
Taustalla kummittelee darvinistinen evoluutio, joka kiistää ihmisen ainutlaatuisuuden. Eläinaktivistit ovat tuon tuostakin vieneet eläinten asioita oikeuteen.
Meidän luovat kykymme erottavat meidät eläimistä. Pystymme esimerkiksi käyttämään vivahteikasta kieltä, luomaan hienoa musiikkia ja tekemään upeaa taidetta.
Ihmisen ja eläimen ero näkyy jo siinä, että yksikään eläin ei pysty haastamaan ketään tai mitään oikeuteen.
Lähde:
Wong, Julia Carrie. 2017. Monkey selfie photographer says he's broke: 'I'm thinking of dog walking' The Guardian (13.7.).
torstai 14. syyskuuta 2017
Banaanikärpäsen yllättävän tehokkaat aivot inspiroivat parempia robotteja
Kärpänen löytää ruokansa näiden silmien ja muistinsa avulla. Kuva: JJ Harrison, CC BY-SA 3.0.
Joel Kontinen
Evoluution kannattajat ovat jo pitkään olettaneet nähneensä todisteita darvinistisista prosesseista banaanikärpäsessä (Drosophila melanogaster).
Totuus on hivenen ihmeellisempi. Tämä pikkukärpänen on suunniteltu niin hyvin, että evoluutiomekanismit eivät pysty kehittämään sitä.
Muiden kärpästen tavoin Drosophila on taitava lentäjä.
Japanilaistutkijat valmistivat lentosimulaattorin, jonka avulla he selvittivät, miten banaanikärpänen suunnistaa. He huomasivat, että Drosophila hyödyntää informaatiota havaitsemistaan maamerkeistä ja muistoja maamerkeistä, jotka se on aiemmin nähnyt.
Hiroshi Shiozaki ja kollegat saivat myös selville, että navigaatioon tarvittavat tiedot ovat fyysisesti eri muistipaikoissa (niin kuin tietokoneessa). Kärpänen tallentaa tiedon maamerkeistä eri hermosoluihin kuin tiedon sijainnistaan.
Tätä Nature Neurosciencessa julkaistua tutkimusta voidaan hyödyntää myös biomimetiikassa: Shoizaki sanoo, että heidän tutkimuksensa voi auttaa rakentamaan parempia navigoivia robotteja.
Lähde:
RIKEN. 2017. Superfly flight simulator helps unravel navigation in the brain. Science Daily. (4.9.).
Joel Kontinen
Evoluution kannattajat ovat jo pitkään olettaneet nähneensä todisteita darvinistisista prosesseista banaanikärpäsessä (Drosophila melanogaster).
Totuus on hivenen ihmeellisempi. Tämä pikkukärpänen on suunniteltu niin hyvin, että evoluutiomekanismit eivät pysty kehittämään sitä.
Muiden kärpästen tavoin Drosophila on taitava lentäjä.
Japanilaistutkijat valmistivat lentosimulaattorin, jonka avulla he selvittivät, miten banaanikärpänen suunnistaa. He huomasivat, että Drosophila hyödyntää informaatiota havaitsemistaan maamerkeistä ja muistoja maamerkeistä, jotka se on aiemmin nähnyt.
Hiroshi Shiozaki ja kollegat saivat myös selville, että navigaatioon tarvittavat tiedot ovat fyysisesti eri muistipaikoissa (niin kuin tietokoneessa). Kärpänen tallentaa tiedon maamerkeistä eri hermosoluihin kuin tiedon sijainnistaan.
Tätä Nature Neurosciencessa julkaistua tutkimusta voidaan hyödyntää myös biomimetiikassa: Shoizaki sanoo, että heidän tutkimuksensa voi auttaa rakentamaan parempia navigoivia robotteja.
Lähde:
RIKEN. 2017. Superfly flight simulator helps unravel navigation in the brain. Science Daily. (4.9.).
tiistai 12. syyskuuta 2017
Hoatsin – elävä fossiili, jossa Sir David Attenborough näkee matelijamaisia piirteitä, on aito lintu
Kuva: Francesco Veronesi, CC BY-SA 2.0.
Joel Kontinen
Hoatsin (Opisthocomus hoazin) ei ole kovin lintumainen lintu. Se pystyy lentämään ehkä hiukan pidempään kuin koto-Suomen fasaani, jonka olen nähnyt pysyttelevän yläilmoissa kolmisenkymmentä metriä ilman välilaskua.
Sir David Attenborough näkee hoatsinissa matelijamaisia piirteitä. Vastakuoriutuneilla on siivenkärjissä kynnet, jotka estävät niitä putoamassa alas krokotiilien tai muiden petojen ruoaksi.
Vastakuoriutuneella hoatsinilla on siivenpäissä kynnet. Kuva: J. Arthur Thomson, Public domain.
Attenborough vertaa hoatsinia myös Archapteryxiin, jota jotkin koulukirjat kutsuvat liskolinnuksi mutta monet lintutieteilijät todelliseksi linnuksi.
Evolutionistit uskovat, että hoatsin purjehti aikoinaan Atlantin yli. Vuonna 2011 Science Daily kertoi meille pienen tarinan sen oletetusta meriseikkailusta:
“Afrikka ja Etelä-Amerikka olivat aikoinaan osa Gondwanaksi kutsuttua supermannerta, mutta se oli hajonnut jo paljon yli 20 miljoonaa vuotta sitten, ja Atlantti erotti mantereet toisistaan. Hoatsinin on siis täytynyt jossain vaiheessa ylittää valtameri päästäkseen mantereelta toiselle.”
Myös Afrikan apinat olivat kovia purjehtijoita.
Nooan ajan vedenpaisumuksen jälkeen valtamerissä oli tuskin pulaa puidenkappaleista ja kasvien muodostamista lautoista, joten vuosimiljoonat käyvät tarpeettomiksi.
Hoatsin on sitä paitsi elävä fossiili, joka ei ole sanottavasti muuttunut 22 miljoonaan evoluutiovuoteen.
Lähde:
BBC Earth. 2017. The hoatzin is a bird that resembles a reptile (25.5.).
sunnuntai 10. syyskuuta 2017
Mutaatiot: Evoluution mekanismi aiheuttaa tuhoa
Melbournen museon mukaan mutaatiot ovat mahtavia virheitä.
Joel Kontinen
Mutaatioiden piti olla mahtavia virheitä, jotka darvinistisen tarinan mukaan muuttivat suomut suliksi ”150 miljoonaa vuotta” sitten.
Todisteet puuttuvat edelleenkin, mutta saamme tavan takaa yhä enemmän todisteita siitä, mitä mutaatiot oikeasti saavat aikaan.
Äskettäin American Journal of Human Genetics -tiedelehti julkaisi kattavan tutkimuksen UBTF-geenin muutoksista lapsissa.
UBTF valmistaa ribosomaalista RNA:ta (rRNA). Mutaation vuoksi sitä valmistuu liikaa, ja lasten motoriset kyvyt heikkenevät, heidän on vaikea kävellä ja puhua.
Näillä eväillä ei evoluutio edisty.
Mutaatioiden tiedetään esimerkiksi tappaneen Wrangelinsaaren villamammutit sukupuuttoon ja aiheuttaneen albinismia.
Tsernobyl, Bhopal ja Fukushima aiheuttivat reilusti mutaatioita, mutta nekään eivät sanottavasti edistäneet evoluutiota.
Lähde:
Medical Xpress. 2017. Mysterious children's neurological disease is traced to a single error in one gene (3.8.).
perjantai 8. syyskuuta 2017
Strutsin polvilumpiot ovat darvinistinen ongelma, mutta ne vauhdittavat tämän ison linnun juoksua
Vaikka strutsilla on kaksi polvilumpiota kummassakin jalassa, se mielellään välillä lepäilee.
Joel Kontinen
Strutsi (Struthio camelus) on nykylinnuista suurin. Se munii suurimmat munat, juoksee nopeammin ja elää kauemmin kuin mikään muu lintu.
Lintutieteilijät ovat tienneet ainakin vuodesta 1864 lähtien, että strutsilla on kaksi polvilumpiota kummassakin jalassa. Ylempi lumpio muistuttaa muiden lajien lumpiota. Alempi kiinnittyy tiukasti sääriluuhun.
Strutsi pystynee sen avulla oikaisemaan jalkansa vikkelästi ja juoksemaan liki 70 kilometrin tuntivauhdilla.
Evoluutio ei selitä tuplaluomiota, etenkin kuin strutsin melko isolla ja kohtalaisen vikkelällä pikkuserkulla eli emulla ei ole lainkaan polvilumpioita.
Emu kipittää aika vikkelästi ilman polvilumpioita, mutta strutsia se tuskin saa kiinni. ”Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle”, sanotaan Jobin kirjassa (39:21) strutsista.
Eläinkunnan monimuotoisuus muistuttaa meitä luomisesta.
Strutsi haastaa evoluutiota myös muulla tavoin: tutkijat ovat eristäneet ”3,8 miljoonan vuoden” ikäisestä strutsinmunan kuoresta proteiinia.
Proteiinin ei missään tapauksia pitäisi säilyä niin kauan.
Lähde:
Marshall, Michael. 2017. Why the ostrich is the only living animal with four kneecaps. New Scientist (1.9.).
keskiviikko 6. syyskuuta 2017
Raamattu ei ole luonnontieteen oppikirja, mutta se kuvaa luonnontieteitä paikkansapitävästi
Veden kiertokulusta kerrotaan jo Jobin kirjassa. Kuva: John Evans ja Howard Periman, USGS, public domain.
Joel Kontinen
Teologi Eero Junkkaala muistuttaa meitä taas kerran, että Raamattu ei ole luonnontieteen oppikirja.
Siinä hän on täysin oikeassa. Oppikirjoilla on tapana vanhentua, mutta Raamatun sana kestää.
Toisin kuin Junkkaala antaa ymmärtää, Raamattu oli rutkasti aikaansa edellä myös luonnontieteissä.
Jobin kirjassa kerrotaan veden kiertokulusta. Jesajan kirjassa (40:22) taas kerrotaan, että maapallo on pyöreä.
Jobin kirjan luvussa 38 on katkelma Jumalan puheesta Jobille. Hän sanoo jakeessa 14, että aamu muuttaa maata niin kuin sinetti savea.
Muinaisessa maailmassa sinettiä pyöritettiin pehmeässä savessa, jotta saatiin teksti ja /tai kuva tallennettua.
Sinetti oli lieriön muotoinen. Sitä piti siis pyörittää. Yö vaihtuu päiväksi, kun maapallo pyörii.
Jo tämä riittää kumoamaan litteän maan myytin, jota Junkkaala on markkinoinut.
Hän nostaa tavan takaa esille taivaan kaarevan kannen, joka meillä koto-Suomessa on pitkään ollut vuoden 1992 Kirkkoraamatun ja muutaman liberaaliteologin yksinoikeus.
Heprean kielen sanalla raqija (’taivaanvahvuus’) on monia merkitysvivahteita, mutta siitä on vaikea päätellä, että planeettamme olisi litteä.
Raamattu Kansalle -käännöksessä (2012) raqija on käännetty taivaanavaruudeksi.
Junkkaala puolestaan näkee siinä kuvannollista kieltä, jota toki Raamatussa käytetään, etenkin vertauksissa.
Mutta Genesis on alusta loppuun historiallista kerrontaa, ja toisin kuin Junkkaala sanoo, siinä on vain yksi luomiskertomus: 1.Moos. 1 kertoo maailman luomisesta, ja 1. Moos. 2 tarkentaa kuvauksen Eedeniin.
Raamatussa käytetään myös hyperbolaa eli liioittelua tyylikeinona. Jeesus esimerkiksi sanoi: "Jos joku tulee minun luokseni eikä vihaa isäänsä ja äitiään, vaimoaan ja lapsiaan, veljiään ja sisariaan, jopa omaa elämäänsä, hän ei voi olla minun opetuslapseni" (Luuk. 14:26).
Jeesus tarkoitti, että meidän pitäisi rakastaa Häntä enemmän kuin ketään tai mitään muuta.
Eero Junkkaala on teistinen evolutionisti, joka yrittää tunkea kehitysoppia Raamattuun, mutta yritys on tuomittu epäonnistumaan.
Todellisuudessa hän nostaa luonnontieteen naturalistiset selitykset Raamatun yläpuolelle. Tällainen viritelmä on turmiollinen harhaoppi.
Lähde:
Junkkaala, Eero. 2017. Raamattu ei ole luonnontieteen oppikirja.
Seurakuntalainen.fi (4.9.).
PS. Journal of Creationissa on valaiseva artikkeli Raamatusta ja veden kiertokulusta.
Joel Kontinen
Teologi Eero Junkkaala muistuttaa meitä taas kerran, että Raamattu ei ole luonnontieteen oppikirja.
Siinä hän on täysin oikeassa. Oppikirjoilla on tapana vanhentua, mutta Raamatun sana kestää.
Toisin kuin Junkkaala antaa ymmärtää, Raamattu oli rutkasti aikaansa edellä myös luonnontieteissä.
Jobin kirjassa kerrotaan veden kiertokulusta. Jesajan kirjassa (40:22) taas kerrotaan, että maapallo on pyöreä.
Jobin kirjan luvussa 38 on katkelma Jumalan puheesta Jobille. Hän sanoo jakeessa 14, että aamu muuttaa maata niin kuin sinetti savea.
Muinaisessa maailmassa sinettiä pyöritettiin pehmeässä savessa, jotta saatiin teksti ja /tai kuva tallennettua.
Sinetti oli lieriön muotoinen. Sitä piti siis pyörittää. Yö vaihtuu päiväksi, kun maapallo pyörii.
Jo tämä riittää kumoamaan litteän maan myytin, jota Junkkaala on markkinoinut.
Hän nostaa tavan takaa esille taivaan kaarevan kannen, joka meillä koto-Suomessa on pitkään ollut vuoden 1992 Kirkkoraamatun ja muutaman liberaaliteologin yksinoikeus.
Heprean kielen sanalla raqija (’taivaanvahvuus’) on monia merkitysvivahteita, mutta siitä on vaikea päätellä, että planeettamme olisi litteä.
Raamattu Kansalle -käännöksessä (2012) raqija on käännetty taivaanavaruudeksi.
Junkkaala puolestaan näkee siinä kuvannollista kieltä, jota toki Raamatussa käytetään, etenkin vertauksissa.
Mutta Genesis on alusta loppuun historiallista kerrontaa, ja toisin kuin Junkkaala sanoo, siinä on vain yksi luomiskertomus: 1.Moos. 1 kertoo maailman luomisesta, ja 1. Moos. 2 tarkentaa kuvauksen Eedeniin.
Raamatussa käytetään myös hyperbolaa eli liioittelua tyylikeinona. Jeesus esimerkiksi sanoi: "Jos joku tulee minun luokseni eikä vihaa isäänsä ja äitiään, vaimoaan ja lapsiaan, veljiään ja sisariaan, jopa omaa elämäänsä, hän ei voi olla minun opetuslapseni" (Luuk. 14:26).
Jeesus tarkoitti, että meidän pitäisi rakastaa Häntä enemmän kuin ketään tai mitään muuta.
Eero Junkkaala on teistinen evolutionisti, joka yrittää tunkea kehitysoppia Raamattuun, mutta yritys on tuomittu epäonnistumaan.
Todellisuudessa hän nostaa luonnontieteen naturalistiset selitykset Raamatun yläpuolelle. Tällainen viritelmä on turmiollinen harhaoppi.
Lähde:
Junkkaala, Eero. 2017. Raamattu ei ole luonnontieteen oppikirja.
Seurakuntalainen.fi (4.9.).
PS. Journal of Creationissa on valaiseva artikkeli Raamatusta ja veden kiertokulusta.
maanantai 4. syyskuuta 2017
Keksivätkö babylonialaiset trigonometrian 3700 vuotta sitten?
Plimpton 322: muinaista trigonometriaa? Kuva public domainista.
Joel Kontinen
Babylonialaiset saattoivat keksiä trigonometrian yli tuhat vuonna ennen kreikkalaisia, uusi tutkimus kertoo.
Trigonometria tulee kreikan kielen sanoista τρίγωνος, trígōnos 'kolmekulmainen', ja μέτρον, métron, 'mitata' ja on siis kulmia ja kolmioita käsittelevä matematiikan ala, jonka ääressä aikoinaan hikoilimme.
Savitaulu, joka tunnetaan nimellä Plimpton (P) 322, löydettiin jo 1900-luvun alussa, mutta se on paljastanut matemaattisia salaisuuksiaan vasta nyt.
Kaikki tutkijat eivät vieläkään jaksa uskoa, että P 322 esittelisi meille kulmien ja kolmioiden ominaisuuksia. Evoluutio on siinä määrin sumentanut monien ajattelua, että heidän on vaikea hyväksyä sitä, että muinaiset ihmiset olivat fiksuja.
Genesis sen sijaan esittelee meille maailman, jossa ihmiset olivat alusta lähtien kekseliäitä.
Monet geologiset löydöt, esimerkiksi Antikytheran kone, Perun kadonnut kaupunki Kuelap ja neandertalilaisten maanalainen kahden tonnin painoinen mini-Stonehenge, vahvistavat Genesiksen käsitystä muinaisista ihmisistä.
Aivan äskettäin kuulimme myös, että neandertalilaiset keksivät liiman hamassa muinaisuudessa – monien muiden asioiden lisäksi.
Tiedämme myös, että kivikauden ihmiset pukeutuivat kirjaviin vaatteisiin, jauhoivat viljaa, valmistivat tehokkaita aseita ja rakensivat isohkoja kaupunkeja, kuten esimerkiksi Catalhöyukin ja Göbekli Tepen.
Evolutionisteille nämä olivat yllätyksiä. Mutta meille ne osoittavat, että Raamattu kuvaa varhaisia ihmisiä luotettavasti.
Ei siis olisi järin suuri ihme, jos babylonialaiset olisivat keksineet trigonometrian jo 3700 vuotta sitten.
Lähde:
Cowen, Ron. 2017. This ancient Babylonian tablet may contain the first evidence of trigonometry. Science (24.8.).
Joel Kontinen
Babylonialaiset saattoivat keksiä trigonometrian yli tuhat vuonna ennen kreikkalaisia, uusi tutkimus kertoo.
Trigonometria tulee kreikan kielen sanoista τρίγωνος, trígōnos 'kolmekulmainen', ja μέτρον, métron, 'mitata' ja on siis kulmia ja kolmioita käsittelevä matematiikan ala, jonka ääressä aikoinaan hikoilimme.
Savitaulu, joka tunnetaan nimellä Plimpton (P) 322, löydettiin jo 1900-luvun alussa, mutta se on paljastanut matemaattisia salaisuuksiaan vasta nyt.
Kaikki tutkijat eivät vieläkään jaksa uskoa, että P 322 esittelisi meille kulmien ja kolmioiden ominaisuuksia. Evoluutio on siinä määrin sumentanut monien ajattelua, että heidän on vaikea hyväksyä sitä, että muinaiset ihmiset olivat fiksuja.
Genesis sen sijaan esittelee meille maailman, jossa ihmiset olivat alusta lähtien kekseliäitä.
Monet geologiset löydöt, esimerkiksi Antikytheran kone, Perun kadonnut kaupunki Kuelap ja neandertalilaisten maanalainen kahden tonnin painoinen mini-Stonehenge, vahvistavat Genesiksen käsitystä muinaisista ihmisistä.
Aivan äskettäin kuulimme myös, että neandertalilaiset keksivät liiman hamassa muinaisuudessa – monien muiden asioiden lisäksi.
Tiedämme myös, että kivikauden ihmiset pukeutuivat kirjaviin vaatteisiin, jauhoivat viljaa, valmistivat tehokkaita aseita ja rakensivat isohkoja kaupunkeja, kuten esimerkiksi Catalhöyukin ja Göbekli Tepen.
Evolutionisteille nämä olivat yllätyksiä. Mutta meille ne osoittavat, että Raamattu kuvaa varhaisia ihmisiä luotettavasti.
Ei siis olisi järin suuri ihme, jos babylonialaiset olisivat keksineet trigonometrian jo 3700 vuotta sitten.
Lähde:
Cowen, Ron. 2017. This ancient Babylonian tablet may contain the first evidence of trigonometry. Science (24.8.).
lauantai 2. syyskuuta 2017
“5,7 miljoonaa vuotta” vanhat jalanjäljet sekoittavat ihmisen evoluution
Ardi joutunee nyt unholaan. Kuva: T. Michael Keesey, (CC BY 2.0).
Joel Kontinen
Darvinistien olettamukset ihmiskunnan menneisyydestä ovat kerta toisensa jälkeen osoittautuneet vääriksi.
Nyt he uskovat, että äskettäin Kreetalta löydetyt ihmisen jalanjäljet ovat ”5,7 miljoonaa vuotta” vanhat.
Vielä viime viikolla he tiesivät, että 5,7 miljoonaa evoluutiovuotta sitten esi-isimme tallustivat Afrikan savannilla pienillä apinamaisilla jaloillaan.
Vasta Laetolin jalanjälkien aikoihin eli ”3,7 miljoonaa” vuotta sitten jalat olivat venyneet ihmisjaloiksi.
Uusi löytö horjuttaa myös Lucyn (Australopithecus afarensis) suvereenia asemaa isoäitinämme.
Lucy on muutenkin kokenut kovia viime vuosina: sen arvellaan pudonneen puusta, ja yksi sen nikamista oli paviaanin luu.
Apinalla on käytännössä neljä kättä, eikä sillä ole ensinkään isovarvasta vaan peukalon tapaiset ulommaiset sormet. Niillä on hyvä riippua oksista mutta huono kävellä suoraan edes savannilla.
Yksikään eläin ei pysty kävelemään pystyssä kahdella jalalla niin kuin Jumalan kuvaksi luotu ihminen. (Opetetut sirkuseläimet tosin voivat pysyä pystyssä lyhyen matkan.)
Aikanaan paljon mainostetulla Ardilla (Ardipithecus ramidus), jonka piti olla ”4,4 miljoonaa vuotta” vanha, oli apinan pikkuruiset jalat sivulle sojottavine peukalomaisine varpaineen.
Äskettäin ”7 miljoonan vuoden” ikäinen Sahelanthropus tchadensis sai vielä patsastella vanhimpana esi-isänämme, joskin kriittiset antropologit pitivät sitä joko simpanssina tai gorillana.
Siitä on jäänyt jälkipolville liki kokonainen kallo.
Alkuvuodesta julkaistiin ”7,2 miljoonaa vuotta” vanha Graecopithecus freybergi, joka on löytönä niin tuore, että sitä ei vielä ole ehditty ampua alas. Tämän vanhanherran jäämistö koostuu alaleuanluusta ja jokusesta hampaasta.
Sille saattaa hyvinkin käydä yhtä köpelösti kuin Sahalanthropusille.
Lähde:
Uppsala Universitet. 2017. Fossil footprints challenge established theories of human evolution. Science Daily. (31.8.).
Joel Kontinen
Darvinistien olettamukset ihmiskunnan menneisyydestä ovat kerta toisensa jälkeen osoittautuneet vääriksi.
Nyt he uskovat, että äskettäin Kreetalta löydetyt ihmisen jalanjäljet ovat ”5,7 miljoonaa vuotta” vanhat.
Vielä viime viikolla he tiesivät, että 5,7 miljoonaa evoluutiovuotta sitten esi-isimme tallustivat Afrikan savannilla pienillä apinamaisilla jaloillaan.
Vasta Laetolin jalanjälkien aikoihin eli ”3,7 miljoonaa” vuotta sitten jalat olivat venyneet ihmisjaloiksi.
Uusi löytö horjuttaa myös Lucyn (Australopithecus afarensis) suvereenia asemaa isoäitinämme.
Lucy on muutenkin kokenut kovia viime vuosina: sen arvellaan pudonneen puusta, ja yksi sen nikamista oli paviaanin luu.
Apinalla on käytännössä neljä kättä, eikä sillä ole ensinkään isovarvasta vaan peukalon tapaiset ulommaiset sormet. Niillä on hyvä riippua oksista mutta huono kävellä suoraan edes savannilla.
Yksikään eläin ei pysty kävelemään pystyssä kahdella jalalla niin kuin Jumalan kuvaksi luotu ihminen. (Opetetut sirkuseläimet tosin voivat pysyä pystyssä lyhyen matkan.)
Aikanaan paljon mainostetulla Ardilla (Ardipithecus ramidus), jonka piti olla ”4,4 miljoonaa vuotta” vanha, oli apinan pikkuruiset jalat sivulle sojottavine peukalomaisine varpaineen.
Äskettäin ”7 miljoonan vuoden” ikäinen Sahelanthropus tchadensis sai vielä patsastella vanhimpana esi-isänämme, joskin kriittiset antropologit pitivät sitä joko simpanssina tai gorillana.
Siitä on jäänyt jälkipolville liki kokonainen kallo.
Alkuvuodesta julkaistiin ”7,2 miljoonaa vuotta” vanha Graecopithecus freybergi, joka on löytönä niin tuore, että sitä ei vielä ole ehditty ampua alas. Tämän vanhanherran jäämistö koostuu alaleuanluusta ja jokusesta hampaasta.
Sille saattaa hyvinkin käydä yhtä köpelösti kuin Sahalanthropusille.
Lähde:
Uppsala Universitet. 2017. Fossil footprints challenge established theories of human evolution. Science Daily. (31.8.).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)