Veden kiertokulusta kerrotaan jo Jobin kirjassa. Kuva: John Evans ja Howard Periman, USGS, public domain.
Joel Kontinen
Teologi Eero Junkkaala muistuttaa meitä taas kerran, että Raamattu ei ole luonnontieteen oppikirja.
Siinä hän on täysin oikeassa. Oppikirjoilla on tapana vanhentua, mutta Raamatun sana kestää.
Toisin kuin Junkkaala antaa ymmärtää, Raamattu oli rutkasti aikaansa edellä myös luonnontieteissä.
Jobin kirjassa kerrotaan veden kiertokulusta. Jesajan kirjassa (40:22) taas kerrotaan, että maapallo on pyöreä.
Jobin kirjan luvussa 38 on katkelma Jumalan puheesta Jobille. Hän sanoo jakeessa 14, että aamu muuttaa maata niin kuin sinetti savea.
Muinaisessa maailmassa sinettiä pyöritettiin pehmeässä savessa, jotta saatiin teksti ja /tai kuva tallennettua.
Sinetti oli lieriön muotoinen. Sitä piti siis pyörittää. Yö vaihtuu päiväksi, kun maapallo pyörii.
Jo tämä riittää kumoamaan litteän maan myytin, jota Junkkaala on markkinoinut.
Hän nostaa tavan takaa esille taivaan kaarevan kannen, joka meillä koto-Suomessa on pitkään ollut vuoden 1992 Kirkkoraamatun ja muutaman liberaaliteologin yksinoikeus.
Heprean kielen sanalla raqija (’taivaanvahvuus’) on monia merkitysvivahteita, mutta siitä on vaikea päätellä, että planeettamme olisi litteä.
Raamattu Kansalle -käännöksessä (2012) raqija on käännetty taivaanavaruudeksi.
Junkkaala puolestaan näkee siinä kuvannollista kieltä, jota toki Raamatussa käytetään, etenkin vertauksissa.
Mutta Genesis on alusta loppuun historiallista kerrontaa, ja toisin kuin Junkkaala sanoo, siinä on vain yksi luomiskertomus: 1.Moos. 1 kertoo maailman luomisesta, ja 1. Moos. 2 tarkentaa kuvauksen Eedeniin.
Raamatussa käytetään myös hyperbolaa eli liioittelua tyylikeinona. Jeesus esimerkiksi sanoi: "Jos joku tulee minun luokseni eikä vihaa isäänsä ja äitiään, vaimoaan ja lapsiaan, veljiään ja sisariaan, jopa omaa elämäänsä, hän ei voi olla minun opetuslapseni" (Luuk. 14:26).
Jeesus tarkoitti, että meidän pitäisi rakastaa Häntä enemmän kuin ketään tai mitään muuta.
Eero Junkkaala on teistinen evolutionisti, joka yrittää tunkea kehitysoppia Raamattuun, mutta yritys on tuomittu epäonnistumaan.
Todellisuudessa hän nostaa luonnontieteen naturalistiset selitykset Raamatun yläpuolelle. Tällainen viritelmä on turmiollinen harhaoppi.
Lähde:
Junkkaala, Eero. 2017. Raamattu ei ole luonnontieteen oppikirja.
Seurakuntalainen.fi (4.9.).
PS. Journal of Creationissa on valaiseva artikkeli Raamatusta ja veden kiertokulusta.